Browsing by Title

The OATP1B3 belongs to the organic anion transporting polypeptides (OATPs) encoded by the SLCO (solute carrier organic anion) genes which belongs to the SLC (solute carriers) gene superfamily. It is an influx transporter which is primarily expressed on the basolateral membrane of the hepatocytes. It transports many endogenous substrates as well as clinically important drugs such as thyroid hormones and statins into hepatocytes and thus participates in the first step of hepatic metabolism. Single nucleotide polymorphisms (SNPs) of the SLCO1B3 gene can affect the pharmacokinetics and pharmacodynamics of its substrates. The aim of this study was to set up and optimize an in vitro method to study the function and expression of the OATP1B3 transporter and its genetic variants. SNPs 334T> G (Ser112Ala), 699G> A (Met233Ile) and 767G> C (Gly256Ala) and stop codon TAA were introduced into the SLCO1B3 gene by site-directed mutagenesis. Recombinant baculovirus vectors containing the genetic information of OATP1B3 and its variants were used to transiently transfect the HEK293 cells. After optimizing the substrate incubation time and concentration, as well as the viral load and selecting the fluorescent substrate (8-FcA), the uptake assay was used to determine the transport activity of the OATP1B3 variants in HEK293 cells. The transport activity of the artificial WTP variant was also investigated in this study. The transport activities of the Ser112Ala, Met233Ile and Gly256Ala variants did not change significantly from the wild type although the transport activity of the Met233Ile variant appears to be slightly impaired. In turn the WTP variant was unable to transport 8-FcA. Based on this study the function of OATP1B3 variants can be studied using recombinant baculovirus to transiently transfect the HEK293 cells. 8-FcA can be used as a probe substrate in these studies. The results of this study confirm previous knowledge of the functioning of Ser112Ala, Met233Ile and Gly256Ala variants. More studies are needed about the effects of these variants on the transport of OATP1B3 drug substrates. Also studies about the location, cell membrane and total cell expression of the WTP variant are needed to evaluate reliably the reasons of its inactivity.

Context: Sirtuins (SIRTs) regulate cellular metabolism and mitochondrial function according to the energy state of the cell reflected by NAD+‚ levels. Objective: Our aim was to determine whether expressions of SIRTs and NAD+‚ biosynthesis genes are affected by acquired obesity and how possible alterations are connected with metabolic dys-function while controlling for genetic and familial factors. Design and Participants: We studied a cross-sectional sample of 40 healthy pairs of monozygotic twins, including 26 pairs who were discordant for body mass index (within-pair difference +ƒ 3 kg/m2), from the FinnTwin12 and FinnTwin16 cohorts. Main Outcome Measures: Subcutaneous adipose tissue (SAT) transcriptomics was analyzed by using Affymetrix U133 Plus 2.0 chips, total SAT (poly-ADP) ribose polymerase (PARP) activity by an ELISA kit, body composition by dual-energy x-ray absorptiometry and magnetic resonance imaging/spectroscopy, and insulin sensitivity by an oral glucose tolerance test. Results: SIRT1, SIRT3, SIRT5, NAMPT, NMNAT2, NMNAT3, and NRK1 expressions were significantly down-regulated and the activity of main cellular NAD+‚ consumers, PARPs, trended to be higher in the SAT of heavier cotwins of body mass index–discordant pairs. Controlling for twin-shared factors, SIRT1, SIRT3, NAMPT, NMNAT3, and NRK1 were significantly negatively correlated with adiposity, SIRT1, SIRT5, NMNAT2, NMNAT3, and NRK1 were negatively correlated with inflammation, and SIRT1 and SIRT5 were positively correlated with insulin sensitivity. Expressions of genes involved in mitochondrial unfolded protein response were also significantly down-regulated in the heavier cotwins. Conclusions: Our data highlight a strong relationship of reduced NAD+‚/SIRT pathway expression with acquired obesity, inflammation, insulin resistance, and impaired mitochondrial protein homeostasis in SAT.

