Browsing by Title

Suomessa maatiloilla on mahdollisuus sitoutua maatalouden ympäristötukeen. Ympäristötuki on EU:n osarahoitteinen tukimuoto, joka koostuu perustoimenpiteistä, lisätoimenpiteistä ja erityistukisopimuksista. Tuki määräytyy tuotantosuunnan, pinta-alan ja valittujen toimenpiteiden mukaisesti. Ympäristötuen tavoitteena on kestävä tuotanto, joka kuormittaisi ympäristöä nykyistä vähemmän. Ympäristötuen merkitys suomalaisten viljelijöiden tulonmuodostuksessa on huomattava. Maataloustukien valvonnalla selvitetään, ovatko edellytykset tuen maksulle riittävät. Valvontaa säätelevät koko EU:n alueella yhteiset kaikkia jäsenvaltioita koskevat säädökset. Suomessa maataloustukien valvontaa ohjaa ja hallinnoi Maaseutuvirasto (Mavi). Mavi kuuluu maa- ja metsätalousministeriön (MMM) alaisuuteen ja toimii Suomen maksajavirastona. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskusten) tarkastajat tekevät varsinaiset maatiloilla tapahtuvat viljelijätukien valvonnat. Tukia hakeneista tiloista on valvottava vähintään 5 % vuosittain. Valvontamäärään vaikuttavat edellisen vuoden valvonnoissa aiheutuneet seuraamukset. Tutkimusaineisto koostuu maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen (Tike) aineistosta. Aineisto sisältää ympäristötuen satunnaisotoksella vuosina 2007–2011 valvotut tilat (n=4306). Tutkimusote on kvantitatiivinen. Tutkimusaikana valvonnan huomautukset ja seuraamukset sekä perus- ja lisätoimenpiteisiin kasvoivat voimakkaasti. Suhteellisesti eniten puutteita perustoimenpiteessä oli pientareissa ja suojakaistoissa. Lisätoimenpiteissä eniten puutteita oli typpilannoituksen tarkentamisessa. Valvonnassa esiintyneet ongelmat (huomautukset ja seuraamukset) yhdistyvät tilastollisesti merkitsevällä tavalla alueeseen (ELY-keskus), tuotantosuuntaan ja tilakokoon, mutta eivät viljelijän ikään.

Tämän tutkimuksen aiheena oli traktorien kasvihuonekaasujen vähentäminen ja polttoaineiden huoltovarmuuden parantaminen. Kasvihuonekaasut aiheuttavat ilmaston lämpenemistä. Fossiiliset polttoaineet ovat yksi suurimmista KHK-päästöjen lähteistä maailmassa. Ilmastonmuutosta pyritään hillitsemään kansainvälisillä ja kansallisilla ilmastotavoitteilla. Jokaisen sektorin on tehtävä oma osuutensa päästöjen vähennystavoitteiden saavuttamiseksi. Suomen maataloustraktorit ovat tähän saakka toimineet pelkästään fossiilisella tuontidieselillä. Kriisiytynyt maailmantilanne on tuonut esiin myös tarpeen parantaa polttoaineomavaraisuutta. Jotta voidaan turvata kotimainen ruoantuotanto epävarmassa maailmantilanteessa, on tuontidieselin tilalle etsittävä vaihtoehtoja. Tutkimuksen aihepiiri oli monitahoinen, johon liittyi yksittäisiä, toisistaan irrallaan olevia tutkimuksia ja tietolähteitä. Siksi tutkimusmenetelmäksi valikoitui synteettinen katsaustyyppinen-tutkimus. Siinä kerätään aluksi laaja ja monipuolisen aineisto, josta analyysin ja synteesin avulla pyritään saamaan mahdollisimman selkeä ja yhtenäinen kokonaisuus. Aineistona käytettiin tieteellisiä julkaisuja ja artikkeleja sekä ei-tieteellisiä lähteitä, kuten lehtiartikkeleja sekä sähköpostikeskusteluja, Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että Suomessa on mahdollisuuksia korvata fossiilista tuontidieseliä maatalouden traktorien polttoaineena. Siirtymällä uusiutuviin polttoaineisiin saadaan parannettua sekä polttoaineiden huoltovarmuutta, että vähennettyä traktoreista tulevia KHK-päästöjä. Suomessa valmistettavat uusiutuvat polttoainevaihtoehdot maataloustraktoreille ovat uusiutuva diesel ja biometaani. Uusiutuvaa dieseliä voidaan käyttää samoissa traktoreissa kuin fossiilista dieseliä, joten sitä voidaan käyttää vanhalla traktorikannalla. Uusiutuvan dieselin käytön este on tällä hetkellä sen hinta, joka on selvästi korkeampi kuin fossiilisella dieselillä. Biometaanin käyttöönotto traktorien polttoaineeksi vaatii traktorikannan uusimista. Biometaania varten tarvitaan