Browsing by master's degree program "Metsätieteiden maisteriohjelma"
Now showing items 41-60 of 162
-
(2022)The populations of several birds have declined in Finland and overall, in the boreal zone during the last centuries. There is not only one reason behind this decline in the populations of the birds, because it is a result of many different factors and combinations of these factors. Especially, the nesting success of birds affects the size of the bird population. Artificial nest experiments are commonly used for measuring the nesting success of ground-nesting birds worldwide. Artificial nests are done with eggs of some bird species, and the meaning of this is to mimic the real nests of the chosen ground-nesting birds. Usually, the aim with artificial nests is to figure out the number of predations and the distribution of predator species in the research area. Nowadays artificial nests are often monitored with trail cameras. The credibility and truthfulness compared to the situation of real nests have awakened a lot of discussion among researchers (ex. Skagen et al. 1999, Weldon 2022). Especially, the human scents and subjectivity in the setting stage is believed to decline the credibility and the comparability of artificial nest experiments. This master's thesis, figured out with artificial nests and signposts, does the human scent work as a source of bias in artificial nest experiments. The subjects of this research were decided to be mammal predators because these animals search for food mostly with olfaction. From a scientific perspective, the experienced mammal predator group included both small and medium-sized predators. In this master's thesis, the directions from where the mammal predators came to the experimental setups in relation to where the research came from were analysed. The data of this study was collected from a large area where there is human impact in Finland, during the spring and early summer of 2021. Three kinds of experimental setups were used: experiment nests, control nests and signposts. All experimental setups were monitored with trail cameras during a seven-day period, during this time researchers do not visit the area. The experiment and control nests were made in natural nesting places. Depending on the habitat the nests would have been nests of waterfowl, ring-necked pheasant (Phasianus cochicus) or capercaillie (Tetrao urogallus). The experiment nests were done in the ground by digging as natural nest holes as possible with wood stick, and after this, four pheasant eggs were placed in the nest holes. Control nests were done same way as experiment nests but without any eggs. The signposts were done by setting commercial predator lure made from the scent gland of grey fox (Urocyon cinereoargenteus) with 20cm wood stick to the underside of small flat stone (rain cannot wash the lure away). After this the stick was placed upright next to the stone to spread the smell. The purpose of signposts was to mimic natural territory signs of predators, and to attract predators to the experimental setups. The signposts were made in the same areas as the experiment and control nests. The data consist of 178 experiment nests, 75 control nests and 79 signposts, so in total the data were collected from 332 experimental setups. The modelling of the data was done with R -program and Microsoft Excel. The situation of the first visits (sector analyses) and the survival of experiment nests was analysed by using Generalized linear model (GLM). The situation of all visits was analysed by using G-test (Goodness of Fit). For the analyses, the directions where the mammals came from, were divided into four sector categories. The directions were imagined as a circle around the setup and the circle was divide into four equal-sized sectors (90 degrees each). The sector that the researcher used was always the number one and trail camera was set up in the middle of the sector. There were four most common mammal predators included in the analyses of the directions: raccoon dog (Nyctereutes procyonoides), red fox (Vulpes vulpes), European pine marten (Martes martes) and European badger (Meles meles). This research showed that despite the common beliefs, scent of a researcher does not lead the mammal predators to the experimental setups. According to the results the cues of human scent did not increase the risk of setups found by predators. Neither the passage of time did not change the relation of used sectors in the situation of the first visits. In the situation of first visits mammal predators preferred side sectors (sector two and four) in the experiment nests and signposts, but in the control nests mammal predator did not prefer any sector. There is obvious need of further research because the reason why mammal predators preferred side sectors stayed unclear. The species-specific analyses showed that raccoon dogs, pine martens and badgers arrived in the experimental setups from random directions. However, as expected red foxes were sceptical and avoided the human used sector and the opposite sector three. This research showed that the predatory behaviour of mammal predators is not completely known and there is still need for further research.
-
(2022)Climate change and the degradation of soils are global and increasingly prevalent issue. Pyrolyzed organic materials, biochars, are progressively studied as a promising tool to sequester carbon in soils, whilst also improving soil properties. It is important to understand how different biochars affect other integral features of the soil ecosystem, such as soil biota, before they are utilized. Biochars are currently mostly utilized in agricultural settings; in order to extend their use for carbon sequestration in forest soils, more research regarding different biochars in forest settings is necessary. This Master’s thesis was conducted as literature review and meta-analysis of existing forest field studies in which the effect of biochars on soil biota was measured. Two sources (the University of Helsinki digital library collection (Helka), and internet search engine Google Scholar were used. From the studies gathered, soil respiration and microbial biomass carbon (MBC) were used as variables to estimate the effect of biochars on soil biota. Due to the scarcity of existing research, experimental conditions included in this thesis are diverse, including plantations, three climatic regions (boreal, temperate and subtropic) and different biochar types. Subgroups were formed from received data according to different treatments and standard mean differences (SMD) were compared. Contrary to the hypothesis, within this meta-analysis, soils amended with biochars demonstrated either no change or decreased soil respiration and MBC. On average, soil respiration did not show any significant change to biochar amendment, whilst MBC decreased significantly in some subgroups: short-term studies (<= 12 months), small difference in pH between soil and biochar (< 4), low pyrolysis temperature of biochar (<= 450 ˚C) and small quantity of biochar applied (< 10 t/ha). The decreasing in MBC was not consistent and diminished with increasing quantity of biochar and in study periods over 12 months. Given that biochars do not seem to have clear effects on microbial forest soil biota or microbial respiration, the application of biochars to forest soils has its potentials. However, larger scale use should be considered with caution, and further research is necessary.
-
(2021)Boreaalinen metsämaa on globaalisti tärkeä hiilinielu ja -varasto. Ilmaston muuttuessa on tärkeä oppia tietämään boreaalisen metsämaan hiilivarastoon ja dynamiikkaan vaikuttavat tekijät. Ihminen vaikuttaa osaltaan metsien hiilivarastoon hoitamalla sekä käyttämällä metsäresursseja. Avohakkuu osana jaksollista metsänkasvatusmenetelmää on intensiivisenä metsien käyttötapana herättänyt huolta, koska sen arvellaan vaikuttavan metsämaan hiilivarastoa vähentävästi. Jatkuvan kasvatuksen, jossa metsämaa pysyy jatkuvasti peitteisenä, on ajateltu olevan hellävaraisempi vaihtoehto metsänhoidollisena menetelmänä ja siten vaikuttavan metsämaan hiilivarastoon vähemmän kuin jaksollinen kasvatus. Tässä työssä tarkoituksena oli selvittää, tuottaako jatkuva kasvatus suuremman maaperän hiilivaraston verrattuna jaksolliseen metsänkasvatukseen. Tulosten perusteella tätä ei voitu vahvistaa. Jaksollisen ja jatkuvan kasvatuksen metsänkäsittelymenetelmillä ei näyttänyt olevan merkittävissä määrin vaikutusta metsämaan hiilen määrään. Tulokset on kuitenkin tehty lähtökohdilta, joissa kaikkia maaperän hiileen vaikuttavia tekijöitä ei ole voitu huomioida, joten tämän opinnäytetyön tuloksien pohjalta ei vielä voida tehdä kovin suuria johtopäätöksiä. Kaikkia metsämaan hiileen vaikuttavia tekijöitä emme vielä edes tunne. Hiilen määrä näyttäisi myös vaihtelevan metsämaassa paikoin suurestikin, ja tämän vaihtelun syyt tulisi selvittää. Tässä tutkielmassa hiiltä mitattiin vain metsämaan pintaosista, orgaanisesta kerroksesta sekä 10 cm syvyydeltä kivennäismaasta. Syvemmällä kivennäismaassa hiiltä saattaa kuitenkin olla yllättävän paljon, ja tähän määrään ja muutoksiin vaikuttavat tekijät olisi myös syytä tutkia, sillä mitä syvemmällä maassa hiili sijaitsee, sitä stabiilimmassa muodossa hiili on. Mikäli jokin metsienkäsittelytoimenpide vaikuttaisi syvällä sijaitsevan hiilen määrään, sen merkittävyys korostuisi entisestään.