Journalistic objectivity sits at the heart of public service broadcasters’ - such as the BBC's - mission to keep the public informed, educated and entertained. Just as the Hippocratic Oath inspires the public’s trust towards doctors, journalistic objectivity is how journalists, and public service broadcasters in particular, can earn the public’s trust and consent to fulfil their remit. Drawing from theorisation of the media as the fourth estate, as well as Gramsci and Laclau and Mouffe’s theories of power, this thesis explores the relationship between objectivity and power, namely this relationship’s manifestation in the practices of the British Broadcasting Company (BBC). This thesis holds that, as a powerful institution, the BBC can maintain a dominant discourse through processes of ideologization and hegemonisation. Analysis on some of the BBC’s most recent guidelines focusing on impartiality and interviews with five experts, all former BBC journalists, suggests that the BBC systematically constructs a discourse in which the ethical ideal of journalistic objectivity is maintained and reinforced through the imperfect strategy of ‘due impartiality.’ The way this strategy is employed by BBC journalists can vary. On one hand it encourages multisidedness and fairness in reporting, on the other it discourages journalists from being open about their opinions and biases. This thesis’ findings suggest that while journalistic objectivity can help journalists maintain independence, it also can act as a containing strategy, by silencing their voices and capacity to operate as individuals outside of their work lives. The BBC’s condemnation of opinionated declarations made by its employees on social media and apparent reservedness towards their participation in activist marches operates to an extent as an anti-transparency discourse, which could also suggest a desire to keep the audience in a passive role. This thesis culminates with the recommendation that the BBC ought to address its inconsistent application of due impartiality and lack of transparency over how decisions relating to impartiality are made, which were made apparent in the findings of this research.

Tutkielmani aiheena on taidemallin työn kehollisuus. Keskityn taidemallin työn kokemuksellisiin puoliin, jotka liittyvät mallien kehollisuuteen, kehona olemiseen, keholliseen tietoon ja kehonkieleen. Tutkimustehtävänäni on tarkastella kehollisuuteen liittyviä kulttuurisia merkityksiä taidemallin työssä siten kuin ne ilmenevät taidemalleina työskentelevien omassa kerronnassa sekä havaintojeni kautta. Lähden vastaamaan tutkimustehtävään kysymällä: mitä ja miten taidemallit kertovat omasta kehostaan? ja miten taidemallit käyttävät kehoaan työtilanteessa? Aineistoni koostuu kaikkiaan kahdeksasta taidemallina työskentelevän henkilön haastattelusta ja havainnointimateriaalista, johon sisältyy muistiinpanojen ohella piirustuksia malleista. Analysoin aineistoni käyttäen lähilukua. Tutkielmani on fenomenologista ajattelua hyödyntävää laadullista kulttuurintutkimusta. Fenomenologisen ajattelun mukaan ihmisen maailmassa oleminen on aina ensisijaisesti kehollista. Ihminen on sidoksissa maailmaan kehonsa kautta ajallisesti ja tilallisesti, ja hänen kognitionsa on seurausta siitä, että hän elää kehona. Tutkittaessani lähden siitä oletuksesta, että keholliset kokemukset eivät käänny sanoiksi suoraan, vaan ihminen tulkitsee ja antaa merkityksiä kokemuksilleen kulttuurisen kontekstinsa mukaisesti. Tutkielmassani tarkastelen kehollisuudelle annettuja merkityksiä kielellisesti ja kehollisesti tuotettuina. Kehokerronnan käsitteen avulla kiinnitän huomiota siihen prosessiin, jonka kautta taidemallit liittävät merkityksiä omaan kehollisuuteensa. Taidemallien kehokerronta muodostuu tutkielmassani erilaisten jännitteiden välille. Mallin työssä keho on katseen kohteena ja objektina, ja malli saattaa itse myös kokea muuttuvansa objektiksi työtilanteessa. Toisaalta malli harjoittaa toimijuutta