Browsing by Title

Saline groundwaters in crystalline bedrock may contain significant amounts of gases, most commonly methane, nitrogen, hydrogen and helium. Under normal atmospheric conditions the solubility of gases in water is much lower than deeper in the crust where pressure, temperature and salinity of the water affect the solubility. Gases behave differently as free gas as when dissolved in water. For that reason it is important to find out the state of the gases when examining for example the origin or age of the groundwater. Solubilities of gases in water at different conditions are studied here with physical chemistry, semiempirical models and gas solubility literature. Maximum solubilities for methane, nitrogen, hydrogen and helium are determined for 273-323 K temperature, 1-300 bar pressure and 0-2 molal concentration salinities. The solubility of gases increases most when the pressure is increased. Increase in the salinity of the water usually decreases solubility, similarly increase in temperature usually decreases solubility. The study of solubilities is also applied to the conditions of the 2,5 km deep Outokumpu Deep Drill Hole and samples obtained from it during 2011-2012. The gas samples have been collected with pressurized techniques that preserve the sampling depth in situ -pressure in the samples until they are released for the analysis in the laboratory. This way accurate data of the gas amounts at certain depth is obtained, allowing reliable quantitative study of the gases and their solubilities. In the Outokumpu Deep Drill Hole methane and nitrogen are the most represented gases. In the deepest part hydrogen is the dominating gas. The greatest amount of gases is observed at a depth of 970 m. In all sampling depths (180, 500, 970, 1470, 1820, 2350 and 2480 meters) all the gases seem to be dissolved in water. In sampling depth 180 m the sum of the partial pressures of the gases (ca. 13 bar) is approaching the existing hydrostatic pressure (ca. 18 bar). The depth where gas bubbles escape from the solution and form a separate gas phase is likely 150 meters and above. Deeper in the drill hole the effect of pressure is so significant that all the gases are most likely dissolved in water at depths under 180 meters.

Kuntien maankäyttöpolitiikka vaikuttaa kunnan talouteen. Maankäyttöpolitiikalla tarkoitetaan maapolitiikkaa ja kaavoitusta. Maapolitiikka on kuntien asettamia tavoitteita maankäytölleen, joita hoidetaan maapoliittisin keinoin. Kaavoituksella (yleis- ja asemakaava) kunta antaa edellytykset toteuttaa maankäytön tavoitteitaan. Taloudellisesti maankäyttöpolitiikka vaikuttaa esimerkiksi välittömästi maanhankinnan kuluina tai tonttien luovutustuloina. Maankäyttöpolitiikan vaikutuksia kuntatalouteen voidaan arvioida yhdyskuntataloudellisilla tai kaavataloudellisilla arvioinneilla, jotka tukevat myös kuntien velvoitetta Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan toteuttaa taloudellisesti kestävää maankäytön suunnittelua. Pro Gradu -työn tarkoitus on avata kaavoituksen taloudellisen arvioinnin prosessia sekä arvioinnin vaikutusta suunnittelussa ja lopulta päätöksenteossa. Usein myös taloudellinen arviointi painottuu