Browsing by study line "Eurooppaoikeus"
Now showing items 21-40 of 75
-
(2023)The thesis studies approaches to regulating algorithmic management proposed by the European Commission in the Platform Work Directive (PWD) and the Artificial Intelligence Act (AI Act). Widely used in the context of digital labour platforms, algorithmic management strategies are finding their way to regular workplaces, raising legal and ethical questions on the acceptable use of algorithmic management where it affects working conditions of employees and self-employed workers. The thesis answers two main research questions and one follow-up question. Firstly, the objective of this thesis is to critically assess the limits of EU competence to regulate algorithmic management protections to persons performing platform work through critical evaluation of the PWD’s legal basis. Here, the thesis presents that the chosen legal basis for algorithmic management protections has proven controversial and the legislative technique incompatible with many Member State labour protection systems. Secondly, the thesis carries out an analysis on the interplay of the provisions of the PWD and AI Act where they relate to algorithmic management and critically analyses what implications the chosen transparency-oriented legislative technique has for the efficient protection of workers at large. In this regard, the thesis argues that the legal instruments are deregulatory in nature and tilted towards private interests at the cost of efficient worker protections and Member State competences. To conclude, the thesis examines what solutions there are to balance these legislative proposals and provides insights to the role of Member States and collective action in responding to the lack of integrity of algorithmic management regulation. It also provides assessment on how algorithmic management could be regulated in any future EU legal instrument to ensure efficient protection of workers’ rights.
-
(2022)In recent years, there have been increasing calls for greater European Union Weltpolitikfähigkeit - the ability to act cohesively in foreign policy. While the EU has made great strides towards cooperation in foreign policy, integration in this field remains relatively limited. To examine the potential for further integration, this thesis examines the current legal and institutional framework of the EU’s foreign policy governance, along with assessing its current capabilities for implementing it. The aim is to determine whether the current framework supports or impedes the development of Weltpolitikfähigkeit. Through examining the EU’s founding treaties, decision-making processes and institutions, this thesis finds that the EU has a robust, functional legal system to support decision-making and foreign policy contribution between Member States. The Union’s institutions are capable of supporting the EU’s Weltpolitikfähigkeit, but are subject to a number of issues which impede this development. The main conclusion is that while the legal and institutional infrastructure is in place, Member States need to do more in response to the challenges created by the emerging multipolar world. In particular, the Union needs to move from unanimity to Qualified Majority Voting in CFSP matters, improve the legitimacy of a Union level foreign policy by increasing democratic oversight by citizens, and double down security and defense cooperation. Through adopting these measures, the EU can be on the path towards building greater Weltpolitikfähigkeit.
-
(2021)Tutkielmassa tarkastellaan lainopillisesta ja oikeusvertailevasta näkökulmasta henkilötiedon anonymisoimista Euroopan unionissa ja Yhdysvalloissa. Vertailukohteena on Euroopan unionin osalta yleinen tietosuoja-asetus(GDPR) ja Yhdysvaltojen osalta erityisesti Kalifornian uusi kuluttajien tietosuojaa koskeva laki(CCPA), sekä soveltuvin osin common law -oikeuskäytäntö. Tutkielman tematiikka kohdistuu ensinnäkin henkilötiedon käsitteeseen. Toisena tutkimuskysymyksenä analysoidaan anonymisoimisen velvollisuutta, ja tähän liittyen yksilön oikeutta vaatia henkilötietojen poistamista. Tarkastelussa painotetaan perusoikeusnäkökulmaa, oikeuskulttuurisia eroja unohtamatta. Tutkielman lopussa esitetään vielä kriittisiä näkökulmia anonymisoimiseen liittyen. Tämän osalta tutkimus kohdistuu erityisesti sääntelyn tehokkuuteen ja oikeusvarmuuteen. Tutkimustyön perusteella unionin anonymisoimista koskevassa oikeudessa painotetaan yksityisyyden suojaa ja tietosuojaa huomattavasti yhdysvaltalaista lähestymistapaa enemmän. Henkilötiedon käsite on laajempi ja näin ollen anonymisoimisen kynnys korkeampi. Samaan aikaan anonymisoimiseen liittyvät velvoitteet ovat sääntelyn kohteena olevien toimijoiden näkökulmasta tiukemmat. Toisaalta CCPA edustaa yhdysvaltalaisessa kontekstissa askelta eurooppalaisemman tietosuojasääntelyn suuntaan. Tämä näkyy siinä, että CCPA:n sisältämä henkilötiedon määritelmä muistuttaa laajuudessaan GDPR:n vastavaa. Lisäksi CCPA sisältää kuluttajan oikeuden vaatia henkilötietojensa poistamista, jota voidaan luonnehtia kevennetyksi versioksi GDPR:n mukaisesta oikeudesta tulla unohdetuksi.
-
(2021)The energy sector causes a significant amount of greenhouse gas emissions annually. Consequently, decarbonization of the energy sector is vital for the EU to reach its target of becoming climate-neutral by 2050. Previously, the focus in the EU has been to push the production of renewable energy, but due to an increasing consensus among stakeholders that renewable energy alone will not be enough, hydrogen has become a viable option for energy sector decarbonization. This puts the focus on policy instruments available to facilitate this energy transition and thereby, the aim of the thesis is to analyze how hydrogen guarantees of origin as a policy instrument can support energy sector decarbonization and what the challenges related thereto are. Before analyzing the research question itself, the anticipated role of hydrogen in energy sector decarbonization is established by a review of relevant EU policy. The review shows that hydrogen, particularly renewable hydrogen, is expected to play a significant role in energy sector decarbonization, especially in hard-to-abate sectors, alongside with renewable energy. This emerging European hydrogen economy is policy-driven and currently guided by the EU hydrogen strategy and its roadmap with action points for upcoming years. The scale-up of hydrogen will require the successful adoption of several policy instruments simultaneously, and hydrogen guarantees of origin is recognized as a key policy instrument. Briefly, guarantees of origin enable both governments and end users of hydrogen to know the quality and origin of it. Furthermore, guarantees of origin make it possible to track the total CO2 emissions caused by hydrogen and thereby, determine where the use of hydrogen is effective. A review of guarantees of origin in the context of the EU shows that the guarantees of origin market for renewable energy is already quite well-established and in the midst of expanding towards hydrogen as the demand for hydrogen guarantees of origin is expected to grow. With regards to regulation, RED II has extended its applicability to renewable gases, including renewable hydrogen. In terms of hydrogen guarantees of origin schemes, it can be noted that different schemes are beginning to emerge, the CertifHy scheme currently being the most prominent one in the EU. However, the landscape for hydrogen guarantees of origin schemes and standards is currently fragmented, which is foreseen to become an issue for the emerging hydrogen market if not resolved. Some of the main differences among available hydrogen guarantees of origin schemes and standards relate to hydrogen terminology, the type of hydrogen supported, the threshold, greenhouse gas emission accounting and chain of custody, all of which can have an impact on how well a hydrogen guarantees of origin system supports the trade of renewable and/or low-carbon hydrogen and simultaneously energy sector decarbonization. The findings of a comparison of the EU and Australia indicate that lack of harmonization with regards to hydrogen guarantees of origin is not only an issue within the EU, but a challenge with regards to international trade of hydrogen as well. Lack of harmonization between the hydrogen guarantees of origin system adopted in the EU, with Member States as importing countries, and exporting countries such as Australia could result in reduced interoperability and efficiency of the global hydrogen market and technical barriers to the trade of hydrogen if not resolved. All in all, there is a pressing need for clear policy guidelines with regards to hydrogen guarantees of origin, which also has been noted by several EU bodies or institutions and other stakeholders. The European Commission is expected to elaborate on its currently vague standpoint later in 2021. These upcoming policy guidelines regarding hydrogen guarantees of origin, together with other policy instruments, will likely support energy sector decarbonization and harmonization within the EU, and potentially internationally, if designed duly while balancing competing interests and taking other relevant aspects into consideration. The key trade-offs and considerations are recognized to be: the economic impact of the hydrogen guarantees of origin system, the political aspect of hydrogen guarantees of origin, work already conducted with regards to hydrogen guarantees of origin, the relationship between hydrogen guarantees of origin and other policy measures and support schemes for hydrogen as well as the international aspect of hydrogen guarantees of origin.