siinä, että hän voi päättää ottamansa asennot suhteellisen vapaasti sekä käyttää luovuuttaan siinä, mitä kehollaan tekee ja ilmaisee. Kehollisen ilmaisun ja roolin ottamisen myötä malli voi leikitellä erilaisilla esittämisen tavoilla. Mallin keho näyttäytyy siten sekä katseltavana objektina että toimintaansa ohjaavana subjektina. Mallien näkemykset kehostaan voivat laajentua mallina toimimisen myötä. Kehoa arvioidaan työssä mittasuhteiden ja massojen mukaan, mutta arviointi ei ole arvostelevaa, vaan ennemminkin neutraalia. Tämä saattaa muuttaa mallin suhtautumista omaan kehoonsa rennommaksi. Malli myös tottuu olemaan alasti ihmisten edessä, mikä ilmenee työskentelyn varmuutena. Samalla malli tiedostaa alastoman kehon kulttuuriset merkitykset, ja saattaa sen vuoksi pyrkiä etäännyttämään itsensä esilläolon aiheuttamista tunteista. Työn anonyymiys toisaalta suojaa mallia siten, että vaikka mallin keho on esillä, hänen persoonansa pysyy salassa. Alastomuus voi tuoda mallille myös vallan tunnetta, kun hänen kehonsa on huomion keskipisteenä. Taidemallin kehollisuus on merkityksiltään moni-ilmeinen, muuttuvainen ja tilannesidonnainen. Se määrittyy nähdyksi tulemisen ja oman kehon tuntemisen kautta tavaksi käyttää kehoaan ja tuottaa kehollisia merkityksiä taiteilijoille. Ihmisen identiteetin on sanottu kietoutuvan postmodernissa yhteiskunnassa ulkoisen olemuksen ja ulkonäön ympärille, ja tulosteni pohjalta esitän, että taidemallin työ voi osalle malleista merkitä identiteettityötä. Mallin työssä on mahdollista käsitellä esimerkiksi omaan kehoon liittyviä epävarmuuden tunteita ja kokea, että omistaa kehonsa.

Hallinnollisen päätöksenteon harkintavallan rajoitusperiaatteisiin kuuluvan objektiviteettiperiaatteen keskeinen sisältö on puolueettomuus. Muina elementteinä siinä on erotettu perusteltavuus ja asianmukaisuus tai asiallisuus. Periaate erottuu kuitenkin heikosti muista harkintavallan rajoitusperiaatteista. Läheisin yhteys sillä on hallinnon tarkoitussidonnaisuuden periaatteeseen ja yhdenvertaisuusperiaatteeseen. Objektiviteettiperiaate sisältyy Perustuslain 6 §:ään. Kunnallishallinnon kannalta se on konkretisoitu lain tasolla hallintolaissa, kuntalaissa ja vaalilaissa. Sen keskeiset ilmenemismuodot ovat vaalikelpoisuus ja esteellisyys. Tässä työssä objektiviteettiperiaatetta toteuttava sääntely on systematisoitu viisiportaiseksi jatkumoksi., joka laajimmillaan kieltää henkilön osallistumisen kunnalliseen päätöksentekoon kokonaan ja suppeimmillaan kieltää osallistumasta yksittäistä hallintoasiaa koskevaan päätöksentekoon. Sääntelyn ulkopuolelle jää tilanteita, joissa on kysymys luottamushenkilön subjektiivisesta suhtautumisesta päätöksenteon kohteeseen. Näiden tilanteiden ratkaiseminen voidaan perustaa yleiseen objektiviteettiperiaatteeseen tai luonteeltaan ei-sitoviin eettisiin normistoihin. Luottamushenkilöhallinnon luonteesta johtuu, että objektiviteetin heikkeneminen ennakkoasenteen tai yksipuoliseen taustatietoon nojautumisen johdosta on pitkälti sallittua Kunnallisen luottamushenkilön on päätöksenteossaan otettava huomioon sekä objektiviteettiperiaate että kuntalain vaatimus kunnan ja kuntalaisten parhaan edistämisestä. Kunnallinen luottamushenkilö ei voi olla puolueeton virkamiehiltä edellytetyllä tavalla, koska luottamushenkilöasemaan kuuluu olennaisena osana eri kuntalaistahojen intressien tuominen mukaan päätöksentekoon ja julkinen keskustelu käsiteltävänä asioista jo ennen päätöksentekoa. Luottamushenkilön tehtäväksi asettuu näin ollen kunnan ja kuntalaisten edun ajaminen samalla ratkaisut objektiivisesti harkiten ja perustellen. Objektiviteettivaatimukseen kuuluva vaalikelpoisuussääntely rajoittaa perustuslain takaamia poliittisia osallistumisoikeuksia. Sääntely täyttää tällä hetkellä hyvin vaatimuksen perusoikeusrajoituksen suhteellisuudesta. Kunnallishallinnossa on tärkeintä taata mahdollisimman laaja osallistumismahdollisuus kansanvaltaisen toimielimen eli kunnanvaltuuston toimintaan. Perusoikeuksien