Browsing by Title

Pro gradu –tutkielmassani tutkin Samoan kriisin uutisointia yhdysvaltalaislehdissä vuosina 1887-1890. Samoan kriisiksi kutsutaan Yhdysvaltain, Saksan ja Iso-Britannian kiistaa Samoan saarten hallinnasta vuosina 1887-1889. Kriisin ollessa kuumimmillaan vuoden 1889 alussa pidettiin jopa sotaa Yhdysvaltain ja Saksan välillä mahdollisena. Kriisiä yritettiin ratkaista kahdessa erillisessä konferenssissa, vuonna 1887 Washingtonissa ja vuonna 1889 Berliinissä. Berliinin konferenssissa suurvallat pääsivät sopimukseen ja allekirjoittivat Berliinin sopimuksen, jolla Samoan saarten hallinto järjestettiin sopimusvaltioiden alaisuuteen. Tutkin työssäni sitä, kuinka yhdysvaltalaiset lehdet ympäri maata reagoivat kriisiin ja kuinka kriisi nähtiin osana Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa aikakautena, jolloin Yhdysvallat vielä yritti pysyä kaikin keinoin erossa sotkevista ja sitovista liittolaisuuksista ja anti-imperialistinen henki oli maassa valloilla. Tutkielmani lähteinä käytän yhdeksän yhdysvaltalaislehden pääkirjoituksia vuosilta 1887-1890. Käyttämäni lehdet ovat: New York Times, The Sun (New York), The Brooklyn Daily Eagle, Chicago Tribune, The Inter Ocean (Chicago), Pittsburg Dispatch, Los Angeles Daily Herald, The Record-Union (Sacramento) sekä San Francisco Chronicle. Lehdet on valittu maantieteellistä ja puoluepoliittista jakaumaa silmällä pitäen. Analysoin tutkielmassani Samoan kriisin uutisointia seuraavien tutkimuskysymysten avulla: millaisena Samoan kriisi näyttäytyi yhdysvaltalaiselle lehdistölle vuosina 1887-1890? Minkälaisena lehdet näkivät Yhdysvaltain todellisen ja toisaalta halutun roolin kriisin osallisena? Näkivätkö lehdet Yhdysvaltain osallistumisen Samoan kriisiin oikeutettuna tai haluttuna tekona osana valtion ulkopolitiikkaa? Kuinka lehdet suhtautuivat Yhdysvaltojen päätökseen osallistua vieraan kansan hallinnon järjestämiseen yhteistyössä kahden eurooppalaisen suurvallan kanssa? Entä miten lehdet reagoivat tehtyyn sopimukseen? Vielä yhtenä kysymyksenä tutkimuksessa on, että millaisia ulottuvuuksia Samoaan liittyvä keskustelu nosti esiin laajemmassa ulkopoliittisessa keskustelussa. Tutkielmani keskeiset tutkimustulokset voi tiivistää neljään havaintoon. Ensinnäkin tutkimani lehdet jakautuivat varsin hyvin puoluepoliittisen linjan mukaisesti näkemyksissään Yhdysvaltain ulkopolitiikan toteuttamiseen. Demokraattipuoluetta kannattaneet lehdet olivat enemmän hallinnon puolella ja kannattivat passiivisempaa ulkopolitiikkaa Samoan suhteen, kun taas republikaanipuoluetta kannattaneet lehdet vaativat huomattavasti aktiivisempaa ulkopolitiikkaa. Toisena tutkimustuloksena on havainto siitä, että lehdet pääsääntöisesti näkivät sodan mahdollisuuden Yhdysvaltain ja Saksan välillä olevan hyvin epätodennäköinen ja ne pyrkivät enemmänkin rauhoittamaan tilannetta kuin lietsomaan sotaa. Kolmas tulos tutkielmassa on huomio siitä, että erityisesti republikaanilehdet hyväksyivät Yhdysvaltain osallistumisen vieraan kansan hallinnon järjestämiseen siten, että Yhdysvalloilla on vastuuta hallinnon järjestämisessä, vaikka muuten lehdissä vastustettiinkin imperialistisia toimia. Neljäntenä tutkimustuloksena on lehtien yhtenäinen suhtautuminen Yhdysvaltain laivaston heikkoon tilaan ja vaatimukset laivaston uudelleenrakennusohjelman aloittamisesta. Tutkielmani tulosten perusteella pidän Samoan kriisiin suhtautumista lehdistössä eräänlaisena murroskohtana Yhdysvaltain muuttuvassa ulkopolitiikassa, joka lopulta huipentui 1890-luvulla imperialistiseen sotaan Espanjaa vastaan.

