Browsing by Title

Tutkin pro gradu työssäni ihmisten käytänteitä ja rutiineja arjen kulkuneuvovalintoihin liittyen. Taloyhtiöiden tarjoamat yhteiskäyttöautot osoittautuivat kiinnostavaksi tutkimusaiheeksi, sillä ne eivät ole yleistyneet kuluttajien käytössä palveluiden olemassaolosta huolimatta. Tavoitteena oli tutkia, millaisia käytänteitä ja rutiineja kuluttajien arkielämän kulkuneuvovalintoihin liittyy, miten rutiineihin vaikuttavat elementit vaikuttavat kulkuneuvon valintaan ja miten käytänteitä voisi muuttaa, jotta ihmiset omaksuisivat yhteiskäyttöautot osaksi arkirutiineja. Tutkimukselle oli tarve, koska jakamistalouden markkinoille on ennustettu suurta kasvua lähitulevaisuudessa, mutta Suomessa palvelujen käyttö on yleistynyt hitaasti. Tutkimuksen taustateoriana käytettiin käytäntöteoriaa, joka sopii arkielämän ja sen rutiinien tutkimiseen. Työssäni hyödynnettiin käytäntöteoriassa käytettyä kolmijakoa, missä arjen käytäntöä tarkastellaan materiaalien, kompetenssien sekä merkityksien ja symbolien kautta. Käytin kolmijakoa tutkimusten tulosten analyysin pohjana. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluin, ja sen aineisto kerättiin keväällä 2019. Tutkimuskohteena olivat sellaiset helsinkiläiset, joilla on mahdollisuus käyttää yhteiskäyttöautoja taloyhtiöissä. Tutkimuksessa selvisi, että haastateltavat antavat monia erilaisia merkityksiä arjen kulkuneuvolle. Haastateltavat listasivat ensisijaiseksi arjen kulkuneuvokseen oman auton, polkupyörän ja julkisen liikenteen. Materiaalielementeistä esiin nousivat valittu kulkuneuvo, matkaan tarvittavat muut investoinnit kuten pyöräilyvarusteet, sekä perheellisillä vastaajilla lastentarvikkeet. Kompetensseista eniten keskusteltiin kulkuneuvon varaamisesta, mikä on välttämätöntä yhteiskäyttöauton kanssa. Varaamista ei kuitenkaan vaadita muiden kulkuneuvojen käytössä. Kulkuneuvon valinnalle löytyi erilaisia merkityksiä. Auton omistajat arvostivat auton tuomia mahdollisuuksia ja sen helppoutta. Polkupyöräilijälle työmatka oli liikuntaa, omaa aikaa ja harrastus. Julkisen liikenteen käyttäjille matka-aika oli rauhoittumista kiireen keskellä ja helppo tapa liikkua keskustaan. Jotta arjen kulkuneuvon valintaan liittyviä rutiineja voisi muuttaa, tulisi palvelua tarjoavien yritysten yhdessä taloyhtiöiden ja kaupungin kanssa kehittää palvelujaan vastaamaan paremmin arjen tarpeita. Haastateltavien mielipide yhteiskäyttöautoista oli, että ne ovat liian kalliita, hankalia käyttää ja varata, niitä on vaikea parkkeerata ja yhteiskäyttöhyödykkeiden uhkana on, että muut käyttäjät sotkevat yhteisen auton. Yhteiskäyttöautoa ei pidetty realistisena vaihtoehtona muille arjen kulkuneuvoille. Autoista tulisi tiedottaa enemmän, infrastruktuuria tulisi kehittää ja asukkaille tulisi mahdollistaa nykyistä halvempi autojen käyttö.