Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Timperi, Kalle (2014)
    Tutkielmassa tarkastellaan satunnaisia Fourier-sarjoja ja niiden ominaisuuksia. Työ jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäisessä tarkastellaan niin sanottuja Rademacher-kertoimisia Fourier-sarjoja, ja toisessa Brownin liikkeen konstruktiota satunnaisena Fourier-sarjana. Rademacher-kertoimisessa sarjassa annettujen determinististen Fourier-kerrointen (c_n) eteen lisätään satunnainen etumerkki, eli satunnaiskerroin ε, jolle P(ε = 1) = P(ε = −1) = 1/2. Tarkasteltavat Fourier-sarjat on määritelty välillä [−π, π], joten Rademacher-sarja voidaan tulkita tällä välillä määritellyksi satunnaiseksi funktioksi, mikäli sarja suppenee melkein kaikkialla. Tällöin voidaan kysyä, millä todennäköisyydellä tällä funktiolla on jokin ominaisuus, kuten jatkuvuus tai integroituvuus. Osoittautuu, että Rademacher-sarjan suppeneminen riippuu siitä, päteekö alkuperäisille kertoimille ehto (c_n)_{n=-∞}^∞ ∈ \ell^2. Osoitamme, että mikäli tämä ehto on voimassa, suppenee sarja melkein varmasti melkein kaikkialla ja lisäksi L^2 -mielessä, jolloin se määrittelee funktion F ∈ L^2 (−π, π). Melkein varman suppenemisen osoittamiseen on ainakin kaksi tietä, joista toinen nojaa martingaalien teoriaan. Käsittelemme molempia tapoja, ja esittelemme tutkielman alkupuolella tarvittavat martingaaliteorian tulokset. Näytämme tämän jälkeen, että sarjan supetessa L^2 -mielessä pätee itse asiassa vahvempi ominaisuus e^λ|F|^2 ∈ L^1(−π, π) kaikilla λ ∈ [0, ∞). Tästä seuraa, että itse asiassa F kuuluu kaikkiin L^p -avaruuksiin arvoilla p ∈ [0, ∞). Tästä herää kysymys, päteekö tulos myös arvolle p = ∞. Konstruoimmekin osion lopuksi lakunaaristen Fourier-sarjojen avulla esimerkkejä funktioista F , joille yllä kuvatussa tilanteessa F ∈ L^p(−π, π) kaikilla p ∈ [0, ∞), mutta kuitenkin F \notin L^∞(−π, π). Tarkastelemme tämän jälkeen tapausta (c_n)_{n=−∞}^∞ \notin \ell^2. Tällöin Rademacher-sarja melkein varmasti hajaantuu ja oskilloi melkein joka pisteessä x ∈ [−π, π] ja sarja melkein varmasti ei esitä mitään välin [−π, π] mittaa. Osoitamme kuitenkin, että mikäli kertoimet c_n kasvavat enintään polynomista vauhtia, on aina olemassa välin [−π, π] periodinen distribuutio, jonka Fourier kertoimet muodostavat jonon (c_n)_{n=−∞}^∞. Tutkielman loppuosassa johdamme Brownin liikkeelle esityksen satunnaisena Fourier-sarjana. Käytämme tässä apuna Karhunen-Lòeve –Teoreemaa, joka antaa yleisen menetelmän satunnaisprosessin esittämiseksi satunnaisena sarjana. Todistamme aluksi Karhunen-Lòeve –Teoreeman ja tämän jälkeen johdamme Brownin liikeen KL-sarjakehitelmän, joka osoittautuu sini-sarjaksi, jossa kertoimet ovat normaalijakautuneita, riippumattomia satunnaismuuttujia.
  • Matero, Ilkka Seppo Olavi (2014)
    In this thesis I study the radiation balance and heat budget of a multiyear sea ice floe drifting in the central Arctic ocean. The objectives of the study were to quantify the vertical partitioning of shortwave- and longwave radiation and to quantify the different components of the heat budget of the floe in question, both inside and at its interfaces. The measurements were set up at 88 26.6N, 176 59.88W on 8th of August and carried out for ten days. The measurements were made as a part of the fourth Chinese National Arctic Expedition CHINARE2010. The measurement setup consisted of a net radiometer, four PAR-sensors, a pyrano-albedometer, three spectral radiometers, daily snow pit measurements, weather observations and six ice corings. With the data from these studies I was able to quantify the rate of melting and fluxes of heat both at the surface and at the bottom of the ice. The data allowed for examining the fraction of transmitted and conducted heat but were insufficient for properly quantifying the internal changes and spectral composition of the shortwave radiation at different depths. The surface was observed to be losing heat mainly in the longwave part of the spectrum. The average net radiation on top of the ice on wavelengths between 200 nanometers and 100 micrometers over the period was -25.0 Watts per square meter. The heat fluxes of the shortwave and longwave radiations were of opposite directions and the negative heat flux of the longwave radiation dominated until a distinct change in the radiative conditions on 17th of August. For the remainder of the period these heat fluxes nearly balanced each other and the average net radiation was -2.1 Watts per square meter. The latent and sensible heat fluxes were observed to have a minor role in the surface heat budget with averages of -1.5 Watts per square meter and -0.03 Watts per square meter respectively. The ice was observed to melt primarily at the bottom at a rate of 0.5 cm per day driven by the input of heat from the underlying ocean. Melting at the surface was not apparent until before the last two days of studies, when the upper layer of the snow cover melted. The changes in sea ice and snow cover were visually observed to exhibit significant spatial variability even on a single floe.
