Browsing by Title

Tutkielman aiheena on kotimaisessa oikeuskirjallisuudessa verrattain vähälle tutkimukselliselle huomiolle jäänyt rikosprosessioikeudellinen kysymys: syyttömän tuomitseminen. Syyttömän tuomitsemista on Suomessa perinteisesti kutsuttu oikeusmurhaksi. Oikeusmurhalla on tällöin tarkoitettu henkilölle annettua lainvoimaista syyksilukevaa tuomiota rikoksesta, jota hän ei ole tehnyt. Syyttömän tuomitsemista ei ole Suomessa aiemmin juurikaan tutkittu. Tutkielman tavoitteena on paikata tätä tutkimuksellista aukkoa kotimaisessa oikeuskirjallisuudessa. Tähän on pyritty keräämällä tutkimuksen perustana oleva vääriä tuomiota koskeva aineisto sekä tuomalla ulkomaisen oikeusmurhatutkimuksen metodiikka ja tutkimustulokset kotimaiseen kontekstiin soveltuviltaan osin. Viitattu vääriä tuomioita koskeva aineisto on kerätty käymällä läpi korkeimman oikeuden rikosasian tuomionpurkuja koskevia ratkaisuja viimeisen 10 vuoden ajalta. Aineiston muodostavissa tapauksissa purkua on haettu menestyksekkäästi uusien, tuomitun syyttömyyttä tukevien, todisteiden perusteella, siis lähinnä oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 § 1 momentin 3 kohdan perusteella. Tällaisia tapauksia oli tarkastelujaksolla yhteensä kuusi. Nämä kuusi tapausta muodostavat tutkielman aineiston. Tutkielma rakentuu kolmen keskeisen tutkimuskysymyksen ympärille. Ensinäkin, onko Suomessa tuomittu syyttömiä vastaajia rikosoikeudenkäynnissä? Toiseksi, mitkä syyt ovat johtaneet syyttömien tuomitsemiseen aineiston muodostavissa tapauksissa? Tällöin pyritään siis jäljittämään kotimaisen rikosprosessin virhelähteitä, sellaisina kuin ne aineiston tapauksissa ilmenevät. Kolmantena kysymyksenä on, että minkälaisia takeita rikosprosessijärjestelmä tarjoaa syyttömälle vastaajalle näitä prosessin sokeita kohtia ja virhelähteitä vastaan? Kerätty aineisto muodostaa tällöin pohjan jatkoanalyysille, eli virhelähteiden paikantamiselle, jäsentelylle sekä oikeudelliselle arvioinnille. Tutkielma rakentuu kuuteen lukuun. Johdannossa käsitellään tutkimuksen taustan ja tavoitteiden lisäksi aineiston keräämiseen liittyviä yksityiskohtia sekä metodologiaa. Toinen luku muodostaa tutkielman niin kutsutun yleisen osan, jossa tutkimuksen aihealuetta lähestytään oikeusteoreettisemmasta näkökulmasta. Kyseisessä luvussa syyttömän tuomitsemiseen liittyvää problematiikkaa tarkastellaan rikosprosessin funktioita koskevan keskustelun näkökulmasta. Kolmannessa luvussa esitellään aineiston ensimmäisen tapaus. Luvussa fokukseen nousevat asiantuntijatietoon ja -todisteluun nivoutuvat oikeusturvaongelmat erityisesti hyväksikäyttörikosten käsittelyssä. Neljännessä luvussa tarkastellaan aineiston toisessa tapauksessa ilmenneitä silminnäkijätunnistamiseen, viranomaisten väärinkäytöksiin ja esitutkintaan liittyviä ongelmakohtia. Viidennessä luvussa käydään lyhyesti läpi aineiston kolme muuta tapausta. Kuudes ja viimeinen luku päättää tutkielman ja sisältää totuttuun tapaan loppukeskustelun- ja päätelmät. Tutkielmaa voi luonnehtia pääosittain empiiriseksi ja osittain lainopilliseksi. Tutkimusotteena on laadullinen tapaustutkimus: tarkoituksena on saada intensiivistä tietoa yksittäisestä tapauksesta kuvaamalla ja jäsentelemällä sen keskeiset faktat. Käytännössä aineiston tapauksiin kuuluvia yksityiskohtia käytetään esimerkkinä yhdestä tai useammasta vääriä tuomiota aiheuttavasta tekijästä, jolloin aineistoon pohjaava empiirinen tieto voidaan kytkeä tätä yksittäistä tekijää koskevaan laajempaan teoreettiseen viitekehykseen. Tämän jälkeen on mahdollista esittää myös oikeudellinen arvio tapaukseen liittyvistä seikoista.

