Browsing by Title

Removal of introns, the non-coding sequences, from the mRNA is essential step of all eukaryotic gene expression. U12-type introns are a minor subgroup of introns that are extremely rare, but present in most eukaryotes. These introns are removed by a U12-dependent spliceosome often referred to as the minor spliceosome. U12-type introns and the minor spliceosome are highly conserved throughout all taxa. This study maps out the frequency and variation of the U12-type introns and U12-dependent spliceosome in domestic dog. This study uses genome sequencing data of 145 dogs representing multiple breeds. The data is in Variant Call Format and analyzed with Python scripts. This study yields expected results, the frequency and variation is similar to that of human. A more focused data set should be used to study further any pathological traits of the U12-type spliceosomal system.

Pro gradu -tutkielmani käsittelee kääntämistä vieraan kielen opetuksessa nykyään sekä kääntämisen ja käännöstieteen mahdollisuuksia vieraan kielen opetuksen kehittämiseen. Aihe on mielenkiintoinen, sillä siitä ei juurikaan ole tutkimusta, sekä se on myös yhteiskunnallisesti merkittävä. Ennen kaikkea työn on tarkoitus toimia keskustelunavauksen tälle aihepiirille. Materiaalina on käytetty lukion saksan kielen oppimateriaaleja Weitere Wege (A1-kieli), Neue Adresse (B2-kieli) ja Kurz und gut (B3-kieli) sekä saksan ylioppilastutkintoja vuosilta 1998-2005 (sekä pitkä että lyhyt saksa), jotka yhdessä edustavat tämän hetkistä lukion saksan kielen opetusta. Koska lukion oppimateriaalit ja ylioppilastutkinnot eivät ainakaan päällisin puolin eroa eri vieraiden kielten välillä toisistaan, koskevat päätelmät kattavasti koko lukion vieraan kielten opetusta. Materiaalia ja vieraan kielten opetusta tutkitaan tässä työssä pääasiallisesti tehtävien kautta. Oppimateriaalin tehtävät on kategorisoitu yhdeksään tehtävätyyppiin, joista 'kääntäminen' on yksi. Muut tehtävätyypit ovat 'ääneenlukeminen ja ääntäminen', 'maantuntemus ja kulttuuri', 'luetunymmärätäminen', 'kuullunymmärtäminen', 'tekstintuottaminen', 'suulliset harjoitukset', 'sanasto' sekä 'kielioppi ja rakenne'. Ylioppilastutkinnoissa esiintyvät tehtävätyypit 'luetunymmärätäminen', 'kuullunymmärtäminen', 'tekstintuottaminen' sekä 'kielioppi ja rakenne', eikä käännöstehtäviä ole tutkituissa kokeissa lainkaan. Oppimateriaalin ja ylioppilastutkinnon tehtäviin liittyen esitetään kvantitatiivisia tuloksia sekä anlysoidaan niiden kautta vieraan kielen opetuksen nykytilaa. Pääasiallinen analyysi keskittyy käännöstehtävien kvalitatiiviseen tutkimiseen, joilloin voidaan todeta, että nämä tehtävät edustavat oikeastaan merkkien kääntämistä, eivät merkityksen kääntämistä. Nämä käännöstehtävät ovat sisällöiltään luetun ymmärtämisen, tekstintuottamisen, sanaston sekä kieliopin ja rakenteen tehtäviä, eikä niillä ole mitään tekemistä kääntämisen kanssa nykypäivän käännöstieteellisessä merkityksessä. Siten kääntäminen käännösmielessä voisi tarjota vieraan kielen opetukselle uuden oppimismetodin, jossa ennen kaikkea kulttuurien välisen viestinnän aspektit olisivat huomioitu. Kääntämiseen liittyvistä osataidoista, mm. tutkimis- ja analyysitaidoista, voisi olla etua kielten opetukselle tulevaisuudessa.

