Browsing by Subject "kansainväliset suhteet"

Tutkielmassa tarkastellaan yhtä kansainvälisten suhteiden ja diplomatian lähihistorian pulmallisinta haastetta, kysymystä Kosovon asemasta vuosina 1998–2010. Se oli yksi keskeisimmistä 1990-luvun Jugoslavian hajoamissotien solmukohdista ja suhtautuminen siihen jakaa edelleen kansainvälisen yhteisön rivejä maailmanlaajuisesti. Tapaus on erityisen mielenkiintoinen myös nationalismin ja historiapolitiikan kannalta, sillä Kosovo on sekä albaanien että serbien kansallisen identiteetin ydinaluetta. Varhaishistorian myytit ja etnohistorialliset kertomukset ovat olleet tärkeässä asemassa lukuisissa aluetta koetelleissa konflikteissa. Tutkimuksen lähtökohtana on historiapolitiikan lähestymistavan välttämättömyys kansainvälisesti politisoituneen 'Kosovon kysymyksen' ymmärtämisessä. Historiapolitiikan teoreettisen viitekehyksen soveltuvuuden koettelu diplomatian argumentaation ja kansainvälisten suhteiden analysoinnissa on olennainen osa tutkimuksen tehtävänasettelua, sillä varsinkaan Suomessa ei vastaavaa tutkimusta ole ennen tehty. Samalla tutkimuksen tavoitteena on luokitella, analysoida ja vertailla eri valtioiden diplomaattisten historia-argumenttien käyttöä Kosovon kysymyksen yhteydessä sekä tarkastella näiden argumenttien kautta suhtautumista kansallisiin etnohistorian tulkintoihin ja niiden käyttöön 1990-luvun retoriikassa. Tutkielman tärkeimpiä alkuperäislähteitä ovat YK:n turvallisuusneuvoston Kosovoa käsittelevien istuntojen pöytäkirjat vuosilta 1998–2010 sekä huhti- ja heinäkuussa 2009 YK:n kansainväliselle tuomioistuimelle (ICJ) toimitetut, Kosovon itsenäisyysjulistuksen lainmukaisuutta käsittelevät, kirjalliset lausunnot ja kommentit. Tutkimuskirjallisuuden osalta tutkielman tärkeimpiä lähteitä ovat muun muassa Oliver Jens Schmittin, Marc Wellerin ja Pekka Visurin teokset sekä monet albaanien ja serbien kansallisia historiakäsityksiä ilmentävät teokset. Tutkielman metodologisena apuvälineenä on sovellettu suomalaisessa tutkimuksessa aikaisemmin hyvin vähän käytettyä Karl-Georg Faberin mallia historian poliitisen käytön kategorisoimiseksi. Faberin mallia käytetään paitsi historia-argumenttien luokittelun kehikkona, myös ajattelua ohjaavana historianfilosofisena kolmitasoisena mallina. Sitä on täydennytty Chaïm Perelmanin ja Lucie Olbrechts-Tytecan retoriikan tutkimuksen teorialla. Tutkimuksen tärkeimpiä johtopäätöksiä on historiapolitiikan näkökulman ja Faberin mallin hedelmällisyyden toteaminen diplomatian argumentaation analysoinnissa. Samalla tutkimus osoittaa, että historia-argumenteilla oli (ja on edelleen) Kosovon kysymyksessä oma erityinen roolinsa, joka vaihteli ajallisesti ja teemoittain. Toisaalta kansalliset historiakäsitykset, kuten käsitys omasta kansasta uhrina, näkyivät argumenteissa selvästi, toisaalta pyrkimyksenä oli vältellä nationalistiseksi tulkittavia historia-argumentteja. Lisäksi monissa argumenteissa vaadittiin väkivaltaisen historian jättämistä taakse eurooppalaisen tulevaisuuden toivossa.

