Browsing by Title
Now showing items 4011-4030 of 4203
-
(2012)Vastaus kysymykseen, joka liittyy väitteeseen jonkin tietyn tahon identiteetistä, on nykyaikana suuremmassa roolissa kuin esimerkiksi sata vuotta sitten. Näin on, koska perinteiset keinot, joita ovat esimerkiksi näköhavainnot väitteen esittäjän kasvoista ja äänihavainto väitteen esittäjän puheesta, eivät ole käytössä silloin, kun viestintä tapahtuu verkon yli esimerkiksi käyttäen sähköpostia. Tässä lopputyössä kysymykseen on tarkoitus vastata esittelemällä julkisen avaimen infrastruktuuri ja julkisen avaimen infrastruktuuriin kuuluva varmenne. Lisäksi esittelyn kohteena on varmentamaton julkisen avaimen salaus -systeemi. Esittelyissä pääpaino on systeemin rakenteessa ja systeemiin kuuluvien toimijoiden keskinäisen viestinnän toteutuksessa. Kumpikin systeemi pyrkii esittämään väitteen systeemiin kuuluvaan julkiseen avaimeen liitettävästä identiteetistä. Identiteetillä tarkoitetaan tässä lopputyössä tahoa, joka on uniikki jonkin tietyn organisaation piirissä. Lopputyön varsinaisena tutkimushypoteesinä on suorittaa vertailuja julkisen avaimen infrastruktuurin ja julkisen avaimen infrastruktuuriin kuuluvan varmenteen ja varmentamattoman julkisen avaimen salaus -systeemin välillä. Vertailuissa on tarkoitus vastata kysymykseen, kumpi systeemi säilyttää paremmin luottamuksen väitteessä, joka liittyy julkiseen avaimeen liitetystä identiteetistä. Vertailuissa on käytetty tarkastelunäkökulmina sekä systeemien rakennetta että julkisen avaimen peruuttamista. Tutkimuksen yleisenä johtopäätöksenä on se, että lopputulokseen vaikuttaa oleellisesti se, kuinka systeemit ovat sisäisesti rakentuneet ja täten systeemiä ei voi automaattisesti laittaa paremmuusjärjestykseen. ACM Computing Classi cation System (CCS): C.2.2 [Network Protocols], E.3 [DATA ENCRYPTION], F.2.1 [Numerical Algorithms and Problems], H.3.3 [Information Search and Retrieval]
-
(2016)Tässä työssä tutkittiin, miten heikosti koordinoituva bis(trifluorometyylisulfonyyli)imidi vastaioni vaikuttaa osittain kvaternisoidun poly(dimetyyliaminoetyylimetakrylaatin) liuosominaisuuksiin. Polymeeri syntetisoitiin radikaali-additio-fragmentaatio-ketjunsiirto –polymeroinnilla ja kvaternisoitiin metyylijodidilla. Vastaionin vaikutusta tutkittiin lisäämällä polymeerien vesiliuoksiin litiumbis(trifluorometyylisulfonyyli)imidiä. Polymeerejä karakterisoitiin NMR-spektroskopialla, MALDI-TOF-massaspektroskopialla ja kokoeksluusiokromatografialla. Bis(trifluorometyylisulfonyyli)imidin vaikutusta polymeerien vesiliuosten termisiin ominaisuuksiin tutkittiin UV-Vis-spektroskopialla, differentiaalisella pyyhkäisykalorimetrialla ja valonsironnalla. Lisäksi polymeeriliuoksia analysoitiin titraamalla. Bis(trifluorometyylisulfonyyli)imidi-ionivaihdettuja polymeerejä tutkittiin IR-spektroskopialla. Työn tärkeimpiä tuloksia ovat, että bis(trifluorometyylisulfonyyli)imidi laskee poly(dimetyyliaminoetyylimetakrylaatin) alempaa kriittistä liuoslämpötilaa kaikilla tutkituilla kvaternisaatioasteilla (0-20 %), kun pH on 7-10. Poikkeuksena on kvaternisoimaton polymeeri pH:ssa 10, jonka samepistettä vastaioni nostaa stabilisoimalla polymeerin protonoitunutta muotoa. Koska kvaternisaatio nostaa polymeerin samepistettä, voidaan poly(dimetyyliaminoetyylimetakrylaatin) alempaa kriittistä lämpötilaa säätää pH:n lisäksi kvaternisaatioastetta ja vastaionipitoisuutta muuttamalla. Kvaternisoiduissa polymeereissä syntyy tasapaino pysyvien ja vaihtuvien varausten ja bis(trifluorometyylisulfonyyli)imidin välille, mikä havaitaan kahtena samepisteenä. Enemmistö vastaioneista on kiinnittyneenä kvartaarisiin amiineihin näiden voimakkaamman vuorovaikutuksen vuoksi.