-
(2023)The EU’s climate goals require that, among other things, the internal gas market is decarbonised as much as possible. Hydrogen and hydrogen-based synthetic fuels have been identified as one of the major solutions for decarbonising the internal gas market. The inclusion of hydrogen to the internal gas market will fundamentally change the internal gas market. The decarbonisation will also have positive implications to security of gas supply as hydrogen can be produced in the EU with water and electricity. This will allow the EU to reduce its reliance on third country gas suppliers. However, the inclusion of hydrogen requires extensive transmission infrastructure as hydrogen production cannot always be geographically close to industrial facilities using hydrogen. Additionally, large-scale hydrogen transmission has been identified as more cost-effective than electricity transmission. The TEN-E Regulation and Projects of Common Interest play an important role in actualising the infrastructure projects. The purpose of this thesis is two-fold. Primarily, it will examine how a hydrogen transmission project can fulfil the general and specific criteria of Article 4 of the TEN-E Regulation. Fulfilling these criteria allow the project to potentially be included in the list of Projects of Common Interest published by the European Commission. At the same time, this thesis will examine how the proposed new gas market legislation, climate legislation and other energy legislation affect the internal gas market and the forming hydrogen market. This thesis will also examine what potential challenges the hydrogen transmission projects and the forming hydrogen market will face. In short, fulfilling the eligibility criteria is tied to the amount of renewable and low-carbon hydrogen which the transmission project makes available to the market, the benefits to the market and interconnection of networks enabled by the project, the possibility for efficient and non-discriminatory competition as well as the impact to the security of supply of the EU’s energy market. The potential challenges include prolonged legislative processes regarding gas market and climate legislation, issues caused by the variability of the renewable power generation, certain competition issues and legislative burden on the forming hydrogen market.
-
(2023)In 2021, the European Commission proposed a regulation implementing a carbon border adjustment mechanism. The primary objective of the mechanism is to curb the risk of carbon leakage. In addition, the mechanism should encourage the Union’s trade partners to implement carbon pricing measures to reduce greenhouse gas emissions and mitigate climate change. The use of border adjustments to pursue climate goals are disputed in terms environmental effectiveness. In the broader policy scope, unilateral climate measures are considered controversial due to their potential discriminatory policy effects on international trade. The carbon border adjustment mechanism highlights the complex and challenging relationship between the two most prominent multilateral questions, international trade and environmental concerns. Since the announcement of the mechanism, the Union’s trade partners have expressed opposition to the introduction of carbon taxes on the Union’s borders. In particular, the incompatibility of the mechanism with the rules of the World Trade Organization has been heavily emphasized. Potentially, the Union’s partners may move to lodge cases against the Union, in the dispute settlement body of the World Trade Organization. Although, the use of environmental measures with trade effects have been discussed by the dispute settlement bodies, the interpretation of the compatibility of climate measures with the rules of the GATT remain inconclusive. The mechanism may offer an opportunity for the organisation to actively strengthen the environmental agenda within trade. In the absence of political will of the membership to pursue reform, the Union may be required to resort to alternative policy tools to further its climate policy goals. Vuonna 2021, Euroopan Komissio esitti ehdotuksen, jolla otetaan käyttöön hiilirajamekanismi. Mekanismin päätavoitteena on välttää hiilivuotoa sekä kannustaa Unionin kauppakumppaneita ottamaan käyttöön päästökauppajärjestelmiä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Rajatullien käyttö ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi on kiistanalainen ympäristötehokkuuden kannalta. Ilmastopolitiikassa laajemmin, yksipuolisia ilmastotoimia pidetään kiistanalaisina, sillä niillä voi olla syrjiviä vaikutuksia kansainväliseen kauppaan. Hiilirajamekanismi korostaa kansainvälisen kaupan ja ympäristötoimien hankalaa suhdetta. Mekanismin julkistamisen yhteydessä, unionin kauppakumppanit ovat ilmaisseet vastustavansa hiiliverojen käyttöönottoa unionin rajoilla. Erityisesti mekanismin yhteensopimattomuutta Maailman kauppajärjestön sääntöjen kanssa on korostettu voimakkaasti. Unionin kumppanit voivat mahdollisesti nostaa kanteita unionia vastaan Maailman kauppajärjestön riitojenratkaisuelimessä. Vaikka ympäristötoimenpiteiden käyttöä, joilla on kaupallisia vaikutuksia, on käsitelty riitojenratkaisuelimissä, tulkinta ilmastotoimenpiteiden yhteensopivuudesta GATT -sääntöjen kanssa on edelleen epäselvä. Mekanismi voi tarjota organisaatiolle mahdollisuuden vahvistaa ympäristöohjelmaa maailmankaupassa. Jos jäsenillä ei ole poliittista tahtoa jatkaa uudistuksia, unioni voi joutua turvautumaan vaihtoehtoisiin välineisiin ilmastopoliittisten tavoitteidensa edistämiseksi.