Huntington's disease (HD) is a progressive neurodegenerative disorder that causes involuntary muscle movements, deteriorates muscle coordination and cognitive decline. Typical onset age of the disease is in mid age, although a juvenile form of HD is also known. The disease is inherited in an autosomal dominant manner via a mutation in the huntingtin gene (HTT). The characteristic mutation in HTT is an expansion of the glutamine stretch at the 5 end of the gene. Excessive amounts of glutamine residues alters the conformation and chemical features of the huntingtin protein (HTT) leading to accumulation of cellular aggregates. Although to date there are several known alterations in the cell that contribute to the disease, the pathogenesis of HD is not fully understood. Ubiquitin proteasome system (UPS) dismantles proteolytically unneeded or damaged proteins, which are targeted to proteolysis when ubiquitin tags are added to them. Deubiquitinating enzymes (DUB) recycle ubiquitin molecules by releasing them from proteasome substrates. Recycling of ubiquitin is critical to a cell as it maintains the free pool of the targeting molecule. Ubiquitin-specific protease 14 (USP14) is one of the DUB family enzymes and its distinctive function is to remove ubiquitin molecules from the tip of the ubiquitin chain and thus antagonize protein degradation. Although the specific function of the protein is unclear, it seems that USP14 operates as a fine regulator of protein turnover rate and in ER stress both in catalytic and non catalytic manner. The role of USP14 is especially emphasized in the nervous system, as it regulates synaptic transmission and neuronal development. Although it is suggested that dysfunction of UPS is involved in the pathogenesis of HD, the role of USP14 in the disease remains to be unknown. IU1 is a novel inhibitor of the catalytic domain of USP14. Studies with IU1 indicate that inhibition of USP14 enhances the clearance of aggregate prone proteins. The approach of this thesis was aimed to elucidate the routes of HD pathogenesis from diverse approaches. The general aim of the thesis was to investigate the role of USP14 in the wild-type PC6.3 cell model, and in the pathogenesis of HD by expressing HTT proteins with different lengths of glutamine stretches in PC6.3 cells. The specific aim of the study was to examine by western blot and microscopy analysis the pathogenic routes of HD that involve ER stress, oxidative stress, autophagy and mutant HTT aggregate dynamics. The function of USP14 was studied with overexpression of USP14, or by inhibiting its catalytic activity by IU1. The findings of this thesis show that overexpression of USP14 enhances the clearance of mutant HTT aggregates, and this effect is obtained in catalytic activity dependent manner. I show that upregulated USP14 is connected to improved clearance of mutant HTT and inhibition of autophagy, suggesting that the degradation is mediated via UPS. The catalytic activity of USP14 might also be important in ER stress regulation, as the results indicate that IU1 activates phosphorylation of both JNK and eIF2α. I was also able to establish a connection between USP14 and GADD34, as I show that GADD34 upregulates USP14. Finally, I show that catalytic inhibition of USP14 decreases the expression of antioxidant SOD2. The data in this thesis is lacking statistical significance, and it can be considered solely as a guideline. However, together these results indicate that the deubiquitinating activity of USP14 increases survival in PC6.3 cells in both a healthy and a HD model.

Eurooppalaisten jalkapalloseurojen taloudellinen tila on heikentynyt viimeisten vuosikymmenten aikana, erityisesti räjähdysmäisesti kasvaneiden pelaajakustannusten takia. Suuri osa seuroista toimii tappiollisesti, mikä on herättänyt UEFA:n huolen jalkapallon tulevaisuudesta. UEFA katsoi, että seurojen velkaantumisen pysäyttäminen edellyttää ulkopuolista puuttumista seurojen taloudenhoitoon. Seurojen tappioita kitkemään UEFA laati Financial Fair Play -säännöt. Financial Fair Play -säännöt asettavat taloudellisia rajoituksia seurojen toiminnalle, erityisesti rajoittamalla seurojen jalkapallotoiminnan kustannuksia. Lisäksi Financial Fair Play -säännöillä