Browsing by Title

In this research I examined in what way the transversal competence areas included in the core curriculum are compatible with the education arranged by the activity areas. While the core curriculum is being renewed to suit the changing world, the role of the education arranged by the activity areas has remained the same for decades. There are, however, similarities between the transversal learning and the education arranged by the activity areas. They both aim at supporting comprehensive growth and development and neither of them functions inside the limits of separate subjects. The aim of transversal competence learning is the pupils´ growth as personalities and citizens in such a way that they recognize their own strengths while education arranged by the activity areas helps them to act independently in their lives. My material consisted of 22 interviews of teachers who taught by the activity areas. The interviews were collected during the spring of 2018 in four cities in different parts of Finland. I analysed the material utilizing analysis based on thematic networks. I executed my study as a qualitative research. The results showed that it is possible to make use of the ideas of transversal competence learning in a versatile way in education arranged by the activity areas. Multiliteracy, ICT competence, working life competence and entrepreneurship were emphasized in the material because in these areas of learning there seemed to be an obvious contradiction as to their suitability to education by the activity areas. In the light of the definition of the core curriculum and the results of research, these three areas of learning can be made use of in education arranged by the activity areas. Documenting the suitable methods in the core curriculum would be important as well as teachers´ further education. I noticed that teachers experienced the contents of transversal competence learning and learning by activity areas being alike. In teachers´ opinion taking care of oneself, managing daily life, interaction and expressing oneself are the most important areas of transversal learning. Teachers also presented integration and inclusion solutions they used in transversal education. In addition to this they talked about participation and its realization in the framework of transversal. competence. They also expressed doubts as to the possibilities of transversal competences and their appropriability.

ESBL (Extended-spectrum beta-lactamase) eli laajakirjoiset beetalaktamaasit ovat pääasiassa Enterobacteriacae -heimon bakteerien, kuten Escherichia coli ja Klebsiella pneumoniae-bakteereiden tuottamia entsyymejä, joilla ne muuttuvat vastustuskykyiseksi tiettyjä beetalaktaami-ryhmän mikrobilääkkeitä vastaan. Beetalaktaamit, kuten penisilliinit ja kefalosporiinit, ovat yleisesti käytössä olevia mikrobilääkkeitä sekä lääketieteessä että eläinlääketieteessä. ESBL-bakteerit ovat yleistymässä eläimillä aiheuttaen ongelmia eläinlääkinnälle, sillä moniresistenttien bakteerien aiheuttamia infektioita on vaikea hoitaa. ESBL-bakteerit ovat myös zoonoottisia, eli ne