Browsing by study line "Yhteiskuntapolitiikka"

Kansallisella ennakoinnilla tarkoitetaan julkisen sektorin tekemää tai hyödyntämää tulevaisuustyötä, jolla pyritään parantamaan päätöksentekoa. Tutkielmassa kansallista ennakointia tarkastellaan omana asiantuntijuuden alueena, jonka parissa myös ajatushautomot toimivat. Kiinnostus kohdistuu ajatushautomoiden tekemään kansalliseen ennakointityöhön ja niiden rooliin. Ajatushautomot mielletään riippumattomiksi ja puolueettomiksi toimijoiksi, ja tätä mielikuvaa ajatushautomot myös itse korostavat. Työssä tarkastellaan tätä käsitystä riippumattomuudesta kriittisesti. Tutkielman lähtökohtana on, että ilman tieteen, politiikan, liike-elämän ja median instituutioita ajatushautomoilla ei ole yleisöä tai asiakkaita, joille se voi tarjota työtään. Nämä toiminnan reunaehdot tekevät ajatushautomot riippuvaisiksi tieteen, politiikan, liike-elämän ja median toimijoista ja siitä, miten uskottavina perinteiset instituutiot ajatushautomoita pitävät. Uskottavuutensa rakentamiseen ajatushautomot käyttävät ja yhdistelevät akateemista, poliittista, taloudellista ja viestinnällistä pääomaa. Tutkielman tavoitteena on tarkastella, millainen rooli ajatushautomoilla on kansallisessa ennakointityössä ja miten ne käyttävät poliittista, taloudellista, viestinnällistä ja akateemista pääomaa kansallisessa ennakointityössä. Työn teoreettinen viitekehys muodostuu Pierre Bourdieun kentän ja pääoman käsitteistä sekä Thomas Medvetzin kenttäanalyysista. Tarkastelen ajatushautomoita kenttäanalyysin periaattein laadullisena teoriaohjaavana sisällönanalyysina. Tutkielman aineisto koostuu Kansallinen ennakointi 2020 -hankkeessa julkaistusta loppuraportista, minkä pohjalta tarkastelu on rajattu kahteen raportissa mainittuun suomalaiseen ajatushautomoon: itsenäisyyden juhlarahasto Sitraan ja Demos Helsinkiin. Tulosten perusteella Sitra ja Demos Helsinki ovat vahvistaneet rooliaan kansallisessa ennakointityössä kasvattamalla ennen kaikkea niiden poliittista pääomaa. Poliittisesta pääomasta kertoo ajatushautomoiden vahva ja tunnistettu asema kansallisissa ennakointihankkeissa sekä osallistuminen tulevaisuuspoliittiseen keskusteluun. Sitra nähdään merkittävänä valtakunnallisena toimijana, jolla on erityistä viestinnällistä pääomaa ennakointitiedon popularisoijana ja levittäjänä. Demos Helsinki on puolestaan kasvattanut akateemista ja taloudellista pääomaansa toteuttamalla ennakoinnin tutkimus- ja selvityshankkeita yhdessä tulevaisuudentutkijoiden kanssa. Tutkielma tuottaa uutta tietoa ajatushautomoiden roolista kansallisessa ennakointityössä. Sitra sijoittuu julkisrahoitteisena ajatushautomona lähimmäksi politiikan ja hallinnon kenttää, kun taas Demos Helsinki erottautuu sen yhteyksillä akatemian kenttään. Tutkielma antaa myös vahvistusta sille, että kenttäanalyysi soveltuu teoreettisena viitekehyksenä myös suomalaisten ajatushautomoiden tutkimiseen. Tulosten perusteella jatkotutkimukset ajatushautomoiden laajemmasta roolista yhteiskunnassa ovat perusteltuja.