-
(2023)Non-timber forest products (NTFPs), once called “minor forestry products” are in fact of major importance around the world, particularly in the Global South and in the context of rural development. They provide a wide range of benefits – nutritional, medicinal, cultural, and economic. In Northern Laos, they are a source of livelihoods and subsistence. On our field course with the University of Helsinki, we surveyed 56 households in three villages of Luang Prabang province of which 47 (84%) relied on income from NTFPs or so-called environmental products. During shocks and crises like floods, livestock disease and crop failures, 30 households (54%) used them as a coping strategy. This reliance on NTFPs during difficult times was found to correlate with the average age and size of the household, indicating their importance for young families. The many hands might make light work of collection but more than likely the nutritional needs are greater. Kaipen, or “river weed” and broom grass, two of the most significant products in the area, offer possibilities for value-adding business activities that some of the collectors were able to participate in themselves. In the case of broom grass however, middlemen control the trade, and the raw materials are exported internationally, to the detriment of the locals of this region. Value-chain analysis for these two products provides insight as to how the situation can be improved. The Sustainable Livelihoods Framework is a tool through which the conditions can be analysed and developed towards the goal of more income, well-being, food security and the sustainable management of natural resources. Sustainability and what it means in the context of NTFPs, such as availability, cleanliness, and accessibility are also considered based on literature review and the findings from the household survey. Preserving the ability for locals to maintain their nature-based livelihoods in the face of infrastructure projects like hydroelectric dam and motorway construction is a considerable challenge. Despite this, there are also opportunities through access to new markets and tourism that could benefit the region under the right conditions. Suomeksi: Luonnon- ja metsätuotteet ovat tärkeitä ympäri maailmaa, mutta varsinkin globaali etelän maissa maaseudun kehittämisessä. Niillä on merkittävä rooli elintarvikkeiden, lääkkeiden, elinkeinotoiminnan ja jopa kulttuurin tuottamisessa. Pohjois-Laosissa luonnontuotteita kerätään sekä ruuaksi että tulonlähteeksi. Helsingin yliopiston kenttäkurssilla tutkittiin 56 kotitaloutta kolmessa kylässä Luang Prabangin maakunnassa. Näistä kotitalouksista 47 (86 %) oli riippuvaisia luonnontuotteiden tuottamista tuloista ja 30 (54 %) käyttivät niitä selviytyäkseen kriiseistä, kuten tulvista, kotieläinten taudeista ja sadon tuhoista. Tämä riippuvuus luonnontuotteista vaikeina aikoina korreloi perheiden koon ja keski-iän kanssa. Nuoret ja isot perheet käyttivät niitä eniten. Mahdollisesti suurten perheiden lisäkädet helpottavat keräilyä, mutta todennäköisesti myös niiden ravinnontarve on suurempi. Kaksi merkittävintä luonnontuotetta alueella ovat jokilevä ja luudanruoho, jotka tarjoavat mahdollisuuksia lisäarvoa tuottavaan liiketoimintaan, johon keräilijät voivat myös osallistua. Luudanruohon tapauksessa, ostajat kuitenkin hallitsevat markkinoita ja materiaalit viedään maasta jalostamattomana. Näin paikallisten ihmisten hyöty jää pieneksi. Arvoketjuanalyysi näille kahdelle tuotteelle lisää ymmärrystä siitä, miten tilannetta voidaan parantaa. Sustainable Livelihoods Framework tarjoaa keinoja, joilla näitä olosuhteita voidaan analysoida ja kehittää. Tavoitteena on luontovarojen kestäväkäyttö, johon perustuu tulot, hyvinvointi ja ruokaturva. Kestävyyttä ja sen merkitystä luonnontuotteiden kontekstissa, kuten runsaus, puhtaus ja saatavuus, pohditaan kirjallisuuden ja kotitalouksille tehdyn kyselyn perusteella. Luonnontuotteisiin perustuvien elinkeinojen säilyttäminen infrastruktuurin, esim. vesivoimala- ja moottoritieprojektien kehittämisen edetessä, on iso haaste. Pääsy uusille markkinoille ja turismi tuovat kuitenkin etuja, joita voidaan hyödyntää alueella.
-
(2021)Suomen puuntuotannon metsämaasta noin neljännes on turvemailla sijaitsevia suometsiä. 1960- ja 1970-lukujen laajan ojitustoiminnan aikaansaaman puuston kasvunlisäyksen seurauksena ojitetut suometsät alkavat enenevässä määrin olla 2020-luvulla puustoltaan metsätaloudellisesti uudistuskypsiä. Suomalaisessa tasaikäismetsätaloudessa uudistuskypsien metsien osalta yleisesti hyödynnettyjen toimenpiteiden, kuten avohakkuiden, maanmuokkausten ja kunnostusojitusten on kuitenkin todettu aiheuttavan negatiivia ilmasto- ja vesistövaikutuksia turvemailla. Turvemaiden metsätaloudellisen käytön yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden varmistamiseksi tarve vaihtoehtoisten metsänkasvatusmenetelmien aktiiviselle tutkimus- ja kehitystyölle on korostunut viime aikoina. Kaistalehakkuumenetelmää on osittain kaavailtu mäntyvaltaisille rämekohteille avohakkuun korvaajaksi. Kaistalehakkuumenetelmällä tarkoitetaan hakkuumenetelmää, jossa hakkuukohteelle sijoitetaan kaistaleita, jotka hakataan aukeaksi ja vastaavasti väliin jätetään puustoisia kaistaleita kasvamaan ja siementämään avoimeksi hakattuja alueita. Turvemailla kaistalehakkuumenetelmä mahdollistaa vähäisemmän turpeen vedenpinnan tason nousun kuin koko kohteen kattavassa avohakkuussa ja tästä syystä menetelmän ilmasto- ja vesistövaikutusten on ennakoitu olevan maltillisempia kuin avohakkuussa. Tämän tutkimuksen tavoite oli tuottaa tietoa turvemaalla toteutettavan kaistalehakkuun korjuuteknisestä toteutuksesta. Tutkimuksessa selvitettiin mäntyvaltaisilla rämekohteilla kaistaleen leveyden vaikutusta hakkuutyön tuottavuuteen sekä tarkasteltiin kaistalehakkuun seurauksena syntyvien puustovaurioiden määrää hakkuukaistaleiden viereen jäävillä puustokaistaleilla. Hakkuutyön ajanmenekki- ja tuottavuustasoerojen selvittämiseksi kaistalehakkuumenetelmää tarkasteltiin kolmella eri kaistaleen leveydellä, jotka olivat 10 m, 20 m ja 30 m. 10 ja 20 metriä leveät kaistaleet hakattiin yhdeltä uralta ja 30 metriä leveä kaistale kahdelta 15 metriä leveältä käsittelykaistaleelta. Tutkimusaineisto kerättiin loka- ja marraskuussa 2020 kahdelta rämekohteelta hyödyntäen videointityökaluja ja hakkuukonedataa. Kaistalehakkuuta tarkasteltiin kolmen kokeneen hakkuukoneenkuljettajan työskentelyn perusteella. Aikatutkimusaineiston koko oli yhteensä 3562 runkoa ja yli 30 tuntia videoitua kaistalehakkuutyöskentelyä. Kaistalehakkuun ajanmenekkiä tarkasteltiin työvaihekohtaisen kelloaikatutkimuksen periaatteita hyödyntäen. Tulosten perusteella käsittelyleveydellä ei ollut suurta vaikutusta hakkuutyön ajanmenekkiin ja tuottavuustasoon. 15 metriä leveällä käsittelykaistaleella hakkuutyön tehotuntituottavuuden todettiin olevan 1 % suurempi kuin 20 metriä leveällä kaistaleella ja 3 % suurempi kuin 10 metriä leveällä kaistaleella käsiteltävän rungon koon ollessa sama. Yksittäisistä työvaiheista siirtyminen ja hakkuulaitteen vienti kaadettavalle rungolle olivat työvaiheita, joiden ajanmenekki selkeimmin erosi käsittelyleveyksien välillä. Kaistalehakkuun keskimääräinen tehotuntituottavuus oli eri käsittelyleveyksillä 39,8–41,0 m³/h käsiteltävän rungon koon ollessa 365 dm³. Tulosten perusteella puustovaurioiden määrä oli vähäinen kaistalehakkuussa. Kaistalehakkuun seurauksena vaurioituneiksi todettiin vain 2,6 % kuuden metrin etäisyydellä hakkuukaistaleen reunasta sijainneista vieruspuista. Puustovauriokoealoilta lasketun runkoluvun perusteella tämä on noin 12 vaurioitunutta runkoa hehtaarilla. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella kaistalehakkuumenetelmä on hakkuutyön tuottavuustason ja vähäisen puustovaurioriskin perusteella erittäin varteenotettava menetelmä mäntyvaltaisilla rämekohteilla. Turvemaalla toteutettavan kaistalehakkuun osalta aikaisempia tutkimuksia on todella vähän ja siihen tietotarpeeseen tämä tutkimus tuo lisäystä. Kaistalehakkuumenetelmä tulee mitä todennäköisimmin yleistymään tulevaisuudessa ojitettujen suometsien hakkuumenetelmänä, varsinkin jos sitä hyödyntämällä suometsien käytön negatiivisia ilmasto- ja vesistövaikutuksia saadaan vähennettyä.