rajoitetaan seurojen mahdollisuutta tehdä investointeja velkarahalla sekä omalla pääomalla. Tällaisella ulkopuolisella puuttumisella seurojen taloudenhoitoon pyritään pysäyttämään seurojen velkaantuminen. Tutkielmassa tarkastellaan UEFA:n asettamien Financial Fair Play -sääntöjen ja Euroopan unionin kilpailuoikeuden välistä suhdetta. Tutkielman tarkoitus on selvittää, ovatko seurojen taloudellista toimintavapautta rajoittavat Financial Fair Play -säännöt sallittuja unionin kilpailuoikeuden näkökulmasta. Näiden sääntöjen arviointi on olennaista erityisesti SEUT 101 artiklan kannalta, jossa kielletään yritysten väliset kilpailua rajoittavat menettelyt. Tutkielmassa selvitetään urheilun erityispiirteet huomioon ottaen, muodostavatko Financial Fair Play -säännöt kilpailunrajoituksen, ja onko se oikeutettavissa tehokkuuspuolustuksen nojalla. Lisäksi näitä sääntöjä tarkastellaan suppeammin SEUT 102 artiklan mukaisen määräävän markkina-aseman väärinkäytön näkökulmasta. Tutkielmassa on käytetty hyväksi erityisesti unionin tuomioistuinten sekä Euroopan komission oikeuskäytäntöä, jota voidaan perustella unionin oikeuskäytännössä käytettävällä teleologisella laintulkinnalla sekä urheiluliitännäisten kysymysten erityisasemalla. Oikeuskirjallisuuden rooli on ollut myös huomattava, koska urheilukysymysten määrä oikeuskäytännössä on vielä melko vähäistä, vaikkakin niiden määrä on ollut kasvussa. Näiden lisäksi tutkielmassa on hyödynnetty myös taloustieteellisiä tutkielmia erityisesti Financial Fair Play -sääntöjen tosiasiallisten taloudellisten vaikutusten arvioinnissa. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että UEFA:n asettamat Financial Fair Play -säännöt ovat varsinkin SEUT 101 artiklan vastaisia. Siitä huolimatta, että niillä on kilpailuoikeuden kannalta hyväksyttävä päämäärä, Financial Fair Play -säännöt eivät ole oikeasuhtaisia. Financial Fair Play -säännöt asettavat rajoituksia, jotka eivät ole välttämättömiä seurojen vakaan talouden turvaamiseksi. Toiseksi, tähän päämäärään on mahdollista päästä muilla vähemmän rajoittavilla keinoilla, esimerkiksi pehmeällä palkkakatolla tai luksusverojärjestelmällä. Kyseisten sääntöjen aiheuttamaa kilpailunrajoitusta ei ole myöskään mahdollista oikeuttaa tehokkuuspuolustuksen nojalla. Määräävän markkina-aseman väärinkäytön toteaminen sen sijaan on epävarmempaa, koska siihen liittyvä markkinoiden vääristyminen on enemmän riippuvaista sellaisten tosiasiallisten vaikutusten arvioimisesta, jotka ilmenevät luultavasti vasta tulevaisuudessa.

Suomessa uhanalaisiksi luokitellaan kasvilajit, jotka ovat vaarassa kadota maastamme. Pienen populaatiokokonsa vuoksi uhanalaisilla lajeilla esiintyy tyypillisesti varsin vähän geneettistä vaihtelua, mikä altistaa ne erilaisille uhkatekijöille. Eräs näistä on sisäsiitos-depressio, jonka aiheuttajia ovat kasviin haitallisesti vaikuttavat resessiiviset geenit. Lisäksi kapea perimä heikentää kasvilajien sopeutumiskykyä ja voi vaikeuttaa pölytyksen onnistumista ristipölytteisillä lajeilla. Uhanalaisten kasvien käytöstä viheralalla voi olla luonnonpopulaatioille sekä hyötyä, että haittaa riippuen osin viljelykannan alkuperästä. Geenivirta mahdollisesti hyvin kaukaista alkuperää olevasta viljelypopulaatiosta luonnonpopulaatioon voi johtaa ympäristöönsä huonosti sopeutuneisiin jälkeläisiin. Toisaalta vierasperäisestä viljelykan-nasta leviävät geenit lisäävät luonnonpopulaation geneettistä monimuotoisuutta. Erittäin uhanalaisella vanakeltolla (Crepis praemorsa) on Suomessa tiettävästi vain kaksi pientä populaatiota. Niiden tuottamien siementen itävyyttä testattiin ja verrattiin Virosta tuotuihin vanakelton siemeniin. Laji on Virossa yleinen joten näitä kahta alkuperää vertailemalla oletettiin selviävän onko lajin suomalaisilla populaatioilla siementen itävyyteen vaikuttavaa sisäsiitosdepressiota. Tällaisesta ei löytynyt merkkejä vaan siementen itävyys oli molemmilla alkuperillä lähes täydellistä ja taimien varhais-kehitys normaalia. Vanakelton suomalaiset populaatiot eivät tämän tutkimuksen perusteella kärsi ainakaan siementen laatuun tai taimien kehityksen alkuvaiheisiin vaikuttavasta sisäsiitos-depressiosta. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sisäsiitosdepression ilmenemistä muissa kehitysvaiheissa.