The aim of this thesis is to examine the representations of Russian-European relations in the articles covering the Pussy Riot case in four Russian newspapers: Rossiyskaya Gazeta, Kommersant, Vedomosti, and Izvestia. The subject matter is relevant due to the fact that in recent years relations between Russia and Europe have become stagnant and unproductive. There are a variety of reasons that underpin the deterioration of Russian-European relations, including the world economic crisis and NATO expansion. However, coverage of these changes in the Russian press is influenced not only by the actual situation, but also by the discourses of political parties as well as by Russian national political culture. Because media representations convey values, beliefs, and meanings, the representations in Russian newspapers play a crucial role in shaping the way people see themselves and the country they live in. Media representations also have potential to influence how people perceive their relations with others and have an impact on their behavior. It means that Russian-European relations are eventually partly constructed by the way they are represented in the Russian press. The main research question is: how are relations between Europe and Russia represented in the articles covering the Pussy Riot case and in the context of Russian political culture and the discourses of different Russian political powers? The Pussy Riot case and associated events are a suitable angle for the research because they have invoked wide spread discussion in mass media and demonstrated some fundamental differences in Russian and European cultures. The Pussy Riot case is a criminal process of three members of the punk band Pussy Riot who were charged with hooliganism. The research is conducted within the theoretical frames of media discourse and international relations theory. The basic supposition implies that media discourse is, to a large extent, shaped by the discourses of diverse political forces and by a national political culture. In order to answer the research question, a critical discourse analysis of the relevant texts has been conducted on three levels: linguistic, intertextual, and the macro level of social structures. In the course of the analysis, it has been possible to retrieve a variety of representations of Russian-European relations. These representations are: political, cultural, and religious collision, Europe as a mentor, Europe as a savior, Europe as an economic partner, Russia as an integral part of Europe. The first one is more widely employed by the pro-government publications. The second and the third seem to be more relevant for the liberal press, while the last two representations are associated with the opinions of particular experts and politicians. Overall, the results enable us to conclude that the representation of Russian-European relations as a collision is hegemonic. It purports that regardless of what Putin’s government states in official papers and speeches meant for the European audience, it still does not consider Europe as a friend.

Ilmastonmuutos näkyy arktisella alueella sulavina jäätikköinä, avautuvina kulkureitteinä ja jään alta paljastuvina luonnonvaroina, mikä kasvattaa alueen globaalia merkitystä. Medialla on tärkeä rooli siinä, millaiseksi käsitys kaukaisesta ja abstraktista alueesta muodostuu. Tämä tutkimus selvittää, miten arktista aluetta kehystetään mediassa kriittisen geopolitiikan näkökulmasta. Lisäksi se tarkastelee, mitkä näistä mediakehyksistä nousevat hallitsevaan asemaan. Kehystämisen merkitystä lähestytään sosiaalisen konstruktionismin, kriittisen geopolitiikan, diskurssin käsitteen ja median symbolisen vallan kautta. Suomen puheenjohtajuuskausi Arktisessa neuvostossa 2017–2019 nosti alueen erityisen mediahuomion kohteeksi Suomessa. Aineisto koostuu 165:stä arktista aluetta käsittelevästä digilehtiartikkelista, joista 92 on julkaistu Helsingin Sanomissa, 65 The New York Timesissa ja 8 The Economistissa vuosina 2017 ja 2018. Tutkimusmenetelminä käytettiin määrällistä sisällönanalyysia ja kehysanalyysia. Analyysiprosessi oli kolmivaiheinen. Ensin aineisto luokiteltiin aiheittain tavoitteena muodostaa yleiskuva siitä, millaisissa yhteyksissä arktinen alue mediateksteissä esiintyi. Toisessa vaiheessa aineistoa kavennettiin 58:aan relevanteimpaan artikkeliin, joiden pohjalta muodostettiin keskeiset kehykset. Kolmannessa vaiheessa koko aineiston pariin palattiin määrällisellä otteella ja aineisto luokiteltiin edellä mainittuihin kehyksiin. Määrällisen sisällönanalyysin tuloksena muodostetaan seitsemän aiheluokkaa: ilmastonmuutos, kansainväliset suhteet, arktinen