Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by master's degree program "Master 's Programme in Theology and Religious Studies"

Sort by: Order: Results:

  • Haponen, Susanna (2021)
    Tarkastelen maisterintutkielmassani Toisessa Samuelin kirjassa esiintyvän Absalomin maskuliinisuutta. Tutkielmani keskittyy pääosin Toisen Samuelin kirjan lukuihin 13–18, jotka käsittelevät ennen kaikkea Absalomin vallankaappausyritystä. Tutkielmani pääasiallisena lähteenä toimii masoreettinen teksti, mutta käytän hyväkseni myös Septuagintan ja Kuolleenmeren kääröjen tarjoamia Toisen Samuelin kirjan versioita. Maskuliinisuustutkimuksella on paljon annettavaa laajemmalle raamatuntutkimukselle, sillä se ottaa huomioon asioita erilaisesta näkökulmasta kuin esimerkiksi perinteinen historiallis-kriittinen raamatuntutkimus. Maskuliinisuuden yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on sen sidonnaisuus kontekstiin, sillä eri kulttuureilla on erilaiset ihanteet maskuliinisuudesta. Vanhan testamentin saralta maskuliinisuutta on tutkittu huomattavasti vähemmän Uuteen testamenttiin verrattuna. Tämä tekee myös tutkielmastani merkittävän, sillä Absalomin maskuliinisuudesta ei ole aikaisempaa vastaavaa tutkimusta. Tutkielmassani tarkastelen Absalomin maskuliinisuutta sekä sitä, miten maskuliinisuus esitetään tekstissä. Absalomin lisäksi tarkastelen myös muiden kertomuksessa esiintyvien hahmojen, kuten kuningas Daavidin maskuliinisuutta. Kertomuksen hahmot muodostavat keskenään valtasuhteiden ja maskuliinisuuksien verkoston, jonka myötä jokainen tekstin hahmo vaikuttaa osaltaan tekstissä näyttäytyvään lopputulokseen. Tutkielmani teoreettisena pohjana toimii Raewyn Connellin näkemys hegemonisesta maskuliinisuudesta, johon peilaan Absalomin kertomuksesta löytämiäni maskuliinisuuden ilmentymiä. Hegemonisen maskuliinisuuden lisäksi sovellan työssäni Martti Nissisen relatiivisen maskuliinisuuden määritelmää. Tutkielmassani käyn läpi Absalomin kertomuksen jae jakeelta, nostaen maskuliinisuustutkimuksen valossa merkittävät kohdat tarkempaan analyysiin. Tutkielmani perusteella Absalom osoittautuu hegemonisen maskuliinisuuden edustajaksi. Tämän osoittavat esimerkiksi hänen ulkonäölliset piirteensä, sillä hänet kuvataan tekstissä kauniiksi mieheksi, jolla on pitkä ja painava tukka. Nämä piirteet yhdistettiin muinaisessa Israelissa vahvasti maskuliinisuuteen ja seksuaaliseen kyvykkyyteen. Ulkonäöllisten piirteiden lisäksi Absalom käyttäytyy miehisten odotusten mukaisesti, sillä hän puolustaa omaa kunniaansa ja on viisas sekä vakuuttava toimissaan. Hegemonisen maskuliinisuuden lisäksi Absalomin käytöksestä on havaittavissa myös alisteisen maskuliinisuuden piirteitä. Alisteinen maskuliinisuus tulee esille erityisesti Absalomin suhteessa hänen veljeensä Amnoniin ja isäänsä kuningas Daavidiin. Alisteisen maskuliinisuuden esiintyminen ei mielestäni kuitenkaan vähennä Absalomin ilmentämää hegemonista maskuliinisuutta.
  • Väisänen, Laura (2021)
    Tiivistelmä Tiedekunta: Teologinen tiedekunta Maisteriohjelma: Teologian ja uskonnontutkimuksen maisteriohjelma Opintosuunta: Opetus- ja kasvatustehtävien asiantuntijatyö Tekijä: Laura Väisänen Työn nimi: ”Äidit ovat kristikunnan äitejä”: Kristillisen naisen roolit Kotiliedessä vuosina 1960–1963 Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Marraskuu 2021 Sivumäärä: Avainsanat: Kotiliesi, aikakauslehdet, 1960-luku, rooliodotukset, Suomen kirkkohistoria, naispappeus, naisteologit, naiset, kristillinen kasvatus, uuskansankirkollisuus, yhteiskunnallinen äitiys Säilytyspaikka: E-thesis, Helsingin yliopisto Muita tietoja: Tiivistelmä: Kotiliesi oli aikansa suurin naistenlehti ja se julistautui olevansa kodin, uskonnon ja isänmaan asialla. Tutkielman tavoite on selvittää, millaisia odotuksia Kotiliesi asetti naiselle kristinuskoon liittyvillä alueilla vuosina 1960–1963. Tutkin, mitä Kotiliesi odotti naiselta hengellisellä alueella kotona, millaista toimintaa se odotti naiselta kirkon piirissä ja millaisia kristillisiä roolimalleja Kotiliesi naiselle tarjosi. Ennalta odotin lehden olevan melko konservatiivinen naisiin kohdistuvissa odotuksissaan, mutta kävi ilmi, että konservatiivisten arvojensa lisäksi Kotiliesi myös voimakkaasti puolusti naisen roolin uudistamista kirkon piirissä. Tämä näkyi esimerkiksi naisteologien aseman uudistamisvaateissa ja naispappeuden ajamisessa. Tutkimusta varten luin kaikki Kotiliedet vuosilta 1960–1963 ja valitsin aineistokseni artikkelit, joissa oli hengellisyyteen liittyviä lukijoihin kohdistuvia odotuksia. Tutkin Kotilieden naiselle antamaa roolia maternalistiselta pohjalta nousevan yhteiskunnallisen äitiyden kehyksessä, jolla tarkoitetaan naisen roolin samaistamista äitiyteen ja perheenemännyyteen ja näkemystä sukupuolten eri luonteista. Kotiliesi odotti naisen ottavan Raamatun kertomuksen Martan ja Marian tapaan haltuunsa, sekä käytännöllisen, että hengellisen kristillisyyden. Käytännöllinen kristillisyys saattoi tarkoittaa esimerkiksi ompeluseuroja lähetystyön hyväksi tai seurojen emännöintiä. Hengellisellä puolella Kotiliesi toivoi naisten rakentavan aktiivisesti omaa hartauselämäänsä ja sivistävän itseään. Esikuvaksi naisille lehti tarjosi esimerkiksi pappilan emäntiä ja naisteologeja. Keskeinen Kotilieden naiselta odottama asia oli kotien hengellisestä ilmapiiristä ja lasten kristillisestä kasvatuksesta huolehtiminen. Uuskansankirkollisuus lisäsi kirkon erityistyömuotoja ja maallikoiden vaikutusta. Tutkimuksessani selvisi, että Kotilieden linja oli aatteen mukainen ja se katsoi, että erityisesti naiset sopisivat äidillisyyteen ja hoivaan liitettyjen ominaisuuksien vuoksi toteuttamaan uusia työmuotoja, kuten naistyötä. Toisaalta nämä työmuodot olivat sellaisia, joiden piiriin Kotiliesi patisti myös maallikkonaisia ja uskoi erityisesti suomalaisen yhteiskunnan kaupungistumisen myötä uusiin oloihin siirtyneiden yksinäisten naisten hyötyvän seurakuntayhteydestä. Kotilieden mukaan kristillinen ihannenainen oli rohkea, aktiivinen ja osallistuva sekä valmis uusiin haasteisiin myös kirkossa. Lehti katsoi naisen olevan yhteiskunnallisen äitiyden hengessä erittäin pätevä erityisesti äitiyteen liitetyissä ominaisuuksissa, kuten hoivan ja kasvatuksen alalla. Lehti katsoi, että nämä ominaisuudet tekisivät naisesta sopivan myös vaativampiin tehtäviin ja uusiin aluevaltauksiin naisteologina tai kirkon kansainvälisissä tehtävissä. Samoilla syillä lehti kannatti myös naispappeutta. Lehti toivoi, että naiset osallistuisivat aktiivisesti keskusteluun naispappeuden puolesta ennen vuoden 1963 kirkolliskokousta ja sen aikana. Lehti kuitenkin odotti naisten olevan nöyriä ja kärsivällisiä ja ajavan muutoksia maltillisesti. Lehti suhtautui torjuvasti pelkkään naisasian ajamiseen ja sen mielestä oli tärkeää, että naiset pitivät kiinni kirkon ykseydestä. Naisen oli tarkoitus täydentää miehen työtä, ei korvata sitä. Lehti oli uudistushenkinen, mutta ei radikaali ja sen kannat heijastelivat tarkasti kirkossa samaan aikaan meneillään olleita keskusteluja naisen roolista.
