Browsing by Title

Sähköinen ylioppilaskoe otetaan käyttöön matematiikassa vuonna 2019. Ylioppilaskokeen toteutukseen liittyy vielä useampi vastaamaton kysymys, mutta matematiikan opetukseen lukiossa se tulee joka tapauksessa vaikuttamaan merkittävästi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten opettajat ovat valmistautuneet sähköiseen ylioppilaskirjoitukseen matematiikassa ja kuinka he ajattelevat sen vaikuttavan opetukseensa. Tutkielman aineistona toimii matematiikan opettajille suunnattu sähköinen kyselytutkimus. Opettajilta kysyttiin sähköisen ylioppilaskokeen ohjelmistojen käytöstä, oppitunnin muutoksesta ja muutosten vaikutuksesta eri matematiikan osa-alueisiin. Opettajien asenne sähköistä ylioppilaskirjoitusta kohtaan oli hyvin vaihteleva ja opettajien vastaukset olivat useammassa kohtaan kahtiajakautuneita. Muutos opetuksessa seuraavan viiden vuoden aikana tulee olemaan suuri ja sekä haasteita, että mahdollisuuksia löytyy useita. Tutkimuksessa näiden syitä ja vaikutuksia pohditaan, jonka lisäksi käsitellään sitä, miten opettajan tulisi valmistautua sähköiseen ylioppilaskirjoitukseen ja sen aiheuttamaan muutokseen opetuksessa. Lisäksi pohditaan muiden tahojen vaikutusta asiassa ja millaisia asioita niiden olisi hyvä ottaa huomioon. Myös suurimpia ongelmakohtia ja mahdollisia teitä niiden ratkaisuihin käsitellään. Sähköinen ylioppikoe matematiikassa vaatii jatkotutkimusta ja on erittäin kriittinen osa suomalaisen matematiikan osaamisen tulevaisuutta.

Tutkielma on luonteeltaan kirjallisuuskatsaus, ja se käsittelee sähköisen terveydenhuollon tietojärjestelmien vaatimusmäärittelyä. Sen yhtenä tavoitteena on selvittää vaatimusmäärittelyn rooli tietojärjestelmäkehityksessä. Työn aikana selvisi, että vaatimusmäärittely on erittäin keskeinen osa tietojärjestelmien kehittämistä. Sen tuloksia hyödynnetään kaikissa kehitystyön vaiheissa. Ne vaikuttavat erittäin paljon siihen, onnistutaanko kehitysprojektissa tuottamaan toimiva ja käyttäjien tarpeet täyttävä tietojärjestelmä. Toisena tavoitteena on selvittää sähköisen terveydenhuollon tietojärjestelmien erityispiirteet. Tutkielmassa tunnistettiin sähköisen terveydenhuollon tietojärjestelmien erityispiirteiksi järjestelmien turvallisuuskriittisyys, korostunut tarve tietosuojalle järjestelmissä käsiteltävien tietojen sensitiivisyyden vuoksi, tarve yhteentoimivuudelle muiden tietojärjestelmien kanssa, voimakas sidonnaisuus lakeihin ja asetuksiin sekä moninaiset sidosryhmät omine intresseineen ja tarpeineen. Edellä esitetystä heräsi kiinnostus, kuinka sähköisen terveydenhuollon tietojärjestelmien vaatimusmäärittely kannattaisi suorittaa. Selvisi, ettei ole olemassa mitään mallia, joka ohjeistaa huomioimaan edellä mainitut erityispiirteet ja tukee vaatimusmäärittelyn onnistumisesta. Tutkielman kontribuutio-osuudessa luodaan malli sähköisen terveydenhuollon tietojärjestelmien vaatimusmäärittelyn suorittamiseen. Malli koostuu kolmesta erilaisesta vaatimusmäärittelyn iteraatiovariaatiosta, joissa on huomioitu sähköisen terveydenhuollon erityispiirteet. Lisäksi niihin on sisällytetty erilaisia vaatimusmäärittelyn onnistumista mahdollistavia ja tukevia seikkoja, kuten vaatimusmäärittelytyön onnistumistekijöitä ja parhaita käytäntöjä. Mallia voidaan soveltaa erilaisissa tietojärjestelmäprojekteissa valitusta systeemityömenetelmästä riippumatta.

