Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Aaltonen, Elisa (2017)
    General anti-abuse rules (GAARs) are seen as effective tools in the battle against tax avoidance and aggressive tax planning exercised by multinational enterprises (MNEs). The open-ended design of GAARs allows tax authorities to keep up with the ever changing landscape of international tax planning. As MNEs engage eminently in cross-border activities and make use of the differences in tax systems of different jurisdictions efficient tools are called for both in the international and in the EU context. In the global scene the OECD has been the initiator in the fight against base erosion and profit shifting with the BEPS action Plan. Accordingly, EU has answered to this increasing international pressure with several legislative initiatives, the most recent of which is the Anti Tax Avoidance Package including the Anti Tax Avoidance Directive (ATA Directive), which also entails a formulation of an EU wide GAAR in the Article 6 (ATAD GAAR). The new ATAD GAAR represents an unprecedented approach in the field of European direct tax law since it creates a detailed anti-abuse provision with the objective of harmonizing the national general anti-abuse rules. The tension from the Community law on national legal systems is twofold: on the one hand, it constitutes the requirement of positive action for the Member States. A Member State lacking a GAAR will be required to stipulate one in order to comply with the Community law. However, the Community law does not only require member states for action, but also sets limits for the national legislation i.e. requires the Member States to refrain from restrictive legislation. The ATAD GAAR is a manifestation of the anti-abuse doctrine formed in the case law of the European Court of Justice. It reflects the three tests that are also included in the anti-abuse provision of the Parent Subsidiary Directive, namely the main purpose test, the conflict with object and purpose test and the artificiality test. On the one hand the rule is necessary to allow Member States to protect their tax bases against the most creative and novel tax planning structures that are not yet addressed through specific provisions. On the other hand, however, the GAAR poses concerns regarding the principles of legality and legal certainty, as it stretches the competence of courts and tax administrations in interpretation of tax avoidance cases. In the EU context also the requirements caused by the Union primary law, namely the fundamental freedoms protecting the smooth functioning of the internal market have to be taken into account. The Finnish tax system already entails a GAAR that applies both to domestic and cross-border situations (VML 28). The compatibility of the Finnish rule with the ATAD GAAR is not evident. As the two rules differ both in their wording as well as in their scope of application, the compatibility of the Finnish rule as well as the interpretation doctrine concerning its application need to be systematically analyzed. As the ATA Directive stipulates only the minimum level of protection that the domestic rules have to attain, the Finnish rule can be stricter from the perspective of the taxpayers. However, the Union primary law sets the upper limit for the application of the rule. For the VML 28 to be compatible with the requirements caused by the Union law, the constituting elements of the ATAD GAAR need to be reflected in the application of the VML 28.
  • Manner, Aino (2020)
    Osa keskushermostoon vaikuttavista lääkkeistä on riippuvuutta aiheuttavia ja päihteinä käytettyjä. Tämä on olennaista huomioida jo ennen uusien lääkkeiden markkinoille tuloa. Lisäksi on tärkeää yrittää ymmärtää yhä paremmin jo käytössä olevien, mutta väärinkäytettyjen lääkkeiden toimintaa. Erityisesti Yhdysvaltojen tämänhetkinen opioidiepidemia on nostanut esille tällä hetkellä käytössä olevien opioidien haittavaikutukset. Lääkkeen riippuvuuspotentiaalia voidaan mitata monilla eri tavoin. Ehdollistettu paikkahakuisuus (CPP) mittaa tutkittavan aineen palkitsevia ominaisuuksia ja perustuu klassiseen ehdollistumiseen. Menetelmä on hyvin vakiintunut ja soveltuu käytettäväksi eri eläinlajeilla. Menetelmää ei kuitenkaan ole validoitu ihmisillä, ja on syytä huomata, että todellisuudessa ehdollistumistapahtumat voivat olla monimutkaisempia. Tarkastelen tutkielmassani keskushermostoon vaikuttavan lääkeainekandidaatti ganaxolonen väärinkäyttöpotentiaalia ehdollistetun paikkahakuisuuden avulla. Tutkimuksessa käytettiin poistogeenisiä hiiriä, joilta puuttuu toimiva GABAA –reseptorin δ-alayksikkö, sekä villityypin hiiriä. Paikkahakuisuuden sijaan ganaxolonen havaittiin aiheuttavan paikka-aversiota villityypin hiirillä, mutta ei poistogeenisillä hiirillä. Täten vaikuttaa siltä, että lääkkeellä ei luultavasti ole väärinkäyttöpotentiaalia. Lisäksi tutkin samanlaisilla hiirillä morfiinin vaikutusta kivuntuntemiseen. Tässä tutkimuksessa havaitsin, että kyseiset poistogeeniset hiiret olivat herkempiä morfiinin kipua vähentävälle vaikutukselle kokeessa, joka mittaa kipureaktioita spinaalitasolla, mutta supraspinaalireaktioita mittaavassa kokeessa eroa ei havaittu. Lisäksi poistogeenisillä hiirillä ei havaittu paikkahakuisuutta morfiinin suhteen. Tätä tietoa voidaan mahdollisesti myöhemmin hyödyntää kehitettäessä tehokkaampia kipulääkkeitä tai lääkeyhdistelmiä, joilla olisi pienempi riippuvuuspotentiaali.
  • Paasikoski, Nelli (2016)
    γ-Aminobutyric acid (GABA) is the main inhibitory neurotransmitter in the central nervous system. It acts upon two classes of GABA receptors: ionotropic and metabotropic. The GABAB receptor is a metabotropic G protein-coupled receptor (GPCR) that associates with the Gαi/o family of G-proteins causing inhibitory actions via the inhibition of adenylyl cyclase. Baclofen, a GABAB receptor agonist, has recently been found to be a potential treatment of alcohol addiction by suppressing the drug craving stage of the addiction cycle. However, the adverse side effects of baclofen including sedation and hypothermia, as well as its narrow therapeutic index, have limited its clinical use in the treatment. Positive allosteric modulators may be the answer to providing more selective and personalised treatments. These modulators function by enhancing or attenuating the response activated by the agonists, while having little inherent intrinsic activity. Therefore, they are less likely to cause adverse effects while also reducing the dosage of the agonistic drugs, essentially diminishing the adverse effects of the agonist. Mu-opioid receptor antagonists have been available for the treatment of alcohol and drug addiction for over 20 years. Preclinical studies have found that a continuous infusion of naltrexone has led to the increased consumption of ethanol after the drug has been metabolised out of the system. Furthermore, nalmefene, a specific and potent opioid antagonist has been developed and shown to have therapeutic advantages over naltrexone. Our study wanted to compare sex-specific brain-wide distribution of G-protein coupling after activation of GABAB receptors by baclofen and the positive allosteric modulator RacBHFF in ten RccHan®:WIST albino male and female rats, and compare species differences between the rats and five wildtype C57BL/6J male mice. Furthermore, we wanted to determine whether G-protein coupling of GABAB receptors is altered in sixty female AA (Alko, Alcohol) alcohol-preferring rats with and without various modes of treatments with naltrexone and nalmefene (7 daily injections or 7-day continuous infusion using osmotic minipumps at equipotent low and moderate doses). We did this using [35S]GTPγS autoradiography as means to measure the efficacy and potency of different concentrations of RacBHFF combined with 30 µM baclofen. Our results showed that RacBHFF does have positive allosteric activity on baclofen-stimulated GABAB receptor-mediated G-protein activation and the extent of it was regionally dependent. RacBHFF had greatest efficacy in the cerebellum, cortex and thalamus in all the samples studied. Furthermore, 30 µM baclofen alone and 10 µM RacBHFF alone are not enough to produce a statistically significant enhancement in GABAB activity in all brain regions, but RacBHFF combined with baclofen does. High concentrations of RacBHFF (100 and 300 µM) led to the complete inactivation of the receptors with G-protein coupling levels falling below non-specific binding levels, thus indicating tolerance. This was noticed in both of the sexes, as well as both of the species, indicating high system stability. Furthermore, there were no statistically significant differences between the species, and only minor regional statistically significant differences between the sexes. Comparing the regional baclofen-stimulated GABAB receptor-mediated G-protein activation between the two rat models showed that there are slight statistically significant differences, most of which are present in the nucleus accumbens, a part of the mesolimbic dopamine reward pathway. In addition, continuous 7-day infusions of a moderate dose (4 mg/kg) of nalmefene produced the greatest statistically significant enhancement of receptor stimulation by RacBHFF and baclofen when compared to the saline-treated samples. Seven daily injections of the same dose of nalmefene also produced statistically significant RacBHFF and baclofen-stimulated GABAB receptor activation in the amygdala and medial habenular nucleus. Therefore, a moderate dose of nalmefene (either as a continuous infusion or repeated injections) seems to produce the greatest overall enhancement of RacBHFF-induced stimulation of GABAB receptors. In conclusion, our results reveal that depending on the concentration of RacBHFF and the location of the receptors, RacBHFF differs in its efficacy to GABAB receptors in both wildtype and treated animal models. Furthermore, our results provide the first preclinical evidence that in the presence of opioid receptor tolerance, the GABAB receptor remains rather unaltered although the signal transductions of opioid and GABAB receptors are identical. This suggests that a combinational therapy of the GABAB receptor PAMs with a mu-opioid antagonist may potentially enhance the anti-craving, anti-alcohol-consuming habits of alcohol-addicted individuals.