  • Tuomola, Anneka (Helsingin yliopistoHelsingfors universitetUniversity of Helsinki, 2008)
    I de senaste två decennierna har radikalcyklisering, intramolekylär radikaladdition, utvecklats till en viktig syntesmetod för polycykliska indoler och pyrroler. De erhållna produktmolekylerna eller deras derivat är ofta naturliga eller syntetiska alkaloider som väckt biologiskt eller medicinskt intresse. Avhandlingen behandlar både intramolekylära radikaladditioner av pyrrolyl-, indolyl- eller indolylacylradikaler till π-bindningar och intramolekylära additioner av flera olika radikaler till indolens eller pyrrolens π-system. Också cykliseringar som delreaktioner i radikalkaskader behandlas. Radikalreaktioner kan släckas både oxidativt och reduktivt. För att bibehålla heteroarenens aromaticitet måste cykliseringar till pyrrol- eller indolringen släckas oxidativt. Oxidativa radikaladditioner till aromater benämns homolytiska aromatiska substitutioner. Det finns olika sätt att erhålla en reaktantradikal från en radikalprekursor. I vissa fall har radikalprekursorn en mycket labil bindning som kan brytas fotokemiskt eller med hjälp av en initiator. Till exempel kol-svavelbindningen av en O-etyl-S-alkylxanthat kan brytas på detta sätt. Ofta används dock en radikalmediator för att bilda en reaktantradikal från dess prekursor. Mediatorer är ofta föreningar, som under reaktionsförhållandena själv bildar radikaler med en stor affinitet för en prekursors specifika atom eller atomgrupp vilken abstraheras. Således fungerar mediatorn som mellanhand vid bildning av reaktantradikalen. Exempel på mediatorer av detta slag som använts vid syntes av polycykliska pyrroler och indoler är tributyltennhydrid, hexabutylditenn, tris(trimetylsilyl)silan, tributylgermaniumhydrid, dicumylperoxid, trietylboran, natriumarensulfinater (med ättiksyra) och Se-fenyl-p-toluenselenosulfonat. Också dimetylsulfoxid kan ses som mediator då den bildar metylradikaler vid Fentonreaktion i lösningsmedlet. Övergångsmetallsalter kan även bilda reaktantradikalen från prekursorn genom enelektronoxidationer eller -reduktioner. Vid syntes av polycykliska pyrroler och indoler har reaktantradikalen bildats genom enelektronoxidationer med Mn(OAc)3 eller Ag2+ (Miniscireaktion) och elektronreduktioner med ett Ni(I)-komplex eller SmI2. Avhandlingen är indelad enligt reagenset eller reagensen, som åstadkommer bildning av reaktantradikalen vid syntes av polycykliska indoler och pyrroler. Cirka hälften av avhandlingen behandlar tributyltennhydridmedierade cykliseringar då reagenset trots dess toxicitet är det överlägset mest använda. Avhandlingen diskuterar mekanismen för bildning av reaktantradikalen från prekursorn, cykliseringen och dess möjliga regioselektivitet, andra radikalreaktioner vid radikalkaskader och hur produktradikalen släcks.
  • Benke, Petra (2021)
    Active galactic nuclei (AGN) are one of the most powerful sources of the luminous Universe. Radio-loud AGN exhibit prominent relativistic outflows known as jets, whose synchrotron radiation can be detected in the radio domain. The launching, evolution and variable nature of these sources is still not fully understood. We study 3C 84, because its proximity, brightness and the intermittent nature of its jet makes it a good target to investigate these open questions of the AGN phenomena. 3C 84 (optical counterpart: NGC 1275) is a Fanaroff-Riley type I radio galaxy, located in the Perseus cluster at z = 0.0176. Due to its close proximity, 3C 84 has been a favourable target for observations throughout the entire electromagnetic spectrum, especially for ones in the radio domain. Its most recent activity started 2003, when a new component emerged from the core in the form of a restarted parsec-scale jet. This provided a rare opportunity to study the formation and evolution of a jet (see Nagai et al. 2010, 2014, 2017 and Suzuki et al. 2012). The highest resolution results were obtained by Giovannini et al. (2018), who imaged the source with the Global VLBI Network together with the Space Radio Telescope, RadioAstron. This enabled them to capture the limb-brightened structure of the restarted jet and measure its collimation profile from ~350 gravitational radii. In this work I present the 22 GHz RadioAstron observations carried out 3 years later, in a similar configuration, but with a significantly different sampling of the space baselines than the ones presented in Giovannini et al. (2018). The calibration was carried out in the Astronomical Image Processing System (AIPS), whereas imaging was done in Difmap (Shepherd 1997). The aim of this thesis work was to obtain a high-resolution image of the source, measure the collimation profile of the restarted jet, and compare the results with those of Giovannini et al. (2018) and verify the observed source structures and measured jet properties, if possible. Comparing the images of the two epochs (angular resolution of the 2016 observations is 0.217x0.072 mas at Pa=-49.6°), they both show a similar structure, with the radio core, a diffuse emission region (C2), and the hotspot (C3) at the end of the restarted jet. Edge-brightening is confirmed in the jet and the counter-jet. However, the jet has advanced ~1 mas, corresponding to the velocity of 0.55c. C3 has moved from the center of the feature to the jet head, indicating an interaction between the jet and the clumpy external medium (Kino et al. , 2018 and Nagai et al., 2017). The base of the jet has also changed between the observation, approximately by ~20°. In the light that in the 1990s the jet pointed towards C2, then swinged westwards when the jet emerged (Suzuki et al., 2012 and Giovannini et al., 2018), and on the 2016 image has moved towards its initial position. This suggest a precessing jet, observed and modeled by Dominik et al. (2021) and Britzen et al. (2019). Measuring the brightness temperature of the core and the hotspot shows a signifacant drop of 70% and 50% since the 2013 measurements, respectively, due to emission of jet material and the expansion of the jet. Jet width measurements between 1200 and 19000 gravitational radii reveal a less cylindrical collimation profile, with r ~ z0.31 – where z is the de-projected distance from the core and r is the width of the jet. The evolution of the restarted jet’s profile from quasi-cylindrical (Giovannini et al. 2018) to less cylindrical implies that the cocoon surrounding the jet (Savolainen, 2018) cannot confine the jet material as it moves further from the core. The measured collimation profile corresponds to a slowly decreasing density, and more steeply decreasing pressure gradient in the external medium. Since the closest jet width measurement is only at 1200 gravitational radii from the core (here the jet width is 750 gravitational radii), it cannot confirm the wide jet base measured by Giovannini et al. (2018) at 350 gravitational radii. Based on this result, we arrive at the same conclusion as Giovannini et al. (2018), that the jet is either launched from the accretion disk, or it is ergosphere-launched, but undergoes a quick lateral expansion below 1000 gravitational radii.
