Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Ruuhonen, Mikko (2013)
    Bonusjärjestelmät ovat hyvin yleisiä liikenne- ja kaskovakuutuksissa. Autovakuutusmaksujen hinnoittelussa käytetään monia 'a priori' muuttujia vaikka monissa tutkimuksissa on voitu osoittaa, että paras ennuste tulevien vahinkojen määrittämisessä on vakuutetun vahinkohistoria. Idea keksittiin 1950-luvulla pohdittaessa voidaanko vakuutusmaksua tarkistaa jälkikäteen ('a posteriori'), kun jokaisen vakuutetun vahinkohistoriaa oli tarkasteltu. Tällainen bonus-malus -järjestelmä rankaisee vakuutettua yhdestä tai useammasta vahingosta ylimääräisellä maksulla (malus) ja palkitsee vahingottomasta vuodesta vakuutusmaksun alennuksella (bonus), tunnetaan suomeksi nimellä bonusjärjestelmä. Se on samalla vakuutusyhtiön reaktio käänteiseen valintaan, epätäydelliseen informaatioon vakuutetun käyttäytymisestä. Vakuutusyhtiö käyttää bonusjärjestelmää, kun vakuutetut voidaan jaotella äärelliseen määrään luokkia, jonka perusteella vuosittainen vakuutusmaksu määräytyy sekä vakuutetun luokka vakuutuskaudella määräytyy ainoastaan edellisen vakuutuskauden luokan ja nykyisen vakuutuskauden aikana aiheuttamien vahinkojen lukumäärän perusteella. Bonusjärjestelmä koostuu kolmesta osasta: bonusluokat, bonusskaala ja bonussäännöstä. Bonusjärjestelmään sisältyy vakuutetun näkökulmasta kysymys minkä suuruisesta vahingosta kannattaa hakea korvaus. Vakuutetut maksavat itse mieluummin pienet vahingot välttääkseen vakuutusmaksun nousun. Tätä ilmiötä kutsutaan bonusnäläksi. Sen yleisyys kertoo osittain bonusjärjestelmän tiukkuudesta. Mitä tiukempi bonusjärjestelmä, sitä enemmän jätetään vahinkoja ilmoittamatta. Asiaa lähestytään kolmella eri tavalla. Lemairen algoritmi pyrkii etsimään optimaalisen korvauksenhakustrategian, missä määritellään optimaaliset rajat eri bonusluokkien kynnyshinnoille; jos vahingon suuruus on alle kynnyshinnan, niin järkevä vakuutuksenottaja ei ilmoita vahingosta ja päinvastoin. Kuitenkaan kaikki vakuutetut eivät ole järkeviä vaan hakevat korvauksen kaikista vahingoistaan vakuutusyhtiöltä, vaikkakin se olisi alle kynnyshinnan. Sopivien kynnyshintojen laskemiseksi sovitetaan vakuutuskantaan Lemairen algoritmia ja painotettua Poisson-prosessia, tavoitteena löytää todelliset korvausmäärien ja -lukumäärien jakaumat, mitkä eivät olisi vääristyneet bonusnälän johdosta. Viimeisessä luvussa lähestytään samaa optimaalisen korvauksenhakustrategian määrittämistä ohjattujen Markovin ketjujen ja dynaaminen ohjelmoinnin avulla. Vakuutetulla on vakuutuskauden lopussa mahdollisuus tehdä valinta hakeako korvausta vai ei vakuutuskauden aikana sattuneesta vahingosta. Yleensä korvauksen hakemisesta seuraa vakuutusmaksujen nousu joiksikin vuosiksi, riippuen bonussäännöstön ankaruudesta. Vakuutuksenottaja ohjaa täten valinnoillaan Markovin ketjun kulkua tekemällä sellaisia toimintoja, joilla odotettujen kokonaiskustannusten nykyarvo minimoituu.
