Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Yhteiskuntapolitiikka"

Sort by: Order: Results:

  • Hokkanen, Elsa (2021)
    Suomessa alkoholipolitiikan perustana on pitkään ollut vaikuttaa kansalaisten alkoholinkulutukseen alkoholin hintaa ja saatavuutta säätelemällä. Alkoholilain kokonaisuudistukseen liittyvä uusi alkoholilaki astui voimaan 1.3.2018. Lain alkuperäinen tavoite alkoholin saatavuuden rajoittamisesta alkoholihaittojen vähentämiseksi muuttui lakiprosessin myötä saatavuuden lisäämisen helpottamiseksi. Tämä toteutettiin muun muassa korottamalla kaupassa myytävien alkoholijuomien enimmäisvahvuus 5,5 prosenttiin, sekä helpottamalla alkoholin myyntiä, anniskelua ja mainontaa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, minkälaisia diskursseja ja retorisia keinoja kansanterveydellisiä ja liberalisointimyönteisiä kantoja edustaneet poliitikot käyttivät alkoholilain uudistuksen käsittelyn aikana, ja miten nämä diskurssit kytkeytyvät osaksi alkoholipoliittisia liberalistisia maallikkopuhetapoja, sekä identiteetin rakentamisen aspekteja. Tutkielman analyysimenetelmänä on retorinen diskurssianalyysi ja teoreettisena viitekehyksenä Jukka Törrösen teoria alkoholipoliittisista liberalistisista maallikkopuhetavoista, sekä kolmesta identiteetin rakentamisen aspektista. Aineistona käytetään eduskunnan täysistuntopöytäkirjoja, jotka liittyvät lähetekeskusteluun hallituksen esityksestä eduskunnalle alkoholilaista. Erilaisia alkoholilain uudistuksen diskursseja paikannettiin aineistosta kolme kappaletta: norminpurkua ja kulttuurista muutosta painottava diskurssi, kansanterveydellisiä riskejä painottava diskurssi, sekä elinkeinomyönteisyyden diskurssi. Retorisista keinoista korostuivat erityisesti numeerinen ja ei-numeerinen määrällistäminen, asiantuntijan lausunnolla vahvistaminen, sekä metaforien ja ääri-ilmaisujen käyttö. Identiteetin rakentamisen ajallinen aspekti, norminpurkua ja kulttuurista muutosta painottava diskurssi, sekä utopistinen liberalismi olivat pitkälti yhteen kietoutuneita ja korostivat pyrkimistä kohti eurooppalaisempia juomatapoja alkoholipolitiikan liberalisoinnin avulla. Ekspressiivinen liberalistinen maallikkopuhetapa oli havaittavissa etenkin sellaisista puheenvuoroista, joissa puhuja suhtautui alkoholilain uudistukseen kaksijakoisesti. Kyynisen liberalismin rooli aineistossa sen sijaan jäi melko vähäiseksi. Identiteetin rakentamisen alueellinen aspekti erotti aineistosta ne puheet, joissa pyrittiin ”me ja muut”-jaottelun avulla korostamaan omaa vastuullisuutta päättäjänä, tai kunnioitusta kansalaisten yksilönvapauksia kohtaan. Asemoitumisaspektia puolestaan esiintyi etenkin identiteettikysymysten painottuessa kansanterveyden ja heikoimpien ihmisryhmien suojelemiseen. Nämä diskurssit auttavat hahmottamaan alkoholipolitiikassa tapahtunutta kehitystä, sekä siihen liittyviä kansanterveydellisiä ja liberalisointimyönteisiä asenteita. Tarkastelemalla alkoholipolitiikan kokonaisuudistuksesta käytyä eduskuntakeskustelua voidaan ymmärtää paremmin alkoholipolitiikan tämänhetkistä tilaa, sekä ennakoida mahdollisia tulevia kehityskulkuja.
  • Pursiainen, Henna (2022)
    Kansallisella ennakoinnilla tarkoitetaan julkisen sektorin tekemää tai hyödyntämää tulevaisuustyötä, jolla pyritään parantamaan päätöksentekoa. Tutkielmassa kansallista ennakointia tarkastellaan omana asiantuntijuuden alueena, jonka parissa myös ajatushautomot toimivat. Kiinnostus kohdistuu ajatushautomoiden tekemään kansalliseen ennakointityöhön ja niiden rooliin. Ajatushautomot mielletään riippumattomiksi ja puolueettomiksi toimijoiksi, ja tätä mielikuvaa ajatushautomot myös itse korostavat. Työssä tarkastellaan tätä käsitystä riippumattomuudesta kriittisesti. Tutkielman lähtökohtana on, että ilman tieteen, politiikan, liike-elämän ja median instituutioita ajatushautomoilla ei ole yleisöä tai asiakkaita, joille se voi tarjota työtään. Nämä toiminnan reunaehdot tekevät ajatushautomot riippuvaisiksi tieteen, politiikan, liike-elämän ja median toimijoista ja siitä, miten uskottavina perinteiset instituutiot ajatushautomoita pitävät. Uskottavuutensa rakentamiseen ajatushautomot käyttävät ja yhdistelevät akateemista, poliittista, taloudellista ja viestinnällistä pääomaa. Tutkielman tavoitteena on tarkastella, millainen rooli ajatushautomoilla on kansallisessa ennakointityössä ja miten ne käyttävät poliittista, taloudellista, viestinnällistä ja akateemista pääomaa kansallisessa ennakointityössä. Työn teoreettinen viitekehys muodostuu Pierre Bourdieun kentän ja pääoman käsitteistä sekä Thomas Medvetzin kenttäanalyysista. Tarkastelen ajatushautomoita kenttäanalyysin periaattein laadullisena teoriaohjaavana sisällönanalyysina. Tutkielman aineisto koostuu Kansallinen ennakointi 2020 -hankkeessa julkaistusta loppuraportista, minkä pohjalta tarkastelu on rajattu kahteen raportissa mainittuun suomalaiseen ajatushautomoon: itsenäisyyden juhlarahasto Sitraan ja Demos Helsinkiin. Tulosten perusteella Sitra ja Demos Helsinki ovat vahvistaneet rooliaan kansallisessa ennakointityössä kasvattamalla ennen kaikkea niiden poliittista pääomaa. Poliittisesta pääomasta kertoo ajatushautomoiden vahva ja tunnistettu asema kansallisissa ennakointihankkeissa sekä osallistuminen tulevaisuuspoliittiseen keskusteluun. Sitra nähdään merkittävänä valtakunnallisena toimijana, jolla on erityistä viestinnällistä pääomaa ennakointitiedon popularisoijana ja levittäjänä. Demos Helsinki on puolestaan kasvattanut akateemista ja taloudellista pääomaansa toteuttamalla ennakoinnin tutkimus- ja selvityshankkeita yhdessä tulevaisuudentutkijoiden kanssa. Tutkielma tuottaa uutta tietoa ajatushautomoiden roolista kansallisessa ennakointityössä. Sitra sijoittuu julkisrahoitteisena ajatushautomona lähimmäksi politiikan ja hallinnon kenttää, kun taas Demos Helsinki erottautuu sen yhteyksillä akatemian kenttään. Tutkielma antaa myös vahvistusta sille, että kenttäanalyysi soveltuu teoreettisena viitekehyksenä myös suomalaisten ajatushautomoiden tutkimiseen. Tulosten perusteella jatkotutkimukset ajatushautomoiden laajemmasta roolista yhteiskunnassa ovat perusteltuja.