-
(2021)EU:n kilpailupolitiikka ja kilpailuoikeuden soveltamiskäytäntö ovat murrostilassa, koska digitalisaatio ja suurten teknologiayhtiöiden nousu on tuonut mukanaan uusia haasteita, joihin kilpailuviranomaisten tulee voida vastata. Tässä tutkielmassa tarkastelen erityisesti yrityskauppavalvontaa koskevia haasteita. Viisi suurinta teknologiayhtiötä eli Google, Apple, Facebook, Amazon ja Microsoft ovat vuosien 2008-2018 aikana ostaneet yli 400 yhtiötä. Suurin osa näistä yrityskaupoista ei ole päätynyt yrityskauppavalvonnan kohteeksi, koska kyseiset transaktiot eivät ole ylittäneet yrityskauppavalvonnan määrärajoja, joko kansallisella tai EU-tasolla. Nämä yrityskaupat ovat kuitenkin jatkuvasti kasvattaneet kyseisten yhtiöiden jo valmiiksi hyvin merkittävää määräävää markkina-asemaa. Näihin yrityskauppoihin liittyy erityisesti huoli siitä, että suurten teknologiayhtiöiden tarkoitus lukuisilla transaktioilla on ollut tukahduttaa potentiaalinen kilpailu ja suojella monopoliasemaansa markkinoilla. Digitaalisten markkinoiden kasvu on tuottanut kuluttajille paljon hyötyjä, mutta jatkuva viranomaisvalvonnan ulkopuolelle jäävä markkina-aseman vahvistaminen on saattanut johtaa tilanteeseen, jossa markkinoiden monpolisaatio aiheuttaa myös merkittäviä haittoja kuluttajille. Kyseiset haitat johtuvat erityisesti siitä, että kilpailun vähyys digitaalisilla markkinoilla saattaa johtaa innovaatioiden vähenemiseen koko alalla. Edellä kuvattu ongelma linkittyy olennaisesti talousteoreettiseen keskusteluun koskien yrityskauppojen ja markkinarakenteen vaikutusta yritysten innovaatiokannustimiin. Taloustieteellisissä piireissä on käyty debattia 1940-luvulta asti siitä, onko markkinoiden keskittymisellä innovaatiokannustimia heikentävä vai kasvattava vaikutus. Tutkielmassa käydään läpi tämä keskustelu, sillä EU:n kilpailupolitiikka ja säännöt perustuvat vahvasti talousteoriaan ja yrityskauppojen arviointi on hyvin taloustieteellistä. EU:n yrityskauppavalvonnan arviointikehikkoon kuuluu innovaatiovaikutusten arviointi ja tämän arvioinnin kannalta on merkityksellistä, mikä on vallitseva ymmärrys innovaatiovaikutuksista. Käytännössä talousteoriassa ei ole onnistuttu kehittämään yhtä, yleisesti hyväksyttyä johtopäätöstä yrityskauppojen ja innovaatioiden suhteesta toisiinsa ja tästä johtuen aihe on edelleen kiistelty, mutta samalla digitaalisten markkinoiden jatkuva keskittyminen on ajankohtainen ongelma johon tulisi vastata. EU:n komissio on jo yrityskauppavalvonnassa ottanut kantaa yrityskauppojen innovaatiovaikutuksiin ja kehittänyt niin sanotun innovaatiohaittateorian vuoden 2017 päätöksessään asiassa M.7932 Dow/Dupont. Innovaatioiden arviointikehikko käydään tutkielmassa läpi ja samoin komission tähänastinen päätöskäytäntö, jotta voidaan ymmärtää, miten nykyiset säännökset soveltuvat innovaatiovaikutusten arviointiin digitaalisen sektorin yrityskaupoissa. Tutkielman tarkoitus on arvioida EU:n nykyisten yrityskauppavalvontasäädösten soveltuvuutta suurten teknologiayhtiöiden lukuisiin yritysostoihin, joiden tarkoitusperän epäillään olevan potentiaalisen kilpailun ja kilpailevien innovaatioiden tukahduttuminen (englanniksi käytetään termiä ’killer acquisition’). Huolena on, että suurten teknologiayhtiöiden jatkuvat yritysostot ja kasvava markkinavoima johtavat innovaation laskuun ja tätä kautta kuluttajien hyvinvoinnin vähenemiseen, kuten Kenneth Arrow esitti taloustieteellisessä tutkimuksessa jo 1960-kuvulla. Käsittelen tutkielmassa EU:n kilpailupolitiikan suhdetta komission ja EU tuomioistuinten päätöskäytäntöön ja pyrin vastaamaan kysymykseen siitä, onko kilpailupolitiikan muutokselle ja sääntöjen päivittämiselle olemassa riittävät perusteet. Tutkielman tärkein johtopäätös on, että nykyiset EU:n yrityskauppavalvontasäännökset eivät kykene vastaamaan edellä mainittuihin haasteisiin ja että näiden haasteiden tunnistaminen voi olla vaikeaa. Tuorein taloustieteellinen tutkimus osoittaa, että alan asiantuntijat ovat laajalti huolissaan siitä, että kuluttajat ovat jo kokeneet merkittävää haittaa innovaatioiden vähenemisestä digitaalisella sektorilla ja yrityskauppavalvonta on monen mielestä ollut liian vähäistä. Mielestäni haitalliseen markkinoiden keskittymiseen on helpompaa puuttua ennakoivasti, kuin vasta jälkikäteen, koska menetettyä kilpailua ei voida enää myöhemmin palauttaa ja tästä johtuen kannatan yirtyskauppavalvonnan laajempaa uudistamista. Annan lopussa myös ehdotuksia siitä, miten sääntöjä voitaisiin päivittää vaarantamatta yritysten oikeusvarmuutta.
-
(2020)Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 102 (a) artiklassa säädetään kohtuuttoman hinnoittelun kiellosta, jonka mukaan määräävässä asemassa olevat yritykset eivät saa veloittaa hyödykkeistään kohtuuttomia hintoja. Vaikkei kohtuuttoman hinnoittelun lainvastaisuudesta olekaan Euroopan unionin (EU) kilpailusääntöjen valossa epäselvyyttä, liittyy SEUT 102 (a) artiklan soveltamiseen perustavanlaatuisia teorian ja käytännön ongelmia. Tämän vuoksi sitä on sovellettu käytännössä suhteellisen harvoin, ja se on jäänyt verrattain kehittymättömäksi määräävän aseman väärinkäytön tyyppitapaukseksi. Vastoin vakiintunutta käytäntöä kohtuuttoman hinnoittelun kieltoa on viime aikoina sovellettu enenevässä määrin lääkealalla. Lääkkeiden korkeat hinnat ovat yhteiskunnallinen ongelma, johon puututaan ensisijaisesti ennaltaehkäisevin keinoin kuten hintasääntelyllä. Joissain tilanteissa tämä ei riitä, ja SEUT 102 (a) artikla on nähty keinona paikata tätä epäkohtaa. Lääkemarkkinoiden erityispiirteiden vuoksi kiellon soveltamiseen liittyy kuitenkin suuri virheriski, jonka toteutumisesta kärsivät viime kädessä kuluttajat. Tutkielman tarkoituksena onkin selvittää, onko lääkkeiden korkeisiin hintoihin tarkoituksenmukaista puuttua kohtuuttoman hinnoittelun kiellolla, ja miten kieltoa lääkemarkkinoilla tulisi käytännössä soveltaa. Tutkielman johtopäätöksenä esitetään, ettei SEUT 102 (a) artiklan soveltamista lääkealalla tarvitse kategorisesti torjua, vaan sen tarpeellisuus ja oikeutus riippuu yksittäistapauksen olosuhteista. Lääkemarkkinoiden erityispiirteistä johtuen asiaan on silti suhtauduttava suurella varovaisuudella etenkin silloin, jos puuttumisella saatetaan heikentää yritysten investointi- ja innovointikannustimia. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on kehitetty erilaisia kohtuuttoman hinnoittelun arviointimenetelmiä, jotka tarjoavat suhteellisen hyvän lähtökohdan myös lääkealalla käytettäväksi. Kilpailuviranomaisilla on kuitenkin liikkumavaraa sen osalta, mihin menetelmiin ja näyttöön ne yksittäistapauksessa tukeutuvat.
