Browsing by study line "Skogsekologi och resurshållning"

Non-timber forest products (NTFPs), once called “minor forestry products” are in fact of major importance around the world, particularly in the Global South and in the context of rural development. They provide a wide range of benefits – nutritional, medicinal, cultural, and economic. In Northern Laos, they are a source of livelihoods and subsistence. On our field course with the University of Helsinki, we surveyed 56 households in three villages of Luang Prabang province of which 47 (84%) relied on income from NTFPs or so-called environmental products. During shocks and crises like floods, livestock disease and crop failures, 30 households (54%) used them as a coping strategy. This reliance on NTFPs during difficult times was found to correlate with the average age and size of the household, indicating their importance for young families. The many hands might make light work of collection but more than likely the nutritional needs are greater. Kaipen, or “river weed” Cladophora spp. and broom grass Thysanolaena latifolia, two of the most significant products in the area, offer possibilities for value-adding business activities that some of the collectors were able to participate in themselves. In the case of broom grass however, middlemen control the trade, and the raw materials are exported internationally, to the detriment of the locals of this region. Value-chain analysis for these two products provides insight as to how the situation can be improved. The Sustainable Livelihoods Framework is a tool through which the conditions can be analysed and developed towards the goal of more income, well-being, food security and the sustainable management of natural resources. Sustainability and what it means in the context of NTFPs, such as availability, cleanliness, and accessibility are also considered based on literature review and the findings from the household survey. Preserving the ability for locals to maintain their nature-based livelihoods in the face of infrastructure projects like hydroelectric dam and motorway construction is a considerable challenge. Despite this, there are also opportunities through access to new markets and tourism that could benefit the region under the right conditions. Suomeksi: Luonnon- ja metsätuotteet ovat tärkeitä ympäri maailmaa, mutta varsinkin globaali etelän maissa maaseudun kehittämisessä. Niillä on merkittävä rooli elintarvikkeiden, lääkkeiden, elinkeinotoiminnan ja jopa kulttuurin tuottamisessa. Pohjois-Laosissa luonnontuotteita kerätään sekä ruuaksi että tulonlähteeksi. Helsingin yliopiston kenttäkurssilla tutkittiin 56 kotitaloutta kolmessa kylässä Luang Prabangin maakunnassa. Näistä kotitalouksista 47 (86 %) oli riippuvaisia luonnontuotteiden tuottamista tuloista ja 30 (54 %) käyttivät niitä selviytyäkseen kriiseistä, kuten tulvista, kotieläinten taudeista ja sadon tuhoista. Tämä riippuvuus luonnontuotteista vaikeina aikoina korreloi perheiden koon ja keski-iän kanssa. Nuoret ja isot perheet käyttivät niitä eniten. Mahdollisesti suurten perheiden lisäkädet helpottavat keräilyä, mutta todennäköisesti myös niiden ravinnontarve on suurempi. Kaksi merkittävintä luonnontuotetta alueella ovat jokilevä Cladophora spp. ja luudanruoho Thysanolaena latifolia, jotka tarjoavat mahdollisuuksia lisäarvoa tuottavaan liiketoimintaan, johon keräilijät voivat myös osallistua. Luudanruohon tapauksessa, ostajat kuitenkin hallitsevat markkinoita ja materiaalit viedään maasta jalostamattomana. Näin paikallisten ihmisten hyöty jää pieneksi. Arvoketjuanalyysi näille kahdelle tuotteelle lisää ymmärrystä siitä, miten tilannetta voidaan parantaa. Sustainable Livelihoods Framework tarjoaa keinoja, joilla näitä olosuhteita voidaan analysoida ja kehittää. Tavoitteena on luontovarojen kestäväkäyttö, johon perustuu tulot, hyvinvointi ja ruokaturva. Kestävyyttä ja sen merkitystä luonnontuotteiden kontekstissa, kuten runsaus, puhtaus ja saatavuus, pohditaan kirjallisuuden ja kotitalouksille tehdyn kyselyn perusteella. Luonnontuotteisiin perustuvien elinkeinojen säilyttäminen infrastruktuurin, esim. vesivoimala- ja moottoritieprojektien kehittämisen edetessä, on iso haaste. Pääsy uusille markkinoille ja turismi tuovat kuitenkin etuja, joita voidaan hyödyntää alueella.