  • Amankwaa, David Yaw (2022)
    Kansaeläkelaitoksen (jatkossa Kela) asiantuntijat käyttävät etuusohjeita merkittävänä tukena selvittäessään sitä, että täyttyvätkö asiakkaan hakeman kuntoutuksen myöntöedellytykset. Kun edellytykset eivät täyty, voidaan tämä tulkita kuntouksesta poiskäännyttämiseksi, jolloin Kela ei lähde tukemaan haettua palvelua tai toimenpidettä kuntoutuksena. Tämä maisterintutkielma tarkastelee ammatillisen kuntoutuksen kielteiseen kuntoutuspäätökseen johtavia tekijöitä. Aineistonani käytän Kelan ammatillisen kuntoutuksen etuusohjetta (päivätty 9.7.2020) ja teoreettisena viitekehyksenä sovellan sosiaalipoliittista keskustelua institutionaalisesta poiskäännyttämisestä ja sen muodoista. Tutkielmani laadullisen analyysin tavoitteena on nostaa etuusohjeesta aihealueita ja teemoja, joita voidaan tulkita ammatillisesta kuntoutuksesta poiskäännyttämisen ilmentyminä. Lisäksi tarkastelen, miten Sakari Hännisen ja Jouko Karjalaisen erottelemat institutionaalisen poiskäännyttämisen muodot eli sulkeuma, käännytys, siirräntä ja torjunta ovat tunnistettavissa etuusohjeen tekstiaineistosta. Etuusohjeesta ilmenee ammatillisesta kuntoutuksen etuuksista, palveluista ja toimenpiteistä poiskäännyttämistä selittäviä tekijöitä seuraavien teemojen kautta: (1) ammatillisen kuntoutuksen torjuvat esteet, (2) ammatillinen kuntoutus ei ole tarkoituksenmukaista, (3) ammatillisen kuntoutuksen estävät muut kuntoutusetuudet, (4) apuvälineen myöntämättä jättäminen, (5) elinkeinotuen myöntämättä jättäminen, (6) kielitaidon puutteen johdosta poiskäännyttäminen ja (7) myönnetyn kuntoutuksen lakkauttaminen. Aineistoin sisällönanalyysissä selviää myös se, että etuusohje sisältää alkuperäisilmauksia, jotka heijastavat institutionaalisen poiskäännyttämisen kaikkia muotoja, ennen kaikkea torjuntaa, mutta myös sulkeumaa, käännytystä ja siirräntää. Kaiken kaikkiaan aineiston sisällönanalyysi eristi runsaasti Kelan ammatillisesta kuntoutuksesta poiskäännyttämistä selittäviä tekijöitä ja loi siten hyvän kokonaiskuvan niistä seikoista, jotka estävät ammatillisen kuntoutuksen myöntämisen.
  • Marttila, Hanna (2022)
    Työelämä on murroksessa. Se, millaiseksi työelämä ja siihen liittyvät sosiaalietuudet muovautuvat, riippuu isolta osin muun muassa yhteiskuntamme päättävästä eliitistä. On tärkeää tutkia, mitä yhteiskuntamme päättäjät ajattelevat, sillä heillä on sektorista riippumatta valtaa ja resursseja, joita hyödyntää yhteiskuntamme muokkaamiseen. Myös yleinen mielipide muodostuu usein poliittisen tai muun eliitin ja median vuorovaikutuksessa. Tutkielmassani tarkastelen suomalaisen päättäjäeliitin suhtautumista ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja työehtojen heikentämiseen. Lisäksi selvitän, onko suomalaisen eliitin ja työttömyysetuutta saavien ihmisten välillä havaittavissa empatiakuiluja ja ovatko mahdolliset kuilut linjassa työttömyysturvaan liittyvän suhtautumisen kanssa. Aineistossani päättäjäeliitti on jaettu elinkeinoelämän, politiikan, julkisen sektorin ja muut-ryhmän päättäjiin. Muut-ryhmä sisältää tieteen ja median toimialan henkilöitä. Tutkimusaineistoni on koottu osana Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa Kansalaisuuden Kuilut ja Kuplat (BIBU) -tutkimushanketta. Käyttämässäni päättäjäkyselyssä selvitettiin muun muassa millaisia ratkaisuja suomalaiset päättäjät kannattavat työllisyyspolitiikkaan liittyen. Suomalaisille päättäjille suunnattuun kyselyyn kutsuttiin vastaamaan päättäjiä, jotka ovat johtavissa asemissa yhteiskunnan merkittävissä instituutioissa. Kutsu verkkokyselyyn lähetettiin yhteensä 3580:lle politiikan, elinkeinoelämän, julkisen sektorin, palkansaajajärjestöjen, korkeakoulujen, tutkimuslaitosten, ajatushautomoiden, median ja vaikuttajaviestintätoimistojen edustajalle. Koko kyselyyn vastasi 699 henkilöä, joista yli 60 prosenttia oli miehiä. Kyselyn vastausprosentti oli noin 18 %. Tarkastelen aineistoa ja vastaan tutkimuskysymyksiini yksisuuntaisten varianssianalyysien ja lineaarisen regressioanalyysin avulla. Yleisesti ottaen suomalainen päättäjäeliitti kannattaa ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja työehtojen heikentämistoimenpiteitä. Mikään päättäjäryhmistä ei ole keskiarvollisesti heikentämistä vastaan, mutta erojakin löytyy. Muut-ryhmän päättäjät suhtautuvat ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja työehtojen heikentämiseen kriittisimmin. Heikentämistä eniten kannattavat elinkeinoelämän ja oikeistolaiseksi identifioituvat päättäjät. Miehet myös kannattavat heikentämistoimenpiteitä enemmän kuin naiset. Työttömyysetuuden saajien herättämät tunteet jakautuivat hyvin samansuuntaisesti ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja työehtojen heikentämiseen liittyvän suhtautumisen kanssa. Elinkeinoelämän päättäjät tunsivat vähiten myötätuntoa ja eniten ärtymystä, kun taas politiikan ja muut-ryhmän päättäjät tunsivat eniten myötätuntoa ja vähiten ärtymystä työttömyysetuuden saajia kohtaan. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että erityisesti hyvätuloisin eliitti suhtautuu yleensä varauksella erilaisiin sosiaalietuuksiin ja sosiaalietuuksien saajiin. Näillä suhtautumisilla voi kuitenkin olla sekä yhteiskunnallisia että henkilökohtaisia vaikutuksia heikompiosaisten elämässä. Yhteiskuntatieteilijöiden on tärkeää ymmärtää ja pyrkiä luomaan sellaisia järjestelmiä ja käytäntöjä, jotka ovat yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti järkeviä, mutta mahdollistavat positiivisen sosiaalisen identiteetin säilymisen työttömyyden kohdatessa.
  • Ranta, Hertta (2020)
    Mental health problems are a major public health concern globally. Many developed countries are facing the challenge of ageing populations and simultaneously an increase in labour market inactivity due to mental health problems among the working-age population. To be able to prolong working careers, it is important to pay attention to the work ability of young adults. As working life has become more psychosocially demanding while the burden of adverse physical working conditions has diminished, it is important to gain a better understanding of the association between working conditions and mental health functioning among younger workers in order to find ways to enhance work ability and alleviate the social and economic burden of mental health problems. The aim of this study was to examine the association between adverse working conditions and poor mental health functioning among under 40-year-old employees of the City of Helsinki. The data (n=4 315) was collected in 2017 through survey questionnaires for the Helsinki Health Study. Logistic regression analysis was conducted to analyse the association of psychosocial working conditions (job control and job demands) and physical working conditions (physical workload) with mental health functioning. Mental health functioning was measured with the SF-36 measurement and was dichotomised from the lowest quartile. Sociodemographic characteristics and health behaviours were used as covariates in the analysis. The results showed that after full adjustments, respondents with high job demands were nearly twice as likely (OR=1.9; 95% CI=1.6-2.3) and those with low job control 1.5 times as likely (OR=1.5; 95% CI=1.2-1.7) to have poor mental health functioning than others. Adjusting for covariates did not affect the OR for job control, but adjusting for adverse health behaviours decreased the OR for high job demands slightly. High physical workload had a weak association with poor mental health functioning, which slightly decreased after adjusting for adverse health behaviours and was not statistically significant in the full model (OR=0.9; 95% CI=0.8-1.1). The results of this study highlight the significance of adverse psychosocial working conditions for poor employee mental health functioning. Thus, in order to increase individual wellbeing and work productivity, work organizations could consider ways to decrease employees’ job demands and enhance employee job control. As the present study was cross-sectional, further research is needed to investigate the long-term effects of adverse working conditions on mental health functioning among younger employees.