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yhteiskuntavastuun sisältöä elintarviketeollisuusalalla Suomessa. Tavoitteena oli saada käsitys siitä, mitkä yhteiskuntavastuun ulottuvuudet ovat alan yrityksille tärkeitä ja mitkä vähemmän tärkeitä. Samalla selvitettiin, onko elintarviketeollisuuden eri toimialojen ja yritysten välillä eroa yhteiskuntavastuun painotuksissa ja millaisia toimiala- ja yrityskohtaisia erityiskysymyksiä alalta löytyy. Teoriaosassa käydään läpi yhteiskuntavastuuta ja sen historiaa, ulottuvuuksia ja raportointia sekä yhteiskuntavastuun taustalla olevaa sidosryhmäteoriaa. Kirjallisuuden pohjalta tehtiin synteesi elintarviketeollisuusalan yhteiskuntavastuun ulottuvuuksista, joka toimii tutkimuksen viitekehyksenä. Tässä on kahdeksan pääulottuvuutta – taloudellinen vastuu, ympäristövastuu, henkilöstövastuu, tuotevastuu, vastuullinen hankinta, paikallisyhteisöt ja yhteiskunta, ihmisoikeudet ja tasa-arvo sekä eläinten hyvinvointi – ja näillä yhteensä 42 alaulottuvuutta. Tätä teoreettista viitekehystä käytettiin mittaristona empiirisessä tutkimuksessa. Menetelmänä oli sisällönanalyysi, jonka aineistona käytettiin kymmenen Suomen suurimman elintarviketeollisuusalan yrityksen yhteiskuntavastuuraportteja vuodelta 2009. Toimialojen välistä ja sisäistä vertailua varten yritykset jaettiin ryhmiin seuraavasti: lihanjalostus (HKScan ja Atria), maidonjalostus (Valio ja Arla), vilja- ja öljykasviala (Fazer, Vaasan ja Raisio) sekä juoma-ala (Altia, Sinebrychoff ja Hartwall). Tutkimuksen mukaan yhteiskuntavastuu ei näyttäydy kaikille yrityksille samanlaisena, vaan yritykset painottavat raporteillaan yhteiskuntavastuun ulottuvuuksia hyvin eri tavoin. Summatasolla tärkein ulottuvuus oli ympäristövastuu, jota seurasivat tärkeysjärjestyksessä seuraavina henkilöstövastuu, tuotevastuu ja taloudellinen vastuu. Alaulottuvuuksista tärkein oli päästöt, jätevedet ja jätteet. Maidonjalostusala painotti muita aloja voimakkaammin vastuuta omistajille, maaseudulle ja kuluttajille sekä tuotteisiin liittyviä yhteiskuntavastuukysymyksiä. Vilja- ja öljykasviala puolestaan keskittyi voimakkaasti henkilöstö- ja ympäristökysymyksiin. Juoma-alalla energiankulutus, työterveys ja turvallisuus sekä vastuullinen markkinointi nousivat alakohtaisiksi erityiskysymyksiksi. Sisäisesti epäyhtenäisin tutkituista toimialoista oli liha-ala, jolla Atria painotti voimakkaasti henkilöstö- ja ympäristövastuun kysymyksiä ja HKScan tuotteisiin liittyviä vastuukysymyksiä. Muillakin toimialoilla yritykset poikkesivat huomattavasti toisistaan. Tuloksiin vaikuttivat mm. erot yritysten omistajuudessa, toimintaympäristöissä, hankintaketjujen pituudessa, tuotteiden luonteessa, alan työvoimavaltaisuudessa jne., mutta myös erot yritysten raportointikäytännöissä ja niissä periaatteissa, joiden perusteella yhteiskuntavastuuraportissa käsiteltävät teemat valitaan. Tutkimuksesta saatiin tukea ennakko-oletukselle, että eri elintarviketeollisuuden alat ja yritykset todella ovat erilaisia ja niiden yhteiskuntavastuuhaasteet poikkeavat toisistaan, vaikka yhtäläisyyksiäkin löytyy. Tämä tulisi huomioida tutkittaessa elintarvikealan yhteiskuntavastuuta ja pyrittäessä luomaan sille kattavia malleja ja ohjeistuksia.