kaasutraktorit, joiden kehitys on vielä alkuvaiheessa. Markkinoilla on tällä hetkellä vasta yksi biometaanitraktori. Metaanitraktorin hinta on noin 100 000 euroa enemmän kuin vastaavan dieseltraktorin, eikä siihen saa toistaiseksi investointitukea. Kaasutraktorin voi myös valmistaa itse konvertoimalla dieseltraktori kaasukäyttöiseksi. Konvertoimalla vanhan dieseltraktorin kaasutraktoriksi ja tuottamalla biometaanin itse, on mahdollista saada biometaanin käyttö traktorin polttoaineena kannattavaksi, riippuen tilan lähtökohdista. Suomessa on resursseja tuottaa enemmän uusiutuvia polttoaineita, erityisesti biometaania, mutta niiden ottaminen maatalouden traktorikäyttöön edellyttää poliittisia tukitoimia. Nopein keino on kohdentaa tukitoimia uusiutuvan dieselin hintaan, jotta sen valitseminen olisi maanviljelijälle taloudellisesti järkevää. Lisäksi tarvitaan investointitukea uuden kaasutraktorin hankkimiseen sekä biokaasutuotannon lisäämiseen. Tukitoimia tarvittaisiin, jotta saataisiin traktorien vihreä siirtymä käyntiin. Alkuun pääsemisen jälkeen, teknologian kehitys ja uusiutuvien polttoaineiden tuotannon sekä jakeluverkon paraneminen todennäköisesti vaikuttavat myös hintakehitykseen, jolloin tukia voidaan myöhemmin asteittain vähentää.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia johtajaominaisuuksia maatalousyrittäjillä on ja miten he jakautuvat näiden ominaisuuksien suhteen. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, ovatko johtajaominaisuudet kytköksissä tilan taloudellisiin tuloksiin. Teoreettisen tarkastelun pohjalta tähän tutkimukseen valittiin neljä maatilayrittämisen kannalta keskeistä johtajan ominaisuutta, jotka ovat tarmokkuus, tekniset taidot, ihmissuhdetaidot ja käsitteelliset taidot. Tutkimuksessa pyrittiin myös selvittämään maatilayrittäjien luonteenpiirteet luonnetyyppien nelikenttäanalyysin avulla. Tutkimus jakautui rakenteellisesti teoreettiseen ja empiiriseen osaan. Teoriaosassa esiteltiin tutkimuksen kannalta keskeisimpiä johtamisen käsitteitä sekä aiempia tutkimuksia johtajaominaisuuksiin liittyen. Empiirinen osa koostui OP Lounaismaan maatalousasiakkaille suunnatusta kyselystä, joka lähetettiin noin 450 maatalousyrittäjälle. Vastauksia saatiin 78 maatalousyrittäjältä. Johtajaominaisuuksien muodostamisessa käytettiin faktorianalyysia ja yrittäjät ryhmiteltiin edelleen kolmeen ryhmään faktori-pistemuuttujia käyttäen. Maatilayrityksen kasvaessa johtaminen muodostuu yrittäjän tärkeimmäksi rooliksi yrityksen menestymisen kannalta ja yrittäjä tulee yhä riippuvaisemmaksi pätevistä ihmisistä yrityksessään. Johtajaominaisuudet ovat olleet johtajuustutkimuksen pitkäaikainen kiinnostuksen kohde. Tutkimuksissa on pyritty selvittämään, kuinka johtajan ominaisuudet ja taidot liittyvät johtamisen tehokkuuteen, ja miten menestyvät ja heikommin menestyvät johtajat eroavat ominaisuuksiensa suhteen. Aiemmissa tutkimuksissa on muodostunut lukuisia listoja hyvän johtajan ominaisuuksista. Maatalousyrittäjillä johtajaominaisuudet ovat vahvasti yhteydessä heidän yrittäjäominaisuuksiin. Tutkimuksessa muodostui neljä johtajaominaisuutta, jotka poikkesivat osittain teoriaosassa muodostetuista johtajaominaisuuksista. Ensimmäinen ominaisuus oli ”työntekijöiden kannustamisorientaatio”, jossa korostui palautteen antaminen työntekijöille, heidän motivoiminen ja hyvinvointi. Toinen ominaisuus oli ”usko omiin kykyihin”, johon liittyi päätöksenteon helppous, ammattitaito sekä menestymisen riippuminen itsestä. Kolmas ominaisuus oli ”tulossuuntautuneisuus”, jossa korostui tietämys tilan toiminnan tuloksista, palautteen vastaanottaminen sekä halu kehittyä. Neljäs ominaisuus oli ”kehittämishalukkuus”, johon liittyi halu laajentaa maataloustoimintaa, halu menestyä sekä peräänantamattomuus. Ryhmittelyanalyysin tuloksena saatiin kolme ryhmää, joissa vahvimmin korostuivat ominaisuudet ”usko omiin kykyihin” ja ”tulossuuntautuneisuus”. 