  • Kauppila, Leena (2022)
    Tässä tutkielmassa tutkin yksityisten henkilöiden välistä anteeksiantotilannetta sekulaarisesta näkökulmasta käyttäen tutkimusmetodina filosofista tekstianalyysimenetelmää. Anteeksiannosta tulee ajankohtaista silloin, kun kahden henkilön välillä on tapahtunut teko, jolloin toisen käytös on loukannut joko henkisesti tai fyysisesti toista osapuolta. Anteeksianto on teko, jolla on mahdollista korjata osapuolten rikkoutuneet välit. Tutkimukseni tarkoitus on tarkastella, millaisia asioita on tapahduttava, jot-ta anteeksianto saavuttaa tavoitteensa ja rikkoutuneet välit palaavat jälleen sopuisiksi. Tukeudun Charles L. Griswoldin näkemykseen anteeksiannosta vastavuoroisena tapahtumana. Hänen anteeksiantajalle ja anteeksipyytäjälle asettamat käyttäytymistä koskevat ehdot ovat olennainen osa tutkimukseni sisältöä. Anteeksipyynnön on tapahduttava loukkaajan toimesta ja vain loukatun on mahdollista hyväksyä anteeksipyyntö ja antaa anteeksi. Loukkaajan on sitouduttava tietynlaiseen toimintaan, jotta hänen anteeksipyyntönsä voidaan hyväksyä. Loukkaajan on esimerkiksi kaduttava tekoaan, luvattava muuttaa käytöstään jatkossa sekä osoitettava kunnioittavansa loukattua henkilöä. Loukatun on puolestaan luovuttava kaunasta ja nähtävä loukkaaja uudessa valossa, erillisenä tehdystä teosta. Sosiaalisissa suhteissa molemminpuolinen kunnioitus on välttämätöntä. Anteeksianto mainitaan myös John L. Austinin puheaktiteoriassa. Austin jaottelee sanojen lausumiset konstatiiveihin ja performatiiveihin. Konstatiiveille ominaista on olla joko tosia tai epätosia toteamuksia, kun taas performatiivit, kuten anteeksipyyntö ja -anto, ovat sanojen lausumisten lisäksi sanoilla tekemistä. Onnistuessaan anteeksianto ja -pyyntö vapauttaa loukatun kaunasta ja loukkaajan syyllisyydestä. Performatiivisille teoille Austin määritteli kuusi luontumisehtoa, joiden tulisi toteutua, jotta teko voidaan katsoa luontuneen. Mikäli jokin ehto ei toteudu, teon katsotaan kompastuvan, jolloin se joko epäonnistuu kokonaan tai onnistuu vilpillisesti. Tutkimuksessani yhdistän Griswoldin määritelmät anteeksiannon ja -pyynnön ehdoista Austinin performatiiveille asettamiin luontumisehtoihin. Austinin performatiivilausumilta edellyttämä vakavuus on nähtävillä Griswoldin anteeksiannolle määrittelemistä ehdoista ja puolestaan Griswoldin anteeksiannon sisältämät ehdot ovat nähtävillä Austinin luontumisehdoista. Anteeksianto performatiivina yhdistettynä vastavuoroiseen anteeksiantoon antaa mahdollisuuden tarkastella, millaisia ehtoja anteeksianto edellyttää voidakseen onnistua.
  • Pörhönen, Janica (2022)
    Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen, miten Yle, Helsingin Sanomat ja Turun Sanomat kehystävät antisemitismiä eli juutalaisvastaisuutta käsitteleviä uutisia ja feature-juttuja vuonna 2020. Antisemitismi on journalistisesti aiheena herkkä ja ideologisesti arvolatautunut. Medialla on vaikutusvaltaa siihen, mitä antisemitismistä ajatellaan. Maisterintutkielmani on laadullinen tutkimus, jonka metodina käytän kehysanalyysia. Hyödynnän erityisesti viestinnän, journalismin ja juutalaisuuden tutkimusta. Luon laajan kielellisiä ja visuaalisia kehystämiskeinoja tarkastelevan kehysanalyysin, mitä ei ole todennäköisesti tehty aiemmassa tutkimuksessa. Yle, Helsingin Sanomat ja Turun Sanomat kehystävät antisemitismin uhkana, torjuntana, konfliktina, solidaarisuutena juutalaisia kohtaan sekä pienen juutalaisjoukon selviytymisenä keskitysleiriltä. Media rakentaa todellisuutta antisemitismistä, joka ei kuulu liberaalin demokratian arvoihin. Rasistisille äänille ei anneta sijaa kyseisissä tiedotusvälineissä, jotka puolustavat ihmisoikeuksia. Suomen juutalaisia kyseiset tiedotusvälineet eivät kuitenkaan haastattele tai valokuvaa, toisin kuin esimerkiksi Saksan juutalaisia. Erityisesti Yle ja Helsingin Sanomat konstruoivat antisemitismistä emotionaalisen ja aistimellisen ilmiön. Antisemitismistä rakennetaan kaikkialla läsnäoleva uhka, jossa natsi-Saksan historia ja tulevaisuus kasvavasta antisemitismistä kietoutuvat yhteen. Tämä kertoo siitä, ettei antisemitismi Suomessa ole todennäköisesti ylisukupolvinen trauma, mikä saisi median varomaan liiallisen emotionaalisen tunnelman luomista.