Fossiilisten polttoaineiden vähetessä on kehitetty uusiutuvia energianlähteitä hyödyntäviä tapoja tuottaa energiaa. Epäorgaanisten piipohjaisten aurinkokennojen rinnalle on noussut myös kiinteän olomuodon orgaanisia aurinkokennoja, joiden hyötysuhteet (10 %) ovat vielä huomattavasti piipohjaisia (24 %) matalammat. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli valmistaa ZnO-nanokuitua sähkökehräysmenetelmällä ja tutkia sen vaikutusta aurinkokennoihin. Sinkkiasetaatti-polymeeriliuosta sähkökehrättiin indiumseostetulla tinaoksidilla (ITO) päällystetyn lasisubstraatin tai ZnO-ohutkalvon päälle, jonka jälkeen kuitu kalsinoitiin ZnO:ksi uunissa. Kuitujen päälle lisättiin spin coating –menetelmällä orgaaninen aktiivinen kerros, jonka päälle höyrystettiin elektronien kulkua estävä puskurikerros ja hopeaelektrodi tyhjiöhöyrystimessä. Näytteitä tutkittiin absorptio- ja emissiospektroskopian avulla sekä tekemällä virta-jännitemittauksia aurinkokennoille. ZnO-kuituja tarkasteltiin pyyhkäisy-elektronimikroskoopin avulla. ZnO-kuidut kasvattivat aurinkokennon orgaanisen ja epäorgaanisen kerroksen välistä pinta-alaa, mikä paransi kennojen oikosulkuvirrantiheyttä (Jsc). Kuitenkin kuitu huononsi avoimen piirin jännitettä (Uoc) ja täyttöastetta (FF), joten kennojen hyötysuhteet olivat matalampia kuin vastaavien ZnO-ohutkalvokennojen hyötysuhteet. Ilman ZnO-ohutkalvoa valmistettujen kennojen hyötysuhde, avoimen piirin jännite ja täyttöaste kasvoivat kuitumaton paksuutta lisättäessä, mutta oikosulkuvirrantiheyden arvo oli huonompi paksummilla kuitukerroksilla. Donori-akseptoridyadit ovat molekyylejä, joissa on elektronin luovuttaja- ja vastaanottajaosat ja niissä voi tapahtua sisäinen elektroninsiirto. Porfyriinifullereenidyadeja tutkittiin myös osana orgaanisia aurinkokennoja. Ne lisättiin ZnO-kuidun tai ZnO-kalvon päälle self assembled monolayer -menetelmällä. Porfyriini-fullereenidyadin lisääminen orgaanisiin aurinkokennoihin paransi Uoc -arvoa. Kuitenkin Jsc huononi ja näin hyötysuhde pysyi samana. Optimoimalla ZnO-ohutkalvon ja -kuitukerrosten paksuutta ja näin lisäämällä dyadin määrää kennossa, Uoc voisi edelleen parantua. Dyadia sisältävän kennon hyötysuhteeksi saatiin 2,75 %. Paras hyötysuhde ZnO-kuituja sisältäville kennoille oli 2,39 %, kun ilman kuitua valmistettu ZnO-kalvollisen kennon hyötysuhde oli 2,96 %. Tutkimuksen edetessä havaittiin, että ITOn resistanssi muuttui kuidun kalsinoinnissa. ITOn sijasta voitaisiin käyttää fluorisaostettua tinaoksidia (FTO), joka kestää suurempia lämpötiloja. Aurinkokennoissa käytettävien ZnO-kuitujen läpimittaa tulisi pienentää, jotta hyötysuhteet paranisivat. Kuituja tulisi kehrätä myös tiheämmiksi kerroksiksi. Uusia mahdollisimman edullisia materiaaleja ja menetelmiä kennojen valmistamiseen on kehitettävä aurinkokennojen tehokkuuden parantamiseksi.

