Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by discipline "Orgaaninen kemia"

Sort by: Order: Results:

  • Nyman, Maria (2019)
    The directionality and strength of hydrogen bonds has made the synthesis of self-assembling arrays desirable. These assemblies can be further used in micelles. This work focused on this area of supramolecular chemistry and the synthesis of several different bonding units. This thesis was done in collaboration with VTT ( Technical Research Centre of Finland ) and University of Helsinki. In the present work, supramolecular hydrogen bonding units were synthesized and purification was attempted. The aim of this study was to synthesize a novel DAAD hydrogen bonding molecule with hydrophobic and hydrophilic dendronized end. DAAD bonding molecules require a counter unit to bond to since they have a donor-acceptor-acceptor-donor structure. Such a counter unit was also synthesized. Modification of this core concept was done by changing the number of hydrophobic substituents and the structure of the hydrophilic dendron. The synthesis focused on producing these molecules up to the G2 size. The synthesis of these DAAD-bonding unit was partially successful affording many impure target products. Success was found in the intermediates and their synthesis. Overall there were twelve target molecules. All products were characterized with 1H-NMR and from target products 13C-NMR spectra were measured. Also, the mass of the target products was recorded with MALDI-TOF MS.
  • Montanari, Ulisse (2015)
    Lignin synthesis has been debated for quite some time, it is uncertain whether the polymerization is simply chemically and kinetically controlled or if other entities, such as enzymes and proteins, are involved. If lignin synthesis is only chemically controlled, then some of the polymer growing branches will eventually react together. When two growing chains, already linked at a branching point, react together, a closed loop is created. The purpose of this study is to look for these closed loops. As lignin structure is complicated and the amount of branching points not too elevated, a model is needed to simplify the problem. The most employed model for lignin is dehydrogenation polymer, obtained from radical oxidation of coniferyl alcohol. In order to have a chance of detecting the closed loops in the model polymer it is necessary to increase the number of branching points. The idea to achieve this goal came from star polymers, where a multibranched polymerization center is used to start the growth of polymeric chains in multiple directions. The intoduction of a multibranched polymerization center in the dehydrogenation polymer should provide the necessary amount of branching points and increase the chances of closed loops detection. Three new, three-branched model compounds were synthesized, to act as polymerization centers. The synthesis of these compound had never been tried before. Two of the model compounds were synthesized and characterized, but the reaction yield for one of them was too low to proceed with the study. the synthesis of the third model compound was abandoned. Coniferyl alcohol polymerization tests have been run with one of the model compound and with two model compounds precursors. This research is at a too early stage for the detection of closed loops, but some encouraging results have been obtained in that direction.
  • Mateu Ferrando, Ruth (2018)
    Boron neutron capture therapy is an emerging cancer treatment due to its unique capability to selectively remove tumor cells and spare healthy ones. The bottleneck of the technique are the current boron delivery agents which do not display enough selectivity towards cancer cells. To overcome this challenge our aim was to synthesize novel delivery agents entailing a glucose molecule functionalized with a polyhedral boron cluster in the form of dicarba-closo-ortho-dodecaborane which target glucose transporters overexpressed on the surface of cancer cells. Some carbohydrate conjugates have previously been prepared with positive biological response but none of them incorporate the boron cage at the sixth position. In this study, three end products were prepared: 6-O-o-carboranylmethyl-D-glucopyranose, methyl 6-O-o-carboranylmethyl-α-D-glucopyrano-side and methyl 6-O-o-carboranylmethyl-β-D-glucopyranoside starting from commercially available compounds. Multistep synthetic routes were investigated and the characterization of the intermediates and the target molecules by means of NMR spectroscopy and mass spectrometry is described in detail. The three final products have been summited for cytotoxicity studies and cellular accumulation studies in tumor cell lines.
  • Sidiropoulou, Athina (2017)
    Chlorophylls (Chls) are the main pigments in the flora responsible to receive the solar energy and convert it into chemical. Such photosensitizers are used nowadays in solar cells to produce cheaper and environmental friendly energy that people need in their daily life. Researchers explore the capabilities of chlorophyll derivatives in order to find those that can be used in solar cells. In this project, Pheophorbide a, the extracted from algae and in situ modified chlorophyll derivative, was further modified synthetically in order to convert it to a photosensitizer pigment for the Dye-Sensitized Solar Cells (DSSCs).