  • Toiviainen, Taina (2022)
    : Tämä maisterintutkielmani käsittelee oikeistopopulismia ja siihen liittyvää konservatiivista kristillisyyttä. Viime vuosina oikeistopopulismi on saanut yhä enemmän näkyvyyttä, jonka katsotaan olevan lähinnä sähköisen median lisääntyneen käytön seurausta. Verkkojulkaisuista monet edustavat populistista vastamediaa, joilla on matala julkaisukynnys ja joissa esiintyvät räväkät ja pidäkkeettömät mielipiteet saavat helposti yleisöä puolelleen ja herättävät kiihkeää ja usein myös asiattomuuksiin menevää keskustelua. Lähestyin tutkielmassani aihepiiriä José Pedro Zúqueten eurooppalaista oikeistopopulistista identitaarista liikettä käsittelevän tutkimuksen avulla. Käytin myös hänen uskonnollista populismia kahtena ulottuvuutena tutkivaa artikkelia lähteenäni. Tarkastelin identitaarisen liikkeen ideologian yhteneväisyyksiä suomalaisen koti, uskonto ja isänmaa triangelin kanssa ja etsin vastauksia kysymykseen, mistä maahanmuuttovastaisuus johtuu ja miksi mennyttä aikaa kaivataan niin kovasti, että se on meilläkin kulminoitunut vaatimukseen ”Suomi Takaisin”. Tarkastelin tutkimuksessani myös Juha Ahvion Oikea Mediassa julkaistuja blogeja ja etsin niistä sekä oikeistopopulistisia että uskonnollisen populismin piirteitä
  • Räsänen, Marianne (2022)
    Asunnottomuus on samanaikaisesti historiallinen ja ajankohtainen ilmiö, joka kytkeytyy yhteiskunnan rakenteisiin, eriarvoisuuteen sekä yksilön valintoihin. Tämän tutkielman teemana on helsinkiläisten nuorten asunnottomuus ja tutkimuksen tavoitteena on luoda kuvaus nuorten asunnottomuuden lähtökohdista ja hyvinvoinnista kolmannen sektorin näkökulmasta tarkasteltuna. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka aineistona on kahden Sininauhasäätiöllä työskentelevän ammattilaisen strukturoidut etähaastattelut. Haastatteluista ensimmäinen toteutettiin sähköpostihaastatteluna ja toinen Teams-kokouksena. Molemmat haastattelut on analysoitu käyttäen sisällönanalyysia. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on toiminut Erik Allardtin teoria hyvinvoinnin ulottuvuuksista. Tutkimuskysymykseni aineistolle ovat seuraavat: 1) Millaisia ovat nuorten asunnottomuuspolut työntekijöiden näkemysten mukaan ja millaisena he näkevät asunnottomien nuorten hyvinvoinnin ja hyvinvoinnin aukot? 2) Millainen on työntekijöiden mielestä kolmannen sektorin toimijoiden rooli nuorten asunnottomuuden ehkäisemisessä ja nuorten hyvinvoinnin tukemisessa? Tulosten perusteella nuorten asunnottomuuspolut ovat moninaisia, ylisukupolvisia ja syyt asunnottomuuteen voidaan jakaa rakenteellisiin ja yksilöstä johtuviin. Nuorten tämänhetkinen hyvinvointi on hyvin vaihtelevaa ja COVID-19-pandemia on viime vuosina vaikuttanut nuorten asunnottomien fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Tuloksissa korostui kolmannen sektorin toimijoiden erityinen rooli asunnottomien auttamisessa, ja erityisesti Sininauhasäätiön Nuoli-projekti esiintyi tuloksissa merkittävänä nuorten auttajana. Nuorten hyvinvoinnista on löydettävissä moniulotteisuutta Allardtin teorian mukaisesti. Tämä on havaittavissa esimerkiksi nuorten sosiaalisten suhteiden kaipuussa ja toiveajattelussa.
  • Virtanen, Atte (2022)
    Dominioteologialla tarkoitetaan Yhdysvalloissa syntynyttä kalvinistisen kristinuskon muotoa ja siitä lähtenyttä liikettä, jonka tärkein vaikuttaja oli Rousas John Rushdoony. Armenialaistaustainen Rushdoony vaikutti ensin presbyteerikirkossa pastorina, mutta omistautui 1960-luvulta lähtien yksinomaan kirjoittamiselle ja kiertävän puhujan uralle. Työskentely lähetyssaarnaajana syrjäisessä intiaanireservaatissa oli saanut Rushdoonyn suhtautumaan epäilevästi julkisen valtiovallan mahdollisuuksiin auttaa ihmisiä yksilöinä, ja hän alkoi muotoilla kalvinistista poliittista teologiaa, jonka pohjana oli usko Vanhan testamentin lakisäädösten pätevyyteen myös nykykristittyjen elämässä. Hän kutsui itse ajatteluaan nimellä kristillinen rekonstruktionismi, mutta julkisuudessa se opittiin tuntemaan nimellä dominioteologia tai dominionismi. Rushdoonyn tärkeimmät teologiset oppi-isät olivat alankomaalaiset kalvinistit Abraham Kuyper ja Cornelius Van Til. Kuyperilta hän omaksui alueitsenäisyytenä tunnetun ajatuksen, jossa kaikki yhteiskunnan instituutiot ovat Jumalan tehtäviinsä ordinoimia ja siten samanarvoisia. Tältä pohjalta hän vastusti valtion alueen ylivaltaa suhteessa muihin alueisiin. Van Tililtä hän sai filosofiset perustelut poliittiselle ajattelulleen. Presuppositionalismina tunnetun filosofian mukaan Jumalan, ei ihmisen, on oltava kaiken päättelyn lähtökohta eikä yksikään tästä oletuksesta poikkeava filosofia kykene selittämään maailmankaikkeuden toimintoja tyydyttävästi. Rushdoonylla näihin yhdistyi postmillenialistinen historiakäsitys, jonka mukaan kristittyjen on omilla ponnisteluillaan saatettava Jumalan valtakunta maan päälle ennen Kristuksen toista tulemista. Tutkielmassa pyrin avaamaan Rushdoonyn ajatuksia hänen kirjansa Salvation and Godly Rule pohjalta ja havainnoimaan, miten Kuyperin ja Van Tilin ajattelu tulee hänellä esiin. Vertailemalla Rushdoonya ja valtavirtaisempaa teologia Stanley Hauerwasia pyrin näyttämään, että Rushdoonylle olennainen arvoliberaalin yhteiskunnan kritiikki on mahdollista myös vähemmän dogmaattisessa teologiassa. Kuvaamalla Rushdoonyn paikkaa Yhdysvaltain kristillisen oikeiston vaiheissa pyrin alleviivaamaan eroa Rushdoonyn tarkoitusperien ja seuranneen dominioteologian yhteiskunnallisen vaikutuksen välillä. Tutkielmassa selvisi, että Rushdoonyn tärkeimpiä painotuksia Vanhan testamentin lain noudattamisesta ja yhteiskunnallisten instituutioiden jakamisesta jumalallisesti ordinoituihin alueisiin ei omaksuttu Yhdysvaltain konservatiivikristittyjen poliittisiin ohjelmiin sellaisinaan. Hänen julkikuvaansa vaikutti negatiivisesti media, joka kiinnitti paljon huomiota Rushdoonyn lausuntoihin kuolemanrangaistuksesta. Sen sijaan kotiopetusliikkeessä hän oli pidetty hahmo, jopa siinä määrin, että liike sai ensi kertaa nostetta juuri hänen vuosikymmeniä jatkamansa taustatyön ansiosta.