Sähköpari kuuluu sekä peruskoulun että lukion opetussuunnitelmien perusteissa kemian keskeisiin sisältöihin. Opiskelijat kokevat sähkökemian yhdeksi vaikeimmista aihealueista kemiassa, ja myös kemian opettajat kokevat sen olevan yksi vaikeimmista aiheista opettaa. Opiskelijoilla on havaittu esiintyvän lukuisia virhekäsityksiä (misconception; myös käytössä vaihtoehtoiset käsitykset/väärinymmärrys) sähköpariin liittyen. Virhekäsitykset ovat tavallisesti hyvin pysyviä, ja niitä on vaikea muuttaa perinteisellä opetuksella. Tutkimusten mukaan yksi tapa vaikuttaa opiskelijoiden virhekäsityksiin on simulaatioiden hyödyntäminen opetuksessa. Simulaatiot auttavat käsittelemään kemiallisia ilmiöitä submikroskooppisella tasolla, jonka riittämätön hallinta on usein syynä virhekäsitysten muodostumiselle. Tässä tutkimuksessa kartoitettiin lukio-opiskelijoiden vaikeuksia ja virhekäsityksiä sähköpariin liittyen keskittyen elektronien ja ionien liikkeisiin sekä suolasillan toimintaan. Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi, vaikuttaako tietokonesimulaation parissa työskentely opiskelijoiden käsityksiin sähköparista, sekä minkälainen hyvän simulaation tulisi opiskelijoiden mielestä olla opetuksen ja oppimisen näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin kyselylomakkeilla yhdessä Uudellamaalla sijaitsevassa lukiossa kurssilla KE4 Metallit ja materiaalit. Tutkimuksen aineisto koostuu 35 opiskelijan vastauksista. Kyselylomakkeet koostuivat suurimmaksi osaksi monivalintatehtävistä, joita analysoitiin laskemalla muun muassa frekvenssit ja prosentit. Opiskelijoiden käsityksiä ennen simulaatiota ja sen jälkeen verrattiin toisiinsa hyödyntäen erilaisia tilastollisia testejä. Opiskelijoiden vastauksia hyvän simulaation piirteistä analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimuksessa havaittiin, että opiskelijoilla esiintyi runsaasti aiemmissa tutkimuksissa havaittuja virhekäsityksiä. Lisäksi havaittiin yksi uusi virhekäsitys elektrolyyttiliuoksien sähkövarauksiin liittyen. Tutkimuksen perusteella simulaatio tuki opiskelijoiden oppimista ja korjasi virhekäsityksiä elektronien liikkeisiin liittyen. Opiskelijoiden mukaan oppimisen ja opetuksen näkökulmasta hyvän simulaation tulisi olla visuaalisesti ja selostuksen puolesta riittävän yksinkertainen ja selkeä tuoden esiin teorian kannalta vain oleellisimmat asiat. Simulaation pitäisi havainnollistaa molekyylitason tapahtumia sekä syy-seuraussuhteita. Selostuksen toivottiin lisäksi olevan suomenkielistä.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ja kuvailla sairaanhoitajaopiskelijoiden matemaattisia taitoja ennen ja jälkeen lääkelaskennan opetuksen. Tutkimuksessa selvitettiin, johtuvatko sairaanhoitajaopiskelijoiden lääkelaskennan kokeessa tapahtuvat virheet opiskelijoiden puutteellisista matemaattisista taidoista vai matematiikasta lääkelaskennan yhteydessä, ilmenikö ammattikoulu- ja ylioppilastutkinnon suorittaneiden opiskelijoiden välillä eroa tehtävissä suoriutumisen ja kokeesta läpipääsyn suhteen. Tutkimus suoritettiin kahdessa vaiheessa. Ennen lääkelaskennan opetusta opiskelijat täyttivät laskutaitojen kartoitus lähtö-tasotestin ja lääkelaskennan opetuksen päätteeksi arvioitiin opiskelijoiden koevastauspapereita. Tutkimuksessa oli mukana sekä ammattikoulun että lukion suorittaneita sairaanhoitajaopiskelijoita. Analysoidessa käytettiin keskiarvoja, hajontaa, frekvenssejä ja graafisia kuvioita kuvaamaan aineistoa. Tutkimuksen mukaan sairaanhoitajaopiskelijoilla on puutteelliset peruslaskutaidot. Lähtötasotestin vastauksista keskimäärin kaksi kolmasosaa oli oikein, muihin opiskelijat olivat jättäneet vastaamatta tai olivat laskeneet väärin. Eniten vastaamatta jätettiin desimaali- ja murtolukujen jakolaskuihin sekä prosentin, desimaaliluvun ja murtoluvun yhteyttä käsittelevään tehtävään. Ratkaistuista