Browsing by Title

Jogurtin valmistuksessa ultrasuodatus (UF) on mahdollinen vaihtoehto maitojauhe- tai maitoproteiinilisäykselle. Tutkielman kirjallisuusosiossa perehdyttiin maidon ultrasuodatusprosessiin ja jogurtin proteiinipitoisuuden nostamisen eri vaihtoehtoihin. Kokeellisessa tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, voidaanko jogurtin proteiinipitoisuutta säädellä hallitusti hyödyntämällä valmistuksessa ultrasuodatettua maitoa. Kiinnostuksen kohteena oli se, että aiheuttaako maitoproteiinijauheen korvaaminen ultrasuodatetulla maidolla muutoksia jogurtin laadussa. Kokeellisen tutkimuksen aikana valmistettiin rasvattoman maidon ultrasuodatuksella saaduista retentaatista ja permeaatista rasvatonta ja 2 % rasvaa sisältäviä sekoitejogurtteja. Jogurtit valmistettiin eri proteiinipitoisuuksilla niin, että ne vastasivat konsentraatiokertoimia 0,9, 1,1, 1,2, 1,4 ja 1,6. Näiden lisäksi valmistettiin vertailutuote, jossa tarvittava maitoproteiinipitoisuus saavutettiin lisäämällä rasvatonta maitoproteiinijauheetta. Jogurttimaidot fermentoitiin kolmen kaupallisen hapatteen, A1, A2 ja A3, avulla. Näytteet valmistettiin kahtena tutkimussarjana. Ensimmäisessä sarjassa jogurtit valmistettiin kolmella eri proteiinipitoisuudella (konsentraatiokertoimilla 1,1, 1,2, 1,4) ja toisessa sarjaan lisättiin 0,9 sekä 1,6 konsentraatiokertoimet. Valmistetuista jogurteista mitattiin synereesi, pH-arvo ja konsistenssi vuorokauden, 1 viikon ja 2 viikon kylmäsäilytyksen (6 °C) aikana. Näytteitä seurattiin myös aistinvaraisesti ja toiseen tutkimusvaiheeseen sisältyi tuotteiden fermentointiaikainen pH-arvon seuranta. Maitoproteiinijauhelisäyksellä valmistettu ja samalla proteiinipitoisuudella ultrasuodatuksen jakeista valmistettu jogurtti eivät eronneet merkittävästi aistinvaraisessa arvostelussa. Jogurttimassojen laktoosipitoisuudessa ennen fermentointia esiintyi eroja niin, että maitojauhelisäyksellä valmistetussa jogurttimaidossa oli enemmän laktoosia kuin jakeista valmistetuissa jogurttimassoissa. Niin rasvattomien kuin 2 % rasvaa sisältävien jogurttinäytteiden kohdalla nopeiten fermentoitui kaikilla kolmella hapatteella maitojauhelisäyksellä valmistettu massa. Korkeammalla proteiinipitoisuudella olevat massat (konsentraatiokertoimilla 1,4 ja 1,6) saavuttivat tavoite pH-arvon 5 ja 5,5 tunnissa. Kylmävarastoinnin aikaisen heran erottumisen mittauksista havaittiin, että niin rasvattoman kuin 2 % rasvaa sisältävän jogurttimassan 4 (konsentraatiokerroin 1,4) heran erottuminen oli pienintä verrattuna muihin massoihin kaikilla kolmella hapatteella valmistetuissa jogurteissa. Sama massa erottui myös jogurttien konsistenssimittauksissa.