-
(2023)Underdimensionerade företagskoncentrationer överstiger inte de omsättningsbaserade tröskelvärdena för koncentrationskontroll och är därmed inte anmälningspliktiga till vare sig kommissionen eller behöriga nationella konkurrensmyndigheter. S.k. killer acquisitions har under senaste år identifierats som en form av koncentration där innovativa bolag, huvudsakligen inom läkemedelsbranschen och på digitala marknader, förvärvas av sina etablerade motsvarigheter i syfte att eliminera framtida potentiella konkurrenter eller disruptiva innovationsprojekt. Behöriga myndigheter har under senaste år sökt åtgärda ett upplevt behörighetsunderskott där killer acquisitions undgått koncentrationskontroll helt och hållet. Europeiska unionens koncentrationskontroll baserar sig på obligatorisk ex ante bedömning av koncentrationer som överstiger de omsättningsbaserade tröskelvärden som definierats i koncentrationsförordningen. Lösningen som kommissionen anammat för att åtgärda behörighetsunderskottet är en utökad tillämpning av hänskjutandeförfarandet i artikel 22 EUMR. Tribunalens avgörande i Illumina/Grail bekräftade kommissionens nya praxis att godta hänskjutande av koncentrationer som varken den hänskjutande medlemsstaten eller kommissionen haft ursprunglig behörighet att bedöma. EU-domstolens avgörande i Towercast fastslog att en direkt tillämpning av artikel 102 FEUF är möjlig ex post om villkoren fastslagna i Continental Can-avgörandet är uppfyllda. Strukturella effekter av en genomförd koncentration kan därmed utgöra missbruk av dominerande ställning också efter ikraftträdandet av en förordningsbaserad regim för koncentrationskontroll. Avhandlingen behandlar konsekvenserna av dessa avgöranden mot bakgrunden av koncentrationskontrollens historiska utveckling och ledande konkurrensekonomiska studier. Slutsatserna är att kommissionens nya praxis ligger fullt inom ramarna för kommissionens skönsmässiga bedömning. Likväl är det i avsaknad av tillämplig reglering inget som utesluter den direkta effekten av artikel 102 FEUF beträffande vissa koncentrationer. Avhandlingen konstaterar tvärtom att utvecklingen de facto utgör en återgång till praxis som härstammar från tiden före ikraftträdandet av den första koncentrationsförordningen år 1990. Samtidigt innebär denna praxis en försämring av förutsebarheten och en urvattning av principen om prövning vid en enda instans, eventuellt på bekostnad av marknadsaktörers rättssäkerhet. Där ett behörighetsunderskott i unionslagstiftningen konstateras bör utgångspunkten vara revidering så att koncentrationer bedöms ex ante enligt tydligt definierade behörighetskriterier. Om revidering inte anses ändamålsenligt på unionsnivå bör det lämnas till medlemsstaterna att fastställa villkoren för kontroll av denna typ av koncentrationer.
-
(2021)Tutkielma käsittelee lääkkeiden rinnakkaiskauppaa Euroopan unionin sisämarkkinoilla oikeusvarmuuden periaatteen näkökulmasta. Lääkkeiden rinnakkaiskauppa perustuu oikeuksien sammumisen periaatteeseen, joka mahdollistaa yksinoikeudella suojattujen tuotteiden vapaan liikkuvuuden unionissa. Taloudellinen kannustin rinnakkaiskaupalle juontuu jäsenvaltioiden välillä vallitsevista hintaeroista, joita rinnakkaistuontiin erikoistuneet yritykset hyödyntävät. Ilmiö tulee erottaa geneeristen lääkkeiden eli rinnakkaisvalmisteiden kaupasta, sillä lääkkeiden rinnakkaiskauppa koskee nimenomaan alkuperäisvalmisteita. Alkuperäisvalmistetta suojaavan patentin ollessa voimassa on alkuperäisvalmisteiden rinnakkaiskauppa ainoa kilpailun muoto sisämarkkinoilla. Työn tutkimuskysymyksenä on oikeusvarmuuden periaatteen toteutuminen lääkkeiden rinnakkaiskaupassa. Oikeusvarmuuden periaate on jaettavissa muodolliseen ja aineelliseen oikeusvarmuuteen. Muodollisessa oikeusvarmuudessa on kyse erityisesti ennakoitavuudessa, kun taas aineellisella oikeusvarmuudella viitataan hyväksyttävyyteen. Tutkielma hyödyntää erityisesti Juha Raition oikeusvarmuuden periaatteen määritelmää. Lisäksi tutkielma tarkastelee muuttuvan oikeusvarmuuden käsitettä erityisesti Patricia Popelierin näkökulmasta. Muuttuva oikeusvarmuuden käsite nojaa oikeutettujen odotusten suojaan ja oikeuden saavutettavuuteen alati muuttuvassa, dynaamisessa ympäristössä. Tutkielmassa oikeusvarmuuden periaate ymmärretään nimenomaan ennakoitavuuden kautta. Tutkielma keskittyy tämän vuoksi rinnakkaiskauppaa koskevan oikeuskäytännön kehityksen arvioimiseen 1970-luvulta nykypäivään asti. Käsiteltävät oikeustapaukset koostuvat erityisesti immateriaalioikeudellisesta lääkkeiden uudelleen pakkaamisen sallittavuutta koskevasta oikeuskäytännöstä sekä rinnakkaisviennin esteitä koskevasta kilpailuoikeuden alaan kuuluvasta oikeuskäytännöstä. Tutkielman metodi on lainoppi. Tutkielman johtopäätös on, että oikeusvarmuuden periaatteen muodollinen puoli toteutuu uudelleen pakkaamista koskevassa oikeuskäytännössä, mutta kilpailuoikeudessa asia ei ole täysin näin. Lisäksi erityisenä kysymyksenä tutkimus nostaa esiin lääkealan erityispiirteet. Tutkimuksessa pohditaan myös muuttuva oikeusvarmuuden käsitteen soveltuvuutta rinnakkaiskauppaan.