1. ryhmään sisältyi 27 vastaajaa, 2. ryhmään 7 vastaajaa ja 3. ryhmään 22 vastaajaa. Ryhmiä tarkasteltiin suhteessa taustamuuttujiin. Johtajaominaisuuksista työntekijöiden kannustamisorientaatiolla oli tilastollisesti merkitsevä yhteys maatalouden tulokseen. Tämä tarkoittaa, että työntekijöiden motivoimisella, hyvinvoinnilla sekä palautteen antamisella on positiivinen vaikutus tilan tulokseen. Ominaisuuden ja maatalouden tuloksen yhteys saattaa liittyä samanaikaiseen muutokseen tilakoossa sekä tuotannon kotieläinvaltaisuudessa. Muilla ominaisuuksilla ei todettu olevan tilastollisesti merkitsevää yhteyttä tilan taloudellisiin tunnuslukuihin. Luonteenpiirteisiin liittyvät tutkimustulokset osoittivat, että maatalousyrittäjät kokevat olevansa hyvin itsenäisiä, täsmällisiä, itsevarmoja ja yhteistyökykyisiä. He ovat myös hyvin motivoituneita työhönsä, sosiaalisia, toimeliaita sekä rauhallisia. Vahvimmin korostuvien luonteenpiirteiden perusteella maatalousyrittäjät voidaan asettaa luonnetyyppien nelikentässä joko vauhdittajiin tai valvojiin.

Study research how finnish farmers react to risk. Outcome is that finnish farmers are in average risk averse, and they weight lower probabilities more than high. Questionnaire was sent to 5 000 farmers, which 820 farmers sent their answer. Questionnaire included questions related to principal component analysis to confirm reliability. After analysis there were to principal components, which were compared in regression analysis with risk parameters alfa (value function parameter) and gamma (weighting function) with farmer's background information. Two principal components were not significant when alfa or gamma was dependent variable. Production sector was significant variable when weighting function parameter gamma acted as dependent variable. Age, amount of field owned or farms location did not have any meaning in attitudes towards risk. Study research how finnish farmers react to risk. Outcome is that finnish farmers are in average risk averse, and they weight lower probabilities more than high. Questionnaire was sent to 5 000 farmers, which 820 farmers sent their answer. Questionnaire included questions related to principal component analysis to confirm reliability. After analysis there were to principal components, which were compared in regression analysis with risk parameters alfa (value function parameter) and gamma (weighting function) with farmer's background information. Two principal components were not significant when alfa or gamma was dependent variable. Production sector was significant variable when weighting function parameter gamma acted as dependent variable. Age, amount of field owned or farms location did not have any meaning in attitudes towards risk.

It is common for farmers to have momentary problems with liquidity. This is because of long cycle of capital. Most of the production costs needs to be bought before selling any products. In agriculture production of products may last even over one year. Target of this research was to develop excel-based tool for liquidity budgeting. Excel was chosen because it is a common program and many farmers may have high threshold to buy programs that are made for liquidity budgeting. The Excel-tool was used for studying liquidity of dairy farms with sensitivity analysis. Excel-tool was filled with information from base material. Base material was from ProAgria. Base material was divided to four different sizes. Size classification was made by number of dairy cows. According to the study, dairy farms need more cash assets than Finnish listed companies in order to cope with production outages and significant changes in product prices. According to the study, dairy farms are really dependent on milk prices. Best liquidity was with group that had least dairy cows. This is because they had more field relative to dairy cows and least of dept.

