Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Hallman, Merrit (2015)
    Removal of introns, the non-coding sequences, from the mRNA is essential step of all eukaryotic gene expression. U12-type introns are a minor subgroup of introns that are extremely rare, but present in most eukaryotes. These introns are removed by a U12-dependent spliceosome often referred to as the minor spliceosome. U12-type introns and the minor spliceosome are highly conserved throughout all taxa. This study maps out the frequency and variation of the U12-type introns and U12-dependent spliceosome in domestic dog. This study uses genome sequencing data of 145 dogs representing multiple breeds. The data is in Variant Call Format and analyzed with Python scripts. This study yields expected results, the frequency and variation is similar to that of human. A more focused data set should be used to study further any pathological traits of the U12-type spliceosomal system.
  • Saarimaa, Milja (2007)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee kääntämistä vieraan kielen opetuksessa nykyään sekä kääntämisen ja käännöstieteen mahdollisuuksia vieraan kielen opetuksen kehittämiseen. Aihe on mielenkiintoinen, sillä siitä ei juurikaan ole tutkimusta, sekä se on myös yhteiskunnallisesti merkittävä. Ennen kaikkea työn on tarkoitus toimia keskustelunavauksen tälle aihepiirille. Materiaalina on käytetty lukion saksan kielen oppimateriaaleja Weitere Wege (A1-kieli), Neue Adresse (B2-kieli) ja Kurz und gut (B3-kieli) sekä saksan ylioppilastutkintoja vuosilta 1998-2005 (sekä pitkä että lyhyt saksa), jotka yhdessä edustavat tämän hetkistä lukion saksan kielen opetusta. Koska lukion oppimateriaalit ja ylioppilastutkinnot eivät ainakaan päällisin puolin eroa eri vieraiden kielten välillä toisistaan, koskevat päätelmät kattavasti koko lukion vieraan kielten opetusta. Materiaalia ja vieraan kielten opetusta tutkitaan tässä työssä pääasiallisesti tehtävien kautta. Oppimateriaalin tehtävät on kategorisoitu yhdeksään tehtävätyyppiin, joista 'kääntäminen' on yksi. Muut tehtävätyypit ovat 'ääneenlukeminen ja ääntäminen', 'maantuntemus ja kulttuuri', 'luetunymmärätäminen', 'kuullunymmärtäminen', 'tekstintuottaminen', 'suulliset harjoitukset', 'sanasto' sekä 'kielioppi ja rakenne'. Ylioppilastutkinnoissa esiintyvät tehtävätyypit 'luetunymmärätäminen', 'kuullunymmärtäminen', 'tekstintuottaminen' sekä 'kielioppi ja rakenne', eikä käännöstehtäviä ole tutkituissa kokeissa lainkaan. Oppimateriaalin ja ylioppilastutkinnon tehtäviin liittyen esitetään kvantitatiivisia tuloksia sekä anlysoidaan niiden kautta vieraan kielen opetuksen nykytilaa. Pääasiallinen analyysi keskittyy käännöstehtävien kvalitatiiviseen tutkimiseen, joilloin voidaan todeta, että nämä tehtävät edustavat oikeastaan merkkien kääntämistä, eivät merkityksen kääntämistä. Nämä käännöstehtävät ovat sisällöiltään luetun ymmärtämisen, tekstintuottamisen, sanaston sekä kieliopin ja rakenteen tehtäviä, eikä niillä ole mitään tekemistä kääntämisen kanssa nykypäivän käännöstieteellisessä merkityksessä. Siten kääntäminen käännösmielessä voisi tarjota vieraan kielen opetukselle uuden oppimismetodin, jossa ennen kaikkea kulttuurien välisen viestinnän aspektit olisivat huomioitu. Kääntämiseen liittyvistä osataidoista, mm. tutkimis- ja analyysitaidoista, voisi olla etua kielten opetukselle tulevaisuudessa.
  • Saarinen, Antti (2009)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa lisää tietoa parodontiitin ja ubikinonin välisestä yhteydestä. Parodontiitti on merkittävä kansansairaus ja lisätieto sen luonteesta ja hoitokeinoista on tärkeää. Ubikinoni on solujen mitokondrioissa esiintyvä molekyyli, jolla on merkittävä rooli soluhengityksessä. Tutkimuksen tarkoituksena oli vastata seuraavaan kysymykseen: Onko parodontiitilla ja ubikinonin määrällä yhteyttä? Aihetta lähestyttiin kattavalla kirjallisuuskatsauksella ja tutkimalla tilastotieteellisesti veren ubikinonipitoisuutta ja seerumin parodontiittipatogeenivasta-aineita. Tutkimuksessa ei havaittu selvää yhteyttä parodontiitiin viittaavien vasta-aineiden ja ubikinonin välillä. Tutkimustulos tuo merkittävää uutta tutkimustietoa, koska se kyseenalaistaa 70- ja 80-luvun tulokset, joiden mukaan ubikinonilla ja parodontiitilla on yhteys.
  • Ahvenainen, Terhi (2015)
    Huntington's disease (HD) is a progressive neurodegenerative disorder that causes involuntary muscle movements, deteriorates muscle coordination and cognitive decline. Typical onset age of the disease is in mid age, although a juvenile form of HD is also known. The disease is inherited in an autosomal dominant manner via a mutation in the huntingtin gene (HTT). The characteristic mutation in HTT is an expansion of the glutamine stretch at the 5 end of the gene. Excessive amounts of glutamine residues alters the conformation and chemical features of the huntingtin protein (HTT) leading to accumulation of cellular aggregates. Although to date there are several known alterations in the cell that contribute to the disease, the pathogenesis of HD is not fully understood. Ubiquitin proteasome system (UPS) dismantles proteolytically unneeded or damaged proteins, which are targeted to proteolysis when ubiquitin tags are added to them. Deubiquitinating enzymes (DUB) recycle ubiquitin molecules by releasing them from proteasome substrates. Recycling of ubiquitin is critical to a cell as it maintains the free pool of the targeting molecule. Ubiquitin-specific protease 14 (USP14) is one of the DUB family enzymes and its distinctive function is to remove ubiquitin molecules from the tip of the ubiquitin chain and thus antagonize protein degradation. Although the specific function of the protein is unclear, it seems that USP14 operates as a fine regulator of protein turnover rate and in ER stress both in catalytic and non catalytic manner. The role of USP14 is especially emphasized in the nervous system, as it regulates synaptic transmission and neuronal development. Although it is suggested that dysfunction of UPS is involved in the pathogenesis of HD, the role of USP14 in the disease remains to be unknown. IU1 is a novel inhibitor of the catalytic domain of USP14. Studies with IU1 indicate that inhibition of USP14 enhances the clearance of aggregate prone proteins. The approach of this thesis was aimed to elucidate the routes of HD pathogenesis from diverse approaches. The general aim of the thesis was to investigate the role of USP14 in the wild-type PC6.3 cell model, and in the pathogenesis of HD by expressing HTT proteins with different lengths of glutamine stretches in PC6.3 cells. The specific aim of the study was to examine by western blot and microscopy analysis the pathogenic routes of HD that involve ER stress, oxidative stress, autophagy and mutant HTT aggregate dynamics. The function of USP14 was studied with overexpression of USP14, or by inhibiting its catalytic activity by IU1. The findings of this thesis show that overexpression of USP14 enhances the clearance of mutant HTT aggregates, and this effect is obtained in catalytic activity dependent manner. I show that upregulated USP14 is connected to improved clearance of mutant HTT and inhibition of autophagy, suggesting that the degradation is mediated via UPS. The catalytic activity of USP14 might also be important in ER stress regulation, as the results indicate that IU1 activates phosphorylation of both JNK and eIF2α. I was also able to establish a connection between USP14 and GADD34, as I show that GADD34 upregulates USP14. Finally, I show that catalytic inhibition of USP14 decreases the expression of antioxidant SOD2. The data in this thesis is lacking statistical significance, and it can be considered solely as a guideline. However, together these results indicate that the deubiquitinating activity of USP14 increases survival in PC6.3 cells in both a healthy and a HD model.