-
(2024)The importance of risk management for companies has increased significantly in recent decades as changes in the business environment, such as technological advancements and unexpected events like pandemics, demand more effective risk management. Especially international forest industry companies operating in global markets require vigilance and the ability to adapt to environmental changes. The long-term success of companies is strongly related to their ability to identify, assess, and manage risks. The aim of the thesis was to provide understandable information on how and why UPM-Kymmene Oyj (UPM) has adapted its risk reporting and in what context these changes have occurred. The theoretical framework of the thesis, which formed the basis for the analysis phase, was strongly built around Enterprise Risk Management (ERM) literature and frameworks. During the review period, UPM's risk reporting has undergone significant changes, reflecting both the company's strategic decisions and the impact of changes in the operating environment. Risk reporting has mainly evolved and increased over the years towards a more comprehensive approach to risk management. There are no significant shifts observed in UPM's risk management through risk reporting, reflecting the company's stability and long-term perspective. Further research could investigate the development of risk reporting in other companies operating in the forest sector, which would provide a more comprehensive understanding of sectoral changes and allow for comparison between companies. A broader sample could also clarify whether UPM's reporting changes have followed others, followed mainstream practices, or if the company has been a pioneer in the forest sector.
-
(2020)Urban forests are part of the urban environment and create the conditions for a sustainable cityscape. Urban forests differ in their characteristics and objectives from commercial forests. The ecosystem services provided by urban forests take precedence over wood production aspects. Diverse objectives of urban forests make their design and management challenging. Urbanization is still a constant phenomenon, making the urban forests playing an increasingly important role. Human activities weaken and create unfavorable living and growing conditions for urban forests. Together with natural disasters, human activities and urbanization expose urban forests to fragmentation and deforestation. This in turn reduces the value of the ecosystem services they provide as well as the vitality of cities. A growing understanding of the value and importance of urban forest ecosystem services requires sustainable management of urban forests. This requires up-to-date and accurate information, for which remote sensing provides several tools and methods. It has become the most important tool for identifying and mapping urban green spaces in effective urban forest management. This thesis maps and classifies existing research on the use of remote sensing in the planning, management and monitoring of urban forests. The purpose of this work is to create a systematic mapping from which opportunities for systematic reviews and possibly the need for future research can be identified. The work follows the methodology and criteria created for systematic evidence syntheses. A total of 536 articles were included in the systematic mapping created in this work after screening the articles. Systematic literature review is usually carried out as a multi-person team, which increases the reliability of the method. As a thesis, this has been done by one person, which reduces the reliability of the results
-
(2022)This research will study commercial field students' relationship with nature and how it affects their sense of responsibility. The aim is to find out what the students' relationship with nature is like, whether it has a connection to a sense of responsibility and whether the background factors have an effect on the relationship with nature. The issue is topical, as life on Earth is threatened by many environmental problems, such as climate change, the loss of biodiversity and the over-consumption of natural resources. As a result of urbanization, people can somehow become estranged from nature. We need more information about the background factors of our relationship with nature and the connection with a sense of responsibility. Maybe that will help us to maintain our relationship with nature and take responsibility for our environment. Based on previous research, it seems that the more distant a person experiences nature, the less he appreciates it and wants to take care of its well-being. The relationship with nature is always a subjective experience; an individual experiences his relationship with nature differently depending on the experiences, feelings and attitudes towards being in nature and towards it.In the study, I used the Nature Relatedness (NR) Scale to measure the nature relationship. Responsibility refers to a person's responsibility for the effects of his or her actions on, for example, the environment and society. This study focuses on a sense of responsibility; how a person feels responsible. The sense of responsibility was measured with the Responsibility scale (RS). The study was carried out in collaboration with the Ruralia Institute of the University of Helsinki. The data was collected in the autumn 2020. Students were told that the purpose of the survey was to research their relationship with nature and their views on the use of state hiking areas and national parks. Data was collected from 246 Finnish business schools students with the electronic survey. In the analysis of the data, the average sum variables were created from the responses of the survey in order to obtain figures describing the nature relatedness and responsibility for each respondent. The correlation between the nature relatedness and the sense of responsibility was then examined using linear regression. Background variable analyzes were performed using the Mann-Whitney U test and cross-tabulation. The study found a positive correlation between the nature relatedness and the sense of responsibility, making students with a stronger nature relatedness also feel more responsible. Background variable studies revealed that women have a slightly better level of nature relatedness than men. In addition, respondents born before the 1990s were found to have a higher level of nature relatedness. However due to the small number of respondents in older age groups, no more precise conclusions could be drawn. The results are similar to those obtained in previous environmental studies. Although a correlation was found between the nature relatedness and the sense of responsibility, the sense of responsibility does not necessarily tell anything about responsible behavior. New ways should be found to explore the connection bet-ween the sense of responsibility and behavior towards nature. More information would also be needed on how various background factors, such as childhood residence, will affect on the relationship with nature. As people's relationships with nature develops throughout life, information on the cause-and-effect relationship between nature relatedness and responsibility could be used even more in the environmental education of not only children but also adults, too.