  • Heinonen, Sanna (2020)
    Refugees and asylum seekers and their employment is critical, contemporary topic and challenge in majority of European countries. The employment rates of refugees and asylum seekers are relatively low, yet refugees simultaneously face considerable structural challenges in attaining employment. Their large-scale unemployment is problematic both in political and economic terms, and crucially needs alleviation. Various factors significantly influencing refugees’ employment have been identified in previous academic research, but the role of social networks in relation to likelihood of employment is not clear despite research. Therefore, this study aims to provide statistical viewpoint on how social networks, particularly networks to Finnish-born people, are connected to the employment probability of refugees, and how strong and statistically significant the association is. This study uses data from Migrants’ health and wellbeing (Maahanmuuttajien terveys- ja hyvinvointitutkimus, Maamu) by Finnish Institute of health and welfare (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL), surveyed in 2010-2012. Maamu study was conducted to examine the living conditions, health, wellbeing and use of services of three immigrant groups of Somalis, Kurds and Russians, and covered 1846 respondents. Refugee group in this study consists mainly of Kurds and Somalis (99,5%), and non-refugee control group mainly of Russians (95%). Association between social networks and employment was analyzed with logistic regression analysis. Sociodemographic factors and measures of physical and mental health, length of residence, language skills, previous education, and ethnicity were used as covariates. Main results of the study indicate that bridging networks are positively and statistically significantly correlated to employment (OR 1.50, CI 95% 1.12-2.01, p 0.006) when refugee status, demographic factors and refugee-specific variables are controlled for. Networks to co-ethnic or other immigrants are not statistically significantly associated to employment. Interaction analysis (p 0.015) revealed that bridging networks are positively associated to employment among both non-refugees (OR 1.07) and refugees (OR 0.80), as without bridging network the likelihood of employment is considerably lower (OR 0.38). Therefore, bridging networks do seem particularly relevant in employment of refugees. Regression analysis examining associations with bridging networks showed especially strong connections to local language skills, and surprisingly, networks to other immigrants. These findings suggest that in Finnish context, immigrants’ bridging networks to Finnish-born people are positively and statistically significantly associated to employment, and the association is especially strong among refugees. Therefore, better enabling refugees to create ties to Finnish-born people could in turn improve their likelihood of employment. However, due to the cross-sectional nature of the study, further studies are needed to examine the causality of bridging networks and employment among refugees and other immigrants.
  • Saloranta, Sanna-Kaisa (2022)
    Sosiaalisen median teknologinen kehittyminen on johtanut perhealbumien perinteen digitalisoitumiseen sekä mahdollistanut erilaisia vertaistuen ja poliittisen vanhemmuuden muotoja. Samanaikaisesti vanhempien uudet käytännöt sosiaalisessa mediassa ovat synnyttäneet jännitteitä suhteessa lasten digitaalisiin oikeuksiin. Pro gradussa tutkitaan digitaalisen vanhemmuuden rakentumista suomalaisen 2010–2020-luvun dataistuneen yhteiskunnan ja Facebookin vertaisryhmien konteksteissa. Tutkielmassa avataan digitaalisen vanhemmuuden ihannesubjektiviteettien rakentumista Foucault’n hallinnan analyysin keinoin. Tutkielmassa kysytään, minkälaisten minätekniikoiden kautta Facebook ja kansalaisjärjestöt rakentavat digitaalisen vanhemmuuden ihanteita ja miten nämä ihanteet eroavat toisistaan. Aineisto on kerätty näiden verkostotoimijoiden tuottamista odottavia ja 0-2-vuotiaiden lasten vanhempia puhuttelevista julkaisuista, joita on analysoitu foucault’laisen kriittisen diskurssianalyysin metodilla. Ihannesubjektiviteettien tutkimiseen sisältyy emansipatorinen tavoite: niiden avulla voidaan tehdä näkyväksi verkostotoimijoiden tapoja hallinnoida vanhemman henkilökohtaisiltakin tuntuvia käyttäytymisen strategioita, huolia ja erilaisia arjen jännitteitä. Tutkimuksessa tunnistettiin kolme digitaalisen vanhemmuuden problematisoitumisen osa-aluetta. Toimijaverkostot rakensivat ihannesubjektiviteetteja vanhemman läsnäolon, mediakasvattajuuden ja hyvinvoinnin ulottuvuuksissa. Diskurssien keskeiset erot tulivat esiin makrodiskursseissa: Facebook rakensi ihannesubjektiviteettia voimaantuvan ja kansalaisjärjestöt vastuullistuvan vanhemmuuden makrodiskursseissa. Tutkielmassa tunnistettiin yhteensä kuusi digitaalisen vanhemmuuden ihannesubjektiviteettiä. Facebookin voimaantumisdiskurssin alla tunnistettiin kolme ihannesubjektiviteettiä, jotka nimettiin vanhemmuuden kuluttajaksi, stressin hallinnoijaksi sekä medialukutaitoiseksi mediakasvatuskumppaniksi. Kansalaisjärjestöjen vastuullistamisdiskurssin alla tunnistettiin kolme ihannesubjektiviteettiä: tiedostava läsnäolija, tasapainoileva itsetutkiskelija ja sitouttava portinvartija. Subjektiviteettien alla tunnistettiin lukuisia ihannesubjektiviteetteja rakentavia minätekniikoita. Tutkielman johtopäätöksenä on, että diskurssit digitaalisesta vanhemmuudesta dataistuneessa yhteiskunnassa ovat kauttaaltaan jännitteisiä. Vanhempien ja lapsen edun näkökulmasta, vanhemman toimijuus on siten monin paikoin heikentynyt. Tutkielman ihannesubjektiviteetit ja minätekniikat voivat toimia vanhempien osallistamisen ja poliittisen päätöksenteon välineenä, jos halutaan purkaa jännitteisiä digitaalisen vanhemmuuden diskursseja ja arvioida sen edellytyksiä teknologia- ja perhepolitiikalle.
  • Kajoskoski, Tuija (2019)
    Households account for a significant proportion of final energy consumption in Europe. Household energy consumption has been researched intensively and intervention studies aiming at changing energy behaviour have been popular. Previous intervention studies have mainly been concentrating on individual behaviour, and research analysing the role of contextual factors has been very limited. The aim of the thesis is to study the effects of geographical and cultural, material and institutional, and socioeconomic and demographic contexts on the outcomes of household energy use interventions. The data used in this thesis was collected in a European research project “ENERGISE”, in which interventions on two energy intensive household practices, space heating and laundry washing, were carried out. The data included 306 households from eight European countries: Switzerland, Germany, Denmark, the Netherlands, Finland, Hungary, Ireland and the UK. The data was analysed using the following methods: one-way ANOVA, independent samples t-test, Pearson’s correlation, and multiple linear regression. The following independent variables were tested: country, building type, baseline consumption levels, education level, employment status, family size, and age. The analyses were conducted in two phases. In the first phase, the main effects of the independent variables were tested. In the second phase, multiple regression models were built based on the results from the first phase. The intervention outcomes differ between some of the geographical contexts. Temperatures are reduced the most in Switzerland, Germany and the Netherlands, and laundry cycles are reduced more in Denmark than in other countries during the interventions. Higher baseline consumption levels are connected to higher reductions in both household practices. Families with five or more persons reduce the room temperatures and laundry cycles less than smaller families. Households with contact person aged 55-64 reduce laundry cycles the least. Building type, contact person education level and contact person employment status are not connected to the intervention outcomes. The results confirm observations from previous studies, that context may significantly affect the successfulness of energy behaviour interventions and therefore it should be carefully considered in planning interventions. The results also suggest that different energy practices are likely to be affected by different sets of contextual factors. The thesis shows that conducting cross-national comparative research is challenging and it requires careful planning throughout the research process.