-
(2022)In December 2020, the Brexit negotiations resulted in the EU-UK Trade and Cooperation Agreement, an exceptional association agreement which reaches in its scope beyond traditional free trade agreements. The comprehensive association agreement was concluded between the UK and the EU only, albeit the agreement covers areas in which the competences are shared between the EU and its Member States. The thesis assesses the approval process of the agreement and the unprecedented exercise of the EU competences under the EU-UK Trade and Cooperation Agreement. The research question of the thesis is whether there are any reasons to question the legitimacy of the EU external action of concluding the EU-UK Trade and Cooperation Agreement in current form and way. The aim of the thesis is to understand the justification of the exceptional external action and the considerations preceding the decision-making at the EU level, and to outline practical ramifications of opting for pure EU agreement instead of mixed agreement. The thesis concludes that the absence of legal scrutiny before the CJEU and the lack of adequate involvement of the national parliaments result in legal and political uncertainty. The thesis argues that the exceptional circumstances of Brexit fail to justify the haste procedure and the solutions adopted in the EUUK Trade and Cooperation Agreement. This is because the exercise of the EU competences under the agreement has restraining consequences on the Member States and limits their possibility to influence the decision-making at the EU level. The extensive reliance on diplomatic channels in solving disputes removes certain policy areas from the jurisdiction of any court and may subject fundamental rights or rule of law concerns to political deliberations. The thesis stresses the need for greater transparency and stronger constitutional approval for the EU external actions.
-
(2021)This thesis is about the liability of hosting services and how it was reformed by the Digital Services Act (DSA). In our lives hosting services are everywhere and their liability for information that is being stored or disseminated using their platforms is important. The DSA adopted the liability system for intermediary services that was present in the E-Commerce Directive with slight changes. These changes can have significant consequences regarding the liability of hosting services, especially for those that neglect to pay heed to the reform that has taken place. To answer the research question, the thesis introduces the liability of hosting services under the E-Commerce Directive and explores the legal fragmentation that was the result of the different interpretations of Member States, then takes a closer look at the liability system of the DSA for hosting services. In the assessment of the provisions of the DSA, the individual sections are constantly contrasted with the corresponding sections of the E-Commerce Directive. When it is available, the preceding case-law of the Court of Justice of the European Union and preparatory documents form EU institutions are also introduced in an effort to retrace the steps of legal development that resulted in what the final form of the DSA. Special attention is given to the potential liability systems that were discussed during consultation and were ultimately discarded. The main areas of the thesis are the following: categorization of intermediary services and more closely hosting services, the liability exemption for hosting services and the important definitions connected to it (e.g., ‘active role’ or acting ‘expeditiously’), monitoring obligation, automatic tools for detection of illegal content, own investigations of hosting services, notices and liability, indexing systems and vicarious liability. Some of these existed in the E-Commerce Directive, others are new additions. If appropriate, problems of interpretation are also discussed as the research found some contentious issues with the new act, especially with the new additions. The thesis concludes with a review of the most problematic parts of the reform and a brief evaluation based on the findings. The research found that in many ways the reform that tried to create a clearer and fairer system for online intermediaries brought even more questions that are up for further interpretation. There are potential clashes with sectoral EU legislation and many of the clarifications that were codified in the DSA had already been settled by the case-law of the Court of Justice of the European Union while the novelties are left without the support of their own case-law.
-
(2024)Viime vuosina on käyty laajaa keskustelua yrityskauppavalvonnan tehokkuudesta. Haasteeksi on etenkin osoittautunut yrityskaupat, joissa vakiintuneen markkina-aseman omaava toimija ostaa pois markkinoilta pienemmän, vasta kehittymässä olevan innovatiivisen toimijan, tarkoituksenaan vahvistaa omaa asemaansa yrityskaupan avulla. Markkinoiden kehitys on tuonut mukanaan kasvavan määrän yrityskauppoja, joissa mukana olevien yritysten liikevaihto ei välttämättä heijasta yritysten todellista tai potentiaalista kilpailuasemaa markkinoilla. Jos yrityskauppa ei ylitä EU:n sulautuma-asetuksessa tai kansallisessa lainsäädännössä asetettuja liikevaihtorajoja, siitä ei tarvitse ilmoittaa kilpailuviranomaiselle, jolloin yrityskauppa jää kilpailuviranomaisten tarkastelun ulkopuolelle. Tästä ilmiöstä on käytetty nimikettä killer acquisitions. Euroopan unionin tuomioistuimen maaliskuussa 2023 antama tuore ratkaisu asiassa Towercast (C-449/21) nosti aiheen entistä vahvemmin pinnalle. Ratkaisu selvensi, että EU-sääntely yrityskauppojen etukäteisestä ilmoitusvelvollisuudesta ei estä kansallisia viranomaisia ryhtymästä jälkikäteisiin tutkimuksiin niissä tapauksissa, joissa yrityskauppaa ei ole siirretty komission käsiteltäväksi sulautuma-asetuksen 22 artiklan mukaisesti ja joissa yrityskauppaa epäillään täyttävän määräävän markkina-aseman väärinkäytön tunnusmerkit. Asetelma korostaa yritysjärjestelyihin osallistuvien osapuolten tarvetta varautua ennakkoon SEUT 102 artiklan mahdolliseen soveltamiseen ja samalla tarvetta hankkia tarkempaa tietoa SEUT 102 artiklan soveltamisen konkreettisista edellytyksistä. Tutkielman pääasiallisena tarkoituksena on arvioida, missä määrin EU:n ja kansallisten liikevaihtorajojen alle jääviä yrityskauppoja voidaan tutkia jälkikäteisesti SEUT 102 artiklan nojalla, etenkin Towercast-tapauksen tuoman oikeuskäytännön mukaisesti. Tutkielmassa kartoitetaan yrityskauppavalvonnan täytäntöönpanovajetta killer acquisitions -järjestelyiden osalta ja pohditaan, mikä merkitys uudella Towercast-oikeuskäytännöllä on tässä suhteessa. Tämän tarkastelun myötä hahmotetaan tuomion vaikutuksia niin yleisesti kuin killer acquisitions -järjestelyihin. Tutkielmassa havaitaan, että Towercast-tapauksen kautta täsmentyneellä oikeuskäytännöllä voi olla yrityskauppavalvonnassa esiintyvän täytäntöönpanovajeen vuoksi täydentävä ja aukkoja paikkaava tehtävä. Towercast-tapauksen tarkastelun jälkeen todetaan, että vaikka SEUT 102 artiklan soveltaminen voi lisätä joustavuutta ja mahdollisuuksia puuttua killer acquisitions -järjestelyihin, sen soveltamisala pysyy kuitenkin rajallisena. Johtopäätöksenä todetaan, että kilpailuviranomaisilla on uusi, mutta rajallinen väline puuttua killer acquisitions -ilmiöön. SEUT 102 artiklan soveltamisen sisältö jää vielä täsmentymään tulevassa oikeuskäytännössä.