Elintarvikepakkauksen tehtävänä on suojata elintarviketta ja pidentää sen säilyvyyttä. Aktiivisessa elintarvikepakkauksessa pakkaus tai sen komponentit sekä elintarvike ovat vuorovaikutuksissa toistensa kanssa. Polysakkaridiaerogeelit ovat huokoisia ja kevyitä materiaaleja, joista ollaan kehittämässä uusia pakkausmateriaaleja. Polysakkaridiaerogeeleillä on kyky sitoa tai vapauttaa haluttuja yhdisteitä. Ne ovat vedellä tai vesipohjaisella liuoksella paisuneita geelejä ja ovat hydrofiilisiä eli vesihakuisia materiaaleja. Aerogeelit valmistetaan hydrogeeleistä poistamalla geelin nestemäinen osuus, esimerkiksi haihduttamalla vesi pois hydrogeelistä. Heksanaali on aldehydi, jota muodostuu rasvojen hapettumisen yhteydessä. Se on herkästi haihtuva yhdiste, jolla on havaittu olevan voimakkaita antimikrobisia ominaisuuksia patogeenisiä mikro-organismeja vastaan. Heksanaalin käyttömahdollisuuksia elintarvikepakkaussovelluksissa on tutkittu vihannesten ja hedelmien säilyvyyden parantajana. Sen sijaan heksanaalin ja muiden haihtuvien aldehydien tuotosta pakkausmateriaaleissa, saati niiden hyödyntämisestä aerogeeleissä ei ole vielä tutkimustietoa. Erittäin haihtuvien orgaanisten yhdisteiden käyttöä pakkausmateriaalissa rajoittaa haihtuvien yhdisteiden toiminta, joka on melko ohimenevää, ja se vaatisi jatkuvaa aineiden lisäämistä pakkaukseen. Aiheesta tehtyjen esikokeiden perusteella tutkimusaihetta voidaan kuitenkin pitää lupaavana. Työn tavoitteena oli kehittää aerogeelimatriisi heksanaalin tuottamiseksi, jotta tulevaisuudessa menetelmää voitaisiin hyödyntää elintarvikepakkauksissa. Työn kokeellisessa osassa selvitettiin, voidaanko heksanaalia tuottaa polysakkaridiaerogeeleissä auringonkukkaöljystä, entsyymikatalysoidun hapettumisen avulla. Työssä selvitettiin myös valmistusaineiden ja substraattien komponenttisuhteet. Tässä työssä aerogeelit valmistettiin kuusen galaktoglukomannaanista (GGM) pakkaskuivauksen avulla. Heksanaalia muodostui, kun matriisissa oleva lipoksigenaasientsyymi katalysoi hapettumisreaktiota, jonka seurauksena heksanaalia muodostui ja vapautui. Heksanaalin vapautumista aerogeelimatriisista määritettiin kiinteäfaasimikrouuton ja kaasukromatografi-massaspektrometrin (SPME-GC-MS) avulla. Heksanaalin muodostumista ja vapautumista seurattiin säilytyskokeen avulla. GGM-aerogeelejä säilytettiin lämpötiloissa 4 ˚C, 10 ˚C ja 20 ˚C, ilman suhteellisen kosteuden ollessa <10 %, sekä ilman suhteellisissa kosteuksissa <10 %, 54 % ja 76 %, lämpötilan ollessa 20 ˚C. Toistokoe suoritettiin ilman suhteellisen kosteuden ollessa <10 % ja lämpötilassa 20 ˚C. Lipoksigenaasientsyymin määrä säilytyskokeen näytteissä oli 100 yksikköä öljygrammaa kohden ja lipaasientsyymin määrä oli 20 yksikköä öljygrammaa kohden. GGM-aerogeelien heksanaalin muodostumista ja vapautumista seurattiin yhteensä 14 vuorokauden ajan. Heksanaalia muodostui ja vapautui kaikissa tutkituissa olosuhteissa. Säilytyskokeen perusteella voidaan todeta, että ilman suhteellisilla kosteuksilla ei ole juurikaan vaikutusta heksanaalin muodostumiseen ja vapautumiseen, kun taas eri lämpötiloilla vaikutusta oli selkeästi havaittavissa. Lämpötila-säilytyskokeessa heksanaalia vapautui eniten lämpötilassa 20 ˚C. Sen sijaan matalimmissa lämpötiloissa, 4 ˚C ja 10 ˚C, heksanaalia vapautui hieman vähemmän. Tuloksista voidaan päätellä, että heksanaalia muodostui ja vapautui GGM-aerogeeleistä riittävä määrä pidentämään kasvisten säilyvyyttä 14 vuorokauden ajan. Tulevaisuudessa sovellusta voisi tutkia myös käytännössä sijoittamalla auringonkukkaöljyemulsiota sisältävää GGM-aerogeeliä kasvista sisältävään elintarvikepakkaukseen.