-
(2021)The value of wood production of forest property is based on the net present value of future cash flows. In practice, the value of the forest property can be determined by future cash flows, replacement cost or market price. When the valuation is based on the probable market value of the forest property on the free market, the valuation should be based on market information according to the International Valuation Standards. In Finland, the main forest property valuation methods are summation approach, income approach and market approach. Market information can be considered in income and market approaches as required by the International Valuation Standards. The market approach is based on comparison, where different descriptive and explanatory predictors that affect the transaction price are being compared. Income approach is based on the discounted net present value of future cash flows from forest. The market approach will lead directly to the likely market value if there are enough representative transactions. The income approach leads to the likely market value if the discount rate is derived from market information. In this case, the income approach is called market-based income approach. The aim of this study is to determine how usable market approach is for valuation of forest properties. In this study different price models are created with large transaction price statistics, containing over 4 500 forest property transactions between years 2017–2020, which includes average forest inventory data transaction-wise. Price models explain the variation between price per hectare by region with average forest inventory data. The price models are compared to marked-based income approach with most recent transactions due to transactions price statistics used in this study (n=158). To calculate the marked-based income approach for different forest properties, open forest data were acquired from Finnish Forest Centre and internal rates of return were calculated transaction-wise. The market-based income approach was calculated with IPTIM Assets -software provided by Simosol. According to the results of this study, it was found that the market approach could explain the variation of price per hectare well, but the results of price models remained quite inaccurate by root mean square error. When determinants were added, model-specific explanation rates increased, and the accuracy of the models improved. The most comprehensive model included region, volume (m3/ha), proportion of seeding stands on forest land (ha), log percentage (%) and year as determinants for price per hectare. The most comprehensive model had an explanation rate of 88,1 %, RMSE of 686 €/ha and RMSE % of 19,5 %. For the calculation of market-based income approach, internal rates of return were calculated. The average internal rate of return was 4,2 % and the median was 2,4 %. Treatment and the net present values of forest properties were optimized with average internal rate of return. The open forest data caused significant uncertainty in comparison of different approaches. The market approach appeared to be more accurate than the market-based income approach according to RMSE and RMSE %. The results of the comparison can only be considered as indicative due to relatively small sample size. According to this study, the market approach is usable for determining the market value of forest properties, but due to contingency on the forest property market, the results of models were relatively inaccurate. In the future combination of open forest data and transactions price statistics would improve the use of market approach and market-based income approach.
-
(2022)Tiivistelmä/Referat – Abstract Kausikosteikot ovat huonosti tunnettu kosteikkoekosysteemi, joita on kadonnut Suomesta paljon metsäojitusten myötä. Nyt kausikosteikkoja uhkaa ilmastonmuutos, etenkin lumisateiden väheneminen ja alkukesän korkeat lämpötilat. Kausikosteikot saavat kaiken vetensä lumien sulamisvetenä tai sateena. Niillä ei ole pysyvää vedenlähdettä, joten niiden hydroperiodin pituus vaihtelee. Kausikosteikon vuotuinen elinkierto koostuu täyttymisestä, vetisestä jaksosta, vähittäisestä kuivumisesta ja lopulta äärimmäisestä kuivuudesta. On tärkeää tietää, miten eri lajit hyödyntävät kausikosteikkoja, jotta suojelutoimet voidaan kohdentaa oikein.Tässä tutkimuksessa vertaillaan keskenään kausikosteikkojen ja pienten boreaalisten järvien lintu- ja lepakkopopulaatioita. Majavakosteikoiden on havaittu olevan etenkin pohjanlepakoille järviä mieluisampia elinympäristöjä ja saman oletetaan pätevän myös kausikosteikoihin. Linnuille kausikosteikot tarjoavat suojaisan pesintä- ja poikasympäristön. Sorsalinnuista etenkin telkkä (Bucephala clangula) ja tavi (Anas crecca) poikueet voivat hyötyä kausikosteikkojen kalattomuudesta, koska se tarkoittaa vähemmän kilpailua ravinnosta sekä vähemmän petoja. Tarjolla olevan hyönteisravinnon määrän ja laadun arvioimiseksi kerättiin hyönteisaineistoa. Aineistoa kerättiin Evolla kesä-heinäkuussa 2020. Mukana tutkimuksessa oli 10 kausikosteikkoa sekä 10 järveä. Aineistonkeruumenetelminä olivat passiiviset lepakkodetektorit, lintujen havainnointi maastossa sekä kahdenlaiset hyönteispyydykset: ikkunapyydys ja kuoriutuvaispyydys. Kuoriutuvaispyydykset olivat käytössä niillä kausikosteikoilla, joilla oli seurannan alkaessa vettä ja ikkunapyydykset muilla. Itse keräämäni aineiston lisäksi hyödynsin huhti-toukokuun aikana samoilta koealoilta kerättyä lepakkoaineistoa. Lintuhavaintoja tehtiin järvillä 111 ja kausikosteikoilla 100. Lajeja havaittiin kausikosteikoilla 17 ja järvillä 21. Lajiston koostumuksessa ja havaintomäärissä oli pieniä mutta ei merkittäviä eroja. Pesiviä tai poikasten kanssa liikkuvia hyönteissyöjiä havaittiin vain kausikosteikoilla. Lepakoita havaittiin enemmän järvillä kuin kausikosteikoilla. Elinympäristöllä oli enemmän vaikutusta havaintojen määrään keväällä kuin kesällä. Hyönteisravinnon saatavuuden ja lepakoiden elinympäristövalinnan välillä ei havaittu selkeää yhteyttä. Voidaan olettaa, että elinympäristön muilla tekijöillä, kuten sijainnilla, on enemmän vaikutusta siihen, missä lepakot kulloinkin saalistavat. Kausikosteikoita tulisi tutkia lisää nyt kun niitä vielä on jäljellä. Lepakoiden osalta tarvitaan monipuolisempaa tutkimusmenetelmien käyttöä, jotta mikkien huonosti havaitsemien hiljaisten lajien edustus saataisiin paremmaksi. Tarvitaan pidempiä seurantajaksoja yli kaikkien vuodenaikojen. Nyt lintuseurannan ulkopuolelle jäi toukokuu ja kesäkuun alku sekä syksy, mikä saattoi vaikuttaa tuloksiin.