Tiivistelmä/Referat – Abstract Kausikosteikot ovat huonosti tunnettu kosteikkoekosysteemi, joita on kadonnut Suomesta paljon metsäojitusten myötä. Nyt kausikosteikkoja uhkaa ilmastonmuutos, etenkin lumisateiden väheneminen ja alkukesän korkeat lämpötilat. Kausikosteikot saavat kaiken vetensä lumien sulamisvetenä tai sateena. Niillä ei ole pysyvää vedenlähdettä, joten niiden hydroperiodin pituus vaihtelee. Kausikosteikon vuotuinen elinkierto koostuu täyttymisestä, vetisestä jaksosta, vähittäisestä kuivumisesta ja lopulta äärimmäisestä kuivuudesta. On tärkeää tietää, miten eri lajit hyödyntävät kausikosteikkoja, jotta suojelutoimet voidaan kohdentaa oikein.Tässä tutkimuksessa vertaillaan keskenään kausikosteikkojen ja pienten boreaalisten järvien lintu- ja lepakkopopulaatioita. Majavakosteikoiden on havaittu olevan etenkin pohjanlepakoille järviä mieluisampia elinympäristöjä ja saman oletetaan pätevän myös kausikosteikoihin. Linnuille kausikosteikot tarjoavat suojaisan pesintä- ja poikasympäristön. Sorsalinnuista etenkin telkkä (Bucephala clangula) ja tavi (Anas crecca) poikueet voivat hyötyä kausikosteikkojen kalattomuudesta, koska se tarkoittaa vähemmän kilpailua ravinnosta sekä vähemmän petoja. Tarjolla olevan hyönteisravinnon määrän ja laadun arvioimiseksi kerättiin hyönteisaineistoa. Aineistoa kerättiin Evolla kesä-heinäkuussa 2020. Mukana tutkimuksessa oli 10 kausikosteikkoa sekä 10 järveä. Aineistonkeruumenetelminä olivat passiiviset lepakkodetektorit, lintujen havainnointi maastossa sekä kahdenlaiset hyönteispyydykset: ikkunapyydys ja kuoriutuvaispyydys. Kuoriutuvaispyydykset olivat käytössä niillä kausikosteikoilla, joilla oli seurannan alkaessa vettä ja ikkunapyydykset muilla. Itse keräämäni aineiston lisäksi hyödynsin huhti-toukokuun aikana samoilta koealoilta kerättyä lepakkoaineistoa. Lintuhavaintoja tehtiin järvillä 111 ja kausikosteikoilla 100. Lajeja havaittiin kausikosteikoilla 17 ja järvillä 21. Lajiston koostumuksessa ja havaintomäärissä oli pieniä mutta ei merkittäviä eroja. Pesiviä tai poikasten kanssa liikkuvia hyönteissyöjiä havaittiin vain kausikosteikoilla. Lepakoita havaittiin enemmän järvillä kuin kausikosteikoilla. Elinympäristöllä oli enemmän vaikutusta havaintojen määrään keväällä kuin kesällä. Hyönteisravinnon saatavuuden ja lepakoiden elinympäristövalinnan välillä ei havaittu selkeää yhteyttä. Voidaan olettaa, että elinympäristön muilla tekijöillä, kuten sijainnilla, on enemmän vaikutusta siihen, missä lepakot kulloinkin saalistavat. Kausikosteikoita tulisi tutkia lisää nyt kun niitä vielä on jäljellä. Lepakoiden osalta tarvitaan monipuolisempaa tutkimusmenetelmien käyttöä, jotta mikkien huonosti havaitsemien hiljaisten lajien edustus saataisiin paremmaksi. Tarvitaan pidempiä seurantajaksoja yli kaikkien vuodenaikojen. Nyt lintuseurannan ulkopuolelle jäi toukokuu ja kesäkuun alku sekä syksy, mikä saattoi vaikuttaa tuloksiin.