  • Lempinen, Janne (2012)
    Osa uraanisarjaan kuuluvan Ra-226:n hajotessa muodostuvasta Rn-222:sta tihkuu maasta ilmakehään. Rn-222:n hajotessa edelleen muodostuu radiolyijyä (Pb-210), joka päätyy laskeumassa maahan ja vesistöihin. Vesistöissä Pb-210 sitoutuu sedimentoituviin partikkeleihin ja päätyy sedimenttiin. Sedimentin radiolyijy koostuu tukeutuneesta sedimentin Ra-226:n hajotessa syntyvästä radiolyijystä sekä tukeutumattomasta radiolyijystä, joka on peräisin laskeumasta. Tukeutumatonta radiolyijyä voidaan käyttää sedimenttien ajoitukseen aina noin 150 vuoden päähän. Radiolyijyajoituksessa käytetään malleja, joissa oletetaan vakioksi sedimentoitumisnopeus ja radiolyijyn vuo sedimenttiin, tukeutumattoman radiolyijyn aktiivisuus sedimentin pinnalla tai pelkästään radiolyijyvuo. Radiolyijy on määritetty perinteisesti alfaspektrometrisesti tyttärentyttärensä Po-210:n kautta. Tämä menetelmä vaatii työlään radiokemiallisen erottelun. Nykyisin myös gammaspektrometriaa voidaan hyödyntää radiolyijyn määritykseen suoraan sedimenttinäytteestä, mutta radiolyijyn alhaisella gammaenergialla gammasäteilyn itseabsorptio näytteeseen voi olla merkittävää ja vaihdella näytteen alkuainekoostumuksen mukaan. Radiolyijyn gammaenergia on alhainen ja intensiteetti pieni, mikä vaikeuttaa gammaspektrometrista määritystä. Lisäksi tunnetaan useita menetelmiä, joissa radiolyijy määritetään tyttärensä Bi-210:n tai sen omien beetahiukkasten kautta. Myös näiden menetelmien radiokemialliset erottelut ovat työläitä. Pro gradu -työn kokeellisessa osassa määritettiin radiolyijy Umbozeron ja Pitkälammen sedimenteistä alfa- ja gammaspektrometrisesti ja tehtiin sedimenteille radiolyijyajoitus. Gammaspektrometriassa tutkittiin itseabsorptiota Cutshallin menetelmällä. Työn tavoitteena oli kehittää radiolyijyn määrittämiseksi uusi menetelmä, joka olisi vähemmän työläs kuin alfaspektrometria mutta herkempi kuin gammaspektrometria. Uudessa menetelmässä hyödynnetään 3 M Emporen valmistamaa kiinteäfaasiuuttosuodatinta Strontium Diskiä, joka uuttaa strontiumin laimeasta typpihappoliuoksesta kvantitatiivisesti. Radiolyijyn havaittiin pidättyvän Strontium Diskiin. Radiolyijy mitattiin Strontium Diskeistä nestetuikelaskennalla. Strontium Diskiä hyödyntävässä uudessa menetelmässä saatiin useimmilla näytteillä pienemmät radiolyijypitoisuudet kuin alfaspektrometrisesti määritettynä, mikä voi johtua vaimenemisesta tai siitä, ettei radiolyijy pidättynyt Strontium Diskiin kvantitatiivisesti. Menetelmä vaatii vielä kehittelyä, mutta sen etuna on nestetuikelaskennan korkea efektiiviisyys radiolyijylle ja alfaspektrometristä määritystä pienempi työmäärä. Alfa- ja gammaspektrometrian tulokset vastasivat hyvin toisiaan. Itseabsorptio ei ollut gammaspektrometriassa merkittävää työssä mitatuilla enintään noin 5 gramman sedimenttinäytteillä. Umbozeron sedimentille saatiin alfaspektrometrisesti ja uudella menetelmällä tuloksia, jotka vastasivat aiemmin julkaistuja. Pitkälammen sedimentti oli sekoittunut, eikä sitä voitu ajoittaa.
  • Tikkanen, Otto (2020)
    The distribution coefficients of radium in Olkiluoto potassium rich biotite were obtained by batch sorption experiments carried out as a function of the concentration of radium and barium. The batch sorption experiments were carried out with four different Olkiluoto associated reference groundwater types: fresh mildly reducing granitic reference groundwater ALLMR (or modified Allard granitic water), glacial anoxic meltwater OLGA, carbonate containing reducing brackish reference groundwater OLBA, and saline reducing reference groundwater OLSR. The main focus of the experiments was to evaluate the effect of the water salinity on the sorption of radium on biotite. The results were compared with sorption results obtained in previous studies done on radium and radium’s physicochemical analogue barium. According to the sorption results, the distribution coefficients of radium on biotite were largest in lower salinity waters. As the barium concentrations of the sorption solutions were increased, the distribution coefficients of radium generally stayed level until they decreased noticeably in the higher studied Ba concentrations (10E-3 and 10E-4 mol/l). This suggests that radium is a poor competitor in the ion exchange adsorption interactions on the surface of biotite, when other cations are present in the solution. As a unique case amongst the more predictable reference groundwaters, the brackish OLBA behaved differently. Despite the increasing salinity of the sorption solutions, the apparent sorption of radium increased steadily throughout the barium isotherm. It was concluded that the high concentration of sulphate in the OLBA reference groundwater caused the occurrence of coprecipitation of radium with the added barium and sulphate as (Ba,Ra)SO4.
