Browsing by Title

137Cs is an artificial isotope generated by fission reactions, whose deposition times are well known both globally and locally. The 137Cs dating method measures the 137Cs activity in sediment layers from different depths, and by utilizing knowledge of the deposition moment dating accuracy can be up to one year. The prerequisites of the dating method are not only the knowledge of precise moments of deposition, but also calm sedimentation and understanding of the sediment disturbances. The best destinations for using the 137Cs dating method are deep basin sediments, where bioturbation is very low and sedimentation is calm. This study looked at the accuracy and reliability of the 137Cs dating of the bottom sediment from five different lakes. There were clear annual varves in four out of five lakes, so the sediment was not mixed and mechanical movements of 137Cs had not occurred. The most significant fall-off affecting Finland in 1986 was the Chernobyl nuclear accident and when analyzing sediment samples in 1986, it could even be traced back to a single varve. Another significant 137Cs fall-off has been the nuclear tests of the 1950s to 1960s. The 137Cs peak of these events was almost invisible compared to the 137Cs activity of 1986. Regardless of the limnological features of the lake, 1986 had also migrated downward in the analysis results. The more porous sediment was, the stronger the spread had occurred. According to the results of this study the 137Cs dating method is still usable, especially in Finland at the time of the Chernobyl nuclear accident of 1986. From 1950 to 1960, the time of nuclear testing, this method is far more uncertain in Finland, although the marker horizon is more globally distinguishable. However, downward migration of 137Cs was clearly evident even in a calm sedimentation environment, which is a major hindrance to the method. Chemical follow-up studies would be useful to clarify the causes of migration.

Radiohiiltä muodostuu ydinpolttoaineessa ja sitä ympäröivässä aineessa stabiilin typen neutroniaktivaatioreaktiolla 14N(n,p)14C. Kun 14C on liuennut käytetystä ydinpolttoaineesta, se voi hapettua karbonaattihiileksi, joka esiintyy pohjavesiolosuhteissa vetykarbonaattina (HCO3-) . Käytetyn polttoaineen turvallisuusanalyyseissa tämän ei kuitenkaan lasketa pidättyvän ollenkaan kallioperän rakojen ja huokosten pinnoille ja näin ollen sen laskettu kulkeutumisnopeus on suuri. Mahdollinen pidättymismekanismi ja siten 14C:n kulkeutumista hidastava mekanismi on kuitenkin karbonaattimuodossa olevan 14C:n isotooppivaihto rakojen pinnoilla olevan kalsiitin (CaCO3) kanssa. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan yllä mainittua 14C:n ja kalsiitin välistä isotooppivaihtoa. Tämän pro-gradu -tutkielman kirjallisuuskatsauksessa selvitetään 14C:n lähteitä ja kulkeutumista ympäristössä. Siinä myös käsitellään kalsiitin ja muiden CaCO3:n kidemuotojen syntetisointimenetelmiä. Lisäksi tutkielman kirjallisessa osuudessa käydään läpi hiili - (13C, 14C) ja kalsiumisotooppien (45Ca) isotooppivaihtoa. Tutkielman kokeellisessa osuudessa tarkasteltiin, miten liuoksen koostumus vaikuttaa CaCO3:n ja 14C:n väliseen isotooppivaihtoon. Tämän selvittämisessä käytettiin kahta erilaista kalsiittia, kaupallista ja itse syntetisoitua, joiden puhtaus varmistettiin röntgendiffraktiolla (XRD). Atomiabsorptiospektroskopiaa (AAS) käytettiin kalsiumin pitoisuuden määrittämiseen liuoksissa, kun taas nestetuikelaskentaa käytettiin liuosten 14C:n ja 45Ca:n aktiivisuuksien määrittämiseen. 14C:n diffundoitumisen takia sen pidättäytymistä kalsiittiin oli vaikea todentaa. 14C:n kaasumaista vapautumista liuoksesta CO2:na tapahtui todennäköisesti varastoinnin tai nestetuikelaskentanäytteen valmistuksen aikana. Sen sijaan 45Ca:n pidättymistä kalsiittiin voitiin havaita. Kuitenkin ainoa liuos, jossa tasapaino saavutettiin, oli 0,1 M NaCl-liuos, johon oli lisätty 45Ca-merkkiainetta. Piirretyn käyrän perusteella tasapaino saavutetaan 150 päivän kuluessa pidättymisprosentin jäädessä alle 20:n. 45Ca:n pidättyminen kiinteään faasiin on aluksi nopeaa, mutta se näyttää tasaantuvan 20 päivän jälkeen. Tasapainon saavuttamisen todentamiseksi tarvitaan pidempiä kokeita ja enemmän rinnakkaisnäytteitä. 14C:n ja kalsiitin välisen isotooppivaihdon tutkimiseen on kehiteltävä uusi menetelmä, jossa 14C:n diffundoituminen pyritään estämään. Tämä voitaisiin estää käyttämällä nestetuikelaskentacocktailia, joka ei ole niin herkkä pH-muutoksille. Tai sitten voitaisiin tehdä nestetuikelaskentanäytteet emäksiseen liuokseen.