Metsänomistajien erilaisten tavoitteiden ja arvomaailmojen myötä metsätaloutta pitää pystyä laajentamaan tuomalla erilaisia ansaintamahdollisuuksia perinteisen puuntuotannon rinnalle. Luonnontuotteiden kaupallinen hyödyntäminen on tähän yksi vaihtoehto, ja luonnontuotteita hyödynnetäänkin laajasti esimerkiksi elintarvikkeissa, kosmetiikassa sekä lääkinnällisissä valmisteissa. Luonnontuotteiden kotimaisuusaste on kuitenkin Suomessa matala ja suuri osa raaka-aineista on tuontituotteita. Kotimaisuuden arvostuksen kasvun myötä kuluttajat ovat alkaneet tiedostamaan kotimaisten tuotteiden ja alkuperän merkityksen. Suomessa luonnontuotteiden hankintaketju on vielä melko järjestäytymätön ja kankea. Tämä maisteritutkielma käsittelee luonnontuotteiden toimitusketjua metsänomistajan näkökulmasta. Tutkimuksessa selvitettiin metsänomistajien suhtautumista luonnontuotteiden kaupalliseen hyödyntämiseen. Viitekehyksenä toimivat suunnitellun käyttäytymisen malli ja innovaation diffuusio. Suunnitellun käyttäytymisen mallilla käytettiin havainnollistamaan erilaisten metsänomis-tajaprofiilien suhtautumista luonnontuotteiden hankintaketjuun. Innovaation diffuusiota tutkimuksessa käytettiin tarkastelemaan eri metsänomistajaprofiilien suhtautumista innovaatioon, joka tässä tutkimuksessa oli luonnontuotteiden kaupallinen hyödyntäminen. Tutkimus tehtiin kyselytutkimuksena Päijät-Hämeen alueen luonnontuotteista kiinnostuneille metsänomistajille. Kyselyyn lähetettiin sähköpostikutsu ja vastaajia kertyi 18 % kyselyn kohderyhmästä. Kysely koostui neljästä Likert-asteikollisesta kysymysjoukosta, jotka perustuivat suunnitellun käyttäytymisen malliin ja innovaation diffuusioon. SPSS-ohjelmalla suoritetulla analyysillä selvitettiin vastaajien taustamuuttujien vaikutusta viitekehystä mittaaviin kysymyksiin. Katoanalyysia ei tutkimuksessa suoritettu Tutkimustulokset osoittavat, että kaikilla taustamuuttujilla oli vaikutusta kaikkiin suunnitellun käyttäytymisen mallia mittaaviin tekijöihin. Naisten, korkeasti koulutettujen, etämetsänomistajien ja metsätilan vähemmän aikaa omistaneiden asenteet luonnontuotteiden kaupallista hyödyntämistä suhteessa muihin tavoitteisiin olivat muita ryhmiä myönteisempiä. Naiset ja vanhemmat metsänomistajat arvottivat muiden mielipiteitä muita ryhmiä korkeammalle. Metsää pidempään omistaneet ja etämetsänomistajat kokivat pystyvyytensä muita ryhmiä heikommaksi. Taustamuuttujilla oli vaikutusta vain osaan innovaation diffuusion osa-alueita mittaaviin tekijöihin: kommunikoitavuuteen, kokeilumahdollisuuteen ja sopivuuteen. Perintönä tai lahjana metsäomaisuutensa saaneet, tuoreemmat ja etämetsänomistajat kokivat tietotasonsa heikoksi ja luottivat herkemmin muiden kokemuksiin ja mielipiteisiin. He, joilla oli enemmän päätösvaltaa metsästään, asuivat lähellä metsäänsä ja olivat olleet pitkään metsänomistajina, pitivät innovaation kokeilumahdollisuuttaan muita parempana. Korkeammin koulutetut pitivät luonnontuotteiden hyödyntämistä omiin arvoihinsa ja tavoitteisiinsa matalasti koulutettuja sopivampana. Suurimmat ratkaistavat kysymykset luonnontuotteiden hankintaketjun sujuvoittamiseksi metsänomistajanäkökulmasta liittyvät toimintaketjuun osallistumisen vaivattomuuden, pystyvyyden ja kommunikoitavuuden kokemukseen. Askeleet näiden kysymysten ratkaisemiseksi lähtevät toimivan toimitusketjun mallin kehittämisestä, ja jatkuvat laajaan ja kattavaan tiedottamiseen. Näiden kysymysten ratkaiseminen on avainasemassa kotimaisuusasteen kasvattamiseen, ja näin myös sekä metsänomistajien että kuluttajien tarpeisiin vastaamiseen.