  • Lindgren, Marcus (2018)
    Sulfidimineraaleissa tapahtuva hapon tuotto ja sitä kautta muodostuva hapan valuma kuuluvat vakavimpiin kaivostoimintaan liittyviin ympäristöongelmiin, joilla on usein hyvin pitkäaikaisia vaikutuksia erityisesti alueen vesistöihin ja biodiversiteettiin. Hapan valuma on pohjimmiltaan luonnollinen ilmiö, mutta kaivostoiminta lähes poikkeuksetta kiihdyttää sitä merkittävästi. Happaman valuman muodostumista ja siihen liittyviä tekijöitä on tutkittu runsaasti. Ongelmallisen asiasta tekee kuitenkin se, että jokainen kaivos on ominaisuuksiltaan, olosuhteiltaan ja ympäristöltään erilainen, joten ympäristövaikutusten arvioinnissa pelkkä teoriatieto ei riitä, vaan tarvitaan ensisijaisesti kokeellista tietoa. Itä-Suomessa Pohjois-Karjalassa sijaitseva vuosien 1958—1961 välillä toiminnassa ollut Paukkajanvaaran testiluokan uraanikaivos ei tee asiassa poikkeusta. Kaivos on ollut sulkemisensa jälkeen altis happaman valuman muodostumiselle, eikä happaman valuman muodostumista alueella ole juurikaan aikaisemmin tutkittu. Vaikka hapan valuma mielletään usein ensisijaisesti elottoman luonnon kemialliseksi prosessiksi, johon ympäristön fysikaaliset olosuhteet vaikuttavat, on monien tutkimusten kautta korostunut biosfäärin merkitys valuman syntymisessä. Erityisesti sulfidia hapettavien (SOB) ja sulfaattia pelkistävien (SRB) bakteerien tiedetään olevan keskeisessä roolissa prosessiin liittyen. Tämän Pro gradu -tutkimuksen ensimmäisen puoliskon tarkoituksena oli tutkia kahden sulfidia hapettavan ja yhden kahdenarvoista rautaa hapettavan bakteerin vaikutusta Paukkajanvaaran kaivoksen maanäytteistä vesifaasiin uuttuvan sulfaatin määrään. Liuoksessa olevasta sulfaatista muodostuu ympäristössä rikkihappoa. Rikkihappo laskee ympäristön pH-arvoa, minkä vaikutukset ovat moninaiset. Sulfaatin määrittäminen tehtiin ionikromatografian avulla, ja eri kohdista kerätyille maanäytteille tehtiin myös gammaspektrometrinen analyysi Ra-226:n aktiivisuuden määrittämiseksi. Biomassan hyödyntämiseen ympäristön puhdistamisessa on kohdistunut vuosien varrella paljon tutkimusta. Biomassaa voidaan hyödyntää esimerkiksi erilaisten radionuklidien poistamiseen liuoksista. Merja Lusan Mibira-tutkimusryhmä on Helsingin yliopiston Radiokemian yksikössä tutkinut erityisesti ympäristöbakteerien vuorovaikutusta radionuklidien kanssa. Tämän Pro gradu -tutkimuksen toisessa osassa tutkittiin radiumin biosorptiota kahteen Mibira-ryhmän Lastensuosta aikaisemmin eristämään bakteeriin sekä kolmeen Paukkajanvaaran maanäytteistä eristettyyn bakteeriin. Ra-226 on uraanisarjaan kuuluva radionuklidi, jonka haitallisuus johtuu erityisesti sen tytärnuklidista, ilmakehään helposti siirtyvästä kaasumaisesta radonista, Rn-222. Paukkajanvaaran eristetyille bakteereille tehtiin myös biokemiallinen karakterisointi sekä fylogeneettinen puu 16S rRNA-geenisekvensoinnin avulla. Tutkielman kokeellinen osuus tehtiin kokonaisuudessaan Helsingin yliopiston Radiokemian yksikössä. Tutkimuksessa selvisi, että sulfidia hapettavat Acidithiobacillus thiooxidans ja Thiobacillus thioparus sekä kahdenarvoista rautaa hapettava Acidimicrobium ferrooxidans, lisäävät merkittävästi sulfaatin uuttumista Paukkajanvaaran kaivosalueen mineraalipitoisesta maa-aineksesta liuokseen. Radiumin sitoutumisen biosorptiolla havaittiin olevan kohtalaista maaperän Pseudomonas-bakteereihin sekä yhteen Serratia-suvun bakteeriin. Yksikään tutkimuksessa käytetystä viidestä bakteerista ei sitonut radiumia huomattavasti toisia paremmin. Sen sijaan radiumin sitoutumisen havaittiin riippuvan jonkin verran lämpötilasta jokaisen bakteerin kohdalla. Kaiken kaikkiaan tässä tutkimuksessa saatiin uutta tietoa Paukkajanvaaran maaperässä olevista bakteereista sekä niiden vuorovaikutuksesta radiumin kanssa. Samalla saatiin todettua Acidithiobacillus thiooxidansin, Thiobacillus thioparuksen ja Acidimicrobium ferrooxidansin merkitys hapon muodostuksessa Paukkajanvaaran maaperässä.
  • Dehqanzada, Rohafza (2023)
    Radium (Ra) is a naturally occurring radioactive metal, which is formed by the decay of uranium-238 and thorium-232 in the environment. In nature, radium occurs at trace levels in virtually all water, soil, rock and plants. 226Ra-, 228Ra, 224Ra, and 223Ra-isotopes are the most common isotopes of radium, and all isotopes are radioactive. The aim of the work was to study the behavior of radium in nature. In general, radium isotopes with variable activity concentrations in water and solid samples such as soil, and sediment can be measured with alpha- or gamma spectrometry or liquid scintillation counting (LSC). In this work, the measurements were done using gamma spectrometry with a Ge-detector, which is a semiconductor detector made of germanium. In addition, a very low level liquid scintillation spectrometer (Quantulus 1220) was also used. The determination of the PSA value (Pulse Shape Analysis) was successful and was determined experimentally with a Ra-226 standard sample. The activity of the Ra-226 standard sample obtained with Ge detectors was almost of the same order of magnitude as both theoretically and experimentally determined activities. The determined Ra-226 activities in water samples with gamma spectrometry were in good agreement with the activities obtained by LSC using α/β-discrimination
  • Siirilä, Joonas (2013)
    Pro Gradussa käsitellään vuorottelevan lisäys-irrotusketjunsiirto- eli RAFT-menetelmän soveltamista alkydi-akrylaattikopolymeerien miniemulsiopolymeroinnissa. Tavoitteena oli valmistaa tuotteita, joilla on kapeampi kokojakauma kuin alkydi-akrylaattikopolymeereilla, jotka on valmistettu perinteisellä miniemulsiopolymeroinnilla. Tiettävästi RAFT-menetelmää ei ole käytetty aiemmin alkydi-akrylaattikopolymeerien miniemulsiopolymeroinnissa. Kokeellisessa osassa alkydista valmistettiin makroketjunsiirtäjä liittämällä alkydiin esterisidoksella ketjunsiirtäjäryhmiä. Liitettävä ketjunsiirtäjä oli joko 3- (bentsyylisulfanyylitiokarbonyylisulfanyyli)-propaanihappo (CTA2) tai 2-(dodekyylisulfanyylitiokarbonyylisulfanyyli)-2-metyylipropaanihappo (DDMAT). Makroketjunsiirtäjiä valmistettiin kolmea eri synteesireittiä, joista jokaisella onnistuttiin liittämään ketjunsiirtäjäryhmiä alkydiin. Liittyneiden ketjunsiirtäjäryhmien määrää ei kyetty määritettämään, ainoastaan vertaamaan ketjunsiirtäjiä toisiinsa. CTA2-pohjaisia alkydimakroketjunsiirtäjiä käytettiin alkydi-butyyliakrylaatti(BA)-kopolymeerien valmistamisessa miniemulsio- ja massapolymerointina. Massapolymeroinnit tehtiin auttamaan miniemulsiopolymerointituotteiden analysoinnissa. Ketjunsiirtäjäryhmien läsnäolon havaittiin vaikuttavan massapolymeroinnissa muodostuvan tuotteen lukukeskimääräiseen moolimassaan (Mn) ja polydisperisteetti-indeksiin (PDI). Kun ketjunsiirtäjäryhmien määrä kasvoi, pieneni muodostuvan tuotteen Mn sekä PDI. Valitettavasti miniemulsiopolymeroinneissa ei havaittu vastaavaa vaikutusta, mikä viittaa siihen, että CTA2-pohjainen alkydimakroketjunsiirtäjä ei kykene kontrolloimaan BA:n miniemulsiopolymerointia. CTA2:ta käytettiin myös vapaana ketjunsiirtäjänä (ilman alkydia) BA:n miniemulsio- ja massapolymeroinnissa. Massapolymeroinneissa onnistuttiin valmistamaan BA-polymeereja, joiden Mn oli 27 000 g/mol ja PDI alle 1,2. Miniemulsiopolymeroinneissa onnituttiin valmistamaan BA-polymeereja, joiden Mn oli 69 000 g/mol ja PDI noin 1,8.