-
(2020)Pääkaupunkiseudun merenlahdet, maatalousmaisemat ja lähiöt tarjoavat erinomaisen elinympäristön sekä vesilinnuille että pienpedoille. Erityisesti pääkaupunkiseudun merenlahtikosteikoilla pesii monipuolinen linnusto, joka houkuttelee alueelle lintuja ja niiden munia ravintonaan hyödyntäviä pienpetoja. Suomessa esiintyvistä pienpedoista haitalliseksi vieraslajiksi määritetty supikoira (Nyctereutes procyonoides) ja alkuperäislajistoon kuuluva kettu (Vulpes vulpes) esiintyvät runsaslukuisina pääkaupunkiseudulla. Vieraspetojen, kuten supikoirien, runsastumista sorsien elinympäristöissä pidetäänkin yhtenä tekijänä Suomessa pesivien sorsien (Anatidae) kantojen taantumiseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää ketun ja supikoiran sorsille aiheuttamien pesimätappioiden määrää kaupunkiympäristössä. Pesätuhoja tarkastellaan määrällisesti ja suhteessa ketun ja supikoiran havaittuihin tiheyksiin. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, miten pesän lähiympäristö ja pesän sijainti erityyppisillä viherkäytävillä vaikuttaa pesän mahdollisuuteen selviytyä. Tutkimusaineisto on kerätty Helsingin, Vantaan ja Espoon viherkäytäville perustetuilta keinotekoisilta koepesiltä, joissa on käytetty tarhattujen sinisorsien (Anas platyrhynchos) munia. Koepesiä tarkkailtiin seitsemän vuorokauden ajan riistakameroilla, joiden kuvista pystyttiin määrittämään varmasti pesällä vierailleet lajit ja vierailujen ajankohdat. Tutkimusajanjakson aikana pesistä tuhottiin noin puolet. Supikoira oli erittäin merkittävä pesärosvo, sillä tuhotuista pesistä noin kolmannes oli supikoiran tuhoamia. Ketun osuus tuhotuista pesistä oli noin kymmenen prosenttia. Tiheyteensä nähden kettu ja supikoira olivat kuitenkin yhtä tehokkaita pesärosvoja. Keinopesät selviytyvät kaupunkiympäristössä verrattain heikosti. Pesän todennäköisyys selviytyä kasvoi sen perustamispäivästä lähtien. Kettu ja supikoira saalistivat määrällisesti enemmän pesiä vesistön varrelle perustetuilla viherkäytävillä kuin metsäisillä viherkäytävillä. Keinopesän sijainnilla lähellä rakennettua ympäristöä ei havaittu olevan vaikutusta sen tuhoutumiseen. Mikäli pesän lähiympäristö oli avoimempaa, pesä tuli todennäköisemmin saalistetuksi. Tutkimus vahvistaa ketun ja supikoiran potentiaalin vesilintujen pesimätappioihin kaupunkiympäristössä. Ketun ja supikoiran aiheuttama pesäpredaatiopaine voi pääkaupunkiseudulla olla erityisen korkea niiden runsaslukuisuuden ja kaupunkiympäristön pirstoutuneisuuden takia. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää pääkaupunkiseudun ja luonnonsuojelualueiden pienpetopoistojen suunnittelussa ja tarpeellisuusarvioinneissa.
-
(2023)Kirjanpainaja (Ips typographus L.) on kaarnakuoriaisten (Coleoptera: Curculionidae, Scolytinae) alaheimoon kuuluva kovakuoriainen, joka voi runsaana esiintyessään aiheuttaa taloudellisesti merkittäviä puustotuhoja varttuneisiin kuusimetsiin (Picea abies [L.] H. Karst.). Kirjanpainaja on merkittävin kuusen puustotuholainen Euroopassa ja tuhojen odotetaan lisääntyvän tulevaisuudessa ilmaston lämpenemisen takia. Puustotuhojen todennäköisyyttä ennustavat riskimallit ovat tarpeellisia päätöksenteon tukena tuhojen syntymisen ennaltaehkäisyssä. Tämän työn tavoitteena oli tutkia, voiko avoimesti saatavien paikkatietoaineistojen avulla kehittää kirjanpainajatuhoriskiä ennustava malli metsämaiseman tasolla. Tutkimusalue (144 km2) sijaitsi Kymenlaaksossa Iitissä, jossa vuonna 2010 havaittiin talousmetsissä kirjanpainajatuhoja. Tuhojen syntyyn mahdollisesti myötävaikutti luonnonsuojelualueella vuonna 2008 tehdyt ennallistamistoimenpiteet, joissa kaulattiin ja kaadettiin kuusia. Suojelualueella ja ympäröivissä talousmetsissä havaittiin kaksi vuotta ennallistamisen jälkeen kirjanpainajan runsastumisen aiheuttamana pystyyn kuolleita kuusia. Tutkimusalueen kuolleiden kuusten keskittymät eli kirjanpainajan tuholaikut kartoitettiin maastotyönä vuonna 2013. Maastossa kartoitettiin myös terveiden kuusikoiden alueita kontrolliaineistoksi. Työssä käytetty aineisto koostui maastosta kerätystä aineistosta, monilähteisen valtakunnan metsien inventoinnin (MVMI) kartta-aineistosta, maaston korkeusmallista ja maalajikartasta. Paikkatietoaineistoista koottiin 29 muuttujaa, jotka mahdollisesti selittävät kirjanpainajatuhoa alan kirjallisuuden perusteella. Muuttujista 25 saatiin suoraan tai johdettiin MVMI:stä, kolme korkeusmallista ja yksi maalajikartasta. Selitettävänä muuttujana oli maastossa todennettu tieto kirjanpainajatuhon esiintymisestä (kyllä/ei). Aineisto jaettiin harjoitus- ja testiaineistoon, joista harjoitusaineistoa käytettiin logistisen regressiomallin luomiseen. Avoimien paikkatietoaineistojen avulla oli mahdollista ennustaa kirjanpainajatuhoriski tutkimusalueelle. Kehitetyn logistisen regressiomallin oikeinluokitusprosentti oli 82 %. Kirjanpainajatuhon riskiä selittävät muuttujat olivat korkeus merenpinnan yläpuolella, etäisyys avoimeen alueeseen, lehtipuiden latvuspeitto, kuusitukin tilavuus ja rinteen ilmansuunta. Mallin mukaan runsas lehtipuiden latvuspeitto ja metsän sijainti etelärinteessä vähensivät tuhoriskiä. Lyhyt etäisyys avoimeen alueeseen ja suuri kuusitukin tilavuus lisäsivät tuhoriskiä. Nämä tulokset vahvistivat aiempaa tutkimustietoa siitä, että sekapuustoisuus vähentää tuhoriskiä ja rinteen ilmansuunnalla on tuhoriskin kannalta merkitystä. Mallin avulla luotiin paikkatieto-ohjelmassa riskikartta, jossa jokaiselle tutkimusaluetta peittävälle 20 × 20 m -hilalle on laskettu kirjanpainajatuhon todennäköisyyttä kuvaava prosentti.