kustannuksiin, joten työssä pyritään myös avaamaan tulojen ja hyötyjen arviointia ja vaikuttavuutta suunnittelussa. Työn teoria keskittyy yhdyskuntasuunnittelun taloudellisiin käsitteisiin sekä kuntatalouteen vaikuttavista maankäyttöpolitiikan tekijöistä. Yhdyskuntasuunnittelun keskeisimpiä taloudellisia käsitteitä ovat yhdyskuntatalous ja kaavatalous. Yhdyskuntataloudella tarkoitetaan talouden menoja ja tuloja, jotka aiheutuvat yhdyskuntien toteuttamisesta, käytöstä, ylläpidosta ja yhdyskunnan toiminnasta. Kaavatalous tarkoittaa niitä yhdyskuntatalouden osatekijöitä, joihin voidaan vaikuttaa kaavoituksella. Kaavatalous on yhdyskunnan fyysisen rakenteen tuotos-panosmalli, jossa tuotokset syntyvät yhdyskunnan toteuttamisesta ja käyttämisestä ja joita tuotetaan panosten avulla. Maankäyttöpolitiikassa taloudellisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat maapolitiikka sekä yhdyskuntarakenne. Maapolitiikalla vaikutetaan kaupungin kasvuun ja syntyvään maan arvoon. Yhdyskuntarakenne vaikuttaa kuntatalouteen, sillä hajautunut yhdyskuntarakenne on kalliimpi ratkaisu kuin tiivis yhdyskuntarakenne. Työn taustalla on myös suunnittelun arvioinnin teorioita, jotka ovat suunnittelun ja sen ratkaisujen arvioimisen menetelmiä sekä niiden tutkimista. Tutkimuksessa haastateltiin Helsingin, Espoon, Tampereen, Vantaan, Oulun, Turun ja Jyväskylän paikallisten suunnitteluorganisaatioiden kaavoitukseen liittyvän taloudellisen arvioinnin asiantuntijoita. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, joita kertyi yhteensä 12. Haastatteluissa kartoitettiin kaavoituksen taloudellisen arvioinnin prosessia, rajausta ja vaikutusta päätöksentekoon sekä kuntatalouteen vaikuttavien tekijöiden, etenkin tulojen vaikutusta ja arviointia suunnittelussa. Haastattelut litteroitiin ja niiden tuloksia käsiteltiin teemoittelun ja tyypittelyn keinoin. Työn keskeisimpiä tuloksia ovat kaavoituksen taloudellisen näkökulman keskittyminen toteutukseen. Yleiskaavoituksessa taloudellinen arviointi keskittyy lähinnä eri alueiden keskinäisen toteutuksen näkökulmaan. Asemakaavoituksessa näkökulmana ovat kaavatalouden välittömät tekijät. Taloudellinen arviointi on toteavaa ja vertailua ei ole kovin paljon tehty eri vaihtoehtojen välillä. Jos kaavan taloudellisuudessa on ollut päätöksenteon kannalta huomioitavaa, niin ratkaisuihin on voitu puuttua lähinnä rakenteellisten ratkaisujen kautta. Kuntatalouden tulojen näkökulma arvioinnissa ulottuu lähinnä maankäyttösopimuksiin ja tonttien luovutukseen ja vaikuttaa ratkaisuihin lähinnä investointien kautta. Maantieteellisestä näkökulmasta yhdyskuntarakenteen ohjaaminen ja sijaintiin liittyvät tekijät vaikuttavat kaavan taloudellisuuteen. Kaavatalouden kiinnostus on ollut kasvussa, joten eri vaihtoehtojen punnitseminen kaavoitusprosessin aikana on tärkeää taloudellisen ratkaisun löytämiseksi. Arvioinnissa on tärkeää ottaa huomioon toteutuksen lisäksi elinkaari, jotta ratkaisussa päästään kestävään ratkaisuun. Arviointia tulisi tehdä kaavoitusprosessin aikaisemmassa vaiheessa, jotta arvioinnilla voidaan vaikuttaa todellisiin ratkaisuihin, jolloin arvioinnista ei tule suunnittelun lopputulema vaan tukee päätöksentekoa monissa eri vaiheissa.

