Browsing by master's degree program "Magisterprogrammet i politik, medier och kommunikation"

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan populismin toimintalogiikkaa ja siihen sisältyvää vastakkainasettelujen rakentamista kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Tutkimusanalyysin lähtökohtana on oikeistopopulismin suhde feminismiin, ja tämän ilmeneminen Twitterissä. Tutkimusaineisto perustuu perussuomalaisten entisen puheenjohtajan Jussi Halla-ahon vuoden 2020 Twitter -julkaisuihin, joissa kritisoidaan feminismiä ja feministisiä toimijoita sekä näiden julkaisujen kommentteihin. Työn tutkimuskysymykset ovat: 1) Kuinka Jussi Halla-aho rakentaa vastakkainasetteluja feminismiä kohtaan Twitterissä? ja 2) Miten populismin logiikka ilmenee vastakkainasettelujen rakentamisessa? Tutkimusanalyysi pohjautuu ensisijaisesti Ernesto Laclaun diskursiivis-teoreettiseen näkemykseen populismista, jonka mukaan populismi tarkoittaa viholliskuvan rakentamista suhteessa määriteltyyn “toiseen”. Tutkielman tarkoitus on analysoida, kuinka populismin toimintalogiikkaa ymmärtämällä, voidaan havainnollistaa vastakkainasettelujen muodostumisen prosessia. Analysiin tarkoituksena on näin ollen läpivalaista Jussi Halla-ahon harjoittamaa poliittista viestintää Laclaun kuvaaman populismin logiikan viitekehyksessä. Analyysissa Halla-ahon julkaisuja ja niiden kommentteja tarkastellaan ennen muuta merkitysten liittämisen sekä hegemonian muodostamisen prosessien kautta. Analyysin perusteella voidaan todeta, että vastakkainasettelujen rakentuminen on noudattanut Laclaun kuvaamaa populismin logiikkaa. Halla-ahon feminismiin ja feministisiin toimijoihin kohdistamaa kritiikkiä analysoimalla, voidaan havaita, että Halla-aho pyrki tietoisesti liittämään näihin kohteisiin kriittisiä merkityksiä ja rakentamaan siten viholliskuvaa sekä muodostamaan vastakkainasetteluja. Halla-ahon viestit ovat aiheuttaneet kärjekästä ja kovasanaista kommentointia selkeästi sekä julkaisujen puolesta että niitä vastaan. Halla-ahoon ja tämän harjoittamaan viestintään kohdistetaan, myös voimakasta kritiikkiä kommenteissa. Aineistossa feminismi ei kuitenkaan saanut osakseen muita kuin kriittisiä määritelmiä, eikä Halla-ahon esittämiä määritelmiä pyritty kyseenalaistamaan. Kommenttikentässä kriittisten merkitysten liittämisen prosessi on sen sijaan tehostunut, sillä lukuisat kommentoijat ovat jatkaneet Halla-ahon käyttämien kriittisten merkitysten liittämistä feminismiä ja feministisiä toimijoita kohtaan. Analyysin kautta kuvataan, kuinka vastakkainasettelujen muodostumisessa on lopulta kyse poliittisesta vallanjaosta ja sen rakentumisesta diskursseissa. Sekä Jussi Halla-ahon sosiaalisen median julkaisut että feminismi edustavat tässä tutkielmassa ennen muuta esimerkkiparia, joiden kautta tarkastellaan populististen toimijoiden harjoittamaa vastakkainasettelujen rakentamista diskursiivis-performatiivisena toimintana.

