Browsing by Title

Forskningsobjektet i avhandlingen var socialarbetare i vuxenpsykiatrin vid Helsingfors och Nylands sjukvårdsdistrikt (HNS). Avhandlingens syfte var att studera hur socialarbetare bedömer patienters beredskap till förändring, som en del av den mångprofessionella arbetsgruppens utredning och bedömning av patientens situation, och vilken kunskapsbasen för detta var. Som teoretiskt utgångsläge har beredskapsbedömning genom indikatorer och kritisk reflektion använts. Undersökningen genomfördes genom vinjettundersökning och djupintervjuer. Vinjetten var en beskrivning på en typisk patientsituation i psykiatrin. Socialarbetama tog ställning till vilket långsiktigt mål och vilka delmål de kunde tänka sig att planera med patienten. Undersökningen har analyserats både kvalitativt och kvantitativt med slutna och öppna frågor. Undersökningen gjordes som en intemetundersökning och länken till hemsidan skickades till socialarbetarna per e-post. Intervjuernas syfte var att fördjupa kunskapen om bedömningar av patientens situation från ett socialarbetarperspektiv. Sammanlagt 26 socialarbetare svarade på vinjettundersökningen, av vilka 5 intervjuades. En inledande kvantitativ analys av beredskapsindikatorerna gjordes. Analysen gjordes med hjälp av innehållsanalys. Det visade sig att socialarbetama inte beaktade indikatorema i hög bemärkelse. Inte heller kunde bedömningen fastslås till att utgå enbart från enskilda aspekter i patientens situation. Vinjettsvaren utvecklades till professionella narrativ. De professionella narrativen visade att socialarbetarna bedömde beredskapen i en pågående process, genom reflexiv/reflektiv expertis. Socialarbetarna bedömde delvis patientens beredskap mot den långsiktiga målsättningen, på basen av den givna bakgrundsinformationen i vinjetten. Majoriteten ansåg att patienten har beredskap att återvända till arbetslivet, vilket är en relativt hög beredskap. I bedömningen av patientens beredskap på lång sikt var socialarbetarna eniga. Vid bedömningen av beredskapen för första interventionen varierade bedömningen. En del socialarbetare planerade interventioner där det behövs låg beredskap och andra ansåg att patienten hade en beredskap till lite mer krävande interventioner. Intervjuerna skilde sig på en väsentlig punkt åt från vinjettsvaren: materialinsamlingen skedde några månader efter att HNS i praktiken genomfört en enorm organisationsförändring och detta diskuteras under intervjuerna. Tidsmässigt har materialinsamlingen för avhandlingen skett i ett brytningsskede, där det införts praktiker som överensstämmer med New Public Management-tänkande.

Introduktion: Insättning av en ventrikulär dränage kateter är en mycket vanlig neurokirurgisk procedur som används för att bland annat sänka på det intrakraniella trycket och behandla akut hydrokefalus. Insättningen av katetern i operationsalen är vanligt (ibland guidat med bilder eller stereotaktiskt). Det finns ett behov att undersöka ifall insättningen av katetern vid "bedside" är ett säkert alternativ till insättning i operationssalen, eftersom operationssalstid är begränsad i många länder. Målsättning: Det primära målet är att visa att insättningen av en ventrikulär dränage kateter vid "bedside" med bolt-fixering (i en allmän neurokirurg population) inte ökar på risken för ventrikulär dränage kateter relaterade infektioner jämfört med den internationella literaturen. Ett sekundärt mål är undersöka riskfaktorer för ventrikulär dränage kateter relaterade infektioner i denna population. Material och metoder: operationsloggböcker från januari 2021 till juni 2022 granskades för ventrikulär dränage kateter insättning vid vår institution. Initiellt identifierades 96 patienter, varav 12 exkluderades. 2 exkluderas på grund av otillräcklig data medan den kvarvarande 10 exkluderades eftersom de presenterade med intrakraniell infektion eller de inte hade möjlighet att ventrikulär dränage kateter relaterad infektion. Bivariat och multivariat korrelationsanalys för riskfaktorer att utveckla ventrikulär dränage kateter relaterad infektion utfördes på 84 patienter. Resultat: Bakteriell tillväxt i CSF eller kateter odling kunde ses i 3 utav 12 patienter (3,2%). Tillsammans 12 patienter behandlas för ventrikulär dränage kateter relaterad infektion. När en mer strikt definition för infektion användes var antalet ännu lägre. "Bedside" insättning och bolt-fixation påvisades inte vara riskfaktorer för ventrikulär dränage kateter relaterad infektion i den bivariata korrelationsanalysen. Inga självständiga riskfaktorer för ventrikulär dränage kateter relaterad infektion kunde identifieras i den multivariata analysen. Slutsats: "Bedside" insättning av ventrikulär dränage kateter är säkert och mer effektivt än insättning av kateter i operationssalen. Användningen av bolt-fixering ökar inte risken för ventrikulär dränage kateter relaterad infektion.