rajoittamista koskevan suhteellisuusvaatimuksen vastaista ei olisi kuitenkaan tiukentaa kelpoisuusvaatimuksia kunnan hallinnosta, taloudesta ja työnantajakysymyksistä vastaavan kunnanhallituksen jäseneksi. Niin sanotun kaksoisagenttiongelman ratkaisemiseksi riittävää olisi vain laajentaa kunnanhallituksen jäsenyyttä koskeva vaalikelpoisuusrajoitus koskemaan koko kunnan ja kuntakonsernin henkilöstöä. Toisin kuin vaalikelpoisuuden rajoituksia, esteellisyyttä voidaan rajatapauksissa tulkita jopa laajentavasti mahdollisten valitusten välttämiseksi. Myöhemmin aiheettomaksi osoittautuvasta luottamushenkilön itsensä tekemästä jääväyksestä ei ole oikeudellisia seurauksia. Kaikissa tilanteissa esteellisyyden pitää kuitenkin perustua havaittavissa oleviin seikkoihin eikä pelkkiin oletuksiin. Sääntelyn ulkopuolelle jäävissä tilanteissa objektiviteettiperiaatteella on rajattu käyttöala. Oikeuskäytännössä tuomioistuimet eivät kuitenkaan perustele ratkaisujaan objektiviteettiperiaatteen loukkauksella vaan harkintavallan väärinkäytöllä tai toimivallan ylittämisellä. Kiireellisin lainsäädäntötoimia vaativa ongelma liittyy vaalilautakuntien jäsenten vaalikelpoisuuden ja esteellisyyden tulkintaan. Kysymys on samalla hallintolain soveltamisesta vaalilain säännöksiä täydentävänä normistona. Kysymys on laajuutensa vuoksi välttämättä ratkaistava ennen vuoden 2017 kuntavaaleja.

The obligatory storing of medicines is a vital part of the secure supply of medicines in Finland. Over the past few years, its importance has further increased due to the growing number of medicine shortages. Evaluating the effectiveness of the obligatory storing system is important in order to improve it, but so far research on the matter has been limited. The aim of this study was to investigate how the obligatory storages of pharmaceutical manufacturers and importers are used during medicine shortages in Finland, and to assess the effectiveness of their use in these situations. The material for this study consisted of medicine shortage notifications which had been received by the Finnish, Swedish and Norwegian medicine authorities with a forecasted starting date between January and June 2022. In addition, Finnish exemption permits for lower storage levels from the same time period were investigated. Medicine shortage notifications were grouped based on the obligatory storing status of the medicine. The share of obligatorily stored medicines out of all shortage notifications was the smallest in Finland (10%) when compared to Sweden and Norway. There were no statistically significant differences in any of the countries in the duration of a shortage between obligatorily stored medicines and medicines which are not obligatorily stored. In total, 151 exemption permits had been granted within the time period of the study, 129 (85%) of which did not have a coinciding medicine shortage. This suggests that a patient-affecting shortage had successfully been avoided. The remaining 22 exemption permits were linked to a shortage which started either prior to, or during the validity of the exemption permit. In the Finnish data, 91 notifications concerned obligatorily stored medicines but in 69 (76%) of these cases no exemption permit had been applied for or been granted in relation to the shortage. The results of this study indicate that the obligatory storing of medicines was used to respond to several medicine shortages during the first half of 2022, and in most cases, it seems to have been an effective way to avoid a patient-affecting shortage. However, in some cases the use of an exemption permit was not well-timed, a shortage was experienced despite the releasing of products from the storage, or obligatory storages were not used at all. Based on the results, further research on the practices of obligatory storing and the factors which affect the use of exemption permits is needed to develop the system further and to improve its effectiveness in responding to medicine shortages.