Liikennehankkeiden suunnittelussa on 1960-luvulta lähtien hyödynnetty kustannus-hyötyanalyysiin perustuvaa vaikutusten arviointia, jonka käytännöt ovat merkittävästi ohjanneet sitä, millaisia väyliä ja millainen liikennejärjestelmä Suomeen on rakennettu. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia, miten kustannus-hyötyanalyysi omaksuttiin liikennesuunnittelun lähtökohdaksi sekä miten vaikutusten arvioinnin käytännöt ovat vuosikymmenten aikana muuttuneet. Suomalainen yhteiskunta on 2020-luvulla hyvin erilainen kuin 60 vuotta sitten, mutta tuolloin omaksuttu kannattavuuslaskenta on edelleen väylähankkeiden suunnittelun keskeisin työkalu. Tutkimuksessa selvitetäänkin, miksi kustannus-hyötyanalyysin asema on pysynyt näin vakaana yhteiskunnan kehittyessä. Metodiikaltaan kyseessä on historiallinen tutkimus, jonka aineisto koostuu liikenneviranomaisten tuottamista alkuperäislähteistä, kustannus-hyötyanalyysia käsittelevästä aikalaiskirjallisuudesta ja liikenteen kysymyksiin pureutuvista lehtijulkaisuista. Kirjallisuus muodostuu niin suomalaisen liikennesuunnittelun kuin yhteiskunnankin kehitysvaiheita selvittäneistä teoksista sekä tarkemmin vaikutusten arviointiin pureutuvista tutkimuksista. Historiallista otetta tarkennetaan teoreettisen viitekehyksen avulla. Historiallinen institutionalismi ja siihen kytkeytyvä polkuriippuvuusteoria auttavat ymmärtämään yhteiskunnallisten ilmiöiden pysyvyyden ja muutosten välistä suhdetta. Nykymuotoinen liikennesuunnittelu syntyi sotien jälkeisinä vuosikymmeninä, jolloin Suomen yhteiskuntarakennetta uudistettiin voimakkaasti. Uudenlaisen yhteiskunnan lähtökohdaksi otettiin kaiken toiminnan tehokkuus. Vanhoihin suunnittelukäytäntöihin tyytymättömät tieviranomaiset omaksuivat vaikutusten arvioinnin lähtökohdaksi tehokkuusajattelua puhtaimmillaan edustavan kustannus-hyötyanalyysin, johon sisällytetyt arvotukset ovat siitä lähtien määrittäneet sujuvuuden liikenteen keskeisimmäksi tavoitteeksi. Sittemmin merkittävimmin liikenteeseen kytkeytyviä yhteiskunnallisia teemoja ovat olleet liikenneturvallisuus ja ympäristö. Turvallisuustavoitteet onnistuttiin yhdistämään sujuvuutta painottaneeseen suunnitteluun jo 1970-luvulla, mutta ympäristökysymykset ovat vaikuttaneet suunnittelukäytäntöihin hyvin hitaasti vasta 1990-luvulta alkaen. Liikenneviranomaiset kehittivät sotien jälkeen uudenlaisen suunnittelujärjestelmän, joka saavutti nopeasti vakaan aseman sujuvuuteen tähtäävän liikenteen rakentajana. Vastaava ministeriö on läpi vuosikymmenten priorisoinut liikenteen taloudellisuuteen ja tehokkuuteen liittyvät tavoitteet muiden vaikutusten edelle. Vaikutusten arvioinnista ministeriö on rakentanut vahvan instituution, jota merkittävätkään yhteiskunnalliset ilmiöt eivät ole kyenneet juuri muuttamaan. Etenkin julkisen keskustelun keskiöön 2000-luvulle tultaessa nousseet ympäristötavoitteet on ministeriössä ja sen alaisuudessa toimivissa virastoissa jätetty liikenneväylien ja -järjestelmän käytännön suunnittelussa toistaiseksi sivuosaan.