Tutkielmassa tarkastellaan parisuhteessa tapahtuvaa rahankäytön jakautumista ja kulutuspäätöstentekoa. Aihetta lähestytään mieselättäjyysmallin kehityksen, rahan korvamerkitsemisen, sekä perheiden rahankäyttöön liittyvien tutkimusten kautta. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdestatoista avo- tai avioliitossa elävän suomalaisen yksilöhaastattelusta. Teemahaastattelun aiheena oli kokemukset rahankäytöstä parisuhteessa, sekä suhtautuminen toisistaan eriäviin kulutusarvoihin ja niiden yhdistämiseen. Aineiston analysointiin on käytetty teemoittelua sekä tyypittelyä. Tutkimuksen mukaan parisuhteessa elävät pitävät omat rahansa erillään, vaikka he kokevatkin useimmiten yhteisen kotitaloutensa rahat yhteiseksi omaisuudeksi. Tilien yhteishallinnointi on suomalaisilla pareilla harvinaista, joskin omien henkilökohtaisten tilien rinnalle otetaan usein yhteinen niin sanottu taloustili. Kotitalouden yhteiset menot jaetaan tutkimuksen mukaan tasa-arvoisesti tuloihin suhteuttaen ja niistä pidetään useimmiten kirjaa. Parit haluavat päättää suurimmista yhteisistä menoista yhdessä, mutta henkilökohtaisista menoista vastaajat eivät koe olevansa tilivelvollisia toisilleen. Tutkimuksessa selvisi, että pariskunnat haluavat ottaa taloudellisen vastuun omasta elämästään, eivätkä he pidä toisen siivellä elämistä vaihtoehtona. Ostosten tekeminen ja niistä päättäminen näyttävät tutkimuksen mukaan jakautuvan sukupuolen ja kiinnostuksen kohteen mukaan. Naiset päättävät ja tekevät hankinnat toistuvista pienistä arjen ostoksista, kun miehet päättävät harvemmin tehdyistä, kalliimmista ostoksista. Erikoistuminen ostostenteossa tulee esille muun muassa naisten tavassa käydä useammin kaupassa kuin miehet. Kulutuksen avulla voidaan toteuttaa omia, itselle tärkeitä arvoja. Tämän tutkimuksen mukaan puolisot pyrkivät muuttamaan toistensa arvoja lähemmäs itselle tärkeiksi koettuja arvoja. Eroavaisuuksia pariskuntien kulutusarvoissa esiintyy pääosin säästeliäisyyden ja ekologisen kuluttamisen saralla. Erilaiset kulutustottumukset- ja arvot aiheuttavat tutkimuksen mukaan riitaa parisuhteessa. Riitaa ostoksista ja rahasta pyritään kuitenkin välttämään vähättelemällä sekä piilottelemalla ostoksia puolisolta.

Sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen suosio on kasvanut viime vuosina merkittävästi ja tämän rahoitusmuodon kautta kerätään yhä suurempia rahoituskierroksia. Sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen monia eri ominaisuuksia on selvitetty aikaisemmissakin tutkimuksissa, mutta tässä tutkielmassa pyrittiin selvittämään mitkä ovat joukkorahoittajien sijoituskriteerit sekä vertaamaan näitä sijoituskriteereitä bisnesenkelien ja pääomasijoitusyhtiöiden sijoituskriteereihin. Lisäksi haluttiin selvittää, poikkeavatko panimoihin sijoittaneiden joukkorahoittajien sijoituskriteerit muihin sijoitusmuotoisiin joukkorahoituskohteisiin sijoittaneiden joukkorahoittajien sijoituskriteereistä ja millä tavalla. Tutkielman kirjallisuusosiossa käytiin läpi pääomasijoitusyhtiöiden ja bisnesenkeleiden sijoituskriteereitä selvittäviä tutkimuksia sekä niiden valintaa selittävää agenttiteoriaa. Tutkimus suoritettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena, ja strukturoituun kyselylomakkeeseen saatiin vastauksia 20:ta joukkorahoittajalta. Tutkimusaineiston sijoituskriteereitä analysoitaessa sijoituskriteerit asetettiin tärkeysjärjestykseen niiden saaman keskiarvon mukaan. Varianssianalyysin avulla selvitettiin, että poikkeavatko joukkorahoittajien sijoituskriteerien keskiarvot tilastollisesti merkitsevästi pääomasijoitusyhtiöiden ja bisnesenkelien sijoituskriteerien keskiarvoista. Sijoittajaryhmien välisiä tilastollisesti merkitseviä eroja sijoituskriteereissä tarkasteltiin kontrastien avulla. Panimoihin sijoittaneiden joukkorahoittajien sijoituskriteerejä verrattiin muihin kohteisiin sijoittaneiden joukkorahoittajien sijoituskriteereihin ja niiden eroja selvitettiin Mann-Whitney U -testillä. Tutkimustulosten perusteella joukkorahoittajille tärkeimmiksi sijoituskriteereiksi nousivat yrittäjään liittyvät sijoituskriteerit. Verrattaessa joukkorahoittajien sijoituskriteereitä