Suomalaiset metsätilat ovat pirstoutuneet ja niiden keskikoko on pienentynyt. Pirstoutuminen on koettu uhaksi esimerkiksi teollisuuden puunsaannille ja metsäluonnon monimuotoisuudelle. Yhtenä keinona metsätilojen koon kasvattamiseksi pidetään metsien yhteisomistuksen lisäämistä ja tukemista. Suomen metsäkeskuksen, Maanmittauslaitoksen ja Tapion toteuttamassa Sujuvaan metsän-omistukseen 2025-hankkeessa pyritään tukemaan yhteismetsien ja metsäyhtymien toimintaa. Tämä tutkielma on toteutettu osana Sujuvaan metsänomistukseen 2025-hanketta, ja tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia esteitä tai kannustimia yhteismetsien laajenemiseen liittyy, millaista tietoa ja palvelua yhteismetsät tarvitsevat laajentumisen tueksi sekä millaisia hallintopalvelutarpeita yhteismetsillä on. Lisäksi selvitetään, millaista tietoa ja palvelua yhteismetsät toivovat saavansa laajentumisen tueksi, ja millaisia toiveita yhteismetsillä on yhteismetsäverkkosivulle. Tutkimustuloksia hyödynnetään yhteismetsien palvelutarjonnan kehittämisessä. Tutkimusaineistona käytettiin Suomen metsäkeskuksen ja Tapion toimihenkilöiden keräämää haastatteluaineistoa, joka koostuu kesällä 2021 152 yhteismetsälle toteutetuista puolistrukturoiduista puhelinhaastatteluista. Tutkija koosti haastatteluvastaukset ja analysoi koottua aineistoa laadullisen teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmin. Tulosten perusteella yhteismetsien laajenemisen esteenä ovat esimerkiksi tarjotun tiedon ristiriitaisuus, tiedon hajanaisuus ja metsätilojen korkea hintataso. Laajenemiseen kannustavia tekijöitä ovat esimerkiksi asiantuntijoiden tarjoaman tiedon laatu, hyvät materiaalit sekä muutokset metsänomistajakunnassa. Hallintopalveluihin liittyen yhteismetsät tarvitsevat osaavaa asiantuntijapalvelua esimerkiksi rahoitukseen ja kirjanpitoon. Yhteismetsäaiheisen verkkosivun kehittämiseen yhteismetsät suhtautuvat positiivisesti, ja internetsivu nähdään erityisesti hyvänä tietolähteenä sekä keinona välittää tietoa yhteismetsien toiminnasta myös yhteismetsiin kuulumattomille metsänomistajille. Tulosten tarkastelu SWOT-analyysin avulla auttaa hahmottamaan yhteismetsien palvelutarpeiden ulottuvuuksia ja erottamaan laajemmat yhteiskunnalliset tekijät sellaisista seikoista, joihin valtion virastot ja välillinen julkishallinto voivat omalla palvelutarjonnallaan vaikuttaa.

Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, millaista yhteisöllisyyttä kohdeorganisaatiossa, Elävä maa luomupiirissä ilmenee ja millaisia sitoutumista vahvistavia elementtejä toimintaan liittyy. Lisäksi tavoitteena on selvittää, miten yhteisöllisyys ja sitoutuminen muuttuvat toiminnan eri vaiheissa ja millaisia henkilökohtaisia kokemuksia aiheeseen liittyy. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui yhteisöllisyyden ja sitoutumisen teorioiden pohjalle. Koska Elävä maan toiminta perustuu talkootyöhön eli vapaaehtoistyöhön, tutkielmassa hyödynnettiin lisäksi vapaaehtoistyöhön sitoutumiseen liittyviä tutkimuksia. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena case- eli tapaustutkimuksena. Tutkimuksen esitutkimusaineistona käytettiin kyselytutkimusaineistoa, joka koostui 52 Elävä maa ry:n jäsenen vastauksesta. Kyselytutkimuksen vastausten perusteella selvisi, että yhteisöllisyyden ja luomupiiristä tilaamisen välillä oli yhteys, yhteisöllisyyttä korostaneet tilasivat muita useammin luomupiiristä. Tämän vuoksi yhteisöllisyys nostettiin tarkempaan tarkasteluun laadullisten haastattelujen avulla. Tämän tutkimuksen varsinaiseen aineistoon kuului 5 teemahaastattelua, joiden avulla syvennettiin kyselytutkimuksesta saatua tietoa. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että yhteisöllisyys näkyi kohdeorganisaatiossa voimakkaimmin yhteisenä tekemisenä, talkootyössä, keskusteluissa ja ihmisten samanhenkisyydessä. Sitoutumista tutkimuksen perusteella vahvistivat luomupiirin toiminnan tarkoitus eli ruoka, toiminnassa mukana olevat samanhenkiset ihmiset, sisällön tuominen erilaisiin elämäntilanteisiin sekä konkreettinen toiminta. Yhteisöllisyyden tunne ja sitoutuminen alkoivat vahvistumaan, kun yksilö meni mukaan yhteiseen toimintaan. Käännekohtia olivat selvästi elämäntilanteen muutokset ja niiden vuoksi vähentynyt aika, joka oli usealla tutkimukseen osallistuneella vähentänyt sitoutumista. Tutkimuksen tulosten mukaan tähän luomupiiriin liittyvää vapaaehtoistyötä tehtiin pääosin oman hyödyn, saatavien tuotteiden vuoksi.