Työelämä on murroksessa. Se, millaiseksi työelämä ja siihen liittyvät sosiaalietuudet muovautuvat, riippuu isolta osin muun muassa yhteiskuntamme päättävästä eliitistä. On tärkeää tutkia, mitä yhteiskuntamme päättäjät ajattelevat, sillä heillä on sektorista riippumatta valtaa ja resursseja, joita hyödyntää yhteiskuntamme muokkaamiseen. Myös yleinen mielipide muodostuu usein poliittisen tai muun eliitin ja median vuorovaikutuksessa. Tutkielmassani tarkastelen suomalaisen päättäjäeliitin suhtautumista ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja työehtojen heikentämiseen. Lisäksi selvitän, onko suomalaisen eliitin ja työttömyysetuutta saavien ihmisten välillä havaittavissa empatiakuiluja ja ovatko mahdolliset kuilut linjassa työttömyysturvaan liittyvän suhtautumisen kanssa. Aineistossani päättäjäeliitti on jaettu elinkeinoelämän, politiikan, julkisen sektorin ja muut-ryhmän päättäjiin. Muut-ryhmä sisältää tieteen ja median toimialan henkilöitä. Tutkimusaineistoni on koottu osana Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa Kansalaisuuden Kuilut ja Kuplat (BIBU) -tutkimushanketta. Käyttämässäni päättäjäkyselyssä selvitettiin muun muassa millaisia ratkaisuja suomalaiset päättäjät kannattavat työllisyyspolitiikkaan liittyen. Suomalaisille päättäjille suunnattuun kyselyyn kutsuttiin vastaamaan päättäjiä, jotka ovat johtavissa asemissa yhteiskunnan merkittävissä instituutioissa. Kutsu verkkokyselyyn lähetettiin yhteensä 3580:lle politiikan, elinkeinoelämän, julkisen sektorin, palkansaajajärjestöjen, korkeakoulujen, tutkimuslaitosten, ajatushautomoiden, median ja vaikuttajaviestintätoimistojen edustajalle. Koko kyselyyn vastasi 699 henkilöä, joista yli 60 prosenttia oli miehiä. Kyselyn vastausprosentti oli noin 18 %. Tarkastelen aineistoa ja vastaan tutkimuskysymyksiini yksisuuntaisten varianssianalyysien ja lineaarisen regressioanalyysin avulla. Yleisesti ottaen suomalainen päättäjäeliitti kannattaa ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja työehtojen heikentämistoimenpiteitä. Mikään päättäjäryhmistä ei ole keskiarvollisesti heikentämistä vastaan, mutta erojakin löytyy. Muut-ryhmän päättäjät suhtautuvat ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja työehtojen heikentämiseen kriittisimmin. Heikentämistä eniten kannattavat elinkeinoelämän ja oikeistolaiseksi identifioituvat päättäjät. Miehet myös kannattavat heikentämistoimenpiteitä enemmän kuin naiset. Työttömyysetuuden saajien herättämät tunteet jakautuivat hyvin samansuuntaisesti ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja työehtojen heikentämiseen liittyvän suhtautumisen kanssa. Elinkeinoelämän päättäjät tunsivat vähiten myötätuntoa ja eniten ärtymystä, kun taas politiikan ja muut-ryhmän päättäjät tunsivat eniten myötätuntoa ja vähiten ärtymystä työttömyysetuuden saajia kohtaan. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että erityisesti hyvätuloisin eliitti suhtautuu yleensä varauksella erilaisiin sosiaalietuuksiin ja sosiaalietuuksien saajiin. Näillä suhtautumisilla voi kuitenkin olla sekä yhteiskunnallisia että henkilökohtaisia vaikutuksia heikompiosaisten elämässä. Yhteiskuntatieteilijöiden on tärkeää ymmärtää ja pyrkiä luomaan sellaisia järjestelmiä ja käytäntöjä, jotka ovat yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti järkeviä, mutta mahdollistavat positiivisen sosiaalisen identiteetin säilymisen työttömyyden kohdatessa.