Sosiaalinen ahdistuneisuus ja mielenterveyden häiriöksi luokiteltava sosiaalisten tilanteiden pelko rajoittaa tuskaisuudessaan yksilön jokapäiväistä elämää. Sosiaaliset pelot saattavat olla myös työttömyyden ja muiden mielenterveyden häiriöiden kuten masennuksen taustalla. Sosiaalisten tilanteiden pelon yhtenä keskeisenä oireena on yksilön pelko joutua negatiivisen arvioinnin kohteeksi sosiaalisissa tilanteissa. Useimmiten sosiaalisia pelkoja selitetään tiedonkäsittelyn vääristymillä. Miksi yksilö ennakoi joutuvansa negatiivisen arvioinnin kohteeksi sosiaalisissa tilanteissa ja mikä johtaa vääristyneen tiedonkäsittelyn kehittymiseen? On esitetty, että sosiaalisten pelkojen taustalla on aina yksilön negatiivisesti vääristynyt käsitys itsestä ja tämän ei-toivotunlaisen itsen paljastumista yksilö pelkää vuorovaikutustilanteissa. Tässä tutkimuksessa tarkastelen laadullisesti, millaisia pelkokokemuksia sosiaalisen ahdistuneisuuden taustalta hahmottuu. Lisäksi tarkastelen, millaista käsitystä itsestä, muista ihmisistä ja sosiaalisista tilanteista havaitut pelkokokemukset heijastavat. Tutkimuksen teoreettis-metodologisena perustana on tulkinnallinen fenomenologinen analyysi (Interpretative Phenomenological Analysis, IPA) ja sen aineistona viiden nuoren aikuisen puolistrukturoidut teemahaastattelut. Haastattelut toteutettiin syksyn 2013 aikana. IPA-menetelmä perustuu kolmeen tieteenfilosofiaan: fenomenologiaan, hermeneutiikkaan ja idiografiaan. Sen avulla on mahdollista tarkastella niitä yksilöllisiä, henkilökohtaisia pelkokokemuksia, joita sosiaalisen ahdistuneisuuden taustalta hahmottuu sekä sitä, millaista käsitystä itsestä pelkokokemukset heijastavat. Koska yksilön kokemuksen ajatellaan rakentuvan suhteessa ympäröivään sosiaaliseen ja kulttuuriseen ympäristöön, tutkimalla haastateltujen käsityksiä itsestä, saadaan myös käsitys siitä, millaisena haastatellut kokevat muut ihmiset ja sosiaaliset tilanteet. Tutkimuksessa haastatellut kuvasivat vuorovaikutustilanteet sellaisina kriittisinä tapahtumina, joissa epäonnistuminen saattoi vaikuttaa kokonaisvaltaisesti heidän elämänsä kulkuun ja muut ihmiset sellaisina merkityksellisinä arvioitsijoina, joilta saamansa palautteen kautta he ohjasivat omaa toimintaansa. Tällaisen kokemusmaailman kautta he kuvasivat kolmentyyppisiä pelkoja. Ensinnäkin haastatellut pelkäsivät olevansa jollakin tavoin huonompia kuin muut ihmiset ja tämä saattaisi paljastua muille ihmisille vuorovaikutustilanteissa. Toinen ja kolmas pelko liittyivät kiinteästi toisiinsa: Haastatellut kuvasivat jonkin sellaisen traumaattisen tapahtuman, jonka toistumista he pelkäsivät. Useimmiten tämä traumaattinen tapahtuma sijoittui haastateltujen kouluaikaan ja siihen liittyi torjutuksi tuleminen tai ryhmän ulkopuolelle jättäminen. Kolmanneksi haastatellut liittivätkin samantyyppisiä vaaroja kaikkiin sosiaalisiin tilanteisiin. He kokivat vuorovaikutustilanteet riskialttiina tapahtumina, joilla saattoi olla vakavia ja kauaskantoisia seurauksia. Sosiaalinen ahdistuneisuus näyttäytyi sellaisena kokonaisvaltaisena kokemuksena, jossa itsen paljastumisen uhka, uhkaaviksi tulkitut kehon tuntemukset ja uhkaavaksi koettu sosiaalinen ympäristö ylläpitivät ahdistuneisuuden tunteita. Tutkielman tärkeimmät lähteet olivat: McManus, F., Peerbhoy, D., Larkin, M., & Clark, D. M. (2010). Learning to change a way of being: An interpretative phenomenological perspective on cognitive therapy for social phobia. Moscovitch, D. A. (2009). What Is the Core Fear in Social Phobia? A New Model to Facilitate Individualized Case Conceptualization and Treatment. Stopa, L. (2009). Why is the self important in understanding and treating social phobia? Smith, J.A., Flowers, P., & Larkin, M. (2009). Interpretative phenomenological analysis: theory, method and research.