Hyvinkään villatehdas ilmoitti tammikuussa 1901 alentavansa työntekijöidensä palkkoja 10 prosenttia. Alennus koski urakkapalkalla töitä tehneitä eli käytännössä naispuolisia kehrääjiä ja kutojia. Syntyi lakko, johon osallistui niin merkittävä osa tehtaan työntekijöistä, että tehtaan oli väliaikaisesti lopetettava toimintansa. Pian tehtaalle alkoi saapua rikkureita korvaamaan lakkoilijoiden työpanoksen ja tehdas jatkoi toimintaansa. Lakko kesti noin puolitoista kuukautta ja sen jälkeen lakkoilijat muuttivat muualle etsimään töitä. Tarkastelen tutkielmassani Hyvinkään villatehtaan vuoden 1901 lakkoon liittyvästä lehtikirjoittleusta sitä, miten lakkoon, lakkolaisiin ja näiden toimintaan suhtauduttiin. Miksi naisten lakossa olo kirvoitti kymmeniä lehtikirjoituksia puolesta ja vastaan, eli mikä teki naisten työtaistelusta erikoista ja huomionarvoista? Millä tavalla se oli rajoja rikkovaa? Mihin laajempiin teemoihin keskustelu Hyvinkään lakosta kytkeytyi? Käytän lähteinä kotimaisia sanomalehtikirjoituksia, joita on 127 kappaletta 27 eri lehdestä. Lisäksi käytän niiden tukena lakkoon liittyneen oikeudenkäynnin pöytäkirjoja, Työläisnaisliiton lakon jälkeen julkaisemaa lentolehtistä, lakkoon osallistuneen työväenaktiivi Ida Ahlbergin muistelmia, muistitietoa sekä muuta aikalaismateriaalia. Analyysissani lehtijutuista jaan uutiset neljään pääteemaan: järjestäytymättömyyteen, palkkoihin, lakkolaisten käytökseen ja ulkonäköön. Lakkolaisiin suhtauduttiin kriittisesti. Niin porvarilliset lehdet kuin työväenlehdistö piti lakon aikaa ja tapaa ongelmallisena ja keskittyi lakkolaisten naiseuteen. Työväenlehdistössä perään kuulutettiin kuitenkin myös solidaarisuutta, nähtiin lakkolaiset viattomina uhreina ja kerättiin heille rahaa. Hyvinkään lakko oli ensimmäisiä naisten lakkoja Suomessa. Esitän, että spontaanisti, ilman työväenliikkeen aloitetta lakkoon menneet naiset rikkoivat työläisnaisille rajatun roolin. He olivat näkyviä kaupunkikuvassa, käyttäytyivät väkivaltaisesti, eivät tyytyneet palkkaansa ja siten eivät vastanneet ajan naisten normeja. Tämä herätti keskustelua niin työväen- kuin porvarillisessa lehdistössä. Kirjoituksissa järjestäytymättömyydestä ja palkkatasosta keskustelu laajeni ajan laajempiin yhteiskunnallisiin keskusteluihin naisten työnteosta ja palkoista. Keskusteluissa lakkolaisten käytöksestä ja ulkonäöstä käsiteltiin vastaavasti normeja sekä sopivana pidettyä naiseuden ja luokan ilmaisua. Tutkielmassani tuon uutta tietoa lakosta, joka on varhaisimpia naisenemmistöisiä lakkoja Suomessa. Aihe on merkittävä niin paikallisesti kuin laajemmin liittyen niihin ristiriitaisiin vaatimuksiin, joita työväenluokkaisiin, tehdastyötä tekeviin naisiin kohdistettiin.