-
(2019)Valeuutiset ovat viime vuosina nousseet merkittäväksi yhteiskunnallisen keskustelun aiheeksi niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Esimerkiksi vuoden 2016 yhdysvaltojen presidentinvaalien aikana jotkin valeuutiset levisivät laajemmalle kuin suosituimmat valtamediauutiset, ja valeuutisten onkin arveltu vaikuttaneen merkittävästi Trumpin voittoon kyseisissä vaaleissa. Aiemmasta suomalaisesta tutkimuksesta tiedetään, että Suomessa valeuutiset eivät aina sisällä suoraan virheellistä tietoa, ja tämän vuoksi suomalaisia valemedioita kutsutaan myös vastamedioiksi. Tiedetään myös, että suomalaisissa vastamediauutisissa kehystetään usein valtamedian uutisia tukemaan vastamedian omaa agendaa. Kehystämisellä tarkoitetaan viestinnän tutkimuksessa prosessia, jolla valikoinnin, poissulkemisen ja esimerkiksi metaforien ja iskulauseiden avulla muokataan mediaesityksen tulkintaa. Kehyksen käsite sekä kehysanalyysi ovat saaneet alkunsa sosiaalipsykologiasta ja levinneet sittemmin mediatutkimukseen. Laskennallisesti kehysanalyysiä on tehty sekä ohjatuilla että ohjaamattomilla koneoppimismenetelmillä, mutta yksikään näistä menetelmistä ei ole vakiintunut kehyksen operationalisoinnin monikäsitteisyyden vuoksi. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisilla prosesseilla suomalainen vastamedia uudelleenkehystää valtamedian uutisia, sekä soveltaa ohjattua koneoppimista eri kehystämisen tapojen tunnistamiseen. Tutkimuskysymyksiin vastaamiseksi kerättiin kattava aineisto eräästä suomalaisesta vastamediasta, ja eroteltiin aineistosta valtamedialinkin sisältävät artikkelit. Tämän jälkeen identifioitiin laadullisesti kolme tapaa jolla vastamedia kehystää valtamedian uutisia: kritisoimalla valtamediaa, kopioimalla sisältöä sekä hyödyntämällä valtamedialähdettä argumentoinnin välineenä. Tässä tutkielmassa rakennetaan ohjattu koneoppimismalli kolmen edellä luetellun kehystämisen prosessin identifiointiin. Malli rakennettiin luokittelemalla 1000 artikkelin satunnaisotos valtamedialähteen sisältävästä aineistosta kolmeen edellä lueteltuun kehystämisen prosessin kategoriaan. Tämän jälkeen luokitellusta datasta eristettiin erilaisia piirteitä ja rakennettiin näiden pohjalta luokittelija. Työssä vertailtiin erilaisia satunnaismetsäluokittelijoita sekä tukivektorikoneita, joista eräs satunnaismetsäluokittelija suoriutui luokittelutehtävästi parhaiten. Luokittelijaa ei kuitenkaan voida pitää tarpeeksi tarkkana useimpiin käytännön hyvin korkeaa tarkkuutta vaativiin sovelluksiin. Luokittelijan merkittävimpinä pitämistä piirteistä saadaan kuitenkin uutta tietoa siitä, miten eri sanoja ja tekstin muotoilutyylillisiä keinoja käytetään eri kehystämistavoissa. Esimerkiksi artikkeleissa käytettyjen linkkien määrä sekä alaotsikkojen määrä nousivat luokittelijalle merkittävimpien piirteiden joukkoon. Tuloksista voidaan päätellä, että laskennallisessa mediatutkimuksessa sanojen lisäksi on hyödyllistä eristää myös artikkeliin liittyvää muotoiludataa. Toinen keskeinen tulos on, että ohjattua koneoppimista voidaan hyödyntää erilaisten median lähteeseen suuntautuvien orientaatioiden tunnistamiseen.
-
(2023)The purpose of my study was to review and analyze the contents of sustainability reports. In more detail, my study looked at four Finnish design companies and the UN sustainable development goals (SDG) that appear in their reports. Previous studies have shown that corporate responsibility is a growing trend in the world due to increased pressure from society, which is why sustainability reporting has also become more common among different companies. Although there are guidelines for how companies and organizations should prepare reports, they are very variable in terms of content due to their free form. Since the reports are very informal, they may contain greenwashing, which is why it is interesting to study how companies of the same type publicize their sustainability goals in their operations. In addition, the SDGs have generated a lot of conflicting opinions among different researchers, especially because of their superficiality, so examining them from a critical perspective is interesting. Although a lot of research has been done in the field of corporate responsibility and SDGs, there is not much research especially on the sustainability of Finnish design brands. The purpose of my study was therefore to tackle this shortcoming and find out which SDGs Finnish design companies follow in their operations and whether it can be assumed based on this that a certain company type follows certain SDGs. Corporate responsibility and especially sustainable development are often divided into three areas: environmental, social and economic responsibility. In my study, all areas were examined as part of the contents of the sustainability reports. In terms of method, my study was conducted with qualitative methods, utilizing qualitative content analysis. The collection of research material was carried out by analyzing the company’s public sustainability reports and their contents. The target group of my study consisted of four companies that are known for Finnish design: Finlayson, Fiskars, Marimekko and Pentik. My research was a case study, and the methodological orientation of the research was interpretive policy analysis. The research results showed that the target companies' reporting was influenced by the UN's SDGs. The responsibility activities of the companies were guided by sustainability commitments and the SDGs support their implementation. The reference frameworks used by the companies had no significant effect on the monitored goals. Recurring topics were environmental responsibility, social responsibility and financial responsibility. These were especially visible in the most followed goals: 8 (decent work and economic growth), 12 (responsible consumption and production), and 13 (climate action), which are well connected to different areas of corporate responsibility. The goals can be seen to be connected to the type of company, but there are also noticeable exceptions in the goals followed.