Mahdollisimman tarkka tieto varatun hiukkasen energianmenetyksestä sen kulkiessa näytteessä on usein hyvin olennaista varteenotettavien tutkimustulosten aikaansaamiseksi monilla eri fysiikan suuntautumisaloilla. Aihe onkin hyvin laajalti tutkittu. Kehityksen kuitenkin edetessä yhä pienempiin mittasuhteisiin ja tarkempiin arvoihin on tärkeää, että myös ionien energianmenetyksestä väliaineessa saadaan yhä tarkempaa tietoa. Takaisinsirontaspektrometriassa tarkastellaan näytteestä sironneita ammusioneja. Takaisinsironnan avulla voidaan tunnistaa näytteen sisältämät alkuaineet, selvittää syvyysjakauma ja näytteen alkuaineiden suhteelliset runsaudet. Menetelmään liittyvät ilmiöt ovat varsin monimutkaisia ja niiden teoreettinen mallintaminen siten haasteellista. Kun tavoitteena on simuloida mahdollisimman tarkasti tilannetta, jossa kiihdytetty ioni etenee näytteessä ei analyyttinen ratkaisumalli välttämättä ole paras vaihtoehto. Tilannetta kuvaamaan onkin kehitetty useita eri laskennallisia menetelmiä. Tässä työssä tarkasteltiin sitä kuinka paljon kaksikertasironnan huomioon ottaminen vaikuttaa tuloksiin takaisinsirontaa simuloitaessa. Useimmat takaisinsironnan mallinnusohjelmat ottavat huomioon ainoastaan yksikertasironnan. Tämä on varsin ymmärrettävää, sillä jo toisen sirontatapahtuman huomioon ottaminen ja mallintaminen analyyttisesti lisää huomattavasti simulaation laskutapahtumien lukumäärää ja hidastaa siten itse simulaatiota. Työtä varten kirjoitettiin ohjelma, jolla simuloituja tuloksia verrattiin sekä näytteistä mitattuihin että toisella simulaatio-ohjelmalla tuotettuihin spektreihin. Vertailusta kävi selvästi ilmi kaksikertasironnan merkitys takaisinsirontaa simuloitaessa. Yksikertasironnan tuoma informaatio päättyy energiaan, jolla näytteen takareunasta sironnut ioni havaitaan ilmaisimessa. Toisen sirontatapahtuman huomioon ottaminen tuo lisäinformaatiota etenkin spektrin häntäalueella. Laaditulla ohjelmalla pystyttiin nyt käsittelemään ainoastaan erikoistapausta, jossa ionisuihku ammuttiin kohtisuoraan näytteeseen. Looginen jatkotoimenpide työn parissa olisi laajentaa ohjelma käsittämään muutkin ionisuihkun tulokulmat.

Suomessa liukkaudentorjunnassa yleisimmin käytettävä natriumkloridi edistää autojen ja tierakenteiden korroosiota ja on haitallinen ympäristölle muun muassa likaamalla pohjavesiä. Teiden reunoille rakennettavista suojauksista huolimatta paras keino vähentää natriumkloridin aiheuttamia riskejä ympäristölle olisi sen käytön voimakas vähentäminen. Näin ei voida kuitenkaan tehdä, koska teiden tulee olla lain mukaan liikenteen tarvetta tyydyttävässä kunnossa, joten natriumkloridille on voimakas tarve löytää haitattomampi vaihtoehto. Tutkimuksen tavoitteena oli MIDAS-projektiin liittyen selvittää vaihtoehtoisena liukkaudentorjunta-aineena testattavan kaliumformiaatin kaliumin maaperävaikutuksia valtatie 13:ta varrella Kauriansalmen pohjavesialueella Suomenniemen kunnassa alueelta noudetuista maannosprofiileista tehtävien kemiallisten analyysien avulla. Lisäksi tavoitteena oli laboratoriokokeen avulla alustavasti tarkastella kaliumformiaatin vaikutusta pohjavedensuojauksissa käytettävän natriumbentoniitin