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani venäläisen News Front -propagandasivuston Suomesta ja Suomen Nato-jäsenyysprosessista kertovaa uutissisältöä. Tutkielma selvittää, millaista kuvaa News Front luo Suomesta ja Suomen Nato-jäsenyyden etenemisestä. Keskeinen käyttämäni käsite on propagandan ja viestinnän tutkimuksen alalla yleistynyt strateginen narratiivi. Strateginen narratiivi tarkoittaa yhteiskunnallisen eliitin intressien mukaisesti muotoiltua kertomusta, joka järjestää nykyhetkeä selittävät historialliset tapahtumat vallanpitäjien kannalta mielekkäästi. Se vetoaa kohdeyleisönsä tuntemiin kulttuurisiin tosiasioihin, maalaisjärkeen ja yhteisön jakamiin myytteihin. Narratiivit välittyvät yleisölle median kautta. Tutkielmani teoriataustassa esittelen propagandan ja strategisen narratiivin teoriaa sekä nyky-Venäjällä käytettäviä narratiiveja. News Front on venäläinen uutissivusto, jolla vierailee miljoonia käyttäjiä kuukaudessa. Vuonna 2014 perustetun sivuston alkuperäinen tarkoitus oli oikeuttaa Krimin niemimaan liittäminen Venäjään, ja sittemmin se on kasvanut maailmanlaajuiseksi propaganda-alustaksi. Sivusto ilmoittaa olevansa yksityinen ja itsenäinen media, joka tarjoaa näkökulmia geopolitiikkaan. Näennäisestä itsenäisyydestään huolimatta sivusto tuottaa Venäjän virallisen linjan mukaisia narratiiveja. Sisällölle ominaista on Nato-vastaisuus ja Venäjä-myönteisyys. Sisällön joukossa on valeuutisia ja salaliittoteorioita. EU, Yhdysvallat ja lukuisat muut maat ovat asettaneet News Frontin perustaja Konstantin Knyrikille pakotteita propagandistisen toiminnan takia. Aineistoni koostuu 102 englanninkielisestä uutisesta ja artikkelista, jotka on julkaistu News Frontissa 15.12.2021–15.3.2023. Englanninkieliset uutiset on todennäköisesti suunnattu kansainväliselle yleisölle. Keräsin aineiston käyttämällä News Frontin sisäistä hakukonetta ja seuraamalla sivuston uutisointia viikoittain. Luokittelin uutisia sen mukaan, mitkä strategiset narratiivit nousivat keskeisesti esiin ja toistuivat uutissisällössä. News Frontin uutissisältö osoittautuu kirjavaksi: joukossa on lyhyitä uutisia kuin analysoivia artikkeleitakin. Osa teksteistä on kopioitu toisilta venäläisiltä uutissivustoilta, osa perustuu länsimaisiin lähteisiin. Lähteiden käyttö ja nimeäminen on vaihtelevaa. Yksittäiset aineiston artikkelit on kirjoitettu yksinomaan News Frontille. Aineistosta käy ilmi, että News Front suhtautuu uutisoinnissaan Suomeen ja Suomen Nato-jäsenyysprosessiin negatiivisesti. Vain yksi aineiston uutinen esittää Suomen positiivisessa valossa. Jäsenyyden hakeminen esitetään typeränä, järjettömänä ja tuhoisana päätöksenä, ja itse jäsenyysprosessi kuvataan kaoottisena epäonnistumisena. Suomen päätös hakea Natoon kuvataan laittomana ja kansan tahdon vastaisena. Aineistossa erottuu viisi keskeistä strategista narratiivia, jotka mukailevat Venäjän hallinnon virallista linjaa. 1) Suomi esitetään Venäjän ja lännen välisen konfliktin osana, passiivisena Euroopan unionin osana tai jopa Yhdysvaltain kolonisoimana vasallivaltiona. Välillä Suomi myös esitetään aktiivisena ja hyökkäävänä. 2) Narratiivi suomalaisten ja venäläisten yhteisestä historiasta kuvaa Suomen Venäjän suojelusta nauttineena maana, joka on kääntynyt Venäjää vastaan unohtaen oman historiansa. 3) Yksittäisissä jutuissa Suomi esitetään lännen tavoin moraalisesti ja kulttuurisesti rappioituneena. Suomen vastakohtana toimii Venäjä, jonka tehtävänä on toimia kunnollisen eurooppalaisen moraalin ja kulttuurin viimeisenä linnakkeena. 4) Moraalisen rappion lisäksi Suomesta luodaan narratiivia taloudellisesti ja poliittisesti epäonnistuneena yhteiskuntana. Esimerkiksi uutisointi maakaasun maahantuonnin loppumisesta ja Venäjän vastaisten pakotteiden vaikutuksesta Suomen talouteen luovat vaikutelmaa kriisin partaalla olevasta maasta. 5) Narratiivi hajoavasta Natosta toistuu aineistossa, sillä uutisointi keskittyy Suomen Nato-jäsenyysprosessin haasteisiin. Nato-jäsenyyden eteneminen kiinnostaa News Frontia vaihtelevasti. Lisäksi huomaan, että Venäjän narratiivi toisen maailmansodan perinnöstä ja lännen väitetystä natsistisuudesta esiintyy sivuhuomautuksena vain yksittäisissä Suomea koskevissa teksteissä. Analyysini osoittaa myös, että neutraali uutinen voi palvella propagandistisia tarkoituksia, sillä uutisoiminen tietystä asiasta on strateginen valinta. News Frontin uutisista noin puolet on tyyliltään neutraaleja, mutta näennäisestä neutraaliudesta huolimatta ne tuovat esille Venäjän virallisia kantoja ja palvelevat tiettyjä narratiiveja. Tutkielmani havainnot ovat linjassa aiemman Venäjän informaatiovaikuttamisesta ja strategisista narratiiveista tehdyn tutkimuksen kanssa, sillä aiempi tutkimus on havainnut Venäjän kertovan samanlaisia narratiiveja länsimaista. Samoin aiempi tutkimus on kiinnittänyt huomiota Venäjän propagandistisen uutisoinnin negatiivisuuteen ja epätarkkoihin lähdekäytäntöihin. Kokonaiskuvassa Suomen rooli News Frontin propagandassa on kuitenkin marginaalinen, sillä erityisesti Yhdysvallat ja Ukraina saavat merkittävästi enemmän huomiota sivuston sisällöissä.