  • Jääsaari, Leena (2020)
    Euroopan unionin tärkeimpiä koulutuspoliittisia hankkeita on Erasmus+ -liikkuvuusohjelma, jonka kautta miljoonia opiskelijoita on lähtenyt opiskelijavaihtoon. Erasmus+ -ohjelman rahoitus on mittava, ja sitä on kasvatettu uusien ohjelmakausien myötä. Taustalla on EU:n hyötynäkökulma, joka kannattelee unionin ohjelmapoliittisia tavoitteita. Erasmus+ -ohjelman päämääränä on edistää eurooppalaisittain aktiivista kansalaisuutta, ja ohjelmapolitiikan kärkiteemoihin luetaan osallistujien eurooppalaisen identiteettikäsityksen vahvistuminen. Tässä tutkielmassa selvitetään Erasmus+ -opiskelijavaihto-ohjelmaan sisältyviä identiteettikonstruktioita ohjelmaan osallistuneiden suomalaisten vaihto-opiskelijoiden kokemuksiin liittyen. Tutkielman tavoitteena on vastata tutkimuskysymykseen: miten opiskelijan itseymmärrys ja identiteettikäsitys muovaantui Erasmus+ -vaihtokokemuksen myötä? Tutkielman aineisto koostuu viidestä yksilöhaastattelusta, jotka kerättiin vuoden 2019 aikana. Aineiston menetelmällinen tutkimusote perustuu aineistolähtöiseen, teoriasidonnaiseen analyysiin. Tutkielman teoreettinen lähtökohta pohjautuu identiteettikäsitteen konstruktioon ja kansallisen, eurooppalaisen sekä kosmopoliittisen eli maailmankansalaisuuden rakentumiseen Erasmus+ -ohjelman tavoitteiden kontekstissa. Analyysin perusteella yhteisöllisyyden tunteeseen havahtuminen, uuteen ja vieraaseen suhtautuminen, voimaantuminen ja tulevaisuuden suunnitelmien täsmentyminen ovat haastateltujen Erasmus+ -vaihdossa olleiden opiskelijoiden välittömiä tuntemuksia vielä muutama vuosi vaihdon päättymisen jälkeen. Tutkielman aineiston ja lähdekirjallisuuden perusteella Erasmus+ -vaihtokokemus lisää jaettua kokemusta eurooppalaisuudesta ja yhteisöllisyydestä. Yhteisöön kuulumisen tunne on yleinen identiteettitutkimuksessa käytetty lähtökohta ja täten vahvistamassa Erasmus+ -vaihdossa olleiden identiteettitulkintoja. Onnistuneet vaihtokokemukset tarjosivat hyvän alustan myönteisen suhtautumisen muodostumiselle Euroopan unionia kohtaan, sekä ajatukseen eurooppalaisuudesta ja maailmankansalaisuudesta.
  • Eeva, Kristiina (2022)
    Tutkielman tarkoituksena on tarkastella ammatillisesta erityisopetuksesta valmistuvien, erityistä ja vaativaa erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden, uskoa omiin työllistymismahdollisuuksiin eli työllistymisuskoa ja sitä selittäviä tekijöitä. Selittävinä tekijöinä tarkastelussa ovat sukupuoli, ammattiala, pitkäaikainen sairaus, oire tai vamma, arvio omasta työkyvystä, työhalukkuus ja optimistisuus sekä Tulevaisuuden työelämän Starat- hankkeessa kehitetyt uudet opetusmenetelmät. Uusien opetusmenetelmien selittävyyttä tarkastellaan hankkeeseen liittyvän Invalidiliitto ry:n toteuttaman tutkimuksen interventio- ja verrokkiryhmien kautta. Tutkielman aineisto on koottu Tulevaisuuden työelämän Starat -hankkeeseen liittyvässä, Invalidiliitto ry:n toteuttamassa, monimenetelmäisessä tutkimuksessa. Tulevaisuuden työelämän Starat on Euroopan sosiaalirahaston rahoittama, helmikuussa 2022 päättynyt hanke. Tutkielmassa käytetty aineisto on kerätty erityistä ja vaativaa erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille valmistumisvaiheessa toteutetulla lomakekyselyllä. Kyselyyn vastasi 106 opiskelijaa. Vastaajien keski-ikä on 23 vuotta. Vastaajista naisia on 42 prosenttia ja miehiä 57 prosenttia sekä yksi prosentti on vastausvaihtoehdossa muu. Vastaajista 40 prosentilla on pitkäaikainen sairaus, oire tai vamma ja 68 prosentilla oppimiseen, hahmottamiseen tai keskittymiseen liittyvä vaikeus. Ammatillisista perustutkinnoista edustetuin vastaajien keskuudessa on liiketoiminnan perustutkinto eli merkonomit (44 prosenttia). Interventioryhmään vastaajista kuuluu 55 prosenttia ja verrokkiryhmään 45 prosenttia. Tulosten mukaan enemmistö erityistä ja vaativaa erityistä tukea tarvitsevista opiskelijoista uskoo työllistymiseensä valmistumisvaiheessa. 63 prosenttia vastaajista uskoo löytävänsä palkkatyötä joko melko varmasti tai varmasti. Työllistymisuskon ja selittävien tekijöiden yhteyttä tutkielmassa tarkasteltiin ristiintaulukoinnin, Pearsonin korrelaatiokertoimen ja usean muuttujan lineaarisen regressioanalyysin avulla. Selkeimmin työllistymisuskoa selittää arvio omasta työkyvystä. Mitä työkykyisemmäksi itsensä arvioi sitä korkeampi on usko työllistymiseen. Myös sukupuoli ja ammattialoista liiketalousala vertailussa palvelualaan selittävät työllistymisuskoa tilastollisesti merkitsevästi. Naisten työllistymisusko on miehiä korkeampi ja liiketalousalalle valmistuvien palvelualalle valmistuvia matalampi. Muiden ammattialojen, pitkäaikaisen sairauden, oireen tai vamman, työhalukkuuden, optimistisuuden ja uusiin opetusmenetelmiin osallistumisen yhteydet työllistymisuskoon eivät ole tilastollisesti merkitseviä, kun kaikki tutkielmassa mukana olevat selittävät tekijät on huomioitu. Tulosten perusteella erityistä ja vaativaa erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden työllistymisuskoa voidaan ylläpitää ja kohentaa erityisesti tukemalla opiskelijoiden luottamusta omaa työkykyään kohtaan.
  • Luostarinen, Marika (2022)
    This master’s thesis focuses on exploring the impact of basic income experiments and pilots in the Global North on the social dimension of well-being and their implications for families. The background to this research is that basic income has a definition but often basic income experiments do not fully fulfil this definition. Studies indicate that a good economic situation has a positive effect on well-being. Studies also suggest that social relationships, social activities, a sense of belonging, and good interpersonal relationships can increase well-being. By supporting families, society supports individuals and the people close to them. Supporting parents in particular often has a direct impact on the well-being of their children. However, previous studies have focused more on the effects of basic income on employment. The aim is to gain a deeper understanding of the impact of basic income experiments on the social dimension of well-being and the impact on families. Previous research on the effects of poverty on the well-being of families and individuals through social relationships and a sense of belonging serve as a frame of reference for this thesis. The research questions were: What are the results of basic income experiments in the Global North regarding the social dimension of well-being? Based on these results, what kind of problems could basic income address? News articles from the Basic Income Earth Network website (BIEN, https://basicincome.org/news/) from January 9, 2014 to May 31, 2022 (n=2250) are used as the data for this thesis. The methods of the thesis were web scraping and a scoping review. The material of the thesis consisted of the analysis of the results of ten different experiments. Therefore, the final results from the experiments were collected through a scoping review of ten reports for more in-depth analysis (n=10). The results of the thesis indicated that basic income helped those who participated in basic income experiments to deepen their social relationships, improved their sense of belonging, relieved stress, and had a positive effect on family relationships. However, the results also suggested that well-being may be a subjective experience and many factors may have influenced these outcomes. In addition, the results showed that the effects on individuals as well as families were positive and similar, but there were also differences. Future research could focus on a more in-depth study of the effects of the basic income experiment on social well-being and sense of belonging. In addition, the long-term effects should be examined, in particular the impact of basic income on the increased risks of poverty over the course of life and at different stages of life.