voivat tarttua eläimestä ihmiseen ja toisin päin, aiheuttaen ongelmia myös kansanterveydelle. Tämä lisensiaatintutkielma on kaksiosainen: kirjallisuuskatsauksessa käsitellään ESBL:ää, riskitekijöitä ESBL-kantajuudelle sekä ESBL-bakteerien vastustamista ja ESBL-bakteerien aiheuttamien infektioiden hoitoa eläimillä aiempaan tutkimustietoon perustuen. Tutkimusosiossa tavoitteena oli selvittää Eläinlääketieteellisen tiedekunnan kliinisen mikrobiologian laboratorion seulontanäytteistä vuosilta 2012-2017 ESBL:n ja AmpC:n yleisyyttä koirilla, ESBL/AmpC-bakteerien mikrobilääkeherkkyyksiä sekä mahdollisia riskitekijöitä ESBL/AmpC-kantajuudelle. Aikaisempien tutkimustulosten perusteella hypoteesina oli, että etenkin mikrobilääkehoito sekä koiran alkuperämaa (tuontikoirat) lisäävät riskiä ESBL/AmpC:n kantajuudelle. Seulontanäytteitä oli yhteensä 523:sta koirasta. Potilaiden esitiedot ja seulontanäytteiden kiekkoherkkyysmääritysten tulokset oli koottu taulukkolaskentaohjelmaan. Riskitekijöitä (mikrobilääkitys- ja tuontitausta, ikä, sukupuoli) analysoitiin SPSS-ohjelmalla ja mikrobilääkeherkkyydet määritettiin WHONET-ohjelmalla CLSI:n asettamien herkkyysrajojen perusteella. Tilastollisen merkitsevyyden raja-arvo oli p<0,05. Seulontanäytteistä ESBL-negatiivisia koiria oli 430 (82,2%) ja ESBL/AmpC-positiivisia koiria oli 93 (17,8%). ESBL-positiivisista 88:lla lajina oli E. coli ja kolmella K. pneumoniae, sekä kahdella Proteus mirabilis. E. coli-kannoista 50 % (n=44) oli moniresistenttejä ollen vastustuskykyisiä mikrobilääkkeille vähintään kolmessa eri mikrobilääkekategoriassa (yleisimmin beetalaktaamit, fluorokinolonit, trimetopriimi-sulfonamit ja tetrasykliinit). Osa kannoista (n=5) oli edellisten lisäksi vastustuskykyisiä myös gentamisiinia (aminoglykosidi) ja kloramfenikolia vastaan. Tutkimustulosten valossa todennäköisemmin sopivia mikrobilääkkeitä ESBL-bakteerien aiheuttamien infektioiden hoitoon koirilla olisivat aminoglykosidit, kloramfenikoli ja tetrasykliini. Tulokset ovat kuitenkin vain suuntaa antavia, sillä mikrobilääkkeiden käytön tulisi aina perustua herkkyysmääritykseen. Se, että potilas oli mikrobilääkehoidolla näytteenoton aikana, osoittautui suojelevaksi tekijäksi ESBL/AmpC-kantajuudelle (OR 0,416, p=0,014). Tuontitaustan osalta ristitulosuhteeksi saatiin OR=1,608, mutta tulos ei ole tilastollisesti merkittävä, vaikkakin lähellä sitä (p=0,073). Ikä ja sukupuoli eivät osoittautuneet tilastollisesti merkitseviksi riskitekijöiksi ESBL/AmpC-kantajuudelle. Tulosten mahdollinen virhelähde on puutteelliset esitiedot etenkin mikrobilääkityksen ja tuontitaustan osalta. Kaikkien tulee kantaa vastuu taistelussa moniresistenttejä bakteereja vastaan. Tärkeimpiä huomioitavia asioita ovat harkittu ja perusteltu mikrobilääkkeiden käyttö herkkyysmäärityksiin perustuen sekä hygieeniset toimintatavat potilaita hoidettaessa.