Tämän tutkielman tavoitteena on soveltaa kahta kognitiivista rituaaliteoriaa Vanhan testamentin tekstin Numeri 5:11–31 tutkimukseen – arvioiden samalla kyseisten teorioiden suhdetta ja antia muinaisten tekstien tutkimukselle. Tämä tavoite nousee osittain kognitiivisten näkökulmien lisääntyvästä käytöstä raamatuntutkimuksessa. Hyödynnän R. N. McCauleyn ja E. T. Lawsonin rituaalien kompetenssiteoriaa sekä P. Boyerin ja P. Liénardin teoriaa mielen varojärjestelmistä peilaamalla niitä tekstiin Num. 5:11–31, kyseistä tekstiä koskevaan aiempaan tutkimukseen, muinaista Lähi-itää koskevaan aineistoon sekä kognitiotieteistä, psykologiasta ja kognitiivisesta uskonnontutkimuksesta nouseviin laajempiin näkökulmiin. Tekstissä Num. 5:11–31 kuvataan aviorikoksesta epäillylle vaimolle suoritettavaa monivaiheista rituaalia, jossa uhrataan Jahvelle, vannotaan vala sekä juotetaan naiselle rituaalivettä, jonka on määrä vaikuttaa hänen sukupuolielimiin ja hedelmällisyyteen jollain tavoin. Tekstiin liittyy lukuisia teksti- ja lähdekriittisiä kysymyksiä. Nämä ovat johtaneet osan tutkijoista esittämään, että tekstissä Num. 5:11–31 kuvattaisiin useampaa rituaalia tai että siinä olisi yhdistelty erillisiä rituaalikuvauksia. Tekstissä Num. 5:11–31 voidaan myös havaita monia yhtäläisyyksiä muualla Vanhan testamentissa ja muinaisen Lähi-idän teksteissä kuvattuihin rituaaleihin sekä avioliittoa, aviorikosta ja naisia koskeviin kuvauksiin. Tuon työssäni esille, miten ruumiillisten prosessien, tunteiden ja näihin pohjaavan ajattelun voidaan katsoa vaikuttaneen oleellisesti tekstissä Num. 5:11–31 esiintyviin teemoihin ja käsityksiin. Numerin 5:11–31 ja sen taustalle monesti oletetun rituaalin suhdetta on syytä problematisoida, sillä rituaaliteorioiden ja kognitiivisten lähestymisten valossa vaikuttaa todennäköiseltä, että rituaalit eivät ainoastaan vaikuta teksteihin, vaan tekstit vaikuttavat myös rituaaleihin ja nämä prosessit ovat keskenään monimutkaisessa vuorovaikutuksessa. Rituaalikäyttäytymisen yhteydessä esiintyvä ajattelu ei myöskään aina vastaa teologisesti oikeaoppiseksi miellettyjä tai ylöskirjattuja käsityksiä. Tuon esille, miten tekstillä Num. 5:11–31 on mahdollisesti pyritty vaikuttamaan sekä rituaalikäytänteisiin että Jahveen ja tämän tunteisiin. Arvioin kriittisesti käyttämiäni kognitiivisia rituaaliteorioita ja kognitiivisia lähestymisiä raamatuntutkimukseen tuoden esille, miten ne voisivat hyötyä mm. automaattisten ja kontrolloitujen ajatteluprosessien välisten erojen tarkemmasta huomioinnista, muinaisten ja modernien ihmisten aivojen kasvu- ja kehitysympäristöjen erojen perehtyneestä pohdinnasta sekä tekstien ja lukutaidon kognitiivisten ja kulttuurillisten vaikutusten selkeämmästä esiintuonnista.

Tutkielmassa käsitellään brändin rakentamista, brändiin liittyviä hyötyjä, imagon ja mielikuvien muodostumista sekä Marimekon brändin kehittymistä. Brändin rakentaminen on erityisen haastavaa vaatetusteollisuudessa, koska trendit ja kuluttajien mieltymykset vaihtuvat usein. Empiirisessä osuudessa selvitetään Marimekon imagoa ja siihen liittyviä mielikuvia. Tutkielman teoriaosuudessa käsitellään brändin hyötyjä, strategista johtamista, brändipääoman osa-alueita, imagoa ja mielleyhtymiä. Brändeistä on hyötyä sekä yrityksille että asiakkaille. Brändipääomaan kuuluu asiakkaan brändiuskollisuus, brändin tunnettuus, brändiin liitettävät mielleyhtymät sekä koettu laatu. Brändin imagolla tarkoitetaan kuluttajien brändiin liittämiä mielikuvia ja sitä, millaisen käsityksen he brändistä saavat. Tutkielmassa käsitellään myös Suomen vaatetusteollisuudelle tyypillisiä piirteitä ja vaatetusteollisuuden nykytilannetta sekä Marimekon kehittymistä eri vuosikymmenillä. Empiirisen tutkimuksen tavoitteena oli saada selville kuinka nuoret aikuiset kokevat Marimekon brändin ja tuotteet sekä millaisia mielikuvia Marimekkoon liitetään. Tavoitteena oli selvittää myös kuinka hyvin vastaajat sopivat Marimekon kohderyhmään. Kyselyyn vastasi 73 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelijaa. Tavoitteena oli rakentaa teorian ja empiirisen tutkimuksen pohjalta käsitys millainen Marimekon imago on tällä hetkellä nuorten aikuisten mielestä. Tutkimustulosten perusteella nuoret aikuiset eivät kuulu vahvasti Marimekon kohderyhmään etenkään vaatteiden osalta, erityisesti miehet kokevat merkin itselleen vieraaksi. Marimekon vaatteita pidetään liian kalliina, mallit eivät istu hyvin päällä ja niitä ei pidetä tarpeeksi nuorekkaina. Marimekon sisustustuotteita sen sijaan pidetään hyvinä ja laadukkaina. Vastaajat toivovat Marimekon lanseeraavan nuorille soveltuvan vaatemalliston, joka olisi nykyisiä mallistoja halvempi ja nuorekkaampi.