  • Keisanen, Reetta (2012)
    The Jokeri-Rail is a circular public transport line planned for the Helsinki area. According to the plan the route of this modern light rail goes between Tapiola-Leppävaara-Oulunkylä-Itäkeskus. The route is similar to the current Jokeri-bus line number 550 but the light rail would bring more capacity and reliability. The aim of this study was to determine the land use on the sphere of Jokeri's influence at the present moment and in the future when the rail line is operating. The main research questions are how the Jokeri-Rail would chance the land use in the area and which are the most important nodes and targets for development. One of the questions is will Jokeri-Rail have effect on the urban structure in the metropolitan area of Helsinki. The main data used for the study has been the SeutuCD'10, which is made by Helsinki Region Environmental Services Authority. From this geographical data population and employment levels, building stock as well as green area placement was studied. In addition to these spatial analyses discussions and expert interviews were also used. The literature review and a number of articles suggest that light rail transport systems have impact on both the structure and the economy of the city. On the impact area of the rail the value of the land will rise and the city structure will become denser. The geographical spatial analyses lead to a conclusion that the Jokeri-Rail will connect e.g. recreational areas with each other as well as residential areas to commercial areas. The interviews give more support for the conclusions found in the theory. Joker-Rail would make the urban structure denser and it would improve the public transport system by making it easier to perceive, as well as making it more reliable. The most important nodes and development areas along Joker-line would be Oulunkylä, Leppävaara, Huopalahti and Itäkeskus. The negative side effects of the light rail would be mainly affecting the residents who do not want the route on their back yard or the residents who's stop arrangements would be disadvantageous. Based on the interviews made for this study it can be stated that Jokeri-Rail has a broad support among experts. Because the impact of the Jokeri-Rail on the land use is significant, it would be important to strengthen the co-operation of different organizations so that the transport and urban land use planning would be done together. The implementation of Jokeri-Rail would support the urban structure and development of the metropolitan area. It would bring a new zone where the tramway would be competitive with a private car. The findings of this study support the Jokeri-Rail realization from planning to implementation as soon as possible.
  • Hemmilä, Verner (2016)
    Ilmakehätutkimuksessa ilmanpaineliitäntäinen lentoaikamassaspektrometri nitraattivaraimella (NO3-CI-APiToF) on osoittautunut hyväksi instrumentiksi ilmakehän hivenkaasujen mittauksessa. Alustavat kokeet ovat osoittaneet sen soveltuvan myös räjähdysaineiden mittaamiseen vastaavina hivenpitoisuuksina. Tämän työn tavoite on osoittaa menetelmän käyttökelpoisuus realistisissa olosuhteissa eri räjähdysaineille. Lisäksi vertailtiin kolmea erilaista varauslaitekonfiguraatiota: ilmakehätutkimuksessa käytettyä sekä kahta erilaista yksinkertaistettua mallia. Lähestymistapa oli käytännönläheinen: eri räjähdysaineille määritettiin havaintorajat taustallisessa ja aikarajoitetussa mittauksessa. Havaintorajalla tarkoitetaan pienintä todellista pitoisuutta, mikä voidaan erottaa 95% varmuudella taustamittauksesta yhdellä 12 sekunnin mittauksella. Tutkitut räjähdysaineet 1,3,5-trinitroperhydro-1,3,5-triatsiini (RDX), pentaerytritolitetranitraatti (PETN), trinitrotolueeni (TNT), triasetonitriperoksidi (TATP) ja heksametyleenitriperoksididiamiini (HMTD) ovat kaikki voimakkaita yksikomponenttiräjähdysaineita, jotka edustavat erilaisia kemiallisia rakennetyyppejä. Näytekaasu tuotettiin kiinteästä räjähdysainepinnasta olettamalla kaasun saavuttavan tasapainohöyrynpaineen generaattorin matkalla. Aineet applikoitiin liuoksina teräksisen (RDX, PETN, TNT) tai polyeteenisen (TATP, HMTD) tukilangan päälle. Osa näytteistä ostettiin (PETN, TNT) ja osa syntetisoitiin (RDX, TATP, HMTD). Havaintorajat aineille olivat: RDX 80 ppq, PETN 98 ppq, TNT 84 ppt ja TATP 1,5 ppm. HMTD ei muodostanut havaittavia nitraattiaddukteja. Eri varauslaitteilla ei ollut merkittäviä eroja. Koska havaintorajan määritelmässä on jo otettu huomioon mittauksen satunnaisluonne, näille arvoille ei enää määritetty virherajoja. Tällainen virheraja olisi ns. ‘virheen virhe’. Kaikki räjähdysaineet HMTD:tä lukuun ottamatta pystyttiin havaitsemaan murto-osassa niiden normaalista höyrynpaineesta huoneenlämmössä.