Maatalouden rakennemuutoksen seurauksena suomalaisten maatilojen määrä vähenee ja tilakoot kasvavat. Tilakokojen kasvaessa yhä useampi maatila tutkii mahdollisuuksia yhtiöittää yritystoimintaansa. Yhtiömuotoisten maatilojen määrän noustessa myös niiden yrityskaupat ovat määrältään yleistymässä. Maatilojen yrityskauppoja on tehty pääasiassa suku-polvenvaihdoskauppoina, jolloin niistä maksettavat kauppahinnat eivät ole aina linjassa niistä saatavien tuottojen kanssa. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten yhtiömuotoisen maatilan arvo määräytyy, kun arvon määräytymisperusteina käytetään talousteoriaan perustuvia arvonmääritysmenetelmiä. Käytettävät arvonmääritysmenetelmät olivat substanssiar-vomenetelmä, vapaan kassavirran menetelmä ja taloudellisen lisäarvon menetelmä. Lisäksi tavoitteena oli luoda Excel-laskuri, jonka avulla nämä arvot pystyttiin laskemaan. Arvonmäärityksen näkökulmana käytettiin ainoastaan tilinpäätös-tiedoista saatavaa informaatiota. Tutkielman teoriaosuus koostui käytettyjen arvonmääritysmenetelmien teoriasta, pää-oman tuottovaatimuksen määräytymisperusteista sekä tilinpäätöksen teoriasta. Tutkielma suoritettiin tapaustutkimuksena, jolloin yritykseksi valikoitiin yksi suomalainen yhtiömuotoinen maatila. Aineis-tona käytettiin Suomen Asiakastiedosta saatavaa tilinpäätösinformaatiota. Arvonmääritystä varten työstettiin Excel-pohjainen laskuri, jonka avulla pystyttiin laskemaan case-yrityksen arvo kolmella eri menetelmällä ainoastaan tuloslas-kelma- ja tasetietoja hyödyntäen. Tutkielman tulokset olivat linjassa aikaisempien tutkimusten tulosten kanssa. Kaikki kolme menetelmää antoivat toisis-taan poikkeavat tulokset. Substanssiarvomenetelmä antoi case-yritykselle pienimmän arvon ja sitä voidaan pitää enin-tään yrityksen pohja-arvona. Taloudellisen lisäarvon malli antoi hieman korkeamman arvon kuin substanssiarvo, koska se otti oman pääoman lisäksi huomioon vuosittaiset lisävoitot diskontattuna nykyhetkeen. Korkeimman arvon antoi vapaan kassavirran menetelmä, sillä siinä yrityksen pääomarakenne ei vaikuttanut arvotukseen kovin vahvasti, vaan pääpaino oli case-yrityksen tuottokyvyssä. Kaikkien kolmen arvonmääritysmenetelmän todettiin olevan herkkiä erilaisille muutoksille. Substanssi- ja taloudellisen lisäarvon malli reagoivat vahvasti oman pääoman muutoksiin. Vapaan kassavirran malliin vaikutti puolestaan vahvasti kassavirtojen kasvuoletukset. Pääoman tuottovaatimuksella todettiin olevan myös suuri merkitys taloudellisen lisäarvon- ja vapaan kassavirran mallin antamille tuloksille. Tutkielmassa huomattiin, että vapaan kassavirran- ja taloudellisen lisäarvon mallissa tulisi ottaa jollain tavalla enemmän huomioon yrityksen kilpailukyvyn ylläpitäminen. Tutkielman ede-tessä myös huomattiin, että pääoman tuottovaatimuksen määräytymistä on olisi syytä tutkia enemmän.