-
(2019)Tällä tutkimuksella haluttiin saada lisätietoa siitä, miten suomalaiset varustamot puhuvat vastuusta sekä mistä vastuuta otetaan puheessa. Tutkimusaiheen valinnan taustalla oli alan kirjallisuudessa ja julkisessa keskustelussa esitetty väite, että varustamoala on heräämässä hitaasti oman vastuullisuutensa tunnistamiseen. Merenkulku on toimialana myös erityisen mielenkiintoinen tutkimuskohde sen paikallisten vaikutusten, mutta toimintaa ohjaavien globaalien prosessien näkökulmasta. Tutkimuksen teoria sidottiin moraalin maantieteen ja vastuullisen liiketoiminnan konsepteihin. Tutkimuksen aineistona on kolmen suomalaisen varustamon vuosikertomukset tarkastelujaksolta vuodesta 1990 vuoteen 2010. Vuosikertomukset ovat yhtiöille lakisääteinen velvollisuus, mutta samalla myös laajaa sidosryhmäviestintää. Erityisesti toimitusjohtajan katsaukset ovat puheena lähempänä kolumnia kuin virallista toteamista. Vuosikertomuksia käsiteltiinkin tutkimuksessa kokonaisuutenaan, eikä vain niitä osia, jotka oli otsikoitu varustamon itsensä toimesta vastuukuvauksiksi. Aineistoa tutkittiin aineistolähtöisesti sisällönanalyysillä tarkoituksena ensin löytää vastuupuhe vuosikertomuksista, sitten teemoittaa ja tuoda kontekstiinsa sekä käsitteellistää. Tutkimuksessa havaittiin, että varustamoiden vastuupuhe heijastaa toimintaympäristön muutoksia ja varustamon asiakaskohderyhmällä on merkitystä mistä asioista varustamo puhuu vuosikertomuksissa. Esimerkiksi matkustajavarustamot puhuvat 1990-luvulla paljon turvallisuudesta Estonia-onnettomuuteen reagoiden, mutta lastivarustamolla ei ole tällaista puhetta. Merkittävin tutkimustulos tässä tutkimuksessa on, että vastuupuhe ei ole vain sitä puhetta, jossa yhtiö kertoo omasta vastuutoiminnastaan, vaan vastuupuhe on myös muualle osoitettua. Vastuuta osoitettiin varustamoiden puheessa erityisesti valtiolle. Toistuva puhetapa oli sellainen, jossa sanottiin vastuunottamisen olevan mahdollista vain jos valtio kantaa oman vastuunsa ensin. Tarkastelujaksolle osuivat turvallisuusteeman lisäksi myös sellaiset vastuupuheen teemat kuin verovapaa myynti, miehityskustannukset ja tonnistovero. Tutkimuksella päästiin kiinni suomalaisten varustamoiden vastuupuheeseen ja saatiin viitteitä siitä, että puhe oli myös vaikuttavaa. Jatkotutkimuksen arvoista olisi tutkia minkälaista vastuupuhetta muilla toimijoilla, kuten työntekijä- ja työnantajajärjestöillä sekä valtion hallituksella, oli samaan aikaan. Näin suomalaisen merenkulun vastuupuheen tutkimus voitaisiin laajentaa vastuukeskustelun tutkimukseksi.
-
(2023)Vastuuvelka on keskeinen termi vakuutusmatematiikassa. Vakuutuksen vastuuvelalla hetkellä t tarkoitetaan summaa, joka vakuutusyhtiöllä tulee sillä hetkellä olla varattuna kyseisen vakuutuksen korvauksiin. Vastuuvelkaan vaikuttavat useat tekijät, kuten vakuutukseen liittyvä korvaussumma, korkoutuvuus ja kuolevuus. Tässä työssä käsitellään erilaisten henkivakuutusten vastuuvelkoja. Vakuutuksen hinta on yksinkertaisimmillaan nettokertamaksu. Tässä tapauksessa vakuutettu maksaa kerralla kaikki vakuutusmaksut ja tämä maksu on ekvivalenssiperiaatteen mukaan vakuutetulle maksettavien korvausten nykyarvon odotusarvo, toisin sanoen pääoma-arvo. Pääoma-arvo riippuu korvausten suuruuden lisäksi korkotasosta ja kuolevuudesta. Vakuutusmaksut voidaan myös jakaa pidemmälle aikavälille tai niihin voi sisältyä korvausten pääoma-arvon lisäksi muita kuluja. Elossaolevan vakuutetun vakuutustekninen vastuuvelka tietyllä ajanhetkellä on tulevien korvausten ja kulujen senhetkinen pääoma-arvo vähennettynä tulevien vakuutusmaksujen senhetkisellä pääoma-arvolla. Vastuuvelkaa voidaan ajatella vakuutussopimuksen arvona. Vastuuvelkaa voidaan kuvata Thielen differentiaaliyhtälöllä. Thielen yhtälö voidaan johtaa yksinkertaisissa tapauksissa suoraan derivoimalla vastuuvelkaa tai laajemmin tarkastelemalla vastuuvelan muutosta lyhyellä aikavälillä ja muodostamalla differentiaaliyhtälö erotusosamäärän raja-arvosta. Thielen yhtälön avulla voidaan tarkastella vastuuvelan ja siis vakuutussopimuksen arvon muutoksia. Toisaalta jos oletetaan, että vakuutusyhtiölle syntyy vakuutusaikana vastuuvelkaan suhteutettuja kuluja, tarvitaan Thielen yhtälöä myös vakuutuksen hinnoitteluun.
-
(2024)Particle dark matter (DM) as a solution to the missing mass problem in astronomy has been examined widely and with different models. Among the most studied are weakly interacting massive particles, WIMPs, for short. As dark matter constitutes roughly a quarter of the energy budget of the universe, and due to its vital role in galaxy structures through gravitational interaction, the motivation to uncover the nature and properties of it is strong. In this master’s thesis, a specific particle dark matter model is examined. The model consists of a hidden dark sector added to the Standard Model of Particle Physics (SM). The dark sector introduces a new SU(2) gauge field that acts as a vector dark matter candidate, as well as a complex SU(2) scalar field and interactions between the two. Due to spontaneous symmetry breaking, the dark vector gains a non-zero mass. This relocation of degrees of freedom allows us to write the dark scalar field as having only one real degree of freedom. The dark scalar field also experiences mass mixing with the SM Higgs field, leaving the two propagating scalar mass eigenstates as superpositions of the dark scalar field and the Higgs field. One of these is then identified as the observed Higgs field with a mass of 125 GeV. The four free parameters of the model can be chosen as the masses of the dark matter candidate and the propagating dark scalar field, the angle of the rotation between mass and gauge eigenbasis in the scalar sector and the dark gauge coupling constant. To produce the observed relic density of dark matter, the DM particles need to pair-annihilate with a cross section of order 1.64 × 10^(−9) GeV^(−2). Further constraints are given by collider and direct detection experiments, leaving the parameter space of the model rather constrained. Depending on the values of the other free parameters, a viable mass range of around 100-200 GeV is found for the vector dark matter. The possibility of probing the properties of dark matter through experiments and observations exists. The existence and properties of the dark scalar field could be examined in the Large Hadron Collider. Possible phenomena in the scalar sector of the model, such as phase transitions, could be studied with upcoming gravitational wave detectors, namely the Laser Interferometer Space Antenna. Direct detection experiments provide a way of seeking the dark matter particle itself. With all these possibilities, the future seems interesting.