Invasive non-native species create an increasing threat to diversity in nature and economics. Invasive species are expected to spread even wider due to climate chance. The Japanese rose (Rosa rugosa L.) is a species widely spread by humans for its decorative value. The japanese rose replaces native plant species and creates problems on seashores, where it thrives. It creates a threat to many endangered biotopes and their plantation. Chondrostereum purpureum (Pers. ex Fr.) has been studied for a biological method for brushwood maintenance. The method has yielded good results on several species of the Rosaceae family , for instance on Black cherry (Prunus serotina Ehrh.) and Pin cherry (Prunus pensylvaica L.f.) This study aims to declare, whether C. purpureum can be viewed as a potential method for controlling the Japanese rose. The effect of C. purpureum on the Japanese rose was studied for one growing season in Lauttasaari, Helsinki. In the study, the roses were cut and the freshly cut surfaces were treated with a C. purpureum solution in June 2021. The data were collected in June-September 2021. Despite the shortness of the study period, the results were promising. The fungal treatment decreased the number of live sprouts and increased the number of dead sprouts. Living sprouts were shorter and the amount of rosehip berries was lower in roses treated using C. purpureum than in roses that were cut only. It seems that the C. purpureum treatment provides a potential method for controlling the Japanese rose.

Tämä tutkielma käsittelee valittujen kuusi-koivu-sekametsätaimikoiden rakennetta, tilajärjestystä sekä niiden tulevaisuuden kehityksiä eri tavoin toteutettavilla taimikonharvennuksilla. Työ on osa Luonnonvarakeskuksen monivuotista SEKAVA-hanketta. Sekametsät ovat Suomessa harvinaisia puhtaiden havumetsien ollessa vallitsevia. Sekametsien suosimisella olisi kuitenkin lukuisia etuja yhden puulajin metsiin verrattuna. Sekametsällä voidaan pienentää tuhoriskiä, lisätä monimuotoisuutta ja metsien virkistysarvoa sekä hajauttaa taloudellista riskiä. Sekametsillä voidaan valmistautua myös ilmastonmuutoksen aiheuttamiin muutoksiin. Taimikkovaihe on kriittinen sekametsän kasvatuksessa, sillä mikäli sekapuusto menetetään, ei sitä saada takaisin saman kiertoajan aikana. Taimikonharvennus on merkittävä vaihe metsikön tulevaisuuden kannalta, sillä siinä määritetään metsän tilajärjestys ja puulajirakenne. Tutkimuksen aineisto kerättiin kesällä 2021 mittaamalla Etelä- ja Keski-Suomen alueilta sekametsätaimikoita, joihin on tehty varhaisperkaus, muttei taimikonharvennusta. Metsiköissä mitattiin kaksi 500 m2:n ympyräkoealaa, joilta mitattiin jokainen kehityskelpoinen taimi. Kuhunkin mitattuun metsikköön simuloitiin neljä vaihtoehtoista taimikonharvennusta tarkoituksena selvittää eri taimikonharvennusten vaikutusta metsikön kehitykseen. Ensimmäisessä vaihtoehdossa taimikko harvennettiin puhtaaksi kuusikoksi, jossa runkoluku on 1800 r/ha. Toisessa vaihtoehdossa runkoluku pysyi samana, mutta puhtaan kuusikon sijaan metsikköön jätettiin 15 % koivua. Kolmannessa vaihtoehdossa koivun osuus oli 25 % ja neljännessä vaihtoehdossa 25 %, mutta metsikön tiheydeksi jätettiin 1600 r/ha. Taimikkovaiheen metsikkörakenteen tulee olla soveltuva, jotta sekapuustoisuus saadaan aikaan. Taimikossa