Melanoma is the most severe case of skin cancer and there is no curative treatment if it has progressed. Despite the recent advances in drug therapy tens of thousands of patients die of melanoma annually. There is still need for new antimelanoma drugs for which marine compounds are a potential source. Halogens are common elements in drug molecules as they enhance their molecular properties. So far most of the halogenated drugs contain fluorine and/or chlorine but the role of bromine and iodine is probably growing in the future due to halogen bonding. Bromotyrosines are originally isolated from Verongiida-order sponges but whether they are truly of bacterial origin is under controversy. All bromotyrosine compounds consist of brominated tyrosine and/or tyramine residues or their derivatives. Purpurealidin I is one of the newest bromotyrosine derivatives extracted from Pseudoceratina purpurea and it has shown activity against melanoma. In this study eight new purpurealidin I derivatives were synthesized following a successful route previously designed. All synthesized derivatives contained the original N-oxime structure which's stereochemistry was determined to be E by X-ray crystallography. Cytotoxicity against A375 melanoma cells was determined for seven compounds synthesized here and for 15 compounds synthesized previously. All seven compounds and one previously synthesized purpurealidin I analog were active with CC50 values between 4,7 and 22,1 µM. The previously synthesized bromotyrosine derivative intermediates and aerophobin-1 analogs were not active. The selectivity of the active compounds was calculated by determining their CC50 value against Hs27 fibroblast cells. None of the compounds showed remarkable selectivity the most selective 2-pyridin containing derivative having four times better selectivity against melanoma. The tyrosine part and N-oxime seem to be important parts to preserve while the tyramine part can be modified more freely and maintain the activity. Still more derivatives need to be synthesized and tested to confirm these observations. More data is also needed considering the selectivity of the compounds.

Uudet korkovähennysrajoitukset tulivat voimaan vuoden 2013 alusta ja niitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuoden 2014 verotuksessa. Korkovähennysrajoituksia säätelee elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (24.6.1968/360, jäljempänä EVL) uusi 18 a §, joka rajoittaa yhteisön, avoimen ja kommandiittiyhtiön oikeutta vähentää korkomenojaan elinkeinotulon verotuksessa. Tutkielman tarkoitus on avata uutta säännöstä ja siihen liittyviä ongelmakohtia. Sen lisäksi se keskittyy korkovähennysrajoituksille vaihtoehtoisten puuttumiskeinojen etsimiseen ja niiden analysointiin. Tutkimuksen keskeisin osuus on selvittää, mikä on korkovähennysrajoitusten ja muiden puuttumiskeinojen keskinäinen suhde. Korkovähennysrajoituksia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 146/2012 vp) ei otettu kantaa säännösten keskinäiseen suhteeseen, mitä voidaan pitää ongelmallisena verotuksen ennustettavuuden ja oikeusvarmuuden kannalta. EVL 18 a § rajoittaa käytännössä ainoastaan etuyhteydessä olevien osapuolten välisiä nettokorkomenoja (korkomenot ovat suuremmat kuin korkotulot). Nettokorkomenojen ylittäessä verovuonna 500 000 euron rajan ne eivät ole vähennyskelpoisia siltä osin kuin ne ylittävät 30 prosenttia oikaistusta elinkeinotoiminnan tuloksesta. Tämän rajan ylittävät nettokorkomenot eivät ole vähennyskelpoisia siltä osin kuin niiden määrä on enintään yhtä suuri kuin etuyhteydessä olevien velkasuhteen osapuolten väliset nettokorkomenot. Verovelvollinen voi vapautua rajoitussäännöksistä, jos se esittää selvityksen, että sen oman pääoman suhde vahvistettuun tilinpäätöksen mukaisen taseen loppusummaan on korkeampi tai yhtä suuri