This thesis analyses the regulation of platform economy in the European Commission. The rise of large technology corporations as the underlying infrastructure of much of social activity has received fervent attention in recent years. However, there is still little consensus on the implications of this process. Does the new platform economy affect only market processes, or does it have broader societal consequences? Further, is platform economy something truly new or is it only a continuation of past forms of corporate power? These questions have acute practical importance. On the 15th of December 2020, the European Commission released a proposal for legislation that seeks to address the power of large platform corporations, called the “Digital Markets Act”. What kind of corporate power does this proposal seek to regulate? And what does it suggest about the regulatory paradigm of the European Commission? The contribution of this thesis consists of three parts. The first part is conceptual. In Chapter 2, an original analytical framework for classifying different dimensions of platform power is proposed. This framework helps to illustrate the continuities and novelties in the capabilities of platform corporations and bring together disconnected strands of research from different disciplines. The second part is empirical. In Chapter 3, the development of platform regulation in the European Commission from Spring 2015 to December 2020 is explained and the framework developed in Chapter 2 is used to analyze a recent proposal for regulation of platform economy, the Digital Markets Act. The last part of the contribution is theoretical. In Chapter 4, the Commission’s proposal is mapped on the horizon of potential alternative contrast spaces, which helps to illuminate the underlying political choices and clarify possible contradictions between different authors. The key conclusion of the work is that the European Commission has sought to address platform economy primarily as an aberration of efficient market processes. This has impacted the type of knowledge that is used in policymaking as well as the range of stakeholders consulted for the legislation. As a consequence, the European Commission ends up seeing platform corporations as actors whose capabilities are limited to manipulation of market activities. Systematic treatment of alternative framings is used to illuminate opportunities for broader analyses on the role of platform economy in the global political economy.

Tiivistelmä: Tutkimukseni tarkastelee julkisen hallinnon virkamiehen harkintavaltaa katutason byrokratiassa. Michael Lipskyn kehittämän katutason byrokratiamallin mukaan julkisen hallinnon virkamiehellä on huomattava harkintavalta asiakasta koskevassa päätöksenteossa. Katutason byrokraatti jakaa asiakkaille julkisen hallinnon palveluita tai seuraamuksia jokapäiväisessä asiakastyössään. Tutkimus on menetelmältään kvalitatiivinen ja sen aineisto koostuu seitsemästä työ- ja elinkeinotoimistossa (TE) työskentelevän asiantuntijan haastattelusta. Aineisto on kerätty teemahaastatteluista ja analyysissä on käytetty laadullista teoriaohjautuvaa sisällönanalyysiä. Tutkimukseni tuloksista nousee esiin se, että TE-asiantuntijalla on huomattavaa harkintavaltaa asiakasta koskevassa päätöksenteossa ja asiakasprosessissa. Erityisesti asiakkaan palvelutarpeen arvioinnissa ja palveluohjauksessa asiantuntijan harkintavallalla on suurta merkitystä. Ian Taylorin ja Josie Kellyn kolmijakoisen (työtehtävät, arvot, lait) harkintavallan ulottuvuusjaon mukaisesti TE-asiantuntijoilla on suurin harkintavalta työtehtäviin perustuvassa harkintavallassa. TE-asiantuntijat saavat itse päättää oman toimintakulttuurinsa ja sen, kuinka usein he esimerkiksi tapaavat asiakkaitaan. Lakien olemassaolo luo puitteet asiantuntijan harkintavallan käytölle, mutta lakien tulkinnoissa on eroja asiantuntijoiden välillä.