-
(Helsingin yliopistoUniversity of HelsinkiHelsingfors universitet, 2005)The study area, Vihtamonjoki catchment area, is 55 square kilometres and a third of it has been ditched. The largest ditchings have been done in years 1959-1970. The water system in the catchment area builds up of several lake basins, brooks and rivers. This study tries to discover the water quality at present. It also tries to determine the sedimentation rate and the changes on the sediment quality during the past decades. The water samples were collected in August 2003 and in March 2004 from several places in the catchment area. On March 2004 the sediment samples were collected from four lake basins. Organic matter, total phosphorus, iron, manganese, Fe/Mn-ratio, zinc and copper were determined from sediment samples. The water quality was determined by electric conductivity, alkalinity, pH, oxygen content and the content of sodium, potassium, magnesium, calcium, sulphate, chlorine and fluoride. Also the nutrients, nitrate, ammonium and phosphate, were determined. Chemical analyses and loss on ignition analyses showed clear changes in sediment quality in samples taken from 15-25 cm depth, thus showing the time of the ditching. In most cases the forest ditching had caused increase in mineral matter, iron, zinc and copper and decrease in total phosphorus and organic matter. Sedimentation rates vary between 4,1 to 6,7 mm/year in lakes after the forest ditching. Sedimentation rates have probably increased due to the forest ditching. The Fe/Mn-ratio shows that there has been a lack of oxygen in the lakes for some years after the forest ditching. The water quality proved to be normal in the Vihtamonjoki catchment area. Oxygen content in March 2004 pointed to the conclusion that there might be lack of oxygen in winter. Other analysis showed the water quality to be typical for the Kainuu area.
-
(2013)Vesi on maapallon yleisin ja tärkein neste. 70 % maapallon pinta-alasta on veden peitossa. Kuitenkin vain 2 % tästä vedestä on makeaa vettä, jota voimme käyttää juomavetenä. Tästä vedestä suurin osa on sitoutunut jäätiköihin. Kokeellinen työskentely on keskeinen osa kemian opetusta, siksi on tärkeää että oppilaat tutustutetaan siihen ja kemian opetuksen alussa. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden keskeisenä tehtävänä on antaa oppilaalle mahdollisuus monipuoliseen kasvuun ja oppimiseen sekä yleissivistyksen hankkimiseen. Kokeellista opetusta painotetaan opetussuunnitelman perusteissa, myös alakoulun kemian opetuksessa. Tässä Pro Gradu tutkielmassa tarkastellaan veden kemiaa ja sen opetusta alakoulun 5. luokalla. Vesi muodostaa mielenkiintoisen aihekokonaisuuden joka käsitellään alakoulusta yläkouluun ja lukioon asti. Tutkielma rajattiin käsittelemään veden kemiaa ja sen kokeellista opetusta alakoulun 5. luokalla. Tämän tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään veden ominaisuuksia ja veden puhdistusta. Lisäksi käsitellään kemian opetusta alakoulussa sekä kokeellisuutta kemian opetuksessa ja oppimisen tukena. Lisäksi esitellään tieto- ja viestintätekniikan käyttöä kokeellisen opetuksen tukena. Tutkimuksen empiirisen osan tavoitteena on selvittää miten veden kemiaa opetetaan alakoulussa. Tarkemmin käsitellään veden kemiaa alakoulun oppimateriaaleissa sekä luokanopettajien käsityksiä veden kemian opettamisesta alakoulussa. Luokanopettajien kokemuksia veden kemian opettamisesta alakoulussa selvitettiin kyselytutkimuksen (n= 4) avulla. Kyselytutkimuksen luonne on kvalitatiivinen. Tämän Pro Gradu –tutkielman tavoitteena oli kehittää mielekäs oppimateriaali alakoulun veden kemian kokeelliseen opetukseen. Oppimateriaali (liitteet 4-9) laadittiin tarveanalyysissä selvinneiden tulosten, aikaisemman tutkimustiedon sekä opetussuunnitelman perusteiden pohjalta. Tutkimuksessa kehitetty materiaali tukee veden kemian oppimista alakoulussa. Soveltaen materiaalia voidaan käyttää myös muilla opetusasteilla. Kehitetyn oppimateriaalin tarkoituksena on lisätä oppilaiden kiinnostusta kemiaa kohtaan ja opettaa mielekkäällä tavalla alakoulun veden kemian sisältöjä. Tarkoituksena on myös tutustuttaa oppilas kemian kokeellisiin työmenetelmiin ja tieteellisen tutkimuksen vaiheisiin, sekä kehittää oppilaan ajattelutaitoja.
-
(2014)Diatom communities are known to indicate differences in water quality. In this study, the water quality in ditches and brooks of the drainage basin of Lake Alajärvi in Hämeenlinna was researched with the help of diatom analyses and water chemistry analyses. For the examination of the diatom material, we used chemical properties of water and physical properties of the river beds along with indexes reflecting contamination and eutrophication. The ecological information was obtained by classifying the diatoms on the basis of organic loading (saprobia) and nutrient loading (trophia). Omnidia database was used in this study. The diatom and water samples were collected in the summer of 2013 and the data was simultaneously documented in field observation forms. Linear regression models and multivariate models, including general linear models and redundancy analysis, were used as statistical analyses. On average, based on the organic pollution index (IPS) the quality of water was in a good state (16.03). According to the TDI index which reflects nutritiousness, water quality was on average oligo-mesotrophic (7.39). More eutrophication occurred in brooks and ditches where there were two observation sites. Based on the GDI gender-related index, water quality was on average satisfactory (14.4). In ecological classification, diatom communities indicated oligo-eutrophic or eutrophic level water quality. As regards to saprobia, on most obser-vation sites the diatom communities indicated mesosaprobia. There were no observations of loading sources with water quality deteriorating chemistry except for field fertilization. In brook and ditch waters of marsh, forest, and field areas, clear concentration differences between the different observation sites could be observed. The average concentration value of total phosphorus was eutrophic, i.e. rich in nutrients (44,54 µg/l). The average concentration value of total nitrogen was 1028,5 µg/l, i.e. mesotrophic. Total phosphorus and total nitrogen concentrations were higher on the field areas due to fertilization. The average pH value of the waters was 6.2. The pH value of water ranged from 4,05 to 7,34. The term acidification can be used when the pH value falls below level 6.0. On five observation sites, the pH value was below 6. Conductivity of the waters on the observation sites was on average 74,45 mS/m which indicated salts coming from the drainage basin. Conductivity varied between 33.4 and 196.1 mS/m. Due to fertilization, the values were higher on the field areas. The average color value was 251.90 mg Pt/l. The color value on the observation sites varied between 30 and 700 mg Pt/l, i.e. there were great differences in color values. In brooks and ditches where there were two observation sites, the color value in upstream was lower. High color values indicated humus content levels of water due to waters running from the marsh areas. Of the observation sites, two had low humus content and four humus content. The other observation sites had high humus content due to waters running from the marshlands. As a result of GLM models, total phosphorus and nitrogen, shading and pH were the environmental variables that had the greatest effect on the number of species in diatom communities. As a result of the redundancy analysis, depth and color value of water were the most statistically significant factors affecting diatom communities. Unexpectedly, other water chemical variables were not statistically significant in redundancy analysis. On the basis of the results, there was no contamination that called for measures in the water quality of the research area. The diatoms indicated differences in water quality well. According to the plans, the present forms of land use of Alajärvi drainage basin will not be changed in a way that would cause deterioration of water quality.