Fuusioreaktiossa kaksi kevyttä ydintä yhtyy yhdeksi raskaammaksi ytimeksi ja samalla vapautuu energiaa. Fuusioreaktio tarvitsee tapahtuakseen hyvin korkean lämpötilan, minkä seurauksena aine on olomuodoltaan plasmaa. Esimerkiksi fuusioreaktoreissa käytettäväksi suunniteltu vedyn isotooppien deuteriumin ja tritiumin välinen reaktio vaatii tapahtuakseen plasman kuumentamista yli 100 miljoonan kelvinin lämpötiloihin. Tutkituin fuusioreaktorimalli on tokamak, jossa kuumaa plasmaa hallitaan toruksen muotoisessa kammiossa voimakkaiden magneettikenttien avulla. Plasmaa koossapitävästä magneettikentästä huolimatta plasmasta karkaa hiukkasia, jotka lopulta osuvat kammion pinnoille. Yksi tapa kammion pintoihin kohdistuvan lämpö- ja hiukkasvuon pienentämiseksi on suihkuttaa kammioon epäpuhtausatomeja tai -molekyylejä jäähdyttämään reunaplasmaa. Typpi on osoittautunut kiinnostavaksi vaihtoehdoksi tähän tehtävään. Typen kulkeutuminen ja kertyminen reaktorikammion sisällä vaatii kuitenkin vielä lisätutkimuksia. Typen harvinainen isotooppi 15N tarjoaa mahdollisuuden tutkia näitä kysymyksiä. Tyypillisesti tämä tehdään merkkiainekokeiden avulla, jolloin reaktorikammioon suihkutetaan valittua merkkiainetta tunnetuissa olosuhteissa ja kokeen jälkeen selvitetään merkkiaineen jakauma reaktorikammion pinnoilla. Tässä työssä keskityttiin seinätiiliin, jotka on irrotettu ASDEX Upgrade -fuusioreaktorista (AUG) vuosien 2010-2011 koekampanjan jälkeen. Kyseisen koekampanjan lopussa suoritettiin 15N-merkkiainekoe. Työssä tutkittiin tiilistä porattujen näytteiden 15N-pitoisuuksia lentoaika-rekyylianalyysilla (Time Of Flight Elastic Recoil Detection Analysis, TOF-ERDA), ydinreaktioanalyysilla (Nuclear Reaction Analysis, NRA) ja sekundääri-ionimassaspektrometrialla (Secondary Ion Mass Spectrometry, SIMS). Vertailun vuoksi tutkittiin myös 15N:llä implantoituja testinäytteitä. Tutkielman alkuosassa esitellään lyhyesti tokamak-fuusioreaktorin toimintaa, plasman vuorovaikutusta reaktorin seinämän kanssa, typen käyttöä fuusioreaktoreissa, merkkiainekokeita sekä käytetyt mittausmenetelmät. Tutkielma loppuosa keskittyy suoritettuihin mittauksiin, niiden analyysiin ja tuloksiin sekä johtopäätöksiin. Tulosten perusteella mittausmenetelmien välillä on merkittäviä eroja AUG-näytteiden kohdalla, kun taas implantoiduille näytteille erot menetelmien välillä ovat pienet. Erot johtuvat todennäköisesti AUG-näytteiden epätasaisesta pintarakenteesta, minkä seurauksena typen jakauma näytteiden pintakerroksissa vaihtelee. TOF-ERDA:lla tutkittiin näytteistä mahdollisimman sileää pintaa luotettavan analyysin onnistumiseksi. NRA-mittauksissa protonisuihku kohdistui näytteen keskelle suuremmalle pinta-alalle. Suureen alueeseen sisältyy myös karkeampia kohtia, joihin merkkiaineen kertyminen on sileää pintaa suurempaa. Tämän seurauksena NRA:lla saadaan selvästi suurempia tuloksia 15N:n pintatiheydelle kuin TOF-ERDA:lla. Kvadrupolimassaspektrometrissa ilmenneiden ongelmien vuoksi SIMS-mittauksia suoritettiin vain yksi, minkä vuoksi optimaalisten asetusten löytäminen 15N:n mittaamiseen SIMS:llä vaatii vielä lisätutkimuksia.