Helsingin kaupungissa otettiin käyttöön uudistunut johtamisjärjestelmä kesällä 2017. Johtamisjärjestelmän uudistukseen kuuluneessa hallintouudistuksessa siirryttiin toimialamalliin, johon virkamiesvalmistelu ja palvelujen ohjaus perustuvat. Tässä tutkielmassa tarkastellaan johtamisuudistuksen aiheuttamaa muutosta Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulu-tuksen toimialan hallinnossa organisaatiokulttuurin pohjalta. Tutkielmassa organisaatiokulttuuri ymmärretään tulkinnalli-sen paradigman kautta ja kulttuuria tarkastellaan hallinnon johdon näkökulmasta. Kulttuuria tarkastellaan arvojen pohjal-ta, sillä arvot ohjaavat organisaation toimintaa, niitä pidetään luotettavana representaationa organisaation kulttuurista ja julkishallinnon legitimiteetti perustuu yhteiskunnassa soveliaiksi katsottujen arvojen noudattamiseen. Tutkielman tavoite on selvittää millainen Kaskon toimialan hallinnon organisaatiokulttuuri on johdon näkökulmasta, ja miten kulttuuri on muuttunut uudistuksen myötä, jotta voisimme ymmärtää millaisten arvojen pohjalta hallinto toimii ja miten politiikkatoi-mia implementoidaan. Tutkielman aineisto koostuu kymmenestä Kaskon toimialan hallinnon johdon jäsenen puolistrukturoidusta teemahaas-tattelusta. Aineiston tutkimusmenetelmänä sovelletaan laadullista sisällönanalyysia, joka tehdään ensisijaisesti teo-rialähtöisesti kilpailevien arvojen viitekehykseen pohjautuen. Viitekehys mahdollistaa organisaatiokulttuureiden tarkaste-lun systemaattisesti ja moniulotteisesti, jossa organisaation kulttuurin eri arvoihin, toimintatapoihin ja päämääriin poh-jautuvia kulttuurin arkkityyppejä kilpailutetaan keskenään. Viitekehys mahdollistaa kulttuurin muutoksen tutkimuksen sekä kehittämiskohteiden arvioinnin. Tutkielmassa tarkastellaan myös ohjaavan teorian ulkopuolisia kulttuurisia ele-menttejä induktiivisen sisällönanalyysin keinoin. Kaikki neljä kilpailevien arvojen viitekehykseen pohjautuvaa kulttuurityyppiä ilmenevät Kaskon toimialan hallinnossa, joista hierarkian kulttuurityyppi on vahvin. Muut kulttuurityypit eli yhteisö, kehittäminen ja kilpailu vallitsevat hallinnossa yhtä vahvoina. Yhteisön kulttuurityyppi on vahvistunut merkittävästi uudistuksen myötä, mikä tarkoittaa samalla kilpai-lun kulttuurityypin heikkenemistä. Hierarkian ja kehittämisen kulttuurityyppien vallitsevuudet ovat pysyneet samoina. Yhteisöllisyyden vahvistumista tukee vahva johtaminen ja työntekijöiden muutosvalmius. Hallinnon ongelmat lisätä kehittämiskulttuuria johtuvat psykologisesti turvallisen ympäristön ainakin osittaisesta puuttumisesta sekä polkuriippu-vuuden muutosta estävästä voimasta. Tutkielma vahvistaa käsityksen siitä, että organisaatioiden muutos todella tapahtuu historian ehdoilla, ja hierarkkisen julkishallinnon kulttuuri muuttuu hitaasti. Aineiston perusteella näyttää siltä, että hallinnossa on yritetty toteuttaa liian suuri kulttuurinen muutos kerralla. Muutoksen implementointia vaikeuttaa hallinnossa vallitseva epäselvyyden tila siitä, millaisia toivotut toimintatavat ovat. Yleiskuva Kaskon hallinnon johdon suhtautumisesta uudistukseen on kuitenkin myönteinen. Kaskon toimialan hallinnon organisaatiokulttuurin muutos on yhteydessä kansainvälisen julkishallinnon kulttuurin muutokseen, jossa korostetaan hyvää hallintoa, vähennetään hierarkkisia julkishallinnon piirteitä ja tuodaan päätöksenteko sekä palvelutarjonta lähemmäksi palvelun käyttäjää. Kansalaisten osallisuuden parantaminen toimialan strategisena tavoitteena liittyy myös keskusteluun kansalaisyhteiskunnan ja markkinoiden merkittävästä roolista mo-dernien yhteiskuntien toiminnassa.