  • Halmela, Maiju (2018)
    Anteeksiantoa ja sen merkitystä tutkitaan nykypäivänä paljon niin psykologian, teologian kuin sosiaalitieteiden puolella. Kliinikot ovat olleet jo useiden vuosikymmenien ajan kiinnostuneita anteeksiannon terapeuttisista hyödyistä, mutta vasta hiljattain sen tieteellinen tutkimus on noussut julkisuuteen. Tutkimuksessani keskityn anteeksiannon teologiseen puoleen ja tarkastelen kahden kirkkokunnan – luterilaisten ja mennoniittojen – välistä raporttia, jossa anteeksianto ilmenee. Tutkielmani tavoitteena on selvittää, mitä anteeksiantoon ajatellaan kuuluvan Healing memories -raportissa. Pyrin selvittämään, minkälaisia anteeksiannon malleja raportissa ilmenee ja miten se on vaikuttanut luterilaisten ja mennoniittojen välisiin suhteisiin vuoden 2010 mennoniitta aktion jälkeen. Tutkielmani metodina on systemaattinen analyysi. Systemaattisen analyysin metodia käyttäen analysoin kahta lähdeteostani ja pyrin löytämään näistä raporteista keskeisiä teemoja ja käsitteitä liittyen anteeksiantoon ja siihen, mitä anteeksiantoon nähdään kuuluvan näissä raporteissa. Luterilainen maailmanliitto pyysi yleiskokouksessaan Stuttgartissa vuonna 2010 julkisesti anteeksi “mennoniittaveljiltään -ja sisariltaan” uudestikastajia kohtaan kohdistuneita vainoja 1500-luvulla. Mennoniitat ovat uudestikastajaliikkeen perillisiä, jonka vuoksi he identifioivat itsensä vahvasti kastajaliikkeen perinteiden kautta. Tämä julkinen anteeksipyyntö tunnetaan nimellä mennoniitta aktio ja sen vaikutukset molemmille kirkkokunnille olivat valtaisat. Healing memories -raportti on lopputulema luterilaisten ja mennoniittojen kansainvälisen tutkimuskomission työstä. Tutkimuskomissio kävi läpi kansainvälisiä dialogeja luterilaisten ja mennoniittojen välillä ja näiden dialogien keskeiset tulokset ovat koottuina tutkimuskomission toimesta vuonna 2010 ilmestyneessä Healing memories -raportissa. Komission järjestäytymisen tavoite oli sovinnonteko näiden kahden kirkkokunnan välille. Tutkielmani keskeinen päätelmä on se, että luterilaiset ovat kasvaneet mennoniitta aktion jälkeen forensisesta anteeksiannon mallista kohti terapeuttista, vapaaksi lunastavaa anteeksiannon mallia. Luterilaiset eivät näe anteeksiantoa pelkästään “velan kuittaamisena” tai Jumalan suosionosoituksena syntiselle ihmiselle, vaan raportissa luterilaiset korostavat katumuksen, eheytymisen ja muistojen paranemisen vaikutusta anteeksiannossa. Anteeksiannon lisäksi luterilaiset toivovat sovintoa mennoniittojen kanssa ja yhteisen tulevaisuuden rakentamista Jumalan armon avulla.
  • Korkalainen, Milla (2018)
    Tutkielmassa tarkastellaan läheisensä menettäneiden lasten suhdetta menetettyyn sururyhmän kontekstissa. Tutkielman tehtävänä on ymmärtää, miten lasten suhde ja side menetettyyn rakkaaseen tulee esiin heidän piirustuksissaan ja kertomuksissaan, ja toisaalta, mikä rooli sururyhmällä on lasten surussa. Lapsen ja kuolleen läheisen suhdetta tutkielmassa tarkastellaan jatkuvan tunnesiteen paradigmaa soveltaen. Tunnesiteen katsotaan jatkuvan kuoleman jälkeen läheisen menettäneen ja kuolleen välillä. Suhde läheisen menettäneen ja kuolleen läheisen välillä kuitenkin muuttuu elämän mittaan, sillä surun ajatellaan olevan elämänmittainen kokemus. Tutkielman aineisto koostuu neljästä eri materiaalista: visuaalisesta (piirustukset), kirjoitetusta (lasten taustatiedot), puhutusta (haastattelut) ja osallistuvasta havainnoinnista sururyhmässä. Tutkimusaihetta lähestytään sekä visuaalis-narrativiisella otteella viiden latenssi-ikäisen (9−11 vuotiaan) lapsen piirustuksien ja kertomusten kautta sekä temaattisnarratiivisella näkökulmalla sururyhmän ohjaajien haastattelun perusteella. Visuaalis-narratiivisen analyysin pohjalta nousee esiin kolme erilaista suhdetta ja sidettä menetettyyn: erottamaton side, muuttuva side ja tunnusteleva side. Nämä erilaiset tunnesiteet vaikuttavat olevan jatkuvan neuvottelun alla. Ne voivat muuttua ajan mittaan lapsen kasvaessa ja kehittyessä, ja ovat sidoksissa elämän sosiaaliseen ja kulttuuriseen kontekstiin latenssi-ikäisen lapsen tunnustellessa omaa rooliaan yhteiskunnassa. Temaattis-narratiivisesta analyysistä nousevien teemojen perusteella sururyhmässä menetetyt läheiset tulevat muistelun kautta näkyviksi ja muistelun pohjalta rakentuu side menetettyyn, vaikkakaan tuonpuoleisuuden ajatukset eivät ryhmässä nouse esiin. Sururyhmä antaa apukeinoja ja voimavaroja erityisesti ryhmän tarjoaman vertaistuen kautta surun kohtaamiseen, joka saattaa olla monelle ammattilaiselle haasteellista. Lopulta, surun sanoittaminen ja surun kokonaisvaltaisuuden käsittäminen sekä tulevaisuuden näkeminen merkityksellisenä tarjoavat surun kanssa eläville lapsille voimavaroja tulevaan. Näin ollen tutkielman tulokset osoittavat sururyhmän olevan tarpeellinen surun käsittelyssä. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että jatkotutkimuksena olisi hyödyllistä yhdistää kriisikeskusten ja seurakunnan lasten sururyhmätoiminta sekä tehdä pitkittäistutkimusta, sillä se mahdollistaisi suhteen ja tunnesiteen tarkastelun pidemmällä aikavälillä.
  • Hietanen, Merita (2023)
    Kaupunkiteologian historiantutkimus on toteutettu historiantutkimuksen menetelmin tarkastellen erityisesti yhden toimijan työtä ja vaikutusta tietyssä ajallisessa ja paikallisessa kontekstissa. Tutkimuksen lähteinä käytetään Espoon seurakuntien arkistolähteitä, lehtiartikkeleita ja ajankohtaan liittyvää kirjallisuutta, sekä avoimia haastatteluja, jotka tehtiin diakoniatyöntekijöille Korpela, Niska-Virta ja Rasila. Tutkimus vastaa tutkimuskysymykseen, millaista diakoniatyöntekijä Elli Korpelan toiminta oli marginalisoituneiden parissa 1971–1989 ja kuinka hän sitä toteutti. Elli Korpela työskenteli Tapiolan seurakunnassa diakoniatyöntekijänä luoden uudensuuntaista lähimmäiskeskeistä diakoniatyötä, joka painottui etenkin päihde-, mielenterveys- ja kriminaalityöhön. Tämän marginalisoituneen ihmisryhmän kohtaamisessa Ellin työssä korostui ennakkoluulottomuus, jalkautuminen, terapeuttinen läsnäolo ja ymmärrys ongelmien kasaantumisesta. Elli teki uraauurtavaa työtä. Työssä näkyi aito välittäminen ja lähimmäisenrakkaus, mutta Elli toi myös esiin, että työtä ei pystynyt resurssien rajallisuuden vuoksi tekemään niin laadukkaasti, kuin hän olisi halunnut. Elli teki myös arvokasta työtä vapaaehtoisten johtajana ja vapaaehtoiset olivat hänelle arvokas resurssi, kun hän jalkautui marginalisoituneiden pariin. Lisäksi Elli pyrki omalla toiminnallaan vaikuttamaan ihmisten asenteisiin ja ennakkoluuloihin marginaaliryhmiä kohtaan. Tutkimus vastaa tutkimuskysymykseen ja antaa myös uutta tietoa kaupungistumisen ja yhteiskunnan marginalisoitumisen aiheuttamista ongelmista diakoniatyölle ja diakoniatyön merkittävyydestä haasteellisissa olosuhteissa. Jatkossa tutkimusta voidaan hyödyntää seurakuntatyössä, yhdyskuntatyössä ja marginalisoituneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten parissa tehtävän moniammatillisen työn kehittämisessä. Tutkimuksessa tulee esiin, miten seurakunta voi vaikuttaa yhteiskunnassa ilmeneviin epäkohtiin ja toimia myös itse niiden poistamiseksi. Jatkotutkimusaiheina nousivat marginalisoituneiden naisten kokemukset, diakonian asiakkaiden ja seurakuntatyön työntekijöiden kokemukset ja lisäksi olisi tarpeen tutkia olisiko Espoon Diakoniakeskuksen perustaminen ajankohtaista.