ja natriumaktivoidun kalsiumbentoniitin paisumisominaisuuksiin. Kaliumformiaatin kaksi talvikautta kestänyt käyttö Kauriansalmen pohjavesialueella näkyi selvästi maannosprofiileissa kaliumpitoisuuksien kohoamisena ja kationinvaihtopaikkojen ionijakauman muuttumisena kaliumvaltaisemmaksi. Muutokset olivat selvimmin nähtävissä 6 - 10 metrin säteellä tiestä ja jopa puolen metrin syvyydellä asti. Tämä kertoo kaliumformiaatin kaliumin nopeasta kulkeutumisesta maaprofiilissa alaspäin. Alueella oli havaittavissa myös pH-arvojen selvä kohoaminen. Kaliumformiaatin osuutta tähän ei kuitenkaan voitu eritellä, koska alueella aikaisemmin liukkaudentorjunnassa käytetty natriumkloridi vaikuttaa edelleen alueen maaperässä. Kaliumformiaatin kaliumilla ei havaittu silmämääräisesti olevan vaikutusta alueen kasvilllisuuteen. Myöskään muiden määritettyjen kationien (Ca, Mg ja Na) pitoisuuksissa ei havaittu huolestuttavia muutoksia. Kaliumformiaatilla havaittiin olevan selvä negatiivinen vaikutus natriumbentoniitin ja natriumaktivoidun kalsiumbentoniitin paisumisominaisuuksiin. Tämä johtui suurimmaksi osin kaliumionin vaikutuksesta, koska formiaatti-ionin vaikutus oli erittäin vähäinen. Tästä huolimatta kaliumformiaatin todellisia vaikutuksia bentoniittia sisältäviin pohjavedensuojauksiin on mahdotonta sanoa ilman lisätutkimuksia, koska maaperän muiden kationien laadulla ja määrällä sekä muilla maaperän ominaisuuksilla on todennäköisesti kalium-ioneja suurempi vaikutus suojauksien toimivuuteen.

Åska är ett välkänt fenomen. Med hjälp av CAPE (Convective Available Potential Energy) och jämviktsnivån (Equilibrium Level) är det möjligt att förutspå åska under varma perioder. Problemet är dock att åska ibland kan förekomma också under kalla perioder och då fungerar inte CAPE eller jämviktsnivån lika bra, vilket gör att kalla tiders åska oftast slår till överraskande. I min avhandling kom det fram att bymolnen inte utvecklar åska på samma sätt under varma och kalla perioder. Detta har också konstaterats i andra studier. Detta gör att man måste undersöka kalla tiders åska från en annan synvinkel än varma tiders åska, som följer den välkända teorin. Ibland kan bymolnen bli väldigt svaga och låga under kalla perioder. I sådana fall tror man att ett nära flygande flygplan brukar orsaka det elektriska utbrottet. Med hjälp av radar kan man märka att det finns risk för kalla tiders åska genom att undersöka snöhagel mängden i bymolnet. Problemet är att radarn inte berättar varför något av bymolnen kommer att åska eller om det kommer att åska överhuvudtaget. I alla fall har några länder skapat en algoritm för kalla tiders åska. Algoritmerna tar inte hänsyn till CAPE eller jämviktsnivån, utan algoritmerna undersöker temperaturen på en viss höjd i atmosfären, frysningsnivåns höjd och nederbördens intensitet. KNMI:s (Koninklijk Nederlands Meteorologisch Instituut) algoritm passar bäst med mina tre fall. Den största orsaken till varför det förekommer kalla tiders åska i Nederländerna och i andra studier är kall advektion, som också förekommer i mina fall. Det ser ut som att det i framtiden kan finnas ett sätt att förutspå kalla tiders åska i Finland.