kuin vahvistetun konsernitaseen vastaava suhdeluku. Vaihtoehtoisina puuttumiskeinoina on käsitelty verotusmenettelystä annetun lain (18.12.1995/1558, jäljempänä VML) 28 §:n yleistä veronkiertämissäännöstä, 29 §:n peiteltyä osinkoa, 31 §:n siirtohinnoitteluoikaisua sekä ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annettua lakia (16.12.1994/1217, jäljempänä VYL). Veron kiertämissäännöksen nojalla voidaan puuttua tilanteisiin, joissa oikeudellinen muoto ei vastaa taloudellista sisältöä ja joissa on kysymys ilmeisesti verosta vapautumisen tarkoituksesta. Korkojen vähennysoikeus on evätty säännöksen nojalla, mutta asiasta ei ole julkaistua oikeuskäytäntöä. Peitellyn osingon nojalla puututaan tilanteisiin, joissa osakeyhtiö antaa osakkaansa tai tämän omaisen hyväksi etuuden, jonka hinnoittelu poikkeaa olennaisesti tavallisesta. Säännöstä on harvemmin sovellettu yhteisön saamaan etuuteen. Siirtohinnoitteluoikaisun nojalla voidaan puuttua etuyhteydessä olevien tahojen väliseen liiketoimeen, jos siinä on noudatettu ehtoja, jotka poikkeavat, mitä riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu ja verovelvollisen elinkeinotoiminnan verotettava tulo on sen johdosta muodostunut pienemmäksi. Säännöstä on sovellettu koron markkinaehtoisuuteen puuttumiseen ja velkaa on pidetty säännöksen nojalla oman pääoman ehtoisena sijoituksena, mutta jälkimmäisestä ei ole julkaistua oikeuskäytäntöä. Väliyhteisölain nojalla voidaan verottaa Suomessa yleisesti verovelvollisen määräämisvallassa olevan matalan verotuskannan valtiossa asuvan yhteisön tuloa osakkaan tulona. Tutkimuksen lopussa esitellään kirjoittajan näkemys säännösten soveltamisjärjestyksestä: ensin huomioidaan koron yleinen vähennyskelpoisuus EVL 7 §:n ja 18.1 §:n 2 kohdan nojalla. Sen jälkeen arvioidaan erityissäännösten VML 31 §:n, väliyhteisölain sekä VML 29 §:n soveltuvuus. Peitellyssä osingossa on vähemmän erityissäännöksen piirteitä kuin siirtohinnoitteluoikaisussa. Yleissäännöstä VML 28 § sovelletaan vasta erityissäännösten jälkeen tai niiden ohella. Vasta tämän jälkeen sovelletaan korkovähennysrajoituksia. Ei ole merkityksetöntä, mikä esitellyistä säännöksistä valitaan sovellettavaksi. Osa säännöksistä edellyttää veron kiertämisen tai välttämisen tarkoitusta. Selvittämisvelvollisuuden ja todistustaakan jakautumisessa veroviranomaisen sekä verovelvollisen kesken on eroja eri säännösten soveltuessa. Lisäksi vastaoikaisu ei sovellu kaikkiin tapauksiin ja joissain tapauksissa voidaan määrätä veronkorotus.

Tässä tutkielmassa testataan laskennallisten, signaalin jatkuvuuteen tai synkronisuuteen perustuvien EEG-mittareiden toimivuutta hypoksis-iskeemisestä enkefalopatiasta (HIE) kärsineiden vastasyntyneiden akuutin tilan sekä ennusteen arvioinnissa. Lisäksi on tutkittu EEG-signaalin synkronisuutta mittaavan ASI-indeksin erottelukykyä terveiden ja asfyktisten lasten erottelussa. Tutkimus on toteutettu analysoimalla EEG-mittareiden arvoja suhteessa vastasyntyneiden kliiniseen enkefalopatian vaikeusasteen arvioon sekä parin vuoden sisällä tehtyyn uuteen neonatologin arvioon lapsen kehityksestä. Lisäksi HIE-potilaiden ASI-arvoja verrattiin terveiden verrokkien vastaaviin arvoihin. Jatkuvuutta mittaavista MFDFA-muuttujista havaittiin tilastollisesti merkitseviä eroja kolmessa mittarissa HIE- ja kahdessa ennusteryhmien suhteen. Ryhmien välille ei kuitenkaan löytynyt selviä raja-arvoja. ASI ei erotellut alaryhmiä, mutta toimi kiitettävästi terveiden ja HIE:stä kärsineiden erottelussa. Tutkimus tukee tuloksia ASI:n käytettävyydestä terveiden ja enkefalopatiasta kärsivien vastasyntyneiden erottelussa, mutta antaa todistetta HIE-alaryhmien välisen diagnostiikan toimivuutta vastaan. HIE:n vaikeusasteen ja ennusteryhmien erottelussa lupaavampia tuloksia antaneita MFDFA-mittareita voisi kehittää ja testata suuremmissa aineistoissa.