bisnesenkelien ja pääomasijoitusyhtiöiden sijoituskriteereihin löydettiin eroja taloudellisten sijoituskriteerien tärkeydestä, jotka eivät olleet joukkorahoittajille yhtä tärkeitä kuin muille sijoittajaryhmille. Joukkorahoittajien ja bisnesenkelien erot sijoituskriteerien tärkeydessä eivät olleet yhtä suuria kuin joukkorahoittajien ja pääomasijoitusyhtiöiden välillä. Panimohankkeisiin osallistuneiden joukkorahoittajien sijoituskriteerit olivat muihin joukkorahoitushankkeisiin osallistuneita yhteneväisemmät. Joukkorahoitushankkeen talouteen liittyvät kriteerit eivät olleet tutkimuksen aineiston perusteella joukkorahoittajille tärkeitä. Myöskään taloudellisia tuotto-odotuksia ei juurikaan laskettu. Tutkimuksen aineiston perusteella 25 % joukkorahoittajista oli ammattimaisia sijoittajia, mikä poikkeaa aikaisemmasta näkemyksestä, jonka mukaan joukkorahoittajat nähdään kokemattomina sijoittajia. Panimohankkeisiin osallistuneiden joukkorahoittajien muita joukkorahoittajia yksimielisemmät näkemykset sijoituskriteereistä voisivat kuvastaa sitä, miten paljon sijoituskriteerien tärkeydessä voi olla vaihtelua eri joukkorahoitushankkeiden kesken. Samat sijoittajat saattaisivat pitää eri sijoituskriteereitä tärkeinä riippuen rahoitushankkeesta.

Ilmastonmuutoksen hillintä, luonnon monimuotoisuuden vaaliminen, kansanterveydelliset haasteet ja globaalisti kasvava väestö vaativat suuria muutoksia ruokajärjestelmässä ja kulutustottumuksissa. Länsimaissa, joissa syödään paljon lihaa, ruokajärjestelmän haasteisiin voidaan vastata siirtymällä kohti kasvispainotteisempaa ruokavaliota. Miehet syövät selvästi enemmän lihaa, vähemmän kasviksia ja ovat vähemmän kiinnostuneita kasvisruoasta kuin naiset. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoutta miesten lihansyönnin vähentämisestä eli fleksauksesta ja erityisesti maskuliinisuuden toteuttamisen roolista siinä. Tähän liittyy läheisesti miesten fleksaukseen liitettävien merkitysten tutkiminen. Tutkimuksen viitekehys muodostuu hegemonisen maskuliinisuuden teoriasta sekä käytäntöjen teoriasta. Viitekehyksessä huomioidaan myös maskuliinisuuden toteuttamisen valtaulottuvuus. Tutkimusotteena on käytetty puolistrukturoitua teemahaastattelua ja analyysimenetelmänä hermeneuttista kehää. Aineisto on kerätty harkinnanvaraisella otannalla, ja se koostuu yliopistossa opiskelevista, lihansyöntiään vähentäneistä miehistä. Miehet yhdistivät lihaan kylläisyyden, lihasten kasvattamisen sekä palkintoruoan merkityksiä. Kasvisruokaan puolestaan liitettiin edelläkävijyyden, sivistyksen, vastuullisuuden, reiluuden mutta myös miehekkyyden merkityksiä. Fleksauksen käytäntö näyttäytyy joustavana maskuliinisuuden toteuttamisen strategiana, jossa huomioidaan kussakin tilanteessa vallallaan oleva käsitys hegemonisesta maskuliinisuudesta. Yliopistoympäristössä miesten kasvissyönti sopii hegemoniseen maskuliinisuuteen, kun taas konservatiivisemman mieskuvan ympäristöissä se ei välttämättä sovi. Kasvissyönti ei tee siis miehistä vähemmän miehiä yliopistolla tai kotona. Toisaalta konservatiivisemmissa konteksteissa miehisyys voi horjua, ja sitä voi joutua puolustelemaan. Miehet poikkesivat lihansyönnistä lähinnä sellaisissa konteksteissa, joissa se oli jo muutenkin hyväksyttävää – kotona ja opiskelijaravintoloissa. Muissa, mahdollisesti konservatiivisemman mieskuvan konteksteissa, kuten juhlistaessa jotain tai sukulaisten kanssa ruokaillessa, miehet pyrkivät välttämään leimautumista ideologisista tai muista periaatteellisista syistä kasvisruokaa syöviksi miehiksi, kuten vegaaneiksi tai kasvissyöjiksi. Tutkimukseni mukaan yliopiston ilmapiiri sekä kasvisruoan runsas tarjonta tekevät miesten fleksauksesta helppoa. Kasvissyöntiä tukevat sosiaaliset ja materiaaliset rakenteet näyttäisivät johtavan siihen, etteivät miehet kokeneet kasvissyönnin olevan sukupuolikysymys tai liittyvän heidän miehisyyteensä. Vasta poistuttaessa yliopistoympäristössä vallitsevasta maskuliinisuus-käsityksestä toiseen ympäristöön, jossa vallitsi konservatiivisempi käsitys miehenä olemisesta, tämä sukupuoliulottuvuus tuli näkyväksi esimerkiksi vitsailemisena miehen kasvissyönnistä.