-
(2015)The structure of a local community depends on interacting local and regional filters. During the last few decades, the effects of local and regional factors have been studies in communities formed not only by macro-organisms but also by micro-organisms like diatoms. In the northern parts of the Baltic Sea, unfortunately, this kind of research has been quite scarce and often spatially limited. Studying of brackish water seas like the Baltic Sea is important, however, because their conditions and species composition differ from those of oceans, lakes and rivers, and their biodiversity is usually quite low. Also, they are surrounded by continents and are therefore exposed to heavy pollution. The goal of this thesis is to examine what are the most important factors explaining the species richness and species composition of the epilithic diatom communities in the littoral zone of the Gulf of Finland and the Gulf of Bothnia, Baltic Sea. The explaining factors used in the study are water chemistry, salinity, climate, exposition and geographical location. The diatom and water samples were collected in July 2013 from 37 sites covering the whole Finnish coastline of the Gulf of Finland and the Gulf of Bothnia. Also data received from the Finnish Meteorological Institute and the Finnish Environment Institute were used after interpolation. Generalized linear models (GLM) and generalized additive models (GAM) were used for the species richness analyses, and the spatial autocorrelation was examined with Moran's I -index. The species composition of the communities was analyzed with variation partitioning, redundancy analysis and Mantel's test. According to the GLMs, the species richness was best explained by total nitrogen, pH and oxygen. According to the GAMs, the best explaining factors were pH, oxygen and salinity. Species richness was not spatially autocorrelated. The variation partitioning showed that the species composition was mostly affected by climate and location, whereas water quality had little impact. However, the strongest affecting factor was the cooperative action of water quality, climate and location. According to the Mantel's test, there was a statistically significant correlation between species composition and geographical location, whereas between species composition and water quality or species composition and climate the correlations were non-significant. The redundancy analysis indicated that the most important factors regulating the species composition were air temperature, silicon oxide, total phosphorus, water temperature, salinity and pH. The results suggest that the species richness of the diatom communities in the northern Baltic Sea is mostly regulated by the local factors, while geographical location and climate have little impact. When it comes to the species composition, geographical location has stronger effect than water quality or climate. However, the most important regulator of species composition is the cooperative action of water quality, climate and location, because location affects climate and both location and climate affect water quality.
-
(2023)Maankäytön muutokset sekä lisääntynyt ihmistoiminta ovat muokanneet ympäristöä merkittävästi viimeisten vuosikymmenien aikana. Nämä muutokset näkyvät ympäristön tilan heikkenemisenä, ja vaikuttavat myös vesistöjen tilaan. Vaikutukset ovat suurimpia kaupunkialueilla, jossa ihmistoiminta on voimakkainta. Kaupunkialueiden vedenlaatuun sekä hulevesikuormitukseen on alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota, sillä vedenlaatu vaikuttaa niin ihmisten, ympäristön kuin eliöstönkin hyvinvointiin. Vedenlaadun tutkimuksessa hyödynnetään yhä enemmän erilaisia paikkatietoaineistoja sekä tilastollisia keinoja varsinaisten vedenlaadun mittaustulosten ohella, kuten tässäkin tutkielmassa on tehty. Hyödynnettäviä paikkatietoaineistoja on saatu Espoon kaupungilta, sekä internetin avoimen datan palveluista. Tässä tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan vedenlaatua Espoon Lippajärveen ja Pitkäjärveen laskevissa ojissa, puroissa, sekä sadevesiviemäreissä. Erillisiä näytteenottopisteitä tutkielmassa oli 26, ja näytteenottokierroksia neljä tutkimusjakson aikana. Tutkimuksen 26 valuma-alueesta pienin on alle 0,01 km2, ja suurin yli 30km2. Yleisin valuma-alueiden kokoluokka oli 0,1-0,4 km2 välillä. Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida vedenlaatua ja suurimpia hulevesikuormituksen lähteitä vedenlaadun mittaustulosten, paikkatietoanalyysien sekä tilastollisten keinojen avulla. Tutkielma on osa Espoon kaupungin Lippajärven ja Pitkäjärven kunnostushanketta. Tutkielmassa vedenlaatua arvioidaan kokonaisravinteiden, raskasmetallien sekä ainespitoisuuden osalta. Näiden yhteyttä ympäristömuuttujiin arvioitiin korrelaatioanalyysien sekä vedenlaadun tulosten luokittelun avulla. Tutkimustuloksissa ilmeni selkeitä korrelaatioita maankäytön, valuma-alueiden koon, vettä läpäisemättömän pinnan sekä uomien tiheyden välillä. Korrelaatioanalyysissä metsät korreloivat negatiivisesti useamman (3) vedenlaadun muuttujan kanssa, eli niillä oli vedenlaatua parantava vaikutus. Rakennetut alueet sekä vettä läpäisemätön pinta korreloivat yhteensä positiivisesti neljän vedenlaadun muuttujan kanssa, eli niillä oli vedenlaatua heikentävä vaikutus. Maatalousalueet korreloivat positiivisesti fosforin sekä kiintoaineen kanssa. Tutkimustulokset vastasivat osittain aiempia tieteenalan tutkimustuloksia, kuten fosforin sekä maatalousalueiden positiivisia korrelaatioita, rakennettujen alueiden ja raskasmetallien positiivisia korrelaatioita, sekä metsien ja vedenlaadun muuttujien negatiivisia korrelaatioita. Vedenlaatu vaihteli huomattavasti valuma-alueiden välillä, mutta molemmilta järviltä erottui heikomman vedenlaadun keskittymiä. Pitkäjärvellä heikoimman vedenlaadun alue oli Laaksolahdenrannan ja Jupperin välillä, sekä Vanhakartanon alueella, ja Lippajärvellä järven länsipuolella. Näillä alueilla hulevesien hallintaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota, esimerkiksi hulevesien hallintakeinojen sijoittamista suunniteltaessa.