The Arctic is warming approximately four times as fast as the rest of the planet, and the current and future changes may have drastic effects on the entire globe. However, the detailed processes of the Arctic climate have been studied to a small extent due to the remote and hard-to-reach location, and the representation of the Arctic in climate models has been inadequate. There are many uncertainties in climate models, and significant uncertainties concern aerosol-related information. Atmospheric aerosols have a large, yet not entirely understood and quantified effect on the climate. Aerosols affect the Earth’s radiative balance by scattering and absorbing incoming radiation, and they play a significant role in the cloud formation process. In order to improve the representation of the Arctic in climate models and tackle the unsolved questions about the Arctic atmosphere, sea ice, ocean, biogeochemistry and ecosystem, a one-year-long expedition called Multidisciplinary drifting Observatory for the Study of Arctic Climate (MOSAiC) was conducted in the central Arctic between September 2019 and October 2020. As secondary aerosol formation (new particle formation) produces more than 50% of the atmospheric cloud condensation nuclei, and iodic acid has been identified to be a significant compound for new particle formation in the Arctic pristine environments, the iodic acid concentrations during the full-year MOSAiC expedition was investigated. The main research objective was to quantify the seasonal cycle of iodic acid in the Arctic. The correlation with temperature, solar radiation and ozone were also studied. Together with ice dynamics, sea ice thickness and air mass back trajectory simulations, the possible sources of measured iodic acid were investigated. The participation in forming new particles was also studied. The measured iodic acid concentrations varied between 1e4 and 4e7 molecules/cm3 with a detection limit of 1.22e5 molecules/cm3, and the concentrations were in the same range with measured earlier in the Arctic. The highest concentrations were measured in April. An increased correlation of iodic acid concentration with temperature and radiation was observed during spring, and an anticorrelating trend was observed between iodic acid concentration and ozone during the period of high iodic acid, implying that iodic acid is partially responsible for ozone depletion in the arctic. Comparison with particle data showed that iodic acid concentrations measured during MOSAiC were sufficient to take part in the new particle formation. However, nucleation was not observed during the highest iodic acid concentration period in April.

The effects of atmospheric aerosol particles on Earth’s radiative balance are mainly cooling, which is mostly due their indirect effects with clouds. In the Arctic more than half of the cloud condensation nuclei (CCN) production is originated from secondary aerosols, and to further the understanding of Arctic climate and its changes due to the global warming, it is necessary to better understand the secondary aerosol processes there. Highly oxygenated organic molecules (HOM) are known to be important for the formation and especially for the growth of newly formed secondary aerosols to climate relevant sizes. Because of the low volatilities of HOM, they can condense onto the smallest particles, which is crucial for the growth of the new particles. Volatile organic compounds (VOC), especially monoterpenes, are known to be sources of HOM in boreal forest, but in the Arctic where the vegetation is scarce the sources of HOM have not yet been identified. The processes related to secondary aerosol formation in the Arctic are still not fully understood. Especially the observations of HOM and their sources are lacking. Recent studies in Ny-Ålesund, Svalbard showed that multiple aerosol precursors are found to be present in the Arctic atmosphere, as well as contributing to the early stages of the formation of secondary particles. However, more molecular scale observations of aerosol precursors are still needed to form a full picture of the Arctic climate processes. In this thesis, the different aerosol precursors and their contributions to the new particle formations in high Arctic location Ny-Ålesund, Svalbard were analysed. Chemical compositions of HOM were identified for the first time from Arctic atmosphere, and their contributions to new particle formation in high Arctic location were investigated. Because of the high concentrations of HOM during the observed NPF events, it can be suggested that they were contributing to the nucleation of aerosol particles. Particle growth rate calculation shows that the HOM present in the study site were responsible for up to 50% of the total growth of the newly formed particles. VOC flux measurements done in same location were also analysed, and Arctic tundra in Svalbard was found out to be a source of at least four different VOC. Furthermore, the identified HOM were linked to the VOC flux measurements, suggesting a possible link between Arctic VOC and HOM.