  • Ronkainen, Tomi (2015)
    Maisterintutkielmassa tarkastellaan osuuskauppojen jäsenten eli asiakasomistajien rooleja sekä kaupan asiakkaana että omistajana. Asiakas- ja omistajaroolien erilaiset piirteet korostuvat erityisesti silloin, kun osuuskauppa ja sen asiakasomistaja ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Tutkielmassa selvitetään, mitkä ominaisuudet kuvaavat kumpaakin roolia ja miten rooleissa ollaan vuorovaikutuksessa osuuskaupan kanssa. Tutkimuksen aineisto koostuu 12 S-ryhmän asiakasomistajan teemahaastattelusta. Haastatteluihin osallistui kuusi niin sanottua tavallista asiakasomistajaa ja kuusi asiakasomistajapaneeliin kuuluvaa muita aktiivisempaa jäsentä. Tutkimusaineistoa on analysoitu teemoittelun avulla. Keskeiset aineiston pohjalta muotoutuneet teemat ovat asiakasomistajien roolit, vuorovaikutus ja vaikuttamismahdollisuudet. Keskityn tutkielmassani pääosin rooleihin ja vuorovaikutukseen, sillä vaikuttamismahdollisuudet liittyvät olennaisesti asiakasomistajan ja osuuskaupan väliseen vuorovaikutukseen. Asiakasroolin jäsenet ovat tutkimukseni mukaan kiinnostuneita lähinnä osuuskauppojen tarjoamista rahallisista eduista kuten Bonuksesta ja tarjouksista. Osuuskauppojen ja asiakasroolin jäsenten välinen vuorovaikutus ei näytä olevan todellista vuorovaikutusta vaan asiakasjäsenten passiivista viestien vastaanottamista yritykseltä. Kyseiselle roolille ominaisia vuorovaikutuskanavia ovat arkinen ostoksilla käynti ja osuuskaupan lähettämä asiakasomistajaposti etuineen ja tarjouksineen. Omistajaroolissa korostuvat yhteisöllisyys ja todellinen halu vaikuttaa. Roolin jäsenet ovat aktiivisessa vuorovaikutuksessa osuuskauppojen kanssa etenkin niiden kanavien kautta, joissa he tietävät saavansa äänensä kuuluviin. Omistajaroolin jäsenet ovat aktiivisia paneelikeskustelijoita, oman paikkakunnan tukijoita ja osuuskauppavaaleihin osallistuvia vaikuttajia.
  • Pero, Maria (2015)
    Brown-heart disorder in rutabaga is a boron deficiency syndrome that renders the inside of the roots brown and makes the crop unfit for market. The connection between boron deficiency and brown-heart was first reported in 1930’s. Brown-heart continues to be a concern for rutabaga growers all over the World, especially in Northern Europe, Canada, United States of America and New Zealand. The aim of this thesis was to compare the effects of various methods of applying boron, in terms of rutabaga yield and brown-heart. The field experiments were done in 2013 and 2014 on Räpi research farm of Apetit Ruoka Oyj in municipality of Köyliö, as part of collaboration between Apetit Ruoka Oyj and Yara Suomi Oyj. The companies aimed to find the best fertilizer solution for the prevention of brown-heart in rutabagas. Treatments were either fertilizer placement or broadcast application. In addition, foliar spraying treatment was used. Nutrient levels of the soil were analysed before planting and after harvest. The nutrient levels of rutabaga leaves before harvest, and nutrient levels of rutabaga roots by the time of harvest, were analysed. Additionally, the yield and number of rutabagas with brown-heart were determined. In experiments done in 2013, the effect of boron treatment on yield was statistically insignificant. In 2014, the fertilizer placement increased the yield as compared to broadcast application. In 2013 the number rutabagas with brown-heart disorder was significantly less within the samples treated with fertilizer placement, as compared to samples treated with broadcast applications. In 2014 the overall number of rutabagas with brown-heart was low, and the differences between treatments were statistically insignificant. Of the rutabaga boron treatments compared in this thesis, the fertilizer placement was more efficient than the broadcast application. Generally, the effect of foliar spraying treatment on yield or quality of the rutabagas was insignificant. In order to achieve high quality rutabaga crop, applying boron with fertilizer placement simultaneous to sowing, is recommended.
  • Kervinen, Annina (2018)
    Objectives. The aim of this study is to describe, analyze and interpret teachers' perceptions of co-teaching and how to support positive education, the reasons for their co-teaching, what positive teaching means to them in regard to using positive education in their teaching, and the positive presentation of positive co-education. Methods. A total of 8 primary school teachers participated in this study in the fall of 2017. The teachers were interviewed by semi-structured theme interviewing and the research material was analyzed in accordance with qualitative content-based content analysis. Results and Conclusions. The study highlighted three main themes, which are the charm of co-teaching, the importance of positive education, and to describe positive education from the perspective of co-education. The teaching methods used in co-teaching were the well-being of the teacher, the collegial models in everyday life, and the learning situations and characteristics of everyday life. Positive education was seen to be very significant, especially as a classroom teacher, for the development of work prosperity and self-education, as well as for the students' perceptions and learning. The conditions for co-operation in positive education were manifested through a specific culture of operation and interaction. The benefits of joint teaching in positive education increased with collegial support, use of time as well as planning and assessment and lastly through the social and emotional integration of the students and the interaction between the student and the teacher.