  • Salmi, Emmi (2022)
    Tämä tutkimus on diskurssianalyysi, joka tarkastelee islamilaisia ääriliikkeitä Yle Uutisten ja Suomen Uutisten verkkouutisartikkeleissa vuoden 2021 Afganistanin kriisin aikana. Kriisin taustalla oli Talibanien maa-alueiden valloitus ja lopulta vallankaappaus, joka tapahtui elokuussa 2021. Tutkimus selvittää, millaisia diskursseja islamilaisista ääriliikkeistä muodostuu vuoden 2021 Afganistanin kriisiin liittyvässä uutisoinnissa ja miten nämä diskurssit rakentavat ja ylläpitävät kuvaa islamista. Vertailen myös medioiden esittämiä kuvauksia toisiinsa. Tutkimuksen aineisto koostuu 28 artikkelista, joista 18 on julkaistu Yle Uutisten internetsivuilla ja kymmenen Suomen Uutisten verkkosivuilla. Artikkeleista 26 on uutisartikkeleita ja kaksi reportaasia. Tutkimuksen metodina käytetään diskurssianalyysia. Analyysin avulla muotoutui kuusi diskurssia, jotka koostuivat aineistosta löytyneistä islamilaisiin ääriliikkeisiin liittyvistä toistuvista teemoista ja viittauksista. Diskurssit ovat valtakamppailudiskurssi, uhkadiskurssi, julkisuusdiskurssi, epävakausdiskurssi, naisvihadiskurssi sekä väkivallan uskonto -diskurssi. Valtakamppailu- ja naisvihadiskurssi esiintyi vain Talibania käsittelevissä uutisissa. Muut diskurssit esiintyivät myös muita äärijärjestöjä koskevissa uutisissa. Aineistossa islamilaiset äärijärjestöt kuvataan väkivaltaisina ja brutaaleina toimijoina, jotka eivät piittaa muusta kuin omista intresseistään. Taliban esiintyy aineistossa keskeisimpänä äärijärjestönä, mutta aineistossa puhutaan myös Isiksestä, Isis-K:sta ja al-Qaidasta. Aineistossa islam kuvataan hyvin yksinkertaistettuna ja yhtenäisenä uskontona, jossa vallitsee tiukat normit ja määräykset. Islamiin liittyviä käsitteitä käytetään epämääräisesti erityisesti islamilaisen lain kohdalla. Median luoma kuva islamista noudattaa tutkimuksen perusteella stereotyyppistä ja yleistynyttä kaavaa, jota tuntuu olevan haastavaa muuttaa. Islamilaisia ääriliikkeitä koskevassa aineistossa islam näyttäytyy vanhoillisena ja väkivaltaisena uskontona, joka ei kuulu moderniin länsimaalaiseen yhteiskuntaan.
  • Tyrväinen, Salla (2022)
    Tutkimuksessa tarkastellaan kärsimysmystiikkaa sellaisena kuinka se esiintyy saksalaisella Dorothee Söllellä (1929-2003) sekä niillä keskiajan mystikoilla, joihin hän kärsimysmystiikan yhteydessä viittaa. Näitä mystikoita ovat: Mechthild Magdeburgilainen, Mestari Eckhart, Johannes Tauler, Heinrich Suso ja Ristin Johannes. Lisäksi on tarkasteltu eräiden mystikkojen taipumusta runnella itseään. Tavoitteena on ollut tarkastella, miten kärsimys näyttäytyy ihmisen ja Jumalan ja ihmisen ja maailman suhteissa kärsimysmystiikan valossa, sekä miten Söllen ja keskiajan mystikkojen käsitykset näissä kysymyksissä eroavat toisistaan ja mikä niitä yhdistää. Söllen kärsimysmystiikkaa tarkasteltaessa kysymyksenä on ollut, onko se antiteodikistista. Aihetta on lähestytty määrittelemällä, mitä kristillinen mystiikka on sekä miten Sölle sen määrittelee. Kärsimysmystiikan merkittävän nousun taustaa 1200- ja 1300-luvuilla kartoitettiin sekä teologis-kirkollisista että kulttuuri- ja sosiohistoriallisista lähtökohdista käsin. McGinnin mystiikan teologian teokset ovat olleet sekundaarilähteinä keskiajan mystikoiden kärsimysmystiikan kuvauksiin, paitsi Eckhartilta on käytetty myös alkuperäislähteitä. Söllen kärsimysmystiikan osalta tärkeimpinä lähteinä ovat olleet kirjat Das Leiden (1973) ja Mystik und Widerstand (1997). Kärsimysmystiikan sekä askeettisten käytäntöjen kukoistamisen taustalla erityisesti 1200-luvun lopulla ja 1300-luvulla olivat teologis-kirkolliselta puolelta katumuksen sakramentin ja kiirastuliopin nousu sekä Tuomas Akvinolaisen tekemä ajallisen ja iankaikkisen rangaistuksen jaottelu ja yhdistäminen kiirastulioppiin legitimaationa ja motivaationa Kristuksen seuraamiselle (imitatio Christi ), joka toteutui usein imitatio passioniksena, kärsimyksen jäljittelynä. 1300-luvun alkupuolella Keski-Euroopan katovuodet aiheuttivat nälänhädän ja vuosisadan puolivälissä kärsittiin mustasta srumasta, joilla lienee ollut osuutensa kärsimysmystiikan viljelyyn. Tutkimukseen valitut keskiajan mystikot kuvaavat kärsimystä rikkain kielikuvin: vaipumisena, resignoitumisena helvettiin, vieraantumisena, ahdistuksena (Getrenge) ja pimeänä yönä ja käyvät keskusteluja Frau Pein:in kanssa. Kärsimykseen liittyy mystikoilla usein kuvausta tyhjäksi tulemisesta. Oma kärsimys liitettiin Kristuksen kärsimysten yhteyteen. Kuvauksissa on paradoksaalista ilmaisua: vieraantuminen onkin toisilla union intiimein muoto, ja jubilaciossa voi olla edelleen mukana Getrenge, ja siellä samoin kuin kontemplaatiossa on eksyksissä oloa. Keskiajan mystikoiden kärsimyksen voi sijoittaa via mysticalla, mystiikan tiellä purgatio-vaiheen alle. Dorothee Söllen vaihtoehtoisen mysiikan tien toisena vaiheena on luopuminen (loslassen), joka on myös ”pimeä yö.” Sölle tulkitsee ja siteeraa keskiajan mystikoita, erityisesti Eckhartia, korostaen käsitystä: Jumala on kärsivänä kärsivien rinnalla. Luopumisen asemalla Söllella voi tulkita tapahtuvan myös uniota, mutta matka jatkuu parantamisen/vastarinnan asemalle (heilen/widerstand), mikä merkitsee suuntaamista kohti maailmaa: compassioon, eli myötäkärsimiseen ja solidaarisuuteen maailman kärsiviä kohtaan, sekä oikeudenmukaisuuden, rauhan ja luomakunnan eheyden puolustamiseen. Sölle paheksuu teodikeaa useissa kohdin tekstejään, onnistuu puolustamaan rakastavaa Jumalaa, ja hänen voidaan esitetyn perusteella katsoa edustavan antiteodikealaisuutta.