The aim of this study is to examine, how milliner entrepreneurs have built their business activities and what kind of similar commonalities there is possible to find. According to former studies you can see that handicraft entrepreneurship differs of other businesses, even though the principles of the businesses remain the same. The handicraft entrepreneurs start their businesses usually because of the want to provide themselves with the work they feel as a passion. In this situation, the focus of the business is making crafts, not the company. Milliners are marginal group of artisans, whom are not researched previously. This is the reason why it is important to research, if there is similarities between craft and milliner entrepreneurs businesses. In this study, there were interviewed nine milliner entrepreneurs from Helsinki, Tampere, Hämeenlinna and Turku. The material for this study was collected with half structured theme interview. During the interviews, there were also an drawing assignment, where were intended to draw the significant moments of their own entrepreneurships. The aim of this assignment was to find out more information from the features of milliner businesses. Material was analyzed with qualitative theory based content analysis. The milliner entrepreneurs thought that making hats and other accessories is their passion and having a company is mainly the way to enable it. Part of the milliner entrepreneurs were making and selling only hats, but it was common to make and sell other handcrafts as well. The most common company form was sole trader and most of the milliner entrepreneurs were started their businesses as a half-time job. The good parts of the entrepreneurship were decision making power and the freedom to do what they want to. Among other things the challenging parts were financial insecurity and economics. The aims of this study follow the former studies of handcraft entrepreneurship.

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee vaatimusmäärittelyä ketteriä menetelmiä hyödyntävissä ohjelmistoprojekteissa. Tavoitteena on selvittää, miten ohjelmiston vaatimukset muodostuvat ketterien menetelmien avulla ja millaisia vaikutuksia niillä on vaatimusmäärittelyprosessiin. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, millaisia hyötyjä ketterillä menetelmillä voidaan saavuttaa vaatimusmäärittelyssä ja minkälaisia ongelmia ne saattavat aiheuttaa ohjelmistoprojektin eri vaiheissa. Tutkielmassa myös etsitään eroja ketterien menetelmien ja ketterän vaatimusmäärittelyprosessin sekä perinteisten menetelmien välillä. Tutkielman tapaustutkimuksen kohteena on Helsingin yliopiston Software Factory -kurssi, jonka aikana toteutettiin asiakasprojekti sulautettua internet-videopuhelujärjestelmää kehittävälle startup-yritykselle. Tapaustutkimuksessa selvitettiin, voidaanko ketterälle vaatimusmäärittelylle tutkimuskirjallisuudessa raportoituja hyötyjä sekä siihen liittyviä haasteita havaita ketterällä menetelmällä toteutettavassa ohjelmistoprojektissa. Tapaustutkimuksen avulla voitiin empiirisesti havaita kaikki vaatimusmäärittelyn hyödyt sekä yksi epätarkkoihin työmääräarvioihin liittyvä haaste. Tästä voidaan päätellä, että hyötyjen saavuttaminen on mahdollista pienellä tiimillä toteutettavassa asiakasprojektissa, jossa ei ole etukäteen tarkasti määriteltyjä ohjelmiston vaatimuksia. Toisaalta haasteitakin voidaan kohdata jo hyvin lyhyessä ajassa, vaikka rakennettaisiin pientä ja yksinkertaista sovellusta.