Tutkielmassa tutkitaan ulkosuomalaisten poliittista poikkikansallisuutta viidessä ulkosuomalaisille suunnatussa Facebook-ryhmässä. Ulkosuomalaiset ovat aliedustettu ryhmä suomalaisessa päätöksenteossa ja esimerkiksi heidän äänestysprosenttinsa on hyvin alhainen. Valtio-opillisessa tutkimuksessa ulkosuomalaisia käsitellään useimmiten vaalisubjektina ja osaltaan tutkielmassa pyritään tutkimaan heidän poliittista elämäänsä myös vaalien ulkopuolella. Tutkimuskysymyksiä on kaksi ja ne ovat seuraavat: 1) millaista on poliittinen poikkikansalaisuus viidessä ulkosuomalaisten Facebook-ryhmässä? 2) millaisia poliittisen osallistumisen mahdollistajia ja esteitä niissä esiintyy? Tutkielma lähtee liikkeelle eksploratiivisesta lähtökohdasta ja perustuu digitaalisen etnografian menetelmään. Kenttänä toimii viisi Facebook-ryhmää, jotka sijoittuvat Ruotsiin, Yhdysvaltoihin, Espanjaan, Saksaan ja Belgiaan. Tutkielman aineisto koostuu kolmesta osasta. Ensimmäisenä ryhmissä tehtiin havainnointia aikavälillä 01.01.-01.04.2022 ja havainnot kirjattiin ylös päiväkirjamaisina muistiinpanoina. Toinen osa havainnointiaineistosta koostuu asiasanahakuilla etsityistä päivityksistä, jotka ulottuvat vaalikevääseen 2019 asti. Kolmantena tutkielmaa varten on haastateltu kahdeksaa vapaaehtoista ryhmistä etsittyä informanttia. Analyysin tuloksena havaitaan, että ryhmien julkaisuvirrassa politiikka esiintyy suhteellisen vähän verrattuna muuhun sisältöön, mikä osaltaan saattaa johtua siitä, että osissa ryhmiä politiikasta keskusteleminen on rajoitettua tai kiellettyä. Ryhmien välillä on kuitenkin eroja eikä poliittista keskustelua rajoittavat säännöt välttämättä sitä kuitenkaan estä. Aineiston perusteella ulkosuomalaiset kohtaavat monia poliittiseen osallistumiseen liittyviä esteitä, jotka liittyvät esimerkiksi käytännön haasteisiin ja puutteelliseen informaatioon. Ryhmistä kuitenkin etsitään ahkerasti oikeaa tietoa näistä asioista ja ryhmäläiset useimmiten sitä myös toisilleen antavat. Kaksoiskansalaisuuden hakemiselle annetaan kaksi pääasiallista syytä, jotka ovat äänestysoikeuden laajentaminen ja arkielämän helpottaminen. Analyysin perusteella ryhmät vaikuttavat melko heikolta poliittisen aktivoinnin paikoilta, vaikka ne ovat muuten tärkeitä sosiaalisten verkostojen paikkoja ulkosuomalaisille. Aineiston perusteella ulkosuomalaiset vaikuttaisivat olevan enemmän kiinnittyneitä suomalaiseen poliittiseen elämään kuin nykyisten asuinmaidensa. Tämä saattaa johtua siitä, että ryhmäläiset ovat mahdollisesti henkilöitä, joiden side Suomeen on vahvempi. Tutkielman tulokset ovat linjassa sellaisten poikkikansalaisuuden teorioiden kanssa, missä se hahmotetaan päällekkäisinä jäsenyyksinä kahden eri maan poliittisiin yhteisöihin, eikä kansallisvaltion ideaa haastavana poliittisen muutoksen tekijänä.