tulee olla tarpeeksi laadukasta ja oikeassa kehitysvaiheessa olevaa lehtipuustoa, ja puuston täytyy olla jakautunut sopivasti. Mikäli jokin kasvatettavista puulajeista on huomattavasti kehityksessä edellä, kehityksessä perässä olevien lajien kehitys hidastuu tai pahimmillaan ne kuolevat. Sekapuusto ei myöskään saa olla omina ryppäinään, vaan sen tulee tasaisesti alueella. Tämän vuoksi tutkielmassa tarkasteltiin myös kehityskelpoisen puuston tilajärjestystä Ripleyn L- ja L12-funktioilla sekä lähinaapurianalyysilla ja mingling-indeksillä. Metsiköissä oli keskimäärin 3012 kehityskelpoista taimea hehtaarilla. Taimikoiden keskipituus oli 3,8 m. Koivut olivat keskimäärin kuusta edellä kehityksessä, mutta eivät kaikilla koealoilla. Osassa metsiköistä kuusen tiheys ei riittänyt puhtaan kuusikon kasvattamiseen. Kaikki metsiköt soveltuivat sekametsiksi taimiaineksen perusteella. Puuston tilajakauma oli niin ikään sekapuustolle sopiva, sillä viljelytaimet olivat istutuksesta johtuen tasaisesti järjestäytyneet, mutta koko metsikön mittakaavassa kuuset olivat sijoittuneet keskimäärin satunnaisesti. Luontaisesti syntyneet koivut puolestaan kasvoivat metsiköissä satunnaisesti järjestäytyneinä. Puulajit olivat sekoittuneet metsikköön keskenään satunnaisesti, eli ne eivät olleet omina ryhminään. Simulaatioiden perusteella eri taimikonharvennukset eivät juurikaan vaikuttaneet myöhempiin toimenpiteisiin tai kiertoaikoihin. Simulaatioiden lehtipuun osuus pysyi keskimäärin melko muuttumattomana kiertoajan kuluessa, mutta yksittäisissä metsiköissä muutokset olivat suuria. Lievä lehtipuusekoitus johti keskimäärin puhdasta kuusikkoa suurempaan hakkuupoistumaan, mutta erot eri simulaatioiden välillä olivat pieniä. Lehtipuusekoitus kuitenkin pienensi tukkiosuutta ja täten suurin tukkitilavuus saatiin keskimäärin puhtaan kuusikon vaihtoehdolla. Suurin tukkiosuus yhdistettynä kuusen parempaan kantohintaan johti siihen, että suurimmat tulot saavutettiin puhtaalla kuusikolla. Sekametsän kasvatus voi olla houkutteleva vaihtoehto metsänomistajalle, joka ei tavoittele suurinta mahdollista tuottoa vaan taloudellista turvaa, arvostaa myös ei-materiaalisia arvoja tai metsien monikäyttöä, taikka haluaa valmistautua ilmastonmuutoksen aiheuttamiin riskeihin.

Metsien intensiivinen hoito on johtanut lahopuun määrän vähenemiseen ja sen myötä monien lahopuusta riippuvaisten lajien uhanalaistumiseen. Talousmetsien lahopuun määrä on vähentynyt noin kymmenes- jopa sadasosaan luonnonmetsien lahopuun määrästä. Toisin kuin talousmetsien, kaupunkimetsien hoidon tavoitteena ei ole puuntuotos. Hoidon tavoitteena on tarjota ensisijaisesti kaupungin asukkaille virkistyspalveluita ja ylläpitää maisemaa ja kaupunkikuvaa, jolloin metsien hoito on intensiteetiltään kevyttä. Kaupunkimetsistä on myös löydetty harvinaisten ja/tai uhanalaisten lajien esiintymiä ja viime aikoina myös kaupunkiluonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen on kiinnitetty huomiota muun muassa jättämällä enemmän lahopuuta kaupunkimetsiin. Kaupunkimetsien monimuotoisuutta on alettu myös tutkia viime vuosina, mutta tutkimuksia lahopuun määrästä kaupunkimetsissä on vähän. Tämän työn tavoitteena oli selvittää lahopuun määrään ja laatuun vaikuttavia tekijöitä Helsingin kaupunkimetsissä. Lahopuun määrää ja laatua tutkittiin