-
(2022)Kohdennetut pakotteet eriytyivät kokonaisvaltaisista kattavista pakotekokonaisuuksista monivaiheisesti yhteiskunnallisen paineen alla. Euroopan unionin pakotteet eli rajoittavat toimenpiteet ovat nykyisin keskeinen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamisväline, jolla se edistää politiikalle perussopimuksissa asetettuja tavoitteita. Unioni on syyskuun 11. päivä terrori-iskujen jälkeen asettanut rajoittavia toimenpiteitä myös terrorismiin osallisille, mikä on osa sen kokonaisvaltaista terrorismin torjumisstrategiaa. Otsikko kysyy, ovatko rajoittavat toimenpiteet tässä kontekstissa luonnollisille henkilöille asetettuina legitiimiä ulkopolitiikkaa vai pohjimmiltaan sellaiseksi verhoiltua rikosoikeutta. Unioni on käsitellyt terrorismipakotteita rikosoikeudellisista puitteista täysin irrallisena yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan työkaluna. Tutkielmassa tätä lähtökohtaa on arvioitu Kööpenhaminan turvallistamisteorian avulla kriittisesti tuomalla esille yhtymäkohtia, mitä rajoittavilla toimenpiteillä on rikosoikeudelliseen viitekehykseen. Merkitystä ei ole ainoastaan sillä, miten terrorismi määritellään lainsäädännössä, vaan myös sillä, minkälaisia toimenpiteitä määrittelyllä oikeutetaan. Tutkielmassa vastataan siihen, millaisia rajoittavia toimenpiteitä unioni asettaa luonnollisille henkilöille terrorismin torjumiseksi sekä vastaako näiden toimenpiteiden luonnehdinta de jure niiden luonnetta de facto.
-
(2019)Digitalisaation tuomat muutokset näkyvät sekä taloudessa että yhteiskunnassa. Palveluiden ja tuotteiden digitalisoituminen on johtanut merkittävien markkinoiden siirtymiseen digitaaliseen maailmaan. Tämän seurauksena alustatalous on jatkanut kasvuaan ja suurin osa maailman isoimmista yrityksistä toimivat digitaalisina alustoina. Merkittävimpinä yrityksinä voidaan pitää Googlea, Applea, Facebookia ja Amazonia, jotka muodostavat niin kutsutun GAFA:n. Kilpailuoikeuden katsotaan olevan yksi tehokkaimmista sääntelyvälineistä digitaaliselle alustataloudelle. Digitaalisen alustatalouden ominaispiirteet, kuten digitaaliset alustat, kaksipuoliset markkinat sekä verkostovaikutusten ja datan korostunut merkitys ovat muuttaneet lähestymistapaa kilpailuoikeuteen. Euroopan unioni (EU) on ottanut pioneerin roolin teknologiajättien valvojana. Markkinavoima on yksi kilpailuoikeuden ydinkäsitteistä ja sitä arvioidaan useiden kilpailuoikeudellisten menettelyjen osana. Yrityksen toiminta markkinoilla ei yleensä aiheuta kilpailulle haittaa, mikäli yrityksellä ei ole tietyn asteista markkinavoimaa. Markkinavoiman arvioiminen muodostaa siten keskeisen seikan kilpailuoikeudellisessa tarkastelussa ja sillä on erityisen keskeinen asema yrityskauppavalvonnassa sekä arvioitaessa mahdollista määräävää markkina-asemaa. Markkinavoiman arvioimiseen digitaalisilla alustamarkkinoilla liittyy lukuisia haasteita, sillä alustatalouden ominaispiirteistä johtuen vakiintuneet kilpailuoikeudelliset opit ovat vanhentuneet, eivätkä sellaisenaan päde. Markkinavoiman arviointi digitaalisilla alustamarkkinoilla on tällä hetkellä keskiössä oikeus- sekä taloustieteellisessä tutkimuksessa. Tutkielmassa selvitetään, miten EU:n kilpailuoikeudessa käytössä olevat markkinavoiman arviointimenetelmät soveltuvat digitaalisessa alustataloudessa toimivien yritysten markkinavoiman arvioimiseen, mitkä seikat osoittavat markkinavoimaa digitaalisilla alustamarkkinoilla sekä mihin seikkoihin markkinavoiman arvioimisessa on keskityttävä. Tutkimalla oikeus- ja taloustieteellistä kirjallisuutta sekä EU-oikeuskäytäntöä selvitetään, miten vakiintuneesti käytössä olevat markkinavoiman arviointimenetelmät soveltuvat digitaalisille alustamarkkinoille. Kilpailuviranomaisilla on käytössään eri menetelmiä markkinavoiman arvioimiseen. Niin sanotut suorat menetelmät koostuvat taloustieteellisistä malleista ja liittyvät yrityksen hinnoitteluun ja käyttäytymiseen sekä tuotteiden kysyntäjoustoon. Suorien menetelmien soveltaminen vaatii yksityiskohtaisia tietoja markkinoista ja hinnoista. Toista arviointimenetelmää kutsutaan epäsuoraksi menetelmäksi. Siinä painotetaan markkinoiden rakenteellista tarkastelua ja tutkitaan esimerkiksi yritysten markkinaosuuksia, markkinoiden keskittymisastetta sekä alalle tulon esteitä. Komissio sekä EU:n jäsenmaiden kilpailuviranomaiset käyttävät pääsääntöisesti epäsuoraa menetelmää arvioitaessa yritysten markkinavoimaa. Tutkielmassa päädytään esittämään, että markkinavoiman arvioimiseen vakiintuneesti käytössä olevat menetelmät eivät sellaisinaan sovellu digitaalisille alustamarkkinoille. Osa menetelmistä eivät digitaalisten alustamarkkinoiden erityisten ominaispiirteiden johdosta ole käyttökelpoisia. Rakenteellisessa tarkastelussa arvioinnin painopiste on siirtynyt pois markkinaosuuksista, sillä markkinaosuudet eivät digitaalisilla alustamarkkinoilla aina anna luotettavaa kuvaa markkinoiden voimasuhteista. Arvioitaessa digitaalisten alustojen markkinavoimaa arvioinnissa on entistä enemmän keskityttävä alalle tulon esteisiin, kuten verkostovaikutuksiin, dataan ja vaihtamiskustannuksiin sekä innovaation ja potentiaalisen kilpailun korostuneeseen merkitykseen.