Refugees and asylum seekers and their employment is critical, contemporary topic and challenge in majority of European countries. The employment rates of refugees and asylum seekers are relatively low, yet refugees simultaneously face considerable structural challenges in attaining employment. Their large-scale unemployment is problematic both in political and economic terms, and crucially needs alleviation. Various factors significantly influencing refugees’ employment have been identified in previous academic research, but the role of social networks in relation to likelihood of employment is not clear despite research. Therefore, this study aims to provide statistical viewpoint on how social networks, particularly networks to Finnish-born people, are connected to the employment probability of refugees, and how strong and statistically significant the association is. This study uses data from Migrants’ health and wellbeing (Maahanmuuttajien terveys- ja hyvinvointitutkimus, Maamu) by Finnish Institute of health and welfare (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL), surveyed in 2010-2012. Maamu study was conducted to examine the living conditions, health, wellbeing and use of services of three immigrant groups of Somalis, Kurds and Russians, and covered 1846 respondents. Refugee group in this study consists mainly of Kurds and Somalis (99,5%), and non-refugee control group mainly of Russians (95%). Association between social networks and employment was analyzed with logistic regression analysis. Sociodemographic factors and measures of physical and mental health, length of residence, language skills, previous education, and ethnicity were used as covariates. Main results of the study indicate that bridging networks are positively and statistically significantly correlated to employment (OR 1.50, CI 95% 1.12-2.01, p 0.006) when refugee status, demographic factors and refugee-specific variables are controlled for. Networks to co-ethnic or other immigrants are not statistically significantly associated to employment. Interaction analysis (p 0.015) revealed that bridging networks are positively associated to employment among both non-refugees (OR 1.07) and refugees (OR 0.80), as without bridging network the likelihood of employment is considerably lower (OR 0.38). Therefore, bridging networks do seem particularly relevant in employment of refugees. Regression analysis examining associations with bridging networks showed especially strong connections to local language skills, and surprisingly, networks to other immigrants. These findings suggest that in Finnish context, immigrants’ bridging networks to Finnish-born people are positively and statistically significantly associated to employment, and the association is especially strong among refugees. Therefore, better enabling refugees to create ties to Finnish-born people could in turn improve their likelihood of employment. However, due to the cross-sectional nature of the study, further studies are needed to examine the causality of bridging networks and employment among refugees and other immigrants.

Research on education outcomes in Finland reflects how migrant pupils generally have poorer performance and lower levels of well-being than non-migrant pupils. However, research on the causes of this has been concentrated on migrants themselves, rather than critiquing education structures. This thesis explores discourses found in the Finnish National Core Curriculum and analyses the ways in which these discourses represent migrants, and what potential impacts these discourses can have. This thesis focuses on both migrants and persons of colour, because previous research showcases how these two groups often become conflated with one another. The material used is the Finnish National Core Curriculum 2014, which is the most recently implemented version of the national curriculum. I conducted a critical discourse analysis, drawing from Van Dijk, Bacchi, and Critical Race Theory for my methodology. These allow for analysis on meanings and constructions, and on how they tie into social power hierarchies and inequalities. The analysis also draws from literature regarding how Finland has used discourse in the past to construct national identity, history, and social hierarchies. The research identified three main categories of discourse: Finnish values and normativity, “us vs. them” framing and representations of difference, and selective inclusion of topics, meanings, and terminology. They reflect different discourses and/or discursive strategies used to create a homogenous national identity that is heavily associated with whiteness and speaking Finnish, whilst any divergence is framed as not belonging. Representations of difference also reflected how “migrants” are categorised somewhat homogenously, evading an intersectional perspective. Choices of terminology and what is left unsaid reflect underlying values of Finnish exceptionalism and unwillingness to discuss race and racism. In the discussion of findings, I identify how these discourses represent migrants and persons of colour as not belonging to the national identity, and how the contribute to broader societal discourse of faulting individuals over structures. I also identify the potential impacts on the well-being and school performance of pupils, and how discourse disseminated through education can ultimately be internalised by pupils and teachers alike in ways that continue to reproduce dominance and inequality in society.