  • Michallik, Heli (2012)
    Inhibitory GABAergic neurotransmission seems to play a central role in the effects of ethanol on the central nervous system. However, the exact mechanism of ethanol action as well as the role of the GABAA subunits in this mechanism remains unclear. The imidazobenzodiazepine Ro 15-4513 acts as a partial inverse agonist of the GABAA receptors by binding to their benzodiazepine sites which contain a γ2 subunit. In addition, ethanol and Ro 15-4513 seem to bind in a competitive manner and with high affinity to δ subunit-containing extrasynaptic GABAA receptors that mediate tonic inhibition. There exists conflicting evidence about the role of the δ subunit in the mechanism of antialcohol effects of Ro 15-4513. Clinical evidence of the efficacy of γ-hydroxybutyric acid (GHB) in suppressing alcohol withdrawal syndrome has been shown, even though only little preclinical research has been done on this subject. GHB has agonistic effect on the GABAB receptors and on the putative GHB receptors. GHB seems to share a very similar pharmacological profile with ethanol and there is also some proof of their synergistic effects. However, the exact mechanism of ethanol consumption suppressing action of GHB is not exactly known. The aim of this study was to determine the role of the γ2 and δ subunits in the effects of Ro 15-4513 (0, 3 mg/kg) on voluntary ethanol drinking and on the motor coordination suppression by ethanol (1.5 g/kg). In addition the effects of nonselective benzodiazepine flurazepam (0, 6 mg/kg) and GHB (0, 100, 150 mg/kg) on ethanol drinking and the effects of GHB on motor coordination were examined. The rotarod method (∅ 6 cm, fixed speed 6 r.p.m.) was chosen to determine the motor coordination. The drinking-in-the-dark (DID) method was applied to study the drinking effects. In this method the water bottle in the home cage of each mouse was replaced with an ethanol dilution (20 % v/v) for a certain time in the beginning of the dark phase of the light/dark cycle. A knock in mouse line γ2I77-lox with a point mutation in the γ2 subunit gene was used in the experiments. The mutation decreases the affinity of the receptor for certain benzodiazepine structures like that of Ro 15-4513 in the brain. The C57BL/6J mouse line was used as control. Both Ro 15-4513 (3 mg/kg) and GHB (150 mg/kg) significantly reduced ethanol drinking. The GHB dose of 100 mg/kg failed to reach significance probably due to the relatively long drinking time (1 h) used in the experiment in comparison to the short half-life of this drug. Flurazepam (6 mg/kg) significantly enhanced ethanol drinking which as expected was not affected by the mutation of the γ2I77-lox mouse line. Ro 15-4513 (3 mg/kg) failed to reduce the ethanol-induced suppression of motor coordination probably due to a too low dose. The GHB rotarod experiments suggest that the GHB (150 mg/kg) ethanol drinking suppressing effect may have been partly caused by its sedative effects. There was no significant difference between the used mouse lines in the effects of Ro 15-4513. This would suggest that the γ2 subunit does not play a significant role in the effects of Ro 15-4513. However, in order to draw a final conclusion more experiments must be done with the γ2I77-lox as well as with the δ subunit knockout mouse line, which we were unfortunately not able to include in this study as originally planned.
  • Villikka, Ilkka (2019)
    Tutkimuksen aiheena on Markku Pääkkösen alttaritaideteos Gabrielin siipi vuodelta 2002. Gabrielin siipi on Pakilan seurakunnan Hyvän Paimenen kirkon alttariartefakti. Pakilan seurakunta on osa Helsingin seurakuntayhtymää. Gabrielin siipi tunnistetaan ja huomioidaan formaalin kuvauksen keinoin, valokuvien toimiessa havainnollistavina viitteinä. Tutkielmassa huomioidaan esteettinen ja hengellinen tila, sekä näiden elementtien yhtäläisyys suhteena taideteoksen ominaisuuksiin. Gabrielin siiven ollessa taideteoksena uskonnollisessa tilassa, yhdistyy artefaktissa hengellinen ja esteettinen perinne. Tutkimuskysymys luo tekstin kontekstin, jolla Gabrielin siipi merkityksellistyy C.S. Peircen semioottisen teorian viitekehyksellä. Tutkimuskysymys on: miten Gabrielin siiven materiaaliset ja valoelementit ovat suhteena valoon, luontoon ja hengelliseen tilaan? Tutkimuskysymys rakentaa analyysin pääluvut; Valo, Luonto ja Hengellinen tila, joissa huomioidaan C.S. Peircen semioottisen merkkiteorian taustakehyksenä ja kivijalkana oleva fenomenologia, joka on jaoteltu kolmeen olemisen ja olevaisen rakenteelliseen ominaisuuteen; laadulliseen, suhteeseen (relation) ja representaatioon. C.S. Peircen fenomenologinen ja semioottinen teoria avataan tutkimuksen edetessä; päälukujen Valo, Luonto ja Hengellinen tila merkityksellistäen Gabrielin siipi alttaritaideteoksen. Tutkimuksen aiheen ollessa taideteos, niin taidehistoria kuin estetiikka ovat osallisena Gabrielin siiven materiaalisten ja valon elementtien sisäistämisessä uskon ja filosofian historiaan, mitkä ovat suhteena luomassa valon, luonnon ja hengellisen tilan olemuksellisuutta mahdollistaen Hyvän Paimenen alttaritaideteoksen erityisyyden ja identiteetin Gabrielin siipenä. Prosessuaalisuus kolmen fenomenologialla on tutkimustulos Gabrielin siipi taideteoksesta. Kolmen fenomenologia on dimensionaalisesti vapaina suhteina ja keskinäisinä sulautumina muodostaen taideteoksen struktuurin, joka elää keskinäisinä suhteina, muodostaen olemassaolon ja olevan. Toinen tutkimustulos on mysteerin ja tiedon luova dialogi, mahdollistaen tiedon avoimuuden, joka on myös tieteellisen tekstin etenemisen edellytys, tarkoittaen myös säännön ja tottuvuuden suhteuttamista opitun tiedon sisällön uudelleen kasvuun.