  • Kuula, Matti (2020)
    Toisen maailmansodan jälkeen Itämereen upotettiin useita tonneja kemiallisia aseita ja niiden mukana myös ammusten sisältämät räjähdysaineet. Kemialliset räjähdysaineet, jotka ovat yleisimpiä räjähteitä, ovat joko yhdisteitä tai niiden seoksia. Pro gradu-tutkielman tarkoitus oli kartoittaa, voisiko taisteluaineanalytiikkaa varten tehtyjä menetelmiä hyödyntää myös räjähdeaineiden tutkimiseksi. Käytetyin analyysimenetelmä taisteluaineanalytiikassa on kaasukromatografi-massaspektrometri ja siksi tässä tutkimuksessa keskitytään siihen, vaikka joillekin räjähdeaineille nestekromatografia voisi olla parempi analyysitekniikka. Tutkielman kokeellisessa osiossa analysoitiin merenpohjassa olevia räjähdysaineita kaasukromatografi-kolmoiskvadrupolimassaspektrometrilla. Nopealla kaasukromatografimenetelmällä voitiin nopeuttaa analyysejä sekä vähentää yhdisteiden hajoamista kromatografisen erottumisen aikana. Tutkimuksessa hyödynnettiin nopeaa kaasukromatografiaa käyttäen kolmoiskvadrupolimassaspektrometriaa ja usean reaktion seurantaa. Näytteensyötössä käytettiin lämpötilaohjelmoitua injektointia. Tutkituista räjähdysaineista kaikki muut paitsi 1,3,5,7-tetranitro-1,3,5,7-tetratsoktaani (HMX) saatiin näkymään. Lisäksi kaasukromatografi-kolmoiskvadrupolimassaspektrometrilla suoritettavia lisätutkimuksia tarvitaan vielä seuraavien räjähteiden, nitroglyseriini (NG), pentaerytritoli tetranitraatti (PETN) ja metyyli-2,4,6-trinitrofenyylinitramiini (Tetryl), luotettavaksi määrittämiseksi.
  • Mikkola, Suvi-Katriina (2014)
    Räjähdysaineiden laittoman käytön ja kuljetuksen vuoksi tarvitaan herkkiä, kestäviä ja nopeita kenttämittausmenetelmiä. Kenttäolosuhteet asettavat laitteille ja menetelmille aivan erityiset vaatimukset. Kannettavien laitteiden täytyy olla kevyitä ja niiden täytyy mahdollistaa mittausten tekeminen suoraan ilmakehässä, ilman suljettuja näyteastioita. Ilmakehässä esiintyy suurina pitoisuuksina happea, vetyä, typpeä ja hiiltä, jotka häiritsevät helposti näiden alkuaineiden määritystä räjähdysaineista. Useimmilla räjähdysaineilla on myös erittäin alhainen höyrynpaine, minkä vuoksi vaaditaan menetelmiä, joilla näyte voidaan analysoida suoraan kohteesta tai erilaisten materiaalien läpi. Koska usein räjähdysaine halutaan myös tunnistaa ilman, että itse näytteeseen tai sen ympäristöön kosketaan, tarvitaan yhä herkempiä kaukomittausmenetelmiä, joita voidaan käyttää jopa satojen metrien etäisyydeltä itse näytteestä. Spektroskopisilla menetelmillä selvitetään räjähdysaineiden sähkömagneettisen säteilyn aiheuttamaa absorptiota, sirontaa ja/tai heijastusta. Säteilyn eri aallonpituudet vaikuttavat eri tavoin aineen kanssa. Pro gradu-tutkielman kirjallisessa osassa keskitytään niihin spektroskopisiin tekniikoihin, joita käytetään räjähdysaineiden kvalitatiivisissa ja kvantitatiivisissa määrityksissä kenttäolosuhteissa. Spektroskopisista pinta-analyyttisistä tekniikoista käytetään yleisesti infrapuna-, Raman- sekä laser-indusoitua plasmaspektroskopiaa. Kätkettyjen räjähdysaineiden tutkinnassa sovelletaan yleisesti kuvantamistekniikoita, joissa säteilylähteinä käytetään mm. röntgensäteilyä sekä mikro- ja terahertsiaaltoja. Kaasufaasissa olevien räjähdysaineiden tutkinnassa sovelletaan mm. fotoakustista- ja ontelovaimenemisspektroskopiaa sekä optisia kaukokartoitusmittalaitteita. Räjähdysaineita voidaan myös määrittää niiden ytimien kvadrupolienergiatasoerojen perusteella. Tähän tarkoitukseen käytetään mm. ydinkvadrupoliresonanssispektroskopiaa. Pro gradu-tutkielman kokeellinen osio tehtiin Keskusrikospoliisin rikosteknisessä laboratoriossa. Projekti koostui kahdesta toisistaan riippumattomasta osasta: palojätepussien diffuusiomittauksista sekä kiinteäfaasimikrouutto- kuitujen soveltuvuudesta palojätenäytteiden jäämäanalyysiin. Diffuusiomittauksissa tutkittiin palojätenäytteiden keräykseen käytettävien palojätepussien läpi tapahtuvan diffuusion vaikutusta näytteiden kontaminaatioon ja diffuusiossa tapahtuvia säilytyksen ja varastoinnin aikana tapahtuvia muutoksia. Diffuusioon vaikuttavista tekijöistä selvitettiin päällekkäisten palojätepussien määrän, pussien säilytysajan, näytteen koostumuksen ja konsentraation vaikutusta yhdisteiden siirtymiseen palojätepussien läpi. Kiinteäfaasimikrouuttokuitujen soveltuvuusmittauksissa tutkittiin kolmen eri kuitumateriaalin soveltuvuutta diesel- ja moottoribensiinipolttonesteen sekä alkoholi-ketoniseoksen jäämäanalyysissa. Kuiduille optimoitiin parhaat lämmitys- ja adsorptioajat, joiden perusteella valittiin analyysiin soveltuvin kuitumateriaali. Kiinteäfaasimikrouutto-menetelmän tehokkuutta palavien nesteiden jäämäanalyysissa verrattiin perinteisesti käytettävään kaasuneulamenetelmään.