The aim of this master’s thesis was to find new and more effective production methods for quarg in Valio as consumption of quarg has increased significantly over the last years. The aim was to produce quarg without the separation of whey so that the raw-materials could be utilised better than with the current methods. The suitability of different milk protein concentrates for quarg production and the effect of different enzymes for the structure of quarg were also examined as was chemical and microbiological fermentation. The utilisation of milk was to be kept low, while the protein content of the quarg was to be maintained at a high level. The aim of the literature review was to become acquainted with the composition of milk, the chemistry of the fermentation of quarg, different production methods for quarg and the functions of different enzymes that modify the structure of milk proteins. The quargs were produced from protein concentrates A, B and C, and were fermented with a microbiological starter, gluconodeltalactone and lactic acid. Enzymes that modify the structure of proteins were added in some of the quargs. Additionally, the effect of rennet on the structure of quarg was examined. Both smooth and grainy quargs were produced in this study. Some of the samples were made in a production plant. The functionality of the quargs in baking was examined in the test kitchen in Valio. The sensory quality and consistency of the quargs were compared with the current Valio fat-free quargs. Acidic whey was not formed when the quargs were produced from protein concentrates, because the dry matter content of the concentrates was as high as the dry matter content in the quargs. The dry matter content of the quargs produced in this study was 15 % and protein content 9 %, on average. The quargs made of protein concentrates had to be homogenised in order to soften their grainy structure. Protein concentrate B was best suited for quarg production because of the mild aroma and the whitest appearance and firmest structure of the quargs. The aromatic quargs made of protein concentrate A and protein concentrate C had a strong off-flavour. The enzyme treatments had no effect on the protein content or the flavor of the quargs but they made the quargs considerably firmer. However, at the same time the graininess of the quargs increased. Microbiological fermentation was preferred over chemical fermentation in order to produce quargs with better sensory features. Without rennet the richness of the quargs decreased. The production of quarg was possible in the production plant. The dry matter content of the quargs was too low for baking applications.

Metsäkanalinnut (Tetraonidae) elävät talousmetsissä, jotka kattavat 86 % Suomen maa-alasta. Metsänuudistaminen tehdään usein avohakkuuna ja metsikkötasolla tapahtuvat muutokset vaikuttavat metsäkanalintujen elinmahdollisuuksiin. Uudistusaloilla on pyritty turvaamaan riistan elinympäristöjä säästämällä luontaisia alikasvosryhmiä riistatiheiköiksi. Metsäkanalintujen elinympäristövaatimuksena on metsän rakenteellinen suoja ja riittävä ravinto. Ravintoa löytyy varpukasvillisuudesta ja lehtipuista ja suojaa tarjoaa alikasvos. Alikasvosryhmiä on hyödynnetty metsänuudistamisessa jo aiemmin ja sitä käytetäänkin esimerkiksi eri-ikäisrakenteisen metsän uudistamisessa. Riistatiheikköjen hyödyt perustuvat olettamuksiin eli tutkittua tietoa ei ole. Riistametsänhoitoon on kuitenkin tehty oppaita ja työohjeita. FSC-sertifioinnissa säästetään alikasvosryhmiä ja pyritään vaikuttamaan metsikön lehtipuuosuuteen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia metsänuudistamisen aikana säästettyjä riistatiheikköjä ja säästöpuuryhmiä. Aineistoa kerättiin Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan alueelta UPM Metsän maanmuokkauksen laadunvalvonnan yhteydessä yhteensä 45 kuviolla, joista 39 oli riistatiheikköjä ja 23 säästöpuuryhmiä. Tässä tutkimuksessa oli tavoitteena selvittää uudistusaloille säästettyjen riistatiheikköjen ja säästöpuuryhmien topografisen sijainnin vaikutusta tiheikköihin ja ryhmiin. Myös metsänomistajan käyttämän sertifiointijärjestelmän vaikutusta lehtipuuosuuteen sekä tiheikköjen määrään hehtaarilla selvitettiin. Tiheiköistä selvitettiin peittävyyttä, lehtipuuosuutta ja aluskasvillisuuden esiintymistä. Säästöpuuryhmistä selvitettiin lehtipuuosuus, pituus ja läpimitta. Aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmistolla ja tilastollisissa testauksissa käytettiin Kruskal-Wallis -testiä. Tuloksena saatiin tiheikön topografisen sijainnin vaikuttaneen tiheikön peittävyyteen. Säästöpuuryhmän topografinen sijainti ei sen sijaan vaikuttanut puustoryhmän pituuteen tai läpimittaan, kun taas säästöpuuryhmän sijainti vaikutti ryhmän lehtipuuosuuteen. Metsänomistajan käyttämä sertifiointijärjestelmä ei vaikuttanut tiheikköjen hehtaarinkohtaiseen määrää, mutta FSC-sertifioiduilla kuvioilla olleissa tiheiköissä lehtipuuosuus oli suurempi kuin PEFC-kuvioilla. Tulos oli tilastollisesti merkitsevä, mutta vaihtelu oli suurta. Tutkimuksessa tuotettiin riistatiheiköistä myös kuvailevaa tietoa. Riistaiheikköjen keskimääräinen osuus koko uudistuskuvion pinta-alasta oli 3,6 % ja säästöpuuryhmien 2,2 %. Tuloksilla pystytään havainnoimaan riistatiheikköjen ja säästöpuuryhmien optimaaliset sijainnit. Riistatiheikköjen sekä säästöpuuryhmien ennakkosuunnittelussa tulee löytää uudistusaloilta metsäkanalinnuille suotuisimmat elinympäristöt, mutta tärkeintä olisi tutkia riistatiheikköjä lisää. Riistatiheikköjen hyöty metsäkanalinnuille ja muulle riistalle tulee tutkia esimerkiksi riistakameraseurannoilla. Alikasvosryhmien selviytyminen uudistushakkuun jälkeen tulee selvittää, jotta saadaan tietoa ovatko alikasvosryhmät käyttökelpoisia riistatiheiköiksi Nykytiedon valossa tiheiköt sekä säästöpuuryhmät tulee jättää alaville paikoille, jotta tiheiköt olisivat mahdollisimman peittäviä ja säästöpuuryhmissä olisi enemmän lehtipuita. Elinympäristöjen huomioiminen on 20 vuodessa lisääntynyt ja tehokkaan koulutuksen myötä metsäkanalintujen elinympäristöt pystytään huomioimaan yhä tehokkaammin tulevaisuudessa. Jatkossa tärkein toimenpide on kuitenkin uuden tutkimustiedon tuottaminen.