Suomi, alkuperäiskansat, talous, turvallisuus ja ympäristönsuojelu. Kehysanalyysin avulla hahmottuu neljä kehystä, jotka nimetään seuraavasti: globaali ilmastokatastrofi, poliittinen valtapeli, taloudellinen eduntavoittelu ja alkuperäiskansojen koti. Hallitsevimmaksi nousi globaalin ilmastokatastrofin kehys, joka esiintyi 59:ssä artikkelissa. Poliittisen valtapelin kehys esiintyi 47:ssä ja taloudellinen eduntavoittelu 42:ssa artikkelissa. Alkuperäiskansojen kodin kehys oli marginaalisimmassa asemassa, se esiintyi 17:ssa artikkelissa. Kehykset osoittavat, miten arktisesta alueesta rakennetaan tiettyjä representaatioita, joilla perustellaan sen suhteen tehtäviä päätöksiä. Globaalin ilmastokatastrofin kehys asettaa ilmastonmuutoksen arktisen alueen keskeisimmäksi kysymykseksi, joka vaatii reagointia poliittisilta päättäjiltä. Tämä kehys on esillä etenkin Helsingin Sanomissa, joka myötäilee uutisoinnissaan hallituksen ulkopoliittista linjaa ja Suomen puheenjohtajuuskauden tavoitteita. Lehdessä hahmottuu laajempi maailmanpoliittinen diskurssi, jonka mukaan arktisen alueen päätöksentekoa hallitsevat suurvallat, joiden välissä Suomi pyrkii luovimaan. Arktisten suurvaltojen Yhdysvaltojen ja Venäjän politiikassa ilmastonmuutoksen diskurssi ei mene läpi niin vahvasti kuin Suomessa. Tämä luo ristiriitoja arktisten valtioiden välille, ja intressien yhteen sovittelua kehystetään poliittisena valtapelinä. Taloudellisen eduntavoittelun kehyksessä alueen resurssit ja kulkureitit kehystettiin kansallisvaltiokeskeisesti mahdollisuuksina, mutta usein niihin liitettiin vahva ristiriita ympäristönsuojelun kanssa. Alkuperäiskansojen kodin kehys käsittelee alueen asukkaiden oikeuksia ja erityislaatuista suhdetta alueen ympäristöön. Johtopäätöksenä todetaan, että arktista aluetta koskevan päätöksenteon jännite muodostuu kansallisten ja kansainvälisten intressien välille. Globaalin ilmastokatastrofin kehys näyttäytyy kansainvälisenä, poliittisen valtapelin ja taloudellisen eduntavoittelun kehykset kansallisina ja alkuperäiskansojen kodin kehys paikallisena. Tutkimus täydentää kriittisen geopolitiikan teoriaa median symbolisen vallan ja kehystämisen ajatuksilla. Media ei toimi vain vallanpitäjien luomien diskurssien neutraalina näyttämönä, vaan sillä on oma aktiivinen roolinsa niiden kehystämisessä.

Kylmän sodan päättyminen 1980- ja 1990-lukujen taitteessa synnytti tarpeen tarkastella kylmän sodan aikaa uudesta näkökulmasta. Uusi kylmän sodan historiantutkimuksen sekä kulttuurisen kylmän sodan tutkimuksen synnyt vastasivat uuden aikakauden synnyttämiin tarpeisiin. Kulttuurin ja politiikan suhde korostui kylmän sodan aikaisessa vastakkaisten blokkien kaksin kamppailussa. Kulttuurista tuli yksi kylmän sodan aseita. Kylmän sodan kuumennettua entisestään nousi kulttuuri kylmän sodan kontekstissa entistä merkittävämpään asemaan. Yhdysvaltain harjoittama soft power –poltiikka yhdessä amerikkalaistumisilmiön kanssa vaikuttivat Yhdysvaltojen rajojen ulkopuolelle saakka. Tässä tutkimuksessa on selvitetty, kuinka ulkopoliittista kulttuuripolitiikkaa hoidettiin Suomen ja Yhdysvaltojen välillä 1960-luvulla. Erityisesti maiden väliset vaihto- ja stipendijärjestelmät peilaavat ulkopoliittisen kulttuuripolitiikan kehitystä ja asemaa kahdenvälisissä suhteissa. Tutkimuksen kannalta oli merkittävää peilata Suomen ja Yhdysvaltojen välisten vaihto- ja stipendiohjelmien kehitystä muiden Pohjoismaiden vastaavaan kehitykseen 1960-luvulla. Maailmanpoliittinen tilanne ja Suomen kansainvälis-poliittinen asema osaltaan vaikuttivat näiden ulkopolitiikan kulttuuripoliittisten suhteiden kehittymiseen. Tutkimuksessa pääasiallisena aineistona toimivat ulkoasianministeriön arkiston materiaali, Yhdysvaltojen hallituksen julkaisemat sähköiset materiaalit sekä keskeinen tutkimuskirjallisuus amerikkalaistumisesta, stipendiohjelmista sekä ulkopoliittisesta kulttuuripolitiikasta. Tutkimus osoittaa, että Suomen vaihto- ja stipendijärjestelmät 1960-luvulla olivat poikkeavanlaiset verrattuna muihin Pohjoismaihin. Keskeisimpänä tutkimustuloksena voidaan pitää sitä, että Suomen ja Yhdysvaltojen väliseen kulttuurivaihtoon ja stipendiohjelmiin on panostettu merkittävästi Yhdysvaltojen taholta. Voidaan myös katsoa, että Suomen 1960-luvulla kehittynyt liennytyspoliittinen rooli on keskeinen amerikkalaistumisen leviämisen kannalta Suomessa. Todisteena amerikkalaistumisen ilmentymisistä Suomessa voidaan pitää kiinnostuneisuutta vaihto- ja stipendiohjelmiin. Toisaalta myös yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen läpimurtoa stipendiohjelmien avustuksella voidaan pitää todisteena siitä, että amerikkalaistuminen on vaikuttanut stipendiohjelmien kautta.