Tiivistelmä Tiedekunta:: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma:: Sosiaalitieteet Opintosuunta:: Yhteiskuntapolitiikka Tekijä:: Eija Holmström Työn nimi:: Eläkkeelle siirtyneiden kokemuksia sosiaalisesta aktiivisuudesta, osal-lisuudesta ja eristymisestä Työn laji:: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi:: Helmikuu 2024 Sivumäärä:: 56 sivua, lähteet 5 sivua ja liitteet 2 sivua Avainsanat:: kolmas ikä, eläkeläisten aktiivisuus, osallistuminen, osallisuus, ikäsyrjintä, sosiaalinen kuolema OhjaajaT:: Anne Kouvonen ja Jari Pirhonen Säilytyspaikka:: Helsingin yliopiston kirjasto Lähtökohtana on tunnistaa kolmannen iän eläkeläisten kokemuksia eläkkeelle siirtymisestään ja sen tuomista muutoksista sosiaalisiin kontakteihin ja osallisuuteen yhteiskunnassa. Lisäksi tavoitteena on tunnistaa kolmannen iän eläköityneisiin kohdistuva ikäsyrjintä sekä mahdolli-set viitteet sosiaalisesta kuolemasta, joka ilmiönä yleensä liitetään ikääntyneempään vanhus-väestöön. Eläkkeelle siirtyneiden osuus koko väestöstä on suomalaisessa yhteiskunnassa kas-vamassa, mistä syystä olisi tärkeä tunnistaa heidän hyvinvointiinsa vaikuttavia tekijöitä ja tun-nistaa keinoja heidän osallisuutensa parantamiseksi aktiivisina yhteiskunnan jäseninä. Tutkimusaineisto koottiin 19 viime aikoina eläköityneen henkilön haastatteluista. Aineisto lit-teroitiin 109 sivua käsittäväksi tekstiaineistoksi. Analyysi suoritettiin Atlas.ti-ohjelmistoa hy-väksi käyttäen sisällönanalyysimenetelmällä. Ensimmäinen havainto tuloksista oli, että vaikka eläkkeelle siirtyminen mielletään positii-viseksi asiaksi ihmisen elämänkaarella, todellisuudessa kyseessä on iso elämänmuutos, jonka seuraukset eivät ole yksinomaan myönteisiä. Elämän muuttumisen seuraukset tulisi tunnistaa nykyistä paremmin, ja niihin olisi hyödyllistä valmistautua hyvissä ajoin etukäteen. Tutkielmaa varten haastateltavat henkilöt olivat rakentaneet uutta sosiaalista verkostoaan suunnitelmalli-sesti sosiaalisella aktiivisuudella erilaisissa harrastuspiireissä ja vapaaehtois- ja auttamistyössä. Osallistuminen erilaisiin aktiviteetteihin lisäsi osallisuuden tunnetta ja auttoi sosiaalisen identi-teetin säilymisessä. Ikäsyrjintää ei tunnistettu omakohtaisesti, vaikka sen ilmiöt näyttäytyvät yhteiskunnassa yleisesti. Viitteitä sosiaaliseen kuolemaan liitettävistä tunnusmerkeistä oli nähtävissä, vaikka ne kaikki eivät olleet vielä toteutuneet omalla kohdalla. Huoli terveyden heikkenemisestä ja toisten hoi-dettavaksi joutumisesta tulevaisuudessa, sekä yhteiskunnassa eläkeläisiin kohdistetut ulkopuo-lisuutta viestivät asenteet olivat aktiivista kolmatta ikää elävien haastateltavien hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Eläkkeelle siirtymistä seuraavaa sosiaalisen identiteetin menettämistä haastateltavat olivat kompensoineet luomalla uutta identiteettiä aktiivisina toimijoina harras-tuksissa ja perheen parissa.

Tämä maisterintutkielma käsittelee valtio- ja yhteiskuntatieteiden yliopisto-opiskelijoiden työkokemuksia, opiskelijoiden töiden prekaariutta, sekä opiskelijoiden identiteettiä. Soveltaen Peter J. Burken identiteettiteoriaa, tutkielma kysyy tutkimuskysymyksinään 1) Millaisia identiteettejä yliopisto-opiskelijoilla on, ja kuinka työ niihin vaikuttaa, 2) Onko nuorten opiskelijoiden työkokemuksissa prekaarin työn piirteitä ja millaisia ne ovat, ja 3) miten prekaarius vaikuttaa nuoren itseymmärrykseen ja identiteettiin. Prekaarius on johdettu Guy Standingin prekariaatin käsitteen saamasta akateemisesta keskustelusta ja kritiikistä. Tutkielma on suoritettu haastattelututkimuksena, jossa haastateltiin viittä Helsingin yliopiston valtiotieteiden opiskelijaa, jotka olivat opintojensa ohessa ja aikana tehneet töitä ja harjoitteluita. Haastattelut toteutettiin helmikuun 2023 aikana. Haastateltavat olivat kaikki 18-30 -vuotiaita. Haastatteluaineistoa kertyi litteroituna 57 sivua. Haastattelut suoritettiin puolistrukturoituina, eli haastattelutilanteen tukena oli haastattelurunko (Liite 1), mutta haastattelutilanne haluttiin pitää keskustelunomaisena ja haastateltaville haluttiin mahdollistaa syventyminen itseään puhutteleviin teemoihin. Aineiston tulokset ja analyysi koostettiin käyttäen apuna koodaamista atlas.ti -ohjelmalla. Haastateltavien identiteeteistä oli tunnistettavissa työidentiteetti sekä opiskelijaidentiteetti. Työidentiteetti koettiin kuitenkin valtaosassa haastatteluja erillisenä opinnoista sekä omasta alasta, ja haastatteluiden perusteella työhistoriaa ei koettu tärkeäksi osaksi omaa alaa tai omaa uraa. Omalle identiteetille tärkeäksi koettiin myös kontekstista riippumattomat tekijät kuten kansallisuus, ikä tai luonteenpiirteet, ja näistä korostui erityisesti vierasmaalainen kansallisuus. Työkokemuksista oli tunnistettavissa prekaareja piirteitä, kuten töiden määräaikaisuus, kiireen ja tehostamisen tunne työpaikoilla sekä yleinen töiden epämielekkyys tai heikko side työyhteisöön ja työpaikkaan. Näillä piirteillä ei kuitenkaan vaikuta olevan vaikutuksia muihin identiteetteihin työn ulkopuolella, ja töitä koskevat kritiikit ja murheet koettiin osana töitä, jotka jäävät työpaikoille. Haastateltavien haaveet ja tavoitteet omalle uralle kuitenkin henkivät epäprekaareja piirteitä, kuten työn joustavuutta, itsenäisyyttä ja arvostusta.