-
(2022)Viimeisinä vuosikymmeninä pohjoisboreaalisella vyöhykkeellä on huomattu vesistöjen ruskeentumista eli väriluvun kasvua. Piilevät ovat vesistöissä eläviä yksisoluisia ruskeita leviä, joita käytetään laajasti veden laadun tutkimuksissa. Ne reagoivat herkästi ympäristömuuttujiin lajityypillisten sietoalueidensa puitteissa. Veden värin koostavat pääasiassa veteen liuenneet hiili- ja rautayhdisteet, joilla on sekä omat itsenäiset vaikutuksensa veden väriin että ne sitoutuvat herkästi toisiinsa. Veden väri vaikuttaa valon kulkeutumiseen vedessä absorboiden lähinnä lyhyitä aallonpituuksia ja muuttaen veteen tunkeutuvan valon spektriä. Veden värin vaikutuksesta piileviin on kuitenkin vain niukasti tutkimustietoa. Tässä tutkimuksessa olen kerännyt laajan ympäristömuuttuja- ja lajiaineiston 44 näytepisteeltä Keski-Suomen virtavesistä. Aineiston pohjalta selvitettiin veden värin vaikutusta piilevälajeihin ja lajistoa kuvaaviin indekseihin happamissa (pH ≤ 6,5) ympäristöissä. Tutkimuksessa käytettiin lineaarisia regressiomalleja (LM), yleistettyjä lineaarisia regressiomalleja (GLM) ja redundanssianalyysia (RDA). Tilastolliset analyysit toteutettiin R-tilasto-ohjelmalla. Tutkimuksessa selvisi, että veden väri vaikuttaa merkittävästi ja positiivisesti piileväyhteisön monimuotoisuuteen ja tasaisuuteen, mutta yhteyttä veden värin ja lajirunsauden välillä ei havaittu. Vaikutuksilla oli suurta suku- ja lajikohtaista vaihtelua. Yksittäisistä lajeista suurin yhteys veden väriin havaittiin Eunotia-suvun lajeilla ja Achnanthes minutissimalla, mutta myös muita lupaavia indikaattorilajeja havaittiin. Veden värin ohella tutkimuksessa havaittuja muita tärkeitä ympäristömuuttujia olivat veden happamuus ja tietyt hivenaine- ja ionipitoisuudet. Tutkimustulokset ovat pääsääntöisesti yhteneväisiä aiemman tutkimuskirjallisuuden kanssa, mutta tuovat arvokasta lisätietoa veden värin vaikutuksista ja nostavat esiin useita mahdollisuuksia jatkotutkimuksille. Tutkimuksen pohjalta veden värin huomioiminen piilevätutkimuksessa on tärkeää, varsinkin vesistöjen alati jatkuvan ruskeentumisen vuoksi.
-
(2013)Mikroemulsioiden polarisoitavuutta ja polarisaation mittaamista on tutkittu varsin vähän. Ylipäätään mikroemulsioiden sähkökemiaa käsitteleviä kirjallisuuslähteitä on olemassa vain kourallinen, joten aiheeseen liittyvää perustutkimusta tarvitaan. Tässä Pro Gradu -tutkielmassa käsitellään litiumkloridin vesiliuoksesta, kahtaisionisesta betaiinisulfonaattisurfaktantista ja 1,2-dikloorietaanista muodostetun o/w -mikroemulsion yleisiä ominaisuuksia ja polarisoitavuutta. Mikroemulsion polarisaatiokokeet suoritettiin potentiometrisen titrauksen avulla. Mikroemulsio polarisoitiin liuottamalla siihen joko hydrofiilisesta kationista ja oleofiilisesta anionista tai oleofiilisesta kationista ja hydrofiilisesta anionista koostuvaa suolaa. Mikroemulsion vesifaasin ja 1,2-dikloorietaanifaasin välille muodostuva potentiaaliero mitattiin faasiselektiivisten elektrodien avulla. Tutkielman tulosten perusteella voitiin osoittaa, että tutkitun mikroemulsiosysteemin 1,2-DCE -faasi voidaan varata sekä positiiviseksi että negatiiviseksi ja että varauksesta aiheutuva, eri faasien välille muodostuva potentiaaliero voidaan mitata. Lisäksi voitiin osoittaa, että mikroemulsiosysteemien polarisoitavuuden tutkimiseen kehitettyä menetelmää voidaan hyödyntää useiden eri mikroemulsiosysteemien sähkökemiallisten ominaisuuksien tutkimisessa.