Mikrobilääkeresistenssi lisääntyy maailmanlaajuisesti mikrobilääkkeiden kasvavan kulutuksen myötä. Resistentit bakteerit aiheuttavat vaikeahoitoisia infektioita ja lisääntynyttä kuolleisuutta. Etenkin 3. polven kefalosporiiniresistenssi on yleistynyt nopeasti plasmidivälitteisten ESBL- ja AmpC-β-laktamaasigeenien johdosta. Näitä geenejä esiintyy enterobakteereilla, joista tärkeimpänä suomalaisilla ihmisillä ja eläimillä Escherichia coli. Myös karbapeneemi- ja kolistiiniresistenssi yleistyy. ESBL/AmpC-E. coli aiheuttaa virtsatietulehduksia ja jopa kuolemaan johtavia yleisinfektioita. Se kuuluu kasvavassa määrin myös terveiden ihmisten ja eläinten suolistomikrobistoon. Riskitekijöitä kantajuudelle ovat mikrobilääkekuurin lisäksi ulkomaanmatkat ja terveydenhoitolaitokset sekä ei-ihmisperäiset lähteet, kuten eläimet ja ympäristö. ESBL/AmpC-E. coli -bakteeria kantavien eläinten on arvioitu olevan kansanterveydellinen uhka. Tällaisten eläinten runsas käsittely on todettu ulkomaalaisissa tutkimuksissa riskitekijäksi kantajuudelle. Eläinperäisen tartunnan osuus ihmisten ESBL/AmpC-kuormassa on kuitenkin yhä kiistanalainen. Eläinlääkärit muodostavat riskiryhmän eläinperäisille ESBL/AmpC-tartunnoille työhön liittyvän runsaan eläinkontaktin vuoksi. Tutkimuksessa analysoitiin vuoden 2016 Eläinlääkäripäivillä kerätyt 296 suomalaisen eläinlääkärin ulostenäytteet EU:n referenssilaboratorion suositusten mukaisin menetelmin. Ulostenäytteistä eristettiin 3. polven kefalosporiineille ja karbapeneemeille resistentit E. coli ja K. pneumoniae -kannat, joille tehtiin ESBL/AmpC-fenotyypin määrittämistä varten mikrobilääkeherkkyysmääritys EUCAST-standardia noudattaen. ESBL/AmpC-E. coli -kantojen kokogenominen DNA sekvensointiin ja kantojen geneettisistä ominaisuuksista määritettiin ST-tyyppi, plasmidit ja resistenssigeenit 19 eri mikrobilääkeryhmää kohtaan. Suomalaisista eläinlääkäreistä yhdeksän (3 %, 95 % luottamusväli 1,6–5,7 %) kantoi laajakirjoisia β-laktamaaseja tuottavaa E. coli -bakteeria. Yhtään laajakirjoisia β-laktamaaseja tuottavaa K. pneumoniae -bakteeria ei osoitettu. Yhtään karbapeneemeille tai kolistiinille resistenttiä E. coli- tai K. pneumoniae -bakteeria ei osoitettu. Kaikki 3. polven kefalosporiineille resistentit kannat kantoivat ESBL-geenejä ja yksi kanta kantoi lisäksi AmpC-geeniä. Yleisimmät ESBL-geenit olivat blaCTX-M-15 (3/9), blaCTX-M-14 (2/9) ja blaCTX-M-1 (2/9). Yleisin ST-tyyppi oli 131 (3/9) sekä plasmidi IncF (9/9), jonka lisäksi useammasta kuin yhdestä kannasta todettiin IncI1 (2/9). Suomalaisilla eläinlääkäreillä ei havaittu normaaliväestöä suurempaa laajakirjoisia β-laktamaaseja tuottavan E. coli - bakteerin kantajuutta. Selkeää yhteyttä eläinperäisiin lähteisiin ei myöskään todettu, vaan suurin osa eläinlääkäreiltä osoitetuista ESBL/AmpC-E. coli- kannoista oli geneettisiltä ominaisuuksiltaan terveillä ihmisillä yleisesti esiintyviä kantoja. Kahdesta eläinlääkäristä kuitenkin eristettiin tuotantoeläimillä useissa tutkimuksissa todettu blaCTX-M-1-geeniä ja IncI1-plasmidia kantava E. coli, mikä antaa viitteen eläinperäisen tartunnan mahdollisuudesta. Eri tartuntalähteiden ja leviämisreittien selvittämiseksi suomalaisten tuotanto- ja seuraeläinten sekä terveiden ja infektoituneiden ihmisten ESBL/AmpC- E. coli -kantojen geneettisistä ominaisuuksista tarvittaisiin lisää tietoa, sillä tilanne voi tulevaisuudessa muuttua.