  • Gråsten, Emilia (2022)
    The opportunity costs of defence and the impact of defence spending on economic growth aroused the interest of researchers during the Cold War. The question is topical again, as the war in Ukraine has accelerated international armaments and increased investments in defence. For Finland and Sweden, the issue is also important in terms of future NATO membership, because NATO recommends that its member countries spend at least 2% of GDP on defence. Achieving the limit requires an increase in defence spending from both countries. No case studies on the impact of defence spending on economic growth have been published about Finland and Sweden, but the countries have been discussed as part of broader panel materials. This thesis fills the gap. The thesis applies structural vector autoregressive methods to analyse the period from 1960 to 2021. Granger causality is included in the analysis, because–despite its problematic nature–the concept has a central position in the history of the research topic. Previous literature has considered the identification of a structural model challenging because the determination of bidirectional causality would require a suitable exogenous variable, which is almost impossible to find in this context. The view is challenged by suggesting that a partial identification can be accepted when the interest is focused only on the defence spending shock. The alternative analysis concerning a shorter time period tests the sensitivity of results to a time period. The impulse response analysis suggests that the impact of defence spending on GDP is slightly positive for both countries, but statistically significant only for Sweden. Granger causality is not observed in either direction for either country. Finland's neutral result is in line with expectations and previous literature, but Sweden's positive result is contrary to expectations. The alternative analysis concerning the post-Cold War era confirms that the Finnish result is robust regardless of the time period. The inconsistency with previous literature and the challenges caused by conditional heteroskedasticity raise doubts about the reliability of the Swedish result. The thesis indicates that increases in defence spending will not harm economic growth in Finland and Sweden. The result is surprising, as it has been suggested that previous studies have underestimated the negative impact of defence spending and most of the recent literature supports a negative or neutral impact. Further research is needed, especially on the impact mechanisms and the causes of heterogeneity. Decomposing defence spending could provide answers to unresolved questions.
  • Varelius, Tiiu (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2017)
    Fabellat ovat polven alueen nuljuluita. Fabellat sijoittuvat kaksoiskantalihaksen ulomman ja sisemmän pään sisälle. Fabellat voivat olla synnynnäisenä poikkeavuutena kaksi- tai moniosaisia. Muita fabelloista löydettäviä muutoksia ovat murtumat, pienikasvuisuus, liikakasvu ja epänormaali sijoittuminen. Röntgenkuvissa nähtävien fabellamuutosten on aiemmin ajateltu olevan sivulöydöksiä, joilla ei ole kliinistä merkitystä. Bordercollieilla on kuitenkin löydetty fabellamuutoksia, joiden on ajateltu olevan syynä kliinisille oireilla kuten ontumiselle ja kivulle tunnustellessa fabellan aluetta. Tämä lisensiaatintutkielma tehtiin Suomen bordercolliet & australiankelpiet yhdistyksen aloitteesta. Heitä kiinnosti varsinkin fabellamuutosten perinnöllisyys, jolloin he voisivat mahdollisesti jalostuksella vaikuttaa niiden esiintyvyyteen. Tutkimus on pilottitutkimus mahdollisia jatkotutkimuksia varten. Tämän tutkimuksen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selvittää olemassa olevaa tietoa fabellojen anatomiasta ja niiden kliinisestä merkityksestä koirilla. Tutkittua tietoa asiasta on erittäin vähän, joten kirjallisuuskatsauksessa on perehdytty myös ihmisten fabelloihin ja polvilumpioon liittyvään kirjallisuuteen ja tutkimukseen sekä muihin nuljuluihin liittyvään kirjallisuuteen ja tutkimukseen koirilla. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, esiintyykö bordercollieilla röntgenkuvauksella nähtäviä fabellamuutoksia. Hypoteesina oli, että bordercollieilla esiintyy fabellamuutoksia. Fabellamuutoksien esiintymistä tutkittiin lonkkien ja polvien röntgenkuvista. Selvitettiin myös, onko sisemmän ja ulomman fabellan muutoksien välillä yhteyttä. Aineistosta tutkittiin myös, pystyykö fabellamuutoksia toteamaan pelkkien lonkkakuvien perusteella. Hypoteesina oli, että kaikkia muutoksia ei voi nähdä pelkän lonkkakuvan avulla. Tutkielma sisältää alkuperäistutkimuksen, joka on taaksepäin suuntautunut poikittaistutkimus, jossa tutkittiin yliopistollisessa eläinsairaalassa otettujen bordercollieiden röntgenkuvia vuosilta 2008-2016 ja lisäksi yksityisten klinikoiden ja ihmisten lähettämiä röntgenkuvia vuosilta 2010-2016. Aineistona tutkimuksessa käytettiin bordercollieiden polven mediolateraali- ja kraniokaudaalikuvia sekä lonkkien ventrodorsaalikuvia, joissa polvet näkyivät kokonaan. Fabellojen muotoa, rakennetta ja sijaintia on arvioitu silmämääräisesti asteikolla muutoksia tai ei muutoksia (normaali). Fabellojen koko mitattiin DICOM-muotoisista lonkkien röntgenkuvista kuvienkatseluohjelmien mittatyökaluilla. Röntgenkuvia tutkittiin yhteensä 602 fabellasta, ulompia fabelloja 301 kpl ja sisempiä fabelloja 301 kpl. Sekä lonkka- että polvikuvat olivat saatavilla 42 koirasta. Tässä tutkimuksessa saatu muuttuneiden fabellojen esiintyvyys bordercollieilla (18 %). Esiintyvyys vastaa toisessa tutkimuksessa saatua esiintyvyyttä bordercollieilla. Tätä ei voida kuitenkaan yleistää koko bordercolliepopulaatioon, koska aineisto ei ollut satunnaisotanta. Tässä tutkimuksessa pelkkien lonkkakuvien avulla pystyttiin toteamaan 83,3 % fabellamuutoksista. Tarkempi tutkimus fabellamuutosten esiintyvyydestä bordercollieilla voitaisiin tehdä kennelliiton virallisista lonkkakuvista, jos otettaisiin huomioon lonkkakuvien herkkyys havaita fabellamuutoksia.
  • Lavikka, Emmi (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2016)
    Osteokondroosi on tyypillinen etujalan ontuman aiheuttaja suurilla ja nopeasti kasvavilla koiraroduilla, mutta sitä esiintyy myös aikuispainoltaan vain noin 15-25 kg:n painoisilla bordercollieilla. Bordercollie on listattu olkanivelen osteokondroosin suhteen riskiroduksi useammassa eri tutkimuksessa, mutta ongelman yleisyydestä tai taudinkuvasta rodussa ei ole tietoa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää bordercollieille tyypillisiä osteokondroosin taudinkuvaan liittyviä piirteitä ja arvioida sairauden esiintyvyyttä Suomessa. Hypoteesina oli, että oirekuva, tyypillinen oireiden alkamisikä, sukupuolijakauma, muutosten tyypillinen sijainti ja yleisimmin valittu hoitomuoto bordercollieilla on samankaltainen kuin muillakin koiraroduilla. Tutkimukseen kerättiin aineistoksi Suomessa hoidettuja, osteokondroosia sairastavia bordercollieita. Tutkimusosio koostui kahdesta erikseen kerätystä aineistosta: osteokondroosipotilaita hoitavilta eläinklinikoilta saatavasta potilasaineistosta sekä osteokondroosia sairastavien koirien omistajille suunnatusta kyselytutkimuksesta. Lisäksi aineistoon saatiin mukaan professori Hannes Lohen geenitutkimusryhmälle näytteen luovuttaneiden, osteokondroosia sairastavien bordercollieiden hoitotiedot. Tutkimusaineistoon saatiin yhteensä 129 koiran tiedot, joista 73 koiran tiedot klinikoiden kautta, 57 koiran tiedot kyselytutkimuksen kautta ja 59 potilaan tiedot Hannes Lohen geenitutkimusryhmän kautta. Osasta potilaista hoitotietoja saatiin useammasta eri lähteestä. Eri lähteistä saadut tiedot yhdistettiin koiran tunnistetietojen (mikrosiru tai rekisterinumero) avulla ja otettiin mukaan tutkimusaineistoon siltä osin, kun tietoa oli saatavilla. Tutkimusaineiston koirat olivat syntyneet vuosien 1996-2015 välillä. Tutkimusaineiston potilaista 62,8 % oli uroksia ja 37,2 % narttuja. Osteokondroosin oireet alkoivat keskimäärin 7 kuukauden iässä, potilaat hoidettiin useimmiten kirurgisesti (73,6 % potilaista) ja iältään potilaat olivat leikkaushetkellä keskimäärin 9,8 kuukauden ikäisiä. Yleisimmin muutoksia esiintyi olkanivelissä (93,9 % potilaista). Lievä tai kohtalainen nivelrikko kehittyi osteokondroosin seurauksena 40,5 %:lle potilaista, mutta tästä huolimatta 80 % koirista kuntoutui omistajan arvion mukaan fyysisesti raskasta tai kohtalaisen raskasta työ- tai harrastuskäyttöä kestäviksi. Aikavälin pituuden oireiden alusta leikkaukseen havaittiin korreloivan kuntoutumisen kanssa, p-arvon ollessa 0,024. Pian oireiden alkamisen jälkeen leikatut koirat kestivät paremmin fyysistä rasitusta kuin myöhemmin leikatut. Tämän tutkimusaineiston perusteella laskettu osteokondroosin esiintyvyys bordercollieilla Suomessa vaihteli noin 2,5-3,8 %:n (95 %:n luottamusväli 0,014-0,059) välillä vuosina 2011-2015.