Maidon kulutus globaalisti on kasvussa ja yhä enenevässä määrin maidontuotannon ilmastovaikutuksiin tullaan tarvitsemaan keinoja, joilla hiilineutraaliustavoitteet voidaan saavuttaa. Suomi tavoittelee hiilineutraaliustavoitetta vuoteen 2035 mennessä, johon tarvitaan monia käytännön toimenpiteitä niin maatilalla kuin teollisuudessa ja logistiikassa. Biokaasun tuotanto maatalouden lannasta ja muista orgaanisista jätteistä mukaan lukien lannan käsittely on keino laskea raakamaidon hiilijalanjälkeä noin 25 % verrattuna nykytilanteeseen. Tutkimuksessa selvitettiin Ylä-Savon maatilojen halukkuus osallistua teollisen kokoluokan biokaasun tuotantoon (LBG). Maatilojen vaihtoehtoina toimintaan osallistumisessa olivat syötetoimitus keskus-laitokselle tai kaasun myyminen omalta tai maatilojen yhteiseltä biokaasulaitokselta (CBG). Tutkimuksessa selvitettiin halukkaiden Ylä-Savon maatilojen lukumäärä sekä niiden sijainti, joilla saatiin tietoa keskuslaitoksen rakennuspaikasta ja syötemäärästä. Tutkimuksessa selvitettiin Ylä-Savon maatalousyritysten kokoluokan vaikutusta osallistumishalukkuuteen. Lisäksi maatilojen osallistumishalukkuuteen vaikuttavia seikkoja selvitettiin, jotta mahdollisimman monella maatilalla oli mahdollisuus päästä mukaan toimintaan. Teollisen kokoluokan nesteytyslaitos ja muut hankkeen vaativat toimenpiteet tulee toteuttaa kaikille osapuolille kannattavasti, mikä oli tutkimuksessa ratkaisevassa roolissa. Kvantitatiivisen kyselytutkimus toteutettiin nettikyselynä Ylä-Savon alueen maatiloille. Tutkimuksen mukaan 84 % maatalousyrityksistä oli kiinnostunut syötteiden toimittamisesta biokaasu-laitokseen. Toimintaan mukaan haluavien tilojen lietelantamäärä oli 456 500 m³ ja kuivalannan määrä 48 600 m³. Suurin osallistumishalukkuus oli alle 60 naudan kotieläintiloilla ja pienin 180–240 naudan kotieläintiloilla. Ravinteita täysimääräisesti takaisin haluavia maatalousyrityksiä oli 79 %. Tulokset an-tavat hyvän kuvan siitä, että teollisen kokoluokan biokaasulaitokselle on kysyntää Ylä-Savon maatalousyritysten keskuudessa.

Maatalouden ja sen liiketoimintaympäristön voimakas muutos on muuttanut ajattelutapaa perinteisestä tuottajanäkökulmasta kohti yrittäjä- ja markkinalähtöisempää ajattelua, jossa vaaditaan yrittäjältä sekä määrätietoista että suunnitelmallista johtamista. Suunnitelmalliseen johtamiseen kuulu myös yhtiömuotojen valinta. Tilarakenteen muutos on jatkunut nopeana viimeisinä vuosina ja maatilojen hallinnollisia rakenteita ovat muokanneet uudet yhtiömuodot. Maatilayrityksen strategian, kasvun ja kehittymisen peruslähtökohtana ovat kuitenkin yrityksen sisäiset resurssit. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää maatilayrityksen menestystä edistävät resurssit ja tekijät resurssipohjaisen yritysjärjestelyn ja portfolioyrittäjyyden kautta. Tavoitteena oli selvittää, miten kilpailuetua pystytään edistämään arvokkaiden resurssien yhteiskäytöllä ja miten hallinnolliset mallit vaikuttavat taloudelliseen tulokseen sekä resurssien hyödyntämiseen. Tutkimus perustui kvalitatiiviseen tutkimukseen, koska tarkoituksena oli ymmärtää tutkimuskohdetta mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Tutkimusstrategiaksi valikoitui tapaustutkimus, jossa tutkittiin yksittäisen maatilayrityksen ja osakeyhtiön kohdalla tapahtuvaa resurssien hallinnointiprosessia. Aineiston keruumenetelmänä käytettiin