-
(2022)Transparency of the Commission is as important as ever considering the ever-expanding nature of EU’s influence. In current digital era, EU’s access to documents regime is increasingly also conducted through technological solutions assisting and replacing previously predominant tangible and human solutions. An example of the technological solutions equipped for transparency in the context of the Commission are document registers, which are founded in law and created in the name of transparency. However, the practical and legal effects of document registers materialising transparency is largely unstudied aspect of the Union’s transparency. Therefore, this thesis is devoted to examining how we can observe the materialisation of transparency in practice, focusing on the European Commission’s Register of Documents. Aim is to show the (often) hidden ways in which the technological solutions influence transparency in their own right. To be able to study transparency in practice, it is necessary to understand the concept not only as talk but also an action. The related legal instruments are studied in order to get a full picture of the realm in which transparency conducted through document registers function. The technology is studied to bring fore ways in which the technological solutions are able to govern transparency on their own right. Institutional and expert interviews were conducted and incorporated in the analysis to support the findings from the usability of the registers. The thesis shows how technological construction of the Register of Documents is able to largely limit access to documents precisely due to the way in which it has been constructed. Together with the technological solutions, soft law instruments as well as institutional specific guidelines prove to have enormous influence in practicing transparency through the registers. Main finding suggests that access to documents is not an equal right in practice but high level of expert knowledge is required to gain information. This raises question on the nature of transparency as an ideal principle in a democratic society which would allow to hold the governing entities responsible on their decision and actions. What is needed is renewed attention to the ways in which designing technology creates, in itself, silent rules and shapes the reality of transparency in practice. Tämän tutkielman keskiössä on se, miten Komission läpinäkyvyys materialisoituu digitaalisessa ympäristössä asiakirjarekisterien kautta ja mitä vaikutuksia tällä on asiakirjoihin perustuvalle läpinäkyvyydelle. Euroopan Unionin demokratiavaje on ollut puheenaiheena jo pitkään. Hallinnon läpinäkyvyys on ajateltu olevan yksi keino parantaa demokraattista päätöksen tekoa ja tuoda se lähemmäksi kansalaisia. Läpinäkyvyyttä, kuten monia muitakin hallinnon osa-alueita on digitalisaation myötä lähdetty toteuttamaan myös teknologian avulla. Esimerkkinä tästä on Euroopan Komission Asiakirjarekisteri (RegDoc), joka on tämän tutkielman keskiössä. Teknologian oikeusvaikutukset on oikeustieteen tutkimuksessa aiemmin jo tunnistettu. Komission toimien ja päätösten läpinäkyvyyttä lainopillisesti sääntelee perussopimuksien ja perusoikeuskirjan lisäksi tarkempi asetus asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (1049/2001). Nämä luovat pohjan, jonka päälle Komissio on säätänyt päätöksiä, menettelyohjeita, sekä -sääntöjä, niin sanottuja soft law instrumentteja. Vaikkakaan näillä instrumenteilla ei ole yhtäläistä lainpohjaa kuten perussopimuksilla tai asetuksilla, ne vaikuttavat olevan vahvemmassa asemassa asiakirjarekisterien yksityiskohtaisemmassa sääntelyssä. Yksi tutkimuksen löydös osoittaakin, että soft law:sta tuleva sääntely osittain poikkeaa asetuksen vaatimuksista liittyen asiakirjojen metadataan tietokannassa. Tutkielma keskittyy siihen, kuinka rakennettu teknologia itsessään pystyy sääntelemään Komission läpinäkyvyyttä. Komission Asiakirjarekisterin analyysi tuo uutta tietoa ensinnäkin siitä, miten tietyt ratkaisut Asiakirjarekisterin rakennuksessa itsessään vaikeuttaa asiakirjojen saantia. Toiseksi analyysi näyttää miten läpinäkyvyys materialisoituu soft law:n ja teknologian pohjalta. Tutkimuksessa käytetään instituutio- ja asiantuntija haastatteluja, jotka tukevat kirjallisuuteen perustuvaa, lainopillista sekä empiiristä tutkimusta. Tutkielman keskeinen löytö on kuinka Komission läpinäkyvyys ei ole käytännössä saavutettavissa jokaiselle. Erityisesti teknologiset ratkaisut ovat johtaneet vaikeuksiin käyttää asiakirjarekisteriä tai löytää sieltä tietoa. Samalla asiantuntijat, joilla on täsmällistä tietoa haluamistaan asiakirjoista eivät monesti pysty löytämään niitä rekistereistä. Asiakirjoihin pääsy vaikuttaa olevan hyvinkin elitistinen oikeus, jos sitä tarkastellaan rekisterien kautta, ja asiakirjarekisterit vaikuttavat olevat enemmän symbolinen ideaalin läpinäkyvyyden ilmentymä. Kuitenkin asiakirja rekisterien ongelmilla on vaikutuksia muihinkin kansalaisten oikeuksiin, kuten asiakirjapyyntöihin. Näin ollen asiakirja rekisterien käytettävyyteen tulisi kohdistaa enemmän huomiota ja resursseja.
-
(2023)Medicintekniska produkter regleras kraftigt av MDR. Den styr vad en tillverkare ska göra för att få sin produkt ut på marknaden. Medicintekniska produkter kan vara mjukvara, vilket innebär att de kan vara AI-baserade. Detta leder till att EU:s harmoniserade regler för artificiell intelligens (AIA) kan bli tillämpliga för AI-baserade medicintekniska produkter. EU:s mål med AIA är att marknaden endast ska bestå av tillförlitlig AI, eftersom det uppmuntrar till användningen av AI och till investeringar i teknologin. Situationen och rättsläget är osäkert för tillfället och både företag som individer är medvetna om riskerna som förknippas med AI. Det finns dock även flera fördelar som AI-teknologin kan leda till eller bidra till vilket betyder att man vill få kontroll över marknaden. Syftet med AIA är således att reglera teknologin genom att ställa krav och skyldigheter på AI-systemet samt de olika AI-aktörerna, som till exempel leverantören av en AI-baserad medicinteknisk produkt. Vad är tillförlitlig AI och hur uppnås det? För en leverantör, eller utvecklare av en sådan produkt, finns det intresse att få en inblick i hur den framtida miljön kommer att se ut då både MDR och AIA tillämpas på samma produkt, så att man kan förbereda sig och reagera proaktivt. Avhandlingens syfte är att ta reda på hur AIA kommer att påverka utvecklandet av AI-baserade medicintekniska produkter och hur det kommer att se ut i praktiken.
-
(2021)Tutkielmassa käsitellään eurooppalaisen ne bis in idem -periaatteen ja sitä koskevan oikeuskäytännön kehitystä. Siinä käsitellään kattavasti ne bis in idem -periaatteen ja laajemmin perusoikeuksien rajoittamista EU-oikeudessa sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) alalla. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan eurooppalaisen ne bis in idem -periaatteen sisältöä ja sen suhdetta muihin EU:n yleisiin oikeusperiaatteisiin. Ne bis in idem -periaatteen kehityksen lisäksi tutkielmassa keskitytään Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) väliseen suhteeseen ja tuomioistuinten periaatetta koskevan oikeuskäytännön keskinäiseen vertailuun. Tutkielma on luonteeltaan lainopillinen ja sen oikeuslähteet koostuvat pitkälti EUT:n ja EIT:n ratkaisuista. EUT:n osalta ne bis in idem -periaatetta koskeva oikeuskäytäntö perustuu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artiklan ja Schengenin yleissopimuksen 54 artiklan mukaisille kielloille. EIT:n oikeuskäytäntö puolestaan nojaa EIS:n 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan kieltoon. Ne bis in idem -periaatteesta on erityisesti 2000-luvulla tapahtuneiden muutosten seurauksena kehittynyt vahva perusoikeudellinen oikeussääntö, jonka luoman yksilönoikeuden nojalla voidaan tehokkaasti rajoittaa julkista rankaisuvaltaa (ius puniendi) myös rikosoikeudellisten menettelyjen ulkopuolella hallinnollisissa sanktiomenettelyissä. Yleisemmin perusoikeuksien osalta voidaan todeta, että perusoikeuskirjan 50 artiklaa ja Schengenin yleissopimuksen 54 artiklaa koskeva oikeuskäytäntö on nostanut perusoikeudelliset kysymykset perinteisesti taloudellisiin oikeuksiin keskittyvän EUT:n toiminnan keskiöön. Tutkielman fokus on ne bis idem -periaatetta koskevassa viimeaikaisessa oikeuskäytännössä. Sekä EUT:n että EIT:n voidaan havaita omaksuneen ne bis in idem -kiellon rajoittamista koskevissa ratkaisuissaan uuden lievemmän kannan, jonka mukaan ne bis in idem -periaatetta voidaan tietyissä olosuhteissa rajoittaa sallimalla kaksinkertaiset rikosoikeudelliset ja hallinnolliset menettelyt.