  • Tolonen, Emma (2022)
    Ikääntyneiden ympärivuorokautista hoivaa on pyritty vähentämään jo 1990-luvun lamasta lähtien. Laitoshoidolla on köyhäinhoidollisen historiansa vuoksi huono kaiku, ja se tulee yhteiskunnalle myös kalliimmaksi kuin kotihoito. 2010-luvulla ympärivuorokautista hoivaa on säästöjen nimissä pyritty korvaamaan entistä enemmän kotihoidolla. Ympärivuorokautisen hoivan purku on kuitenkin ollut niin nopeaa, etteivät kunnat ole ehtineet kehittää kotihoitoa samassa tahdissa. Ajoittain mediassa on noussut esille, kuinka ympärivuorokautisen hoivan alasajon vuoksi kotonaan pärjäämättömät vanhukset kuormittavat päivystyksiä. Tutkielman teoreettinen viitekehys lähtee siitä, että osa kotihoidon asiakkaista kärsii riittämättömästä avusta eli hoivaköyhyydestä, jonka vaikutukset ilmenevät useina sairaalakäynteinä. Iäkkäiden toistuvia ja suunnittelemattomia sairaalakäyntejä kutsutaan pyöröovi-ilmiöksi. Aihe on yhteiskunnallisesti tärkeä, sillä toistuvat sairaalakäynnit kuormittavat niin iäkkäitä, ensihoitoa, päivystyksiä kuin julkista talouttakin. Tästä huolimatta aihetta ei ole vielä kertaakaan tutkittu. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella iäkkäiden pyöröovi-ilmiön yleisyyttä, siihen liittyviä tekijöitä ja alueellisia eroja. Aineistona on käytetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämän RAI-järjestelmän keräämiä tietoja kotihoidon asiakkaiden toimintakyvystä sekä THL:n valtakunnallisesta sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonkeruu- ja raportointijärjestelmä Hilmosta kerättyjä hoitoilmoitusjaksoja. Aineisto rajattiin koskemaan 75 vuotta täyttäneitä kotihoidon asiakkaita, jotka olivat siirtyneet vuonna 2018 ympärivuorokautisen hoivan piiriin. RAI-arvioidut asiakkaat muodostivat koko aineiston osajoukon. Pyöröoveksi määriteltiin vähintään kolme sairaalajaksoa, jotka olivat tapahtuneet kolmen kuukauden sisällä ennen ympärivuorokautisen hoivan piiriin siirtymistä. Pyöröovi-ilmiöön yhteydessä olleita tekijöitä ja alueellisia eroja analysoitiin ristiintaulukoinnin sekä multinomiaalisen logistisen regressioanalyysin avulla. Taustamuuttujina olivat sukupuoli, ikä ja asuinseutu. Selittäviksi muuttujiksi valittiin arkisuoriutuminen, kognitio, masennusoireet, terveyden vakaus ja läheisapu. Tulosten mukaan 9 139 kotihoidon asiakkaasta 4,8 prosenttia joutui vuonna 2018 pyöröoveen ennen ympärivuorokautisen hoivan piiriin siirtymistä. 32,6 prosentille kertyi 1–2 sairaalajaksoa ja 63,7 prosenttia säästyi niiltä kokonaan. RAI-arvioituja kotihoidon asiakkaita oli 4 756, ja heistä 3,7 prosenttia joutui pyöröoveen, 31,5 prosentille kertyi 1–2 sairaalajaksoa ja 64,8 prosenttia säästyi niiltä kokonaan. Miessukupuoli, epävakaa terveydentila ja maaseudulla tai taajamassa asuminen olivat yhteydessä pyöröovi-ilmiöön. Hyvin korkea ikä, lievästi heikentynyt kognitio, epävakaa terveydentila ja pääaineiston osalta taajamassa asuminen olivat yhteydessä 1–2 sairaalajakson esiintyvyyteen. Pyöröovi-ilmiön alueelliset erot olivat suuria: Kanta-Hämeessä 85,5 prosenttia selvisi ilman yhtään sairaalajaksoa ja pyöröoveen joutui 2,7 prosenttia, kun taas Etelä-Pohjanmaalla ilman sairaalajaksoja selvisi 42,5 prosenttia ja pyöröoveen joutui 13,7 prosenttia. Kaikista pienin pyöröoveen joutuneiden osuus oli Varsinais-Suomessa, jossa pyöröoveen joutui vain 0,31 prosenttia kotihoidon asiakkaista. Sekä Etelä-Pohjanmaalla että Kanta-Hämeessä tarjottiin keskimääräistä enemmän ympärivuorokautista hoivaa, mutta Kanta-Hämeessä kotihoitoa tarjottiin pienelle joukolle keskimääräistä intensiivisemmin. Sen sijaan Etelä-Pohjanmaalla kotihoitoa annettiin suurelle joukolle, mutta asiakaskäyntejä oli vähemmän. Myös monella muulla alueella, jossa kotihoitoa annettiin pienemmälle joukolle intensiivisesti, esiintyi vähemmän sairaalajaksoja ennen ympärivuorokautisen hoivan piiriin siirtymistä. Tulosten perusteella voi päätellä, että ympärivuorokautisen hoivan kattavuudella ei näyttäisi olevan niin suurta merkitystä iäkkäiden sairaalakäynneille kuin on luultu, vaan tärkeämpää olisi varmistaa, että intensiivistä kotihoitoa olisi tarjolla entistä enemmän. Tämä tutkimus antaa suuntaviivoja tuoreiden hyvinvointialueiden viranomaisille ja valtuutetuille siitä, millaista hoivapolitiikkaa heidän kannattaa harjoittaa: käytännössä riittävään kotihoitoon on panostettava entistä enemmän.
  • Pajari-Xiang, Laura (2021)
    The one-child policy of the People’s Republic of China created an entire generation of Chinese only-children, who have migrated abroad more often than any previous generation. However, despite the increased emigration, alongside the aging population, the Chinese elderly care system relies on the inputs of children. Therefore, there is a fundamental conflict between the filial intergenerational caregiving responsibilities and international migration processes, although some caregiving forms may be exchanged from a distance. This master’s thesis investigates how the Chinese first-generation only-child migrants who live in Finland experience caring for their parents in China. The research questions are: How do Chinese one-child transnational families practice transnational caregiving? What are the expectations and possibilities concerning caregiving? What are the elderly care arrangements like for the parents? The theoretical framework of this study consists of three dimensions of transnational caregiving: care circulation approach, transnational caregiving types, and the capacity, obligation, and negotiated commitment as factors that explain the practices of transnational caregiving. The research data consists of nine semi-structured interviews of Chinese migrants of the only-child generation. The analysis method is qualitative theory-guided content analysis. The results suggest that Chinese migrants and their parents practice transnational caregiving by exchanging emotional support. The migrants experience that their possibilities to provide care to their parents are limited. However, providing care is a cultural obligation. The future elderly care arrangements of the parents are unclear, which makes the situation stressful for the migrants. The situation is also frustrating as ideal options for arranging elderly care are lacking. If the migrants return to China to provide elderly care to their parents, they are forced to make sacrifices with their work and family. However, if they do not return to China, the alternative options of relying on institutional elderly care or hiring a maid or a nurse are not ideal either. Although the migrants value filial traditions, they desperately demand societal and policy changes that would allow them to plan the future elderly care of their parents. Based on the results, there is a demand for establishing more quality institutional elderly care services in China. There is also a need for the Finnish migration policy to allow family-based old-age migration, as some other countries do. Overall, in the current situation, the national policymaking in Finland and in China does not recognize the needs of transnational families and transnational caregivers.