Julkinen rakentaminen on yksi tärkeimmistä kokonaisuuksista, joista kunnissa päätetään. Puurakentaminen on viime aikoina yleistynyt julkisessa rakentamisessa erityisesti koulu- ja päiväkotihankkeissa, joten tässä tutkimuksessa julkista puurakentamista käsitellään puukoulu- ja päiväkotihankkeiden avulla. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kunnallisen päätöksenteon taustalla vaikuttavia tekijöitä puukoulujen ja -päiväkotien rakennuspäätösten taustalla sekä myönteisiin että kielteisiin puurakentamispäätöksiin yhdistettäviä merki-tystekijöitä. Tutkimuksen keskeinen tutkimusongelma muodostuu julkisen puurakentamisen edistämisestä kunnallisessa päätöksente-ossa. Tutkimus toteutettiin julkisen puurakentamisen edistämisen näkökulmasta. Tutkimusaihetta taustoitetaan raporttiin sisällytetyllä kirjallisuuskatsauksella kansallisen puurakentamisen nykytilaan ja puun ominaisuuksiin rakentamisessa. Tämän tutkimuksen tieteenfilosofiset lähtökohdat ovat pragmatistiset ja käsittelytavaksi valittiin laadullisen menetelmän hyödyntämi-nen ja vertaileva mutta kriittinen näkökulma. Tutkimusongelmaan ratkaisua haettiin tapaustutkimuksen ja teoriaohjaavan lähestymisen keinoin. Otantatutkimukseen valittiin 20 kuntaa tai kaupunkia, joissa oli viimeisen viiden vuoden aikana päätetty uuden koulun tai päi-väkodin rakentamisesta tai rakennushanke oli tutkimuksen aikaan keskeneräinen. Kyselytutkimuksella muodostettiin kuva kunnan päätöksentekijöiden käsityksistä puurakentamisen nykytilasta sekä puurakentamiseen liittyvistä asenteista kunnissa. Kyselytutkimuk-sella kerättyä aineistoa täydennettiin Imatran kaupungin virkamiesjohdolle suunnatuilla haastatteluilla. Aineisto analysoitiin laadullisesti luokittelun ja erittelyn keinoin pyrkimyksenä muodostaa ilmiöstä mahdollisimman yhtenäinen ja totuudenmukainen kuvaus. Tutkimuk-sen teoreettinen perusta rakentuu puurakentamisen nykytilaa, kunnallista päätöksentekoa ja puuraaka-aineen ominaisuuksia rakenta-misessa käsittelevän kirjallisuuskatsauksen varaan. Pragmatistiselle tutkimukselle tunnuksenomaisesti myös tutkija osallistuu tulosten tarkasteluun ulottaen oman kokemuspohjansa tutkimusaiheeseen. Puurakentamisen asenneilmapiiri kunnissa on myönteinen. Valtaosa vastaajista suhtautui myönteisesti sekä puurakentamiseen että puun käytön lisäämiseen julkisessa rakentamisessa. Puu mielletään ympäristöystävälliseksi ja terveelliseksi rakennusmateriaaliksi, jonka uskotaan tarjoavan ratkaisun esimerkiksi julkista rakennuskantaa vaivaaviin sisäilmaongelmiin. Puurakentamisesta kaivataan kunnissa kuitenkin lisää tietoja erityisesti puurakentamisen kustannuksista, toteutuneiden julkisten puurakennushankkeiden rakennus-teknisistä yksityiskohdista ja rakentamisprosessista yleisesti. Kunnissa arvostetaan puurakentamisen positiivista imagoa sekä sen terveysvaikutuksia ja sisäilmaa edistäviä ominaisuuksia. Kunnissa halutaan lisäksi tukea kotimaan taloutta ja paikallista elinkeinoa. Vaikka vastaajat kokivat puurakennuksen turvalliseksi ja ilmaisivat arvostavansa puun käytännöllisiä, ekologisia ja terveyttä edistäviä ominaisuuksia, he totesivat puurakentamiseen ja puuhun rakennusmateriaaliina liittyvän