The purpose of rock mass classification is to get to know the major features affecting the rock and to divide the rock mass in to parts that behave the same way. RG-classification is a Finnish qualitative rock mass classification that describes the rock mass objectively. Another commonly used classification is Q-system, which gives numerical values for the classified rock. ISO (the International Organization for Standardization) is a worldwide federation of national standard bodies, which has published a standard ISO 14689-1 for identification and classification of rock for ground- and water construction. The Finnish Standards Association SFS has approved the aforesaid for international standard SFS-EN ISO 14689-1. In this thesis I use the name ISO-classification for identification and classification of rock according to this standard. The purpose of the study is to compare the ISO-classification system to the rock classification systems used in Finland, especially to the commonly used RG- and Q-classifications. The main focus of this study is the Tampere Rantatunneli where Q- and RG-classification systems are systematically used. The ISO-classification is divided in to three parts: the identification of the rock and the descriptions of rock material and rock mass. To help the testing of classification a mapping form has been developed to take the parameters above into account. Q-parameters have also been considered in the form and the possibility of exploiting the ISO-parameters in defining the Q-system was also tested. The mapping according to the ISO-classification was performed in five different tunnel breaks in Tampere Rantatunneli. These mapping areas A, B, C, D and E are located in Näsinkallio and Naistenlahti areas. Three main joint directions were found in each five tunnel breaks with one of them parallel to schistosity. The main rock type in each tunnel break was micagneiss classified as very hard (100-250 MPa). RG- and ISO-classifications are both descriptive methods that describe the rock and do not provide a quantitative result of the rock quality. However, the ISO-classification is more precise than the RG-classification. Using the ISO-classification in Finland requires that some of the measuring parameters are either partly or totally modified or that categories are combined together. It is possible to derive parameters from ISO-classification to be used as Q-classification parameters.

Nykyaikaiset ketterät liiketoimintamallit ovat tuoneet mukanaan uusia vaatimuksia järjestelmien dynaamisuudelle ja ajonaikaiselle mukautumiselle. Palvelukeskeinen arkkitehtuuriin (Service Oriented Architecture, SOA) pohjautuvilla järjestelmillä pyritään vastaamaan näihin haasteisiin. Palveluväylä on väliohjelmisto, joka tarjoaa työkalut ja ajonaikaisen infrastruktuurin palvelukeskeisen arkkitehtuurin toteuttamiselle. Kanavatyypit ovat ajonaikaisten kanavien alustariippumattomia kuvauksia, jotka määrittelevät palvelukeskeisen arkkitehtuurin palveluiden välisen sidoksen. Palveluiden välisen sidoksen elinkaaren aikana voi tapahtua ympäristön ja vaatimusten muutoksia, joihin kanavatyypin pitää pystyä reagoimaan. Perinteisesti palveluväylien tarjoamien kanavatyyppien rajapinnat ja ominaisuudet asetetaan pysyvästi rakentamisvaiheessa ja ne tarjoavat hyvin rajalliset mahdollisuudet ominaisuuksien valinnalle sen jälkeen, kun kanavatyypit on asennettu ajoympäristöön. Ongelman ratkaisuna työssä suunniteltiin ja toteutettiin OpenChannel -kehys. OpenChannel -kehys toteuttaa rajapinnan, jonka kautta päästään käsiksi kanavatyyppien sisäiseen rakenteeseen ja sitä kautta kehys mahdollistaa kanavatyyppien dynaamisen muuntelun ja elinkaaren hallinnan. OpenChannel kehys käyttää reflektiota kanavatyyppien rakenteen tutkimiseen ja se hyödyntää mallipohjaista lähestymistapaa muunneltavuuden hallintaan. Kehyksen kohdealustana toimii Apache ServiceMix -palveluväylä, jonka käyttämä ajoympäristö mahdollistaa komponenttien lisäämisen, muokkaamisen ja poistamisen ajonaikaisesti ja tekee siitä siten kehykselle sopivan kohdealustan. Kehystä arvioitiin toteuttamalla dynaamista muuntelua tukeva kanavatyyppi, jota ajettiin oikeaa käyttöympäristöä simuloivassa testiympäristössä. Tulosten perusteella kehys soveltuu hyvin käytettäväksi kaikissa ympäristöissä, joissa suorituskykyvaatimukset eivät ole erityisen korkeat.