Pro gradu-tutkielman aiheena ovat laajalti tunnetun tavaramerkin suojan rajat sekä vapaamatkustuksen sallittavuus. Laajalti tunnetut tavaramerkit nauttivat normaalia laajempaa suojaa, sillä suojan saanti ei edellytä sekaannusvaaran olemassaoloa. Laajalti tunnetun tavaramerkin maineen ja erottamiskyvyn hyväksikäyttö eli vapaamatkustus tarkoittaa tilannetta, jossa kilpaileva elinkeinonharjoittaja pyrkii samankaltaisen merkin käytöllä kulkemaan tunnetun tavaramerkin vanavedessä hyötyäkseen sen vetovoimasta, maineesta ja arvostuksesta. Tämän suojamuodon tavoitteena on estää merkin taloudellisen arvon hyväksikäyttö. Liian pitkälle ulotettu suoja kuitenkin haittaa ja vääristää kilpailua. Tutkielmassa tarkastellaan laajalti tunnetun tavaramerkin hyväksikäyttöä koskevaa sääntelyä Suomessa ja EU:ssa. Lähdemateriaalina tässä tutkielmassa on käytetty säädöksiä, esitöitä, koti- ja ulkomaista oikeuskäytäntöä sekä oikeuskirjallisuutta. Etenkin oikeuskäytännön analysoinnin kautta pyrkimyksenä on arvioida nykyistä oikeustilaa ja pohtia muutostarpeita. Tutkielmassa keskitytään kilpailevan elinkeinonharjoittajan näkökulmaan. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitkä ovat sallitun vapaamatkustuksen rajat, eli missä määrin kilpaileva elinkeinonharjoittaja saa käyttää hyväkseen aikaisemman laajalti tunnetun tavaramerkin mainetta ja erottamiskykyä markkinoinnissaan. Tutkielmassa pohditaan, kuinka pitkälle laajalti tunnetun tavaramerkin suoja on syytä ulottaa. Tutkielmassa arvioidaan suojan saannin edellytyksiä epäoikeutetun hyväksikäytön osalta. Näitä suojan saannin edellytyksiä ovat aikaisemman merkin laajalti tunnettuus, tavaralajin merkitys, yleisön mieltämä yhteys merkkien välillä, epäoikeutettu hyväksikäyttö sekä hyväksyttävän syyn mahdollinen olemassaolo. Osoittamalla merkin käytölle hyväksyttävän syyn, kilpaileva elinkeinonharjoittaja pystyy oikeuttamaan laajalti tunnettuun tavaramerkkiin kohdistuvan vapaamatkustuksen. Laajalti tunnettujen tavaramerkkien suojan rajoja ja siten vapaamatkustuksen sallittavuutta arvioitaessa huomioon otettavia seikkoja ovat kilpailevat intressit, tietyt perustavanlaatuiset vapaudet (kilpailunvapaus ja sananvapaus) sekä tavaramerkin eri funktiot. Tavaramerkin suoja-alan määrittämisessä on kyse alkuperäisen ja kilpailevan elinkeinonharjoittajan kilpailevien intressien yhteensovittamisesta. Tavaramerkin haltijan tiettyyn merkkiin kohdistuva eksklusiivinen oikeus voi johtaa kaupankäyntiin liittyviin rajoituksiin sekä estää kilpailijoiden pääsyn tietyille markkinoille. Lisäksi jatkuva tavaramerkkisuojan laajentuminen turvaa yhä vähenevissä määrin sananvapautta. Tavaramerkin mainos-, investointi- ja kilpailufunktioiden liian vahva suojaaminen laventaa tavaramerkkien haltijoiden kielto-oikeuden alaa liikaa. Ongelmana on, että laajalti tunnetun tavaramerkin kaikenlainen käyttö katsotaan helposti yritykseksi hyödyntää tämän merkin erottamiskykyä ja mainetta. Tavaramerkin haltija markkinajohtajana saattaa käyttää laajalti tunnettujen tavaramerkkien suojaa keinona estää kilpailua ja vaikeuttaa muiden markkinoille tuloa. Laajennettu suoja on tarkoitettu nimenomaan poikkeukselliseksi ja epätavalliseksi suojamuodoksi.