runsaasti ennakkoluuloja ja asennekapeikkoja ihmisten keskuudessa. Erityistä huolta ihmisten keskuudessa aiheuttavat puurakennuksen paloturvallisuus ja puuhun rakennusmateri-aalina liitettävät homeongelmat. Lisäksi myös puurakentamisen osaaminen koetaan kunnissa riittämättömäksi. Asiantuntijoiden hyö-dyntäminen koettiin puurakentamista edistävänä tekijänä päätöksenteossa. Tutkimus osoitti tarpeen kokonaan ulkopuolisen tahon tuottamalle objektiiviselle asiantuntijatiedolle, jonka keinoin voidaan vaikuttaa ihmisten keskuudessa esiintyviin vallitseviin virheellisiin käsityksiin ja ennakkoluuloihin puurakentamisesta. Puurakentaminen on suurten julkisten rakennushankkeiden osalta Suomessa vielä alkuvaiheessa ja suotuisan toimintakulttuurin raken-taminen vielä kehitysasteella. Julkisen sektorin asema rakentamisen markkinoilla on keskeinen, sillä mitä enemmän kunnissa rakenne-taan toimitiloja, päiväkoteja ja kouluja puusta, sitä enemmän se luo kysyntää myös yksityisillä markkinoilla. Tutkijalle muodostuneen käsityksen mukaan kunnissa on myönteinen tahtotila rakentaa puusta. Toiminnassa olisi kuitenkin otettava askel eteenpäin ja siirryttä-vä voimakkaammin hankkeiden myötä konkretiaan. Haasteita puurakentamisen yleistymiselle aiheuttavat päätöksentekijöiden keskuu-dessa esiintyvät ennakkoluulot ja asennekapeikot, jotka vaikuttavat puurakentamisen hankepäätöksiin.

Lypsylehmän insuliiniresistenssi on lopputiineyteen ja alkulaktaatioon liittyvä sopeutumismekanismi, jolla lehmä säästää veren glukoosin kehittyvän sikiön ja maitorauhasen käyttöön. Lihavuus, korkeatuotostaso ja ummessaoloajan yliruokinta voimistavat poikimisen jälkeistä insuliiniresistenssiä. Voimistuneeseen insuliiniresistenssiin liittyy lisääntynyt poikimisen jälkeisten aineenvaihduntasairauksien riski. Ihmisillä ja rotilla tehtyjen tutkimusten perusteella monityydyttymättömien rasvahappojen saannin lisääminen on ehkäissyt insuliiniresistenssin kehittymistä. Pellavaöljyinfuusion on todettu heikentävän ei-tiineiden ummessaolevien lehmien insuliiniresistenssiä, mutta camelinaöljyn vaikutusta lehmien insuliiniresistenssiin ei ole aiemmin tutkittu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka ummessaoloaikana tiineille lehmille juoksutusmahaan infusoitu camelinaöljy ja tali vaikuttavat lehmien insuliiniresistenssin kehittymiseen. Tali on naudan omaa rasvaa, joten se soveltuu rasvahappokoostumukseltaan mallintamaan kudoksista mobilisoituvaa rasvaa. Tutkimus tehtiin Viikin opetus- ja tutkimustilan navetassa 15.9.-14.10. 2008. Koe suoritettiin toistettuna 3 x 3 latinalaisen neliön kokeena viiden päivän koejaksoilla, joiden välissä oli viiden päivän tauko. Koekäsittelynä lehmien juoksutusmahaan infusoitiin camelinaöljyä tai talia. Kontrollikäsittelynä juoksutusmahaan infusoitiin vettä. Infuusiot suoritettiin pötsifistelistä juoksutusmahaan vievällä letkulla. Kokeeseen osallistuvat lehmät olivat toista kertaa poikivia pötsifistelöityjä ayshirelehmiä. Lehmien ruokinta oli rajoitutettu kokeen ajaksi 95 %:iin laskennallisesta energian tarpeesta. Lehmien ruokinta koostui heinä-nurmisäilörehuseoksesta sekä ummessaoloajan kivennäisestä. Rasvainfuusioiden