Urbanization is occurring at rapid rates worldwide. While the effects of urbanization are numerous, those on wildlife are of utmost concern in the continued fight for biodiversity conservation. Specifically, the focus on global pollinator declines is of interest due to the interconnectedness between pollinators and plant communities. It is feared that urban areas could become dead zones to these species, specifically bumblebees. Bumblebees are one of the native pollinators of Finland, and therefore were the focus of this study, which was conducted in Helsinki (southern Finland). This project's focus was on the influence of both local (i.e. flowering resources) and landscape (i.e. levels of urbanization) features on bumblebee communities. More specifically, I was interested in the effects of urbanization on bumblebee abundance and species richness. To study this question, community gardens (allotment gardens) were used as study sites along a gradient of urbanization from low to high (chosen by GIS mapping of the levels of impervious surfaces within 500 m of the sites). It is thought that these greenspaces could function as habitat for bumblebees in cities. This study was conducted during the summer of 2013 in 12 community gardens across the city of Helsinki. Two methods to survey bee populations were utilized, pan traps as well as sweep netting. Furthermore, a vegetation analysis was conducted to assess the level of resources present within the gardens, while GIS was used to measure a set of landscape variables in and around each garden. At the end of the season (June to September) the bees were identified and Generalized Linear Mixed Effects models were used to analyze the data. This study found that local variables more strongly predicted both bee abundance and species richness. Even though landscape variables were not strong predictors, this does not make them irrelevant in future conservation strategies. However, it is thought that as long as community gardens are planted appropriately (i.e. native flowers) the bees will be present in these gardens despite the surrounding matrix of inhospitable land (sealed surfaces). In conjunction with the investigation into the effects of local versus landscape determinants, this study also aimed to investigate the perception of gardeners towards bees. A questionnaire was utilized in order to gauge gardeners' opinions towards the bees in their plot and the garden as a whole. These results helped to evaluate the overall attitude towards bees, and in short, were very favorable. This extrapolates to a possibility of working in conjunction with gardeners to conserve habitat for pollinators in the continued effort for interconnected greenspaces in urban areas.

Beetalaktaamiantibiootteja käytetään paljon koirilla ja kissoilla Suomessa. Beetalaktaameihin kuuluvia aminopenisilliinejä ja ensimmäisen polven kefalosporiineja suositellaan moneen infektiosairauteen elintarviketurvallisuusvirasto Eviran mikrobilääkesuosituksissa. Beetalaktaameilla on vähän sivuvaikutuksia ja niiden turvallisuusmarginaali on leveä. Suomessa koirilla ja kissoilla käytetään etenkin aminopenisilliinejä, amoksisilliini-klavulaanihapon yhdistelmää ja kefaleksiinia. Saatavilla on myös kolmannen polven kefalosporiineihin kuuluva kefovesiini, jota saa käyttää vain valmisteyhteenvedossa mainittuihin käyttöaiheisiin. Beetalaktamaasit estävät bakteerien soluseinän rakentumisen. Vaikutus on bakterisidinen. Beetalaktaamit ovat aikariippuvaisia eli parhaimman tehon saamiseksi niiden pitoisuuden tulee pysyä riittävän korkealla koko annostelu ajan. Beetalaktaameihin kuuluvat myös beetalaktamaasin estäjät. Beetalaktamaasit ovat bakteerien tuottamia beetalaktaamiantibiootteja hajottavia entsyymejä. Uusien beetalaktamaasien ilmeneminen ja beetalaktamaasigeenien leviäminen bakteerien joukossa on johtanut beetalaktaamiresistenssin leviämiseen. Metisilliiniresistenteillä stafylokokeilla beetalaktaamien sitoutuminen vaikutuskohteeseen on vähentynyt ja ne ovat resistenttejä kaikille beetalaktaameille. Fluorokinolonit häiritsevät bakteerien solun jakautumista, proteiinisynteesiä ja DNA:n virheiden korjaamista sitoutumalla DNAgyraasi ja topoisomeraasi IV entsyymeihin. Niiden vaikutus on