Tavoitteet. Emootioiden tiedetään keskeisesti vaikuttavan kokemukseemme kuluneen ajan kestosta. Kokeelliset tutkimukset ovat johdonmukaisesti osoittaneet, että uhkaavat tapahtumat havaitaan neutraaleja tapahtumia pidempikestoisempina. Subjektiivisten aika-arvioiden on esitetty pohjaavan sisäiseen tahdistin-varaaja-mekanismiin, johon emootioiden ajatellaan vaikuttavan vireystilan tai tarkkaavuuden kautta. Uhkaavan tapahtuman ennakoinnin vaikutuksia ajan keston havaitsemiseen on tutkittu vähemmän ja tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Tutkimusasetelmasta riippuen uhan ennakoinnin on huomattu aiheuttavan niin ajan keston yli- kuin aliarviointia. Selityksenä on esitetty, että erilaiset tapahtumat mahdollisesti aktivoivat erilaista mekanismia subjektiivisen aika-arvion taustalla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten 1) uhkaavan tapahtuman ennakointi ja 2) tilanteessa koettu ahdistus vaikuttavat kuluneesta ajasta tehtyyn aika-arvioon. Hypoteeseina oli, että sekä uhkaavan tapahtuman ennakointi että korkeampi ahdistuneisuus aiheuttavat ajan keston yliarviointia. Menetelmät. Tutkimuksen aineistona oli VirtualTimes-projektin MEG-tutkimuksen behavioraalinen aineisto. Tutkimukseen osallistui 34 perustervettä 18–52-vuotiasta (KA = 29.8) aikuista. Kokeessa osallistujat suorittivat ajallisen diskriminaatiotehtävän, jossa tehtävänä oli luokitella eri kestoisia visuaalisia ärsykkeitä lyhyiksi tai pitkiksi ennalta opittujen standardikestojen perusteella. Lisäksi koehenkilöt ehdollistettiin kahden väriselle ristille, joista toinen indikoi kokeessa uhkaavaa ja toinen neutraalia tilannetta. Uhkaa indikoivan ristin jälkeen kolmasosassa kerroista esitettiin epämiellyttävä ääniärsyke. Tulokset analysoitiin monitasomallinnuksella tarkastelemalla koetilanteen ja ahdistuksen päävaikutusta sekä näiden kahden yhdysvaikutusta. Tulokset ja johtopäätökset. Hypoteesien ja aiemman tutkimuskirjallisuuden mukaisia tuloksia ei löydetty. Uhkaavan tapahtuman ennakointi, koettu ahdistus tai niiden yhdysvaikutus eivät kokonaisuutena vaikuttaneet ajan keston havaitsemiseen, vaikka manipulaatio vaikutti onnistuneen ja ääniärsyke koettiin huomattavan ahdistavaksi. Aika-arvioissa oli kuitenkin suurta variaatiota, ja yksilötasolla voitiin havaita niin yli- kuin aliarvioimisefektiä. Taustalla saattaisi vaikuttaa sekä virittyneisyys- että tarkkaavuusprosesseja, jotka tässä tutkimuksessa aktivoituivat eri tavoin eri koehenkilöillä. Mekanismien tarkemman roolin ymmärtämiseksi tarvitaan lisää tutkimusta esimerkiksi eri uhkatyypeillä emootion virittyneisyyttä ja valenssia varioiden. Myös ärsykkeen esiintymistodennäköisyyden varioiminen voi tarjota lisätietoa ennakointitilanteista.  