tutkimuskohteen havainnointia sekä yrittäjän että kolmen maatalousalan asiantuntijan haastattelua. Liiketoimintaosaamisella sekä yrittäjäosaamisella eli kyvyllä tunnistaa ja tarttua mahdollisuuksiin oli yhteys yrityksen menestykseen. Portfolioyrittäjän yhdeksi tärkeimmäksi resurssiksi on määritelty yrittäjäosaaminen ja yrittäjyyden taidot. Inhimilliset resurssit, kuten osaaminen, motivaatio, oppimiskyky, kokemus ja sidosryhmät nousivat arvokkaiksi ja merkityksellisiksi resursseiksi molemmissa tutkimuskohteena olevissa yrityksissä. Yrityksen taloudellisen tuloksen kannalta hallinnollisella mallilla ei ollut suurta merkitystä, mutta yrityksen kehittämien ja riskien hajauttamisen vuoksi portfolioyritys koettiin tärkeäksi eduksi. Olemassa olevaa resurssikantaa pystyttiin hyödyntämään täysimääräisesti portfolioyrityksenä.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selventää ja kuvata tämänhetkistä maatilan talousjohtamisen neuvonnan neuvontaprosessia ja käytännön tekemistä. Tavoitteena oli selvittää, mitkä ovat maatilan talousjohtamisen neuvonnan ongelmakohdat. Lisäksi tavoitteena oli löytää uusia, hyviä toimintamalleja ja tapoja, joilla neuvojat voivat parantaa talousjohtamisen neuvontapalveluja ja omaa osaamistaan. Näin neuvonta pystyy vastaamaan paremmin maatilojen tulevaisuuden tarpeisiin. Tutkimusongelma voidaan esittää myös kysymysmuodossa seuraavilla kysymyksillä: mitkä ovat maatilan talousjohtamisen neuvonnan ongelmakohdat ja miten neuvoja voi tulevaisuudessa paremmin tukea maatiloja talousjohtamisessa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin haastattelua ja haastattelutyyppinä teemahaastattelua. Teemahaastattelun kysymykset ja väittämät oli etukäteen laadittu. Haastattelun neljä eri teemaa olivat johtaminen, käytännöt ja työkalut, neuvonnan rooli ja tulevaisuuden kuvat. Tutkimus tehtiin haastattelemalla ProAgrian talouden- ja johtamisen asiantuntijoita eri ProAgria-keskuksista. Haastatteluun valittiin kuusi asiantuntijaa, jotka tekevät työkseen talouden- ja johtamisen neuvontapalveluita. Haastattelu toteutettiin ryhmähaastatteluna, jossa yksi haastateltavista toimi puheenjohtajana ja vei keskustelua eteenpäin etukäteen laaditun kysymys/väittämälistan pohjalta. Ryhmähaastattelu myös nauhoitettiin videolle, jota tutkija pystyi myöhemmin hyödyntämään litteroidessaan aineistoa. Tuloksia tarkasteltiin tarkemmin kahdesta eri näkökulmasta: talousjohtamisen neuvonnan ongelmakohdat sekä maatilan talousjohtamisen tukeminen neuvonnan avulla tulevaisuudessa. Tarkemmassa tarkastelussa hyödynnettiin samoja teemoja kuin ryhmähaastattelussa eli johtaminen, käytännöt ja työkalut, neuvonnan rooli sekä tulevaisuuden kuvat. Tutkimuksessa kävi ilmi, että maatilan talousjohtamisen neuvonta on hyvin haasteellista, koska kaikki asiakkaat eivät ymmärrä talousjohtamista kokonaisuutena vaan pelkästään lukujen ja laskelmien pyörittelynä. Osa asiakkaista ei myöskään tiedosta tarvitsevansa tukea yrityksensä talousjohtamiseen tai heillä ei ole käsitystä, mitä he omalta yritystoiminnaltaan haluavat. Tästä syystä, varsinkin asiakkaiden näkökulmasta, talousjohtamisen neuvonta painottuu usein laskelmien, kuten taloussuunnitelman tai maksuvalmiuslaskelman, konkreettiseen työstämiseen esimerkiksi investoinnin tai sukupolvenvaihdoksen varalle. Neuvonnan näkökulmasta isoimpana haasteena on, että talousjohtamisen neuvontaa