päivittäinen annos oli 430 g (500 ml), joka annosteltiin 50 ml erissä kahden tunnin välein 10 kertaa päivässä. Koejakson viidentenä päivänä lehmille tehtiin glukoosirasituskoe ja insuliinivastekoe insuliiniresistenssin arvioimiseksi. Glukoosirasituskokeen ja insuliinivastekokeen tulokset analysoitiin SAS:n mixed- ja NLIN-ohjelmilla Rasvakäsittelyt nostivat odotetusti veren vapaiden rasvahappojen (NEFA) pitoisuutta. Rasvakäsittelyt madalsivat insuliinin perustasoa, mutta käsittelyillä ei ollut vaikutusta glukoosin perustasoon. Glukoosirasituskokeessa rasvakäsittelyt hidastivat glukoosin poistumisnopeutta ja pidensivät glukoosin puoliintumisaikaa. Insuliinivastekokeessa rasvakäsittelyt hidastivat glukoosin poistumisnopeutta, pidensivät glukoosin puoliintumisaikaa ja suurensivat glukoosin pitoisuus-aika käyrän alle jäävän alueen pinta-alaa. Tulosten perusteella sekä talilla että camelinaöljyllä on lehmien insuliiniresistenssiä voimistava vaikutus. Insuliinivastekokeessa camelinaöljy hidasti insuliinin poistumisnopeutta ja pidensi insuliinin puoliintumisaikaa taliin verrattuna. Muiden tulosten osalta camelinaöljyn vaikutus ei eronnut talikäsittelyn vaikutuksesta. Camelinaöljyllä ei ollut insuliiniresistenssin kehittymistä ehkäisevää vaikutusta, mikä on osittain ristiriidassa aiempien tyydyttymättömiä rasvahappoja ja insuliiniresistenssiä tutkivien kokeiden kanssa. Tämä tutkimus kuten aiemmatkin tutkimukset vahvistavat, että korkea veren NEFA-pitoisuus voimistaa lehmien insuliiniresistenssiä.

RNA-sequencing is used to measure gene expression levels, characterize alternative splicing, identify SNPs and to study fusion genes. By using this information it is possible to understand function of different genetic elements and to understand embryogenesis as well as disease. The aim of this study was to compare new strand specific RNA sample preparation methods for next generation sequencing (NGS). The new method should have for example the following features: quick library preparation, smaller amount of starting material and strand specificity. Strand specificity is essential if there is no reference genome available or for example when the overlapping antisense transcripts are studied. Two different samples were prepared exactly according to each of four protocols that were tested. One of the samples was an RNA sample extracted from human blood and the other one was a BT474 cell line sample. The methods that were tested were NEXTflex Directional RNA-Seq Kit (Bioo Scientific), NEBNext Ultra Directional RNA Library Prep Kit (New England BioLabs), ScriptSeq v2 RNA-Seq Library Preparation Kit (Epicentre) and TotalScript RNA-Seq Kit (Epicentre). Laboratory’s non-strand specific method, Nextera (Illumina, New England BioLabs), which is custom modified to be applied for RNA, was used as a control method. Prepared RNA libraries were sequenced and the data compared for instance by using dendograms, strandedness and read coverage. After the comparison of the results and the usability of the methods it was found out that the ScriptSeq v2 RNA-Seq Library Preparation Kit was the most suitable of the methods for the laboratory’s usage.