Globaalissa maailmassa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaa keskustelua luonnehtii kaksijakoisuus: samalla kun yritysjohtajat puhuvat yhteiskuntavastuusta ylistävästi ja yrityksiin kohdistetaan yhä suurempia odotuksia ja toiveita globaalien ongelmien ratkaisemisessa, yrityksiin myös suhtaudutaan yhä kriittisemmin ja niiltä vaaditaan yhteiskuntavastuun kantamista yhä enenevässä määrin. Yhteiskuntavastuukeskustelun kaksijakoisuus osoittaa yhteiskuntavastuun olevan yhä tärkeämpi, mutta samalla myös kiistellympi aihe niin yrityksissä kuin yhteiskunnassa laajemmin. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan yritysten yhteiskuntavastuuta kehyksen käsitteen ja kehystämisen sekä sosiaalisen konstruktionismin näkökulmista kehysanalyysin keinoin. Tutkielman teoreettisessa osassa kuvataan yhteiskuntavastuuta ja sen kolmea osa-aluetta, taloudellista, sosiaalista ja ympäristövastuuta, sekä yhteiskuntavastuuseen keskeisesti liittyviä käsitteitä. Tämä lisäksi paneudutaan kehyksen käsitteeseen, kehystämiseen ja kehysanalyysiin sekä sosiaaliseen konstruktionismiin. Tutkielman empiirisessä osassa puolestaan pyritään vastaamaan tutkimuskysymykseen: Miten yritysten yhteiskuntavastuuta kehystetään UPM:n Jämsän Kaipolan paperitehtaan sulkemisen kontekstissa Helsingin Sanomissa? Tutkielman aineistona on käytetty Helsingin Sanomissa 26.8.2020-17.9.2020 julkaistuja yhteensä 37 juttua, jotka käsittelevät yritysten yhteiskuntavastuuta UPM:n Jämsän Kaipolan paperitehtaan sulkemisen kontekstissa. Aineiston jutut on julkaistu lehden politiikka-, talous-, kotimaa-, pääkirjoitus-, kolumni- sekä yleisönosastoilla. Analyysin metodina on sovellettu kehysanalyysiä, etenkin Erving Goffmanin tilannemääritelmää sekä Robert Entmanin kehysjäsennystä. Tarkastelluista jutuista suurin osa liittyi ensisijaisesti yhteiskuntavastuun sosiaalisen vastuun osa-alueeseen (18 juttua). Toiseksi suurin ryhmä muodostui puolestaan yhteiskuntavastuun taloudellisen vastuun osa-alueeseen liittyneistä jutuista (16 juttua). Tutkimusaineistossa vain hyvin pieni osa jutuista liittyi yhteiskuntavastuun ympäristövastuun osa-alueeseen (3 juttua). Aineistolähtöisen kehysanalyysin perusteella aineistosta tunnistettiin kolme ideaalityyppistä kehystä, jotka ovat uhkan kehys, kiistan kehys sekä hallinnan kehys. Uhkan kehys kuvaa yhteiskuntavastuuta ja erityisesti sosiaalista vastuuta heikkenevänä ja rapautuvana johtuen suuyritysten, tässä UPM:n, pyrkimyksestä voiton maksimointiin kansan, tässä erityisesti Jämsän asukkaiden sekä paperitehtaan nykyisten ja eläköityneiden työntekijöiden, kustannuksella. Uhkan kehystä edustaa aineistossa 13 juttua. Kiistan kehys puolestaan kuvaa yhteiskuntavastuuta ja erityisesti sosiaalista vastuuta yhteen sovittamattomina näkemyksinä yhteiskuntavastuun ja erityisesti sosiaalisen vastuun kantamisen vastuunjaosta yhteiskunnassa eri toimijoiden kesken, johtuen poliittisten puolueiden ja elinkeinoelämän eriävistä näkemyksistä asiassa. Kiistan kehystä edustaa aineistossa 12 juttua. Hallinnan kehys taas kuvaa yhteiskuntavastuuta liiketaloudellisena päätöksenä, johon vaikuttavat muun muassa kustannukset, kysyntä sekä Suomessa harjoitettu politiikka. Hallinnan kehystä edustaa aineistossa 12 juttua. Tutkielman empiirisessä osiossa on kuvattu kunkin kehyksen ominaispiirteet mukaan lukien avainsanat, käsitteet, metaforat sekä fraasit. Näiden lisäksi kunkin kehyksen osalta on kuvattu niiden esittämät ongelman ratkaisut sekä moraaliset arvostelmat. Yritysten yhteiskuntavastuun kehystämisessä UPM:n Jämsän Kaipolan paperitehtaan sulkemisen kontekstissa Helsingin Sanomissa ei tutkimusaineiston kattaman ajankohdan aikana voitu erottaa selvästi hallinnutta ensisijaista kehystämisen tapaa aineiston kokonaisuutena tarkasteltuna perusteella, joskin uhkan kehys hallitsi hieman kiistan ja hallinnan