-
(2021)Metsänhoitotöitä on pyritty koneellistamaan Suomessa monen vuosikymmenen ajan. Puunhakkuun ja -korjuun koneellistuminen on onnistunut hyvin ja uudistamistöistä maanmuokkaus ja kylvö ovat nykyään koneellistuneet lähes kokonaan. Metsänistutuksen koneellistuminen on ollut jo usean vuosikymmenen ajan kehitysvaiheessa, ja istutuskoneissa on tapahtunut kehitystä koko ajan. Istutuksen koneellistuminen ei ole kuitenkaan edennyt kuten oletettiin. Koneellisen istutuksen yleistymisen ongelmina ovat olleet muun muassa kustannustehottomuus, vaihteleva istutuslaatu ja sopivien istutustyömaiden löytäminen. Käsin tehtävän istutuksen on ajateltu vähenevän esimerkiksi työvoimapulan vuoksi. Metsurityötä tekevien henkilöiden määrä on vähentynyt Suomessa samoin kuin omatoimisten metsänomistajien määrä. Nämä eivät kuitenkaan ole vielä olleet pakottavia tekijöitä koneistutuksen osuuden lisääntymiselle. Edelleen on kuitenkin voimassa näkemys, että tulevaisuudessa työvoimapulan vuoksi koneelliselle istutukselle olisi kysyntää enemmän. Tässä tutkimuksessa tutkittiin koneellisen istutuksen markkinoita istutusyritysten liiketoimintamalleja vertailemalla ja yritysten näkemyksiä tutkimalla. Liiketoimintamallien vertailu tehtiin yksinkertaistetusti Business model canvas -työkalua apuna käyttäen. Tutkimukseen haastateltiin sidosryhminä eri metsäalan toimijoita, jotka käyttävät koneellisen istutuksen palveluita. Lisäksi haastateltiin istutuskonevalmistaja Risuteciä. Näin saatiin näkemyksiä eri näkökulmista koneellisen istutuksen markkinoihin liittyen. Haastattelut toteutettiin puhelin- ja sähköpostihaastatteluina. Alun perin tarkoituksena oli toteuttaa haastattelut tapaamisina, mutta koronavirus muutti suunnitelmia. Koneistutusyritysten kanssa haastattelut toteutettiin kokonaan puhelimitse. Puhelun aikana käytiin läpi vapaamuotoisesti kysymyslomake, johon kirjattiin yrittäjän vastaukset. Sidosryhmien kanssa ensikontakti tehtiin puhelimitse ja haastattelu sähköpostitse. Yritysten vastausten perusteella tehtiin myös Business model canvasit. Tutkimuksessa havaittiin, että koneistutusyritysten koot vaihtelivat merkittävästi. Pienimmät yritykset työllistivät lähinnä yrittäjän perheen. Suurimmalla yrityksellä oli työntekijöitä kiireisimpinä sesonkiaikoina 12 henkilöä. Huomioitavaa oli kuitenkin yritysten tarjoama palveluvalikoima. Yksikään yritys ei tarjonnut pelkästään koneistutusta, vaan jokaisella yrityksellä oli useita palveluja tarjottavana. Osa tarjosi myös metsäalan ulkopuolisia palveluita. Monet yritykset vastasivat, että osaavaa työvoimaa oli haastavaa löytää. Koneelliseen istutukseen ei ole erillistä koulutusta, joten kuljettajat täytyy usein kouluttaa itse työhön. Istutustyömaiden laadulle toivottiin parannusta. Koneelliselle istutukselle eivät sovellu kiviset maat, koska niillä istutustyöjälki jää heikoksi. Koneistutusyritysten markkinointi oli yleensä vähäistä, tai sitä ei ollut ollenkaan. Yleisin vastaus markkinoinnista kysyttäessä oli kuulopuheiden eli puskaradion kautta tapahtuva markkinointi. Osa yrityksistä oli mainostanut lehti-ilmoitusten kautta ja osa oli päässyt mukaan lehtiartikkeliin, jossa käsiteltiin koneellista istutusta. Monesti koneellisen istutuksen markkinointi oli jäänyt muiden metsäalan toimijoiden tehtäväksi. Sidosryhmien haastatteluissa kävi ilmi, että metsäalan toimijat eivät suhtautuneet koneelliseen istutukseen kovin positiivisesti. Huonoina asioina pidettiin esimerkiksi kustannustehottomuutta ja istutuslaatua kivisillä mailla. Koneellisessa istutuksessa nähtiin kuitenkin potentiaalia tulevaisuudessa istutuskoneiden kehittyessä. Myös laitevalmistaja Risutec näki tulevaisuuden valoisana, kunhan tehdään tarvittavat kehitystoimenpiteet ja markkinointi metsänomistajien suuntaan yleisen käsityksen muuttamiseksi positiivisempaan suuntaan. Koneellinen istutus tuntui vastausten perusteella olevan tilanteessa, jossa ei tapahdu juuri mitään. Koneistutusyritykset eivät olleet halukkaita investoimaan tulevaisuudessa koneelliseen istutukseen Perusteluna oli, että koneellisen istutuksen kannattavuutta pitäisi saada paremmaksi. Sidosryhmien vastausten perusteella metsäalan toimijat odottivat uutta jatkuvatoimista istutuskonetta, jota tällä hetkellä kehitetään Ruotsissa. Jatkuvatoimisen koneen odotetaan olevan kannattavampi kuin nykyiset kaivinkoneisiin kiinnitettävät istutuskoneet. Koneistutusmarkkinoilla on tällä hetkellä parannettavia asioita esimerkiksi markkinoinnissa, palvelutarjonnassa, työvoiman koulutuksessa ja työmaiden suunnittelussa. Suurimpina ongelmina ovat kuitenkin käsin tehtävän istutuksen hinta ja laatu, jotka ovat tällä hetkellä liian kilpailuvoimaisia koneellisen istutuksen vastaaviin verrattuna.
-
(2020)Pro gradu-avhandlingens tema var preliminärt organisatorisk miljöansvarig kommunicering inom sociala medier. Hur man eventuellt kunde mäta/kvantifiera miljöansvariga kommuniceringens olika identifierbara kriterier och mängden av dessa kriterier fungerade som huvudmålsättningen till avhandlingen. Avhandlingen baserar sig på en utveckling av en kriteriebaserad kvantifierbar metod. Kriterierna som metoden strävar efter att kvantifiera är identifierbara inom miljöansvarighetsrelaterade publikationer i sociala medier. Med kriterierna som metoden strävar efter att kunna identifiera och kvantifiera är ändamålet att kunna skapa en tydligare helhetsbild av organisatoriska prioriteringar inom miljöansvarig kommunicering i sociala medier. De slutliga kvantifierade mängderna av de olika kriterierna är också jämförbara mellan olika företag, man kan med andra ord sammanställa olika företags mängder av olika identifierbara kriterier och jämföra dem sinsemellan. Kriterierna som identifieras och kvantifieras i metodutvecklingen var resultat av en fokusgruppdiskussion där målsättningen var att diskutera om miljöansvarighet och dess kommunicering i sociala medier och hur man eventuellt kunde tolka nivån av pålitligheten i olika miljöansvarighetsrelaterade publikationer i sociala medier. Från diskussionens valdes ut fem kriterier som kan identifieras och kvantifieras i olika publikationer. Data där de olika kriterierna identifierades var tre olika skogsföretags miljörelaterade publikationer i olika sociala media kanaler under år 2019. När publikationerna granskades igenom var målsättningen att identifiera olika kriterier och sammanställa dem och jämföra dem sinsemellan företagen. Resultaten presenteras kriteriespecifikt 1-5 från året 2019. Kriterierna innehöll också olika specifika dimensioner som strävade efter att ge ytterligare information av kriterierna och deras detaljer. Kriterierna identifierades och kvantifierades relativt ofta i de olika publikationerna. Resultaten av de olika kriterierna och dess dimensioner hade relativt mycket avvikelse och skillnad sinsemellan. Resultaten varierade också mellan de olika företagen. Slutsatsen av metoden var att man med hjälp av de kvantifierade kriterierna fick en jämförbar helhetsbild av prioriteringar inom miljöansvarig kommunicering i sociala medier. För att kunna tydligare identifiera pålitligheten av miljöansvarighet konstaterades det slutligen att man i fortsatta studier kunde koncentrera mer på vad som inte publiceras i sociala medier, s.k. selektivt avslöjande.
-
(2020)Absorption panels are utilized in public spaces to improve the acoustic properties of the space and to reduce reverberation. Porous materials such as glass wool, mineral wool or polyester based batts are commonly used as sound absorption panels. However, they are generally harmful for environment and difficult to dispose. By foaming cellulose, water and soap, it is possible to form an environmentally friendly porous fiber material, which has the same sound absorption capacity as mineral wool. The purpose of this study is to investigate how the physical and chemical properties of the fiber affect the absorption capacity of the foam-formed pulp panel. The purpose is to find properties that increase the sound absorption ca-pacity. The raw materials used in the study were hardwood and softwood kraft pulp from different bleaching stag-es and dissolving pulp. There were eight pulps with different properties. The softwood pulps were made of pine and the hardwood pulps were made of birch. The pulp was examined for fiber length and width, spe-cific fiber surface area, chemical composition, pore size distribution and average pore diameter. A foam-forming technique was used to prepare the samples, in which the pulp was foamed with water and a surfac-tant. The foam was placed on a water-permeable metal mesh in a mold and dried. The result was a light and porous fibrous panel. Samples were cut from the panels and the sound absorption coefficient was measured using an impedance tube. The study noticed that the density of the sample had a significant effect on the absorption coefficient. Samples with different densities were difficult to compare. On average, the higher the sample density, the higher the sound absorption coefficient. However, the absorption coefficients dissolving pulps were high despite their low densities. The effects of the measured properties of fibers were difficult to determine be-cause it was not known whether the absorption coefficient was affected by measured property or by anoth-er property that was not considered in this study. There were no significant differences in the absorption coefficients with the samples of the same density. According to the results of this study, fiber length and width, chemical composition and the surface area of fibers do not have significant effect on the ability of the cellulose panels to absorb sound. Dissolving pulp had the highest absorption coefficients and the lowest density. By increasing the density of dissolving pulp it’s the absorption coefficient can be raised above the absorption coefficient of glass wool.