  • Lampinen, Heta (2021)
    Jäämeren rata -hanke on suunnitteilla oleva rautatiehanke, jonka tarkoituksena on rakentaa junarata Suomen Rovaniemeltä Norjan Kirkkoniemeen. Hanke on aiheuttanut merkittävän maankäyttökonfliktin Saamelaiskäräjien ja Suomen valtion välille, sillä rata kulkisi toteutuessaan Saamenmaan läpi. Tässä tutkielmassa analysoidaan ja vertaillaan konfliktin osapuolten rationaliteetteja maan käytön oikeutukselle. Tutkielman keskeinen teoreettinen näkökulma nojaa yhteismaan ongelmana tunnettuun tutkimuskenttään. Yhteismaan ongelman lisäksi tutkimus paikantuu kolonialismista, instituutioiden välisistä valta-suhteista sekä valtion ja alkuperäiskansojen välisistä kiistoista nousevaan tutkimuskirjallisuuteen. Tutkielma on tapaustutkimus, jonka empiirinen aineisto koostuu Jäämeren rata -hankkeen LVM47:00/2018 hankeaineistosta sekä Liikenne- ja viestintäministeriön ja Saamelaiskäräjien välisistä neuvotteluasiakirjoista. Aineisto analysoitiin kaksitasoisella sisällönanalyysilla, jossa tarkasteltiin valtion ja Saamelaiskäräjien hankkeen maankäytölle annettujen perustelun eroja, sekä niiden tilallisia ja ajallisia ulottuvuuksia. Lisäksi tarkasteltiin rationaliteettien suhdetta alueen sosio-kulttuuriseen kontekstin. Viimeiseksi analyysissa paneuduttiin siihen, miten valtion ja Saamelaiskäräjien välinen valta-suhde ilmenee hankeprosessissa. Tutkimuksen johtopäätöksenä havaitaan, että osapuolten esitetyt rationaliteetit hankkeen maankäytön oikeutuksesta eroavat toisistaan merkittävästi. Suomen valtion näkökulmasta ratahanke on aluekehityksen vauhdittaja, jota perustellaan tulevaisuuden taloudellisilla mahdollisuuksilla. Valtion suhtautuu saamelaisiin yhtenä sidosryhmänä muiden joukossa, ja nimittää aluetta mm. logistiseksi periferiaksi. Saamelaiskäräjät puolestaan argumentoi radan olevan lainvastainen ja valtion toimien olevan luonteeltaan kolonialistisia. Valtasuhteiden tarkastelu osoittaa myös, että saamelaisten todelliset vaikutusmahdollisuudet ovat hankkeessa olemattomat. Havainnot tukevat aikaisempia tutkimuskirjallisuudessa esiintyneitä löydöksiä alkuperäiskansojen ja asuttajavaltioiden välisten maankäyttökonfliktien epätasa-arvoisesta luonteesta.
  • Jussilainen, Julia (2019)
    Maisterintutkielmassa tarkastellaan Helsingin Kallion asuinalueen kehitystä ravintolapalveluiden näkökulmasta. Kallion kaupunginosa sijaitsee Helsingin itäisessä kantakaupungissa. Asuinalueella on ollut varsin värikäs historia ja ominaispiirteensä, jonka 1900-luvun alkupuoliskon kehityskulkua Heikki Waris avaa perusteellisesti teoksessaan Työläisyhteiskunnan syntyminen Helsingin Pitkänsillan pohjoispuolelle I-II (1932 & 1934). 1900-luvun alussa Kallio leimaantui vahvasti työväenluokan asuinalueeksi pienine, ahtaine asuntoineen. Suomessa gentrifikaatiotutkimuksen pioneerina voidaan pitää Pasi Mäenpäätä, jonka teos Kallion kaupunginosan keskiluokkaistuminen 1980-luvulla. Työläisyhteiskunnan tuho? julkaisiin vuonna 1991. Mäenpään mukaan jo 1980-luvulla Kalliossa oli nähtävissä keskiluokkaistumista, joka alkoi murentaa Kallion imagoa työväenluokan asuinalueena. Tästä huolimatta alueen villi maine ja rosoinen elämänmeno olivat vahvasti voimissaan vielä 1990- ja 2000-luvulla. Vasta 2010-luvulla asuinalueen muutos keskiluokkaisempaan suuntaan on ollut kuuma puheenaihe ja sen seuraukset havaittavissa myös asuntojen hintakehityksessä. Sharon Zukin (1995) on lähestynyt gentrifikaatiota (karkeasti suomennettuna alueen keskiluokkaistumista) kulttuurisen kulutuksen lisääntymisen näkökulmasta. Hänen mukaansa materiaalisesta kulutuksesta ja sen ihannoinnista on siirrytty kohti elämyskulttuuria ja ”symbolista taloutta”, joka näkyy ravintoloiden, museoiden ja ylipäätänsä kulttuurin arvostuksen ja käytön nousuna. Mäenpää (2005) on tutkinut kulutuskulttuurin ja julkisen tilan välistä suhdetta sekä 1980-luvulla alkanutta kaupunkikulttuurin murrosta Suomessa, kuvaillen ilmiötä kulutuskeskeiseksi kaupunkikulttuuriksi. Kaupunkielämän ydin on kuluttaminen, joka näkyy sekä uudessa kaupunkikuvassa että kaupunkikulttuurin kasvavassa merkityksessä. Zukinin ja Mäenpään esiintuoma kulttuurisen kulutuksen ja elämyskulttuurin lisääntyminen ovat havaittavissa myös Kalliossa. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys on tarkastella Kallion gentrifikaatiota juuri tästä näkökulmasta. Työväenluokkainen ja perinteisesti varsin huonomaineinen Kallio on viimeistäänkin 2000-luvulla siistiytynyt ja rauhoittunut asuinalueena. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata ja analysoida Helsingin Kallion ravintolakulttuurissa ja -palveluissa tapahtuneita muutoksia. Tutkimukseni pohjautuu kahdeksaan ravintola-alan toimijan haastatteluun, jotka on tehty syksyllä 2018.
  • Kolmonen, Petteri (2022)
    Väestön vanheneminen on yksi merkittävimmistä ilmiöistä, joka koskettaa yhteiskuntia 2000-luvun aikana. Vanheneminen on yhteydessä terveyden heikkenemiseen, mutta tämä muutos terveydessä ilmenee eri tavoin eri ihmisillä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on tunnistettu erojen olevan yhteydessä sosioekonomisessa asemassa sekä fyysisen aktiivisuuden määrässä oleviin eroavaisuuksiin eri väestönosien välillä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan vanhenemisen vaikutusta koetun terveydentilan, tulotason sekä vapaa-ajan liikunnan kehitykseen vanhemmalla iällä. Näiden kolmen tekijän oletetaan olevan keskinäisesti yhteydessä toisiinsa, minkä vuoksi on mahdollista kartoittaa niiden yhteisiä kehityspolkuja. Mallinnettavat kehityspolut kertovat siitä, miten nämä kolme keskeistä tekijää muuttuvat vanhenemisen myötä, minkä lisäksi tutkielmassa tarkastellaan tekijöitä, joiden avulla voidaan ennakoida yksittäisten henkilöiden mahdollisia kehityspolkuja myöhemmällä iällä. Tutkielman analyysi keskittyy terveyden, tulotason ja liikunnan muutoksiin eläkkeelle jäämistä edeltävällä ajalla sekä sen jälkeisellä ajalla. Näkökulmana on tarkastella vanhemmassa väestössä vallitsevia eroavaisuuksia heidän terveytensä, tulotasonsa sekä vapaa-ajan liikunnan kehityksen osalta. Tutkielmassa hyödynnetään Helsinki Health Study -terveystutkimuksen pitkittäisaineistoa, joka on kerätty vuosien 2000–2017 aikana Helsingin kaupungin työntekijöiltä neljän kyselyaallon aikana. Huomiossa ovat vastaajat, jotka ovat tarkasteluajanjaksolla jääneet vanhuuseläkkeelle, mikä kattaa yhteensä 4254 vastaajaa. Kyselytutkimuksessa on kartoitettu yksityiskohtaisesti vastaajien terveyttä, tulotasoa, vapaa-ajan liikuntaa sekä näitä ennakoivia sosiodemografisia piirteitä, jotka tarjoavat kattavan pohjan kehityspolkuanalyysia hyödyntävän mallin rakentamista varten. Kehityspolkuja mallinnettaessa on havaittavissa neljä toisistaan erottuvaa kehityspolkuryhmää. Näitä ryhmiä tarkastellessa havaitaan, että terveys on moniulotteinen ilmiö, jota sosioekonominen asema yksinään ei riitä selittämään. Sosioekonomisen kerrostuman ala- ja yläpäässä on havaittavissa eriytymistä terveyden suhteen. Yhtäältä tätä voidaan selittää liikunnalla, joka mahdollistaa hyvän terveyden ylläpitämisen eläkeiällä. Toisaalta terveyskäyttäytymiseen liittyvät tekijät kuten tupakointi ja ylipaino ennakoivat heikompaa terveyttä vanhemmalla iällä, mikä myös voi selittää väestössä vallitsevia jakolinjoja. Yksi merkittävistä huolista, joita aikaisemmassa vanhenemista koskevassa tutkimuksessa on esitetty, liittyy vanhenemisen kokemuksen sosioekonomiseen eriytymiseen. Tämänkaltaista eriytymistä on rajallisesti havaittavissa myös tarkastelemani Helsingin kaupungin työntekijöihin keskittyneen aineiston perusteella, mikä muodostuu elinkaaren aikaisten pitkien kehityspolkujen seurauksena. Nämä toisistaan eroavat kehityspolut terveyden, tulotason ja liikunnan osalta eivät kuitenkaan ole huomattavan voimakkaasti toisistaan eriytyviä, vaan tutkimuksessani on havaittavissa vallitsevan statuksen säilyttämiseen viittaavia merkkejä. Tämä tarkoittaa sitä, että ennen eläkkeelle jäämistä omaksutut terveydelle edulliset toimintatavat ennakoivat hyvän terveyden pysyvyyttä myös myöhemmässä vaiheessa eläkeikää. Kehityspolkuanalyysi on ainutlaatuinen tilastollinen menetelmä, jolla pystytään tarkastelemaan terveyden, tulotason sekä liikunnan kehitystä vanhemmalla iällä moniulotteisesti tavalla, joka paljastaa näiden kolmen tekijän sisäisiä jakolinjoja. Kokonaisuudessaan eläkettä edeltävä koettu terveydentila, sosioekonominen asema ja liikunta ovat keskeisessä roolissa eläkkeelle jäämistä seuraavan ajan terveyden kehityksessä ja näiden tekijöiden kehityspolkujen havainnointi voi auttaa ymmärtämään vanhenemista ilmiönä, joka ei perinteisillä menetelmillä ole tullut näkyväksi.