kehyksiä enemmän aineistossa. Kuitenkin kehystämisen lähempi tarkastelu osoitti kehysten painotuksissa selkeämpiä eroja. Juttutyyppien ja kehysten välinen tarkastelu osoitti muun muassa kiistan kehyksen hallinneen selvästi politiikan uutisissa ja uhkan, kiistan ja hallinnan kehysten olleen tasamääräisesti edustettuina talouden uutisissa. Tarkastelun rajaaminen pelkästään uutisjuttuihin osoitti uutisjutuista selvästi merkittävimmän osan edustaneen kiistan kehystä eli siten kiistan kehyksen hallinneen uutisjournalismia. Lisäksi tarkastelu osoitti hallinnan kehyksen olleen vielä vähemmän ja uhkan kehyksen hieman enemmän edustettuina uutisjournalismissa kuin koko aineistossa. Aineistoa kokonaisuutena tarkasteltuna voitiin osoittaa kehystämisen olleen alkuun uhkan ja osittain hallinnan ja kiistan kehysten värittämää ja loppua kohden puolestaan erityisesti hallinnan ja osittain myös kiistan kehyksen värittämää. Lisäksi aineistoa kokonaisuutena tarkasteltuna voitiin osoittaa yhteiskuntavastuun sosiaalisen vastuun osa-aluetta kehystetyn ensisijaisesti uhkan ja toissijaisesti kiistan kehyksen kautta, taloudellista vastuuta erityisesti hallinnan kehyksen kautta ja ympäristövastuuta hallinnan ja uhkan kehysten kautta. Se, minkä kehysten kautta yhteiskuntavastuu ja sen osa-alueet kuvataan ja kehystetään, vaikuttaa osaltaan siihen, millaisina yhteiskuntavastuu ja sen osa-alueet sekä niihin liittyvät haasteet UPM:n Jämsän Kaipolan paperitehtaan sulkemisen kontekstissa näyttäytyvät ja millaista kuvaa Helsingin Sanomat tämän kontekstin kautta näistä ja maailmasta laajemminkin tuottavat. Tällä tavoin jutut paitsi kuvaavat todellisuutta, myös rakentavat sitä, sekä tässä kontekstissa että laajemminkin. Tässä kehystäminen yhtyy osaltaan myös sosiaalisen konstruktionismin ajatukseen.

Pitkittäistutkimuksessa tutkittiin menettelytapojen oikeudenmukaisuuden ja epävarmuuden hallintakyvyn välisiä yhteyksiä sekä samastumisen ja itsetunnon vaikutuksia näihin yhteyksiin Nokian Salon tehtaan työntekijävähennysten kontekstissa. Epävarmuuden hallintakyvyllä tarkoitetaan työntekijävähennysten tulkitsemista uhkana ja mahdollisuutena. Tutkimuksen aineisto on osa Nokian rahoittamaa ja Aalto yliopiston toteuttamaa 'Sustainable Transformation' hanketta, jossa tutkittiin Nokian mittavan organisaatiomuutoksen tuomia seurauksia vuosien 2012 ja 2013 aikana. Tutkimuksen kohteena oli harvinaislaatuinen kohdejoukko: 183 Nokian Salon tehtaalta ennakkoirtisanomisilmoituksen saanutta työntekijää, jotka olivat Nokian järjestämän vaihtoehtoisen HR -ohjelman, Bridgen, piirissä. Käsillä oleva aineisto kerättiin Nokian Salon tehtaalta luotettavien tulosten ja johtopäätösten saamiseksi pitkittäisasetelmalla loppukevään ja kesän 2012 aikana kahtena ajankohtana: ennen Bridge – ohjelman alkamista ja kaksi kuukautta alkamisen jälkeen, kun Bridge ohjelma loppui. Tutkimuksessa pyrittiin vastaamaan sosiaalisen identiteetin lähestymistavan ja siihen läheisesti liittyvien oikeudenmukaisuudentutkimuksen ja ryhmäarvomallin oletusten avulla kysymyksiin: 1) vaikuttaako koettu oikeudenmukaisuus ennen Bridge – ohjelmaa vastaajien työntekijävähennysten uhan ja mahdollisuuden tulkintoihin Bridge – ohjelman jälkeen ja 2) vaikuttavatko identiteettiin liittyvät seikat samastumisen ja itsetunnon taso ennen Bridge – ohjelmaa edellä mainittuihin vaikutussuhteisiin. Pitkittäistutkimuksessa oikeudenmukaisuuden lähteet olivat erittäin relevantissa asemassa, joten oikeudenmukaisuus jaettiin tarkemmin organisaation ja keskijohdon menettelytapoihin. Näiden vaikutusta uhan ja mahdollisuuden tulkintoihin tarkasteltiin erikseen. Analyysit toteutettiin lineaarisella regressioanalyysilla. Organisaation menettelytapojen koettu oikeudenmukaisuus oli positiivisesti yhteydessä mahdollisuuden tulkintaan. Keskijohdon menettelytapojen koettu oikeudenmukaisuus