  • Korpinen, Anniina (2018)
    Ilmakehää on simuloitu supertietokoneilla jo 1960-luvulta saakka sään ja ilmaston ennustamista varten. Tarve simulointien tarkentamiseen on kasvanut tietokoneiden tehostumisen ja ilmakehästä saadun tutkimustiedon myötä. Kuitenkin vielä tänä päivänä numeeristen säämallien operatiivisessa käytössä olevat hilaresoluutiot eivät riitä kuvaamaan tarkasti rajakerroksessa esiintyviä ilmiöitä kuten konvektiota, tai rannikon muuta virtausliikkeitä. Tässä työtä varten simuloitiin Suomenlahden pohjoisosan rannikkoa käyttäen operatiivista rajatun alueen numeerista säämallia 500m hilaresoluutiolla. Tässä työssä tutkittiin mallin kykyä kuvata rajakerroksen käyttäytyminen heterogeenisellä rannikkoalustalla keväällä 2015. HARMONIE:lla simuloiduista suureista tarkasteltiin lämpötilaa, horisontaalia tuulta ja pystytuulta sekä jälkikäsitellyistä suureista sekoituskerroksen korkeutta. Simuloituja suureita verrattiin Loviisan ydinvoimalan ympäristössä tehtyihin in-situ havaintoihin kahden kuukauden jaksolta sekä tilastollisessa tarkastelussa että yksittäisten vuorokausien osalta. Tulokset osoittavat HARMONIE:n hienohilaisten simulaatioiden vastaavan tilastollisesti havaintoja ja tästä näkökulmasta rajakerros on simuloitu realistisesti. HARMONIE kykenee kuvaamaan vuorokauden ajan vaikutuksen rajakerrokseen sekä manner- ja merialustan vaikutuksen lämpötilaan ja tuuleen. Myös yksittäisten vuorokausien tarkastelusta voidaan todeta, että HARMONIE kykenee simuloimaan rajakerroksen rakenteen, vuorokauden ajasta riippuvat muutokset sekä alustan aiheuttaman pakotteen.
  • Piippo, Simo (2018)
    The Peräpohja Belt comprises Palaeoproterozoic supracrustal rocks deposited on the faulted and subsided Archean Pudasjärvi Complex. The Peräpohja Belt was folded and sheared during the following basin inversion. The stratigraphy of the belt is relatively well known but, despite the potential for mineral deposits, the area is still missing a thorough analysis of the geological structures. This work aims at providing a systematic analysis of the deformation style, structural evolution and strain partitioning of the Peräpohja Belt. The results can be further used in wider-scale interpretations on crustal evolution and in refining the prospectivity models of the Peräpohja Belt. During the field mapping of this work, some 500 outcrops were examined and over 1000 individual geological structure orientations were measured. The most critical parts of a database consisting of earlier observations were verified during the mapping, and several geological maps, geophysical raster data (magnetic, electromagnetic and Bouguer anomalies), digital elevation model and a few diamond drill core logs were also used in the work. Based on available data, structural form-line maps and cross-sections were made in GIS and 3D software and further used in belt-scale structural interpretations and structural analysis. In addition to new structural interpretations, major revisions to stratigraphical units and their inter-correlations were made especially on the northern side of the Belt. The complex fold-and-thrust patterns of the Peräpohja Belt were formed during a single prolonged tectonic event. Instead of highly varying belt-scale stress orientations, the complex structure mostly results from localized stress fields caused by block structures of the Archean basement. A large E-W- or NE-SW-trending fault zone cuts the belt in half, with southern side expressing structures mainly controlled by thin-skinned deformation, whereas the northern side is dominated by thick-skinned features originating deep in the basement. The earliest thin-skinned structures already formed during the beginning of the compressional deformation, but the thick-skinned structures were clearly mostly activated during later stages.
  • Sanaslahti, Kaisla (2019)
    Rakennustoiminta on yksi kaupunkialueiden veden laatua heikentävistä tekijöistä. Rakentamisen aikaiset vesistövaikutukset voivat olla suuria ja niitä on tärkeää tunnistaa, jotta kaupunkipurojen veden laatua ja ekosysteemejä voitaisiin suojella. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia vaikutuksia valuma-alueella tapahtuvalla rakennustoiminnalla on kaupunkipuron veden laatuun verrattuna rakentamista edeltävään aikaan. Lisäksi tavoitteena oli arvioida puron nykyistä veden laatua ja sitä, onko Kuninkaantammen hulevesipilottialueen vesiensuojelutoimenpiteillä ollut vaikutusta veden laatuun. Hypoteesinä oli, että rakentaminen on heikentänyt veden laatua lisäämällä merkittävästi kiintoaine- ja ravinnekuormitusta sekä metallipitoisuuksia ja että rakentamisen aikaisen hulevesisuojelun toimenpiteet eivät ole olleet riittäviä. Tutkimuskohteena oli Luoteis-Helsingissä sijaitseva kaupunkipuro Hakuninmaanoja, joka sijaitsee valuma-alueella, jolla on käynnissä Kuninkaantammen kaupunginosan rakennustyöt. Rakentaminen alkoi vuonna 2013 ja hankkeen arvioidaan valmistuvan vuonna 2025. Veden laatua tutkittiin kesän 2018 aikana aikavälillä 1.6.–11.9.2018, minkä lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin laajaa, 4.7.2011 lähtien kerättyä Hakuninmaanojan veden laadun aineistoa. Tutkittuja muuttujia (21 kpl) olivat kiintoaine ja orgaaninen aines, ravinteista kokonaistyppi ja kokonaisfosfori, liuenneen aineen kokonaispitoisuus, liuenneista kationeista natrium, kalium, kalsium ja magnesium, liuenneista anioneista fluoridi, kloridi, nitraatti ja sulfaatti, ja metalleista alumiini, mangaani, rauta, nikkeli, kupari, sinkki, kadmium ja lyijy. Tutkimuksessa tarkasteltiin muuttujien pitoisuuksien muutoksia havaintojakson aikana sekä verrattiin vuoden 2011 havaintoja vuoden 2018 havaintoihin. Muutoksen tilastollista merkitsevyyttä arvioitiin wilcoxonin merkittyjen sijalukujen testillä ja muuttujien välisiä korrelaatioita spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimella. Kokonaistyppi- ja nitraattipitoisuudet kohosivat voimakkaasti esirakennustöiden aikana tehtyjen kallioräjäytystöiden myötä. Kokonaistyppipitoisuus oli kolmin- ja nitraattipitoisuus lähes viisinkertainen verrattuna rakentamista edeltävään aikaan. Kiintoaine- ja kokonaisfosforipitoisuudet laskivat rakentamista edeltäviin pitoisuuksiin nähden kolmas- ja neljäsosaan ja pysyivät korttelirakentamisen aikana verrattain matalina. Metallipitoisuudet laskivat tai pysyivät ennallaan tutkimusjakson aikana lukuun ottamatta sinkkipitoisuutta, joka kohosi korttelirakentamisen aikana. Metallipitoisuudet olivat kaiken kaikkiaan verrattain matalat ja useimpien metallien pitoisuusvaihtelun ei voitu arvioida olleen yhteydessä rakentamiseen. Kalium- ja fluoridipitoisuudet kohosivat typen lailla runsaimman maanmuokkauksen aikana eroosiosta ja räjäytystöistä johtuen. Rakennustöillä ei ole juuri ollut vaikutusta tutkittujen liuenneiden anionien ja kationien pitoisuuksiin. Hakuninmaanojan veden laatu on rakennustoiminnasta huolimatta useimpien muuttujien osalta tyydyttävä tai hyvä. Kuninkaantammen hulevesipilottialueen hulevettä puhdistavien ratkaisujen myötä ainakin kiintoaine- ja fosforipitoisuuden huippuarvot ovat pysyneet matalalla tasolla verrattuna aiempiin rakennustoiminnan vaikutuksia selvittäneisiin tutkimuksiin.