Avoin lähdekoodi on vakiinnuttanut asemansa ohjelmistokehityksen paradigmana ja merkittävimmillä avoimen lähdekoodin projekteilla on lukuisia sitoutuneita käyttäjiä. Avoin lähdekoodi ylittää maantieteelliset ja kulttuuriset rajat mahdollistaen suuren yhteisön osallistumisen kehitystyöhön. Avoin lähdekoodi on määritellyt uudestaan tavan kehittää, jakaa, käyttää ja ylläpitää ohjelmistoja. Vaatimukset ovat ohjelmistoprojektin perusta. Niiden tarkoitus on määritellä, mitä ominaisuuksia sidosryhmät ohjelmistolta tarvitsevat ja mitä ohjelmiston on tehtävä täyttääkseen nämä tarpeet. Toisin kuin perinteisessä ohjelmistokehityksessä, avoimen lähdekoodin kehityksessä ei käytetä perinteisiä vaatimustenhallinnan prosesseja. Siitä huolimatta onnistutaan kehittämään arvokkaita, luotettavia ja paljon käytettyjä ohjelmistoja. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on kerätä tietoa vaatimustenhallinnasta avoimen lähdekoodin projekteissa. Tarkoitus on selvittää, millaisia menetelmiä ja työkaluja vaatimusten keräämiseen ja analysointiin käytetään ja nähdä samalla yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia eri projektien ja yhteisöjen toimintatavoissa. Kirjallisuuskatsauksen tulokset vahvistavat aiempien tutkimusten ja teorian näkemystä avoimen lähdekoodin vaatimustenhallinnasta. Vaatimustenhallinta avoimessa lähdekoodissa vaikuttaa tämän katsauksen perusteella epämuodolliselta ja spontaanilta, mutta toisaalta myös avoimelta ja läpinäkyvältä eri osapuolille. Kehitystyö on pitkälti kehittäjälähtöistä, eikä muilta osapuolilta kerätyt vaatimukset ja niiden ymmärtäminen ole edellytys kehitystyölle. Tästä huolimatta käyttäjien tiivis osallistuminen suunnitteluun ja vaatimustenhallintaan on tulosten perusteella tyypillistä avoimen lähdekoodin kehitykselle.

Suomessa tehdään vuosittain kymmeniä tuhansia hoitolaitosten välisiä potilassiirtoja. Tästä huolimatta niistä on saatavissa niukasti tutkittua tietoa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Suomen suurimman hoitolaitossiirtoja tekevän organisaation kuljetusten vaativuutta ja niihin liittyviä potilasturvallisuusnäkökohtia. Kolmen kuukauden tarkastelujaksolla suoritettiin 4034 kuljetusta, joista 791 (19,6 %) luokiteltiin vaativaksi ja joista 388:ssa (8,4 %) havaittiin potilaan hoitoon, potilas-, tai työturvallisuuteen liittyvä poikkeama. Potilaaseen kohdistuvia haittatapahtumia havaittiin 15, joista vakavia kaksi. Tarkastelujakson aikana yksikään potilas ei menehtynyt kuljetuksen aikana. Yleisimmät syyt kuljetuksen vaativaksi luokittelemiseksi, oli laskevassa järjestyksessä merkittävä happeutumishäiriö (30,0 %), potilaan kivuliaisuus (24,1 %) sekä suonensisäisen tai lääkehoidon tarve (11,5 %). Poikkeamista 117 (45,6 %) olivat potilasasiakirjamerkintöihin liittyviä. Lisäksi havaittiin, että 146 (3,6 %) kuljetuksessa potilas oli sairaalahygienisesti merkittävän mikrobin kantaja. Tämä on merkittävä havainto kuljetushenkilöstön työturvallisuuden kannalta. Lisäksi potilassiirrot voivat lisätä bakteerikantojen leviämistä eri hoitolaitosten välillä. Vaikka sairaalan väliset potilassiirrot ovat keskimäärin varsin turvallisia muodostaa niiden suuri määrä merkittävän potilasturvallisuusriskin. Varsinkin puutteelliset asiakirjamerkinnät aiheuttavat haasteita seurannassa.