tehdään edelleen hyvin monella eri tavalla ja usein yksin. Laskelmien avaamiseen ja analysointiin sekä eri vaihtoehtojen punnitsemiseen käytetty aika vaihtelee paljon neuvojittain. Osa neuvojista ei myöskään välttämättä kysy mielipidettä muilta asiantuntijoilta, kuten kotieläintuotannon tai peltoviljelyn asiantuntijoilta. Käytäntö on kuitenkin pikkuhiljaa muuttumassa ja varsinkin innovatiiviset ja ”uuden sukupolven” talousasiantuntijat hyödyntävät talousjohtamisen neuvontaa tehdessä myös muita asiantuntijoita. He myös näkevät talousjohtamisen neuvonnan laajempana kokonaisuutena, johon kuuluvat kaikki kolme talousjohtamisen eri tasoa: strateginen, taktinen ja operatiivinen taso. Neuvonnan käytännöissä myös pyritään yhä enemmän tiimityöskentelyyn. Yksi iso haaste tällä hetkellä on, että talousjohtamisen neuvonnassa tarvittava tieto on hajallaan monessa eri järjestelmässä ja ohjelmassa, jolloin tietojen kasaamiseen menee paljon aikaa. Lisäksi tiedonmäärä on valtava, jolloin relevantin tiedon saanti ja löytäminen on olleesta. Vaarana on, että analysoinnille ja päätelmien avaamiselle jää vähemmän aikaa. Lisäksi talousneuvojat, varsinkin hyvät talousneuvojat, ovat tällä ylityöllistettyjä kovan kysynnän vuoksi. Neuvonnalta vaaditaan myös todella hyviä sosiaalisia taitoja ja ulosantia, jotta asiakaskokemus on onnistunut ja asiakas saadaan ”hoksaamaan” kehittämisenkohteet. Esitetyt asiat on osattava tuoda esille siten, että asiakas sen ymmärtää oikein ja vielä sisäistää selitetyn asian. On myös hyvin asiakaskohtainen asia, miten syvällistä talousjohtamisen neuvontaa voidaan edes tehdä. Neuvonnan tehtävänä onkin tukea ja auttaa asiakasta eteenpäin, mutta vastuun lopullisesta kehittymisestä ja päätöksistä on kuitenkin aina asiakkaalla eli maatalousyrittäjillä. Myös uudet alalle tulevat neuvojat olisi pysyttävä perehdyttämään hyvin, jotta tietotaito siirtyisi eteenpäin. Perehdyttämisen taso kuitenkin vaihtelee paljon. Talousneuvonnan rinnalle on yhä konkreettisemmin otettava käyttöön myös johtamisen eri oppeja. Lisäksi neuvonta työtä tulisikin tehdä vielä enemmän tiimitoimintana asiakkaan ympärillä. Tiimissä tulisi olla usean eri osa-alueen neuvojia (esim. talous, kasvinviljely, kotieläintuotanto, johtaminen), jotta asiakkaan tilannetta pystyttäisiin tarkastelemaan kokonaisuutena. Tämä voisi vähentää myös työkuormaa ja laajentaisi katsontakantaa Maatilan talousjohtamisen neuvonta tulevaisuudessa on todennäköisesti hyvin erilaista kuin tänä päivänä. Tavoitteena on, että tietojen hausta ja koonnista eli ”näpyttelystä” päästäisiin yhä laajemmin analysointiin. Lisäksi talousjohtamisen neuvontaa tulisikin tehdä läpi maatilayrityksen elinkaaren: ennen sukupolvenvaihdosta aina yrityksen elinkaaren loppupäähän saakka. On hyvin tärkeää, että sekä neuvonnalle että asiakkaille talousjohtamisen eri tasoja ja oppeja selkeytetään ja konkretisoidaan. Digitalisaation avulla ”näpyttelystä” päästään yhä paremmin tietojen analysointiin ja reaaliaikaiseen seurantaan. Lisäksi neuvonnan tehtävänä voisi olla jatkossakin tiettyjen teknisten toimenpiteiden tekeminen maatalousyrittäjien puolesta, kuten esimerkiksi investointilaskelmien tekeminen. Neuvonnan rooli tullee muuttumaan enemmän konsultoivaan suuntaan, jopa manageroinniksi saakka. Lisäksi neuvontatyö kansainvälistyy ja yhteistyötä eri organisaatioiden välillä tehdään yhä laajemmin.