Metsillä on suuri merkitys luonnon monimuotoisuuden säilymisessä ja laadukkaiden ekosysteemipalvelujen edellytyksenä on monimuotoinen luonto. Metsätalouden toimet heikentävät monimuotoisuutta voimakkaimmin ja suojelutoimia tarvitaan, jotta monimuotoisuuden heikkeneminen saadaan pysäytettyä. Metsänsuojelu on tärkeää myös ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta, koska metsät pystyvät sitomaan paljon hiiltä. Tämä tutkimus tarkastelee mitkä piirteet vaikuttavat yksityismetsänomistajien halukkuuteen osallistua metsänsuojelusopimuksiin. Laadullisen metasynteesin avulla on löydetty piirteitä, jotka vaikuttavat joko positiivisesti tai negatiivisesti liittymishalukkuuteen. Piirteistä seitsemän vaikuttaa liittymishalukkuuteen positiivisesti ja neljä negatiivisesti. Liittymishalukkuuteen positiivisesti vaikuttavia piirteitä ovat korvaus, metsämaan koko, miessukupuoli, positiivinen asenne luonnonsuojelua kohtaan, asenne ilmastonmuutokseen, etäomistajuus ja koulutus. Liittymishalukkuuteen negatiivisesti vaikuttavia piirteitä ovat sopimuksen pituus, epäedulliset sopimuksen purkuehdot, metsänkäytön rajoitukset ja metsän tuottavuus.

This study aims to reveal Non-Industrial Private Forest Owners’ willingness to contribute biobanks in the case of flying squirrel. Especially Private Forest Owners’ compensation in money for improving the nesting circumstances of the flying squirrel has been examined. It has also been studied what affects the compensation requirement of respondents and what kind of socioeconomic background those respondents have who are interested in biobanks. The study was executed via e-mail in 2015 to 3793 members of Forest Management association Lounametsä and Päijät-häme. Compensation question was executed by contingent valuation method as an open willingness to accept question. To verify the representativeness of the sample it was compared to the Suomalainen Metsänomistaja 2010 study. Factor analysis was also made to enable comparing and regression analysis. The backgrounds of the Forest Owners who were interested in biobanks were compared to the other respondents. According to the results Forest Owners who are interested in Biobanks differs from the others respondents by age, income, education, occupation and the size of owned forest area. In the experiences of different biodiversity and conservation projects were also found differences. Respondents who were interested in biobanks, were also more eager to participate projects aiming to improve the state of biodiversity.

Finnish round wood industry is reliable on Finnish nonindustrial private forest owners (NIPF) wood sales. More than half of the raw material that Finnish round wood industry uses comes from NIPF’s. Therefore, it is important for the Finnish round wood industry and for the whole economy to know the issues that have an effect on NIPF’s wood supply. This paper examines the supply of round wood in Finland using the theoretical approach of Fisherian consumption-saving model. This research examines the price elasticity of wood supply in Finland at regional level. To examine the regional markets Finland is divided to six price areas. The monthly price- and quantity data from year 1987 to 2007 is gathered from the Finnish forest research institute (METLA). This paper examines standing sale supply and delivery sale supply separately. The results show that usually price elasticity of wood supply is positive in both short-run and in long-run. The expected price variable’s effect on wood supply is negative. The results indicate that estimated short-run elasticities of supply are much greater than in earlier studies. This is because this research uses monthly data where as earlier studies have used quarterly or annual data. The estimated long-run elasticities of supply witch describe the reactions to economic trend are in the same magnitude with earlier studies. There were remarkable differences between standing sale models and delivery sale models. In the short-run delivery sale models price elasticities of supply were much smaller than in standing sale models. In the long-run the results were opposite. The results also show that there are remarkable differences between the supplies of round wood on different price areas. This result strengthens earlier research results on regional market differences in Finnish pulpwood supply.

The effects of below and above thinning of the growth and yield of pine and spruce stands was last researched at the beginning of the 1990s. In the previous studies, the research periods have been at most 25 years. The main objective of this research was to investigate how above and below thinning affect the growth and yield of pine and spruce stands in a long-term period. The second objective was to determine the growth reaction of different tree crown layers. Research material consisted of seven pine stands and tree spruce stands which were located in Southern Finland. The average study period of research plots was 37 years. The research demonstrated that above thinning applies well to the thinning for old pine stands when thinning intensity is about 20%. Above-thinning improved the average basal area growth of pine stands by 12%, dominant height growth by 4.7%, diameter growth by 5% and volume growth by 7.9. Above thinning also improved roundwood yield by 3.9% on average in 42 years, compared to below thinning. On average, 3.8% more roundwood accumulated from above thinnings and final cuttings than from below thinnings. The growing stock in the final measurements represented accumulation in the final cuttings. Log accumulation was three times larger in above thinnings than below thinnings, but in final cuttings log accumulation was 18% bigger in below-thinned pine stands. Above thinning positively affected the growth of crown layers 1, 2 and 4. In below-thinned pine stands, growth was biggest on average in crown layer 3. Based on the average results of three spruce stands, the above thinning improved basal area growth on average by 9.3%, dominant height growth by 1.2%, and diameter growth by 11.8%, but in the below-thinned pine stands volume growth was 2.4% greater. Roundwood yield per year was on average 1.6% bigger in above-thinned spruce stands. In total, 6.7% more roundwood accumulated from final cuttings and below thinnings. More logwood accumulated from the above thinnings, but in the final fellings the situation for the thinning methods was the opposite. There was not an obvious line between the growth and yield of the different crown layers and the main reason was the variation between experiments. On average, the first and second crown layers mostly benefited in above-thinned spruce stands when the research period was short, but for a research period of over 50 years, the situation for the thinning methods was the opposite. The results from the spruce stands are not as reliable or generalized as those from pine stands, because in spruce stands, the extent of the research data was slightly limited and it also varied considerably. The growth and yield results provide a reliable picture that above harvesting is a suitable thinning method in pine stands if the thinning intensity is low. There is a need for further research on spruce stands so that it will be possible to draw more reliable conclusions.