In this study I define quality of clothing and analyze how clothing companies tell about quality of their products to their customers. In the first part of the study I concentrate to clear up what quality in the context of clothing means. This part is based on scientific research. I have studied many theories of quality and on this study the most important ones are Garvin's (1989) and Lillrank's (1998) theories which I apply to the context of clothes. This study covers the quality of clothes from point of view of both consumers and companies. In the later part of the study I survey the quality communication of five well-known clothing companies. I collected the data from the companies' websites that are available to anyone. I used Atlas.ti-program to for analyzing the collected data. Five categories of quality formed the framework of content analysis. Quality is a multidimensional concept that is difficult to define as it is tightly related to the context. Subjectivity is also very characteristic to quality. The quality of clothing, as well as any product's quality, can be seen from five different angles. They are value-based, consumer-based, manufacturing-based, system-based and transcendent quality. Companies highlight all these categories on their web-sites. The data of the study presented also a new category of quality that I call quality experience. All companies concentrate mostly on telling about system-based quality of their products. Although many studies suggest that the manufacturing-based quality is the most important viewpoint to companies, my study doesn't support that outlook. For consumers, it is difficult to evaluate the quality of clothes. Therefor they evaluate mostly the aesthetic features of clothing. Companies provide quite much information of their products' quality. The information might be helpful for consumers but it should be evaluated critically

Tutkimuksen kohteena on Oulun kaupungin asukkaiden pukeutuminen 1600-luvulla. Varhaisella uudella ajalla materiaalinen kulttuuri ilmensi sosiaalisia hierarkioita, ja Ruotsissa pyrittiin merkantilismin hengessä rajoittamaan ulkomaan tuontia ja säätelemään ihmisten pukeutumista ylellisyysasetuksin. Samalla kaupan muuttuvat mekanismit toivat ulkomaisia tuotteita entistä laajemman kansanosan saataville. Tutkimus selvittää, minkälaisia vaatteita oululaiset ovat käyttäneet, mitä kaupat ovat tarjonneet, ja miten sääty ja asema on näkynyt kaupunkilaisten pukeutumisessa. Lähdeaineisto koostuu Oulun-maakunta-arkistossa säilytettävistä 1600-luvun perukirjoista. Tutkimus tarkastelee perukirjoihin lueteltuja vaatteita ja asusteita sekä kauppiaiden puotien inventaarioita. Tutkimus osoittaa, että Oulun asema nuorena ja verrattain pienenä Pohjoisena kaupunkina heijastui kaupunkilaisten pukeutumiseen. Oululaiset ovat pukeutuneet perinteiseen tummasävyiseen porvarispukuun. Heidän vaatteensa ovat olleet hieman vanhanaikaisia verrattuna muihin kaupunkeihin, ja muodikkaita vaatekappaleita on mainittu perukirjoissa vain harvoin. Turkishattujen laaja käyttö on ollut erityinen ominaispiirre Oulun naisten keskuudessa. Kauppapuotien tarjonta vaihteli Oulussa, ja jokainen kauppias oli erikoistunut hieman erilaisiin tuotteisiin. Yleisimpiä myyntiartikkeleja olivat keskihintaiset ulkomaiset villakankaat, eivätkä kaupat tarjonneet monia valmistuotteita valikoimissaan. Kaupunkilaisten pukeutuminen heijasteli kauppojen tarjontaa. Vain harvalla kaupunkilaisella oli todella hienoista ja arvokkaista kankaista valmistettuja vaatteita. Silkkiä ja turkiksia käytettiin lähinnä asusteissa, ja koristenauhoja mainittiin vain muutamissa perukirjoissa. Ruotsissa koko valtakuntaa koskevat ylellisyysasetukset säätelivät ihmisten pukeutumista vuodesta 1644 lähtien. Asetuksilla tahdottiin turvata valtakunnan talous, mutta niillä pyrittiin myös varmistamaan kaikkien säädynmukainen pukeutuminen. Oulussa ylellisyysasetuksia, jotka rajoittivat muun muassa kulta- ja hopeakankaiden, pitsien ja turkisten käyttöä, pääasiassa noudatettiin, joskin yksittäisiä kiellettyjä ylellisyystavaroita mainitaan perukirjoissa. Ylellisyysasetukset eivät kuitenkaan yksin säädelleet pukeutumista. Suurin tekijä on ollut ihmisten varallisuus. Oulussa kaupunkilaisten kesken, ja jopa porvarissäädyn sisällä on ollut paljon eroja siinä, miten ihmiset pukeutuivat. Köyhemmät kaupunkilaiset ovat omistaneet vähän ja vaatimattomista materiaaleista tehtyjä vaatteita. Sen sijaan varakkaammat kaupunkilaiset ovat pystyneet representoimaan omaa asemaansa hyvälaatuisilla vaatteilla ja muotituotteilla. Heillä on ollut myös varaa hankkia joitakin kiellettyjä ylellisyystuotteita ja maksaa niistä saadut sakot. Kiellettyjen tavaroiden vähyys kertoo kuitenkin siitä, pääasiassa kaupunkilaiset pukeutuivat säätynsä mukaan, kruunun toiveiden mukaisesti.