  • Aalto, Josefina (2014)
    Tutkimuksessa tarkastellaan tavaramerkkioikeuksien ja verkkotunnusten välisiä ristiriitoja Uniform Domain Name Dispute Resolution Policyssa. UDRP-menettelyssä voidaan ratkaista verkkotunnuksen rekisteröinnin siirtämistä tai lakkauttamis-ta koskeva riita. Menettelyn piirissä toimii useita riidanratkaisupalveluntarjoajia, mutta tässä tutkimuksessa keskitytään World Intellectual Property Organization (WIPO) ja National Arbitration Forumin (NAF) ratkaisujen aineellisoikeudelliseen vertailemiseen. Vaikka menettelyn palveluntarjoajat eivät ole sidottuja toistensa ratkaisulinjoihin, olisi yhtenäisen linjan noudattaminen menettelyn ennustettavuuden ja oikeusvarmuuden kannalta välttämätöntä. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole. Työn tehtävänä onkin arvioida millä tavoin oikeudenkäytön epäyhtenäisyys ilmenee ja mitä vaikutuksia sillä voi olla tavaramerkinhaltijalle. Jotta kanne voisi menestyä, tulee kantajan näyttää toteen kaikki kolme UDRP-policyn 4 a §:n mukaista edellytystä. Ensimmäisen edellytyksen mukaan vastaajan verkkotunnuksen on oltava identtinen tai sekoitettavissa kantajan tavara- tai palvelumerkkiin. WIPO ja NAF hyväksyvät useamman vaihtoehtoisen tavan kantajan oikeuden osoittamiseen, joista tavaramerkkirekisteröinti on varmin. Hieman tulkinnallista tosin on, tuleeko kantajan tavaramerkkirekisteröinnin edeltää ajallisesti verkkotunnusrekisteröintiä. NAF näyttäisi edellyttävän pääasiallisesti aikaprioriteettiperiaatteen noudattamista, mutta WIPO:n linjassa tästä periaattesta on voitu poiketa. Myös vakiinnuttamiseen verrattavissa oleva common- law tavaramerkkioikeus voi tulla kyseeseen oikeuden osoittajana, mutta tältä osin NAF:n ja WIPO:n linjoissa on eroja, koska NAF asettaa näyttökynnyksen WIPO:a matalammaksi. Ero saattaa selittyä NAF:n sijainnilla Yhdysvalloissa ja panelistien taipumuksella soveltaa common law-maiden tavaramerkkioikeutta. Edellä mainittujen keinojen lisäksi kantaja voi todistaa oikeutensa tavaramerkkiin tietyin edellytyksin myös henkilönnimellä. Sitä vastoin maantieteellisen merkinnän soveltuvuus oikeuden osoittamiseen on keinoista epävarmin. Jos vastaaja onnistuu todistamaan oikeutensa tavaramerkkiin, tulee panelistien vielä arvioida onko verkkotunnus sekoitettavissa tavaramerkkiin. Sekoitettavuusarvio tehdään vertaamalla objektiivisesti verkkotunnusta ja tavaramerkkiä keskenään. Kuitenkin toisinaan panelistit soveltavat myös niin sanottua subjektiivista sekoitettavuusarviointia, mikä on tulkinnanvaraisempi, koska se keskittyy kuluttajien mahdollisiin mielleyhtymiin. Yhtenäisen linjan saavuttamiseksi olisikin toivottavaa, että WIPO ja NAF valitsisivat yhden selvän tavan arvioida sekoitettavuutta. 4 a §:n toinen edellytys koskee vastaajan verkkotunnuksen käyttöä. Kohdan mukaan kantajan tulee todistaa, että vastaa-jalla ei ole ollut oikeutta verkkotunnuksen käyttöön. Tältä osin NAF:n ja WIPO:n linjat ovat melko yhtenäiset ja molemmat palveluntarjoajat suhtautuvat hyvin kriittisesti tilanteisiin, joissa verkkotunnusta on käytetty kaupallisesti. Oikeuttamisperusteena parhaiten menestyvät lähinnä epäkaupalliset tilanteet, kuten sananvapausproblematiikkaan linkittyvät verkkotunnukset. Toisaalta sananvapausperusteeseenkin on suhtauduttu vaihtelevasti etenkin WIPO:n käytännössä, joka noudattaa tulkinnassaan kahta eri linjaa. Kaupallisen käytön osalta sitä vastoin eniten eroavaisuuksia esiintyy mahdollisten jälleenmyyjien toiminnan arvioimisessa. WIPO:n pääasiallisen linjan mukaan jälleenmyyjä ei voi käyttää kantajan tavaramerkkiä ilman kantajan suostumusta, mikä on myös NAF:n päälinja. Toisaalta WIPO:n oikeuskäytännössä on muodos-tunut myös sallivampi linja, jota voidaan pitää ongelmallisena. 4 a §:n kolmannen edellytyksen mukaan vastaajan on pitänyt rekisteröidä ja käyttää verkkotunnusta vilpillisesti. Vilpillisen mielen käsite on erityisen avoin tulkinnalle, koska sitä ei ole täsmennetty UDRP-Policyssa. Epäselvää on esimerkik-si se, voiko vastaajan vilpillinen mieli esiintyä retroaktiivisesti. NAF:n linja on pidättyväinen, koska Policyn sanamuoto on konjuktiivinen. WIPO:lta sen sijaan löytyy kahta eri tulkintaa. Toinen keskeinen ero liittyy tilanteisiin, joissa vastaaja on yrittänyt myydä verkkotunnusta kantajalle ylihintaan. WIPO:n mukaan vastaajan tulee aktiivisesti tarjota verkkotun-nusta kantajalle, jotta kyseessä on vilpillinen mieli, mutta NAF:n linjassa vastaajan aktiivisia toimia ei edellytetä. Tutkimus osoittaa, että palveluntarjoajien ratkaisukäytäntö ei ole yhtenäinen. Eroja esiintyy kolmella eri tasolla palveluntarjoajien välillä, minkä lisäksi palveluntarjoajien sisäiset linjat ovat ristiriitaisia. Tällainen epäjohdonmukaisuus ei palvele menettelyn perimmäisiä tavoitteita, minkä lisäksi se on omiaan heikentämään osapuolten luottamusta UDRP-menettelyyn.
  • Järvi, Jyri (2015)
    Eurooppalaisten jalkapalloseurojen taloudellinen tila on heikentynyt viimeisten vuosikymmenten aikana, erityisesti räjähdysmäisesti kasvaneiden pelaajakustannusten takia. Suuri osa seuroista toimii tappiollisesti, mikä on herättänyt UEFA:n huolen jalkapallon tulevaisuudesta. UEFA katsoi, että seurojen velkaantumisen pysäyttäminen edellyttää ulkopuolista puuttumista seurojen taloudenhoitoon. Seurojen tappioita kitkemään UEFA laati Financial Fair Play -säännöt. Financial Fair Play -säännöt asettavat taloudellisia rajoituksia seurojen toiminnalle, erityisesti rajoittamalla seurojen jalkapallotoiminnan kustannuksia. Lisäksi Financial Fair Play -säännöillä rajoitetaan seurojen mahdollisuutta tehdä investointeja velkarahalla sekä omalla pääomalla. Tällaisella ulkopuolisella puuttumisella seurojen taloudenhoitoon pyritään pysäyttämään seurojen velkaantuminen. Tutkielmassa tarkastellaan UEFA:n asettamien Financial Fair Play -sääntöjen ja Euroopan unionin kilpailuoikeuden välistä suhdetta. Tutkielman tarkoitus on selvittää, ovatko seurojen taloudellista toimintavapautta rajoittavat Financial Fair Play -säännöt sallittuja unionin kilpailuoikeuden näkökulmasta. Näiden sääntöjen arviointi on olennaista erityisesti SEUT 101 artiklan kannalta, jossa kielletään yritysten väliset kilpailua rajoittavat menettelyt. Tutkielmassa selvitetään urheilun erityispiirteet huomioon ottaen, muodostavatko Financial Fair Play -säännöt kilpailunrajoituksen, ja onko se oikeutettavissa tehokkuuspuolustuksen nojalla. Lisäksi näitä sääntöjä tarkastellaan suppeammin SEUT 102 artiklan mukaisen määräävän markkina-aseman väärinkäytön näkökulmasta. Tutkielmassa on käytetty hyväksi erityisesti unionin tuomioistuinten sekä Euroopan komission oikeuskäytäntöä, jota voidaan perustella unionin oikeuskäytännössä käytettävällä teleologisella laintulkinnalla sekä urheiluliitännäisten kysymysten erityisasemalla. Oikeuskirjallisuuden rooli on ollut myös huomattava, koska urheilukysymysten määrä oikeuskäytännössä on vielä melko vähäistä, vaikkakin niiden määrä on ollut kasvussa. Näiden lisäksi tutkielmassa on hyödynnetty myös taloustieteellisiä tutkielmia erityisesti Financial Fair Play -sääntöjen tosiasiallisten taloudellisten vaikutusten arvioinnissa. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että UEFA:n asettamat Financial Fair Play -säännöt ovat varsinkin SEUT 101 artiklan vastaisia. Siitä huolimatta, että niillä on kilpailuoikeuden kannalta hyväksyttävä päämäärä, Financial Fair Play -säännöt eivät ole oikeasuhtaisia. Financial Fair Play -säännöt asettavat rajoituksia, jotka eivät ole välttämättömiä seurojen vakaan talouden turvaamiseksi. Toiseksi, tähän päämäärään on mahdollista päästä muilla vähemmän rajoittavilla keinoilla, esimerkiksi pehmeällä palkkakatolla tai luksusverojärjestelmällä. Kyseisten sääntöjen aiheuttamaa kilpailunrajoitusta ei ole myöskään mahdollista oikeuttaa tehokkuuspuolustuksen nojalla. Määräävän markkina-aseman väärinkäytön toteaminen sen sijaan on epävarmempaa, koska siihen liittyvä markkinoiden vääristyminen on enemmän riippuvaista sellaisten tosiasiallisten vaikutusten arvioimisesta, jotka ilmenevät luultavasti vasta tulevaisuudessa.