  • Lehtinen, Outi (Helsingin yliopistoHelsingfors universitetUniversity of Helsinki, 2008)
    Sanakirjat ovat rakenteisia tekstejä. Sana-artikkeleissa on nähtävissä selvästi erotettavissa olevia rakenneosia. Painetun sanakirjan muuntaminen rakenteiseen muotoon ei kuitenkaan ole aivan suoraviivaista. Tässä tutkielmassa kerrotaan sanakirjan rakennekuvauksen määrittelyn ja painetun sanakirjan rakenteistuksen ongelmista. Esimerkkinä käytetään Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa (Kotus) kirjoitettavan Suomen murteiden sanakirjan (SMS) rakenteistusprojektia ja sen yhteydessä määriteltyä rakennekuvausta. SMS:n rakennekuvausta verrataan kielitieteellisten aineistojen koodaamisessa yleisesti käytetyn Text Encoding Initiative -suosituksen sekä uuden ISO 1951:2007 -sanakirjastandardin määrittelemiin rakennekuvauksiin. Muuntamista testataan käytännössä kirjoittamalla XSL-muunnosskripti, joka muuntaa SMS:n aineiston ISOstandardimuotoon. Muunnosprosessin voi todeta olleen hyödyllinen, koska sen aikana paljastui ongelmia sekä SMS:n rakennekuvauksessa että itse standardin määrittelyssä. Tulosten avulla SMS:n koodausta voidaan kehittää edelleen. Lopuksi tarkastellaan standardien käytöstä yleisesti saatavia hyötyjä ja mahdollisuuksia soveltaa niitä Kotuksen sanakirjatyöhön.
  • Tapiola, Olli (2012)
    The standard system of dyadic cubes in the Euclidean space R^n is a collection of half-open cubes of different sizes such that the cubes of every size partition the space and every cube is a finite union of smaller cubes. The construction of this system is very simple but it does rely strongly on the geometrical properties of the space R^n. Hence, if we give up most of the geometrical properties of the space R^n, the construction of sets with similar properties becomes more complicated. In this paper, we show that there exist dyadic cubes in general doubling metric spaces. We do this using certain maximal sets of points and a carefully defined partial order of those points. We look at several different dyadic systems first in R^n and then in general doubling metric spaces. We start by proving some basic results related to doubling metric spaces and other related topics and continue by introducing the standard, randomized and adjacent systems of dyadic cubes in R^n. Then, in a general doubling metric space, we construct a system of sets that has similar properties as the standard system of dyadic cubes in R^n. We call also these sets cubes although they are not cubes in the usual sense of the word. After this, we add a probabilistic angle to the constructed system by randomizing them and look at two different random systems. Lastly, we look at some applications of the random dyadic systems. Our goal is to introduce a new simpler way of randomizing dyadic systems in doubling metric spaces and show that this is an effective way of randomizing the systems. We show this by proving that every point in the space has only a small probability of ending up near the boundary of a cube of given size. This property has an interesting application since we can use it to construct systems of Hölder-continuous spline functions in doubling metric spaces. It is still an open problem to prove whether there exist systems of Lipschitz-continuous spline functions in every doubling metric space. We do not know the answer to this problem but we show that at least there exist systems of Hölder-continuous spline functions of every exponent η ∈ (0,1) in every doubling metric space.
  • Qijia, Zeng (2016)
    With the rapid development of information technology, the network is playing a more and more important role in our life and penetrate to every corner of our life, such as responsible for computing and transacting in business industries, and make great contribution for social communication. However, at the same time, more and more network attacks appears and seriously endanger the security of network. Including the threads for wired network and wireless network. In this thesis, we rst talk about network security, including wired network security and wireless security, we discuss the current threads and attacks we face for the wired network and wireless network, then we introduced the current solution for these threads and attacks.At last,we demonstrate the whole process of session cookie hijacking by manually perform it.We proposed our solution which called random cookie protocol, and we did experiments to compare the performance with HTTP.
  • Haltia, Alvar (2023)
    The Ising model is a classic model in statistical physics. Originally intended to model ferromagnetism, it has proven to be of great interest to mathematicians and physicists. In two dimensions it is sufficiently complex to describe interesting phenomena while still remaining analytically solvable. The model is defined upon a graph, with a random variable, called a spin, on each vertex. Other random variables may be defined as functions of spins. A classic problem of interest is the correlation of these random variables. A continuum analogue of the Ising model is possible through considering the scaling limit of the model, as the graph taken to approximate some domain e.g. in the complex plane or a torus. The core of this work is an exposition upon one method of calculating correlations of a random variable called a fermion defined in terms of spins and disorder random variables. The method is called Bosonization and associates correlations of some random variables to correlations of the Gaussian Free Field (GFF). The GFF is a random distribution, which approximately functions as a gaussian random variable whose covariance structure is given by Green's function. A result known as the Pfaffian-Hafnian identity is covered, to provide an example of an identity which may be derived using Bosonization on a continuum planar Ising model. A similar result is also presented on the Torus, using elliptic functions. These results are not original, but we present the only -- to us -- known explicit proofs based on hints from others. In the latter half of the work, Bosonization is approached using Random Current representation. Random currents give weights to each edge of the graph of the Ising model. Two other models are introduced: Alternating flows and the Dimer model. There are equivalence relations between the configuration of the Ising model, the Nesting Field of a random current and the height functions of an alternating flow and a dimer cover. Using these, correlations of random variables of the Ising model are given in terms of the height function of the Dimer model. The height function of the Dimer model is a discrete analogue of the GFF.