Tämän tutkimuksen tarkoitus on kartoittaa asiantuntijoiden suhtautumista sosiaalista mediaa ja niiden algoritmeja sekä personointia kohtaan. Tutkimuksen lähtökohtana on sosiaalisen median muuttama tapamme vastaanottaa tietoa maailmasta ja ajankohtaisista aiheista. Sosiaalisen median vaikutus esimerkiksi sosiaalisten kuplien muodostumiseen on puhuttanut julkisuudessa paljon, mutta aihe jakaa tutkijoiden mielipiteitä vahvasti. Vaikka monet tutkijat ovat kyseenalaistaneet kuplien muodostumisen, niistä puhutaan edelleen paljon. Ja vaikka julkisessa keskustelussa on lisääntynyt puhe sosiaalisen median mahdollisista haittapuolista ja sen seurauksena luottamus palveluita kohtaan on käyttäjien keskuudessa horjunut, palveluiden käyttö ei ole suinkaan vähentynyt. Tässä tutkimuksessa pyrin selvittämään asiantuntijoiden näkemyksiä siitä, kuinka sosiaalinen media vaikuttaa tapaamme saada tietoa ja mikä rooli käyttäjän omalla toiminnalla on tiedon kulussa. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla neljää sosiaalisen median ja algoritmien parissa työskentelevää asiantuntijaa. Kaksi haastateltavaa työskentelee tutkijana ja kaksi sosiaalisen median algoritmien parissa konsultteina. Haastattelut analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia hyödyntäen. Haastateltujen asiantuntijoiden näkemykset sosiaalisesta mediasta ja algoritmeista sekä suhtautuminen niitä kohtaan mukailivat vahvasti yleistä asiantuntijoiden suhtautumista: he näkivät palveluissa paljon hyvää, mutta suhtautuivat kriittisesti moniin vallitseviin suuntauksiin ja kehityskulkuihin. Haastateltavien näkemyksen mukaan palveluiden käyttäjillä on merkittävä vaikutus siihen, millaista sisältöä algoritmit näille personoivat. Käyttäjät eivät kuitenkaan ole tietoisia omasta vaikutuksestaan tai mahdollisuuksistaan vaikuttaa sisältöjen personointiin. Kaikissa haastatteluissa korostui sosiaalisen median kasvanut merkitys ihmisten arjessa. Sosiaalisen median hyödyt yksittäisille käyttäjille ovatkin niin suuret, että mahdollisia haittoja on helppo ylenkatsoa. Sen sijaan, että käyttäjien tietoisuutta potentiaalisista ongelmista pyrittäisiin lisäämään, ehkä tärkeämpää olisikin saada käyttäjät välittämään. Vaikka sosiaalisen median vaikutusta sosiaalisten kuplien muodostumiselle on monissa tutkimuksissa kyseenalaistettu, ei ajatusta niistä kannata kuitenkaan haudata ja hylätä. Erityisesti, koska sosiaalisen median palvelut ja niihin liittyvä teknologia kehittyvät huomattavasti nopeammin kuin kattava tutkimustieto aiheesta, on sosiaaliseen mediaan liittyvä keskustelu ajankohtaista ja tärkeää.

Tässä maisteritutkielmassa tarkastellaan sitä, kuinka tuotantoeläinten yhteiskunnallista asemaa ja arvoa määriteltiin eläinten hyvinvointilain valmistelussa. Tutkimus kytkeytyy yhteiskunnallisen eläintutkimuksen viitekehykseen ja tarkemmin eläinpolitiikan tutkimukseen, jonka keskiössä on kysymys eläimiin liittyvistä yhteiskunnallisista määrittely- ja arvokamppailuista ja niiden taustalla olevista arvomuutoksista. Tuotantoeläimiä kohdellaan ja hyväksikäytetään hyvin eri tavoin verrattuna esimerkiksi lemmikkieläimiin. Tämä perustuu lainsäädännön näkökulmasta eläinten käyttötarkoitusten mukaisiin kategorioihin. Eläinten hyvinvointilain valmisteluun pureutumalla tarkastellaan yhteiskunnassa vallitsevia eläinkäsityksiä ja sitä, miten niiden varaan tuotantoeläinten asema hahmottuu. Tutkimuksessa kartoitetaan tuotantoeläinten asemaa käsittelevää monitieteistä eläintutkimusta ja todetaan, että eläinten määrittelyä ja kategorisointia voidaan pitää luonteeltaan poliittisena toimintana. Tätä toimintaa lähestytään episteemisen hallinnan teoreettisen viitekehyksen näkökulmasta. Viitekehyksen kautta