Tutkielmassa tarkastellaan 18 quebeciläisen yliopistoihmisen ääntämyksen piirteitä Youtube-videopalvelussa julkaistuissa haastatteluissa suhteessa paikalliseen eli endogeeniseen foneettiseen normiin. Quebec on Kanadan ainoa yksikielisesti ranskankielinen provinssi, jossa keskustelua ranskan kielen normatiivisuudesta on historiallisesti käyty paikallisten eli endogeenisten piirteiden puolustajien ja pariisilaisen standardiranskan eli eksogeenisen normin kannattajien välillä. Lisäksi quebecinranskan erityispiirteiden arvostusta on heikentänyt kielellisen turvattomuuden tunne (insécurité linguistique), joka on seurausta ranskankielisten alemmasta sosioekonomisesta asemasta englanninkielisiin nähden. Kielipoliittisilla toimilla ranskan kielen asemaa ja normatiivisuutta on Quebecissä kuitenkin parannettu 1960- ja 1970-luvuilta lähtien. Aiempi tutkimus on melko yhtä mieltä siitä, että endogeenisen normatiivisen ääntämyksen mallina Quebecissä toimivat paikallisen television uutistenlukijat, joiden puheen foneettisen normin kuvailevat artikkelissaan Bigot ja Papen (2013). Tähän pro gradu -tutkielmaan on valittu viisi quebeciläistä ääntämyspiirrettä, joiden yleisyyttä 18 yliopistoihmisen muodostamassa aineistossa verrataan piirteiden yleisyyteen Bigot’n ja Papenin kuvailemassa normissa. Jokaiselta puhujalta analysoidaan ääntämystä noin kahden minuutin ajan, joten aineiston yhteispituus on noin 36 minuuttia. Päätavoitteena on selvittää, mihin aineiston yliopistolaisten ääntämys sijoittuu suhteessa Quebecin endogeeniseen normiin ja eksogeeniseen Pariisin standardiranskan normiin. Johdannossa esitetään kolme hypoteettista vastausvaihtoehtoa: yliopistolaisten ääntämys voi joko (1) vastata endogeenista foneettista normia, (2) olla lähempänä pariisilaista ääntämystä kuin endogeeninen normi on tai (3) poiketa endogeenista normia enemmän Pariisin standardista. Analyysissa on sosiofoneettisen metodin mukaisesti kaksi osaa: ensiksi akustisen fonetiikan metodilla selvitetään kvantitatiivisesti viiden ääntämyspiirteen yleisyys yliopistolaisten puheessa ja toiseksi sosiolingvistisesti verrataan tuloksia Quebecin endogeeniseen foneettiseen normiin ja analysoidaan lähdekirjallisuuden, pääasiassa Ostiguyn ja Tousignantin (2008), pohjalta erojen sosiaalisia merkityksiä. Tutkielman perusteella quebeciläisten yliopistoihmisten ääntämys sisältää television uutistenlukijoita enemmän paikallisia foneettisia piirteitä. Aineiston yliopistolaisten ääntämys on siis quebeciläistä endogeenista foneettista normia kauempana Pariisin standardiranskasta. Eri puhujien normatiivisuudessa on kuitenkin suuria eroja, eikä tuloksista välity yhtenäistä ääntämysmallia analysoitujen piirteiden valossa. Koska aiempia tutkimuksia quebeciläisten yliopistoihmisten ääntämyksestä ei ole, voi tutkielman tuloksista tehdä vain alustavia johtopäätöksiä. Verrattaessa puhujien erityisalaa paljastuu, että kielitieteen ja kirjallisuuden alojen tutkijat käyttävät quebeciläistä normia lähinnä olevaa ääntämystä. Johtopäätöksenä voi siis sanoa, että ääntämyksen normatiivisuus riippuu puhujan tietoisuudesta quebecinranskan endogeenisesta normista.