Mikrolevät ovat lähinnä vesistöissä eläviä yksisoluisia tai yksinkertaisia monisoluisia kasveja, syanobakteereja tai alkueliöitä. Kyseessä on uusiutuva luonnonvara, jota parhaillaan hyödynnetään muun muassa elintarvikkeina, rehuna ja arvokkaiden biomolekyylien sekä monenlaisten lipidien tuottamisessa. Ylikriittinen hiilidioksidiuutto on potentiaalinen lipidien eristysmenetelmä, jossa ei tarvita ihmisille ja ympäristölle myrkyllisiä liuottimia. Uuton tehoa ja selektiivisyyttä voidaan optimoida vaihtelemalla uuttolämpötilaa ja painetta sekä uuton kestoa ja hiilidioksidin virtausnopeutta. Tutkielman kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli tarkastella teoreettisesti lipidien uuttomenetelmiä, erityisesti ylikriittistä uuttoa, sekä käydä läpi kirjallisuudessa jo esiintyvää aineistoa mikrolevien lipidien laadusta, määrästä ja näihin vaikuttavista tekijöistä. Erityistä huomiota oli tarkoitus kiinnittää kirjallisuuteen koskien kokeellisessa osassa käytettäviä levälajeja. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella mikrolevien lipidien mahdollisia käyttösovelluksia. Tutkimuksen kokeellisen osan tavoitteena oli selvittää ylikriittisen hiilidioksidiuuton (SFE) käyttökelpoisuutta mikrolevien lipidien uuttamisessa verrattuna aiemmin käytössä olleeseen ja mikroleviä varten optimoituun kiihdytettyyn liuotinuuttoon (ASE). Tarkoituksena oli myös selvittää ylikriittisen hiilidioksidiuuton uuttoparametrien ja näytekoon vaikutusta uuton tehokkuuteen ja selektiivisyyteen sekä tutkia mikrolevien lipidikoostumusta. Kaikkien tutkittujen lipidikomponenttien SFE-uutolla saavutettu suhteellinen saanto oli poikkeuksetta pienempi verrattuna ASE-uuton saantoon. Kuitenkin vaihtelua oli runsaasti käytettäessä erilaisia uutto-olosuhteita ja etenkin levälajien välillä. Suurin osa lipidisaannosta uuttui SFE:llä jo ensimmäisen 10 minuutin aikana, jonka jälkeen uuttuminen oli vähäistä. Eikosapentaeenihapon (EPA) saanto SFE-uutolla oli suhteellisesti jonkin verran pienempää ASE-uuttoon verrattuna, mikä viittaa siihen, että EPA on kiinnittyneenä lähinnä poolisiin lipideihin, kuten fosfolipideihin tai glykolipideihin. Tutkittavien mikrolevien lipidipitoisuudet olivat melko pieniä moniin kirjallisuudessa esitettyihin lukuihin verrattuna, joten poolisten lipidien osuus kokonaislipideistä on luultavasti kohtalaisen suuri. Toisaalta vertailussa tulee huomioida se, että monissa kirjallisuudessa esitetyissä tuloksissa levät on kasvatettu lipidien kertymistä suosivissa olosuhteissa ja/tai lipidipitoisuus on määritetty gravimetrisesti eikä rasvahappojen summana. SFE-uutto vaikuttaa tehoavan paremmin neutraalilipideihin ja sellaisiin mikroleviin, joiden soluseinä ei ole erityisen vahva.