Suomi on ansiokas lääketieteellisten tutkimusten maa. On Suomea tituleerattu ”geenitutkimuksen kärkimaaksikin”. Tutkimustoimintaa mahdollistavaa lainsäädäntöä on ollut täällä jo vuosikymmeniä, minkä lisäksi terveydenhuollossa on kerätty laaja-alaisesti erilaisia rekisteritietoja. Terveystietojen aineisto on jo sellaisenaan kattava ja arvokas, mutta liitettynä siihen vielä Suomen väestön pienuus geeniperimästämme löydettävine ominaispiirteineen, ovat lähtökohdat lääketieteellisten tutkimusten tekemiselle ja tulosten saamiselle erinomaiset. Tutkimusten tekoa tukemaan ja mahdollistamaan on perustettu biopankkeja, joihin kootaan ihmisperäisiä näytteitä, joihin voidaan liittää myös muita esim. elintapatietoja. Biologiset näytteet sisältävät kaikista arkaluonteisimpina pidettyjä tietoja – niistä voi olla mahdollista lukea koko ihmisen perimä, genomi eli tämän geneettiset ominaisuudet mukaan lukien sairastumisalttiudet ja sukujuuret. Näin ollen tutkimustulokset eivät välttämättä rajaudu vain näytteenantajaan, vaan voivat paljastaa asioita myös tämän perheestä ja muistakin sukulaisista. Toisaalta niin kuin voi tulla ilmi esim. itsellä tai vanhemmilla oleva, vaikka häpeälliseksikin koettava alttius johonkin tiettyyn sairausominaisuuteen, voi tutkimuksista vastapainona olla hyötyä tuleville sukupolville esim. juuri samaisia löydöksiä ajatellen. Biopankkitoimintaan ja geneettisiin tutkimuksiin kohdistuu puoltamisen ja positiivisten odotusten lisäksi keskustelua niiden riskeistä, ongelmista ja eettisyydestä. Keskustelun kohteiksi ovat nousseet mm. yksilön todelliset mahdollisuudet osallistua tutkimuksiin ja toisaalta hänen mahdollisuutensa olla varma, ettei hänen tietojaan niissä käytetä, kuinka taata mahdollisten löydösten edellyttämä asianmukainen jatkoneuvonta tai -hoito, entä kuinka taata uusia hoitomuotoja kehitettäessä niiden saatavuus kaikille, ja toisaalta, onko tiedon lisääntyminen yksilölle aina edes hyväksi sekä miten ratkaista esim. erilaiset tietojen ja tulosten väärinkäytön mahdollisuudet ja riski yksilön edun muuttumisesta lopulta hänen epäedukseen. Biopankkien tavoitteena on tukea lääketieteellistä tutkimustyötä, selvittää tautimekanismeja, luoda uusia hoitokeinoja sekä edistää lääkkeiden kehittämistä. Jo tähän mennessä on saatu rohkaisevia tuloksia esimerkiksi syöpä-, sydän- ja muistisairauksiin kohdistuneissa tutkimuksissa. Ns. perinteinen kaava on ollut: tietyt oireet -> tietty diagnostiikka -> tietty hoitotapa diagnoosin mukaan. Tänä päivänä meneillään on kuitenkin pyrkimys kohti yksilöllistetympää lääketiedettä, joka huomioisi enemmän mm. kunkin henkilön yksilölliset piirteet ja esim. lääkkeiden valinnassa tämän perinnölliset tekijät. Toisin sanoen siis yksilökeskeisemmillä diagnooseilla yksilöllisesti vaikuttavampiin hoitoihin. Taustalla on mm. P4-lääketieteen (predictive, preventive, personalised, participator) esiinmarssi. Suomessa valmistellaan tällä hetkellä biopankkilain kokonaisuudistusta ja säädettävänä on myös nimenomainen genomilaki. Molempien tavoitteena on sekä nykyisestään edistää tutkimusten tekemistä että myös luoda selkeä ja vahva lainsäädännöllinen konteksti niin tutkijoiden kuin yksilöiden oikeusturvaksi. Tarkoituksena on myös perustaa erillinen Genomikeskus väestön mahdollisimman kattavaa genomitietokantaa ylläpitämään. Oman lisänsä ovat tuoneet myös tietosuojalainsäädännön viime aikaiset tapahtumat. Meneillään on siis paljon. Suomen tulee hyödyntää ainutlaatuista potentiaaliaan niin kansalaisten kuin tutkimuskentän osalta – meidän kaikkien eduksi. Sääntelyn tulee olla selkeää ja vaikuttavaa, biopankkitoimintaa, tutkimuksia sekä tieteen edistämistä mahdollistavaa. Ensiarvoisen tärkeää on pitää samanaikaisesti huolta kaikkien intressitahojen oikeuksista, kuten erityisesti mahdollisuudesta yksityisyyden suojaan.