-
(2024)Kunnostusojitus on metsänparannuskeino, jolla pyritään lisäämään ojitetun suon kuivatusta puuston kasvun parantamiseksi. Teollisuuden puunhankinnalle se on tärkeää, koska neljännes koko Suomen puuston tilavuudesta kasvaa suometsissä. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin 22:ta Metsäliitto Osuuskunnan vuosina 2019–2023 toteuttamaa kunnostusojitushanketta Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa. Kunnostusojitusta oli tehty hankkeilla yhteensä 121 km ja niiden yhteenlaskettu ojitusala oli 489 ha. Tutkimukseen valittiin mukaan tavanomaisia ja erityiskohteita sisältäviä kunnostusojitushankkeita, joilla oli keskenään maantieteellistä ja hankekohtaista vaihtelua. Tutkimuksen teoriatausta pohjautui Metsänhoidon suosituksiin ja muuhun tutkimustietoon. Tutkimus toteutettiin soveltavana havaintoihin ja mittauksiin perustuvana tutkimuksena, jonka tavoitteena oli selvittää, missä asioissa Metsäliiton toteuttamat kunnostusojitukset olivat onnistuneet, missä oli kehitettävää, sekä miten kunnostusojitusta voitaisiin jatkossa tehdä paremmin. Tutkimuksen teemat olivat kunnostusojituskelpoisuus, kunnostusojitustarve, kunnostusojituksen tekninen onnistuminen, vesiensuojelurakenteet- ja menetelmät ja luontokohteiden huomiointi. Aineisto koostui kunnostusojitushankkeiden ennakkoanalyyseistä ja maastokäynneistä. Hankkeet kartoitettiin ennakkoon hankeasiakirjojen ja paikkatiedon avulla. Maastokäynnit- ja mittaukset tehtiin elo-syyskuussa 2023, jolloin tarkastettiin erityistä huomiota vaativat kohteet ja suoritettiin ojamittaukset sarkaojista. Koealoja oli yhteensä 209. Tutkimuksen mukaan Metsäliiton toteuttamat kunnostusojitukset olivat pääosin hyvällä tasolla ja toteutettu suunnitelmien mukaisesti. Lähes kaikilla hankkeilla oli selkeät perusteet kunnostusojitustarpeelle ja -kelpoisuudelle. Kunnostusojitusten tekninen toteutus oli keskimäärin Metsänhoidon suositusten mukaisia. Kaikilla hankkeilla edellytykset tavanomaiselle vesiensuojelulle täyttyivät ja luontokohteet oli otettu huomioon rajaamalla ne erilleen hankealueista. Kehitettävää havaittiin ojakohtaisessa perkaustarpeen arvioinnissa, ojasyvyyksissä ja -leveyksissä, lietekuoppien ja laskeutusaltaiden koissa, allasmaiden maisemoinnissa, sopivien vesiensuojelumenetelmien valinnassa ja toteutuksessa sekä maalajin hienojakoisuuden paremmassa huomioimisessa eroosion välttämiseksi. Paikoin oli toteutettu myös tavanomaisesta poikkeavaa kunnianhimoista vesiensuojelua. Tutkimuksen viiden vuoden tarkastelujaksolla hankkeiden keskimääräinen ojasyvyys ja -leveys oli pysynyt samalla tasolla suositusten rajoissa, mutta ojasyvyydet ja -leveydet olisivat voineet olla yksittäistapauksissa pienempiä. Hankkeilla oli ojien kuivavaraa keskimäärin riittävästi ja vedenpinnan taso oli pysynyt maltillisena, mikä indikoi riittävää veden liikkumista ojissa sekä kuivatuksen onnistumista kasvukauden lopussa. Hankkeilla toteutetuilla kunnostusojituksilla oli saavutettu niiden päämäärä, eli kuivatus paremmalle puuston kasvulle. Tätä tutkimusta voidaan käyttää Metsäliiton kunnostusojitusten laadunhallintajärjestelmän kehittämisessä. Kunnostusojituksia Metsäliiton toimesta voitaisiin tehdä jatkossa paremmin kiinnittämällä enemmän huomiota kunnostusojitusten suunnitteluun, niiden toteutumiseen käytännössä, sekä lisäämällä laadunvalvontaa ja koulutusta.
-
(2021)Urban forests have recreational values in daily life of people. Planning the use of urban forest is considered through social, ecological, economical and cultural sustainability goals. Besides a forest plan that focuses on concrete forest use, many Finnish municipalities also have a forest strategy. Forest strategy gives a longer perspective for the goals of the use of the forest. Public participation is used as part of the forest planning in municipalities in varying levels. This master’s thesis focuses on the use of different public participation methods in forest planning in Finnish municipalities. The main focus is to explore what kind of methods/ combinations of methods are used and how the municipalities’ forestry experts view the main benefits, problems and chances of improvement in the used practices. The study is carried out as a qualitative study, interviewing forestry experts from 14 Finnish municipalities and analyzing the interviews using qualitative content analysis. The interviews are targeted to municipalities, that have made a forest plan and used public participation in the planning process. The results show that the participatory processes varied a lot between municipalities and each municipality had made their own way of including participatory methods into the forest planning process. However, the methods used were mostly the same, the most used being different kinds of online surveys and surveys using spatial information, common meetings, and forest walks. Two of the municipalities used participatory planning, that involved stakeholders in the planning group. It’s more conventional to use lighter participatory methods, that don’t require as much involvement from the participants. According to the interviews, the main benefits brought by public participation are trust-building, informing residents and having an insight into the public opinion, along with reaching an approved plan. The main problems considering public participation are limited resources and time for the planning, single strong opinions that dominate the conversation, conflicting interests and skills for executing public participation.The ways to improve public participation process included more thorough planning of the process and sufficient amount of time for it, using participatory experts thorugh a consult firm or from municipality’s own workforce, explaining and visualizing effects of forest use for the public and more active ways to inform the public.