  • Leinonen, Katri (2020)
    Suurin osa Ugandan maataloustuotannosta tuotetaan kotitalouksien pienviljelmillä. Kotitalouksien markkinoille osallistumisen lisääminen on tärkeä keino Ugandan kaltaisten maatalousvaltaisten kehitysmaiden tavoitellessa taloudellista kasvua ja ruokaturvan parantamista. Kotitalouksien markkinoille osallistumisen helpottamiseksi on tärkeää tunnistaa tekijät, jotka vaikuttavat markkinointipäätökseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaiset kotitaloudet myyvät tuotteitaan ja mitkä tekijät vaikuttavat kotitalouden päätökseen osallistua markkinoille sekä myyntipaikan valintaan. Tutkimuksen aineistona oli kyselyaineisto, joka oli tehty Ugandassa 1440 kotitaloudelle. Haastattelut kerättiin syys-joulukuussa 2012, ja niissä selvitettiin laajasti kotitalouden taustatietoja sekä sen harjoittamaa maataloutta. Tutkimuskysymykset olivat, myykö kotitalous tuotteitaan vai ei ja mitkä tekijät ovat päätöksen taustalla. Mikäli kotitalous myy tuotteitaan, selvitettiin lisäksi missä myynti tapahtuu ja mitkä tekijät ovat yhteydessä myyntipaikan valintaan. Tarkasteltaviksi tuotteiksi valittiin kolme kasvilajia: Maissi, keittobanaani ja pavut. Aihetta lähestyttiin kotitalouden hyödyn maksimoinnin kautta. Jokaiselle kasville luotiin logistisen regressioanalyysin avulla luotiin malli, jolla kuvattiin kotitalouden päätöstä myydä tai olla myymättä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Myös myyntipaikan valintaa varten kullekin kasvilajille luotiin malli, joka kuvasi missä kotitalous myy tuotteitaan sekä myyntipaikan valintaa selittäviä tekijöitä. Selittävät muuttujat molempiin malleihin valittiin kirjallisuuden ja kyselyaineiston perusteella. Tämän tutkimuksen perusteella erityisesti sadon määrä vaikutti sekä päätökseen osallistua markkinoille että markkinapaikan valintaan. Tutkituista kolmesta kasvista maissi vaikutti tulosten perusteella kaupallisimmalta kasvilajilta tutkituista kasveista.
  • Jämsen, Juho (2017)
    Suomessa uhanalaisiksi luokitellaan kasvilajit, jotka ovat vaarassa kadota maastamme. Pienen populaatiokokonsa vuoksi uhanalaisilla lajeilla esiintyy tyypillisesti varsin vähän geneettistä vaihtelua, mikä altistaa ne erilaisille uhkatekijöille. Eräs näistä on sisäsiitos-depressio, jonka aiheuttajia ovat kasviin haitallisesti vaikuttavat resessiiviset geenit. Lisäksi kapea perimä heikentää kasvilajien sopeutumiskykyä ja voi vaikeuttaa pölytyksen onnistumista ristipölytteisillä lajeilla. Uhanalaisten kasvien käytöstä viheralalla voi olla luonnonpopulaatioille sekä hyötyä, että haittaa riippuen osin viljelykannan alkuperästä. Geenivirta mahdollisesti hyvin kaukaista alkuperää olevasta viljelypopulaatiosta luonnonpopulaatioon voi johtaa ympäristöönsä huonosti sopeutuneisiin jälkeläisiin. Toisaalta vierasperäisestä viljelykan-nasta leviävät geenit lisäävät luonnonpopulaation geneettistä monimuotoisuutta. Erittäin uhanalaisella vanakeltolla (Crepis praemorsa) on Suomessa tiettävästi vain kaksi pientä populaatiota. Niiden tuottamien siementen itävyyttä testattiin ja verrattiin Virosta tuotuihin vanakelton siemeniin. Laji on Virossa yleinen joten näitä kahta alkuperää vertailemalla oletettiin selviävän onko lajin suomalaisilla populaatioilla siementen itävyyteen vaikuttavaa sisäsiitosdepressiota. Tällaisesta ei löytynyt merkkejä vaan siementen itävyys oli molemmilla alkuperillä lähes täydellistä ja taimien varhais-kehitys normaalia. Vanakelton suomalaiset populaatiot eivät tämän tutkimuksen perusteella kärsi ainakaan siementen laatuun tai taimien kehityksen alkuvaiheisiin vaikuttavasta sisäsiitos-depressiosta. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sisäsiitosdepression ilmenemistä muissa kehitysvaiheissa.
  • Grandell, Joni (2017)
    Politiikkaa tehdään mielikuvin, eikä alkoholipolitiikka ole poikkeus. Suhtautuminen alkoholikysymykseen jakaa näkemyksiä, herättää tunteita ja elää mielikuvista. Julkisuudessa nousee toistuvasti esiin väitteet "tsaarinaikaisesta" säätelykulttuurista ja kieltolakimentaliteetista, vaikka Suomi elää hinnan ja saatavuuden kannalta tarkasteltuna kaikkein vapainta aikakauttaan historiansa aikana. Väitetään myös, että Suomi menettää vuosittain satoja miljoonia potentiaalisia verotuloja lyhytnäköisen alkoholiverotuksen ja tiukan säätelyn vuoksi ja että korkeiden hintojen takia Suomeen ei ole koskaan syntynyt luonnollista ja tervettä eurooppalaista juomakulttuuria. Vuonna 2017 eduskunnassa valmistellaan pitkälti viivästynyttä ja monia hankaluuksia kohdannutta alkoholilainsäädännön kokonaisuudistusta. Aloitteen etenemistä ja lainsäädännön valmistumista seurataan aktiivisesti niin perinteisessä, kuin sosiaalisessa mediassa. Eri asianosaistahot pyrkivät tuomaan näkökulmiaan julkisen keskustelun piiriin ja vaikuttamaan näin ollen tehtävän esityksen sisältöön. Keskustelun eri näkökulmia ymmärtääkseen on tärkeää tiedostaa käytävän keskustelun konteksti. Tutkimustehtävänä on paneutua 2000-luvulla alkoholipolitiikan päätöksentekoprosessiin ja avata sen taustalla ollutta keskustelua, näkökulmia, perusteluja sekä argumentaatiota. Tutkimuksessa tarkastellaan alkoholilainsäädännön kehittymistä eduskuntaprossien aikana. Pääasiallisena aineistona ovat hallituksen esitykset, valiokuntien asiantuntijakuulemiset sekä eduskunnan täysistunnoissa käytetyt puheenvuorot. Käytettyjä puheenvuoroja tarkastellaan Albert O. Hirschmanin The Rhetoric of Reactionissa (1991) esittelemän jaksottelun avulla. Hänen mukaan poliittisessa keskustelussa on olemassa systemaattinen kommunikaation puute eri ryhmien kesken, jossa osapuolet turvautuvat retorisiin keinoihin, jotka estävät todellisen keskustelun käymisen. Tutkimustulosten perusteella retoriset voimakeinot ajavat, erityisesti kansanedustajien puheenvuoroissa, todellisen konsensushakuisuuden ohi. Eri asianosaistahot pyrkivät vaikuttamaan lainsäätämisprosessiin luomalla vahvoja mielikuvia päätösten oletetuista seurauksista. Samalla mahdollisuudet aitoon ja rakentavaan dialogiin vähenevät. Retoriset voimakeinot pysyvät tarkastelujakson aikana samana, mutta niitä käyttävät tahot ja kohteet vaihtelevat. Tarkastelujaksolla havaitaan myös hallinnon instituutioiden työnjaon lähentyminen ja vakiintuminen. Samalla havaitaan myös alkoholielinkeinoelämän aktivoituminen, sen esittämän kritiikin voimistuminen, mutta myös etujärjestöjen tavoitteiden hajautuminen. Tutkimuksen edetessä nousee esille kysymys siitä onko eduskunnassa tapahtuva asiantuntijakuuleminen oikea paikka vaikuttaa lainsäädäntöön. Eri asianosaisjärjestöjä kuultiin valiokunnissa kattavasti, mutta sillä oli hyvin vähän vaikutusta hallitusten esityksiin. Merkittävin lainsäädäntötyö oli tehty jo ministeriötasolla lain valmistelun yhteydessä. Sidosryhmien aidon vaikuttamismahdollisuuden kannalta valiokuntien asiantuntijakuuleminen oli liian myöhäinen vaihe vaikuttaa lain sisältöön. Sidosryhmien kannanotot toistuvat kyllä kansanedustajien puheenvuoroissa, mutta ei heidän toivomallaan tavalla lain sisällössä.