tehtävistä viidennes oli väärin. Vain yksi opiskelija laski kaikki lähtötasotestin tehtävät oikein. Paras neljännes sai vähintään 78 prosenttia vastauksistaan oikein. Ongelmia tuottivat desimaali- ja murtolukulaskut sekä yksikönmuunnoksista mikrogramman muuttaminen grammoiksi. Peruslaskutoimituksista yhteenlaskut sujuivat opiskelijoilta parhaiten, jakolaskut tuottivat opiskelijoille eniten vaikeuksia. Sanallisiin tehtävissä neljännes teki virheen. Virheistä yli puolet johtui siitä, ettei yhtälöä oltu osattu muodostaa lainkaan tai se oli muodostettu väärin. Kaksi viidesosaa käytti sanallisten tehtävien ratkaisutapanaan verrantoa ja kaksi viidesosaa annoskaava- tai prosenttikerroinajattelua. Päättelemällä tehtävät ratkaisi vajaa viidennes opiskelijoista. Lääkelaskennan kokeet läpäisi neljännes opiskelijoista. Kolmannes virheistä johtui siitä, ettei tehtävää oltu aloitettu oikein. Neljännes niistä, ettei opiskelijat osanneet antaa vastausta halutussa muodossa, tai jokin tehtävän oleellinen tieto oli jäänyt huomioimatta ja siten vastaus jäänyt vaillinaiseksi. Viidennes virheistä johtui kerto- tai jakolaskuvirheestä. Kaksi kolmasosaa virheistä oli käsitteellisiä, neljännes laskuvirheitä ja joka kymmenes liittyi yksikönmuunnoksiin. Lääkelaskennan kokeissa puolet käytti ratkaisutapanaan verrantoa. Koulutustaustalla ei ilmennyt vaikutusta tehtävissä suoriutumiseen ja kokeiden läpipääsyyn. Opettajia suositellaan käyttämään lääkelaskennan opetuksessa matematiikan apuvälineitä tehtävien havainnollistamiseksi.

The ultramafic and mafic metapicrites and metagabbros in the Salittu formation (1878–1875 Ma) within the Orijärvi area are situated in the Uusimaa Belt of the Southern Finland arc complex. A granitic pegmatite dike and several felsic dikes have been found from the Salittu quarry in Suomusjärvi in the Salo urban area, SW Finland. Three outcrops of the granitic pegmatite dike and three outcrops of the other felsic dikes, including the granitic neosome and leucogranite dikes, were examined in the field. Representative rock specimens were also taken from loose rock piles at the quarry. The mineral compositions of the dikes and their relative ages were examined by means of petrographic microscopy, x-ray diffraction and electron microprobe analysis. The pegmatite outcrops are structurally complex and zonal features can occasionally be observed together with varying grain size. The rock-forming minerals are quartz, plagioclase, alkali feldspar and the main mica is biotite. Pegmatite minerals such as cordierite, beryl, tourmaline and garnet occur locally. Accessory minerals are apatite, zircon, muscovite, chlorite group minerals, columbite, niobian and tantalian rutile, monazite, ilmenite, hematite, galena, pyrite, chalcopyrite, arsenopyrite, and bismuth. The Salittu granitic pegmatite dike is of the rare element class and of the beryl type and additionally of the beryl-columbite-subtype. In the petrogenetic classification it belongs to the LCT-family (lithium-cesium-tantalum) and its geochemistry is characterized by beryllium, niobium, titanium, and boron. After the formation of the folded granitic neosome dike, a shear zone developed due to the the deformation of the bedrock. The shear zone contributed to the intrusion of the granitic pegmatite dike that crystallized in the ultramafic country rock. A thermal (hydrothermal) pulse enabled interaction between the pegmatite and the surrounding rock and resulted in the formation of a sillimanite-corundum rock. This exceptional mineral assemblage also includes the accessory minerals spinel, paragonite, diaspore, and probably boehmite. After the emplacement of the pegmatite dike, leucogranite dikes formed in the shear zone of the Salittu bedrock. Leucogranite dikes locally contain inclusions of sillimanite-corundum rock.