Tutkielma tarkastelee Suomen ja Argentiinan välisiä ulkopoliittisia ja taloudellisia suhteita vuosina 1973–1979. Tutkimuksen on tarkoitus avata Suomen ulkopoliittista suhtautumista Argentiinan junttaan, joka kaappasi vallan maassa vuonna 1976. Tarkastelu alkaa Argentiinan demokraattisesta ajanjaksosta (1973–1976), jonka jälkeen analyysin kohteena on yhä aktiivisemmin Argentiinassa toiminut Suomen ulkoasiainministeriö vuosina 1976–1979. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan Suomen elinkeinoelämän ja sen keskusliittojen toimintaa sekä niiden vaikutusta ulkopoliittiseen päätöksentekoon. Tämä tutkielma on tiettävästi ensimmäinen tieteellinen tutkimus Suomen ja Argentiinan viimeisen sotilasjuntan (1976–1983) välisistä suhteista. Jopa 10 000–30 000 ihmistä surmannut junttahallinto, joka kävi avonaiseen sotaan toista valtiota vastaan, edustaa politiikan tutkimuksessa ongelmallista hallintoa kansainvälisten rauhan- ja ihmisoikeusperiaatteiden näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa pyritään selittämään Argentiinassa tapahtuneita kehityskulkuja ja niiden ongelmallisuutta kansainvälisen politiikan tutkimuskirjallisuuden avulla. Ulkopolitiikassa aggressiivisesti toiminut argentiinalaishallinto ja sen räikeät ihmisoikeusrikkomukset olivat haitallisia kansainvälisen rauhan, yleismaailmallisten ihmisoikeuksien ja suomalaisen demokratian näkökulmasta. Tutkimusajanjakson aikana juntan ihmisoikeusrikkomukset ulottuivat jopa Suomen kansalaisiin. Tutkimuksen historiallinen analyysi osoittaa, että Suomen ja Argentiinan diplomaattiset ja kaupalliset suhteet paranivat sen jälkeen, kun sotilasjuntta kaappasi vallan Argentiinassa. Tutkielmassa tämän todennäköiseksi syyksi esitetään se, että suomalainen elinkeinoelämä pyrki levittäytymään yhä enemmän Argentiinan sisämarkkinoille. Argentiinassa sijaitseva Buenos Airesin -suurlähetystö, Suomen ulkoasiainministeriö ja erityisesti sen kauppapoliittinen osasto alkoivat tietoisesti parantamaan suhteita ja helpottamaan suomalaisten tuotteiden vientiä muun muassa aloittamalla tieteellis-taloudellis-teknisen yhteistyösopimuksen neuvottelut junttahallinnon kanssa. Tutkielman johtopäätösten mukaan Suomen ulkoasiainministeriön ja elinkeinoelämän toiminta näyttäytyy ongelmallisena ihmisoikeuksien ja kansainvälisen rauhan periaatteiden näkökulmasta.