oli negatiivisesti yhteydessä mahdollisuuden tulkintaan ja positiivisesti yhteydessä uhan tulkintaan. Samastumisen havaittiin vaikuttavan organisaation menettelytapojen koetun oikeudenmukaisuuden ja mahdollisuuden tulkinnan väliseen yhteyteen: organisaation menettelytapojen oikeudenmukaisuus lisäsi mahdollisuuden tulkintaa heikosti samaistuneilla vastaajilla. Pitkittäistutkimuksen valossa näyttää siltä, että organisaation ja keskijohdon menettelytapojen koetulla oikeudenmukaisuudella on päinvastaiset vaikutukset epävarmuuden hallintakykyyn. Organisaation menettelytapojen koetulla oikeudenmukaisuudella vaikuttaa olevan myönteinen vaikutus epävarmuuden hallintakykyyn mahdollisuuden tulkinnan kannalta varsinkin heikosti samaistuneilla työntekijöillä, kun taas keskijohdon menettelytapojen oikeudenmukaisuus näyttää vaikuttavan yleisesti ottaen käänteisesti uhan ja mahdollisuuden tulkintaan.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin osallistumista unionin ulkopuolelta ja erityisesti Euroopan ulkopuolelta saapuvien siirtolaisten turvallistamiseen vuosien 2015 ja 2019 välillä. Työn tavoitteena on selvittää, osallistuuko Euroopan unioni siirtolaisten turvallistamiseen ja jos osallistuu niin millaisin keinoin. Turvallistamisen käsite perustuu tässä tutkielmassa jälkikööpenhaminalaisen tai sosiologisen turvallistamisen teorian käsitykseen turvallistamisesta. Turvallistaminen nähdään prosessina, jossa jostakin politiikan kysymyksestä erilaisten diskursiivisten ja ei-diskursiivisten turvallistamistoimien avulla tehdään turvallisuuskysymys, joka vaatii välitöntä reagointia. Turvallistamistoimia tekeviä turvallistajia voi olla useita, mutta tässä tutkielmassa keskitytään Euroopan unioniin turvallistajana. Tutkimusongelman ratkaisemiseksi tutkimuksessa tarkasteltiin vuonna 2016 julkaistua Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittista globaalistrategiaa sekä vuonna 2015 julkaistua siirtolaispoliittista Euroopan muuttoliikeagendaa sekä niiden seuranta- ja toimeenpanoraportteja vuosilta 2016-2019. Aineistoa analysoitiin kriittisen diskurssianalyysin keinoin turvallistamistoimen eri osa-alueita kartoittavan analyysikehikon avulla. Euroopan unioni osallistuu siirtolaisten turvallistamiseen globaalistrategiassa ja muuttoliikeagendassa sekä niiden toimeenpano- ja seurantaraporteissa rakentamalla siirtolaisista kuvaa uhkana Euroopan unionin kansalaisille sekä unionille itselleen. Euroopan unioni rakentaa globaalistrategian ja muuttoliikeagendan avulla todellisuutta, jossa siirtolaisten hallitsematon saapuminen Eurooppaan uhkaa paitsi kansalaisia mahdollisen terrorismin muodossa, myös Euroopan unionia itsessään menetetyn uskottavuuden ja yhteisten sääntöjen rapautumisen muodossa. EU korostaa tarvetta hallita siirtolaisia ja heidän saapumistaan sekä Euroopan unionin rajalla ja sisällä että unionin rajojen ulkopuolella. Aineistossa oli havaittavissa myös vastakkaisia diskursseja. Euroopan unioni korosti monin paikoin turvapaikan tarjoamisen tärkeyttä sitä tarvitseville sekä työperäisten siirtolaisten arvoa unionin taloudelle. Tässä tutkielmassa saadut tulokset ovat monin paikoin samansuuntaisia kuin muissa Euroopan unionin siirtolaisiin kohdistamia turvallisuustoimia tarkastelleissa tutkimuksissa. Euroopan unioni osallistuu siirtolaisisten turvallistamiseen sekä diskursiivisten että ei-diskursiivisten turvallistamistoimien avulla. Diskursiiviset toimet ilmenevät mm. puheena Eurooppaan saapuvien siirtolaisten hallitsemattomuudesta ja uhkaavuudesta sekä korostamalla siirtolaisten määrää ja mahdollisia siteitä terrorismiin. Ei-diskursiivisia toimia ovat muun muassa Eurooppaan saapuvien siirtolaisten tarkka rekisteröinti ja näiden rekisterien jakaminen eri viranomaisten kesken sekä yhteistyö sotilasliitto Naton ja kolmansien maiden kanssa siirtolaisten hallitsemiseksi.