Ilmari Krohn (1867 - 1960) teki monipuolisen elämäntyön säveltäjänä, urkurina ja musiikkitieteen ylimääräisenä professorina. Hän sävelsi mm. oratoriot Ikiaartehet ja Voittajat, oopperan Tuhotulva, Johannes-passion, musiikinhistorian ainoan kaikki 150 psalmia sisältävän Psalttarin, orkesteriteoksia, kantaatteja, rukoushetkiä ja kymmeniä pienempiä vokaali- ja instrumentaalisävellyksiä. Olen muusikkona mieltynyt Krohnin laajaan sävellystuotantoon, jota esitetään valitettavan vähän. Tästä syystä olen halunnut selvittää, 1) mitä ja millaisia teoksia hän sävelsi, 2) millaisen elämän hän eli, ja 3) millaisia yhteyksiä hänen elämällään ja tuotannollaan on. Jill Leporen määritelmän mukaan tutkielma on biografinen: pyrin rakentamaan Krohnin elämästä eheän kokonaiskuvan hänen historiallisen merkittävyytensä vuoksi. Historiantutkimus pyrkii etenkin lähteitä vertailemalla hahmottamaan tapahtumia ja ilmiöitä yhteydessä sekä samanaikaiseen ympäristöön että ajan myötä tapahtuneeseen kehitykseen. Lähdekritiikki muodostaa siinä käytetyn menetelmän, jolla kunkin lähteen suhdetta menneisyyteen selvitetään. Tällöin arvioidaan lähteen syntyolosuhteita, alkuperäisiä funktioita, laatijan ominaisuuksia ja pyrkimyksiä sekä lähteen ajallista välimatkaa sen kuvaamiin tapahtumiin. Lisäksi on pohdittava sen tarjoamaa informaatiota kysymyksenasettelun kannalta. Suurin osa tutkielman valmistelusta on ollut arkistotyötä Kansalliskirjastossa, Kansallisarkistossa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkistossa sekä muissa arkistoissa Suomessa, Saksassa ja Ranskassa. Työn aikana olen perehtynyt hyvin laajaan aikalaisaineistoon: Krohnin kirjeisiin, julkaisuihin, sävellyskäsikirjoituksiin, asiakirjoihin ja muihin papereihin sekä häntä ja hänen sävellyksiään koskeviin lehtiarvosteluihin ja -uutisiin. Krohnin elämän tarkastelu on johdattanut minut yhä uusien lähteiden äärelle, ja toisaalta lähteiden myötä olen voinut ymmärtää hänen elämäänsä paremmin. Tutkielma päättyy kevääseen 1905, jolloin Krohn jäi leskeksi ja alkoi seurustella Hilja Haahden kanssa. Heidän 55-vuotinen taiteellinen yhteistyönsä vaatisi oman tutkimuksensa. Julius Krohnin nuorin poika Ilmari Krohn sai lapsuudenkodistaan kansallisen, kansainvälisen ja uskonnollisen peruseetoksen. Hänen monipuolisen lahjakkuutensa vahvimmaksi linjaksi osoittautui musiikki. Krohn sai pianonsoitonopettajikseen Suomen parhaita voimia ja aloitti säveltämisen noin 12-vuotiaana. Opiskeltuaan vuoden yliopistossa Krohn teki ensimmäisen kansansävelmien keruumatkansa 1886. Tämän jälkeen hän vietti neljä vuotta Leipzigin konservatoriossa opiskellen pianon- ja urkujensoittoa sekä sävellystä, josta tuli hänen tärkein oppiaineensa käsikivun vuoksi. Julius Krohnin kuoltua 1888 hänen tärkeimmäksi neuvonantajakseen tuli Kaarle-veli. Saksalaisen romantiikan tyylisessä varhaistuotannossa esiin nousevat ensin pianoteokset ja yksinlaulut, sitten kuoro- ja kamarimusiikki ja lopuksi orkesteriteokset. Kansanlaulusovituksia hän teki koko elämänsä ajan. Helsinkiin palattuaan Krohn sävelsi etenkin orkesterimusiikkia, piti sävellyskonsertteja ja toimi sivistystyössä. Vuonna 1891 hän pyrki Johanneksenkirkon urkuriksi mutta hävisi vaalin Oskar Merikannolle. Säveltäjänä hän taas jäi Jean Sibeliuksen varjoon. Vuonna 1893 Krohn liittyi katolis-apostoliseen kirkkoon, jonka piirissä hän tutustui puolisoonsa Emilie von