maastoinventoinnilla, joka toteutettiin vuonna 2021. Inventoinnissa mitattiin lahopuita kolmenlaisilta koealoilta: kokonaan inventoiduilta metsänhoitokuvioilta, kaistakoealoilta ja linjakoealoilta. Lahopuiden tilavuusmittojen lisäksi niistä kirjattiin tiedot puulajista, puun ilmiasusta sekä puun lahoasteesta. Näin saatiin tietoa määrän lisäksi myös lahopuun laadusta, joka on tärkeä monimuotoisuuden mittari. Tilastollisen analyysin avulla pyrittiin selvittämään, vaikuttaako metsikön hoitoluokka, ikä, ravinteisuus tai elävän puuston pääpuulaji lahopuun määrään ja laatuun. Maastoinventoinnin tulosten perusteella Helsingin kaupunkimetsissä on lahopuuta keskimäärin 14 m3/ha. Arvometsiksi luokitelluilla metsäkuvioilla oli keskimäärin vähintään kaksinkertainen määrä lahopuuta muiden hoitoluokkien metsiin verrattuna. Sen sijaan kasvupaikan ravinteisuudella tai metsän iällä ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta lahopuun määrään. Kuusivaltaisissa metsissä lahopuuta oli enemmän kuin mänty- tai rauduskoivuvaltaisissa metsissä. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että lahopuun määrä oli suurin alueilla, jotka on monimuotoisuusarvojensa perusteella määritelty arvometsäkohteiksi ja joilla metsien hoito on sen vuoksi jätetty hyvin vähäiseksi. Hoidetuilla metsäalueilla lahopuuta oli vähemmän. Tulos on yhdenmukainen kahden aikaisemmin aiheesta tehdyn tutkimuksen kanssa. Helsingin kaupunkimetsien lahopuu on laadullisesti monimuotoista: lahopuu koostuu useista eri puulajeista ja lahoasteista. Lahopuuta on sekä pysty- että maapuina. Suurin osa lahopuusta oli lehtilahopuuta, mutta havupuiden, erityisesti mäntyjen osuus oli suurempi karummilla kasvupaikoilla ja mäntyvaltaisissa metsissä. Lahopuun lajisto mukaili elävän puuston puulajijakaumaa. Lahopuusta suurin osa oli hyvin vähän lahonnutta puuta. Pitkälle lahonnutta puuta oli noin kolmasosa mitatuista lahopuista. Lahopuiden keskiläpimitta oli 20 cm. Puolet mitatuista lahopuista oli läpimitaltaan alle 17 cm eli melko pieniläpimittaisia. Lahopuun määrä Helsingin kaupunkimetsissä on suurempi kuin Suomen talousmetsien keskimääräinen lahopuun määrä. Lahopuu on myös laadullisesti monimuotoisempaa kuin talousmetsissä. Lahopuusta riippuvaisen eliöstön elinolosuhteet voivat olla kaupunkimetsissä paremmat kuin talousmetsissä. Lahopuuta on kuitenkin kaupunkimetsissä vain korkeintaan neljäsosa luonnonmetsien lahopuun määrästä. Määrä on myös riittämätön turvaamaan useimpien lahopuista riippuvaisten lajien selviytymistä. Tutkimusten mukaan lahopuuta tulisi olla boreaalisissa metsissä vähintään 20–30 m3/ha, jotta useimpien lahopuusta riippuvaisten lajien säilyminen voitaisiin turvata. Kaupunkimetsissä on myös yksittäisiä alueita, joilla lahopuun määrä saavuttaa tai jopa ylittää edellä mainitun suosituksen. Näitä kohteita tulisi kuitenkin lisätä ja olemassa olevaa lahopuuta tulisi vaalia ja lisätä myös muilla alueilla. Kaupunkimetsien lahopuumäärää voidaan helposti lisätä jättämällä metsään kaikki luontaisesti syntynyt kuollut puu. Nopeampaa lisäystä tavoitellessa lahopuuta voidaan myös luoda kaatamalla esimerkiksi ikääntyneitä ja vaaralliseksi katsottuja eläviä puita maapuiksi. Kaupunkimetsien lahopuuston hoidossa tulee ottaa huomioon asukkaiden ja metsien käyttäjien turvallisuus ja toisaalta myös maisemalliset tekijät.