Euroopan unionin tärkeimpiä koulutuspoliittisia hankkeita on Erasmus+ -liikkuvuusohjelma, jonka kautta miljoonia opiskelijoita on lähtenyt opiskelijavaihtoon. Erasmus+ -ohjelman rahoitus on mittava, ja sitä on kasvatettu uusien ohjelmakausien myötä. Taustalla on EU:n hyötynäkökulma, joka kannattelee unionin ohjelmapoliittisia tavoitteita. Erasmus+ -ohjelman päämääränä on edistää eurooppalaisittain aktiivista kansalaisuutta, ja ohjelmapolitiikan kärkiteemoihin luetaan osallistujien eurooppalaisen identiteettikäsityksen vahvistuminen. Tässä tutkielmassa selvitetään Erasmus+ -opiskelijavaihto-ohjelmaan sisältyviä identiteettikonstruktioita ohjelmaan osallistuneiden suomalaisten vaihto-opiskelijoiden kokemuksiin liittyen. Tutkielman tavoitteena on vastata tutkimuskysymykseen: miten opiskelijan itseymmärrys ja identiteettikäsitys muovaantui Erasmus+ -vaihtokokemuksen myötä? Tutkielman aineisto koostuu viidestä yksilöhaastattelusta, jotka kerättiin vuoden 2019 aikana. Aineiston menetelmällinen tutkimusote perustuu aineistolähtöiseen, teoriasidonnaiseen analyysiin. Tutkielman teoreettinen lähtökohta pohjautuu identiteettikäsitteen konstruktioon ja kansallisen, eurooppalaisen sekä kosmopoliittisen eli maailmankansalaisuuden rakentumiseen Erasmus+ -ohjelman tavoitteiden kontekstissa. Analyysin perusteella yhteisöllisyyden tunteeseen havahtuminen, uuteen ja vieraaseen suhtautuminen, voimaantuminen ja tulevaisuuden suunnitelmien täsmentyminen ovat haastateltujen Erasmus+ -vaihdossa olleiden opiskelijoiden välittömiä tuntemuksia vielä muutama vuosi vaihdon päättymisen jälkeen. Tutkielman aineiston ja lähdekirjallisuuden perusteella Erasmus+ -vaihtokokemus lisää jaettua kokemusta eurooppalaisuudesta ja yhteisöllisyydestä. Yhteisöön kuulumisen tunne on yleinen identiteettitutkimuksessa käytetty lähtökohta ja täten vahvistamassa Erasmus+ -vaihdossa olleiden identiteettitulkintoja. Onnistuneet vaihtokokemukset tarjosivat hyvän alustan myönteisen suhtautumisen muodostumiselle Euroopan unionia kohtaan, sekä ajatukseen eurooppalaisuudesta ja maailmankansalaisuudesta.