  • Haikarainen, Iikka (2016)
    Metaani (CH4) on yksi tärkeimmästä kasvihuonekaasusta. Sen ilmastoa lämmittävä vaikutus on 100 vuoden lämmi-tyspotentiaalina 28-kertainen hiilidioksidiin verrattuna. Lisäksi metaanin määrä ilmakehässä on yli kaksinkertaistunut esiteollisen ajan alun jälkeen ja sen lähteiden tuntemisessa on puutteita. Ilmakehän metaanista suurimman osan on arveltu olevan peräisin anaerobisissa olosuhteissa tapahtuvasta metanogeneesistä. Boreaaliset metsät on mielletty CH4-nieluiksi maan hapellisessa kerroksessa tapahtuvan metaaninsitoutumisen vuoksi. Myös puut toimivat CH4-lähteinä joko helpottamalla maassa anaerobisesti syntyneen metaanin pääsyä ilmakehään tai tuottamalla sitä itse. Vaikka ensimmäiset havainnot puiden CH4-päästöistä tehtiin jo lähes 20 vuotta sitten, on vasta viimeaikainen tutkimus osoittanut että puiden CH4-päästöt voivat vaikuttaa huomattavasti metsien CH4-taseeseen. Suurimpien arvioiden mu-kaan puiden vapauttaman metaanin osuus on jopa 10–40 % globaalista CH4-budjetista. Puiden CH4-päästöjen tutki-mus on tähän asti suuntautunut enimmäkseen trooppiselle ja temperaattiselle kasvillisuusvyöhykkeelle, mutta tutki-mus boreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä on jäänyt vähäiseksi. Tämän pro gradu -työn tavoitteena on arvioida boreaalisella havumetsävyöhykkeellä tavanomaisesti esiintyvien kah-den puulajin, hieskoivun (Betula pubescens) ja kuusen (Picea abies), CH4-vuota ja sen vaihtelua kasvukauden alussa. Työn aineistona on käytetty 28.4.–11.6.2015 Hyytiälässä kahdella eri koealalla havaittuja puiden ja metsänpohjan CH4-voita, jotka on mitattu hieskoivujen ja kuusien rungoista ja oksista käyttäen suljettua kammiomittausmenetelmää. Koealoina olivat soistunut alue (metsäkortekorpi), jolta valittiin 4 koepuuta (2 hieskoivua, 2 kuusta) ja kivennäismaa-alue (kuivahko kangas), jolta valittiin yksi koepuu (hieskoivu). Tutkimuksissa havaittiin, että sekä hieskoivut että kuuset toimivat CH4-lähteinä rungoista ja oksista, vaikka ne myös ajoittain sitoivat metaania. Havaitut CH4-vuot olivat suuruusluokaltaan hyvin vaihtelevia. Suurimmat CH4-päästöt ha-vaittiin soistuneella kasvupaikalla kasvavien hieskoivujen rungoista, joissa runkopinta-ala kohtaiset päästöt vähenivät eksponentiaalisesti puun pituusprofiilissa tyvestä latvaa, ja rungon tyveltä mitatut suurimmat päästöt myös kasvoivat kevään edetessä. Soistuneella koealalla puiden runkojen CH4-vuo korreloi maalämpötilojen kanssa sekä positiivisesti (hieskoivut) että negatiivisesti (kuuset). Sadekertymän havaittiin korreloivan negatiivisesti koivujen runkojen vuon kanssa. Muilla taustamuuttujilla (esim. ilman lämpötila, säteily, mahlan virtausnopeus) ei ollut havaittavaa yhteyttä puiden CH4-vuohon. Korrelaatioita ei myöskään havaittu kivennäismaakohteella olleen hieskoivun keskiarvoisten CH4-voiden ja taustamuuttujien välillä. Puiden CH4-vuosta tehtiin yleistys metsikkötasolle, mikä osoitti kuusien päästö-jen (6,15 g ha−1 vrk−1) olevan suurempia kuin hieskoivujen päästöt (5,82 g ha−1 vrk−1) johtuen kuusien oksiin sitoutu-neesta suuremmasta biomassan määrästä verrattuna hieskoivuihin. Tästä syystä kuuset voivat olla merkittävämpiä metaanin vapauttajia kuin hieskoivut. Työn tulokset vahvistavat aiempien tutkimusten havainnot puiden CH4-päästöistä ja osoittavat että myös boreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen puilla voi olla merkittävä rooli globaalissa CH4-budjetissa, jossa puiden CH4-vuota ei ole tähän asti lainkaan huomioitu. Hieskoivujen ja kuusien erilainen vaste kasvukauden alkuun, maalämpötilaan ja sateisuuteen viittaa puulajien välisiin eroihin CH4-vuota säätelevissä tekijöissä tai metaanin kuljetukseen liittyvässä fysiologiassa.