  • Linna, Kari (2022)
    Tutkielmassa tarkastellaan hengellisen kasvun näkökulmaa bibliodraamatyöskentelyssä viiden ohjaajan haastatteluista saadun bibliodraamatyön suunnittelua ja toteutusta koskevan aineiston avulla. Tutkimuksessa selvitellään Raamatun tekstin vaikutusta ensiksi bibliodraaman suunnitteluun ja toiseksi suunnittelutyön heijastumista draaman toteutukseen, jossa sitä tarkastellaan erilaisten kohtaamistilanteiden yhteydessä hengellisen kasvun näkökulmasta. Hypoteesina tutkimuksessa on, että kokemuksellinen toiminta voi auttaa löytämään merkityksellisempää ja omakohtaisempaa suhdetta Raamatun kertomuksiin. Tutkimus on laadullinen ja sisällönanalyysin avulla haastatteluiden suunnitteluvaiheesta löytyi kolme pääluokkaa: Rohkaistuminen ja uskaltaminen, Luova oivallus ja Empaattinen mukana eläminen, joiden avulla hengellisen kasvun näkymiä on tarkasteltu draamatyöskentelyn toteutukseen liittyvien kohtaamistilanteiden kuvausten perusteella. Sielunhoidon näkökulma mahdollistaa hengellisen tarkastelunäkökulman käyttämisen tutkimuksessa. Bibliodraama on todettu aiemmissa tutkimuksissa monipuolisten toimintatapojensa vuoksi hyväksi tavaksi ajankohtaistaa ja syventää Raamatun kertomusten sisältöä sekä luoda niihin myös henkilökohtaisempaa suhdetta kokemuksellisuuden ja ryhmässä tapahtuvan vuorovaikutteisen toiminnan avulla. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi samansuuntaisia havaintoja. Huolellinen suunnittelu luo osaltaan turvallista työskentelyilmapiiriä ja edellytyksiä sille, että uskalletaan heittäytyä luovaan työskentelyyn aidosti oman persoonan välityksellä, ja uskalletaan ryhtyä eri työmuotojen avulla käsittelemään Raamatun tekstin aihepiireistä löytyviä tilanteita ja aiheita. Vuorovaikutteinen toiminta ryhmässä, mielikuvituksen käyttö ja eläytyminen erilaisiin Raamatun teksteistä välittyviin tilanteisiin tarkentavat omaa työskentelyä ja auttavat pääsemään kiinni yksilön oman elämän kannalta tärkeisiin teemoihin. Ryhmätilanteissa tai eri toimintatapojen yhteydessä vuorovaikutus ja empatia ovat vaikuttaneet luovien ja rohkeuttakin vaativien näkökulmien avautumiseen työskentelyssä oman hengellisen kasvun alueille. Bibliodraama voi olla toimintatapojensa avulla aktivoimassa kirkollista elämää laajemminkin auttamalla sen usein jäykkiä ajattelu- ja toimintatapoja uudistumaan, ja tällä tavoin tuomaan kristillistä toimintakulttuuria lähemmäksi tämän päivän ihmisiä.
  • Somerto, Sakari (2022)
    Tässä tutkielmassa pyrin selvittämään, mitä diskursseja suomalaisissa astrologia-aiheisissa Instagram-julkaisuissa esiintyy, ja millä tavoin ne ilmaisevat uskomista ja ei-uskomista. Tutkielma kytkeytyy laajempaan uushenkisyyden tutkimukseen ja tarkastelee uskomista perinteisen uskonnollisuuden ulkopuolisessa kontekstissa. Lisäksi tutkielma kytkeytyy viime vuosien (väitettyyn) astrologiatrendiin. Aineistonani on aihetunnisteiden #horoskooppi ja #horoskoopit perusteella rajatut Instagram-julkaisut kommentteineen noin kahden kuukauden ajalta. Tarkasteltavia julkaisuja on noin kolmesataa. Muodostan aineiston perusteella 12 diskurssia, eli informointi-, tunnistamis-, uskomis-, hyöty-, reaktiivisen, uushenkisyys-, ei-uskomis-, epäily-, viihtymis-, markkinointi-, huumori-, ja taidediskurssin, joissa ilmenevää uskomisen ja ei-uskomisen ilmaisua tarkastelen. Havaitsen, että selkeitä uskomisen ja ei-uskomisen ilmaisuja aineistosta löytyy vain vähän, suurimman osan julkaisuista ollessa tulkinnanvaraisia. Arvelen tämän johtuvan yhtäältä astrologiasuhteen avaamisen kokemisesta tarpeettomana, toisaalta julkaisujen mukauttamisesta kirjavalle, niin uskovista kuin ei-uskovistakin koostuvalle yleisölle. Kolmaneksi syyksi arvelen sitä, etteivät astrologiaan uskominen tai ei uskominen välttämättä ole olennaisia asioita astrologian harrastajille, ja mielekkäämpää voikin olla keskittyä käsitelemään oman elämän ymmärtämistä, taideharrastusta tai muuta itselle mielekästä asiaa astrologisesta näkökulmasta.
  • Leskinen, Anni (2022)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten surua käsittelevissä lastensaduissa näkyy kristilliseksi tulkittavaa symboliikkaa. Tutkimustehtävänä oli aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla tarkastella surua käsittelevissä lastensaduissa käytettyä symboliikkaa ja tuoda esille symboliikan mahdollisia kristillisiä merkityksiä. Tutkimusaineisto koostuu kymmenestä suomenkielisestä lastensadusta, jotka käsittelevät isovanhemman kuolemaa ja sen aiheuttamaa surua. Lastensaduista nousevalla symboliikalla tarkoitetaan satujen teksteissä esiintyviä vertauskuvia ja symboleja, jotka yhdistyivät isovanhemman kuolemaan ja sen käsittelemiseen tai ymmärtämiseen. Kristilliseksi tulkittava symboliikka määriteltiin vertauskuviksi ja symboleiksi, joille on olemassa myös kristillisiä merkityksiä. Tutkimuksen analyysissa nousi esille kolme kontekstia, joissa lastensatujen symboliikkaa esiintyi isovanhemman kuoleman ja sen aiheuttaman surun käsittelyssä. Nämä olivat isovanhemman kuoleman ja menetyksen konkreettinen ymmärtäminen, lapsen ja isovanhemman suhteen jatkuminen mielikuvien tasolla ja käsitys jälleennäkemisestä edesmenneen isovanhemman kanssa. Analyysissa lastensaduista noussutta symboliikkaa tarkasteltiin kyseisistä konteksteista käsin. Tutkimus osoittaa, että surua käsittelevistä lastensaduista on löydettävissä jonkin verran kristilliseksi tulkittavaa symboliikkaa. Selkeästi kristilliseksi tulkittavaa symboliikkaa löytyi kahdesta lastensadusta, joissa symboliikkaan oli yhdistetty Jumala tai/ja Jeesus. Kristillistä symboliikkaa näkyi myös melko selkeästi lastensaduissa, joissa oli mainittu hautajaiset tai kuvattu niitä yksityiskohtaisesti. Yhdestä lastensadusta löytyi piilevää kristillistä symboliikkaa siinä esiintyvän hallava hevosen myötä. Useissa lastensaduissa oli käytetty symboliikkaa, jolle on myös kristillisiä merkityksiä, mutta nämä kristilliset merkitykset eivät tulleet satujen konteksteissa esille. Tutkimustulosten pohjalta voidaan todeta, että surua käsittelevissä lastensaduissa on käytetty kristillisestä perinteestä tuttuja vertauskuvia ja symboleita, mutta niille on annettu saduissa omia sisäisiä merkityksiä kristillisten merkitysten sijaan. Tutkimustulokset osoittavat, että kristilliset käsitykset voivat nousta kuoleman yhteydessä esille, mutta niitä käytetään suomenkielisessä surua käsittelevässä lastenkirjallisuudessa melko vähän. Tutkimus antaa mahdollisuuden jatkotutkimuksille koskien muuta lastenkulttuuria ja kristinuskon tai muiden uskontojen näkymistä siinä.