  • Kivistö, Netta (2020)
    Hyvinvointivaltion on sanottu olevan ”jatkuvassa kriisissä”. Eurooppaa koetteli vuodesta 2007 alkaen sarja talouskriisejä, joiden seurauksena julkinen kritiikki julkisen talouden menoja kohtaan voimistui jälleen. Lähes kaikissa Euroopan maissa hyvinvointivaltiota supistettiin 2010-luvulla. Aiemmasta tutkimuksesta tiedetään, että kansan keskuudessa hyvinvointivaltion yleinen kannatus on kuitenkin pitkällä aikavälillä korkea. Tässä tutkielmassa ollaan kiinnostuneita siitä, mikä on tavallisten eurooppalaisten näkemys hyvinvointivaltion tuottamasta taakasta talouden toiminnalle, eli siitä millainen on hyvinvointivaltion taloudellinen kannatusperusta. Tutkielman aineistona on European Social Survey (ESS) vuosilta 2008 ja 2016. Aineisto kattaa 51 861 havaintoa seitsemästätoista eurooppalaisesta valtiosta. Lisäksi Eurostat- tietokannasta on poimittu talouden tilaa kuvaavia muuttujia. Aineiston luonnollisen hierarkkisuuden vuoksi analyysit on toteutettu hierarkkisella regressioanalyysillä. Tarkastelun kohteena ovat aiempaan tutkimukseen pohjaten yksilöiden intressien ja ideologisen orientaation sekä yhteiskunnan ta-loudellisen tilan vaikutus hyvinvointivaltion taloudelliseen kannatusperustaan. Tutkimuksen mukaan asiantuntijat ja toisaalta opiskelijat suhtautuvat kaikkein positiivisimmin sosiaaliturvan taloudelliseen kestävyyteen, negatiivisimmin puolestaan pienyrittäjät. BKT:n hidas kasvu, korkea työttömyys ja laajempi koettu taloudellinen ahdinko yhteiskunnassa ovat yhteydessä matalampaan kannatukseen. Kannatusperustan muutos vuodesta 2008 vuoteen 2016 on ollut positiivinen ja osa muutoksesta selittyy positiivisella talouskehityksellä. Tutkimuksen tulokset ennustavat lisää haasteita hyvinvointivaltioiden tulevaisuudelle. Talous-kasvun on arvioitu Euroopassa hidastuneen ehkä pysyvästi ja toisaalta ilmastonmuutos pakot-taa etsimään vaihtoehtoja jatkuvalle talouskasvulle. Pysyvästi supistuva talouskasvu voi tämän tutkimuksen mukaan mahdollistaa hyvinvointivaltiosta leikkaamisen, vaikka se tarkoittaisi taloudellisen ahdingon lisääntymistä yhteiskunnassa.
  • Pohjalainen, Piia (2021)
    Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen vammaisten naisten köyhyyskokemuksia. Vammaiset naiset ovat marginalisoituna ryhmänä erityisessä riskissä ajautua köyhyyteen. Esteellisyyttä tuottavat rakenteet vaikeuttavat vammaisten naisten kouluttautumista ja työelämään pääsyä. Vammaiset naiset ovat kuitenkin huomattavan vähän kuultu ryhmä köyhyystutkimuksen saralla. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää sitä, millaisia kokemuksia köyhyydestä vammaisilla naisilla on, ja antaa näin ääni vammaisille naisille köyhyystutkimuksessa. Aiemmassa vammaisuuden ja köyhyyden suhdetta koskevassa tutkimuksessa on käytetty laajasti Amartya Senin köyhyyden määritelmää. Sen mukaan köyhyys ilmenee hyvinvoinnin puutteena. Tässä tutkielmassa on sovellettu samaa köyhyyden määritelmää, sillä se sallii köyhyyden ilmenemien monipuolisen tarkastelun. Sekä julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut että vammaisjärjestöt vaikuttavat vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumiseen ja riittävän toimeentulon saamiseen. Tutkimuskysymykseni jakautuivat seuraavasti: 1. Miten köyhyys ilmenee vammaisten naisten kokemuksissa? 2. Millainen rooli palvelujärjestelmällä on vammaisten naisten köyhyyskokemuksissa? Tutkielmani on laadullinen tutkimus, jonka aineistona käytän vammaisilta naisilta sähköisen lomakkeen avulla kerättyjä köyhyyskokemuksia. Keräsin aineiston kesällä 2020. Välitin lomakkeen useille kotimaisille vammaisjärjestöille ja köyhyysverkostolle, jotka välittivät sen eteenpäin sähköpostilistoilleen. Vastauksia lomakkeelle tuli 35. Analyysimenetelmänä tutkimuksessa on aineistolähtöinen sisällönanalyysi, jonka tuloksena aineisto hahmottui kahden pääluokan alle: Köyhyyden ilmenemiin ja Palvelujärjestelmäkokemuksiin. Köyhyys ilmeni vastaajien kokemuksissa taloudellisena epävakautena, sosiaalisena niukkuutena, ja emotionaalisina reaktioina. Taloudellisen epävakauden kokemukset olivat aineistossa yleisimpiä ja näkyivät aineistossa esimerkiksi siten, ettei vastaajilla vakavimmillaan ollut varaa perustarpeisiin. Köyhyys ilmeni sosiaalisten suhteiden vähyytenä. Sosiaaliseen niukkuuteen vaikuttivat vastaajien voimavarat ja resurssien puute. Taloudellinen epävakaus ja sosiaalinen niukkuus tuottivat puolestaan emotionaalisia seurauksia, kuten yksinäisyyden ja masennuksen tunteita, jotka vaikuttivat vastaajien voimavaroihin ja hankaloittivat entisestään tilanteesta nousua. Palvelujärjestelmän rooli oli kahtalainen: riittämättömät palvelut tuottivat eristystä ja taloudellista epävakautta ja monimutkainen palvelujärjestelmä hahmottui itsessään esteellisyyttä tuottavana tekijänä, kun taas toimivat palvelut lisäsivät vastaajien osallisuutta ja mahdollistivat esimerkiksi työssäkäynnin. Tutkimuksen tulokset tukevat aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa esitettyä näkemystä köyhyyden ja vammaisuuden suhteesta toisiaan tuottavana noidankehänä. Palvelujärjestelmän rooli tämän kierteen pysäyttämisessä on tutkimuksen perusteella merkittävä.