bakterisidinen. Fluorokinolonit ovat konsentraatioriippuvaisia eli niitä annosteltaessa pyritään saavuttamaan suuri pitoisuus mutta annosten välillä pitoisuus voi laskea pieneksi. Suomessa koirilla ja kissoilla käytetään fluorokinoloneista enrofloksasiinia, marbofloksasiinia ja pradofloksasiinia. Fluorokinolonit ovat laajakirjoisia mikrobilääkkeitä ja niitä käytetään etenkin gramnegatiivisten bakteerien aiheuttamien infektioiden hoitoon. Fluorokinoloneja tulisi käyttää vain bakteeriviljelyn ja herkkyysmäärityksen perusteella. Uusilla fluorokinoloneilla, kuten pradofloksasiinilla, on hyvä teho myös grampositiivisia ja anaerobeja bakteereita vastaan. Myös fluorokinoloneja pidetään turvallisina mikrobilääkkeinä. Niiden käyttöön on kuitenkin todettu liittyvän rustovaurioita kasvavilla koirilla, ja enrofloksasiinin käyttö korkeilla annoksilla on aiheuttanut kissoilla sokeutumiseen johtavaa verkkokalvon rappeumaa. Resistenssi fluorokinoloneita vastaan voi kehittyä nopeasti. Bakteerien resistenssimekanismeja on muun muassa DNA-gyraasin tai topoisomeraasin IV:n muuntelu, jolloin fluorokinolonien sitoutuminen niihin heikkenee. Resistenssin kehittyminen yhdelle fluorokinolonille voi johtaa resistenssiin kaikkia fluorokinoloneita vastaan. Tässä tutkielmassa on keskitytty siihen mitä patogeenejä on yleisimmissä infektiosairauksissa, joihin beetalaktaameja ja fluorokinoloneita suositellaan tai käytetään, sekä mitä kliinisiä tutkimuksia näiden mikrobilääkkeiden käytöstä on. Kirjallisuudessa yleisesti suositeltuja hoitoaikoja ja annoksia on myös mainittu. Kliiniset tutkimukset beetalaktaamien ja fluorokinolonien käytössä ovat yleensä tutkimuksia, joissa verrataan kahden tai useamman mikrobilääkkeen tehoa jonkin infektiosairauden hoidossa. Usein mikrobilääkkeiden tehoa verrataan amoksisilliini-klavulaanihapon tehoon, sillä se on hyvin yleisesti käytetty mikrobilääke koirien ja kissojen infektioissa.

Most authoritarian regimes now organise national-level elections that allow the opposition to compete against the dictator for political power, albeit on unfair and unequal terms. Although the dictator seeks to contain this element of competition in order to thwart opposition victories and enforce his own rule, the decision to organise competitive elections ultimately rests the fate of electoral authoritarian regimes in the hands of the voters. By deciding to cast their ballots either for the dictator or the opposition, individual voters determine the degree of electoral competitiveness – the margin of victory between the dictator and his challengers – and, consequently, whether the elections lead to continued authoritarian rule or potential democratisation. Yet, with the literature predominantly focusing on authoritarian elections from the perspective of the dictator and the opposition, the question of how and why heterogeneous voters make diverging choices at the polls remains poorly understood. Using Beatriz Magaloni’s theory of voter behaviour under electoral authoritarianism, this thesis explores how the electorate’s socio-demographic heterogeneity translates into conflicting preferences, thus giving rise to different types of voting behaviours that lead the voters to either support or oppose the dictator, and what the consequences of this heterogeneity are for the degree of electoral competitiveness at the aggregate level. The relationship between voter heterogeneity and the degree of electoral competitiveness is tested empirically by employing a random effects regression analysis on time-series cross-sectional data that cover the universe of competitive authoritarian elections held at the national level from 1974 to 2006. Based on this analysis, the author shows the composition of the electorate to be systematically linked to the degree of competitiveness, with the voter’s ethnic affiliation and level of income operating as the primary factors mediating vote choice alongside economic growth. The findings are furthermore found to be robust to a number of alternative explanations that involve the strategies of the dictator and the opposition. Finally, the thesis discusses some of the problems and broader implications of the analysis for the study of electoral authoritarian regimes and electoral competitiveness.