  • Pylkäs, Marjut (2013)
    Gabrielin torvi on kolmiulotteinen matemaattinen kappale, jonka pinta-ala on ääretön, mutta jonka tilavuus on korkeintaan piin suuruinen. Kappaleen olemassaolon huomasi italialainen fyysikko Evangelista Torricelli. Gabrielin torven olemassaolo hämmensi 1600-luvun matemaatikkoja, koska matemaattiset metodit ja tieto eivät olleet vielä kehittyneet niin paljon, että Gabrielin torven kaltaisille kappaleille olisi pystytty antamaan ymmärrettäviä todisteita. Kappaleen nimi viittaa kristillisen mytologian tuomiopäivään, jolloin arkkienkeli Gabriel puhaltaa torveensa ja tunnettu, äärellinen maailmamme loppuu yhdistyen päättymättömään jumalaiseen todellisuuteen. Nimi kuvaa kappaletta hyvin, sillä Gabrielin torvessa yhdistyy äärellinen ja ääretön mielenkiintoisella tavalla. Kochin lumihiutale on Gabrielin torven analogia tasossa. Se on tasokuvio, jonka pinta-ala on äärellinen, mutta sen piirin pituus on ääretön. Tämän kaiken ja muut lumihiutaleen mielenkiintoiset ominaisuudet löysi ruotsalainen matemaatikko Helge von Koch vuonna 1904. Kochin löydökset olivat merkittävä etappi fraktaalitutkimuksen saralla. Gabrielin torvea ja Kochin lumihiutaletta voisi ensisilmäyksellä luulla paradokseiksi, mutta sitä ne eivät kuitenkaan ole. Sekä torvea, että lumihiutaletta voi käyttää peruskoulun ja lukion matematiikan opetuksessa elävöittämään opiskelua ja tuomaan lisää syvyyttä käsitteisiin.
  • Carlsson, Thomas (2011)
    I detta arbete undersöks naturvetenskaplig kunskap ur ett filosofiskt perspektiv. Arbetets centrala ämne är det naturvetenskapliga experimenterandets praktiska aspekter och deras anknytningar till den teoretiska naturvetenskapliga kunskapen. Ämnet behandlas med hjälp av Hans-Georg Gadamers hermeneutiska filosofi i boken Wahrheit und Methode. Gadamers utgångspunkt i denna bok är att hermeneutiken beskriver vad som händer i texttolkning då en tolkare förstår en skriven text, men han antyder också att hermeneutiken har vidare tillämpningsområden, till och med att den universalt beskriver alla former av mänsklig förståelse. Syftet med detta arbete är att undersöka hur Gadamers hermeneutik kan tillämpas på naturvetenskaplig förståelse och vilka ändringar man då måste införliva i hermeneutiken samt att skissa grunddragen för en hermeneutisk modell av naturvetenskaplig kunskap. I arbetet presenteras först de centrala elementen i Gadamers hermeneutiska filosofi, speciellt föromdömens positiva inverkan på tolkandet och den verkningshistoriska effekten bakom varje tolkning. Sedan diskuteras bristerna i Gadamers argument för hermeneutikens universalitet, speciellt hans starka betoning av språket som grunden för all förståelse. Om Gadamers hermeneutik skall kunna tillämpas på naturvetenskapens område måste även observationer kunna vara föremål för tolkning. De dominanta trenderna i vetenskapsfilosofin då Gadamer skrev Wahrheit und Methode är en förklaring till att Gadamer starkt förbinder sig till textförståelsen och oftast diskuterar den naturvetenskapliga kunskapen endast som en negativ motpol till den humanvetenskapliga. Vetenskapsfilosofins utveckling efter Wahrheit und Methode, speciellt det faktum att fullständig objektivitet inte mera anses vara ett realistiskt ideal, höjer förväntningarna på hermeneutikens värde för naturvetenskapernas filosofi. Till följande diskuteras tre bidrag till naturvetenskapernas filosofi som är speciellt värdefulla för en hermeneutiken. Den första av dessa är Sylvain Brombergers analys av ovisshet i vetenskapliga undersökningar. Bromberger hävdar att vetenskaplig forskning riktas mot frågor vars svar forskaren inte kan föreställa sig på förhand. Brombergers analys tyder på att det finns en hermeneutisk dialektik av frågor och svar i naturvetenskapliga experiment där forskaren strävar till att göra observationer för att besvara sina frågor. Det andra bidraget är Michael Polanyis studie av den praktiska och personliga kunskapens betydelse för all vetenskaplig forskning. Här är speciellt det vetenskapliga språkets utveckling i samband med experimentering av intresse. Det tredje bidraget är Robert Creases studie av experimentella observationer som visar att observationstolkning innefattar många element som kan förknippas med hermeneutiken. Analysen av de tre ovannämnda studierna leder till följande slutsatser. Den naturvetenskapliga forskningens hermeneutiska element förväntas vara starkt framför allt i experimentell forskning där forskaren utreder nya frågor i en kontinuerlig dialog av tekniskt prövande, praktisk identifiering och språklig beskrivning av nya fenomen. Speciellt beaktansvärd är skillnaden mellan verifierande och upptäckande naturvetenskapliga undersökningar. Tidigare resultat kan verifieras med hjälp av mätningar som specificeras på förhand, men ingen kan på förhand specificera de tekniska och språkliga steg som krävs för ett framgångsrikt upptäckande experiment. Experimentella upptäckter kräver därför en praktisk kunskap som inte kan reduceras till ren teori eller metodologi. Denna praktiska kunskap kan beskrivas med hjälp av Gadamers hermeneutik. Till sist diskuteras vissa grundläggande drag som kan sägas vara karakteristiska för en hermeneutisk modell av naturvetenskaplig kunskap. Speciellt den naturvetenskapliga kunskapens historiska natur, fördomarnas betydelse i naturvetenskaplig forskning samt vikten av forskarens personliga perspektiv i den naturvetenskapliga observationen är viktiga stöttestenar som gör att den hermeneutiska naturvetenskapsmodellen skiljer sig betydligt från modeller som betonar naturvetenskapernas objektivitet. Men det hermeneutiska perspektivet utesluter inte nödvändigtvis andra perspektiv. Dess huvudsakliga nytta är att den tillåter oss att undersöka sidor av naturvetenskaplig kunskap som objektivitetsbetonande modeller lämnar alltför mycket i skymundan. Till dessa hör speciellt det praktiska arbetet i naturvetenskaplig experimentering.
  • Kortelainen, Liisa (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2011)
    Tutkimukseni oli osa laajempaa omega-3-rasvahappotutkimusta lonkkaniveldysplasiaa sairastavilla koirilla. Lonkkaniveldysplasia tarkoittaa lonkkanivelen epänormaalia kehitystä. Sen syntyyn vaikuttavat perintötekijät ja ympäristö. Lonkkaniveldysplasia on yleinen sairaus etenkin isoilla koiraroduilla. Se johtaa nivelrikkoon ja krooniseen kipuun. Kivun arvioinnin tulisi olla objektiivista, mutta koska eläimet eivät osaa kertoa kivustaan, niiden kivun arvioiminen perustuu usein arvioijan subjektiiviseen näkemykseen. Eläinten kivun objektiiviseen arviointiin ei ole olemassa riittävästi menetelmiä. Osatutkimukseni tarkoitus oli arvioida askelvoimamaton soveltumista kroonisen kivun arviointimenetelmäksi. Kaksoissokkoutetussa tutkimuksessa oli loppuun saakka mukana 71 koiraa. Koirat jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään, joista toinen söi tutkittavaa Doils-kalaöljyvalmistetta ja toinen lumevalmistetta 4 kk ajan. Tutkimukseeni liittyen koiria juoksutettiin askelvoimalevyn ja askelvoimamaton yli useita kertoja jokaisella kolmella tutkimuskäynnillä. Lisäksi omistajat vastasivat yhteensä seitsemän kertaa kyselyihin, joissa oli muun muassa kaksi visuaalista analogista asteikkoa (VAS; elämänlaatu ja liikkumisvaikeudet) ja kysymykset, joista laskettiin krooninen kipuindeksi (HCPI). Vertasimme askelvoimamatolla ja askelvoimalevyllä saatuja tuloksia toisiinsa sekä VAS:hin ja HCPI:iin. Hypoteesimme oli, että näiden eri menetelmien tulosten välillä olisi selvä korrelaatio. Jos koiran kipu vähenisi, VAS:n ja HCPI:n lukemat pienenisivät ja sekä askelvoimalevyllä (maksimaalinen kohtisuora voima/PVFz, impulssi/IMP) että askelvoimamatolla (maksimipaine ja aktivoituneiden sensoreiden lukumäärä) mitattujen parametrien arvot nousisivat ontumisen vähentyessä. Toinen hypoteesimme oli, että askelvoimamatolla ontuminen havaittaisiin helpommin käynnissä kuin ravissa. PVFz:n ja IMP:n havaittiin korreloivan huomattavasti paremmin keskenään, jos ne oli normalisoitu ajan suhteen. Täten esimerkiksi kliinisissä seurantatutkimuksissa näitä parametreja tulisi käyttää ajan suhteen normalisoituina. Molempien VAS:n jaHCPI:n välillä oli hyvä korrelaatio. Ne eivät kuitenkaan korreloineet lainkaan askelvoimalevyja askelvoimamattoparametrien kanssa. Tämä perustuu siihen, että askelvoimalevyn mittaama ontuma ei ole sama asia kuin omistajien arvioima kipu. Molemmissa ryhmissä askelvoimamaton parametrit huononivat hypoteesimme vastaisesti. Askelvoimamattomme olikin todennäköisesti rikki tutkimuksemme aikana. Tästä johtuen kaikki askelvoimamattotulokset ovat epäluotettavia, eikä niiden perusteella voi tehdä luotettavia johtopäätöksiä. Tutkimuksen perusteella ei siis saatu lisää todisteita askelvoimamaton soveltuvuudesta kroonisen kivun objektiiviseen arviointiin. On mahdollista, että askelvoimamaton sisäisiä mittauksia voitaisiin käyttää, vaikka matto onkin ollut osittain rikki. Havaitsimme, että askelvoimamaton maksimipaine ravissa korreloi loistavasti maksimipaineeseen käynnissä. Sama havainto tehtiin myös aktivoituneiden sensoreiden lukumäärässä. Tämä tulos kumoaa toisen hypoteesimme. Ontuminen siis havaittiin askelvoimamatolla käynnissä yhtä helposti kuin ravissakin. Ennen kuin voimme suositella GAITRite-askelvoimamattoa ontumatutkimuksien arviointimenetelmänä, tarvitaan lisätutkimuksia kunnossa olevalla matolla.