Tutkimuksessa selvitetään UPM:n omistamien kuusentaimikoiden nykytilaa ja tulevaisuudenkehitystä. Tutkielman alussa kerrotaan lyhyesti metsien historian ja lehtipuuosuuden lisäämisen taustoihin vaikuttavista kehityslinjoista, jonka jälkeen vastataan kolmeen tutkimuskysymykseen, jotka liittyvät kuusentaimikoiden nykytilaan ja tulevaisuuden kehitykseen. Ihmisen tarpeet metsiä ja metsien käyttöä kohtaan muuttuvat ajassa. Tällä hetkellä modernin metsätalouden tuloksena aikaansaadut kuusentaimikot ovat liian yksipuolisia. Muutokset ilmastossa haastavat nykyisten metsiköiden muutoksenkestävyyttä. Monimuotoisuuden väheneminen aiheuttaa metsätalouden hyväksyttävyyden kyseenalaistamista. Yhtenä osana haasteen ratkaisua pidetään lehtipuuosuuden lisäämistä kuusentaimikoissa. Lehtipuu kuusentaimikoissa monipuolistaa lajistoa ja kasvattaa metsiköiden resilienssiä. UPM on tehnyt päätöksen kaksinkertaistaa omistamiensa metsien lehtipuuosuuden. Tutkimuksessa kerättiin aineistoa kolmelta eri UPM:n omistamalta tilalta Pirkanmaan alueella. Kolmelta eri tilalta kerättiin maastoaineistoa yhteensä 15 kuviolta. Kuviolta mitattiin kasvupaikka ja puustotiedot, joiden avulla puustoja kasvatettiin Motti- simulaattorilla koko kiertoajan loppuun saakka. Tutkimuksessa luotiin myös kaksi kokonaan Motti- simulaattorilla kasvatettua metsikköä, joilla istutustiheys oli alhaisempi, 1600 tainta/ha 2000 tainta/ha sijasta. Alemman istutustiheyden kasvatuksen avulla voitiin vertailla nykytilanteen taimikoiden kehitystä alhaisempaan istutustiheyteen. Tämän tutkimuksen perusteella yli 50 % valtapituudesta täyttävien koivujen osuus on keskimäärin kuusentaimikoissa 9,1 %. Koivut ovat taimikossa pieniä, joka aiheuttaa jäämisen jälkeen myöhemmässä kasvuvaiheessa. Runkoluvullisesti harvennuksissa pystytään lisäämään koivun määrää metsiköissä, mutta tilavuuden saaminen samalle tasolle on haastavaa nykyisissä kuusimetsiköissä. Koivujen tilavuutta ja kasvua taimikoissa voidaan parantaa alentamalla kuusen istutustiheyttä, jotta koivuille löytyy parempia kasvupaikkoja taimikon sisällä. Kuusen istutustiheyden pudottaminen parantaa koivujen tilavuuskasvua taimikoissa. Koivun huomioiminen paremmin kaikissa taimikonhoitovaiheessa on tärkeää lehtipuuosuuden lisäämisen kannalta.

Dead wood is an integral part for forest biodiversity in boreal forests. 5000 (25 %) of Finland’s forest dwelling species depend on decaying dead wood during their life cycle. The loss of dead wood in forest ecosystems has been identified as the number one reason for species endangerment. Conventional dead wood mapping is done by counting and measuring dead wood from field plots or by aerial laser scanning, both of which can be timeand resource consuming. UAV-borne aerial imaging provides cost effective and high spatial and temporal resolution in comparison to conventional aerial imaging and satellite-based imagery. A convolutional neural network (CNN) is a deep learning algorithm that has shown promise in recognizing spatial patterns. The strengths of CNNs are end-to-end learning and transfer learning. CNNs have been used for mapping both standing and downed dead wood. This thesis aims to further investigate the usability of a method based on detecting downed coarse woody debris (CWD) in a coniferous boreal forest from RGB UAV-imagery using a CNN based segmentation approach. CWD was digitized from an orthomosaic created from UAV-imagery. CWD was digitized from 68 square shaped 100 x 100 m virtual plots surrounding 9 m radius circular field plots. The plots were divided into 57 training plots for training the CNN and 11 test plots for evaluating the CNN model performance. The effect of different loss functions and the effect of data augmentation on model segmentation performance was evaluated. The number of digitized and segmented CWD objects were compared to the number of CWD objects from the field plots and the effect of canopy cover and basal area on the detection rate was assessed. The CNN model segmented 324 m ² of CWD from the 11 virtual test plots, from which 469 m ² of CWD had been digitized, resulting in a 69 % segmented-to-digitized CWD ratio. The model with the best performance achieved a precision of 0.722, a recall of 0.500, a Dice-score of 0.591, and an intersection over union (IoU) of 0.42. The sample size of field measured CWD from the field plots was relatively small and neither canopy cover nor basal area was found to have a statistically significant (P = 0.05) effect on CWD detection rate. For the digitized CWD detection rate, canopy cover had a p-value of 0.059 and basal area a p-value of 0.764. For the model segmented CWD detection rate, the p-values were 0.052 and 0.884, respectively.