Begreppskartor utvecklades ursprungligen på 1980-talet av Joseph Novak och Bob Gowin som ett sätt att strukturera och därmed få djupare förståelse för ny kunskap. Sedan dess har de utvecklats och undersökts som inlärnings-, utbildnings- och bedömningsmetod, inte minsta av forskare som Maria Ruiz-Primo. Den här avhandlingen utgår till stor del från Ruiz-Primos utveckling av begreppskartan som ett verktyg för att bedöma elevers prestationer och undersöker huruvida traditionella prov kunde ersättas med begreppskartsuppgifter inom fysiken. Begreppskartor har en bevisligen positiv effekt vad gäller inlärning, men de används sällan i våra skolor och det är svårt att få elever att anamma en ny och ointuitiv inlärningsmetod. Att använda begreppskartan som en bedömningsmetod i klassen skulle knuffa eleverna mot ett mer begreppsbaserat tänkande och kunde hjälpa dem i sin förståelse av ämnet. Som provuppgift är begreppskartan snabb att göra och rätta men ger läraren goda insikter i elevens förståelse för ett ämne. Ifall man kunde tänka sig att använda begreppskartan som provuppgift åtminstone diagnostiskt skulle det föra med sig en hel drös fördelar. Två klasser undersöktes, en i grundskolan på årskurs sju och en kurs i gymnasiet. Bägge grupper fick lära sig grunderna i att göra begreppskartor på förhand, gymnasisterna hade lite erfarenhet av det också från tidigare. Båda grupperna fick sedan under en kurs skriva ett traditionellt prov samt göra en begreppskarta av materialet de nyligen gått igenom. Begreppskartorna bedömdes med en femstegs-modell utvecklad av Ruiz-Primo och Shavelson och gavs ett vitsord beroende på hur väl de jämfördes med en expertkarta. Resultaten undersöktes skilt för de två grupperna och granskades för svårighetsgrad, korrelation och överensstämning enligt en statistisk metod utvecklad av Bland och Altman 1986. Svårighetsgraden för uppgiften fanns vara lämplig, bägge gruppernas medeltal var något lägre för begreppskartan än för det traditionella provet vilket kan motiveras med att eleverna trots allt har större erfarenhet av traditionella prov än begreppskartor. Korrelationen för grundskolegruppen fanns vara god, 0,825 medanden för gymnasiet var betydligt svagare, 0,412. Bland-Altman metoden gav vidare negativa resultat för gymnasiet med mycket stora kast mellan de enskilda elevernas prestationer i de två uppgifterna. Grundskolegruppen presterade lite mer konsekvent men visade en trend där de verkligt svaga och de verkligt starka eleverna gynnades av begreppskartsuppgiften medan eleverna med medeltal kring 7 gjorde sämre ifrån sig än i det traditionella provet. Korrelationen för grundskolan är så pass stark att det är tänkbart att begreppskartan kunde användas som en bedömningsmetod inom grundskolan. Grundskolans begränsade matematik gör att också en stor del av naturvetenskaperna är fenomen- och begreppsbaserade snarare än baserade på problemlösning. I gymnasiet är det tvärtom, största delen av gymnasiekursen inom fysiken går ut på matematisk uträkning av fenomen, inte på att kunna förklara dem med ord och förstå samband. Som en följd av detta är begreppskartorna mer användbara som en alternativ bedömningsmetod i grundskolan än i gymnasiet.