-
(2017)Vetyä halutaan varastoida sen suuren gravimetrisen energiatiheyden (142 MJ/kg) takia ja koska se olisi hiilidioksipäästötön energiankantaja. Vetyä on perinteisesti varastoitu joko paineistettuna kaasuna tai kryogeenisenä nesteenä, mutta näiden menetelmien ongelmina ovat olleet muun muassa niiden vaatimat korkeat paineet ja alhaiset lämpötilat. Yksi keino päästä näistä ongelmista eroon, on varastoida vetyä nestemäisiin orgaanisiin vedynkantajiin (LOHC), joita voidaan vedyttää ja joista voidaan poistaa vetyä reversiibelisti. LOHC-yhdisteet ovat yhdistepareja, jotka koostuvat vetyvajaasta aromaattisesta tai heteroamaattisesta yhdisteestä ja saman yhdisteen vedytetystä muodosta eli ali- tai heterosyklisesta yhdisteestä. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään vedyn ominaisuuksia, tuotantoa ja eri varastointimene-telmiä vedylle, LOHC-yhdisteiden toimintaperiaatteita vedyn varastoinnissa, LOHC-yhdisteiltä vaadittuja ominaisuuksia sekä karbatsolien, kinolien ja syklisten hiilivetyjen käyttöä LOHC-yhdisteinä. Kaikista näistä yhdisteryhmistä käsitellään vedytykseen ja vedyn poistoon vaadittavat katalyytit ja olosuhteet. Lisäksi karbatsoleista ja kinoleista käsitellään vedytyksen ja vedyn poiston mekanismit. Tutkielman kokeellisessa osuudessa tutkittiin kinaldiinin, kinoliinin, N-etyylikarbatsolin, dibentsyylitolueenin, 1-metyylinaftaleenin ja lutidiinin vedytystä Pt/C-, Pd/C-, Ru/Al2O3- ja Rh/AlO(OH)-katalyyteilla. Lisäksi tehtiin vedyn poistoja yhdisteille, jotka olivat onnistuneiden vedytyskokeiden tuotteita. Nämä yhdisteet olivat tetrahydrokinaldiini, tetrahydrokinoliini ja dodekahydro-N-etyylikarbatsoli.
-
(2024)Climate change and urbanization are among the largest environmental challenges facing the world today. The role of vegetation in urban environments is substantial from the perspectives of climate, ecology, and human-wellbeing. Plant phenology plays a key role in the functionality and feedbacks related to these ecosystem services and the characteristics of urban phenology can considerably differ from rural areas due to Urban Heat Island (UHI), vegetation composition, hydrological changes, light pollution, and air pollutants. Several previous studies using coarse resolution remote sensing data have reported longer Growing Season Length (GSL) in urban areas compared to their rural counterpart and the UHI effect is generally considered as the main driver for these differences. However, urban phenology studies have not been implemented on a regional European scale and high-resolution remote sensing data is needed to understand the characteristics of heterogenous and sparse urban vegetation. Therefore, the objectives of this study were (1) to analyse GSL along the urban-rural gradients in 38 European capital cities using Copernicus HR-VPP phenology dataset on a 10-meter spatial resolution, (2) to analyse GSL along the urban-rural gradient between the 38 European capital cities, and (3) to find out how Land Surface Temperature (LST), land cover and dominant leaf type influence on the GSL variation. The GSL pattern along the urban-rural gradients were classified into six categories based on linear and quadratic fits. The results showed that the GSL along the gradient in European capital cities is highly variate. It shortens along the gradient in 8 cities and the urban GSL is longer in 26 cities when compared to the overall surrounding zone, contradictory to the general outcome of previous studies. The influence of LST, land cover and dominant leaf type was examined with a Geographically Weighted Regression (GWR) model which considers the spatial nonstationary of variables. The final GWR model variables included LST, the proportion of urban land cover above 30 % of sealed surface and the proportion of broadleaved trees which all had spatially varying and nonlinear influences on GSL. These results and the variate gradient patterns suggest that despite the significance of LST, GSL variation along the urban-rural gradient is more driven by changes in land cover and vegetation characteristics. Spatial modelling techniques are needed to understand these locally varying relationships. There are several potential methodological and site-related explanations for the divergent findings of this and previous studies. The key methodological difference is the better spatial resolution which improves the accuracy of GSL detection, agricultural land cover masking and urban area definition. Site-related explanations include the different background climate and vegetation types, urban vegetation composition and species, and urbanization intensity. In addition, several heatwaves took place during the study period potentially contributing to the early senescence of urban vegetation. This study highlights the need for a high-resolution remote sensing data when analysing urban vegetation phenology and provides new information about the complex dynamics of urban phenology in general level and in European capital cities. These results can be beneficial for developing sustainable cities where urban vegetation plays a key role in adapting and mitigating climatic, ecological, and societal challenges.
-
(2020)Vektorit ovat olleet osana lukiomatematiikkaa yli 40 vuoden ajan, ja ovat edelleenkin tärkeä osa matematiikan opintoja korkeakouluissa. Vektoreiden opetus on kuitenkin supistunut tuntimääräisesti opetussuunnitelmatasolla. Tässä tutkielmassa käsitellään vektoreiden opetusta ja niiden eri risteyskohtia lukio-opetuksen muihin aiheisiin. Oppiminen tapahtuu usein syvemmin, kun opetuksen kohteena oleva aihe voidaan liittää aiemmin opittuun mahdollisimman monin eri tavoin. Näin syntynyt verkottunut tieto auttaa oppilasta muodostamaan yhteyksiä ja omia käsityksiä opetuksen kohteena olevasta aiheesta. Tutkielman alussa keskitytään vektoreihin ja niiden keskeisiin ominaisuuksiin sekä sovelluksiin. Tarkastellaan vektoriavaruuksia ja niiden olemassaoloa, ja tutustutaan vektorien esiintymiseen koordinaatistoissa. Osoitetaan vektorien yhteys matriiseihin ja yhtälöryhmiin sekä tutkitaan vektorien piste- ja ristitulon ominaisuuksia. Kolmannessa luvussa käsitellään vektorien opetusta opetussuunnitelmien valossa ja miten opetuksen tavoitteet ja laajuus ovat muuttuneet vuosien varrella. Lisäksi tutustutaan hiukan eroihin yliopistotason vektorikäsityksen ja lukion käsityksen välillä. Neljännessä luvussa esitellään yleisimmät risteämiskohdat vektoreiden ja muiden aiheiden välillä. Käsitellään ensin teoreettisesti risteämiä analyyttisen geometrian, geometrian sekä fysiikan osalta, ja sen jälkeen paneudutaan tapaan, jolla oppikirjat käsittelevät aihetta. Tutkitaan myös ylioppilaskirjoituksia viimeisten vuosien ajalta ja havainnoidaan, miten vektoritehtävien määrä ja niihin vastanneiden osuudet vaihtelevat. Yhteenvetona todetaan vektoriopetuksen tuntimäärän ja opetussuunnitelmissa olevan pakollisen sisällön määrän olevan laskussa aiempiin verrattuna. Kuitenkin vektorit ovat edelleen oleellinen osa jatko-opintojen sisältöjä. Risteyskohtien maininta vektorikurssien ulkopuolella on vähäistä eikä vektorienkaan osalta kovinkaan suurta. Oppimateriaalien kesken vaihtelua on kuitenkin havaittavissa.