-
(2021)SEUT 13 artikla tunnistaa eläimet tunteviksi olennoiksi ja edellyttää, että unioni ja jäsenvaltiot ottavat eläinten hyvinvoinnin vaatimukset täysimääräisesti huomioon laatiessaan ja pannessaan täytäntöön unionin maatalous-, kalastus- ja liikennepolitiikkaa, sisämarkkinoita sekä politiikkaa tutkimuksen, teknologisen kehittämisen ja avaruuden aloilla. Samalla kuitenkin edellytetään erityisesti uskonnollisiin rituaaleihin, kulttuuriperinteeseen ja alueelliseen perintöön liittyvien jäsenvaltioiden lakien ja hallinnollisten määräysten sekä tapojen kunnioittamista. Tuntevien olentojen lisäksi eläimet ovat unionin oikeudessa kuitenkin maataloustuotteita, minkä seurauksena eläinten oikeudellinen asema unionissa on ristiriitainen. Tämä ristiriita ilmenee esimerkiksi teurastusta koskevassa sääntelyssä, jossa yhtäältä eläinten asema tuotteina on kohtalaisen selvä, mutta toisaalta eläinten hyvinvointia pyritään parantamaan sääntelyllä osittain juuri eläinten tuntoisuuden vuoksi. Yksi keskeinen tapa, jolla eläinten hyvinvointia on pyritty suojaamaan, on edellyttämällä, että eläimet tainnutetaan ennen teurastamista tarpeettoman kärsimyksen välttämiseksi. Tätä lähtökohtaista vaatimusta ei kuitenkaan sovelleta lopetusasetuksen (Neuvoston asetus N:o 1099/2009 eläinten suojelusta lopetuksen yhteydessä) 4 artiklan 4 alakohdan nojalla teurastettaessa eläimiä uskonnollisten rituaalien määrittämiä erityismenetelmiä käyttäen, edellyttäen, että teurastus tapahtuu teurastamossa. Tutkielmassa tarkastellaan tainnutusvaatimusta eri näkökulmista. Alussa tutkielmassa luodaan katsaus jakoon yhtäältä eläinten hyvinvointiin tähtäävien toimenpiteiden ja toisaalta eläinten oikeuksia vaativien suuntausten välillä. Eläinten hyvinvointiin pyrkivällä lainsäädännöllä on perinteisesti katsottu olevan tavoitteena tarpeettoman kärsimyksen välttäminen kuitenkaan kyseenalaistamatta eläinten käyttämistä ihmisten erilaisten tarpeiden ja halujen täyttämiseksi. Eläinten oikeuksiin tähtäävien suuntausten taustalla puolestaan on esimerkiksi pyrkimys lopettaa eläinten hyväksikäyttö ja ihmisten kanssa tasavertaisen aseman tunnustaminen eläimille. Muun muassa eläinten aseman parantamiseen liittyvän muutoksen vaatiman tahdin on perinteisesti aiheuttanut ristiriitaa näiden kahden suuntauksen välillä. Lisäksi suuntaukset ovat olleet erimielisiä siitä, johtaako eläinten oikeuksien tavoittelu vai hyvinvointipyrkimykset lopulta tehokkaampaan eläinten suojeluun. Näiden kahden suuntauksen esittelyn jälkeen tarkastellaan eläinten oikeudellista asemaa unionissa ja sitä, mikä rooli eläinten hyvinvoinnilla unionin oikeudessa on. Tämän jälkeen tutkielmassa perehdytään tarkemmin tainnutusta ja teurastusta koskevaan sääntelyyn. Kahtiajaon eläinten hyvinvoinnin ja eläinten oikeuksien välillä ei kuitenkaan tarvitse olla niin jyrkkä. Nykyään on jo useita oikeustieteilijöitä, joiden mukaan eläimillä voidaan jo katsoa olevan oikeuksia. Näitä oikeuksia on mahdollista tunnistaa esimerkiksi eläinten hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävästä lainsäädännöstä. Asia vaikuttaa olevan näin ainakin tarkasteltaessa oikeuksia intressiteorian näkökulmasta, jossa oikeuksien olemassaolo kytketään yksinkertaistettuna siihen, onko esimerkiksi tietyn asian suorittaminen tyypillisesti jonkin yksilön intressissä. Tutkielmassa luodaan katsaus intressiteoriaan ja pohditaan tämän pohjalta sitä mahdollisuutta, että vaatimus eläimen tainnutuksesta ennen teurastamista loisi eläimelle oikeuden tulla tainnutetuksi ennen teurastamista. Lopuksi tutkielmassa perehdytään Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) viimeaikaiseen ratkaisukäytäntöön, jossa vastakkain ovat olleet eläinten hyvinvoinnin suojelemiseksi säädetty tainnutusvaatimus sekä perusoikeuskirjan (POK) 10 artiklan takaama uskonnollinen vapaus. Tapaukset ilmentävät sitä punnintaa ja tasapainottelua, johon SEUT 13 artikla velvoittaa. Se, että EUT on ottanut ennakkoratkaisulla kantaa kolmeen aiheeseen liittyvään tapaukseen viiden vuoden sisällä osoittaa, että aihe on ajankohtainen. Eläinten hyvinvoinnin voidaan katsoa saaneen tapausten ratkaisussa suuren painoarvon. Nähtäväksi jää, miten tuomioistuimen antamat ennakkoratkaisut vaikuttavat teurastusta koskevaa sääntelyä uudistettaessa osana komission vuonna 2020 julkaisemaa Pellolta pöytään -strategian toimeenpanoa.
-
(2023)The State aid regime has developed into a tool that can be used for assisting the achievement of environmental and energy objectives under the European Green Deal. This tool must however be properly used, to enable an achievement of these objectives. That is, State aid decision-making must be conducted based on complete information, to be able to support the achievement of these objectives. Subsequently, it has been assessed in this thesis, if complete information is gathered by the Commission, before adopting a final State aid decision. This assessment has resulted in the finding that the limited participation rights during the State aid procedure, and the limited possibilities to be allowed to enjoy these rights, could result in the Commission basing its decisions on incomplete information regarding the aid measure in question. The importance of ensuring complete information has been concluded to be of especially high importance when granting aid for measures supporting the clean energy transition, as it is a complex area, under constant development. Correspondingly, broader public participation during the administrative State aid procedures has in this thesis been suggested to assist the gathering of complete information that, in turn, enables aid measures to be designed to provide a positive contribution, instead of undermining, the clean energy transition. In conclusion, not allowing members of the public to substantially participate in the State aid procedures under Article 108(2) of the Treaty on the Functioning of the European Union, is not in line with the ambitions of the European Green Deal.
Now showing items 21-40 of 75