  • Niemikoski, Hanna (2016)
    Fenyyliarseeniyhdisteet luokitellaan myrkyllisiksi yhdisteiksi, joilla on voi olla joko syövyttäviä ja/tai pahoinvointia aiheuttavia vaikutuksia. Niitä on kehitetty kemiallisiksi taisteluaineiksi ensimmäisestä maailmansodasta lähtien. Toisen maailmansodan jälkeen arseeniyhdisteiden hävittäminen on tapahtunut hautaamalla niitä mereen ja maaperään. Ajan kuluessa yhdisteet vuotavat säilytysastioistaan ympäristöön aiheuttaen vaaraa ympäristölle. Yhdisteet hapettuvat, metyloituvat ja hydrolysoituvat joutuessaan ympäristöön joko veden, hapen tai maaperän bakteeritoiminnan johdosta. Tässä tutkielmassa käsitellään kemiallisina taisteluaineina käytettyjä fenyyliarseeniyhdisteitä, niiden hajoamistuotteita sekä arseeniyhdisteiden metaboliaa ja toksisuutta. Koska arseeni(III)yhdisteet reagoivat endogeenisten tioliryhmien kanssa, on niiden todettu erittyvän nisäkkäillä sappeen glutationikonjugaatteina. Glutationi on solunsisäinen tripeptidi, jolla on tärkeä rooli solunsisäisissä puolustusmekanismeissa. Se pystyy myös pelkistämään ja konjugoitumaan elimistöön joutuneen vierasaineen kanssa muodostaen vesiliukoisemman yhdisteen, joka pystytään erittämään sappeen. Muodostuneet konjugaatit ovat epästabiileja ja niiden määrittäminen biologisesta materaalista on haastavaa, mutta ei mahdotonta. Määritettäessä biologisesta materiaalista arseeniyhdisteiden konjugaatteja, tarvitaan yhdisteille puhtaita malliaineita sekä sisäisen standardin menetelmä. Tutkielman kokeellinen osio käsittelee fenyyliarseeniyhdisteiden glutationikompleksien valmistusta, puhdistusta ja tunnistusta. Tunnistusmenetelminä on käytetty pääasiassa LC-MSmenetelmiä sekä 1H NMR-spektroskopiaa. Kokeellinen osio käsittelee myös eri vaihtoehtoja sisäisen standardin valmistukseen. Valmistetut kompleksit osoittautuivat epästabiileiksi vesiliuoksessa ja ne alkavat hajota eientsymaattisen hydrolyysin vaikutuksesta nopeasti; kolmen kuukauden säilytyksen jälkeen kaikki kompleksit olivat hajonneet. Kompleksit hajoavat lisäksi LC-analyysin aikana joko kolonnimateriaalin tai käytetyn eluentin vaikutuksesta.