Tämän pro gradu –tutkielman kirjallisuusosassa perehdytään prosessikontaminantteina kasviöljyissä ja niistä valmistetuissa elintarvikkeissa esiintyvien 2-kloori-1,3-propaanidiolin (2-MCPD), 3-kloori-1,2-propaanidiolin (3-MCPD) ja 2,3-epoksi-1-propanolin (glysidoli) estereiden muodostumismekanismeihin. Muodostuminen tapahtuu kasviöljyn jalostuksen hajunpoistovaiheessa: joko asyylioksonium-ionimekanismilla tai asyylioksonium-radikaalimekanismilla. Kirjallisuusosassa kartoitetaan lisäksi elintarvikkeita, jotka sisältävät merkittäviä pitoisuuksia kyseisiä yhdisteitä, sekä yhdisteiden mahdollisia toksikologisia vaikutuksia. Yhdisteiden pitoisuudet voidaan määrittää kvantitatiivisesti suoralla ja epäsuoralla menetelmällä eli määrittämällä suoraan esteripitoisuudet tai hydrolysoimalla esterit ja määrittämällä yhdisteiden vapaat muodot. Viime vuosina analytiikassa on keskitytty epäsuoran menetelmän kehittämiseen. Mahdollisia 2-MCPD-, 3-MCPD- ja glysidyyliestereitä on suuri määrä, joten suora määrittäminen on huomattavasti työläämpää. Työn kokeellisessa osassa pystytettiin epäsuora menetelmä, jolla voitiin kvantitatiivisesti määrittää samanaikaisesti 2-MCPD-, 3-MCPD- ja glysidyyliesterit. Analyysimenetelmässä epästabiilin glysidolin esteristä muodostettiin ensin bromijohdannainen (3-MBPD-esteri). Tämän jälkeen esterit hydrolysoitiin vapaiksi muodoikseen, joista valmistettiin edelleen fenyyliboorihappojohdannaiset, jotka analysoitiin kaasukromatografia-massaspektrometrisesti. Analyyttien pitoisuuksien määritys onnistui ekstraneitsyt-oliiviöljy- ja vohvelinäytteistä GC/MS- ja GC/MS-MS-laitteistoilla. Pitoisuudet määritettiin laskennallisesti kalibraatiosuoran yhtälön avulla sisäisen standardin menetelmällä. Tulosten oikeellisuus voitiin todeta vertaamalla vertailunäytteistä mitattuja pitoisuuksia EURL-PAH-vertailututkimuksen vertailuarvoihin. Vaikka GC/MS-SIM-menetelmällä saatiin tyydyttävät tulokset, voitiin todeta, että GC/MS-MS-laitteiston MRM-menetelmä oli herkempi ja yksikäsitteisempi. Menetelmä validoitiin kyseisille matriiseille seuraavien parametrien suhteen: spesifisyys, selektiivisyys, lineaarisuus, toistettavuus, sisäinen uusittavuus, takaisinsaanto, laskennallinen havaitsemis- ja määritysraja, oikeellisuus sekä mittausepävarmuus.