  • Paavonen, Anna-Marie (2015)
    Sosiaalinen ahdistuneisuus ja mielenterveyden häiriöksi luokiteltava sosiaalisten tilanteiden pelko rajoittaa tuskaisuudessaan yksilön jokapäiväistä elämää. Sosiaaliset pelot saattavat olla myös työttömyyden ja muiden mielenterveyden häiriöiden kuten masennuksen taustalla. Sosiaalisten tilanteiden pelon yhtenä keskeisenä oireena on yksilön pelko joutua negatiivisen arvioinnin kohteeksi sosiaalisissa tilanteissa. Useimmiten sosiaalisia pelkoja selitetään tiedonkäsittelyn vääristymillä. Miksi yksilö ennakoi joutuvansa negatiivisen arvioinnin kohteeksi sosiaalisissa tilanteissa ja mikä johtaa vääristyneen tiedonkäsittelyn kehittymiseen? On esitetty, että sosiaalisten pelkojen taustalla on aina yksilön negatiivisesti vääristynyt käsitys itsestä ja tämän ei-toivotunlaisen itsen paljastumista yksilö pelkää vuorovaikutustilanteissa. Tässä tutkimuksessa tarkastelen laadullisesti, millaisia pelkokokemuksia sosiaalisen ahdistuneisuuden taustalta hahmottuu. Lisäksi tarkastelen, millaista käsitystä itsestä, muista ihmisistä ja sosiaalisista tilanteista havaitut pelkokokemukset heijastavat. Tutkimuksen teoreettis-metodologisena perustana on tulkinnallinen fenomenologinen analyysi (Interpretative Phenomenological Analysis, IPA) ja sen aineistona viiden nuoren aikuisen puolistrukturoidut teemahaastattelut. Haastattelut toteutettiin syksyn 2013 aikana. IPA-menetelmä perustuu kolmeen tieteenfilosofiaan: fenomenologiaan, hermeneutiikkaan ja idiografiaan. Sen avulla on mahdollista tarkastella niitä yksilöllisiä, henkilökohtaisia pelkokokemuksia, joita sosiaalisen ahdistuneisuuden taustalta hahmottuu sekä sitä, millaista käsitystä itsestä pelkokokemukset heijastavat. Koska yksilön kokemuksen ajatellaan rakentuvan suhteessa ympäröivään sosiaaliseen ja kulttuuriseen ympäristöön, tutkimalla haastateltujen käsityksiä itsestä, saadaan myös käsitys siitä, millaisena haastatellut kokevat muut ihmiset ja sosiaaliset tilanteet. Tutkimuksessa haastatellut kuvasivat vuorovaikutustilanteet sellaisina kriittisinä tapahtumina, joissa epäonnistuminen saattoi vaikuttaa kokonaisvaltaisesti heidän elämänsä kulkuun ja muut ihmiset sellaisina merkityksellisinä arvioitsijoina, joilta saamansa palautteen kautta he ohjasivat omaa toimintaansa. Tällaisen kokemusmaailman kautta he kuvasivat kolmentyyppisiä pelkoja. Ensinnäkin haastatellut pelkäsivät olevansa jollakin tavoin huonompia kuin muut ihmiset ja tämä saattaisi paljastua muille ihmisille vuorovaikutustilanteissa. Toinen ja kolmas pelko liittyivät kiinteästi toisiinsa: Haastatellut kuvasivat jonkin sellaisen traumaattisen tapahtuman, jonka toistumista he pelkäsivät. Useimmiten tämä traumaattinen tapahtuma sijoittui haastateltujen kouluaikaan ja siihen liittyi torjutuksi tuleminen tai ryhmän ulkopuolelle jättäminen. Kolmanneksi haastatellut liittivätkin samantyyppisiä vaaroja kaikkiin sosiaalisiin tilanteisiin. He kokivat vuorovaikutustilanteet riskialttiina tapahtumina, joilla saattoi olla vakavia ja kauaskantoisia seurauksia. Sosiaalinen ahdistuneisuus näyttäytyi sellaisena kokonaisvaltaisena kokemuksena, jossa itsen paljastumisen uhka, uhkaaviksi tulkitut kehon tuntemukset ja uhkaavaksi koettu sosiaalinen ympäristö ylläpitivät ahdistuneisuuden tunteita. Tutkielman tärkeimmät lähteet olivat: McManus, F., Peerbhoy, D., Larkin, M., & Clark, D. M. (2010). Learning to change a way of being: An interpretative phenomenological perspective on cognitive therapy for social phobia. Moscovitch, D. A. (2009). What Is the Core Fear in Social Phobia? A New Model to Facilitate Individualized Case Conceptualization and Treatment. Stopa, L. (2009). Why is the self important in understanding and treating social phobia? Smith, J.A., Flowers, P., & Larkin, M. (2009). Interpretative phenomenological analysis: theory, method and research.
  • Kinnunen, Anni (2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan mediassa käytyä keskustelua ”ideologisesta työttömyydestä” vuosina 2017–2019. Tavoitteena on selvittää, kuinka keskustelua ”ideologisesta työttömyydestä” mediassa rakennettiin ja millaisia kehyksiä tässä mediakeskustelussa käytettiin. Keskustelu alkoi kirjailija Ossi Nymanin lokakuussa 2017 antamasta haastattelusta, josta nousi huomattava kohu, kun Nymanin kirjoitettiin olevan ”ideologisesti työtön”. Helmikuussa 2018 kohua sai aikaan myös Työstäkieltäytyjäliitto, joka kehotti ihmisiä kieltäytymään töistä ja vaati muun muassa vastikkeetonta perustuloa. Tutkielmassa käytettävä aineisto on koottu ”ideologista työttömyyttä” koskevista pääosin uutisista ja kolumneista koostuvista mediateksteistä. Aineisto koostuu suomalaisten uutissivustojen julkaisuista, television keskusteluohjelmista ja podcast-jaksoista. Menetelmänä tutkielmassa käytetään kehysanalyysia, jossa mediatekstistä pyritään tunnistamaan siinä käytetty kehys erilaisten tunnusmerkkien avulla. Mediassa keskustelua ”ideologisesta työttömyydestä” rakennettiin pitkälti kiistan muodossa ja lietsottiin iskevien ”klikkiotsikoiden” avulla. Aihetta käsittelevissä mediateksteissä ilmeni kolme erilaista kehystä, jotka nimettiin tutkielmassa uhan, provokaation ja moraalipaniikin kehyksiksi. Uhan kehyksessä ongelmaksi kehystettiin ”ideologinen työttömyys” itsessään, jonka nähtiin uhkaavan yhteiskunnallista järjestystä sekä muiden työttömien mainetta. Provokaation kehyksessä ongelmana ei näyttäytynyt niinkään ”ideologinen työttömyys” itsessään, vaan Ossi Nymanin ja Työstäkieltäytyjäliiton julkisuushakuisina provokaatioina pidetyt puheet ja kannanotot. Moraalipaniikin kehyksessä sen sijaan ongelmaksi määriteltiin median toiminta ”ideologista työttömyyttä” koskeneessa mediakeskustelussa. Yleisin kehyksistä oli uhan kehys, jossa ”ideologinen työttömyys” nähtiin vääränlaisena ja yksilön valinnasta johtuvana työttömyytenä, ja ratkaisua ongelmaan haettiin esimerkiksi työttömien aktivointitoimien lisäämisestä. ”Ideologista työttömyyttä” pikemminkin rakenteellisista syistä johtuvana ilmiönä kehystänyt moraalipaniikin kehys oli kehyksistä harvinaisin.