Siirtyminen uusiutuviin energiamuotoihin fossiilisista polttoaineista vaatii ympäristöllisesti kestäviä, taloudellisesti kannattavia ja varmatoimisia energialähteitä. Kestävä metsähakkeen saanti kilpailukykyiseen hintaan ja laatuun on elintärkeää, jotta kansalliset ilmasto- ja energiatavoitteet saavutetaan pitkällä aikavälillä. On havaittu, että metsähakkeen kulutuksen taloudellisuutta ja päästö-vähennyksiä edistää tehokas toimitusketju. Tutkimuksen tavoitteena on arvioida Metsä Forestin Lohjan ja Turun hankintapiirien alueella toteutuneen metsäenergian kuljetusten optimoinnin onnistumista lämmityskausina 2015–2022. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti karsimattoman energiarangan, latvusmassan sekä karsitun energiarangan kuljetuslogistiikan matemaattiseen lineaariseen optimointiin. Pyrkimyksenä on tunnistaa tekijöitä, jotka vaikuttavat optimoinnin onnistumiseen, sekä arvioida optimointimallin hyödyllisyyttä osana yrityksen logistiikkasuunnittelua. Tutkimus jakautuu teoriaosuuteen ja empiiriseen tutkimukseen. Aluksi tutkitaan metsähakkeen toimitusketjun ominaisuuksia ja mahdollisia rajoitteita, sekä esitellään lineaarisen ohjelmoinnin metodit logistiikan mallintamiseksi. Tutkimuksen empiirisessä osassa kehitetään ensin lineaarinen optimointimalli ja analysoidaan sitten sen tuottamaa optimaalista ratkaisua verrattuna todellisuudessa tapahtuneeseen kuljetusprosessiin. Tulokset osoittavat, että lineaarisen optimoinnin avulla voidaan saavuttaa huomattavia säästöjä metsäenergian logistiikkakuluissa. Säästöt syntyvät toimitusmatkojen lyhenemisestä. Lineaarinen optimointimalli osoittautui hyödylliseksi työkaluksi metsäenergian toimituslogistiikan taktisessa suunnittelussa. Jatkotutkimuksessa ehdotetaan optimointia laajennettavaksi koko Metsä Forestin hankinta-alueelle, jotta piirien väliset energiavirrat voidaan ottaa huomioon. Lisäksi jäi ja tutkittavaksi, miten teollisuuden sivutuotteet voitaisiin integroida osaksi kokonaisvaltaista optimointia.

The aim of this study was to find out Metsäliitto cooperative member’s objectives, attitudes, and intentions in peatland forest management. Theory of planned behavior and attitude theory of Allport were applied to formulate the questionnaire and in the theoretical background of this study. The survey data was collected with a web-based questionnaire. The survey was sent to 5000 Metsäliitto cooperative members and 905 of them responded. The response rate was therefore about 18. The response data was analyzed with factor analysis, linear regression analysis and analysis of variance. Statistical testing was done with t-test, Kurskall-Wallis test, and Mann U Whitney test. Additionally averages, percentages, and standard deviations were used to examine the data. About 30 % of respondents intended to implement continuous cover forestry, fertilization and restoration ditching in their own peatland forests. Even 60 % of respondents intended to implement other logging in their peatland forests during the next five years. Multiple objectives were important to members in peatland forest management. Economic and wood production objectives were the most important ownership goals of respondents. Attitudes towards forest management methods were mostly neutral or positive. Clearcutting and restoration received the most negative attitudes. Attitudes towards continuous cover forestry were significantly more positive than towards clearcutting on peatlands. The main hindering factors reported for implementation of continuous cover forestry were technical issues related to harvesting and different economic factors. The theory of planned behavior explained well the behavioral intentions of members to implement continuous cover forestry. The decision making of non-industrial private forest owners is a complex and multidimensional phenomenon. The ownership structure of Finnish private forest owner’s and therefore Metsäliitto cooperative members will continue to change especially during the following decades. For this reason, it is necessary to continue the research into Finnish private forest owners and their decision-making processes.