This work aims at delineating the geometry and geotechnical properties of major fracture zones within the Kevitsa open pit excavation in northern Finland. The results are intended to be used as input parameters for a comprehensive slope stability study scheduled for 2014 by Engineering Consulting Group WSP Finland Ltd. The present work has both a regional and local-scale focus. The regional study focuses on identifying major linear trends from topographic and aeromagnetic maps, whereas the local scale study focuses on building 3D fracture zone models by merging lineaments interpreted from detailed digital elevation model and fracture data mapped from open pit mapping, 3D photogrammetry models and borehole videos. The orientation constraints derived from the fracture data are merged with RQD- and RG-logs to build the 3D fracture zone models. The regional topographic lineaments (RTL) comprise two main orientations with NNW-SSE and SSW-NNE trends. The regional aeromagnetic lineaments (RAL) indicate NW-SE and SW-NE orientations. The local topographic lineaments (LTL) indicate NNW-SSE, SSW-NNE, WSW-ENE and NW-SE orientations. Ground surface fracture data mapped from 3D photogrammetry models comprise steeply ENE- and steeply SE-dipping fracture sets. Fracture data derived from borehole videos show steeply ENE-, steeply SE-, sub-horizontally SW- and gently NNE-dipping fracture sets. Furthermore, the open pit mapping observations reveal the presence of gently WNW- and steeply ENE-dipping brittle zones of rock. The main 3D photogrammetry and borehole video fracture sets define wedge shaped blocks of rock at the slopes of the Kevitsa open pit excavation. The studied brittle fractures and fracture zones most probably originate from the general NW-SE oriented compressive stress field in the Finnish bedrock. However, most of the observed fracture sets are not oriented parallel to the compression. Instead, the fracture sets form conjugate shear fracture pairs that are attributed to a transpressive stress field comprising the NW-SE oriented normal stress combined with a smaller NE-SW oriented shear component. 3D fracture zone models arising from this work include a 50 m fracture zone model (50M), a statistical population model (SPM) and a merged fracture zone model (MFM). The 50M model illustrates the geometry of the fracture zones within the uppermost 50 meters of the Kevitsa open pit area. The SPM model extracts the dominant orientations from the fracture observations mapped from borehole videos by generalizing the observations and forming statistical clusters that represent these dominant orientations. The clusters are visualized with 3D surfaces that indicate the orientation of the cluster. The MFM model combines geometries derived from the SPM model with the RQD and RG-diamond drillcore logs to build the final 3D fracture zone models. The 3D models are delivered with the M.Sc. thesis as digital end-products.

3D-tulostamisella on potentiaalia muuttaa tavaroiden valmistamista merkittävällä tavalla. Mallintaminen parantaa kaikentasoisten oppijoiden ymmärrystä vaikeista, absrakteista asioista ja muuttaa matematiikan monimutkaisia käsitteitä helposti sisällytettäviksi esineiksi. Oppijat arvostavat itse tekemistä ja 3D-tulostaminen on yksi helpoimmista tavoista luoda monimutkaisia esineitä. 3D-tulostaminen vaatii aina tietokoneella luodun kolmiulotteisen mallin, joka voidaan luoda itse tai se voidaan ladata jonkun muun valmiiksi tekemänä. Itse mallien tekemiseen löytyy useita erilaisia ohjelmia, joista monet helppokäyttöiset ovat oppimiskäyttöön ilmaisia. Tietokoneen, jolla mallinnusta tehdään, ei tarvitse olla erityisen suuri laskenteholtaan, ja normaalit kotitietokoneet käyvät ongelmitta. Tärkein hankittava osa on itse 3D-tulostin, joita saa normaalin paperitulostimen kokoisesta aina auton kokoisiin laitteisiin. Kotikäyttöiset mahtuvat hyvin luokkahuoneisiin tai tarvikevarastoon. Tulostimien hinnat ovat viimein tulleet tarpeeksi mataliksi, jotta niiden hankkiminen koulun käyttöön on mahdollista. Työn tarkoituksena on esitellä 3D-tulostin opetusvälineenä ja löytää käyttötarkoituksia ja perusteita sen käytölle. Työn ohessa toteutettiin vapaaehtoisryhmälle 7-luokkalaisia kokeilu, jossa katsottiin miten he kykenevät omaksumaan 3D-mallinnuksen