Tarkastelen oikeustieteen maisterin tutkinnon tutkielmassa laajaa suostumusta biopankkitoiminnassa yksilön itsemääräämisoikeuden ja henkilötietojen suojan näkökulmasta. Laajasta suostumuksesta seuraa, että kun näytteenantaja on kerran antanut biopankkisuostumuksensa näytteen ja tämän sisältämien tietojen hyödyntämiselle, saman suostumuksen perusteella näitä voidaan käyttää myös tulevissa tutkimuksissa biopankin määrittelemän tutkimusalueen rajoissa, jollei näytteenantaja erillisellä tahdonilmaisulla peruuta suostumusta. Tutkielman metodi on sekoitus lainoppia ja oikeuden monitieteitä: voimassa olevan oikeuden lisäksi tarkastelen suostumusta myös eettisistä lähtökohdista käsin. Laajaa suostumusta voidaan pitää ongelmallisena yksilön itsemääräämisoikeuden kannalta, sillä kyseisen suostumusmuodon käytännön toteutus ei mahdollista näytteen tosiasiallista hallintaa. Ennen biopankkilain säätämistä oletettiin, että tasapaino näytteenantajan itsemääräämisoikeuden sekä tieteen ja elinkeinovapauden välillä olisi saavutettu sähköisen palvelun kautta, jossa näytteenantaja olisi voinut tehdä suostumuksen laajuuteen kohdistuvia rajoituksia sekä seurata näytteen ja tähän liittyvien tietojen käyttöä eri tutkimuksissa. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole olemassa palvelua, jonka avulla näytteenantaja pystyisi hallinnoimaan biopankkiin liitettyä näytettä. Tietoon perustuvan suostumuksen lähtökohtaa lääketieteellisessä tutkimuksessa silmällä pitäen biopankkisuostumusta tulisi räätälöidä dynaamisen mallin suuntaan, jossa korostuu näytteenantajan ja biopankin välinen yhteydenpito ja jossa suostumus olisi pyydettävä uudelleen näytteen käyttötarkoituksen muuttuessa. Tämän puolesta puhuvat näytteenantajan moraalinen velvollisuus osallistua lääketieteelliseen tutkimukseen sekä se, että koska biopankkitoimintaa voidaan harjoittaa pelkästään näytteenantajien luovuttamien näytteiden avulla, näytteenantajalla on oltava harkintavaltaa sen suhteen, millaista tutkimusta hän haluaa tukea. Biopankkitoiminnassa on aina kyse arkaluonteisten henkilötietojen käsittelystä, joten siinä tulee sovellettavaksi myös henkilötietoja koskeva lainsäädäntö. Euroopan unionin yleistä tietosuoja-asetusta aletaan soveltaa vuoden 2018 toukokuussa. Asetuksessa arkaluonteisten henkilötietojen käsittelyn edellytyksenä on suostumuksen nimenomaisuus ja se, että suostumus koskee yhtä tai useampaa henkilötietojen käyttötarkoitusta. Käytännössä laaja biopankkisuostumus kattaa tulevaisuuden tutkimukset, jotka asettuvat biopankin määrittelemän tutkimusalueen raameihin. Biopankkien tutkimusalueita tulee kuitenkin pitää liian yleisluonteisina kuvaamaan henkilötietojen käsittelytarkoitusta, joten nykyinen biopankkisuostumuskäytäntö ei ole asetuksen mukainen. Asetuksen asettamiin reunaehtoihin pystytään asiallisimmin vastaamaan dynaamisen suostumuksen mallilla.