  • Lehtonen, Inka (2013)
    Tutkielma käsittelee ihmisen tekemiä tulkintoja luonnonympäristöstä Ecuadorille kuuluvilla Galapagossaarilla, Tyynellä valtamerellä. Tulkinta tarkoittaa erilaisia näkökulmia ja käytäntöjä, joiden kautta saarten materiaalinen luonto erotetaan inhimillisen tiedon ja toiminnan kohteeksi. Tutkimuksen lähtökohta on, että luonto on sosiaalisesti rakentuva käsite. Samasta materiaalisesta luonnosta voidaan tehdä erilaisia tulkintoja riippuen tulkitsijasta. Työn tavoitteena on tarkastella Galapagossaarten erilaisia luontoja ja pyrkiä näkemään niiden keskinäisen vuorovaikutuksen tuloksena syntyviä luonnon hybridejä. Tutkimusaineisto on kerätty antropologisen kenttätyöjakson aikana, lokakuusta joulukuulle 2010, Galapagossaarilla. Tutkimusaineisto käsittää kahdeksan nauhoitettua ja yhden sähköpostitse toteutetun haastattelun, kenttätyöpäiväkirjan, osallistuvaa havainnointia ja muuta kentällä kerättyä tutkimusmateriaalia sekä lukuisia epävirallisia keskusteluja informanttien kanssa. Lisäksi tutkimusta varten on luettu runsaasti tutkimuskirjallisuutta, mikä tukee teoreettisen viitekehyksen valikoitumista tutkimusaineiston tarkastelussa. Tutkimus keskittyy kolmen erilaisen luonnonympäristön tulkinnan tarkasteluun. Niitä edustavat tiede ja ympäristönsuojelu, paikalliset pienviljelijä-kalastajat sekä turismi, kukin omissa käytännöissään. Erilaisia tulkintoja tarkasteltaessa nousee esille, että tieteen ja ympäristönsuojelun edustama, luonnontieteelliseen tietoon perustuva globaali suojeludiskurssi nostetaan usein muiden tulkintojen yläpuolelle, hallitsevaan asemaan määrittää, miten inhimillisen ja ei-inhimillisen keskinäistä suhdetta tulisi rakentaa. Tiedon ja vallan diskurssiin liittyvät myös Ecuadorin valtiolliset intressit ja toisaalta paikallisen väestön käytännöllinen ymmärrys suhteessa luonnonympäristöön. Tutkimus tuo esille, miten nämä erilaiset tulkinnat vaikuttavat toisiinsa ja luovat uusia luontoja. Galapagossaaret ovat olleet avainasemassa modernin luonnontieteellisen maailmankuvan muodostumisessa Charles Darwinin nostettua ne merkitykselliseksi paikaksi evoluutioteorian elävänä laboratoriona. Saarten luonnontieteellistä arvokkuutta on suojeltu ihmisen aiheuttamia muutoksia vastaan jo vuosikymmenien ajan. Samalla saarille muuttavien uudisasukkaiden ja niiden luontoa ihailemaan saapuvien turistien määrä on ollut jatkuvasti kasvussa, toinen toisiaan ruokkien. Tänä päivänä Galapagossaaret elävät erilaisten luonnonympäristön tulkintojen solmukohdassa. Erilaisten tulkintojen ja niitä tukevien käytäntöjen yhteensovittaminen on osoittautunut haasteelliseksi tehtäväksi. Galapagos heijastelee universaalilla tasolla inhimillisen ja ei-inhimillisen keskinäisen tasapainon löytämisen haasteellisuutta.
  • Silvennoinen, Salla (2017)
    Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten Marius Victorinus tulkitsee lain ja evankeliumin suhteen Galatalaiskirjeen kommentaarissaan. Tutkimuksen metodina on systemaattinen analyysi. Marius Victorinus oli 300-luvulla elänyt roomalainen grammaatikko, reettori ja uusplatonistinen filosofi, joka myöhäisellä iällä kääntyi kristityksi. Hän laati kommentaarin ainakin kuuteen Paavalin kirjeeseen. Marius Victorinuksen kirjalliset työt ovat suurelta osin kadonneet, mutta voidaan osoittaa, että muun muassa Ambrosiaster ja Augustinus ottivat häneltä vaikutteita omiin kommentaareihinsa. Marius Victorinus kirjoitti kommentaarinsa käyttäen kirjaimellista, jae jakeelta etenevää tulkitsemistapaa allegorisen tulkinnan asemesta. Tämä tulkintatapa oli suosittu Marius Victorinuksen jälkeisten latinankielisten teologien keskuudessa. Marius Victorinus oli ensimmäisiä teologeja, joka lisäsi kristilliseen ajatteluun vaikutteita uusplatonistisesta filosofiasta; Augustinuksen kautta tällä perinteellä oli merkittävä vaikutus siihen, millaiseksi länsimainen teologinen ajattelu muotoutui. Galatalaiskirjeen kommentaarissaan Marius Victorinus sanoo, että Galatalaiskirjeen kirjoittamisen motiivina oli Paavalin halu oikaista galatalaisten virheellinen käsitys lain ja evankeliumin suhteesta. Marius Victorinuksen mukaan kirjeen keskeinen teema on galatalaisten harha, juutalaisen lain sekoittaminen Kristuksen evankeliumiin. Marius Victorinuksen ehdottoman jyrkkä juutalaisvastainen asenne värittää hänen teologista keskusteluaan laista ja evankeliumista – Marius Victorinukselle lailla ei ole, eikä ole koskaan ollut, merkitystä pelastuksen kannalta. Marius Victorinus asettaa lain ja evankeliumin jyrkästi erilleen. Laki annettiin vain juutalaisille osoittamaan synnit, eikä se koske enää edes heitä Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen. Usko Kristuksen evankeliumiin on ainoa tie pelastukseen. Marius Victorinus näkee lain ongelmana sen, että erityisesti juutalaiset, mutta myös jotkut kristityt, tulkitsevat lakia lihallisesti, jolloin laki ei ole yhteensopiva evankeliumin kanssa. Sen sijaan lain hengellinen tulkinta kuuluu uskoon, eikä aiheuta konflikteja evankeliumin kanssa. Kristuksen laki on synonyymi evankeliumille. Uskon ja tekojen välinen suhde liittyy Marius Victorinuksen teologisessa ajattelussa lain ja evankeliumin suhteeseen. Useinmiten usko ja teot ovat vastakkaisia – usko evankeliumiin ja juutalaisen lain edellyttämät työt. Marius Victorinus käsittelee kuitenkin myös tekoja, jotka kuuluvat kristilliseen elämään. Näillä teoilla ei kuitenkaan saavuteta vanhurskautusta, vaan kristitty tekee hyvää Hengen vaikutuksesta. Lihan ja Hengen välinen vastakkainasettelu on tärkeä osa paavalilaista teologiaa. Marius Victorinuksen teologiassa liha ja Henki liittyvän läheisesti yhteen lain ja evankeliumin kanssa. Pyhien kirjoitusten lihallinen ymmärrys merkitsee juutalaisen lain vaatimusten noudattamista pelastuksen toivossa. Hengellinen ymmärrys puolestaan merkitsee evankeliumin vastaanottoa ja uskoa Kristuksen sovitustyöhön. Marius Victorinus käyttää läpi koko kommentaarinsa termiä mysterium, jonka hän liittää useimpiin käsittelemiinsä teemoihin. Marius Victorinus kutsuu pelastushistorian huippua, pakanoiden pääsyä osallisiksi Jumalan Israelin kansalle lupaamasta hyvästä, nimellä mysterium. Mysterium on avain Marius Victorinuksen Galatalaiskirjeen ymmärtämiseen. Tulkitessaan Paavalin vertausta laista holhoojana ja Paavalin selitystä Vanhan testamentin kertomukseen Hagarista ja Saarasta Marius Victorinus osoittaa kykynsä allegoriseen raamatuntulkintaan kirjaimellisen tulkintatavan lisäksi.