  • Kovanen, Veera (2022)
    Tiivistelmä Tiedekunta: Helsingin yliopisto Koulutusohjelma: Teologian ja uskonnontutkimuksen maisteriohjelma Opintosuunta: Opetus- ja kasvatustehtävien asiantuntijatyö Tekijä: Veera Kovanen Työn nimi: E.J. Dionne katolilaisena Trump-kriitikkona Työn laji: Maisterin tutkielma Kuukausi ja vuosi: Toukokuu 2022 Sivumäärä: 45 Avainsanat: Katolisuus, E.J Dionne, Donald Trump, Yhdysvallat, Commonweal Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto, Keskustakampuksen kirjasto, Teologia Muita tietoja: Tiivistelmä: Tutkimuksessani tavoitteena on selvittää politiikantoimittaja E.J Dionnen kannanottoja koskien Donald Trumpia ja hänen hallituksensa politiikkaa. Tutkimuskysymykseni on, miten uskonnollisuus ja erityisesti E.J. Dionnen katolilaisuus nousee esille kyseisissä kannanotoissa. Lisäksi aion tutkimuksessani selvittää, kuinka Donald Trump ja hänen hallituksensa on ottanut esille uskonnollisia teemoja presidenttivaalien ja presidenttikauden aikana. Lisäksi otan selvää, millä tavalla katolinen kirkko on jakaantunut Yhdysvalloissa, ja millaista paavi Franciscuksen kannatus on Yhdysvaltojen katolilaisten parissa. Lähteenä tutkielmassa on katolisen Commonweal sanomalehden artikkelit, jotka E.J. Dionne on kirjoittanut. Rajaan käyttämäni aineiston käyttämällä hakusanaa Donald Trump ja osastona on uskonto. Käyn rajauksen mukaiset artikkelit systemaattisesti aikajärjestyksessä läpi alkaen vuodesta 2015 Donald Trumpin presidentin vaalikampanjasta ja päättyen vuoteen 2020. Tutkimuksessa selvisi, että E.J. Dionnen kannanotoissa Donald Trumpia kohtaan ilmenee selkeästi uskonnollisuutta ja kirjoittajan omaa katolista taustaa. Dionne perustelee kritiikkiään Trumpia kohtaan Raamatun teksteillä ja katolisuuden keskeisillä periaatteille, kuten sosiaalisella oikeudenmukaisuudella ja yhteisellä hyvällä. Lisäksi Dionne kertoo avoimesti omasta uskonnollisuudestaan artikkeleissaan. Trumpia kritisoidaan Dionnen artikkeleissa usein tekopyhyydestä ja Dionnelle tärkeiden kristinuskon periaatteiden rikkomisesta. Donald Trump ja tämän hallituksen uskonnolliset teemat olivat perinteisten kristillisten arvojen puolustaminen, muslimien maahantulokielto ja presidentinvaalien aikana Trump nosti esille muiden ehdokkaiden uskonnollisuutta ja usein kritisoi muiden ehdokkaiden uskonnollista taustaa puheissaan. Yhdysvaltojen katolisuus oli jakautunut kahtia, joka ilmenee myös paavi Franciscuksen kannatuksessa Yhdysvalloissa. Katolisuus oli jakautunut Yhdysvalloissa konservatiiviseen linjaan, joka kritisoi paavi Franciscusta ja liberaaliin linjaan, joka kannatti paavi Franciscusta.
  • Huuhtola-Laurén, Tero (2022)
    Tämän tutkielman tehtävänä on tutkia, mitä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia on Viktor Franklin logoterapian pääkäsitteillä ja suomalaisen evankelisluterilaisen sielunhoidon opaskirjallisuuden sielunhoitokäsityksillä. Tutkielman pääkirjallisuutena käytän Viktor Franklin teosta Logoterapia: Avain mielekkääseen elämään (2005), sillä se sisältää Franklin logoterapian pääperiaatteet tiivistetysti. Sielunhoidon pääkirjallisuutena käytän kahta viimeaikaista suomalaisen sielunhoidon opaskirjaa, Paavo Kettusen teosta Auttava kohtaaminen 1: Sielunhoidon perusteet ja teologia (2013) sekä Raili Gothónin teosta Auttava kohtaaminen 2: Sielunhoidon menetelmät ja käytäntö (2014). Valitsin nämä teokset, sillä niissä esitetään kattavasti suomalaisen sielunhoidon historiaa, teoriaa, teologiaa, käytänteitä ja menetelmiä. Käytän myös tärkeänä ja tukevana kirjallisuutena kahta muuta viimeaikaista sielunhoidon yleisesitystä, jotka ovat Sielunhoidon teologia (2021) sekä Sielunhoidon käsikirja (1997). Tarkastelen aluksi sielunhoidon historiaa ja kehitystä Suomessa vanhaluterilaisesta ja pietistisestä sielunhoitomallista kohti nykypäivän terapiakeskeisempää suuntausta. Lisäksi analysoin tarkemmin sielunhoidon käsitettä. Tämän jälkeen esittelen Franklin logoterapian tutkielman kannalta riittävän kattavasti. Erittelen siitä tärkeimmät käsitteet ja kategoriat, joihin vertaan sielunhoitoon liittyvää aineistoa. Käyn läpi evankelisluterilaisen sielunhoidon ja logoterapian ihmiskäsityksen kappaleen kodalla logoterapian ihmiskäsityksen kolme peruspilaria. Tämän jälkeen vertailu siirtyy logoterapian kolmeen arvoryhmään, joista viimeinen, asennearvot, on jaettu vielä kolmeen osaan (syyllisyys, kärsimys ja kuolema). Seuraava luku käsittelee logoterapian ja evankelisluterilaisen sielunhoidon eroavaisuuksia. Esittelen vielä eroavaisuuksien jälkeen paradoksaalisen intention tekniikan, joka on logoterapian tunnetuin käytännön menetelmä. Logoterapiasta ja evankelisluterilaisesta sielunhoitokirjallisuudesta löytyy paljon samankaltaisuuksia, eikä niiden välillä ole merkittäviä ristiriitoja, vaikka joitakin eroavaisuuksia löytyy. Eroavaisuudet niiden välillä liittyvät lähinnä sielunhoidon erityisosaamisen alueelle. Yhdistämällä logoterapia evankelisluterilaiseen sielunhoitoon voidaan nähdäkseni saavuttaa suuri positiivinen ja hyödyllinen potentiaali ihmisen henkilökohtaiseen elämän tarkoitukseen sekä perimmäiseen tarkoitukseen liittyvissä kysymyksissä.
  • Pyykkönen, Heidi (2022)
    Tutkimuskysymykseni oli, millaisia kokemuksia lukion ja perusopetuksen yläluokan evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajilla on draaman käytöstä opetustyössään. Rajasin draaman tarkoittamaan kokemuksellista oppimista, kokemukseen perustuvia työtapoja ja roolityöskentelyä. Tutkimusaineistoni koostui kahdeksasta haastattelusta, joista tein kuusi lukion ja kaksi perusasteen yläluokkien opettajille. Suoritin haastattelut koronapandemiasta johtuen Zoomin välityksellä keväällä 2021. Tässä haastattelututkimuksessa metodina toimi aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Pidän aineistoani erittäin laadukkaana. Haastatelluilla opettajilla oli usealla takanaan yli 25 vuoden kokemus uskonnon aineenopettajana ja he olivat työhönsä syvästi paneutuneita, innostavia, itseään kehittäviä ja palkittuja opettajia. Aineistoni toi esille, että heillä oli paljon kokemusta draamallisesta toiminnasta. Erilaisia harjoitteita oli hyödynnetty minuutin mittaisista hetkistä koko kurssin kestävään ja koko kouluyhteisön osallistavaan kokonaisuuteen. Draamallisen työtavan käyttäminen oppitunneilla paljastui ajoittain haastavaksi, mutta oikeissa olosuhteissa toteutettuna erittäin palkitsevaksi keinoksi opettaa, opiskella ja oppia. Koulussa tapahtuva kiusaaminen tai oppilaiden välille syntyneet jännitteet vähensivät draamallista toimintaa oppitunneilla. Eniten draamallista toimintaa vastustivat oppilasmateriaalin ääripäät: suorituskeskeiset ja ahkerat oppilaat kokivat sen ajan hukkaamisena ja toisessa ääripäässä opiskelijat vastustivat niin opettajaa kuin opetettavaa ainettakin. Draamallisten toimintatapojen käyttäminen molempien ääripäiden kanssa oli kuitenkin perusteltua. Draama toi oppitunneille vaihtelua, vuorovaikutusta, iloa, hauskuutta, heittäytymistä ja loi positiivista, opiskelua tehostavaa ilmapiiriä. Kokemuksellisuuteen perustuva opettaminen jätti voimakkaan muistijäljen oppilaisiin ja toimi siksi erittäin tehokkaana tapana oppia. Aineistoni paljasti, että ylioppilaskirjoitusten kasvanut vaikutus jatkokoulutuspaikan saamiseksi oli tuonut lukioon stressaantuneen ilmapiirin jo ensimmäisestä vuodesta alkaen. Lukiosta on tulossa digitaalisten tehtävien tekemiskeskus, josta puuttuvat yhteisöllisyys ja vuorovaikutus. Tällainen kehitys on hälyttävää ja yksi keino ehkäistä pelkkää lyhytnäköistä suorituskeskeisyyttä on lisätä draamallisia menetelmiä opetukseen.