Pro gradu-työni aihe on ruokaterminologiaa käsittelevät ranskan puhekielen ja Pariisin slangin lainasanat sekä kirjailija Frédéric Dardin alias San-Antonion (1921-2000) luomat, ruokatermistöön kuuluvat uudissanat ja -sanonnat kahdessa San-Antonio-romaanissa C'est mort et ça ne sait pas sekä Le fil à couper le beurre. Näissä ns. kioskikirjallisuutta edustavissa rikosromaaneissa seikkailee puheenparttaan ruoka-alan termeillä höystävä, "erikoistehtäviä" hoitava komisario ja naistenmies, San-Antonio. Ranskankielisessä arjen kielenkäytössä vilisee ruokaan liittyviä sanoja ja sanontoja muissakin kuin varsinaisissa ruuanvalmistus- ja ateriointiyhteyksissä. Halusin tarkastella, millaisena tämä yleisesti havaitsemani ilmiö todentuu Frédéric Dardin kahdessa romaanissa, jotka olen valinnut aineistokseni. Frédéric Dard käyttää romaaneissaan varsin omaperäistä kieltä: sekä puhekieltä että Pariisin slangia. Korpukseni koostuu romaaneista poimimistani ruoka-alan termistöä sisältävistä esimerkeistä, joita valmiiseen työhön tuli 228 kappaletta. Jaoin kaikki korpuksesta löytämäni ruokatermit kahteen luokkaan sen mukaan, oliko kirjailija lainannut käyttämänsä sanan tai ilmauksen puhekielestä tai Pariisin slangista (lainatermit), vai oliko hän luonut termin tai ilmauksen itse (neologismit). Määrittelin termin tai ilmauksen neologismiksi, jos se ei esiintynyt joko laisinkaan tai ainakaan kirjailijan tarkoittamassa merkityksessä seuraavissa sanakirjoissa: Le Dictionnaire du français argotique, populaire et familier; Le Dictionnaire de l'argot moderne; Le Dictionnaire du français non conventionnel; Le Dictionnaire de l'argot; Le Dictionnaire du français argotique et populaire; L'argot chez les vrais de vrai ja Trésor de la langue française. Varsinainen tutkimus perustuu sanojen ja ilmausten merkitysten selvittämiseen ja analysointiin. Lainatermien analyysillä tarkoitan lainatermien merkitysten selvitystä em. sanakirjojen avulla. Neologismit analysoin tarkemmin käyttäen em. sanakirjoja sekä tukeutuen gastronomisten ja erityisesti kielitieteellisten lähdeteosteni tarjoamiin rakenteellisiin ja semanttisiin muodostustapoihin ja tekemällä niistä tarvittavat yhteenvedot oikean merkityksen selvittämiseksi. Käsittelin aineiston kaikki ruokatermit. Niiden valtavan lukumäärän vuoksi analysoitavien esimerkkien määrää piti rajoittaa niin, että valmiiseen työhön jäi jokaisesta termistä enintään kaksi esimerkkiä kummastakin korpuksen kirjasta eli yhteensä 228 esimerkkiä. Muut esimerkit luetteloin työn lopusta löytyvään liitteeseen. Neologismianalyysissä selvisi, että Frédéric Dard suosi erityisesti semanttisia muodostustapoja eli olemassa olevan merkityksen muuttamista metaforien ja kielikuvien avulla. Dardin rikas terminologia ja hänen humoristiset oivalluksensa ovat osaltaan rikastuttaneet ranskan puhekieltä.Työssäni totean, että Pariisin slangia ja puhekieltä on totuttu pitämään sosiaalisesti sopimattomana, marginaalisten ryhmien kielenä, vaikka sen ilmauksia saattaa nykyisin kuulla jopa akateemikkojen käyttävän, ja ilmauksia on siirtynyt slangi- ja puhekielestä yleiskieleen. Toivon työni edistävän kiinnostusta kielitaidon parantamiseen San-Antonion tyyliin tutustumisen avulla sekä herättävän mielenkiintoa ranskan kielen vivahteikkuuteen ja monimuotoisuuteen muullakin kuin yleiskielen tasolla. Kielessä ei mielestäni voi olla sellaisia osa-alueita, joiden opiskelu ja osaaminen olisi tarpeetonta.