-
(2020)Kuormainvaakamittauksessa puutavara mitataan puutavara-auton tai kuormatraktorin kuormaimeen asennetun, useimmiten hydrauliseen paineeseen perustuvan vaa’an avulla. Kuormainvaakamittaus on yksi puutavaran mittaukseen käytetyistä menetelmistä niin työ-, urakointi- kuin luovutusmittauksessa. Sen ongelmaksi on kuitenkin todettu aiempien tutkimusten perusteella vaakojen punnitustarkkuuden vaihtelut, joita aiheuttavat esimerkiksi lumi ja jää. Sen ohella menetelmän käytettävyydessä, kuten punnitustulosten tiedonsiirrossa, on todettu olevan kehitettävää. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella kuormainvaakojen punnitustarkkuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi tavoitteena on selvittää kohteita, joita kehittämällä menetelmän käytettävyyttä voitaisiin parantaa tutkimuksen toimeksiantajana toimineessa yrityksessä. Punnitustarkkuutta tutkittiin analysoimalla kuormainvaa’an ja siltavaa’an punnitustulosten välisiä eroja. Analysoitu aineisto käsitti yhteensä 95 296 kuormaa kuuden eri tehtaan puutavaran vastaanotosta. Kuormista 42 448 oli yhden puutavaralajin kuormia, joista analysoitiin taustamuuttujien, kuten kuljetusmatkan, vaikutusta punnituseroon. Tämän ohella kuormainvaakamittauksen suorittamista tutkittiin haastattelututkimuksen avulla. Sen kohderyhmänä olivat punnituserojen perusteella valittujen kahdeksan eri kuljetusyrityksen toimihenkilöt sekä vaakavalmistaja Tamtron Oy. Kuormainvaakojen punnitustarkkuuden todettiin olevan keskiarvollisesti hyvä, mutta punnituserojen keskihajonta oli melko suuri. Siitä kertoo lasketut luottamusväliestimaatit suhteelliselle punnituserolle. Siltavaa’an ja kuormainvaa’an välisen punnituseron todettiin kasvavan huhtikuusta elokuulle. Tähän uskotaan haastatteluiden perusteella olevan syynä säätilavaihtelut sekä puutavaran alhainen ominaispaino ja sen vaikutus punnituseron kertaantumiseen nostettaessa useampia taakkoja. Kuormakoolla, puutavaralajilla, kuljetusmatkalla ja kauppatavalla havaittiin olevan vähäisiä vaikutuksia punnituseroon. Näiden vaikutusten varsinaiset syyt jäivät kuitenkin osin epäselviksi. Haastattelututkimuksen tulosten perusteella punnitustarkkuuteen vaikuttavat myös varastopaikka, säätila, kuljettajan toimintatavat sekä useat muut tekijät. Tutkimuksen tulosten perusteella kuormainvaakaa käytetään aina kuormaamisen yhteydessä kuormakoon hallitsemiseksi. Punnitustarkkuuden seurantaan käytettiin yrityksissä joko ainoastaan siltavaakaa tai sen ohella testipunnusta. Punnitustarkkuuden seurannan todettiin olevan aktiivista, mutta kalibrointi- ja viritystietojen kirjaamisessa havaittiin olevan puutteita. Haastateltavien mukaan kuormainvaakamittaus lisää toiminnan joustavuutta, koska mittaus ei ole paikka- tai aikasidonnaista. Menetelmän käytön edistämiseksi vaakalaitteita olisi kuitenkin tärkeää kehittää punnitustarkkuuden, toimintavarmuuden sekä käytettävyyden osalta. Esimerkiksi Tamtron Oy on tuonut alkuvuodesta 2020 markkinoille uuden sukupolven venymäliuska-anturitekniikkaan perustuvan vaa’an, jonka odotetaan ratkaisevan vanhojen hydraulisten vaakojen ongelmia.
-
(2022)Invasive non-native species create an increasing threat to diversity in nature and economics. Invasive species are expected to spread even wider due to climate chance. The Japanese rose (Rosa rugosa L.) is a species widely spread by humans for its decorative value. The japanese rose replaces native plant species and creates problems on seashores, where it thrives. It creates a threat to many endangered biotopes and their plantation. Chondrostereum purpureum (Pers. ex Fr.) has been studied for a biological method for brushwood maintenance. The method has yielded good results on several species of the Rosaceae family , for instance on Black cherry (Prunus serotina Ehrh.) and Pin cherry (Prunus pensylvaica L.f.) This study aims to declare, whether C. purpureum can be viewed as a potential method for controlling the Japanese rose. The effect of C. purpureum on the Japanese rose was studied for one growing season in Lauttasaari, Helsinki. In the study, the roses were cut and the freshly cut surfaces were treated with a C. purpureum solution in June 2021. The data were collected in June-September 2021. Despite the shortness of the study period, the results were promising. The fungal treatment decreased the number of live sprouts and increased the number of dead sprouts. Living sprouts were shorter and the amount of rosehip berries was lower in roses treated using C. purpureum than in roses that were cut only. It seems that the C. purpureum treatment provides a potential method for controlling the Japanese rose.
-
(2021)Suomessa metsien tutkimus painottuu talousmetsiin, vaikka 13 % Suomen metsistä on suojeltuja. Luonnontilaisten metsien kasvun ymmärtäminen on tärkeää metsien hiilensidonnan ja biomassan tuotannon ymmärtämisen kannalta verrattuna talousmetsiin. Tämän tutkimuksen tavoite on tutkia kuusen (Picea abies) kasvun ajallista muutosta luonnontilaisissa kuusivaltaisissa metsissä ja selvittää syitä mahdolliselle kasvun muutokselle. Tutkimus pyrkii vastaamaan kysymyksiin luonnontilaisten metsien kuusen kasvuun vaikuttavista tekijöistä ja vertaamaan kasvun muutosta talousmetsien kasvun muutokseen. Kuusen kasvua luonnontilaisissa metsissä tarkasteltiin 25:llä koealalla vuosien 1991–2019 välillä mittaamalla koealat kolmena eri ajankohtana. Mittausten välille saatiin kaksi erillistä kasvun tarkastelujaksoa. Tutkimuksessa tarkasteltiin kuusten nettoperustuotantoa (NPP = net primary productivity) ja tilavuutta metsikkötasolla ja niiden muutosta eri tarkastelujaksojen välillä. Puiden tilavuus ja NPP:n laskemiseen käytetty puiden biomassan muutos saatiin käyttämällä kuusen tilavuusmallia sekä biomassamalleja. NPP:n ja tilavuuden muutoksen syitä tarkasteltiin koealojen maantieteellisen sijainnin ja kasvuolosuhteiden, metsän kuolleisuuden ja latvuspeittävyyden kannalta. Luonnontilaisten metsien kuusen NPP kasvoi keskimäärin 0,02 kg C/m2/v tämän tutkimuksen mittausten aikana, joka tarkoittaa ~11 % NPP:n kasvua 1991–2019. Kuusten tilavuus kasvoi tarkastelujaksolla 1 (1991–2007) 2,3 m3/ha/v ja tarkastelujaksolla 2 (2007–2019) 3,0 m3/ha/v. Metsän latvuspeittävyydellä tai puiden vuosittaisella kuolleisuudella ei havaittu olevan korrelaatiota kuusten NPP:n tai tilavuuden muutokseen. Kuusten tilavuus kasvoi molemmilla tarkastelujaksoilla voimakkaammin eteläisemmillä koealoilla verrattuna pohjoisempiin. Kuusten NPP ja tilavuus on tutkimuksen perusteella kasvanut luonnontilaisissa metsissä viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Kuusten NPP ja tilavuuden kasvun muutos on ollut suurempaa pohjoisemmissa luonnontilaisissa metsissä verrattuna eteläisempiin. Tilavuuden kasvu on keskimäärin yhtä suurta kuin vanhoissa talousmetsissä. NPP:n ja tilavuuden muutoksen voimakkuuteen vaikuttaa ainakin metsän maantieteellinen sijainti. Metsien rakenteellinen muutos ei tämän tutkimuksen perusteella vaikuta puuston kasvun muutoksen. Luonnontilaisten metsien monimuotoinen rakenne tuo haasteita puuston muutoksen tarkasteluun ja puiden kasvun muutoksen ymmärtämiseksi vaadittaisiin mahdollisesti tarkempaa tarkastelua metsän rakenteesta.
Now showing items 41-60 of 162