-
(2019)Alhaisimman kustannuksen reitin etsintä on paikkatietoanalyysi, jolla pyritään selvittämään edullisin mahdollinen kustannus kustannuspinnan kohteiden välillä. Perinteisesti paikkatieto-ohjelmissa analyysi on toteutettu siten, että kustannuspinta mallinnetaan rasterina, jossa jokainen solun arvo kuvaa kustannusta liikkua kyseisen solun alueella. Kustannuspinnan mallintamiselle on rasterin lisäksi olemassa useita muitakin vaihtoehtoja, kuten kustannusviivat ja polygonit. Eri tavat mallintaa kustannuspintaa soveltuvat käytettäväksi erilaisten aineistojen kanssa, mutta mikään tavoista ei sovellu hyvin käytettäväksi kaiken tyyppisten aineistojen kanssa. Tässä työssä esitetään menetelmä, jolla eri aineistotyyppejä voidaan yhdistää yhdeksi kustannuspinnaksi ja muodostaa siitä yhtenäinen verkko reitinetsintää varten. Esitelty menetelmä hyödyntää kuudentoista naapurin menetelmää rasteriaineistoissa ja näkyvyysverkkoon perustuvaa menetelmää aluemaisten vektorikohteiden osalta. Työssä esitellään kuinka erityyppisten aineistojen yhdistäminen yhdeksi verkoksi tehdään teoriatasolla, selvitetään kuinka tämä verkonmuodostus saadaan tehtyä tehokkaasti käytännön sovelluksessa ja testataan algoritmin toimintaa käytännön tapaustutkimuksen kautta. Kehitetty menetelmä todettiin tapaustutkimuksessa käyttökelpoiseksi ja sen havaittiin mahdollistavan entistä monimutkaisempien kulkukustannukseen vaikuttavien ilmiöiden mallintamisen käyttäen tavanomaisia paikkatietoaineistoja. Kehityskohteita havaittiin liittyen algoritmin tehokkuuteen, tarkkuuteen ja algoritmin vaatiman kustannuspinnan muodostamisen helppouteen. Useisiin havaituista kehityskohteista esitetään mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja, joiden käytännön toteutus jätettiin kuitenkin jatkotutkimuksen kohteeksi.
-
(2024)Cosmological first-order phase transitions (FOPTs) are a hypothetical scenario occurring in the early universe in which bubbles nucleate and expand, generating gravitational waves (GWs). These transitions interest scientists due to their occurrence in extensions to the Standard Model of particle physics, their potential for providing insight into open questions in particle physics and cosmology, and the possibility of observing their signature with the planned Laser Interferometer Space Antenna (LISA). Modeling GW production from FOPTs is thus a topic of active research. In FOPT models, GW production is split into three sources: collisions between bubble walls Ωenv, overlapping fluid shells Ωsw, and fluid turbulence Ωturb. When modeling the contribution from Ωsw in 1D spherical simulations, a sound shell model is often employed which assumes that fluid shells reach a calculable self-similar state of expansion before overlapping. In this thesis, I determine when this asymptotic expansion state is reached by defining and calculating a relaxation time ts and transition rate βs for 1D expanding fluid shells. I model two scenarios, a thin and a thick-walled perturbed nucleation bubble expanding in a relativistic fluid, in the limit of fast detonations and weak coupling. In each case, respectively, relaxation temperature and transition rate are determined to be: tsTc = 7.422(21) × 103, βs/Tc = 1.3474(38) × 10−4; and tsTc = 9.901(33) × 105, βs/Tc = 1.011(35) × 10−5. When fixing the critical temperature Tc below which bubbles can nucleate, these results predict that when the transition rate β > βs, the GW spectrum produced assuming relaxed fluid shells may be inaccurate. In addition to this main result, I also compare various methods for estimating bubble wall expansion velocity. These results are useful for 3D simulations, in which direct methods for determining wall velocity are unwieldy.
-
(2024)Siinä missä lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet sotien vaikuttavan mielialaoireisiin sotatapahtumien välittömissä kokijoissa, vähäisempi tutkimusnäyttö on tunnistanut mielialaoireita sodan sivustakatsojissa. Tässä tutkielmassa sivustakatsojien asemassa ovat Suomen 50 vuotta täyttäneet venäjänkieliset (n = 724), joiden masennusoireita kartoitetaan ennen Venäjän Ukrainan hyökkäystä (5/2019) ja sen aikana (10/2022). Tutkielma kysyy, ilmeneekö venäjänkielisten masennusoireissa muutoksia Venäjän hyökkäyksen alettua ja selittyvätkö nämä muutokset osin uutisoinnin seuraamisen ja kuuluvuuden kokemuksen muutoksilla. Kiinteiden vaikutusten regressiomallin pohjalta tutkielma havaitsi, että syksyllä 2022 masennusoireet yleistyivät koko kohdeväestössä, mutta masennusoireiden yleistyminen ei selittynyt uutisoinnin seuraamisen tai kuuluvuuden kokemuksen muutoksilla. Synnyinmaan viestimien seuraamattomuus ja kuuluvuuden kokemus Suomen venäjänkieliseen väestöön olivat kuitenkin yhteydessä korkeampiin masennusoireisiin mittausajankohdasta riippumatta. Näiden tutkimustulosten pohjalta tutkielma esittää, että sota saattaa selittää masennusoireita, mutta yhteyden vahvistaminen vaatii epäsuoran sotakokemuksen teorian ja mittausmenetelmien jatkokehitystä.
Now showing items 4011-4030 of 4203