perusteet ja ymmärtävät suunnitellessaan tulevaa tulostamista. Oppilaat käyttivät opetustuokion ajan mallinnusohjelmaa ja heiltä samaan aikaan kysyttiin mielipiteitä ja ajatuksia 3D-mallinnuksen ja tulostamisen käyttämisestä opetuksessa. Oppilaat toivoivat, että oppitunneilla otettaisiin käyttöön 3D-tulostin. Vaikka kysymykset esitettiin nimenomaan matematiikan opetuksen näkökulmasta, esittivät oppilaat ideoita myös muiden kouluaineiden opetukseen. Opetuksessa tekniikkaa voidaan käyttää joko siten, että oppijat käyttävät sitä aktiivisesti jonkin matemaattisen ilmiön oppimiseksi, tai vaihtoehtoisesti opettaja voi käyttää sitä esimerkkikappaleiden tekemiseen. 3D-tulostamisen suuria hyötyjä on se, että sillä voidaan tuottaa laitteen asettamissa rajoissa hyvinkin monimutkaisen muotoisia kappaleita. Esimerkkeinä tällaisista opettajan esimerkkimalleista tutkielmasta löytyy esimerkiksi kolmion pyörähdyskappaleita ja kuution erilaisten lävistäjien havainnollistamiseksi tehty malli. Johtopäätöksenä päädyttiin siihen, että 3-ulotteinen tulostaminen sopii opetuksessa parhaiten opettajan oppimateriaalin tuottamiseen. Oppilaskäytössä laite toimisi parhaiten lähinnä vapaavalintaisissa matematiikan kursseissa. Myös matematiikan oppiminen voisi hyötyä selvästi kolmiulotteisen ajattelun parantumisen muodossa, mutta matematiikan tunneilla ei ole tarpeeksi ylimääräistä aikaa. Paras yhdistelmä voitaisiinkin saada sillä, että koulun teknisten töiden tai kuvaamataidon opettaja opettaisi omiin tunteihinsa liittyen laitteen käyttöä, jolloin matematiikan oppitunneilla kyettäisiin hyödyntämään 3D-tulostamista ilman siihen liittyvää turhan suurta ajallista panostamista.

Fracturing of the ore and wall rock in Pyhäsalmi mine was analysed from 3D-photographs, using Structural Suite –add-on to Surpac. Observations of geological structures were also made. The suitability of 3D-photographing method to observe rock mass movement was also tested. 33 fracture zones, which differ from the main joint direction, were observed from the pictures. In particularly, fracture zones that trend from southwest to northeast and pierce the ore body from the middle, were prominent. There was also a zone of rock inclusions, almost at the same direction and same location, as the southwest to northeast trending fracture zones are. Presumably, from southwest to northeast trending fracture zones have been noticed earlier on the basis of the seismic events. Gently dipping fracture zones were also noted, in which dip direction was mostly towards north or south. In wall rock, there were pegmatite veins, singular joints and possibly small-scale faults, which were gently dipping toward north or south. Apparently clearly visible rock mass movement did likely not occur during the monitoring period. It is not possible to observe small-scale movement with 3D-photographs, but large scale movement can possibly be observed from the pictures. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Pyhäsalmi, mine, 3D-photogrammetry, 3D-photograph, 3D, fracture, fracturing, rock, rock mechanic, rock mass movement Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Muita tietoja

DNA:ssa esiintyy pienissä määrin 5-metyyli-2'-deoksisytidiiniä ja sen hapetustuotetta 5-hydroksimetyyli-2'-deoksisytidiiniä. Kummallakin on luonnollisia biologisia tehtäviä soluissa. Niiden läheisiä analogeja ovat 5-aminometyyli- ja 5-tiometyyli-2'-deoksisytidiinit ja kaikkien näiden 2'-deoksiuridiinijohdokset. Näiden analogien soveltuvuutta erilaisiin biokemiallisiin ja lääketieteellisiin sovelluksiin on tutkittu viime aikoina. Tutkielman kirjallisuusosassa esitetään katsaus 5-hydroksimetyyli-, 5-aminometyyli- ja 5-tiometyylipyrimidiiniemäksiä sisältävien nukleosidien synteeseistä. Erityisesti tarkastellaan käytössä olevia synteesistrategioita ja tarvittavia muutoksia suojaryhmäkemiaan, etenkin silloin, kun näitä modifioituja nukleosidejä on tarkoitus käyttää oligonukleotidisynteesissä monomeereinä. Tutkielman kokeellisessa osassa kuvataan parannettu ja yksinkertaistettu synteesireitti 5-hydroksimetyyli-2'-deoksisytidiinimonomeerin valmistamiseksi oligonukleotidisynteesiä varten. Reitti on optimoitu siten, että tarvittavat puhdistukset on saatu minimoitua ja synteesi soveltuu suhteellisen suurien tuotemäärien valmistamiseen.