  • Maltari, Riku (2017)
    Tämän työn kirjallisuuskatsauksessa keskitytään lakkaasi-entsyymin toimintaan ja sovellutuksiin, sekä 2,2,6,6-tetrametyylipiperidinyylioksyylin (TEMPO) toimintaan. Lakkaasi eli p-difenolioksidaasi on sienten ja kasvien tuottama entsyymi, joka hapettaa fenoleja molekulaarisen hapen avulla. Lakkaasille on monia teollisia sovellutuksia. Puunjalostuksessa lakkaasia on sovellettu sellunvalmistuksen esikäsittelyyn, sekä yhdeksi vaiheeksi sellun valkaisuun. Lakkaasille on myös kehitetty sovellutuksia elintarviketeollisuuteen. Lakkaasin avulla voidaan myös syntetisoida joitain tiettyjä lääkeaineita tai lääkeaineiden prekursoreja, kuten aktinosiinia. Immobilisoitua lakkaasia on myös käytetty biosensorina. Lignoselliloosamateriaalin hapettamisessa lakkaasin ensisijainen toimintamenetelmä on lakkaasimediaattori-systeemi (LMS), jossa entsyymi hapettaa pienen molekyylin, kuten 1-hydroksibentsotriatsolin (HBT) tai TEMPO, jotka vuorostaan hapettavat substraatin. TEMPO puolestaan on stabiili radikaali, joka voi toimia LMS:ssä mediaattorina. TEMPO:n hapetusreaktiot perustuvat sen oksoammoniumkationimuotoon, joka hapettaa primäärisiä alkoholeja selektiivisesti. TEMPO:a käytetään LMS:n lisäksi katalyyttisesti Anelli-hapetuksessa, jossa natriumhypokloriitti hapettaa TEMPO:n. Molekulaarista happea terminaalisena hapettimena käyttäviä metallikatalyyttejä ollaan myös tutkittu TEMPO:n hapettamiseen. Kupari-, rutenium- ja rauta-katalyytit ovat eniten tutkittuja. TEMPO:n johdannaisten, kuten 4-metoksi-TEMPO:n ja 4-asetamidi-TEMPO:n reaktiivisuutta ollaan myös tutkittu, kuten myös immobilisoitujen TEMPO-johdannaisten. Tämän työn kokeellisessa osassa syntetisoitiin p-vinyyliguajakolia, p-vinyylisyringolia ja p-vinyylikatekolia. Vinyylifenolien antioksidatiivisuustehot mitattiin ja verrattiin askorbiinihapon ja butyloidun hyroksitolueenin antioksidatiivisuustehoihin. Aiemmin valmistettujen esteröityjen Kraft-ligniinien antioksidatiivisuusteho mitattiin myös. Vinyylifenoleista valmistettiin myös standardeja pyrolyysi-kaasukromatografimassaspektrometri-ajoja (Py-GC-MS) varten täydentämään laitteen puutteellista spektrikirjastoa. Kokeellisessa osassa tutkittiin myös LMS -hapetusta käyttäen substraatteina ligniinin malliaineita veratryylialkoholia ja adlerolia. Vertailtavina mediaattoreina olivat TEMPO, HBT ja violuurihappo (VLA). Tutkimuksesta saatiin selville, että TEMPO ei hapettanut adlerolin sekundääristä bentsyylistä hydroksyyliryhmää. Tutkimusten perusteella HBT toimi parhaiten adlerolin hapetuksessa. Reaktion saantoon vaikutti myös reaktiosysteemissä käytetty keraliuotin.
  • Otaru, Sofia (2017)
    Positroniemissiotomografia eli PET-kuvantaminen perustuu positroni-elektroniannihilaatiotapahtumassa syntyvien gammakvanttien detektointiin. PET-kuvantamisessa käytetään positroniemittereitä kuten hiili-11, typpi-13, happi-15, fluori-18, gallium-68 sekä jodi124. 18F-Isotoopin ainutlaatuisuus ja sen laaja käyttö PET-kuvantamisessa selittyy sen pitkällä 109,8 minuutin puoliintumisajalla sekä beetahiukkasen lyhyellä kantamalla väliaineessa. PET-kuvantamisessa kuvan laatuun vaikuttaa radiolääkeaineen kohdespesifisyys sekä leimatun lääkeaineen poistuminen kohteen ulkoisesta kudoksesta nopeasti. Esikohdennettu kaksivaiheinen bio-ortogonaalinen kemia mahdollistaa tarkan kohdespesifisyyden, radiolääkeaineen nopean poistumisen verenkierrosta ja kuvantamiskohteen ympäröivästä kudoksesta sekä