tarkastellaan lainvalmistelun osallisten argumentaatiota episteemisen työn operationalisoinnin avulla, jolloin analyysi kohdistuu siihen, kuinka argumentaatio rakentuu 1) ympäristön ontologian, 2) toimijuuden tunnistamisen sekä 3) normien ja ideaalien määrittelyn kautta. Tämän lisäksi tarkastellaan episteemisen auktoriteetin osuutta argumenteissa. Analyysi rakentuu siten, että argumenttien katsotaan edustavan erilaisia diskursseja, joissa tuotantoeläinten asema ja arvo määrittyvät eri tavoin. Diskurssien tunnistamisessa olennaisessa osassa on episteemisen työn käytännöllisen ja paradigmaattisen tason analyyttinen erottelu. Teoreettiseen viitekehykseen yhdistetään lisäksi oikeustieteellistä ajattelua koskeva näkökulma, lainvalmistelun intressiteorian sovellus sekä täsmennetään tieteen auktoriteettia päätöksenteossa. Tutkimuksen aineistona toimivat eläinten hyvinvointilain hallituksen esityksen luonnokseen annetut sidosryhmälausunnot, jotka käsittelivät tuotantoeläimiä. Lausuntojen kontekstualisoimiseksi käsitellään myös esitysluonnosta. Lausuntojen analyysin tuloksena aineistosta tunnistettiin neljä diskurssia: sorron diskurssi, talouden ja kilpailukyvyn diskurssi, lainopillinen diskurssi sekä näyttöön perustuvan päätöksenteon diskurssi. Kutakin diskurssia kuvaa argumentaation perustaminen erilaisiin episteemisen työn premisseihin, eli objekteihin, niin käytännöllisellä kuin paradigmaattisellakin tasolla. Suurimmat erot koskevat tuotantoeläintalouden eettistä hyväksyttävyyttä sekä ideaalinäkemystä eläinten hyvinvoinnista. Keskeinen yhdistävä tekijä on tieteen auktoriteetin painottaminen, miltä osin erityisen painoarvon saa eläinten hyvinvointitutkimus sekä eläinlääketiede. Tutkimuksen erityiseksi kontribuutioksi eläinpolitiikan sekä episteemisen hallinnan tutkimuskirjallisuuteen jäsentyy lainopillisen diskurssin ja oikeustieteellisen ajattelun täsmentäminen episteemisen hallinnan osatekijöiden mukaisesti. Tutkimus tuotti lisäksi tuoreen näkökulman eri tuotantoeläimiä koskevien diskurssien käsityksistä koskien tuotantoeläinten toimijuutta. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tuotantoeläinten aseman ja arvon määrittelyssä on kyse episteemisestä hallinnasta, jossa eläinpoliittisten toimijoiden käsityseroja voidaan selittää episteemisen työn paradigmaattisten ja käytännöllisten tasojen eroilla. (Tutkielma on tehty osana strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa SILE-hanketta, päätösnumerot 335442 ja 335655.)

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan ikäihmisten toimijuutta rakentavia diskursseja valtioneuvoston tiedotustilaisuuksissa sekä sitä, miten vastuuta eri rajoitustoimenpiteiden noudattamisesta ja ikäihmisten suojaamisesta jaettiin diskursseissa. Tutkielman tarkoituksena on osoittaa, kuinka erilaisten sosiaalisen ulossulkemisen prosessien voidaan nähdä riistäneen ikäihmisiltä heidän toimijuutensa ja autonomiansa suhteessa heitä koskevaan päätöksentekoon. Tutkielma tarjoaa tilaisuuden kielenkäytön seurauksia tuottavan luonteen sekä institutionaalisessa kielenkäytössä rakentuvien merkitysjärjestelmien tarkasteluun. Tutkielman teoreettisena taustana hyödynnetään aikaisempaa tutkimusta viranomaisviestinnästä osana kriisinhallintaa, ikäihmisten asemasta yhteiskunnassa ja toimijuuden eri tulkinnoista. Analyysimenetelmänä käytetään diskurssianalyysia sekä Ernesto Laclaun ideologia- ja diskurssianalyysin keskeisiä käsitteitä. Esimerkiksi yhteiskunta nähdään Laclaun diskurssiteorian tapaan artikulaation tuotteena ja diskursiivisena tilana. Tutkielman aineisto koostuu kahdestatoista koronapandemian alkuvaiheessa maaliskuussa 2020 julkaistusta tiedotustilaisuustallenteesta, jotka ovat edelleen katsottavissa valtioneuvoston YouTube-kanavalla. Laclaun diskurssiteorian avulla aineistosta tunnistetaan kolme ikäihmisten toimijuutta rakentavaa diskurssia: suojeludiskurssi, riskidiskurssi ja haavoittuvuusdiskurssi. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten ja ketä tiedotustilaisuuksissa vastuutettiin. Aineistosta esiin nousevien havaintojen valossa voidaan todeta, etteivät pandemian aikaiset suositukset ja rajoitustoimenpiteet onnistuneet huomioimaan yli 70-vuotiaiden ikäryhmän heterogeenisuutta. Ikääntyneiden kontekstuaalisten erojen ohittaminen ja sosiaalisen eristyneisyyden edellyttäminen lisäsivät myös erilaisten ikäihmisten toimintakykyä heikentävien seurausten, kuten ahdistuksen esiintyvyyttä. Tutkimus osoittaa kuinka pandemian aikana ikä on määritellyt olennaisesti sitä, ketä on ollut sosiaalisesti hyväksyttyä asettaa eristyksiin. Toimijuutta rakentavien diskurssien muodostumiseen vaikutti myös se, ketkä rajattiin me-ryhmän ulkopuolelle. Vastuuta rajoitustoimenpiteiden noudattamisesta jaettiin yhteisesti sekä ikäihmisille itselleen että me-ryhmään kuuluville kansalaisille. Ennen kaikkea työn pyrkimyksenä on osoittaa, että vaikka vallitsevat suositukset ja rajoitustoimenpiteet eivät olleet välttämättä tarkoitettu syrjiviksi, ne onnistuivat normalisoimaan erilaisia syrjiviä käytäntöjä. Ikäihmisten suojelemiseksi toimeenpantujen rajoitustoimien pitkän aikavälin seurauksia ei vielä maaliskuussa juuri pohdittu. Ikääntyneet jäivät myös poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle, vaikka olivat rajoitustoimenpiteiden keskiössä. Lisäksi toimijuuden käsite oli jatkuvan uudelleenmäärittelyn kohteena ja toimijuutta rakentavat diskurssit näyttäytyivät ennen kaikkea pyrkimyksinä hallita diskursiivista kenttää ja oikeuttaa ikäihmisiin kohdistuneita rajoitustoimenpiteitä.

Suomalaiseen ilmastopolitiikkaan vaikuttaa moninainen joukko intressiryhmiä tuotannon organisaatioista ympäristöjärjestöihin. Vaikuttavuutta ilmastopolitiikassa tuo verkostoituminen hallinnon kanssa, sekä hallinnon kanssa jaettu arvopohja: useimmiten näkemys siitä, että talouden etu on turvattava. 1900-luvun loppupuoliskolta tätä vaikuttavuutta on rakennettu vaikuttajaviestinnän avulla. Viestintäala on kasvanut, ja sen yhteiskunnallista merkitystä on herätty tutkimaan kriittisesti. Tutkielma on haastattelututkimus yhdeksän suomalaisen ilmastopolitiikan intressiryhmän vaikuttajaviestijän kokemuksista työstään. Aineistoa on analysoitu laadullisesti erottamalla siitä pieniä tarinoita, antenarratiiveja, ja arvioimalla, millaisen kuvan ne antavat vaikuttajaviestijöiden työn arjesta ja arvoista, ammattieetoksesta. Työn teoreettisena viitekehyksenä on ammatillista itseymmärrystä kuvaava ammattieetoksen käsite. Tuloksena on neljä eetosta vaikuttajaviestijän työstä ilmastopolitiikan kentällä. Eetoksista käy ilmi, että vaikuttajat kokevat työnsä itselleen tärkeiden arvojen, ilmastovastuullisuuden, talousvastuullisuuden tai tiedepohjaisuuden puolustajina. He kokevat työnsä olevan tavanomainen osa deliberatiivista demokratiaa. Vaikuttajaviestintää he pitävät tehokkaampana ja asiantuntevampana tapana vaikuttaa, kuin julkista vaikuttamista. Toisaalta vaikuttajat myös kokivat vaikuttajaviestinnän merkityksen suomalaiselle ilmastopolitiikalle julkista käsitystä vähäisemmäksi. Analyysin ote on kriittinen: ammattieetoksen kertomusten ymmärretään olevan paitsi totuuden heijastelua, myös politiikan teon välineitä. Johtopäätös on, että ammattieetokset kuvastavat niin vaikuttajaviestijöiden ammatillista itseymmärrystä, kuin suomalaista ilmastopolitiikkaa. Ammattieetokset sisältävät ristiriitoja ja neuvotteluita merkityksistä. Ne kuvaavat liikkeessä olevan alan elävää tarinaa.