Kiinalainen sosiaalisen median alusta TikTok nousi maailmanlaajuisen lanseerauksensa jälkeen nopeasti maailman suosituimmaksi sosiaalisen median alustaksi. Globaalin menestyksen lähtölaukauksensa sovellus sai koronapandemian myötä, mutta alusta onnistui myös luomaan jotakin uutta ja vastaamaan uudenlaisen sisällön kysyntään. Lyhytvideosovellus ei ottanut haltuunsa globaalia markkinaa ilman haasteita. TikTok on herättänyt paljon epäilyksiä sen kiinalaislähtöisyyden ja tietosuojakäytäntöjen takia. TikTokin erilaiset käytännöt verrattuna yhdysvaltalaisiin kilpailijoihinsa on saanut poliitikot ja kansalaiset varpailleen. TikTokista on tullut Yhdysvaltojen dominoiman sosiaalisen median pelikentän haastaja. Kiinan ja Yhdysvaltojen tulehtuneiden välien selvittely on epätodennäköistä ja kauppasotaa käydään etenkin teknologian kautta. Siksi sovelluksesta on muodostunut kiistakappale Yhdysvaltojen ja Kiinan välisessä kauppasodassa. TikTok on otettu erityisten rajoittavien toimenpiteiden kohteeksi etenkin Yhdysvalloissa, mutta rajoituksia ja kieltoja on tehty myös muualla maailmassa. Rajoitus- ja kieltotoimenpiteet tulevat todennäköisesti lisääntymään niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin maailmassa. Julkisessa keskustelussa TikTokia on vaivihkaa alettu käsitellä turvallisuusuhkana. Uhka kohdistuu niin yksilöön kuin valtioon. Barry Buzanin, Ole Wæverin ja Jaap de Wilden turvallistamisteorian avulla tarkastelen tässä työssä, kuinka TikTok on turvallistettu Yhdysvalloissa ja Suomessa maakohtaisten uutismedioiden kautta. Käytän turvallistamisteorian tukena diskurssianalyysia analysoidessani The New York Timesista ja Helsingin Sanomista vuosilta 2022 ja 2023 kerättyä aineistoa. Tarkastelen kuinka kyseiset mediat ovat rakentaneet TikTokin turvallistamisprosessia ja millaisia toimijoita prosessiin osallistuu. Sosiaalisten medioiden kasvava suosio ja valta on herättänyt huolta yksilöiden tietoturvan toteutumisesta. Etenkin TikTokin kohdalla myös mahdolliset uhkat kansallista turvallisuutta kohtaan ovat herättäneet epäilyksiä sovellusta kohtaan. Medioilla on suuri valta tuoda tietoa saataville ja rakentaa diskursseja, jotka vaikuttavat ihmisten mielikuviin ja poliittiseen päätöksentekoon asti. Sosiaalinen media ja sen toimintaympäristö muuttuvat nopeasti hybridissä mediaympäristössä. Se, millaisia diskursseja media rakentaa ja kuinka turvallistamispuhe TikTokista mediassa leviää vaikuttaa sovelluksen tulevaisuuteen. TikTokiin on kohdistettu lukuisia erilaisia rajoitus- ja kieltotoimenpiteitä, jotka tulevat luultavasti tulevaisuudessa lisääntymään. Yhtiön ja sovelluksen luotettavuus on heikentynyt, kun erilaiset ristiriitaiset käytännöt ovat tulleet ilmi selvitysten ja oikeudenkäyntien myötä. Suomessa rajoituksia ei ole toistaiseksi näköpiirissä ja luultavasti mahdolliset tulevat muutokset tulevatkin Euroopan unionin digipalvelusäädöksen kautta. Rapakon takana Yhdysvalloissa kuitenkin rajoituksia on tehty jo paikallistasolla ja mahdollinen liittovaltion laajuinen kielto on mahdollinen. Osakseen TikTokin maineeseen on vaikuttanut sen kiinalainen alkuperä, mutta sovelluksen omat toiminnot ovat aiheuttaneet myös paljon kritiikkiä. Sovelluksen tietoa janoava algoritmi kerää paljon dataa käyttäjistä, eivätkä käyttäjät voi olla varmoja mihin tiedot päätyvät ja mitä niillä tehdään. TikTok on tehnyt paljon muutoksia omiin käytäntöihinsä ja vastannut vaatimuksiin siitä, miten alustan tulisi toimia globaaleilla markkinoilla, mutta epäilyksiä ei ole onnistuttu täysin taltuttamaan.