Forest fires are a growing issue of concern because of climate change. Forest fires impact forest ecosystems partially or completely and can cause negative and positive consequences. Negative consequences include, for instance, carbon release, and positive consequences include, for instance, increase in biodiversity. Forest fires are prevented by various measures, among which there are those targeted at human behavior. The aim of this thesis is to research current forest fire prevention strategies of Finnish national parks, find gaps and problems, and suggest possible solutions. The thesis focuses on the five largest Finnish national parks ac- cording to the number of visits, because the parks can demonstrate examples of education and modification of people’s behavior. The focus is on human behavior because the majority of forest fires are human-caused. The research questions of the thesis are: 1) “What are the behavior-oriented forest fire prevention measures in Finnish national parks?” and 2) “What are the problems of the current prevention measures?” The data of this study was collected via semi-structured interviews with national parks' workers who have knowledge about the topic. This method was chosen because interviewees can provide explanations and case examples. Five interviews were done via Zoom or Teams, while two responses were received via email. The content analysis of the data was performed in qualitative data analysis software ATLAS.ti. The theoretical frame- work of the thesis is risk governance and, more precisely, risk management and communication. In addition, the framework includes prevention practices identified in previous research. Behavior-oriented forest fire prevention measures identified in this thesis classify as risk management and risk communication. Risk management includes construction and maintenance of safe facilities, forbidding unsafe campfire ignition methods, and regulations mentioned online and on-site. Risk communication, in turn, includes safety instructions, wildfire warnings, organized activities, promotion of visits without campfires, nudge, and verbal advice. The problems related to the measures are making campfires when and where it is forbidden, irresponsible behavior in the context of ashes and rubbish, and leaving fires unattended. In addition, problems are related to how and where forest fire safety information is provided. The knowledge and findings of this study can be used to improve current forest fire prevention measures. Possible solutions include delivering explanations of measures’ reasons to visitors, highlighting the urgency of a problem, and organizing more educational group activities.

Tutkielmani tarkastelee sukupuolistereotypioita ja niiden esiintymistä nykyajan televisiomainonnassa Isossa-Britanniassa. Aiempien tutkimusten tulokset sukupuolistereotypioiden esiintymisestä mainoksissa ovat olleet ristiriitaisia: osa toteaa stereotypioiden vähentyneen, osa taas vahvistaa mainosten toistavan edelleen perinteisiä sukupuolirooleja. Aikakaudellemme tyypillistä on perinteisten sukupuoliroolien murtuminen etenkin länsimaisessa kulttuurissa. Täten tutkimuksen tavoitteena on selvittää, ovatko perinteiset sukupuoliroolit vielä vahvasti esillä tämän päivän mainoksissa ja kuinka ne niissä esiintyvät. Naisten ja miesten kielenkäytön ja puheenaiheiden väitetään eroavan toisistaan, ja tutkimuksessa onkin pyritty selvittämään, toteutuuko tämä myös mainosten kielessä. Tutkimus on toteutettu multimodaalisesti, eli on tutkittu rinnakkain sekä mainosten kieltä, kontekstia, että visuaalisia piirteitä. Tutkitut mainokset ovat Ison-Britannian isoimpien supermarkettien ruoka-aiheisia mainoksia. Mainoksia oli yhteensä 36, joista vertailun vuoksi puolessa päähenkilö oli nainen (18) ja puolessa mies (18). Mainoksista analysoitiin neljää eri sukupuolittuneen kielen piirrettä ja neljää eri sukupuolistereotypiaa. Ruoka on teoriassa hyvin sukupuolineutraalia, sillä kaikkien ihmisten on syötävä. Ruoka tarjoaakin mielenkiintoisen aihealueen sukupuoliroolien ja sukupuolittuneen kielen tutkimiseen, sillä näennäisestä neutraaliudestaan huolimatta ruokaan, ja etenkin ruuanlaittoon, liittyy selkeästi sukupuolittuneita käsityksiä: ruuanlaittoa on jo pitkään pidetty naisten tehtävänä. Tutkimus vahvisti pääosin aikaisempia tutkimustuloksia, joiden