Tämän tutkielman lähtökohtana on se, että kielifilosofisessa metaforatutkimuksessa hyvin harvasta asiasta vallitsee konsensus. Näin on etenkin kielifilosofisten metaforakysymysten osalta, jotka koskevat metaforan olemusta, merkitystä, toimintaperiaatetta ja totuutta. Tässä tutkielmassa metaforaa tarkastellaan Robert Brandomin kielifilosofian avulla. Tutkielman ensisijaisena tavoitteena on Brandomin kielifilosofisen järjestelmän laajentaminen siten, että se selittäisi kielen metaforisen käytön. Tutkielman toissijaisena tavoitteena on edellä mainittuihin kielifilosofisiin metaforakysymyksiin vastaaminen muodostetun metaforateorian perustalta. Tutkielma tukeutuu keskeisesti Brandomin kielifilosofiseen merkkiteokseen Making it Explicit (1994), jossa hän esittää systemaattisen ja pragmatistisen teorian kielellisestä käytännöstä. Brandom pyrkii tunnistamaan sosiaalisten käytänteiden rakenteen, jota niiden on välttämättä ilmennettävä, jotta ne olisivat laskettavissa juuri kielellisiksi käytänteiksi. Näiden perustavien käytänteiden käsitetään antavan semanttisen sisällön tiloille, teoille ja ilmaisuille, joilla on sopiva rooli kyseisissä käytänteissä. Tuloksena on päättelyllisen roolin semanttinen teoria, joka on juurrutettu pragmaattiseen teoriaan kielenkäytöstä puheaktien tuottamisena ja kuluttamisena. Mallillaan kielellisestä käytännöstä Brandom pyrkii vastaamaan valtavaan määrään filosofisia kysymyksiä. Lisäksi hän ilmaisee sitoumuksensa siihen, että mallilla on voitava selittää kehittyneempiä kielellisiä käytänteitä, joita malli ei huomioi; metaforinen kielenkäyttö näyttäytyy vastaavina käytänteinä. Tämän mukaisesti tutkielmassa määritetään käytänteet metaforiselle kielenkäytölle. Tutkielma osoittaa, että Brandomin kielifilosofista mallia voidaan laajentaa harmonisesti metaforan selittämiseksi siten, ettei mitään Brandomin esittämää tarvitse muuttaa. Metaforan osoitetaan olevan mielekkäästi käsiteltävissä Brandomin mallissa tukeutumalla siihen, miten Brandom käsittelee demonstratiivi-ilmaisuja. Tämä tarkoittaa olennaisesti tietynlaista selityksellisten pyrkimysten rajausta, jossa keskeiseksi kysymykseksi käsitetään se, mistä koostuu ilmaisun kohteleminen metaforana. Vastaavan kysymyksenasettelun perustalta metafora näyttäytyy ilmaisuna, jolle kieliyhteisön osallisten on annettava tulkinnassa uusi merkitys, joka johdetaan metaforisen kantailmaisun merkityksestä. Tämän perustalta metaforan osoitetaan olevan semanttisesti alimääräytynyt ilmaisu, jolla on kuitenkin tietyssä tulkinnassaan määrätty merkitys; kyseisen merkityksen määräytyneisyyden nojalla metafora ei uhkaa sen käsittävän lauseen propositionaalisuutta tai totuuskelpoisuutta. Lisäksi tutkielmassa esitetään, miten metaforinen merkitys voi konventionaalistua ilmaisun uudeksi merkitykseksi. Yleisesti tutkielma esittää, miten moni metaforan piirteistä voidaan riisua arvoituksellisuudestaan Brandomin kielifilosofian avulla. Etenkin kielifilosofisiin metaforakysymyksiin kyetään vastaamaan pitkälti tyydyttävästi. Suurimpana haasteena on metaforan toimintaperiaatteen muotoilu, mikä myös ilmentää metaforan teoreettista haastavuutta. Brandomin filosofisen hankkeen osalta tutkielma alleviivaa sitä, että implisiittisesti Brandom on rajautunut tarkastelemaan kirjaimellista kielenkäyttöä. Samalla kuitenkin osoitetaan, miten metafora kuvaannollisen kielenkäytön muotona on mielekkäästi jäsennettävissä hänen mallinsa avulla. Brandomin sitoumus siihen, että hänen mallinsa on laajennettavissa kehittyneempien kielenkäytön muotojen ymmärtämiseen, tulee tässä metaforan osalta siis lunastetuksi.