  • Seger, Ida-Maria (2021)
    Skyddet mot självinkriminering innebär att en brottsmisstänkt inte ska vara skyldig att främja utredningen av sin egen skuld. Skyddet mot självinkriminering har traditionellt ansetts endast ingå i en straffprocess. Europeiska människorättsdomstolen (EMD) har under de senaste årtiondena utvidgat skyddets omfattning till att gälla parallella förfaranden utanför en straffprocess då vissa förutsättningar uppfylls. Skyddet mot självinkriminering ingår i rätten till en rättvis rättegång i enlighet med Europeiska människorättskonventionens (Artikel 6 stycke 1) och grundlagens bestämmelse om rättsskydd (21 §). Rättsläget ändrades i Finland till följd av en fällande dom mot Finland. Till följd av avgörandet Marttinen mot Finland (dom 21.4.2009) anses skyddet även utsträcka sig till förfaranden ytterom en straffprocess. Enligt konkurslagens 4 kapitels 5a § är en gäldenär inte skyldig att lämna boförvaltaren uppgifter enligt konkurslagens § 5 om gäldenären är misstänkt vid en förundersökning eller står åtalad för ett brott. Skyddet mot självinkriminering gäller uppgifter om de omständigheter som misstanken eller åtalet grundar sig på. Skyddet baserar sig på en rätt att tiga. Skyddet mot självinkriminering begränsar gäldenärens skyldighet att medverka och ge information, vilket försämrar borgenärernas rätt till egendomsskydd och verkställigheten av ett konkursförfarande. Det är frågan om en situation där grundrättigheter står i konflikt med varandra. Pro gradu –avhandlingen behandlar gäldenärens skydd mot självinkriminering vid ett konkursförfarande. Syftet är att utreda innehållet i konkurslagens bestämmelse om skydd mot självinkriminering och om den är i linje med EMD:s rättspraxis. Det görs genom att tolka centrala avgöranden av EMD och avgöranden av högsta domstolen och hovrätterna. I avhandlingen lyfts fram problematiken kring bestämmelsen som intagits i konkurslagen med tyngd på kravet av samtidighet av en anhängig straffprocess. I avhandlingen behandlas även kraven som ställts på gäldenären gällande gäldenärens medvetenhet om vilka uppgifter som kan ha relevans och samband mellan de parallella förfarandena. Det behandlas även rättegångsbalkens bestämmelse om förbud mot att utnyttja bevis (17 kap. 25 § 2 mom.) och hur det möjliggör skyddet mot självinkriminering i ett konkursförfarande. Slutsatserna i avhandlingen är att skyddet mot självinkriminering i ett konkursförfarande är snävare än vad som kan tolkas från rättspraxis. Kravet på samtidighet i konkurslagens bestämmelse är inte i enlighet med EMD:s linje. I avhandlingen framkommer även att bestämmelsen om förbud att utnyttja bevis inte löser problemen i den rådande konkurslagstiftningen. I arbetet identifieras problem kring bestämmelsen gällande kraven som ställts på gäldenären. Det lyfts fram att gäldenären inte har en rätt att ge osann information enligt konkurslagen trots att det traditionellt hör till självinkrimineringsskyddet. Boförvaltarens skyldighet att göra en brottsanmälan behandlas och hur det kan orsaka en konflikt med skyddet mot självinkriminering.
  • Sahakari, Suvi (2016)
    John Dominic Crossan on tuonut 1990-luvulla Uuden testamentin tutkimukseen sosiaalista kerrostuneisuutta ja talonpoikaisvastarintaa selittävän sosiologisen mallin, joka perustuu sosiologi Gerhard Lenskin ja yhteiskuntatieteilijä John Kautskyn luomiin malleihin, jotka Crossan yhdistää Lenski–Kautsky-malliksi, ja soveltaa sitä ajanlaskun ajan Palestiinaan ja erityisesti Galileaan. Lenski–Kautsky-mallissa maatalousyhteiskunnassa ihmisiä vajoaa alempiin yhteiskuntaluokkiin, kun yhteiskunnassa tapahtuu samanaikaisesti kaupungistumista (urbanization), rahatalouden kehitystä (monetization) ja kirjallisen kulttuurin kasvua (scribalization) (Lenski), ja kaupallistuneessa yhteiskunnassa eliitti vie talonpojilta maat, mikä aiheuttaa heissä merkittävää vastustusta ja kapinahenkeä (Kautsky). Vertailen Crossanin Lenski–Kautsky-mallin lähtökohtia, kaupungistumista, rahatalouden kehitystä, kirjallisen kulttuurin kasvua, kaupallistumista, talonpojan aseman huononemista ja vastarintaa, tekstien ja arkeologian antamiin näkökulmiin. Käytän pro gradu -tutkielmassani kirjallisina lähteinä Josefuksen Juutalaissodan historiaa (Bellum Judaicum) ja Juutalaisten muinaisaikoja (Antiquitates Judaicae) sekä synoptisia evankeliumeita ja Q-lähdettä. Pro gradu -tutkielmani tulokset ovat seuraavat: arkeologian ja tekstien valossa Lenski– Kautsky-malli on sovellettavissa Herodes Antipaan ajan Galileaan osittain. Tekstit ja arkeologia tukevat mallin oletusta sosiaalisesta eriarvoisuudesta kaupungistumisen, rahatalouden kasvun ja kirjallisen kulttuurin kasvun esiintyessä yhteiskunnassa samanaikaisesti. Tekstit ja arkeologia eivät kuitenkaan tue oletusta ihmisten vajoamisesta yhteiskuntaluokissa alemmas. Vastarinnasta ja kapinahengestä ei myöskään ole viitteitä lähdeaineistossa. Arkipäivän hiljaista vastarintaa Galilean maaseutuväestössä todennäköisesti ilmeni, sillä verorahat veivät galilealaisilta osan tuloista. Rahaa oli niukasti, mutta galilealaiset talonpojat saivat toimeentulonsa viljelemästään maasta. Vakaa poliittinen ilmapiiri oli talonpojille tärkeämpää kuin kapinaliikkeiden muodostaminen. Lenski–Kautsky-mallin analyysi tuotti merkittäviä näkökulmia sosiologisten mallien käytöstä Galilea-tutkimuksessa.