terveen kudoksen minimoidun säteilyaltistuksen. Tetratsiinin sekä trans-syklo-okteenin välinen käänteisesti elektronivajaa Diels-Alder reaktio (IEDDA) on yksi nopeimmista tunnetuista bio-ortogonaalisista reaktioista. Erikoistyön tarkoituksena oli syntetisoida sekä 18F-leimata IEDDA-reaktioon soveltuva uusi lipofiilinen tetratsiini-radiolääkeaine. Lääkeaine puhdistettiin nestekromatografisilla menetelmillä (HPLC, FPLC) ja sen rakenne varmistettiin 1D- ja 2D-NMR-spektroskopialla sekä massaspektrometrialla (ESI-TOF MS). Erikoistyössä määritettiin 18F-leimatun radiolääkeaineen lipofiilisyyttä kuvaava LogD-arvo, jonka perusteella arvioitiin lääkeaineen soveltuvuutta aivojen esikohdennettuun PETkuvantamiseen. Aivokuvantamiseen soveltuvalla lääkeaineella ideaalinen LogD-arvo sijoittuu välille 2,0–3,5, jolloin lääkeaineen voidaan olettaa ylittävän veri-aivoesteen. 18F-Leimattavan lääkeaineen esiasteen eli prekursorin synteesissä amidisidoksen muodostusreaktio sekä tert-butyylioksikarbamaatti-suojaryhmän poisto onnistuivat 65 % saannoilla. Oksiimin muodostus onnistui hyvällä 90 % saannolla. Prekursorin emäksisissä olosuhteissa tapahtuvan 18F-suoraleimauksen saannoksi saatiin 21 %. Työssä kehitettiin kaksivaiheinen leimausmenetelmä prekursorin pH-herkän oksiimisidoksen vuoksi. Kaksivaiheisessa menetelmässä 18F-leimausta seurasi oksiimin muodostusreaktio. Näin vältyttiin molekyylin hajoamiselta. Kaksivaiheisella leimauksella 18F-fluoraussaantoksi saatiin 78 %:a. Radiolääkeaineen puoliintumisaikakorjatuksi saannoksi tuotetusta kokonaisaktiivisuudesta määritettiin 16 %. Tavoitteena oli saavuttaa vähintään 10 % saanto. Radiolääkeaineelle määritettiin LogD-arvo fysiologisessa pH:ssa 7,4 Shake flask-uuttomenetelmällä. LogD-arvoksi määritettiin 2,1 ± 0,13. LogD-arvon perusteella lääkeaineella on optimaalinen lipofiilisyys veriaivoesteen läpäisylle. Radiolääkeaineen soveltuvuus aivokuvantamiseen tulee vielä selvittää stabilisuuskokeilla, määrittämällä lääkeaineen biodistribuutio sekä suorittamalla aivojen in vivo PET-kuvantaminen.
  • Gargano, Petra (2017)
    Pienen mittakaavan oligonukleotidisynteesi on nykyään pitkälle optimoitu automaattinen prosessi. Yleensä siinä hyödynnetään fosforamidiittikemiaa. Hapetusasteella kolme trivalentissa muodossa oleva nukleosidifosforamidiitti on erittäin reaktiivinen happinukleofiilejä kohtaan internukleotidisen sidoksen muodostuessa. Reaktioskaalaa nostettaessa synteesi vaikeutuu, joten tarvitaan vaihtoehtoisia menetelmiä. Yksi mahdollisuus on soveltaa vetyfosfonaattien kemiaa. Tutkielman kirjallinen osuus käsittelee oligonukleotidisyntetiikassa käytettävää vetyfosfonaattimenetelmää. Erityisesti tarkastelen kytkentäreaktion mekanismia, siihen vaikuttavia tekijöitä sekä mekanismitutkimuksesta saatavan tiedon soveltamista käytännön syntetiikkaan. Mekanistinen tutkimus on johtanut mm. sivutuotteiden määrän minimointiin reaktiossa ja stereoselektiivisen vetyfosfonaattikytkennän kehittämiseen. Tutkielman kokeellisessa osassa tutkittiin mahdollisuutta käyttää vetyfosfonaattimenetelmää tai hapettavaa vetyfosfonaattikytkentää suuren mittakaavan oligonukleotidisynteesissä. Oligonukleotidi sidottiin liukoiseen ja saostettavaan polyetyleeniglykolikantajaan tai tetrapodaaliseen pentaerytritolipohjaiseen kantajaan. Tulosten perusteella vetyfosfonaattimenetelmästä saattaisi olla mahdollista kehittää toimiva synteesimetelmä kyseisten kantajamateriaalien yhteydessä käytettäväksi.