The use of different methods of extended reality (xR) as a support in teaching has been under research for a long time. Although the use of various xR-technologies in other fields of healthcare, such as medical and nursing education, is already common, their use in pharmacy education is not yet well established. There is evidence that xR-technology has a positive impact for example on students’ motivation and learning outcomes. On the other hand, there are limiting factors that inhibit the technology becoming widespread, such as costs as well as a lack of knowledge about the technology usability. The aim of the study was to investigate usability and advantages of the augmented reality (AR) in a laboratory course as an educational supportive tool by using AR-glasses. The aim was also to investigate the learning outcomes of the students who participated in the study in three different phases: before carrying out the laboratory work (pre), immediately after the laboratory work (post) and in the course exam (delayed). Furthermore, the motivation of the students to use new technology in their studies was studied. The research was done in a collaboration with the Centre for University Teaching and Learning (HYPE) and with Sciar Company Oy. The researchers of HYPE were responsible for the pedagogical point of view, whilst the experts from the Faculty of Pharmacy were responsible for the study measurements of laboratory work related content knowledge. The research was implemented in two laboratory courses in Bachelor of Science level pharmacy studies: Medicinal product II and Pharmaceutical biology and asepsis in the fall of 2020. The students (n=18) prepared eye drops by using AR-glasses in the Medicinal product II -course and reference group (n=14) without AR-glasses. In the course of Pharmaceutical biology and asepsis, students (n=7) used AR-glasses to study the microbiological purity of the eye drops by utilizing membrane filtration method in cleanroom and reference group (n=9) without AR-glasses. ln addition, a serial dilution method was performed on a 96-well plate using an AR mobile application. The effect on learning outcomes was evaluated by using six open-ended questions measuring the understanding of content knowledge underlying the laboratory work, that were answered by the students at three different stages of the study (pre, post, delayed). To measure the usability of the AR equipment, a five-point Likert scale questionnaire studied the experimental groups students’ opinions on whether the AR mobile application could provide sufficient guidance and feedback while performing the laboratory work. In an open question, the students had the possibility to comment on the overall user experience of the AR mobile application. There were no statistically significant differences in learning outcomes between the AR-group and the reference group in both laboratory courses. The results showed indicative differences in short-term and long-term learning, with the AR-group achieving better learning outcomes in the short-term and the reference group in the long-term. In the course of Pharmaceutical biology and asepsis, the learning outcomes were the opposite. Students’ were found to be receptivity to the new technology that together with motivation supports positively the learning process. The use of AR-hardware increased certainty and reduced nervousness about the use of AR technology. As a conclusion, the study could not demonstrate the benefit of AR-technology in student learning outcomes. The study was limited by the small sample size. However, further studies are encouraged due to students’ positive attitudes and motivation towards AR technology. Regarding further studies, it is important to take into consideration the different backgrounds and learning methods of students. Thereby, the effects of xR-technologies on learning outcomes can be assessed as objectively as possible.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Työväkivalta on toimintaa, jossa työntekijää uhkaillaan tai pahoinpidellään työssä, ja joka suoraan tai epäsuoraan vaarantaa hänen turvallisuutensa, hyvinvointinsa ja terveytensä. Suomessa työväkivaltaa ja sen uhkaa on pyritty ehkäisemään lainsäädännöllä esimerkiksi vaatimalla työnantajalta ennaltamäärättyjä toimia, mikäli työn katsotaan sisältävän ilmeistä väkivallan uhkaa. Työväkivallan on tutkimuksissa kuvattu aiheuttavan uhreilleen niin fyysisiä kuin psyykkisiä ongelmia, kuten kipuja, masennusta, uniongelmia sekä työ- ja toimintakyvyn laskua. Sosiaali- ja terveysala on katsottu niin maailmanlaajuisesti, kuin Suomessakin kuuluvan työväkivallan riskialoihin. Tämän tutkimuksen tavoitteena on luoda suomenkielinen kirjallisuuskatsaus lääkäreiden kohtaaman työväkivallan yleisyydestä, sen riskitekijöistä, terveysvaikutuksista ja ennaltaehkäisemisestä. Kirjallisuuskatsauksen lähdeaineistona käytettiin suomalaisesta Medic- tietokannasta ja PubMedistä haettuja aihetta käsitteleviä artikkeleita. Vuonna 2020 4,1 % suomalaisista työntekijöistä ilmoitti kokeneensa väkivaltaa työssä. Vuonna 2019 Lääkäriliiton suorittamassa ”Lääkärien työolot ja terveys”- kyselyssä 12 % suomalaisista lääkäreistä ilmoitti kohdanneensa työväkivaltaa edellisen vuoden aikana. Heistä noin 1 % oli joutunut fyysisen työväkivallan kohteeksi. Työväkivaltaa kohdanneiden lääkäreiden määrä on Suomessa laskenut, sillä ensimmäisessä sitä koskevassa tutkimuksessa vuonna 1997 työväkivaltaa oli kohdannut 22,3 % lääkäreistä. Lääkäreiden kokema väkivallan yleisyys vaihtelee valtioittain. Tutkimusten mukaan ympäri maailman eniten työväkivaltaa kohtaavat nuoret, kokemattomammat ja erikoistumattomat lääkärit. Työväkivallan riski on suurin päivystystyössä ja psykiatrisissa hoitoyksiköissä. Lääkäreiden kohtaaman väkivallan riskiä lisäsivät potilaiden pitkät odotusajat, työpisteen alimiehitys, päihtyneet tai sekavat potilaat ja riittämättömät turvallisuuspalvelut ja -laitteet. Lääkäreiden kohtaaman työväkivallan ehkäisyyn tarkoitettuja interventioita on tutkittu vähän, ja tällaisille tutkimuksille on tarvetta tulevaisuudessa. Tutkielman lopussa pohdinnassa annetaan ehdotuksia, joilla väkivaltaa voitaisiin lääkärin työssä ehkäistä.