mukaan naiset esitetään mainoksissa erilaisissa tilanteissa ja rooleissa kuin miehet. Naiset esitettiin useimmiten äiteinä, lasten seurassa kotioloissa ruuanlaitossa, kun taas miehiä kuvattiin enemmän kodin ulkopuolella miesseurassa. Naiset olivat lähes poikkeuksetta naimisissa olevia perheenäitejä, kun taas miehet kuvattiin päinvastoin naimattomina ja lapsettomina. Hypoteesin vastaisesti miehet nähtiin ruokaostoksilla naisia useammin, mutta on korostettava, etteivät he tehneet ostoksia naisten tavoin perheelle, vaan pelkästään itselleen oletettavasti yhden ihmisen talouteen. Naisten ja miesten kielenkäyttö mainoksissa erosi myös toisistaan. Miehet vitsailivat mainoksissa naisia enemmän ja perustellessaan jonkin tietyn tuotteen ostoa miehet pohjasivat väitteensä faktoihin, naiset taas omiin mielipiteisiinsä. Myös naisten ja miesten puheenaiheet erosivat toisistaan. Naiset keskustelivat useimmiten lapsista, ruuanlaitosta ja siihen liittyvästä stressistä ja paineista sekä ruuan laadusta. Miehet eivät juurikaan kantaneet tuskaa ruuanlaitosta tai perheen ruokinnasta, vaan keskittyivät enemmän ruuan laatuun, alkuperään ja hintaan. Naisten väitetään yleisesti kysyvän kysymyksiä miehiä enemmän, mutta yllätyksellisesti tämä ero ei noussut esiin tutkimusaineistossa. Itse asiassa miehet kysyivät määrällisesti enemmän kysymyksiä kuin naiset. Yhdeksi vahvimmista vastakkainasetteluista nousi kysymys siitä, kenen vastuulla ruuanlaiton tulisi olla. Mainokset viestivät voimakkaasti perinteisiä sukupuolirooleja, joissa ruuanlaitto lankeaa yksinomaan naisen harteille. Kun miehiä kuvattiin laittamassa ruokaa, tekivät he sen yleensä palveluksena tai lahjana vaimoilleen. Siinä missä naiselta odotetaan ruuanlaittoa osana feminiinisyyttä, on kokkaava mies ylpeyden- ja ihailunaihe, sillä silloin hän tekee jotain sukupuolelleen poikkeuksellista.

I Finland erbjuds separerade föräldrar med meningsskiljaktigheter flera olika tjänster och förfaranden för att få hjälp och stöd med att nå en överenskommelse gällande vårdnaden om barnen, barnets boende, umgänge samt underhåll. Föräldrarna kan i princip fritt välja vilket förfarande de söker sig till. En förälder kan också välja att inleda en vårdnadstvist vid domstol utan att det finns något krav om att föräldrarna först försökt uppnå förlikning. I såväl Norge, Danmark som Sverige har man infört någon typ av obligatoriskt förfarande för separerade föräldrar före en vårdnadstvist kan föras till domstol för ett rättegångsavgörande. I avhandlingen används systemen i dessa länder som exempel i syftet att granska om det finns behov av att införa något obligatoriskt förfarande för separerade föräldrar även i Finland. I avhandlingen granskas särskilt medling i domstol med en sakkunnig, så kallad Follo-medling, men några anmärkningar görs även gällande andra förfaranden i det finländska systemet. I Danmark och Norge har man inte bara infört obligatoriska förfaranden utan även kartläggnings- och kategoriseringsprocesser för att därefter anpassa handläggningen av ärendena. I Finland har man inte infört anpassad behandling utan utgår istället från att ärendet antingen är lämpligt eller olämpligt för förfarandena. I avhandlingen granskas därför systemen i Danmark och Norge även i syfte att bedöma möjligheterna och behoven av kartläggning och anpassade tjänster i Finland. Behovet av kartläggning diskuteras både utgående från Follo-medling samt ur perspektivet att vägleda familjerna till rätt typ av tjänster och förfaranden i ett tidigt skede efter separationen. Avhandlingen avslutas med ett förslag om hur systemet i Finland kunde utvecklas. Det konstateras att det finns skäl att införa krav om att föräldrarna först försökt uppnå förlikning före ett ärende kan inledas i domstol. Förslaget är därför att föräldrarna ska uppvisa att de först försökt uppnå förlikning genom antingen Follo-medling eller familjemedling före en vårdnadstvist kan inledas vid domstol. Vissa omständigheter bör ändå medföra att föräldrarna är exkluderade från kravet om att ha genomgått medling. Sådana omständigheter skulle exempelvis vara att det föreligger hinder för medling, att ärendet bör behandlas skyndsamt eller att föräldrarna är eniga i ärendet. Önskvärt är också att ett obligatoriskt informationstillfälle införs för föräldrar som separerar för att delge föräldrarna nödvändig information.