  • Qvickström, Fanny (2019)
    Tutkimusaiheeni laajempi konteksti on lasten syntyvyyden väheneminen Suomessa sekä länsimaisen yhteiskunnan parisuhdediskurssi. Aiheen tutkiminen on yhteiskunnallisesti tärkeää, sillä syntyvyys on Suomessa laskussa mikä on muun muassa yhteydessä siihen, että lapsia hankitaan yhä vanhemmalla iällä. 40 ikävuotta pidetään naisilla lisään-tymisen riskirajana. Minua kiinnostaa sinkkunaisten kokemus parisuhteen puuttumisesta ja sen vaikutus lasten hank-kimiseen. Tutkielman teoreettisena taustana on yksinäisyyden eri muodot, joista korostuu teoria romanttisesta yksi-näisyydestä. Käsittelen lisäksi parisuhteen ja perheen ensisijaisuutta. Heteroparisuhteella on länsimaisessa kulttuuris-sa keskeinen asema. Tutkimuskysymykset ovat miten sinkkunaiset kokevat ja kuvaavat romanttista yksinäisyyttä? Ja miten sinkkunaiset kokevat sinkkuuden? Sekä miten lasten hankkimistoive vaikuttaa yksinäisyyteen? Tutkielman tutkimusmenetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tutkielman aineisto kerättiin sähköisellä lomakkeella sosiaalisen median kautta tammi-helmikuussa 2019. Tutkielman aineistona ovat 13:sta naisen vastaukset. Tutkielmani kohderyhmänä on vähin-tään yhden vuoden sinkkuna olleet lasta toivovat naiset, joilla on suhteellisen laaja sosiaalinen verkosto. Tutkielman tuloksia on, että sinkkunaiset kuvaavat romanttista yksinäisyyttä jakamisen tarpeen kautta. Aineistosta nousee esiin jakamisen eri ulottuvuudet. Olen jakanut nämä fyysiseen, henkiseen/ emotionaaliseen ja materiaaliseen ulottuvuuteen. Aineistossa korostuu kuvaukset jakamisen fyysisestä ulottuvuudesta. Romanttinen yksinäisyys tar-koittaa naisille, että he jäävät kaipaaman fyysistä seuraa, toisen ihmisen läsnäoloa ja kosketusta. Henkinen/ emotio-naalinen ulottuvuus käsittää emotionaalisen tuen ja läheisyyden. Materiaalinen ulottuvuus jää aineistossa vähiten edustetuksi, mutta naiset kuitenkin mainitsivat vastuusta huolehtia taloudesta yksin. Tutkielmassa korostuu myös subjektiivisen sinkkuuden kokeminen negatiivisesti mikä näkyy epäonnistumisen ja huonommuuden kokemisena. Sinkkuuden negatiiviset puolet tulevat esiin vertailuna parisuhteeseen ja parisuhteessa oleviin ihmisiin. Sinkuudessa on kuitenkin myös positiivisia puolia kuten vapaus ja se, ettei ole huonoa parisuhdetta. Tutkimushenkilöt kokevat sosiaalisen verkostonsa ja yhteiskunnan suhtautuvan heidän sinkuuteensa monin eri tavoin. Vastaajista suurin osa ei haluaisi hankkia lasta yksin. Lapsen yksin hankkimista pidetään rankkana ja taloudellisesti huonona vaihtoehtona. Tutkielman tulosten perusteella sinkkuus, romanttinen yksinäisyys ja lasten hankkiminen linkittyvät toisiinsa sen kautta, että romanttista yksinäisyyttä koetaan sen vuoksi, ettei voida jakaa elämää. Lasten hankkiminen ja hoito halutaan myös jakaa kumppanin kanssa. Sinkkuuden kokemukessa korostuu vertailu niihin, joilla on parisuhde. Sink-kuus koetaan epäonnistumisena sillä ei ole löydetty parisuhdetta. Ratkaisevaa on kuuluminen, tutkimushenkilöt haluavat kokea kuulumista ryhmään, joilla on parisuhde. Kuulumista halutaan kokea myös pariskuntayksikön toisena osapuolena. Kuuluminen ja jakaminen ovat osittain päällekkäisiä kokemuksia.
  • Talanova, Kristina (2021)
    Koronapandemia aiheutti maailmanlaajuisen kriisin vuoden 2020 keväällä. Turvatakseen kansalaisten terveyden ja terveydenhuollon kantokyvyn moni maa siirtyi poikkeusoloihin ja muodosti yhteiskunnan ympärille sulkutilan. Näin kävi myös Suomessa. Koronapandemia toi useita konkreettisia muutoksia ihmisten arkeen: moni joutui siirtymään etätöihin ja laittamaan vanhan harrastuksensa tauolle. Nopeat rakenteelliset muutokset poikkeusolojen myötä tarkoittivat, että monen tuli sopeutua varsin äkkiä arjen uusin toimintatapoihin. Kotiympäristö oli monen muutoksen kourissa. Siinä, missä etätöihin siirtyminen muutti kodin työympäristöksi, korostui kodin rooli myös vapaa-ajanviettoympäristönä. Ihmisten sulkeuduttua koteihin heidän vapaa-ajanviettotapansa muuttuivat. Kotoilu nosti esille sekä uusia että vanhoja harrastuksia. Mediassa alettiin puhua neuloosista, kun yhä useampi kuluttaja oli syventynyt käsitöiden harrastamiseen. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin, miten kuluttajat neuvottelevat käsityöläisyyttään työn ja vapaa-ajan jännitteellisessä suhteessa. Jännitteellisellä suhteella viitataan koronapandemian aiheuttamiin muutoksiin ihmisten työ- ja vapaa-aikaan. Aihetta lähestyttiin neoliberalistisesta aikalaiskuvasta käsin. Tutkielma sijoittuu kuluttajatutkimuksen kentällä vapaa-aikatutkimuksen areenalle. Tutkimuksen lähestymistapa on laadullinen ja taustateorian roolissa toimi Robert A. Stebbinsin vakavan harrastamisen teoria. Aineisto kerättiin puolistrukturoitujen haastattelujen avulla, jotka sijoittuivat ajalle 5.3.–19.5.2021. Vastaajien sukupuolta tai ikää ei selvitetty. Tutkimusjoukkona oli kahdeksan työsuhteessa olevaa henkilöä. Aineisto litteroitiin, koodattiin ja järjesteltiin erilaisiin ryhmiin käyttäen apuna konseptilähtöistä analyysiä. Tutkielman tuloksista oli havaittavissa, että kuluttajien työ- ja vapaa-aika oli kokenut koronapandemian aikana useita muutoksia. Etätöihin siirtymisen myötä rajat työn ja vapaa-ajan välillä hälvenivät, ja työt tulivat helpommin vapaa-ajalle. Työt myös muuttuivat hektisemmiksi. Neoliberalistisesta näkökulmasta tarkasteltuna etätöihin siirtyminen oli voitto neoliberalismille, sillä etätöiden myötä monen työpäivä piteni ja työn organisointi siirtyi työntekijän vastuulle. Toisaalta vapaa-aika vei osan myös työajasta, kun kuluttajat alkoivat neuloa työajalla. Kuluttajat joutuivat neuvottelemaan sekä töidensä että vapaa-aikansa ympärillä, sillä vapaa-ajalla täytyi järjestellä omat ajanviettotapansa uudelleen ja huolehtia siitä, etteivät työt ota liikaa aikaa vapaa-ajalta. Monelle kuluttajalle neulominen näyttäytyi vakavana harrastuksena ja toi heidän elämään monipuolista sisältöä. Neulominen esimerkiksi kasvatti kuluttajien toimijuutta ja liitti heidät osaksi yhteisöjä. Yhteisöjen sisällä kuluttajat saattoivat kuitenkin kilpailla keskenään ja kadehtia toistensa käsityötaitoja. Tämän voitiin nähdä ilmentävän neoliberalistista ideologiaa. Kuluttajat myös neuvottelivat käsityöharrastustaan sukulaissuhteidensa kautta, ja erityisesti äidit näyttävät toimivan väylänä kohti käsityöharrastusta. Jatkotutkimuksissa voisi olla syytä tutkia työelämän rakenteiden muuttumista koronapandemian jälkeen työnantajien näkökulmasta sekä toisaalta nykyisten haastateltavien sopeutumista koronan jälkeiseen työelämään.