The price competition of biological medicines induced by biosimilars has started slower than expected in Europe. One of the main reasons has been the differences in physicians’ attitudes toward biosimilars. Switching biological medicines to clinically comparable alternatives is an important way to enhance the cost-effectiveness of using biological medicines. The focus of the conversation has shifted from the general similarity of biosimilars and the originators to whether frequent switching involves additional risks. The purpose of this master’s thesis was to investigate factors influencing physicians’ prescribing of biological medicines. In addition, their perceptions of the automatic substitution of biological medicines in Finland were explored. The study was based on structured personal interviews of rheumatologists and gastroenterologists including specialising physicians who work at HUS Helsinki University Hospital in the Hospital District of Helsinki and Uusimaa (n=48). They had a chance to comment on their responses at any time freely. The interview consisted of four sections: demographics, general attitudes toward biosimilars, factors affecting prescribing biological medicines, and perceptions of the automatic substitution of biological medicines. Study participants had a chance to comment on their structured responses during the interview. The interviews were recorded for further analysis of the comments. The results are based on a descriptive quantitative analysis and an inductive analysis of the comments. The interviewed physicians’ (n=27, response rate 56,3%) attitudes toward biosimilars were highly positive. Most of the physicians (21/27, 78%) also strive to motivate patients to switch biological medicines to clinically comparable but lower-cost options despite the challenges associated with switching, for example the differences in the administration devices. Of the previously determined factors, the ones affecting prescribing biological medicines the most were the willingness to support the price competition between the biological medicines, reimbursement status, and the hospital’s drug formulary when initiating the biological treatment in the hospital. The attitudes toward the automatic substitution of the biological medicines were positive among 13/27 (48 %) physicians. Our study results are in line with the results of earlier studies, but the open responses especially to the automatic substitution of biological medicines might indicate more positive perceptions on the subject among physicians in Finland.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten lääkäreiden eettiset ohjeet ovat kehittyneet Suomessa vuosina 1847–1982. Tärkeimmät käytetyt lähteet ovat Immanuel Ilmonin kirjoitus Mietteitä lääkärin ammatista ja hänen velvollisuuksistaan vuodelta 1847, Max Oker-Blomin teos Lääkärintoimi ja sen etiikka vuodelta 1911, Arne Palménin Lääkärin etiikka vuodelta 1956 ja Lääkärin etiikka muuttuvassa maailmassa vuodelta 1968 ja vuonna 1982 ilmestynyt Lääkintäetiikka. Lääkärin etiikan perusperiaatteissa on tutkitulla aikavälillä tapahtunut vain vähän muutoksia. Yleinen kehityssuunta on ollut lääkärin roolin muuttuminen läheisestä perhelääkäristä pikemminkin objektiiviseksi asiantuntijaksi. Lääkärin puuttuminen muuhun kuin tiukasti hoitoon liittyviin kysymyksiin on vähentynyt, mikä näkyy annetussa ohjeistuksessa.