  • Takala, Sini (2021)
    Tausta: Sappirakkosyöpä on harvinainen ja huonoennusteinen syöpä länsimaissa. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia Etelä-Suomessa asuvien sappirakkosyöpäpotilaiden esiintyvyyttä, hoitoa ja selviytymistä. Tutkimusmenetelmät: Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa ja sen erityisvastuualueella (HYKS-ERVA, 2,2 miljoonaa asukasta) vuosina 2006-2017 radiologisesti tai histologisesti diagnosoidut primaaria sappirakkosyöpää sairastavat potilaat sisältyivät aineistoon. Potilastiedot kerättiin manuaalisesti Suomen Syöpärekisteristä ja Tilastokeskuksesta sekä potilaita hoitaneiden terveydenhuollon yksiköiden potilasasiakirjoista. Potilasaineisto analysoitiin SPSS-ohjelman avulla. Tulokset: Lopullinen kohortti sisälsi 270 sappirakkosyöpäpotilasta. Ilmaantuvuus oli 1,32/100 000 ihmistä ja se väheni 6,8 tapauksella per miljoona ihmisvuotta tutkimusjakson aikana. 104:llä potilaalla (38,5%) sappirakkosyöpä diagnosoitiin sattumalta sappirakon poistoleikkauksen jälkeen. Loput diagnosoitiin oireiden myötä ja hoidettiin leikkauksilla (n=15; 5,6%), solunsalpaajilla (n=60; 22,2%) tai oireenmukaisesti (n=91; 33,7%). 151 potilasta (55,9%) diagnosoitiin vasta stage IV-vaiheessa eli syöpä oli levinnyt sappirakon viereisiin verisuoniin, imusolmukkeisiin tai elimiin tai lähettänyt etäpesäkkeitä. 51 potilasta (18,9%) leikattiin kuratiivistavoitteisesti eli tavoitteena parantaa syöpä ja 96%:lla heistä leikkausmarginaalit olivat puhtaat syövästä eli R0. Elinajan mediaani sappirakkosyöpädiagnoosin jälkeen oli kokonaisuudessaan 7,1 kuukautta ja 5-vuotisennuste 11,6%. Kuratiivistavoitteisesti leikattujen potilaiden elinajan mediaani oli 67,7 kuukautta ja 5-vuotisennuste 56,8%. Kokonaisuudessaan sappirakkosyövästä selviytymisessä ei havaittu parannusta tutkimusjakson aikana. Pohdinta: Sappirakkosyövän ilmaantuvuus on Etelä-Suomessa matala ja hiukan laskenut tutkimusjakson aikana, mutta syövästä selviytyminen ei ole parantunut ajan myötä. Laajempi solunsalpaajien käyttö sekä kuratiivistavoitteisten leikkausten määrän lisääminen saattaisivat parantaa sappirakkosyövän ennustetta.
  • Lehtomäki, Wille (2018)
    Työn päätavoitteena on osoittaa viidennen asteen polynomiyhtälön ratkaisukaavan mahdottomuus. Ratkaisukaava on mahdollista muodostaa vain polynomeille, jotka ovat juurtamalla ratkeavia. Juurtamalla ratkeavan polynomin kukin juuri voidaan ilmaista kerroinkunnan alkioiden muodostamana päättyvänä lausekkeena, joka käyttää vain kunnan laskutoimituksia ja juurenottoa. Työn lähtökohdaksi otetaan kuntien laajennukset ja ennen kaikkea polynomin kerroinkunnan laajennukset polynomin juurilla. Kun kerroinkuntaa laajennetaan juuri kerrallaan, syntyy useiden sisäkkäisten kuntalaajennusten torni, jonka huipulla on polynomin kaikki juuret sisältävä polynomin juurikunta. Galois'n teorian keskeisimpiä työvälineitä ovat automorfismit eli kunnan isomorfismit itselleen. Sellaiset laajennuskunnan automorfismit, jotka kiinnittävät laajennuksen lähtökunnan, muodostavat laajennuksen Galois'n ryhmän. Myös polynomille on mahdollista määritellä Galois'n ryhmä: polynomin Galois'n ryhmä on sen juurikunnan Galois'n ryhmä polynomin kerroinkunnan suhteen. Osoittautuu, että kukin Galois'n ryhmän alkio on samaistettavissa jonkin polynomin juurten permutaation kanssa, joten Galois'n ryhmä on siis aina symmetrisen ryhmän aliryhmä. Työn loppupuolella keskiöön nousevat juurilaajennukset eli kunnan laajennukset kunnan alkioiden juurroksilla. Kun sopivaan juurilaajennukseen sovelletaan kuudennessa luvussa todistettavaa Galois'n teorian peruslausetta, osoittautuu, että juurtamalla ratkeavan polynomin Galois'n ryhmästä löytyy aina tietty sisäinen rakenne, jota kutsutaan ratkeavuudeksi. Viimeisessä luvussa osoitetaan, että polynomin Galois'n ryhmän ratkeavuus on välttämätön ja riittävä ehto polynomin juurtamalla ratkeavuudelle. Viiden ja sitä useamman alkion symmetrinen ryhmä ei kuitenkaan ole ratkeava, mutta on olemassa polynomeja, joiden Galois'n ryhmä se on. Näin ollen polynomeille, joiden aste on viisi tai sitä korkeampi, ei ole mahdollista muodostaa yleistä ratkaisukaavaa. Työn päättää esimerkki viidennen asteen polynomista, joka ei ole juurtamalla ratkeava.
  • Pajukallio, Outi (2021)
    Tutkielma tarkastelee Facebook-parodiaa, jossa pilkan kohteena ovat maahanmuuttovastaiset ja heidän kielenkäyttönsä. Tavoitteena on selvittää, millaisia kielenpiirteitä parodiassa käytetään ja minkälaisina kielenkäyttäjinä maahanmuuttovastaiset niiden avulla representoidaan. Lisäksi tarkastellaan, minkälaisia diskursseja parodiassa kaiutetaan. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on kriittinen diskurssintutkimus, mutta analyysissa hyödynnetään myös perinteistä tekstianalyysia. Aineistona on sata julkaisua maahanmuuttoon positiivisesti suhtautuvien humoristisesta Facebook-ryhmästä Terrorismin ja sukkien vastainen kansanliikeryhmä vuodelta 2019. Luvussa 3 tarkastellaan parodian kielellistä ilmiasua. Analyysi osoittaa, että maahanmuuttovastaiset representoidaan kielenkäyttäjinä, jotka eivät osaa kirjoitetun yleiskielen normeja eivätkä välitä niistä, vaan kirjoittavat tunteen vallassa. Kirjoitusvirheinä esitettyjä piirteitä, etenkin yhdyssanavirheitä ja lyöntivirheiltä vaikuttavia piirteitä, käytetään paljon ja liioitellusti niin, että myös johdoksia ja muita sanoja on kirjoitettu erikseen morfeemirajojen kohdalta. Puhutun ja kirjoitetun kielen erottamisen vaikeus osoitetaan käyttämällä suomalaistettua fonotaksia sekä nasaaliassimilaatiota muistuttavaa ilmiötä, jossa sananloppuinen n kirjoitetaan m:nä. Parodiatyylin piirteet esiintyvät liioiteltuina niin, että ne eivät sellaisinaan voisi esiintyä verkkokielessä, mikä korostaa julkaisun ironista sävyä. Lisäksi typografinen äänensävy on voimakkaan affektinen ja huutava, sillä aineistossa käytetään runsaasti suuraakkosia, huutomerkkejä ja huutomerkkejä edustavia numeroita 1. Luvussa 4 osoitetaan, miten parodiassa hyödynnetään ironista diskurssien omimista. Toistuvien aiheiden kuten sukkien, kaljan, katupartioiden ja median puolueellisuuden kautta kaiutetaan maahanmuuttovastaiseen diskurssiin kuuluvaa apokalyptista retoriikkaa sekä populistista ja arvokonservatiivista diskurssia. Tällä pyritään esittämään maahanmuuttovastaiset argumentit naurettavassa valossa, millä sekä vahvistetaan omaa kantaa että vastakkainasettelua maahanmuuttokeskustelun osapuolten välillä. Luvussa tarkastellaan myös parodiassa runsaasti esiintyvää metakielenkäyttöä, jossa esitetään kohteen olevan tietoinen ja ylpeä omasta tavastaan kirjoittaa. Tutkielmassa käy ilmi, että parodiassa kohde representoidaan hysteerisinä ja kouluttamattomina, mikä sopii aiempien tutkimusten tuloksiin siitä, millaista kuvaa maahanmuuttovastaisista rakennetaan maahanmuuttokeskustelussa. Kielenpiirteiden käytölle on nähtävissä malleja esimerkiksi Timo Soinin kielenkäytössä ja humoristisista ilmauksista "isäm maan puollustaja" ja "elämäm koulu". Tutkielman tulokset ovat relevantteja verkkokielen tutkimukselle yleisesti, sillä analyysissa käy ilmi, että aineiston piirteitä arvioidaan muissakin konteksteissa ärsyttäväksi tai huonoksi verkkokieleksi.