Nowadays there is a lot of discussion about climate change and climate change affects everyone. In agriculture when studying the carbon cycle, it is essential to know and understand what is happening underground. Organic carbon bound to the soil is about 1500 Gt when measured from a depth of 1 m. According to the datasets in topsoil, at a depth of 0–30 cm, the amount of organic carbon is about 50 % of the total amount of organic carbon. For surface and subsoil examination the minirhizotron system provides an inexpensive and simple way to examine the roots of plants without destroying the plants examined. The objective of this study is to build and test a minirhizotron camera and scanner as well as to become familiar with image processing and its automation. The construction of the camera was started from an old minirhizotron camera which could be used as parts for a new one. The parts which could not be used from the old camera were designed with 3D modeling software and manufactured with 3D printer. For image acquisition an electronic microscope was bought. For the scanner system a normal USB powered flatbed scanner was purchased and a protective case was built for it. Imaging with a minirhizotron camera transparent tubes must be installed to the ground and they are usually installed vertically, horizontally, or at an angle of 30 ° to 45 °. The way that a scanner is installed is usually determined by what the purpose of the imaging is. The obtained image material showed that the self-built minirhizotron system is a suitable tool for root research and its relatively inexpensive price allows a wide distribution of the system, even among ordinary farmers. A prerequisite for the success of the images is close contact between the ground and the tubes or scanner. It allows the images to be accurately thresholded and gives reliable results when analyzing the images. Highlighting the roots by hand is very time consuming which is the reason that development of automatic analyzing is needed. Successful thresholding is also a prerequisite for the automation and it should be noted in the future. Viability of machine vision and machine learning in root studies should be studied.

Ruoka ei ole pelkästään ravintoa, vaan kulttuurinen tuote, joka tuo elämään pysyvyyttä. Saatavilla oleva ruokavalikoima on laajentunut ja monipuolistunut globalisoidun talouden arkipäiväistyttyä, mutta juusto on ollut ja pysynyt osana ravintoamme jo keskiajalta lähtien. Vuonna 2022 juustoa kulutettiin 25,5 kiloa yhtä suomalaista kohti. Suomi on noussut Ranskan rinnalle yhdeksi eniten juustoa kuluttavaksi maaksi maailmassa. Tästä huolimatta Suomessa ei ole tutkittu juustoa kulttuurisena ilmiönä. Tämän tutkielman tavoitteena on ymmärtää juuston roolia suomalaisessa ruokakulttuurissa ja paneutua juustoon osana syömisen käytäntöä. Käytännöt ymmärretään kokonaisuutena, joka koostuu toisiinsa liittyvistä elementeistä. Tässä tutkimuksessa nojaudutaan käytännön elementteihin: materiaaleihin, osaamisiin ja merkityksiin. Käytäntö nähdään toimintana, jolla on erilaisia merkityksiä ja jonka toteuttamiseen tarvitaan osaamista eli kyvykkyyttä tehdä asioita sekä konkreettisia objekteja eli materiaaleja. Käytäntöjen teoriassa korostuu toiminta yksilön käyttäytymisen tarkastelun sijaan, vaikka ihminen nähdäänkin merkittävänä käytäntöjen suorittajana ja kantajana. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin vuoden 2023 helmikuun ja toukokuun välillä puolistrukturoiduin haastatteluin. Aineisto koostui kymmenestä haastattelusta. Haastateltavat olivat 27–73-vuotiaita Uudellamaalla asuvia miehiä ja naisia. Kerätty aineisto analysoitiin teemoittelemalla käytäntöteoreettista näkökulmaa hyödyntäen. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että haastateltavat antavat juustolle niin sosiaalisia kuin kulttuurisia merkityksiä. Juusto on itsessään materiaali, jota hyödynnetään niin leivän päällä, ruoanlaitossa, leivonnassa kuin herkutteluhetkissä. Juustosta ei mielellään luovuta sen monipuolisuuden ja ainutlaatuisuuden vuoksi. Juustoon liittyy tutkimuksen perusteella laajaa osaamista aina eri juustotyyppien tuntemuksesta sen lukuisiin käyttötarkoituksiin. Myös juustonvalmistuksen eettiset ja ekologiset ulottuvuudet olivat haastateltavien tiedossa. Erityisesti eläinten hyvinvointiin liittyvät ongelmat aiheuttivat huolta. Osa haastateltavista oli valmis kokeilemaan tai jopa osittain siirtymään juustoa korvaaviin kasvipohjaisiin tuotteisiin. Tutkimuksen tulokset viittaavat myös siihen, että juusto osana suomalaista syömisen käytäntöä on mahdollisesti vähitellen murtumassa, kun tietoisuus muun muassa eettisistä ja ekologisista ulottuvuuksista erityisesti nuorten keskuudessa on lisääntymässä.