  • Salkunen, Johanna (2022)
    Pro gradu -työssäni tutkin katolisen nunnan Jeanne de Jussien kuvausta Geneven reformaatiosta sen alkuvuosina 1526–1535. Pääkysymykseni on miten Jussie kuvasi vastustajiansa, eli reformaattoreita. Vastaan samalla miten hän kuvasi omansa, eli katoliset. Tutkin, millaisia tapoja Jussie käytti kuvatessaan ihmisiä, ja eroaako se silloin kun oli kyse “meistä” ja “muista”. Päälähteeni on Jeanne de Jussien kirjoittama Lyhyt kronikka. Se on kirjoitettu ranskaksi, ja oletettavasti aloitettu pian sen kuvaamien tapahtumien jälkeen, ja se on valmistunut vuoteen 1547 mennessä. Teoksen on kääntänyt englanniksi Carrie F. Klaus ja se on julkaistu sarjassa The Other Voices in Early Modern Europe. Kronikassa Jussie kuvasi miten reformaation aiheuttamat levottomuudet alkoivat Genevessä. Keskiössä on miten reformaatio uhkasi katolisia, ja erityisesti Pyhän Klaaran luostarin nunnia. Reformoidut olivat kuvauksessa “kurjia koiria”, ja katoliset rohkeita, hyviä ja uskollisia. Menetelmiini kuuluvat lähteen syväluku ja sisällön analyysi, sillä pro gradu -työni perustuu vahvasti sille, mitä kirjoituksista löytyy. Vastatakseni kysymyksiini, tarkastelen tekstissä erityisesti kohtia, joissa Jussie kuvasi muiden toimintaa. Apukysymyksinäni ovat: Kuka tai ketkä olivat toimijoita? Miten toimittiin? Kehen tai keihin toiminta vaikutti ja miten? Miten Jussie suhtautui siihen? Kronikassa Jeanne de Jussie kuvasi monipuolisesti reformaation vaikutuksia erityisesti Pyhän Klaaran luostarin nunniin. On selvää, että reformaatio oli Jussiesta suuri virhe, ja erityisesti reformaattorit olivat suuria pahantekijöitä. Reformoitujen rangaistukset ja pahoinpitelyt edustivat jopa taivaallista oikeutta. Sitä vastoin katolisiin kohdistuvat rikkeet olivat väärin ja kohdistuivat myös Jumalaa vastaan. Jeanne de Jussien kuvaukseen vaikutti voimakkaasti se, kenestä hän kirjoitti. Katoliset olivat hyviä ja luotettavia, reformoidut petollisia ja ilkeitä. Katolisille oli sallittu asiat, jotka reformoitujen tekemänä olivat häpeällisiä ja jopa rangaistuksen arvoisia. Reformoidut toiseutettiin alistaen heidät vain pahantekijöiksi ja heidät esitettiin aina negatiivisessa valossa.
  • Vistilä, Tero (2021)
    : Tässä tutkimuksessa tutkitaan seurakuntien organisaatioviestinnän ja yhteisöviestinnän merkitystä, käytäntöjä ja ilmenemistapoja tiedotustyön muutoksen, ja siihen saumattomasti liittyvän yhteisöviestintää harjoittavan työntekijän näkökulmasta. Tarkoituksena oli historiallisen dokumentoinnin kautta saada yleiskuva seurakunnallisen viestinnän kehityksen painopisteistä ja tiedotuskentän muutoksista. Viestinnän kehitys ei tarkoita tässä tutkimuksessa viestinnän kohteen tai sisällön muutosta, vaan sitä muutosta, miten viestintätyö on muuttunut työntekijän, työympäristön ja työkalujen kautta. Tämä tarkoittaa teknisen kehityksen, viestinnän kehitykseen liittyvien hankkeiden, organisaatiomuutosten ja työn sisällön muutosta. Tiedotustyön ohella seurakuntalehti on ollut tiedotuksen kulmakivi, ja lehtiartikkelit sekä vuorovaikutus seurakuntalaisten kanssa on mielenkiintoista. Tuhansien artikkelien aineiston suuruuden takia journalismia ja sen sisällön muutosta ei voi kuitenkaan tutkia yhtä mielekkään analyyttisesti tässä yhteydessä kuin tiedotustyötä. Tarkoitushakuinen arkistoanalyysi ja työntekijöiden haastattelut laatimillani kysymyksillä johdattavat aiheen historialliseen käsittelyyn ja johtopäätösten tekemiseen viestinnän kehityslinjoista. Tutkimuksen tuloksena on tarkoitus saada kokonaiskuva seurakunnallisen yhteisöviestinnän kehityksestä, siihen vaikuttavista tekijöistä ja mediakentän ratkaisevista muutoksista, jotka ovat vaikuttaneet kokonaisvaltaisesti viestintätyöhön. Seurakunnallinen tiedotustyö kehittyi pitkälti tiedotus- ja viestintäalan kehityksen mukana ja seuraillen postmoderniksi muuttuvan yhteiskunnan muutoksen mahdollistamia uusia tapoja tavoittaa ihmisiä rakennemuutoksen muuttamissa ympäristöissä. Uudet seurakunnat olivat syntyneet moderniin ympäristöön. Sisällöllisesti viestinnän teemat tai aiheet eivät ole käyneet läpi yhtä suurta muutosta, kuin mitä tekninen kehitys on aiheuttanut. Tämä tulee ilmi tietenkin myös kirkon perustehtävän kautta. Tiedotustyön käsite muuttui ajan kuluessa vuorovaikutukseksi, dialogiksi ja lopulta eri viestijöiden yhteistuotannoksi mediavälineiden kehityksen kautta. Audiovisuaalinen ja painotekninen kehitys sekä mainonnan ja journalismin keinojen käyttö sysäsivät tiedotustyön kehitykseen. Digitalisointi lisäsi tiedotuksen visuaalisuutta entisestään. Sittemmin aikaan ja paikkaan sitoutumaton internet teki tiedotuksesta alati saavutettavan ja lisäsi tiedonhakijan mahdollisuuksia hankkia aina tietoa. Reaaliaikainen sosiaalinen media ja vuorovaikutuksessa olevat sosiaaliset henkilöt, yhteisöt ja ilmiöt loivat oman mediamaailman, jossa on yhtä monia tuottajia kuin tiedon vastaanottajia. Visuaalisuuden ja tiedonhankinnan kehityksestä siirryttiin sosiaaliseen vuorovaikutuksen yksilöiden ja yhteisöjen välillä.