  • Kääriäinen, Noora (2020)
    Even though it is well-known that creative use of socio-digital technology enables adolescents’ learning and the development of twenty-first century skills, adolescents are not offered enough structured support for developing these advanced digital competences. In an effort to bridge this creative participation gap and to support the innovation equity, Innokas Network organized a game making project called Game it now!. Teams of comprehensive school students from all over Finland participated in the project designing and making digital games. The purpose was that students make all the elements of the game themselves using Scratch or GDevelop as game development platforms. I examined, what working in the game making project was like, how students’ socio-digital competences developed and how the game making project supported connecting informal and formal learning. Theoretically this study relied on the understanding of learning as collaborative knowledge-creating activity, as well as maker culture, which both focus on inspiring students making tangible artifacts with digital fabrication tools. Furthermore, this study relied on the understanding of connecting formal learning with students’ informal learning so that it is interest powered and peer supported, students share the same purpose and learning supports their academic orientation. The study relied on a mixed-methods approach combining statistical analyses and qualitative content analysis. The data was collected with two different self-report questionnaires. At the beginning of the game making project in winter 2019 students were asked to evaluate their socio-digital competences and at the end of the project in May 2019 students re-evaluated their socio-digital competences as well as answered questions regarding the nature and the effects of the game making project which were based on connected learning measures. In addition, the students were asked to describe their roles in the game making project and what kinds of games they made. After combining the data, it consisted of 98 students’ (32 girls, 66 boys and 29 primary school, 69 secondary school students with varying player backgrounds) answers. The results revealed that by working in the game making project the students were participating in challenging and collaborative knowledge-creation. Students supported each other and offered help and ideas when developing digital games. Moreover, working in the project improved students’ socio-digital competences. The game making project had positive effects on students’ participation at school, as well as outside of school. Some of the students reported discovering an interest they did not know they had, and some had started making a digital game on their own. The game-making project appeared to be a pedagogically meaningful way of connecting students’ informal and formal learning as the project inspired and challenged students whilst taught them knowledge-creating competences and other essential competences needed in the twenty-first century. This study indicated that extending creative maker culture into schools enriches the school as a learning environment and also impacts positively on students’ learning.
  • Grönfors, Samuli (2022)
    My thesis discusses the use of a fantasy-themed escape room as a learning environment for English as a foreign language classroom. Games, especially roleplaying games, have been the target of many studies and they have been shown to increase motivation, create new language scenarios and contexts as well as promote interaction between students and the gaming environment. However, the digital educational gaming industry in Finland is in its infancy. My study centers around piloting a digital fantasy-themed escape room called “The Mage’s Hut”, and this material package functions as the revision material for the course. I set to answer four research questions. The main goal is to find out how well a fantasy themed escape room functions as a learning environment. Secondly, I examine the attitudes of students and the teacher towards the game. Lastly, the fourth research question intends to answer how students’ previous gaming habits affect the gaming experience. I use relevant contemporary literature to examine gaming trends among Finnish upper secondary school students as well as delve deeper into the benefits of gamification used in formal contexts. This includes literature on roleplaying games as well as escape rooms and their utilization in formal educational contexts. The research design includes a digital fantasy-themed escape room that I have created based on the course material provided by Insights 5 -book by Otava for ENA5 course. The participants of the study included 26 Finnish upper secondary schoolers and their teacher. To gather the data, two questionnaires were constructed – one for students and one for the teacher. Twenty of the students responded to the questionnaire. The method for the study includes both qualitative and quantitative aspects. The questionnaires were analyzed by close-reading and were transformed into numerical values providing an easy way to compare results with each other. The results indicate that the attitudes of the students as well as the teacher towards the game are positive. The teacher and most of the students enjoyed playing the game and would like to see more similar games utilized in education. The game was deemed to be quite challenging, but it did not seem to negatively affect the game’s enjoyability or reported development of skills. These skills included vocabulary, grammar, reading comprehension, teamwork, information retrieval, logical and critical thinking. On the contrary, the students who deemed the game to be quite challenging reported more skills developed overall. The gaming habits of the students influenced the results partly. The students were categorized to non-gamers, casual gamers, active gamers, and hardcore gamers. Casual gamers, those with one to five hours of game time per week, reported developing the most skills out of all other groups. On the other hand, casual gamers reported the game as quite challenging the most. Therefore, it is not certain whether it is the difficulty or the game time that facilitates the development of the skills. Even though the majority of all groups reported enjoying the game, casual gamers reported the highest enjoyment rate. What we can gather from this study is that digital fantasy-themed escape rooms function well as a learning environment. The game corresponds to the learning objectives set by the Finnish curriculum and the teacher. Furthermore, the students felt that learning took place while playing the game. Both aspects of the game, the fantasy theme and the mechanics of an escape room were enjoyed, further reinforcing the previous knowledge on the functionality of roleplaying games in formal educational contexts.
  • Makkonen, Lauri (2018)
    Tutkielmassa esitellään Eulerin gammafunktio ja siihen liittyviä keskeisiä tuloksia. Gammafunktio on kertomafunktion yleistys reaaliluvuille lukuun ottamatta ei-positiivisia kokonaislukuja. Tutkielma liittyy matemaattisen analyysin alaan, joka käsittelee reaaliarvoisia funktioita. Tutkielmassa käytetään lauseita, jotka on todistettu matematiikan perusopinnoissa, joten ne oletetaan tunnetuiksi. Kertomafunktion yleistäminen oli 1600-luvulla merkittävä interpolaatio-ongelma, jota pohtivat monet suuret matemaatikot. Vuonna 1729 Euler ratkaisi ongelman esittämällä gammafunktion äärettömänä tulona ja seuraavana vuonna esitti sen integraalimuodon. Tämä integraalimuoto esitellään nykyisin yleensä ensimmäisenä, kun puhutaan gammafunktiosta. Tutkielman alussa perustellaan, miksi gammafunktio on sellainen kuin se on. Gammafunktion eri esitysmuotoja esitellään kronologisessa järjestyksessä tukeutuen oivaltaviin näkökulmiin, minkä jälkeen gammafunktio määritellään tarkasti. Gammafunktioon liittyvät keskeiset lauseet todistetaan. Tärkeimpänä lauseena Bohrin-Mollerupin lause, jonka mukaan kaikista kertomafunktion yleistyksistä vain gammafunktio on logaritmisesti konveksi. Viidennessä luvussa todistetaan gammafunktiolle Weierstrassin tuloesitys, johon liittyy oleellisesti myös Eulerin-Mascheronin vakio. Weierstrassin tuloesitystä käytetään tutkielmassa muissa todistuksissa. Tämän jälkeen esitellään joitakin esimerkkejä ja sovelluksia. Gammafunktiota sovelletaan erittäin laajasti monilla aloilla. Se on keskeinen työkalu toki analyysissä, mutta myös tilastotieteessä, todennäköisyyslaskennassa ja lukuteoriassa. Tutkielmassa esitellään vain osa näistä sovelluksista. Gammafunktion avulla saadaan laskettua myös n-ulotteisen pallon tilavuus. Tutkielman lopuksi esitellään kompleksiarvoinen gammafunktio. Luvussa esitellään myös gammafunktion yhteys Riemannin zetafunktioon. Tämä analyyttisen lukuteorian sovellus on gammafunktion yksi tärkeimmistä sovelluksista.