Tässä pro gradu -tutkielmassa analysoin Yhdysvaltain suosituimpien naisille ja tytöille suunnattujen lehtien verkkosivuilla esiintyviä naismetaforia. Näitä naismetaforia analysoimalla voidaan tarkastella sitä kuvaa naiseudesta, jota metaforilla aktiivisesti konstruoidaan. Vaikka naistenlehtien naismetaforien konstruoima naiseus kytkeytyy yhteiskunnan näkemyksiin naiseudesta, sillä on tulosteni mukaan myös omat erityispiirteensä. Kognitiivisen metaforateorian mukaan metaforat ovat keskeisiä ajattelun välineitä. Metaforia tarkastelemalla voidaan paljastaa niiden taustalla toimivia ideologioita, sillä kieli kantaa kulttuuriin kuuluvia arvoja ja asenteita. Lisäksi tutkimukset osoittavat, että kieli vaikuttaa ajatteluumme silloinkin kun emme ole siitä tietoisia. Metaforien välittämät arvot ja asenteet ovat erityisen piileviä metaforien luonteen tähden ja siksi tutkimuksen kohteina antoisia ja tärkeitä. Aineistossani naisia ymmärretään elottomien objektien, kasvien, ruokien, eläimien, lapsien, äitien, kuninkaallisten ja yliluonnollisten olentojen kautta. Naismetaforien analysoiminen paljastaa, millaisia uskomuksia yhteiskunnallamme on naisista ja naiseudesta. Naismetaforia sekä naistenlehtiä on tutkittu paljon sekä kielentutkimuksen että feministisen tutkimuksen saralla. Niin naistenlehtien kuin naismetaforienkin on osoitettu vaikuttavan siihen, millaisena naiset ja naiseus koetaan ja nähdään. Aiemmassa naismetaforien tutkimuksessa näen ongelmallisena naiseuden universalisoimisen siten, ettei erilaisten naisten kokemusta naiseudesta ja siihen liittyvistä vaatimuksista oteta huomioon. Pyrin tässä pro gradu -tutkielmassa ottamaan naisten moninaisuuden huomioon intersektionaalisuuden teorian avulla. Koska naistenlehdet kertovat pääasiallisesti tietynlaisista naisista, kuvaavat myös tutkielman naismetaforat vain tietynlaisia naisia, pääosin valkoisia, cis-sukupuolisia, heteroita, nuoria, kyvykkäitä ja ylä- tai keskiluokkaisia. Analysoin 38 naismetaforaa Seventeen.com- ja Cosmopolitan.com -sivustoilta keräämistäni 420 artikkelista. Analyysissa vertailen keskenään sanakirjojen ja Metalude-metaforatietokannan määritelmiä käytetyistä sanoista, käytön kontekstia sekä aiempaa tutkimusta. Lisäksi pohdin metaforien kuvaamien naisten risteäviä identiteettejä intersektionaalisuuden käsitteen avulla ja vertaan analysoimiani naismetaforia yleisimpiin miesmetaforiin. Aineistossa käytetyt naismetaforat konstruoivat naiseutta, jolle keskeisiä ominaisuuksia ovat fyysinen viehättävyys, seksuaalinen haluttavuus, passiivisuus sekä tottelevaisuus. Miesmetaforat puolestaan korostavat aktiivisuutta, älykkyyttä ja seksuaalista halukkuutta. Naismetaforien korostamat ominaisuudet ovat ristiriidassa lehtien virallisesti edustaman naiskuvan sekä useiden omien artikkeleidensa sisällön kanssa. Naismetaforien ulkonäkökeskeisyyttä sekä edellä mainittua ristiriitaa saattavat selittää yhteiskunnallisten tekijöiden lisäksi lehtien mainostajien intressit, joista johtuen naistenlehdissä ulkonäkö ja menestys esitetään kuluttamisen kautta saavutettuina etuina. Naistenlehdet ja nuortenlehdet ovat keskeisiä kulttuurisia tuoteitta. Näin ollen lehdillä on valtaa vaikuttaa siihen, millaiseksi naiseus käsitetään. Jos lehtien tavoitteena tosiaan on naisten ja tyttöjen voimaannuttaminen, olisi lehtien omankin edun mukaista, että niiden käyttämä kieli tukisi tätä päämäärää. Tutkimukseni osoittaa, ettei näin ole ainakaan naismetaforien osalta.