Dittmanniin. Kihlausaikana sävelletty Lieder eines Wanderburschen on Suomen ensimmäisiä laulusarjoja. Krohn löysi työpaikan Tampereen Aleksanterin kirkosta, jonka urkurinvaalin hän voitti 1893 ylivoimaisesti. Yliopistosta hän valmistui 1894 pääaineenaan estetiikka. Ensimmäisinä Tampereen-vuosinaan Krohnista tuli paikkakunnan keskeinen muusikko ja erittäin aktiivinen sivistystoimija. Tärkein teos näiltä vuosilta on kantaatti Vankeus ja Vapautus. Yliopiston musiikinopettajan virkaa Krohn haki tuloksetta 1896. Hän teki kansansävelmien keruumatkoja eri puolille Suomea ja opintomatkan Saksaan. 1899 hän puolusti hengellisiä kansansävelmiä käsittelevää Suomen ensimmäistä musiikkitieteen alan väitöskirjaa. Matka Tanskaan, Saksaan ja Pariisin musiikinhistorialliseen kongressiin kesällä 1900 vaikutti Krohnin toimintaan virsikirjan uudistustyössä. Tällöin hän myös käsitti tieteenalansa monipuolisuuden ja omaksui uuden identiteetin musiikkitieteilijänä. Syksyllä hän alkoi työn musiikin historian ja teorian dosenttina. Hänen moninaisen tutkimus- ja opetustyönsä keskeinen alue oli estetiikan ja musiikinteorian suhde. Vuoden 1900 matkalla Krohn kiinnostui antiikin Kreikan runomitoista ja gregoriaanisista melodioista, joihin perehtyminen loi pohjan Laulusävelmiä-kokoelmalle (1904 - 08) ja Musiikin teorian oppijakso -kirjasarjalle (1911 - 37). Niiden vaikutus kuuluu myös Krohnin sävellyksissä kuten Sydämen sointusana -kantaatissa ja Valittuja Psalmeja -kokoelmassa. Sävellyskonsertissa 1902 Krohn otti paikkansa Suomen musiikkielämässä hengellisen musiikin säveltäjänä.

Customer acquisition is important for businesses to guarantee their future profitability, as they strive for continuous growth. As customer acquisition takes up considerable resources, it is important to find solutions that are as cost-effective as possible, without compromising the quality. This study examines the cost-effectiveness and productivity of the sponsoring company, by exploring their customer acquisition. As the company carries this out in the form of phone calls, this study will examine the factors that affect these qualities. It will also consider how customer acquisition can be further developed in the future, concentrating on cost-effectiveness and productivity. This thesis has been carried out as a quantitative research. The methods used are traditional for understanding work efficiency and cost calculations, as well as simple key figures for comparison. The material used is the system data provided by the sponsoring company. The costs and work efficiency have been calculated on the basis of the company’s invoicing and monitoring the working hours of the callers. Based on the results, this thesis argues that the choice of call materials used as the basis for customer acquisition, is significant in terms of cost-effectiveness. There are obvious differences between different acquisition areas. However, the largest differences are evident when examining buyer teams within the company, where the differences between separate teams may be substantial. Even buyer areas that are close to one another may be very different from the perspective of customer acquisition. Furthermore, the caller also plays a big role in terms of cost-effectiveness. In the future, customer acquisition should be targeted to areas where it is as cost-effective as possible – effective call materials should be utilised in customer acquisition. Increasing internal cooperation and training the callers in the organization will also lead customer acquisition towards an even more cost-effective direction.