  • Cederlöf, Karin (2020)
    Befolkningens åldrande är en megatrend både i Finland och globalt. Eftersom risken för att utveckla funktionsnedsättningar ökar då man åldras, kommer befolkningens åldrande med hög sannolikhet att leda till att allt fler äldre lever med olika slags funktionsnedsättningar. I nuvarande rättsläge är det oklart när äldre personer ska ses som funktionshindrade, och när funktionsnedsättningen däremot ska betraktas som en följd av normalt åldrande. Avhandlingen strävar till att systematisera gällande rättsläge beträffande var gränsen mellan funktionshinder och normalt åldrande går samt utreda var gränsen borde dras utgående från de mänskliga rättigheterna. Avhandlingen granskar också huruvida den finländska rättsordningens gränsdragning mellan funktionshinder och nedsatt funktionsförmåga till följd av normalt åldrande uppfyller de kriterier som ställs av den internationella människorättsregleringen. Avhandlingen besvarar forskningsfrågorna i huvudsak med hjälp av rättsdogmatisk metod. Avhandlingens forskningsfrågor kan ändå inte besvaras endast med hjälp av traditionell rättsdogmatik, eftersom avhandlingen granskar människorättsinstrument och internationell rätt. Dessutom görs de lege ferenda-tolkningar utgående från de grundläggande och mänskliga rättigheterna. Metoden beaktar därför människorättsregleringens säregenhet. Avhandlingen utgår från ett kritiskt förhållningssätt till rätten och från utgångspunkten att alla normer baserar sig på värderingar. Normerna granskas i sin kontext och kompletteras med gerontologiska och medicinska synpunkter. Avhandlingens rättskällor består av en mångsidig uppsättning material: internationella människorättsinstrument, praxis av olika människorättsorgan, finländska lagförarbeten och lagstiftning, rättspraxis av HFD samt utländsk och inhemsk rättslitteratur. I finländsk lagberedning har det inte dragits konkreta riktlinjer för var gränsen mellan funktionshinder och normalt åldrande går. Ur beredningen till lagen om service och stöd på grund av handikapp (380/1987) framgår att det är konventionellt var gränsen mellan funktionshinder och åldersrelaterad, normal funktionsnedsättning ska dras. De vaga ställningstagandena i lagberedningen tyder på att lagstiftaren har velat lämna den konkreta gränsdragningen till rättskiparen. Rättspraxisen på området är ändå oenhetlig och oförutsebar. Det har inte getts några klara ställningstaganden gällande på vilka grunder rättskiparen bedömer vad som utgör normalt åldrande och vad som är gravt handikapp i enlighet med lagens terminologi. Flera av fallen som granskas i avhandlingen utgår från en strikt medicinsk bedömning. Sökandenas diagnoser ställs i fokus, istället för de hinder som funktionsnedsättningen ger upphov till. Särskilt gällande personlig assistans är den medicinska utgångspunkten i praxisen uppenbar. Synen på funktionshinder har genomgått en omvandling ur människorättsperspektiv de senaste årtiondena. Den medicinska modellen för funktionshinder har ersatts av den sociala modellen för funktionshinder. Eftersom den sociala modellen för funktionshinder har omfattats av FN:s funktionshinderkonvention är det klart att bedömningen av funktionshinder inte längre kan göra avstamp i diagnosbaserade bedömningar, utan utgångspunkten måste vara de hinder som personen med funktionsnedsättning stöter på. Ett av problemen med den finländska rättspraxisen är att bedömningen av funktionshindret och gränsdragningen mellan funktionshinder och åldrande görs utgående från medicinska bedömningar. Den sociala modellen för funktionshinder nämns inte och tillämpas inte i praktiken. Förbudet mot åldersdiskriminering sätter också en viss ram för hur funktionshinder och så kallat normalt åldrande kan åtskiljas. I vissa fall kan olik behandling på basis av ålder rättfärdigas med rimliga och objektiva skäl i enlighet med människorättsinstitutioners praxis, men det är i nuvarande rättsläge oklart om sådana skäl föreligger i fråga om exempelvis beviljande av service åt funktionshindrade i olika åldrar.
  • Lipiäinen, Janna (2016)
    Kiinalainen ruokakulttuuri on maailmankuulu ja ruokailu onkin erityisen tärkeä osa kiinalaista yhteiskuntaa. Yhteisillä ruokahetkillä lujitetaan suhteita niin ystävien, sukulaisten, liikekumppaneiden, valtioiden virkamiehien kuin akateemisten yhteistyökumppaneidenkin välillä. Illalliskulttuuri on niin oleellinen osa Kiinan historiaa ja nykypäivää, että ilman sen ymmärtämistä kansainvälinen yhteistyö Kiinan kanssa on haastavaa. Tämä opinnäytetyö esittelee Kiinan nykyistä illalliskulttuuria peilaten sitä historiaan sekä vertaa kiinalaisten ja suomalaisten liike-elämän edustajien näkemyksiä onnistuneen liikeillallisen kulusta ja käytöskoodistosta. Tutkielmassa käytetään hyväksi Hofsteden teoriaa kuudesta kansallisen kulttuurin ulottuvuudesta sekä kirjallisuutta guanxin eli suhdeverkostojen roolista kiinalaisessa yhteiskunnassa. Tutkielman tuloksista selviää, että nyky-kiinalaisessa illallistapahtumassa on yhä havaittavissa monia kungfutselaisiin arvoihin pohjautuvia käytöskoodeja, joista ilmeisimmät ovat tarkka istumajärjestys sekä maljan nostamisen ja juhlaruuan tarjoilun perinne. Perinne kuitenkin elää ja muuttuu jatkuvasti erityisesti globalisaation sekä Kiinan poliittisen tahtotilan vuoksi. On oletettavaa, että illallisen rooli tulee jatkossakin muokkaantumaan, mutta ei missään nimessä tule olemaan tulevaisuudessakaan merkityksetön. Lisäksi tähän opinnäytetyöhön sisältyy haastattelututkimus, jonka tutkimusmateriaali on kerätty kiinalaisilta ja suomalaisilta liike-elämän edustajilta. Tutkielmaa varten haastateltiin henkilökohtaisesti viittä kiinalaista informanttia sekä avoimen kyselylomakkeen avulla kuutta informanttia. Suomalaisia Kiinassa työskennelleitä informantteja on yhteensä 17 ja heitä haastateltiin avoimella kyselylomakkeella. Haastattelukysymykset koskevat informanttien näkemyksiä liikeillallisen käytöskoodistosta ja kuinka tilaisuutta voi hyödyntää liiketoiminnan yhteydessä. Kiinalaisten ja suomalaisten informanttien vastauksia verrataan toisiinsa, selvittäen onko näkemyksien välillä ristiriitoja, jotka mahdollisesti vaikeuttavat osapuolien välistä yhteistyötä. Analyysin perusteella kiinalaiset informantit näkevät liikeillalliseen erityisen vahvasti vaikuttavia kulttuurinelementtejä olevan guanxi, mianzi sekä keskinäinen kunnioitus. Suomalaiset informantit tiedostivat erityisen hyvin guanxin merkityksen, mutta kiinnittivät usein huomiota myös keskinäisen kunnioituksen tärkeään rooliin. Vain vähemmistö suomalaisinformanteista mainitsi mianzin, joka on siis käsitteenä suomalaisille vierain. Tulokset osoittavat, että suomalaiset liike-elämän edustajat tunnistavat liikeillalliseen kytkeytyviä kulttuurin elementtejä tarpeeksi kattavasti käyttäytyäkseen liikeillallisella ulkomaalaisille vieraille asetettujen odotusten mukaisesti.