The literature part of the thesis focused on reviewing published LC–MS/MS methods for cardiovascular drugs in biological matrices. Emphasis was given to the used sample preparation procedures and usability in different types of analyses, and their effects to the performances of the whole methods. Published methods for cardiovascular drugs in biological matrixes from the last decade were reviewed and presented. Insight into the challenges biological matrixes present was given, as well as a short overview of cardiovascular drugs. Plasma and urine were the most common sample matrixes, but some methods have also been published for serum and whole blood, and one even for fat tissue. Development and basic principles of liquid chromatography and mass spectrometry were presented, focusing on high and ultra-high performance liquid chromatography (HPLC and UHPLC) and triple quadrupole tandem mass spectrometry (QqQ–MS), as these seemed to be prevalent industry standard. Of sample preparation techniques, protein precipitation, direct dilution, liquid–liquid extraction (LLE), solid-phase extraction (SPE) and turbulent flow chromatography (TFC) were covered, with additions of some miniaturized versions. Some newer miniaturized online techniques have successfully been utilized for cardiovascular drug analysis, and their popularity will likely increase as the hardware in laboratories gets more and more modern. Advances in sample preparation techniques were relatively mild during the decade covered in this review, despite the significant proportion cardiovascular drugs hold in used medications. Newly published methods were either quantitative for a handful of analytes, or qualitative screenings for several analytes, some of which are cardiovascular drugs. Plasma and urine samples were used almost exclusively. In addition to the literary review, an experimental study was done at THL, where a LC–MS/MS method was successfully developed and validated during 2018–2019. The method has been used since 2019 as the primary qualitative method in cause–of–death investigations for 55 cardiovascular drugs analysed from post-mortem whole blood samples. In light of the done review, this method is exceptionally comprehensive regarding included analytes, and could potentially be at least partially automated with suitable instruments

Oppimispalveluiden arvioinnista on vähän kokoavaa ja riittävän kuvailevaa tutkimusta, joten ei ole nopeaa vastausta siihen, kuinka tietynlaisen oppimispalvelun käytettävyyttä voitaisiin arvioida. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millä tavoin sanastonoppimista tukevan ja sanakirjan sisältävän Sanakirja.fi-palvelun käytettävyyttä voitaisiin arvioida. Menetelmänä käytettiin systemaattista kirjallisuuskatsausta, jonka avulla etsittiin esimerkkejä vastaavanlaisten sanastonoppimispalveluiden tai sähköisten sanakirjojen käytettävyyden arvioinnista. Tulosten mukaan sanastonoppimispalveluita on arvioitu kyselyllä, käytettävyystestillä, haastattelulla, kentällä havainnoimalla ja muilla tavoin. Kyselyistä löytyi esimerkkejä itse kehitetyistä kysymysjoukoista, mutta myös yhtä tunnettua ja yleiseksi tarkoitettua kyselyä käytettiin. Käytettävyystestin käytöstä sanakirjan arviointiin löydettiin yksityiskohtainen kuvaus. Muista tavoista löydettiin vain vähän tietoa. Tulokset voivat toimia esimerkkeinä myös muiden sanastonoppimispalveluiden käytettävyyden arviointiin.