This master’s thesis focuses on exploring the impact of basic income experiments and pilots in the Global North on the social dimension of well-being and their implications for families. The background to this research is that basic income has a definition but often basic income experiments do not fully fulfil this definition. Studies indicate that a good economic situation has a positive effect on well-being. Studies also suggest that social relationships, social activities, a sense of belonging, and good interpersonal relationships can increase well-being. By supporting families, society supports individuals and the people close to them. Supporting parents in particular often has a direct impact on the well-being of their children. However, previous studies have focused more on the effects of basic income on employment. The aim is to gain a deeper understanding of the impact of basic income experiments on the social dimension of well-being and the impact on families. Previous research on the effects of poverty on the well-being of families and individuals through social relationships and a sense of belonging serve as a frame of reference for this thesis. The research questions were: What are the results of basic income experiments in the Global North regarding the social dimension of well-being? Based on these results, what kind of problems could basic income address? News articles from the Basic Income Earth Network website (BIEN, https://basicincome.org/news/) from January 9, 2014 to May 31, 2022 (n=2250) are used as the data for this thesis. The methods of the thesis were web scraping and a scoping review. The material of the thesis consisted of the analysis of the results of ten different experiments. Therefore, the final results from the experiments were collected through a scoping review of ten reports for more in-depth analysis (n=10). The results of the thesis indicated that basic income helped those who participated in basic income experiments to deepen their social relationships, improved their sense of belonging, relieved stress, and had a positive effect on family relationships. However, the results also suggested that well-being may be a subjective experience and many factors may have influenced these outcomes. In addition, the results showed that the effects on individuals as well as families were positive and similar, but there were also differences. Future research could focus on a more in-depth study of the effects of the basic income experiment on social well-being and sense of belonging. In addition, the long-term effects should be examined, in particular the impact of basic income on the increased risks of poverty over the course of life and at different stages of life.

Yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa on kasvavissa määrin kiinnostuttu selittämään politiikan muutosta ideoilla. Empiirinen ideatutkimus on kuitenkin vielä kehityksen alla ja ideoiden tutkimiseen on kaivattu uusia tutkimusmenetelmiä. Tässä maisterintutkielmassa selvitetään, miten aihemallinnusta ja kehysanalyysia yhdistävä kehysmallinnus sopii ideoiden tunnistamiseen tekstiaineistosta. Empiirisenä esimerkkinä käytetään hyvinvoinnin ideaa ja tutkimusaineistona eduskunnan täysistuntokeskusteluista poimittua kansanedustajien hyvinvointipuhetta vuosilta 2015–2021. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten kansanedustajat kehystävät hyvinvointia täysistuntopuheissaan? 2) Miten hyvinvoinnin idea määrittyy kansanedustajien puheessa? 3) Miten kehysmallinnus soveltuu ideoiden tunnistamiseen tekstiaineistosta? Kehysmallinnuksella kansanedustajien puheesta tunnistetaan 12 hyvinvoinnin kehystä. Hyvinvoinnin idea määrittyy kansanedustajien puheissa sitä kautta, minkä ryhmien hyvinvoinnista ollaan kiinnostuneita, minkä asioiden katsotaan hyvinvointiin vaikuttavan, millaisiin instituutioihin ja niiden muutoksiin hyvinvointi yhdistetään sekä kenen tietoon ymmärrys hyvinvoinnista perustetaan. Kansanedustajien puheessa hyvinvointia käsitellään itsestään selvänä yhteiskuntapolitiikan päämääränä. Ideateoria ja kehysmallinnus ovat teoreettisesti ja tutkielman empiiristen tulosten perusteella yhteensopivia. Kehysmallinnuksen arvioidaan siten soveltuvan hyvin ideoiden tunnistamiseen tekstiaineistosta.