  • Salokangas, Anna (2020)
    Globaalissa maailmassa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaa keskustelua luonnehtii kaksijakoisuus: samalla kun yritysjohtajat puhuvat yhteiskuntavastuusta ylistävästi ja yrityksiin kohdistetaan yhä suurempia odotuksia ja toiveita globaalien ongelmien ratkaisemisessa, yrityksiin myös suhtaudutaan yhä kriittisemmin ja niiltä vaaditaan yhteiskuntavastuun kantamista yhä enenevässä määrin. Yhteiskuntavastuukeskustelun kaksijakoisuus osoittaa yhteiskuntavastuun olevan yhä tärkeämpi, mutta samalla myös kiistellympi aihe niin yrityksissä kuin yhteiskunnassa laajemmin. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan yritysten yhteiskuntavastuuta kehyksen käsitteen ja kehystämisen sekä sosiaalisen konstruktionismin näkökulmista kehysanalyysin keinoin. Tutkielman teoreettisessa osassa kuvataan yhteiskuntavastuuta ja sen kolmea osa-aluetta, taloudellista, sosiaalista ja ympäristövastuuta, sekä yhteiskuntavastuuseen keskeisesti liittyviä käsitteitä. Tämä lisäksi paneudutaan kehyksen käsitteeseen, kehystämiseen ja kehysanalyysiin sekä sosiaaliseen konstruktionismiin. Tutkielman empiirisessä osassa puolestaan pyritään vastaamaan tutkimuskysymykseen: Miten yritysten yhteiskuntavastuuta kehystetään UPM:n Jämsän Kaipolan paperitehtaan sulkemisen kontekstissa Helsingin Sanomissa? Tutkielman aineistona on käytetty Helsingin Sanomissa 26.8.2020-17.9.2020 julkaistuja yhteensä 37 juttua, jotka käsittelevät yritysten yhteiskuntavastuuta UPM:n Jämsän Kaipolan paperitehtaan sulkemisen kontekstissa. Aineiston jutut on julkaistu lehden politiikka-, talous-, kotimaa-, pääkirjoitus-, kolumni- sekä yleisönosastoilla. Analyysin metodina on sovellettu kehysanalyysiä, etenkin Erving Goffmanin tilannemääritelmää sekä Robert Entmanin kehysjäsennystä. Tarkastelluista jutuista suurin osa liittyi ensisijaisesti yhteiskuntavastuun sosiaalisen vastuun osa-alueeseen (18 juttua). Toiseksi suurin ryhmä muodostui puolestaan yhteiskuntavastuun taloudellisen vastuun osa-alueeseen liittyneistä jutuista (16 juttua). Tutkimusaineistossa vain hyvin pieni osa jutuista liittyi yhteiskuntavastuun ympäristövastuun osa-alueeseen (3 juttua). Aineistolähtöisen kehysanalyysin perusteella aineistosta tunnistettiin kolme ideaalityyppistä kehystä, jotka ovat uhkan kehys, kiistan kehys sekä hallinnan kehys. Uhkan kehys kuvaa yhteiskuntavastuuta ja erityisesti sosiaalista vastuuta heikkenevänä ja rapautuvana johtuen suuyritysten, tässä UPM:n, pyrkimyksestä voiton maksimointiin kansan, tässä erityisesti Jämsän asukkaiden sekä paperitehtaan nykyisten ja eläköityneiden työntekijöiden, kustannuksella. Uhkan kehystä edustaa aineistossa 13 juttua. Kiistan kehys puolestaan kuvaa yhteiskuntavastuuta ja erityisesti sosiaalista vastuuta yhteen sovittamattomina näkemyksinä yhteiskuntavastuun ja erityisesti sosiaalisen vastuun kantamisen vastuunjaosta yhteiskunnassa eri toimijoiden kesken, johtuen poliittisten puolueiden ja elinkeinoelämän eriävistä näkemyksistä asiassa. Kiistan kehystä edustaa aineistossa 12 juttua. Hallinnan kehys taas kuvaa yhteiskuntavastuuta liiketaloudellisena päätöksenä, johon vaikuttavat muun muassa kustannukset, kysyntä sekä Suomessa harjoitettu politiikka. Hallinnan kehystä edustaa aineistossa 12 juttua. Tutkielman empiirisessä osiossa on kuvattu kunkin kehyksen ominaispiirteet mukaan lukien avainsanat, käsitteet, metaforat sekä fraasit. Näiden lisäksi kunkin kehyksen osalta on kuvattu niiden esittämät ongelman ratkaisut sekä moraaliset arvostelmat. Yritysten yhteiskuntavastuun kehystämisessä UPM:n Jämsän Kaipolan paperitehtaan sulkemisen kontekstissa Helsingin Sanomissa ei tutkimusaineiston kattaman ajankohdan aikana voitu erottaa selvästi hallinnutta ensisijaista kehystämisen tapaa aineiston kokonaisuutena tarkasteltuna perusteella, joskin uhkan kehys hallitsi hieman kiistan ja hallinnan kehyksiä enemmän aineistossa. Kuitenkin kehystämisen lähempi tarkastelu osoitti kehysten painotuksissa selkeämpiä eroja. Juttutyyppien ja kehysten välinen tarkastelu osoitti muun muassa kiistan kehyksen hallinneen selvästi politiikan uutisissa ja uhkan, kiistan ja hallinnan kehysten olleen tasamääräisesti edustettuina talouden uutisissa. Tarkastelun rajaaminen pelkästään uutisjuttuihin osoitti uutisjutuista selvästi merkittävimmän osan edustaneen kiistan kehystä eli siten kiistan kehyksen hallinneen uutisjournalismia. Lisäksi tarkastelu osoitti hallinnan kehyksen olleen vielä vähemmän ja uhkan kehyksen hieman enemmän edustettuina uutisjournalismissa kuin koko aineistossa. Aineistoa kokonaisuutena tarkasteltuna voitiin osoittaa kehystämisen olleen alkuun uhkan ja osittain hallinnan ja kiistan kehysten värittämää ja loppua kohden puolestaan erityisesti hallinnan ja osittain myös kiistan kehyksen värittämää. Lisäksi aineistoa kokonaisuutena tarkasteltuna voitiin osoittaa yhteiskuntavastuun sosiaalisen vastuun osa-aluetta kehystetyn ensisijaisesti uhkan ja toissijaisesti kiistan kehyksen kautta, taloudellista vastuuta erityisesti hallinnan kehyksen kautta ja ympäristövastuuta hallinnan ja uhkan kehysten kautta. Se, minkä kehysten kautta yhteiskuntavastuu ja sen osa-alueet kuvataan ja kehystetään, vaikuttaa osaltaan siihen, millaisina yhteiskuntavastuu ja sen osa-alueet sekä niihin liittyvät haasteet UPM:n Jämsän Kaipolan paperitehtaan sulkemisen kontekstissa näyttäytyvät ja millaista kuvaa Helsingin Sanomat tämän kontekstin kautta näistä ja maailmasta laajemminkin tuottavat. Tällä tavoin jutut paitsi kuvaavat todellisuutta, myös rakentavat sitä, sekä tässä kontekstissa että laajemminkin. Tässä kehystäminen yhtyy osaltaan myös sosiaalisen konstruktionismin ajatukseen.