Ilmastonmuutoksen tultua tieteellisesti tietoisuuteen ja 1900-luvun viimeisen kolmanneksen aikana tapahtuneen 'ympäristöherätyksen' myötä on lähdetty etsimään ratkaisuja kasvihuonekaasujen vakauttamiseksi. Ilmastopolitiikka painottaa jatkuvasti enemmän kestävän energian, etenkin uusiutuvien energialähteiden käyttöä avaimena kasvihuonekaasujen hillitsemiseksi. Samalla ympäristöstään ja vaikutusmahdollisuuksistaan tietoisempi kansalainen on merkittävässä asemassa lähiympäristönsä kehityksestä ja suunnittelusta. Useat maat EU:n johdolla ovat asettaneet kunnianhimoisia tavoitteita uusiutuvien energialähteiden kapasiteetin kasvattamiseksi. Tuulivoimalla on oletettu olevan suuri rooli tavoitteiden saavuttamiseksi. Tuulen potentiaalia energialähteenä ei ole kuitenkaan täysin hyödynnetty, etenkään Suomessa. Suomella on hyvät edellytykset tuulivoiman tuotannolle, sillä rannikoilla, merialueilla ja Lapin tuntureilla tuulee varsin paljon. Suomella on kuitenkin vielä matkaa verrattuna muiden Euroopan maiden tuulivoimatuotantoon. Suomessa tuulivoiman osuus vuonna 2011 kokonaiskulutuksesta oli 0,5 %. Tutkimukset osoittavat, että ihmiset kannattavat ideaa uusiutuvan energian kehittämisestä ja tuulivoiman hyödyntämisestä energialähteenä. Kannatuksen on kuitenkin huomattu laskevan radikaalisti paikallisten hankkeiden yhteydessä. Syy tuulivoimahankkeiden viivästymiselle tai hankkeiden kaatumiselle on liitetty paikallisten asukkaiden vastustukseen. Tuulivoimaloiden paikallinen vastustus on Suomessa verrattain uusi ilmiö, sillä laajoja tuulipuistohankkeita on vasta viime vuosina alettu suunnitella. Vastustusta selitettäessä on usein viitattu NIMBY (Not In My Back Yard) -ilmiöön. Ajatusmallin mukaan ihmiset kannattavat tuulivoimaa abstraktilla tasolla, mutta vastustavat tiettyjä paikallisia hankkeita, itsekkäistä syistä. Itsekkäät syyt liitetään usein alueidenkäyttöön, kuten ulkoiluun sekä voimaloiden läheisyyteen. Tuulivoimaloiden vastustukseen on esitetty lukusia syitä. Syyt vastustukseen liittyvät usein voimaloista koituviin ympäristö- ja terveysriskeihin. Melun ja vilkkumisen oletetaan olevan terveydelle haitallista ja voimaloiden pelätään aiheuttavan linnustokuolemia. Esiin on myös noussut kysymys oikeudenmukaisuudesta, maan 'arvosta', asukkaiden sosiaalis-ympäristöllisestä paikkaan kiintymisestä sekä taloudellisuudesta. Useimmiten paikallinen vastustus on liitetty voimaloista aiheutuviin maisemavaikutuksiin. Tuulivoimalat ovat teknisiä rakenteita, jotka eroavat usein materiaaliltaan ja luonteeltaan ympäristöstään, ja luovat ympärilleen teknistä maisemakuvaa. Vuonna 2013 aloitettiin Keski-Pohjanmaalla 8 tuulivoimapuistohankkeen suunnitteluvaihe. Kannuksen alueen tuulipuistoon ollaan suunnittelemassa 17 voimalaa ja Toholammin alueelle noin 100 voimalaa. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää mitkä tekijät vaikuttavat voimaloiden suunnittelunaikaiseen vastustukseen. Lähestyn aihetta lähiasukkaita koskevan kyselytutkimuksen sekä diskurssianalyysin kautta. Tuulivoimaloiden vastustuksen tutkiminen perustuu usein strukturoituun kyselylomakkeeseen. Tämän tutkimustradition nimissä päädyin käyttämään samaa menetelmää tuodakseni esiin vastustuksen asteen luonnetta. Menetelmän avulla saan ilmiöstä kattavan kuvan. Aineisto on avattu tilastollisin menetelmin ja keskustelussa esiin nousseet puhetavat analysoitu perusteellisesti. Diskurssianalyysin avulla syvennän asukasnäkökulmaa, sen avulla asukkaiden mietteitä ja vastustukseen ajavia syitä saadaan avattua laajemmin. Tutkielma tarjoaa kattavan kuvan siitä, mikä johtaa paikalliset asukkaat vastarintaan tuulipuistohankkeita vastaan ja miten vastustusta voidaan jo hankkeen alkuvaiheessa vähentää.