SAP ERP -toiminnanohjausjärjestelmä koostuu yrityksen erillisistä liiketoiminnan moduuleista. Moduuleihin kohdistuu esimerkiksi erilaisia muutospyyntöjä, jotka vaativat kehittäjän tekemään muutoksia ohjelmistokoodiin. Testauksella ja laadunvarmistuksella pyritään varmistamaan järjestelmään kohdistuneet muutokset ennen kuin ne liitetään osaksi ohjelmistokoodia. Regressiotestauksella tarkoitetaan toistuvaa testausta silloin kun järjestelmä tai järjestelmän jokin osa on muuttunut. Manuaalisella ja automatisoidulla regressiotestauksella voidaan havaita mahdolliset virheet, jotka syntyvät muutosten myötä. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miksi kaksi kohdeyritystä eivät käytä SAP ERP -toiminnanohjausjärjestelmän automatisoitua regressiotestausta, vaikka useiden eri tieteellisten tutkimusten mukaan sillä saavutetaan kustannussäästöjä sekä testauksen läpivientiajan lyhenemistä. Tarkoituksena on myös havainnollistaa kohdeyritysten testaus- ja laadunvarmistusprosesseja sekä selvittää, kuinka kohdeyritykset suorittavat SAP ERP -toiminnanohjausjärjestelmän regressiotestausta. Tutkielmassa havaitaan, että molemmat kohdeyritykset ovat valmiita tulevaisuudessa hyödyntämään SAP ERP -toiminnanohjausjärjestelmän automaattista regressiotestausta. Kohdeyritykset näkevät kuitenkin vaatimuksena automaation käyttöönotolle kustannusarviot, jotka on laskettu yritysten omia liiketoimintaprosesseja käyttäen. Tutkimuksessa myös havaitaan, että SAP ERP -toiminnanohjausjärjestelmän testiautomaation käyttöönotto vaatii kuitenkin kohdeyrityksiltä toimivan muutostenhallintaprosessin.

The basis of this study was to examine the variation in the history of mire vegetation and to use the results to predict how mires might develop in the future. In the Finnish conditions, the northernmost mires are typically minerotrophic fens and, further south, the most common ones are ombrotrophic bogs. The borderline between fen and bog zones follows the climatic factors and may therefore be sensitive to changes in these factors. Climate change could potentially trigger ombrotrophication i.e. the development from fen to bog. The purpose of this study is to determine when, why, and how quickly the studied mires have developed from fen to bog, and which species have played a key role in the ombrotrophication. A further aim of this study is to examine whether the obmrotrophication has been driven by the autogenic or allogenic processes and how the location of the mire has affected the ombrotophication. The study examined the mire development from the beginning of the mire formation until the bog phase. The research methods used in this study were macrofossil analysis and radiocarbon dating. Altogether, 200 individual samples were studied. The research material was also approached through multivariate analyses. Detrended correspondence analysis (DCA) was used to find out differences between plant species and distribution of the data. Variation partitioning was used to find out how peat thickness, fires and autogenic development effect the variation of the mire vegetation. The development of each of the four bogs is similar: the development starts from the fen phase from which it changes to cotton grass (Eriophorum vaginatum) dominated phase and finally to Sphagnum dominated bog. The most important key species are cotton grass and ombrotrophic Sphagnum mosses. Fires seem to have triggered ombrotrophication of the Siikaneva and Lyali bogs. The Honkaneva bog is located in a land uplift area which makes its development unique. In all the studied sites, ombrotophication took place rather slowly over thousands of years, but there have also been some rapid changes especially during fires. The further south the mire is located, the earlier the ombrotrophication has started. The fen-bog transition turned out to be more complex than what has been thought, and, therefore, it was divided into two phases: the Carex-Eriophorum transition and the Eriophorum-Sphagnum transition. Changes in the vegetation could not be explained only on the basis of a single factor. The autogenic factors, the climate and the disturbances all seem to have affected the vegetation. The most important factor was estimated to be the autogenic development. Climate change can either speed up or slow down the ombrotrophication process and it can happen through a dry or wet phase.