  • Malmström, Marika (2013)
    Pitkittäistutkimuksessa tutkittiin menettelytapojen oikeudenmukaisuuden ja epävarmuuden hallintakyvyn välisiä yhteyksiä sekä samastumisen ja itsetunnon vaikutuksia näihin yhteyksiin Nokian Salon tehtaan työntekijävähennysten kontekstissa. Epävarmuuden hallintakyvyllä tarkoitetaan työntekijävähennysten tulkitsemista uhkana ja mahdollisuutena. Tutkimuksen aineisto on osa Nokian rahoittamaa ja Aalto yliopiston toteuttamaa 'Sustainable Transformation' hanketta, jossa tutkittiin Nokian mittavan organisaatiomuutoksen tuomia seurauksia vuosien 2012 ja 2013 aikana. Tutkimuksen kohteena oli harvinaislaatuinen kohdejoukko: 183 Nokian Salon tehtaalta ennakkoirtisanomisilmoituksen saanutta työntekijää, jotka olivat Nokian järjestämän vaihtoehtoisen HR -ohjelman, Bridgen, piirissä. Käsillä oleva aineisto kerättiin Nokian Salon tehtaalta luotettavien tulosten ja johtopäätösten saamiseksi pitkittäisasetelmalla loppukevään ja kesän 2012 aikana kahtena ajankohtana: ennen Bridge – ohjelman alkamista ja kaksi kuukautta alkamisen jälkeen, kun Bridge ohjelma loppui. Tutkimuksessa pyrittiin vastaamaan sosiaalisen identiteetin lähestymistavan ja siihen läheisesti liittyvien oikeudenmukaisuudentutkimuksen ja ryhmäarvomallin oletusten avulla kysymyksiin: 1) vaikuttaako koettu oikeudenmukaisuus ennen Bridge – ohjelmaa vastaajien työntekijävähennysten uhan ja mahdollisuuden tulkintoihin Bridge – ohjelman jälkeen ja 2) vaikuttavatko identiteettiin liittyvät seikat samastumisen ja itsetunnon taso ennen Bridge – ohjelmaa edellä mainittuihin vaikutussuhteisiin. Pitkittäistutkimuksessa oikeudenmukaisuuden lähteet olivat erittäin relevantissa asemassa, joten oikeudenmukaisuus jaettiin tarkemmin organisaation ja keskijohdon menettelytapoihin. Näiden vaikutusta uhan ja mahdollisuuden tulkintoihin tarkasteltiin erikseen. Analyysit toteutettiin lineaarisella regressioanalyysilla. Organisaation menettelytapojen koettu oikeudenmukaisuus oli positiivisesti yhteydessä mahdollisuuden tulkintaan. Keskijohdon menettelytapojen koettu oikeudenmukaisuus oli negatiivisesti yhteydessä mahdollisuuden tulkintaan ja positiivisesti yhteydessä uhan tulkintaan. Samastumisen havaittiin vaikuttavan organisaation menettelytapojen koetun oikeudenmukaisuuden ja mahdollisuuden tulkinnan väliseen yhteyteen: organisaation menettelytapojen oikeudenmukaisuus lisäsi mahdollisuuden tulkintaa heikosti samaistuneilla vastaajilla. Pitkittäistutkimuksen valossa näyttää siltä, että organisaation ja keskijohdon menettelytapojen koetulla oikeudenmukaisuudella on päinvastaiset vaikutukset epävarmuuden hallintakykyyn. Organisaation menettelytapojen koetulla oikeudenmukaisuudella vaikuttaa olevan myönteinen vaikutus epävarmuuden hallintakykyyn mahdollisuuden tulkinnan kannalta varsinkin heikosti samaistuneilla työntekijöillä, kun taas keskijohdon menettelytapojen oikeudenmukaisuus näyttää vaikuttavan yleisesti ottaen käänteisesti uhan ja mahdollisuuden tulkintaan.
  • Sorvali, Jaana (2015)
    The main objective of this thesis was to examine climate change discourses and their meaning to the future of Finland. The study focused on the political level discourses. The national review was made by studying the discussions held at the Parliament of Finland on 10.6.2014 and 25.2.2015 concerning the Climate Act. A shorter regional review was made based on interviews of the Regional Mayors in Finland. The principal method in the thesis was data-driven, qualitative content analysis. The Climate Act related discussions by the Members of the Parliament were analysed by looking into the contents of the arguments and the material from the Regional Mayor interviews were analysed by looking more into the signifiers that were attached to climate change. Another method used in the thesis was a theory-driven one based on the environmental discourses by John S. Dryzek. This method was used to analyse the Climate Act discussions and the purpose was to find out if the Finnish climate change related discussion contains any of the environmental discourses proposed by Dryzek in his theoretical studies. One aim of the thesis was also examine if any possibilities have been incorporated into the climate discussions. The analysis based on the data-driven method found five thematic groups of arguments from the speeches of the MP's supporting the Climate Act. The arguments focused on the content and targets of the Act, the institutionalisation of climate issues, the meaning of the Climate Act to national climate policy, strengthening the legitimacy of the Climate Act and the possibilities of climate change. The MP's that voted for the acceptance of the Climate Act in the Finnish Parliament also brought out concerns regarding the Act. The arguments containing these concerns were grouped into four thematic groups: Arguments illustrating the effects of the Climate Act to national economical success, the doubts concerning the effectiveness of national climate policy, the content of the Climate Act and the administrative issues. The MP's who voted against the Climate Act used the same thematic arguments, that the ones expressing their concerns. MP's attached manifold signifiers to climate change, and these were also examined in the thesis. The discussions concerning the Climate Act were also analysed from the political party perspective with both the data- and theory-driven methods. The analysis found that there were clear differences in the emphasis of the different arguments between parties. The analysis of the Regional Mayor interviews was made by the data-driven method by looking and analysing the signifiers attached to climate change. The signifiers were grouped into three groups according to the placement given to climate change in regional actions. Climate change was defined as either a central, a crosscutting or a secondary theme. Some of the Regional Mayors also described the public opinion concerning climate change in the region and this was also examined shortly in the thesis. The possibilities linked to climate change were almost without exception connected to the industrial policy success factors of the regions. The main results of the thesis were the questioning of the consensus regarding the approval of the Finnish Climate Act, the restrained reformist goals of national climate policy, the dual nature of climate policy as a threat and as a possibility, the division of the Finnish regions by the willingness to execute climate actions in the regional level and first and foremost the connection between climate policy and Finnish wellbeing and economical success. Based on the results presented in the thesis a theory of the interconnectedness of climate policy and economical success was developed. The theory aims at explaining the contents of the Finnish political climate discourses from a new perspective.