Sukupolvenvaihdos on ajankohtainen monella suomalaisella maatilalla, koska suuret ikäluokat tulevat eläkeikään. Suuret ikäluokat kuuluvat vuosina 1945–54 syntyneisiin ikäluokkiin, silloin syntyi ennätysmäärä lapsia. Nyt yli 60-vuotiaiden määrä ylittää työikäisiin tulevien, eli 15-vuotiaiden ikäluokan. Suomessa oli vuonna 2007 noin 26000 maanviljelijää ikäluokassa 50–64 vuotta. Luku on noin 40 prosenttia koko aktiiviviljelijöiden määrästä Suomessa. Ongelmana on, onko maataloustuotannon lopettaville tiloille jatkajaa. Maatilan elinkaari etenee lähes samalla tavalla, kuin yrittäjän elinkaari. Elinkaaren pituus maatilalla on noin 30 vuotta ja sukupolven pitäisi vaihtua noin kolmenkymmenen vuoden välein. Jos maatilan elinkaari menee kohti laskevaa elinkaarenvaihetta, on tiloille hankala saada jatkajaa, koska siinä vaiheessa tilan kehittäminen aiheuttaa suuria kustannuksia. Aloittavalla yrittäjällä ei välttämättä ole kiinnostusta jo lähtökohdiltaan heikon tilan kehittämiseen. Tutkimuksessa selvitettiin Pirkanmaalla tehtyjen maanviljelijöiden sukupolvenvaihdosten syitä ja tilan lähtökohtia tehdä sukupolvenvaihdos, sekä sitä miten tilan elinkaari ja suurten ikäluokkien eläköityminen vaikuttavat sukupolvenvaihdospäätöksiin. Tutkimusta varten haastateltiin maanviljelijöitä ja asiantuntijoita. Haastattelut tehtiin teemahaastatteluna, jotta vastauksilla päästiin mahdollisimman syvälle haastateltavien mielipiteisiin. Sukupolvenvaihdoksen tehneillä tiloilla luopujat olivat oikeutettuja luopumistukeen ja aloittavat yrittäjät nuoren viljelijän aloitustukeen. Sukupolvenvaihdospäätöstä nopeutti se, että tila oli alkanut edetä kohti elinkaaren taantumaa ja näin ollen sukupolvenvaihdos piti tehdä heti, kun asioista päästiin yksimielisyyteen. Pirkanmaalla tehtiin vuonna 2009 noin 120 sukupolvenvaihdosta, joista tuettuja oli 88 kappaletta. Ilman tukia sukupolvenvaihdoksen tehneillä tiloilla tuensaannin estää ikä- tai tulorajat. Koko Suomen sukupolvenvaihdosten määrää on vaikea arvioida, koska ilman tukea sukupolvenvaihdoksen tehneiden määrää ei tilastoida. Arvio koko Suomessa tehdyistä sukupolvenvaihdoksista on noin 1000 tilaa vuodessa.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa suomalaisten maatalousyritysten välistä yhteistyö-tä. Tutkimuksessa selvitettiin minkälaista yhteistyötä maatalousyrittäjät keskenään tekevät ja keiden kanssa. Lisäksi selvitettiin kuinka merkittävinä tietyt yhteistyön hyödyt ja esteet koettiin. Tutkimuksen aineisto hankittiin sähköisellä kyselyllä keväällä 2014. Kyselyn aineisto analysoi-tiin kvantitatiivisesti käyttäen luokitteluja, ristiintaulukointeja, faktorianalyysiä ja logistista reg-ressioanalyysiä. Kyselyyn vastasi 411 suomalaista maatalousyrittäjää. Kyselyyn vastanneista maatalousyrittäjistä valtaosa tekee jonkinlaista yhteistyötä muiden tilal-listen kanssa. Yhteistyötä tehdään eniten kasvi- ja maitotilojen kanssa. Merkittävimmäksi yh-teistyön hyödyksi koettiin koneiden korkeampi käyttöaste. Yhteistyön esteistä merkittävin oli halu säilyttää itsenäisyys päätöksenteossa. Kyselyyn vastanneiden keskuudessa yhteistyön te-kemiseen ei vaikuttanut vastaajan ikä, tilan koko, koulutus eikä tuotantosuunta. Sen sijaan yh-teistyön tekemiseen vaikuttivat asenteet yhteistyötä ja etenkin sen esteitä kohtaan.