Tutkielmassa perehdyttiin kuumennuskäsittelyn vaikutukseen kauran ja ohran pelkistäviin yhdisteisiin. Lisäksi selvitettiin pelkistävien yhdisteiden toimintamekanismeja happiradikaalien muodostajana ja happiradikaalien toimintamekanismeja polysakkaridien pilkkojana. Kokeellisen työn tavoitteena oli verrata erilaisten kuumennuskäsittelyjen vaikutusta kauran ja ohran beetaglukaaniuutteiden pelkistävien yhdisteiden pitoisuuksiin ja selvittää oliko erilaisilla kuumennuskäsittelyillä tai pelkistävien yhdisteiden pitoisuudella vaikutusta beetaglukaaniuutteiden viskositeetin säilymiseen varastoinnin aikana. Tutkimuksessa käytettiin kuumentamattomia ja 95 °C:ssa 70, 100 ja 130 minuuttia kuumennettua kauraa ja ohraa, joista tehtiin lisäksi jauhonäytteet, jotka pestiin etanolilla pelkistävien yhdisteiden poistamiseksi. Jauhoista tehtiin rinnakkaiset uutteet, joista toisia kuumennettiin 90 °C lämpötilassa 5 minuutin ajan ja toisia uutteita ei kuumennettu. 100 minuuttia kuumennetuista jyvistä tehdyillä uutteilla verrattiin myös uutteen kuumennuskäsittelyn keston vaikutusta viskositeetin säilymiseen, pidentämällä uutteen kuumennusta 5 minuutista 15 minuuttiin. 130 minuuttia kuumennetuista jyvistä tehdyistä uutteista tehtiin lisäksi näyte, jota kuumenettiin 130 °C sterilointilämpötilassa 10 minuutin ajan. Kaikki kuumennuskäsittelyt pienensivät pelkistävien yhdisteiden pitoisuuksia molemmilla viljoilla. Kuumennuskäsiteltyjen kaurajauhojen pelkistävien yhdisteiden pitoisuudet alenivat noin puoleen ja ohrajauhoissa noin kolmasosaan kuumentamattomaan, natiiviin jauhoon verrattuna. Natiivien jauhojen etanolipesu pienensi pelkistävien yhdisteiden pitoisuuksia kaurauutteissa 45 % ja ohrauutteissa 36 % verrattuna ei etanolipestyistä jauhoista tehtyihin uutteisiin. Ei-etanolipestyistä jauhoista tehtyjen uutteiden pelkistävien yhdisteiden pitoisuus oli molemmilla viljalajeilla sitä pienempi mitä kauemmin kuumennetuista jauhoista uutteet oli tehty. Kuumennuskäsittelyajan pidentäminen 70:stä 130:en minuuttiin pienensi kaurauutteiden pelkistävien yhdisteiden pitoisuutta tilastollisesti merkitsevästi. Kaurauutteiden kuumennusajan pidentäminen nopeutti viskositeetin pienenemistä varastoinnin aikana. Sterilointilämpötila romahdutti viskositeetin 10 minuutissa. Paras uutteiden viskositeetin pysyvyys saavutettiin kauran- 130 minuutin ja ohranjyvien 100 minuutin kuumennusajalla, ja kun uutteet oli tehty etanolipestyistä jauhoista. Vaikka jauhojen etanolipesun ja kuumennuskäsittelyn osoitettiin vähentävän merkittävästi jauhojen pelkistäviä yhdisteitä, eivät ne olleet teknologisesti riittäviä toimenpiteitä ylläpitämään beetaglukaani-vesiseoksen viskositeettia stabiilina varastoinnin aikana.