  • Sandström, Sara (2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin osallistumista unionin ulkopuolelta ja erityisesti Euroopan ulkopuolelta saapuvien siirtolaisten turvallistamiseen vuosien 2015 ja 2019 välillä. Työn tavoitteena on selvittää, osallistuuko Euroopan unioni siirtolaisten turvallistamiseen ja jos osallistuu niin millaisin keinoin. Turvallistamisen käsite perustuu tässä tutkielmassa jälkikööpenhaminalaisen tai sosiologisen turvallistamisen teorian käsitykseen turvallistamisesta. Turvallistaminen nähdään prosessina, jossa jostakin politiikan kysymyksestä erilaisten diskursiivisten ja ei-diskursiivisten turvallistamistoimien avulla tehdään turvallisuuskysymys, joka vaatii välitöntä reagointia. Turvallistamistoimia tekeviä turvallistajia voi olla useita, mutta tässä tutkielmassa keskitytään Euroopan unioniin turvallistajana. Tutkimusongelman ratkaisemiseksi tutkimuksessa tarkasteltiin vuonna 2016 julkaistua Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittista globaalistrategiaa sekä vuonna 2015 julkaistua siirtolaispoliittista Euroopan muuttoliikeagendaa sekä niiden seuranta- ja toimeenpanoraportteja vuosilta 2016-2019. Aineistoa analysoitiin kriittisen diskurssianalyysin keinoin turvallistamistoimen eri osa-alueita kartoittavan analyysikehikon avulla. Euroopan unioni osallistuu siirtolaisten turvallistamiseen globaalistrategiassa ja muuttoliikeagendassa sekä niiden toimeenpano- ja seurantaraporteissa rakentamalla siirtolaisista kuvaa uhkana Euroopan unionin kansalaisille sekä unionille itselleen. Euroopan unioni rakentaa globaalistrategian ja muuttoliikeagendan avulla todellisuutta, jossa siirtolaisten hallitsematon saapuminen Eurooppaan uhkaa paitsi kansalaisia mahdollisen terrorismin muodossa, myös Euroopan unionia itsessään menetetyn uskottavuuden ja yhteisten sääntöjen rapautumisen muodossa. EU korostaa tarvetta hallita siirtolaisia ja heidän saapumistaan sekä Euroopan unionin rajalla ja sisällä että unionin rajojen ulkopuolella. Aineistossa oli havaittavissa myös vastakkaisia diskursseja. Euroopan unioni korosti monin paikoin turvapaikan tarjoamisen tärkeyttä sitä tarvitseville sekä työperäisten siirtolaisten arvoa unionin taloudelle. Tässä tutkielmassa saadut tulokset ovat monin paikoin samansuuntaisia kuin muissa Euroopan unionin siirtolaisiin kohdistamia turvallisuustoimia tarkastelleissa tutkimuksissa. Euroopan unioni osallistuu siirtolaisisten turvallistamiseen sekä diskursiivisten että ei-diskursiivisten turvallistamistoimien avulla. Diskursiiviset toimet ilmenevät mm. puheena Eurooppaan saapuvien siirtolaisten hallitsemattomuudesta ja uhkaavuudesta sekä korostamalla siirtolaisten määrää ja mahdollisia siteitä terrorismiin. Ei-diskursiivisia toimia ovat muun muassa Eurooppaan saapuvien siirtolaisten tarkka rekisteröinti ja näiden rekisterien jakaminen eri viranomaisten kesken sekä yhteistyö sotilasliitto Naton ja kolmansien maiden kanssa siirtolaisten hallitsemiseksi.
  • Isopahkala, Antti (2012)
    Pro gradu -tutkielmassani pyrin selvittämään Andrew Feenbergin käsitystä tekniikan olemuksesta sekä tekniikan ja demokratian välisestä suhteesta. Tavoitteeseeni pyrin kahden tutkimuskysymyksen avulla: 1. Mitä tekniikka on Andrew Feenbergin mukaan ja mikä on tekniikan asema modernissa yhteiskunnassa? 2. Miten Andrew Feenberg käsittää tekniikan ja demokratian välisen suhteen? Tutkimusmetodina tutkimuksessa toimii systemaattinen analyysi. Systemaattisella analyysilla tarkoitetaan tutkimuksen lähteiden pohjalta tehtyä käsitteiden ja argumentaation analyysia sekä johtopäätösten tekemistä analyysin pohjalta. Tutkimuksen ensisijaisena lähteenä on Andrew Feenbergin kirjallinen tuotanto, etenkin Questioning Technology-teos, jossa Feenberg käsittelee eniten tutkimuksen kannalta relevantteja kysymyksiä. Andrew Feenbergin ajattelun tausta on voimakkaasti Frankfurtin koulun kriittisessä teoriassa. Feenbergin tavoite on luoda oma kriittinen teoria tekniikasta. Feenbergin mukaan meidän on kyettävä löytämään yhteiskunnan rationalisoimiseksi keinoja, jotka demokratisoisivat yhteiskuntaa vallan keskittymisen sijaan. Feenbergin mukaan nykyinen moderni yhteiskuntamme perustuu liiallisesti teknisen ajattelun ja teknisen rationalisaation pohjalle, mikä näkyy modernin yhteiskunnan teknisessä suunnittelussa. Feenbergin tärkein tavoite onkin tekniikan demokratisoiminen ja teknisen suunnittelun ulottaminen koskemaan vaihtoehtoisia arvoja ja intressejä. Ensimmäisessä pääluvussa esittelen kaksi Feenbergin ajatteluun olennaisesti vaikuttanutta ajattelijaa. Martin Heidegger ja Herbert Marcuse ovat kummatkin käsitelleet tekniikan filosofiaa omassa ajattelussaan. Heidän työnsä ovat vaikuttaneet paljon Feenbergin ajatteluun. Heideggeriltä Feenberg on omaksunut vaikutteita muun muassa tekniikan luonteen analysoimiseen tarkoitettuun instrumentalisaatioteoriaan ja Marcuselta taas tekniikan ja politiikan välisten suhteiden analysoimiseen. Toisessa pääluvussa pyrin selvittämään mitä tekniikka on Feenbergin mukaan. Feenberg hylkää omassa teoriassaan sekä Heideggerin että Marcusen edustaman essentialistisen tekniikan filosofian. Feenbergin mukaan tekniikalla ei ole mitään sellaista olemusta, joka määrittäisi automaattisesti sen, miten tekniikka vaikuttaa meihin ihmisiin. Feenbergin mukaan tekniikka ei myöskään kehity deterministisesti, vaan voimme itse vaikuttaa siihen, mihin suuntaan haluamme tekniikan kehittyvän. Feenberg omaksuu konstruktivistisesta tekniikan filosofiasta näkemyksen, jonka mukaan tekniikka on sosiaalisesti määrittynyttä. Voimme käyttää tekniikkaa niin hyvään kuin pahaankin oman valintamme mukaan. Koska tekniikkaan on mahdollista vaikuttaa poliittisella päätöksenteolla ja yhteisillä ponnistuksilla, on tekniikka ja sen suunnittelu myös mahdollista ulottaa demokraattisen päätöksenteon piiriin. Kolmannessa pääluvussa pyrin selvittämään miten tekniikan demokratisoiminen käytännössä tapahtuisi Feenbergin mielestä, sekä mikä on hänen mukaansa on tekniikan ja demokratian välinen suhde. Feenbergin teoriassa tekniikan demokratisoiminen tulee tapahtumaan ennen kaikkea niiden ihmisten toimesta, jotka joutuvat tahtomattaan teknisen vallankäytön kohteeksi. Nämä ihmiset, joiden elämään tekniikka vaikuttaa, muodostavat erilaisia verkostoja ja osanottajaryhmiä, jotka voivat toimintansa kautta vaikuttaa tekniikan demokraattiseen kehittämiseen ja teknisen suunnittelun demokratisoimiseen. Feenberg pystyy työnsä kautta luomaan monipuolisen ja rikkaan kuvan tekniikasta ja onnistuu ansioituneesti yhdistämään essentialistista sekä konstruktivistista tekniikan filosofiaa, jotka normaalisti on nähty toistensa vastakohtina. Myös Feenbergin teoria tekniikan demokratisoimisesta on ajankohtainen ja innostava. Suurimmiksi puutteiksi Feenbergin tekniikkakäsityksessä ja demokratiateoriassa muodostuu Feenbergin jossain määrin epärealistisen optimistinen käsitys siitä, kuinka paljon voimme vaikuttaa tekniseen kehitykseen ja tekniikan käyttötapoihin sekä konkretian puute demokratiateoriassa. Feenberg käsittelee tekniikan demokratisoimista hyvin abstraktisti tarjoamatta juurikaan käytännön ehdotuksia siihen, miten demokratisoimisen tulisi käytännössä tapahtua. Puutteena voidaan myös pitää sitä, että Feenberg ei juuri ota normatiivista kantaa tekniikan etiikkaa käsitteleviin kysymyksiin.