Innovaatio- ja tietotalouteen perustuvassa globaalissa maailmassa kansainväliset korkeakouluopiskelijat ovat nousseet merkittäväksi ryhmäksi sekä kaupunkien kilpailukyvyn että globaalisen liikkuvuuden näkökulmasta. Myös Suomessa kansainvälisyyttä on pyritty edistämään niin poliittisin kuin taloudellisin keinoin. Pelkkä opiskelijoiden houkutteleminen ja opiskelupaikkojen tarjoaminen ei kuitenkaan riitä ulkomailta tulevien opiskelijoiden sitouttamiseksi ja täällä pitämiseksi. Kansainvälisten opiskelijoiden kaupunkiin kiinnittäminen ja paikalliseen elinkeinoelämään integroituminen vaatisikin kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa, jossa otettaisiin paremmin huomioon ihmisen elämän eri osa-alueet. Asuminen on olennainen osa kaupunkiin muuttavan ihmisen arkea. Yhtenä elämän perusasiana se vaikuttaa muun muassa ihmisen sosiaalisten suhteiden muotoutumiseen ja sitä kautta paikkaan kiinnittymiseen. Samalla se tarjoaa myös puitteet kodille, jonka kautta kaupunkia eletään ja aistitaan. Kansainvälisten opiskelijoiden kohdalla kodin rakentuminen ja muokkautuminen uuden ympäristön pohjalta korostuu, vaikuttaen olennaisesti halukkuuteen kiinnittyä uuteen paikkaan. Tämä tutkielma kysyykin, miten kansainväliset tutkinto-opiskelijat rakentavat ja kokevat kotia Helsingissä asuessaan. Kodin kokemista ja rakentumista tarkastellaan teoreettisen viitekehyksen kautta, jossa yhdistyvät sekä humanistisen maantieteen käsitys kodin kolmesta perusulottuvuudesta, että Kochanin (2016) kolmiosainen kodin konsepti. Tässä yhdistelmässä kodin kolme pääulottuvuutta ja kolme alaulottuvuutta asettuvat vuorovaikutukselliseen suhteeseen toisiinsa nähden siten, että pääulottuvuudet (fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen) muodostavat toisensa lävistävän pohjan, johon alaulottuvuudet (kaupunkikoti, materiaalinen koti ja peritty koti) asettuvat. Tutkielman aineisto on kerätty puolistrukturoidulla haastattelumenetelmällä haastattelemalla seitsemää Helsingissä asuvaa tutkintoon tähtäävää kansainvälistä yliopisto-opiskelijaa. Tulosten perusteella kansainväliselle opiskelijalle kodin rakentuminen ja kodin kokeminen Helsingissä kiteytyvät kolmeen toisiaan täydentävään tekijään: tärkeät sosiaaliset suhteet, kodin materiaalinen ulottuvuus sekä kodin ja yhteiskunnan välinen vuorovaikutteinen suhde. Tutkielma valottaa kansainvälisten opiskelijoiden kodin monitasoista luonnetta, jossa niin subjektiivinen yksilötaso, normatiivinen kaupunkitaso kuin yleinen valtiotaso yhdistyvät. Kansainvälisen opiskelijan koti on siten yhtä aikaa sekä yksilölleen tärkeä tunteiden täyttämä paikka että ulkopuolelta tulevien muutosvoimien muovaama dynaaminen ilmiö. Tutkielma alleviivaa sekä yksilön että yhteiskunnan roolia kansainvälisen opiskelijan paikkaan kiinnittymisessä ja kodin tunteen syntymisessä.