64Cu (Iβ+ = 17%, Iβ− = 39%, IEC = 43%) is an important emerging biomedical radionuclide that is suitable for labelling a wide range of radiopharmaceuticals for PET imaging, as well as systemic or local radioimmunotherapy of tumours. Its positron energy spectrum is comparable with that of 18F, allowing high spatial resolution in PET imaging. Its intermediate half-life (12.7 h) permits PET evaluation of slow biochemical pathways, such as protein and peptide interactions with cellular targets, and distribution to satellite imaging and therapy centres. The optimum production route for radiochemically-pure, carrier-free 64Cu is via the reaction 64Ni(p,n) at 12 → 9 MeV followed by anion exchange chromatography. Biomedical applications follow three principal strategies: (i) direct application of 64Cu as a biological tracer, (ii) complexing with redox sensitive ligands (e.g. bisthiosemicarbazones) that release 64Cu upon reduction in hypoxic cells, and (iii) coordination with bifunctional ligands (e.g. tetraaza macrocycles) that covalently bond to intact antibodies, antibody fragments, peptides, peptide analogues or shell cross-linked nanoparticles for targeting receptors expressed by tumours.

The glymphatic system is a waste clearance system in the brain to prevent protein accumulation that negatively affects neural functions, leading to neurogenerative diseases such as Alzheimer's. Perivascular spaces surround the brain vasculature allowing cerebrospinal fluid (CSF) inflow into the brain parenchyma during NREM sleep. The CSF moves from perivascular spaces into the white matter through AQP4 water channels, and flows towards the efflux routes, from where the interstitial solutes are drained into the lymphatic system. The existence and functions of the glymphatic system raise controversies due to the lack of quantitative data. Imaging tools that do not negatively affect the flow are required to visualize the glymphatic system in health and disease. If the glymphatic flow could be intensified in a preventive or therapeutic manner or harness for CNS drug delivery, it would be revolutionary. Positron emission tomography (PET) is a rising imaging modality in glymphatic research. It provides an efficient and non-invasive method, even with nanomolar tracer concentrations, to follow the CSF within the entire animal, being also fully translatable for human studies. Albumin is the dominant protein the CSF and can act as a carrier for tracers extending the circulation time. More recently, truncated Evans Blue (EB) and 4-(p-iodophenyl)butyric acid (IP) have shown promising results in modulating the pharmacokinetics of radiopharmaceuticals through albumin-binding. This study aimed to develop and evaluate six new albumin- binding tracers ( three NODAGA conjugated and three DFO conjugated) for the PET imaging of the glymphatic fluid flow via binding of endogenous albumin in the CSF. The precursors were synthesized using coupling reactions and radiolabeled with [68Ga]GaCl3 (0.2M sodium acetate buffer, pH=4, 95°C or 25°C, 15 min). Radiochemical purities were determined by radio-TLC and radio-HPLC and LogD (octanol:PBS) with shake-flask method. The in vitro stability assays were done in rat serum, rat CSF, 2 mM EDTA, and 0.2 mM FeCl3 solutions at 37°C over 6 h of incubation. The in vitro albumin binding affinities were investigated at physiological rat CSF albumin concentration at 37°C over 1 h of incubation using radio-SEC- HPLC. The in vivo and ex vivo experiments of the three most stable tracers were done using healthy female Swiss mice, and the experiments included blood kinetic studies, ex vivo biodistribution studies, and analysis of urine, bile, and blood fractions (plasma, blood cells, proteins) for in vivo stability. The precursors were synthesized with high yields (69–96%) and radiolabeled with high radiochemical yield (64– 82%), radiochemical purity (97–99.5%), and molar activities sufficient for low-volume infusion into the CSF (9.2– 17.2MBq/nmol). The NODAGA conjugated tracers had higher radiochemical yield and molar activity than the DFO conjugated tracers. The radiolabeled DFO conjugated products were stable in rat serum and rat CSF, but stability assays with EDTA and FeCl3 showed major transchelation. The NODAGA conjugated tracers were stable in each medium, maintaining the percent of intact labeled compound above 97%. The albumin binding affinity studies showed full binding from the first time point of 5 min incubation until the last time point of 1 h. The blood kinetic studies of the three stable NODAGA conjugates showed decreasing %ID/g with varying biological half- lives depending on the tracers’ lipophilic properties. The ex vivo analysis of urine and bile showed eliminated free tracer or some metabolite of the free tracer with similar retention time with radio-HPLC, no free gallium was observed. The analysis of blood samples after fractionation showed that each tracer had the most significant %ID/g in the protein fraction, and no activity was observed in the plasma. The in vivo investigated tracers showed promising properties for possible future use as CSF tracer due to high radiolabel stability and rapid stable binding to albumin in vivo.