  • Virolainen, Taija (2018)
    Tiivistelmä/Referat – Abstract The literature part was focusing on the metabolism, use, safety and analytical methods for glyphosate (2-phosphonomethylamino) acetic acid. The focus was on methods that are used to analyze glyphosate in foods. Glyphosate is the active compound of an herbicide. The experimental part was done in the Customs laboratory. The main object was to develop a method to analyze glyphosate, aminomethylphosphonic acid (AMPA) and glufosinate in food without derivatization using UPLC-MS/MS technique. The EURL-SRM QuPPe method was used as a sample treatment for durum wheat, iceberg lettuce, orange and avocado. The separation was done using high performance liquid chromatography and detected in triple quadrupole mass spectrometer using electro-spray ionization (ESI-) and multiple reaction monitoring (MRM). Four analytical columns were evaluated: Acquity® UPLC BEH HILIC, HypercarbTM Porous Graphitic Carbon, HypercarbTM Porous Graphitic Carbon and ShodexTM HILICPak VT-50 2D connected to ShodexTM HILICPak VT-50G 2A precolumn. ShodexTM HILICPak column was chosen due to its superior retention of the compounds. The mobile phase contained water, 1 % formic acid in water and acetonitrile (70:20:10). The linearity of the method was 0.01–2.2 ng/ml for glyphosate and AMPA and 0.002–2.2 ng/ml for glufosinate. The high amount of matricecompounds that coeluted with AMPA made identifying and integrating the analyte difficult to do. The retention times of glyphosate and glufosinate were shifting more than the validationcriteria ± 0.1 minutes. Isotope labeled glyphosate (1,2-13C2 15-N-glyphosate) that was added to the samples had a similar shifting in retention times which made it possible to efficiently evaluate the validation of glyphosate. The lack of internal standard for glufosinate meant that the method could not be validated for glufosinate. The limit of quantification (LOQ) for glyphosate was 0.04 µg/ml with RSD < 20. The validated method was suitable for analysing glyphosate residues in food.
  • Abderhalden, Sharon (2019)
    Avenanthramides are hydroxycinnamic acids unique to oat (Avena sativa L., Poaceae). They consist of an anthranilic acid part (anthranilic acid or hydroxylated and/or methoxylated derivative of anthranilic acid) that is conjugated to a cinnamic acid part via an amide bond. More than 25 different avenanthramides are found and identified in oat. However, the most common forms are esters of 5-hydroxyanthranilic acid with caffeic (2c), ferulic (2f) and p-coumaric (2p) acids. Avenanthramides have been shown to possess antioxidant and anti-inflammatory properties. Currently there is a great interest towards oat and bioactive compounds of oat, like avenanthramides. In the previous studies there has been a lot of diversity concerning the extraction method used for analysis of avenanthramides and usually quantitation methods were based on high-performance liquid chromatography (HPLC). The aim of this research was to develop a method based on ultra-high-performance liquid chromatography (UHPLC) for the analysis of the most common forms of avenanthramides (2c, 2f and 2p) in oat and oat products. In addition, also other forms of avenanthramides, like 2fd and 2pd, were identified and quantified using liquid chromatography-mass spectrometry (UHPLC-QTOF-MS). The extraction method of avenanthramides was optimized and the UHPLC-PDA method used for quantitation was validated. Finally, the study measured the differences in concentrations of avenanthramides in different oat products. In this study it was recognized that the concentrations and the extent of variation of the concentrations of avenanthramides were affected by the sample amount, the homogeneity of the samples and the extraction time used. Especially bigger sample amount of oat flour (0.5 g) led to larger and more reproducible results than smaller amount (0.1 g). The ratio of sample and solvent 1:10 worked excellently and as an extraction solvent ethanol:water (80:20) was more efficient than tested ethanol:water (80:20) with a phosphate buffer at pH 2.8. Smaller particle size of oat flour and extraction overnight led to better extractability of avenanthramides than a short extraction of sample with larger particle size. The UHPLC method was optimized using chromatographic parameters. The avenanthramides separated from each other acceptably and were eluted as follows during the 16-minute run: 2c, 2p, 2f. The response of the UHPLC instrument was linear in the tested concentration range for all three avenanthramides. The results were reproducible, and the accuracy of the UHPLC instrument was acceptable. The recovery % for avenanthramides were 99–117%. Also, other forms of avenanthramides, like 2fd, 2pd, 5p, 5f ja 3f, were identified in different oat samples using UHPLC-QTOF-MS technique. The total amount of avenanthramides in analyzed oat samples varied between 3–41.3 µg/g per fresh weight. Oat bran included them the most and oat snack the least. Avenanthramide 2c was dominant in oat flour which included 2p the least. In oat bran, in oat drink, in oat snack, in Nyhtökaura and in Muru the avenanthramide 2f was dominant over the two other forms. The UHPLC method developed in this study can be applied to the analysis of the most common forms of avenanthramides 2c, 2f and 2p in oat and in oat products and can be used in oat research in the future. The method can also be used to identify and quantitate more widely other forms of avenanthramides in different oat products. The optimized extraction was shown to be functional and reproducible to already homogeneous and processed samples, but the extraction of non-homogeneous samples could be optimized further in the future.
  • Beqiri, Merdiana (2017)
    Tutkielmassa selvitetään Kosovosta Suomeen 1990-luvun aikana pakolaisina saapuneiden albaniankielisten isien kokemuksia ”uhrauksen sukupolvena”. Tämä määritelmä perustuu Karl Mannheimin käsitykseen kokemuksellisista sukupolvista. ”Uhrauksen sukupolvi” on joutunut pakolaisuutensa myötä tekemään uhrauksia niin henkilökohtaisella tasolla kuin oman perheen kannaltakin. Tutkielman pyrkimyksenä on selvittää tehtyjen uhrausten vaikutuksia miehiin itseensä ja heidän isän rooliin. Lisäksi tutkielma pyrkii ymmärtämään, miten muuttaminen Suomeen on vaikuttanut isien lastenkasvatustapoihin ja mitä näkemyksiä heillä on kotoutumisesta Suomeen. Maahanmuuttajaisien pakolaisuuskokemuksiin, kotoutumiseen tai lastenkasvatustapoihin liittyviä kokemuksia on Suomessa tutkittu hyvin vähän. Tutkimusaineisto koostuu yhdeksästä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Aineisto on hankittu osana Nuorisotutkimusverkoston koordinoimaa hanketta Generational negotiations, social control and gendered sexuality (GENESO). Aineiston analyysissa on käytetty teemoitteluun ja tyypittelyyn keskittyvää sisällönanalyysia. Tutkimuksessa selviää, että miesten henkilökohtaiseen identiteettiin merkittävimmin vaikuttaneet uhraukset ovat luopuminen omasta unelma-ammatista tai työnteosta. Näiden myötä miesten sosiaalinen asema on muuttunut ja heidän itsetuntonsa on laskenut. Perheen kannalta merkittävä uhraus on ollut erkaantuminen kotimaan tutusta sosiaalisesta verkostosta, minkä seurauksena vanhemmat ovat jääneet lastenkasvatuksessa ilman tukea. Isät ovat Suomessa joutuneet usein pohtimaan sitä, mitä asioita lastenkasvatuksessa on sopivaa sopeuttaa suomalaisesta kulttuurista itselle ja mitä taas säilytetään kotimaan kulttuurista. Rajojen asettaminen on hankalaa, ja siihen vaikuttavat niin vanhempien omat toiveet ja periaatteet kuin kotimaan ja vastaanottajamaan toisistaan risteävät odotukset vanhempia kohtaan. Kotoutuminen näyttäytyy tutkielmassa jatkuvana kaksisuuntaisena prosessina, joka sisältää osallistumisen yhteiskunnan tarjoamiin mahdollisuuksiin samalla, kun säilytetään oma äidinkieli ja kotimaan kulttuuri. Pelkästään työllistyminen ei riitä kotoutumiseen, vaan se on moniulotteisempi ja pitkäkestoisempi prosessi, joka ei välttämättä koskaan ole ”valmis”. Johtopäätöksinä esitetään, albaani-isät ovat henkisesti hyvin sitoutuneita perheeseen. Perheen mukanaolo Suomessa on ollut erittäin olennaista isien kotoutumisen ja henkisen hyvinvoinnin kannalta. Olisi tärkeää, että maahanmuuttajaisät sisällytettäisiin perhepoliittisesti paremmin lasten elämään myös kodin ulkopuolella, jotta he eivät jäisi lasten elämästä ulkopuolelle. Tilanteessa, jossa lapset kotoutuvat vanhempia nopeammin, isät säilyttävät tärkeytensä lasten elämässä pitämällä heidät yhteydessä omaan etniseen taustaansa ja pyrkivät itsekin pysymään hyvin perillä Suomen tapahtumista. Lasten kotoutuminen on isille tärkeämpää kuin oma kotoutuminen, ja siksi vanhemmuus toimii heille yhteiskunnallisena osallistumisena, kun he pyrkivät kasvattamaan ”kunnon kansalaisia” Suomen valtiolle. Lasten menestys Suomessa voisi hyvittää kaikki uhraukset, jotka isät ovat tehneet pakolaisuuden myötä.