Ikääntyneiden ympärivuorokautista hoivaa on pyritty vähentämään jo 1990-luvun lamasta lähtien. Laitoshoidolla on köyhäinhoidollisen historiansa vuoksi huono kaiku, ja se tulee yhteiskunnalle myös kalliimmaksi kuin kotihoito. 2010-luvulla ympärivuorokautista hoivaa on säästöjen nimissä pyritty korvaamaan entistä enemmän kotihoidolla. Ympärivuorokautisen hoivan purku on kuitenkin ollut niin nopeaa, etteivät kunnat ole ehtineet kehittää kotihoitoa samassa tahdissa. Ajoittain mediassa on noussut esille, kuinka ympärivuorokautisen hoivan alasajon vuoksi kotonaan pärjäämättömät vanhukset kuormittavat päivystyksiä. Tutkielman teoreettinen viitekehys lähtee siitä, että osa kotihoidon asiakkaista kärsii riittämättömästä avusta eli hoivaköyhyydestä, jonka vaikutukset ilmenevät useina sairaalakäynteinä. Iäkkäiden toistuvia ja suunnittelemattomia sairaalakäyntejä kutsutaan pyöröovi-ilmiöksi. Aihe on yhteiskunnallisesti tärkeä, sillä toistuvat sairaalakäynnit kuormittavat niin iäkkäitä, ensihoitoa, päivystyksiä kuin julkista talouttakin. Tästä huolimatta aihetta ei ole vielä kertaakaan tutkittu. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella iäkkäiden pyöröovi-ilmiön yleisyyttä, siihen liittyviä tekijöitä ja alueellisia eroja. Aineistona on käytetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämän RAI-järjestelmän keräämiä tietoja kotihoidon asiakkaiden toimintakyvystä sekä THL:n valtakunnallisesta sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonkeruu- ja raportointijärjestelmä Hilmosta kerättyjä hoitoilmoitusjaksoja. Aineisto rajattiin koskemaan 75 vuotta täyttäneitä kotihoidon asiakkaita, jotka olivat siirtyneet vuonna 2018 ympärivuorokautisen hoivan piiriin. RAI-arvioidut asiakkaat muodostivat koko aineiston osajoukon. Pyöröoveksi määriteltiin vähintään kolme sairaalajaksoa, jotka olivat tapahtuneet kolmen kuukauden sisällä ennen ympärivuorokautisen hoivan piiriin siirtymistä. Pyöröovi-ilmiöön yhteydessä olleita tekijöitä ja alueellisia eroja analysoitiin ristiintaulukoinnin sekä multinomiaalisen logistisen regressioanalyysin avulla. Taustamuuttujina olivat sukupuoli, ikä ja asuinseutu. Selittäviksi muuttujiksi valittiin arkisuoriutuminen, kognitio, masennusoireet, terveyden vakaus ja läheisapu. Tulosten mukaan 9 139 kotihoidon asiakkaasta 4,8 prosenttia joutui vuonna 2018 pyöröoveen ennen ympärivuorokautisen hoivan piiriin siirtymistä. 32,6 prosentille kertyi 1–2 sairaalajaksoa ja 63,7 prosenttia säästyi niiltä kokonaan. RAI-arvioituja kotihoidon asiakkaita oli 4 756, ja heistä 3,7 prosenttia joutui pyöröoveen, 31,5 prosentille kertyi 1–2 sairaalajaksoa ja 64,8 prosenttia säästyi niiltä kokonaan. Miessukupuoli, epävakaa terveydentila ja maaseudulla tai taajamassa asuminen olivat yhteydessä pyöröovi-ilmiöön. Hyvin korkea ikä, lievästi heikentynyt kognitio, epävakaa terveydentila ja pääaineiston osalta taajamassa asuminen olivat yhteydessä 1–2 sairaalajakson esiintyvyyteen. Pyöröovi-ilmiön alueelliset erot olivat suuria: Kanta-Hämeessä 85,5 prosenttia selvisi ilman yhtään sairaalajaksoa ja pyöröoveen joutui 2,7 prosenttia, kun taas Etelä-Pohjanmaalla ilman sairaalajaksoja selvisi 42,5 prosenttia ja pyöröoveen joutui 13,7 prosenttia. Kaikista pienin pyöröoveen joutuneiden osuus oli Varsinais-Suomessa, jossa pyöröoveen joutui vain 0,31 prosenttia kotihoidon asiakkaista. Sekä Etelä-Pohjanmaalla että Kanta-Hämeessä tarjottiin keskimääräistä enemmän ympärivuorokautista hoivaa, mutta Kanta-Hämeessä kotihoitoa tarjottiin pienelle joukolle keskimääräistä intensiivisemmin. Sen sijaan Etelä-Pohjanmaalla kotihoitoa annettiin suurelle joukolle, mutta asiakaskäyntejä oli vähemmän. Myös monella muulla alueella, jossa kotihoitoa annettiin pienemmälle joukolle intensiivisesti, esiintyi vähemmän sairaalajaksoja ennen ympärivuorokautisen hoivan piiriin siirtymistä. Tulosten perusteella voi päätellä, että ympärivuorokautisen hoivan kattavuudella ei näyttäisi olevan niin suurta merkitystä iäkkäiden sairaalakäynneille kuin on luultu, vaan tärkeämpää olisi varmistaa, että intensiivistä kotihoitoa olisi tarjolla entistä enemmän. Tämä tutkimus antaa suuntaviivoja tuoreiden hyvinvointialueiden viranomaisille ja valtuutetuille siitä, millaista hoivapolitiikkaa heidän kannattaa harjoittaa: käytännössä riittävään kotihoitoon on panostettava entistä enemmän.