  • Waldmann, Salla (2023)
    Carbon dioxide (CO2) has an important role in tree functioning, as it is needed for photosynthesis, used in biomass growth, and released in respiration. Stem CO2 efflux depends mainly on the stem respiration, which is why air temperature is the best predictor of the efflux. Most of the respiratory CO2 is released to the atmosphere, while a part is re-fixated in woody tissue photosynthesis and some dissolves in xylem water and is transported up along the stem in the sap flow. Stem CO2 efflux rate is therefore also affected by solar radiation and vapour pressure deficit. CO2 efflux varies vertically within the stem, as respiration rate is higher in the younger parts of the stem, younger parts have thinner bark and thus smaller diffusion barrier, and since some CO2 is transported up along the stem in the sap flow the increased xylem gas-to-water ratio in the higher parts of the stem accelerates the diffusion rate of CO2. Studies of stem CO2 efflux that use long-term data are rare. Long-term measurements enable the study of seasonality, annual variations, and the effect of different environmental factors more deeply than shorter measurement periods or point measurements allow. Chamber measurements give information on the gas exchange of a single component and its reactions to environmental factors. Long-term chamber measurements are therefore important in understanding forest carbon balance. This thesis analyses long-term stem chamber CO2 flux data measured continuously year-round at the SMEAR II station in the years 2010 – 2020. It studies the differences of different stem chamber types used in collecting the data, how the stem CO2 dynamics vary annually, seasonally, diurnally, individually, between two boreal tree species (Pinus sylvestris & Betula pendula) and vertically within the stem, and how different environmental factors affect the efflux. The data consists of two steady-state chamber types (measured in 2010 – 2012 and 2012 – 2016, respectively) and one dynamic chamber type (measured in 2016-2020) attached to one birch tree and four pine trees. The effects of environmental factors were studied through the temperature-dependence of respiration. It was modelled from the night-time efflux, as during night photosynthesis does not occur and sap flow is almost non-existent, and was utilized to predict whole-day respiration. Modelled respiration values were reduced from measured values and the part of stem efflux that was not caused by respiration but with photosynthesis and sap flow was left. The different chamber types were analysed with correlations of chamber and ambient temperature. Monthly and yearly effluxes were estimated and compared, and monthly estimates were normalized to compare the seasonality of the efflux. The results indicate that the stem CO2 efflux varies between years, seasons, species, individuals and vertically within the stem. The seasonal dynamics of birch occur more suddenly while the dynamics of pine increase and decrease more gently in spring and autumn, which might be due to birch being a deciduous and pine a coniferous species. There was clear vertical variation in stem CO2 efflux rates, which was possibly due to differences in growth respiration rates in different heights of the stem. The difference in the efflux sizes between higher and lower measurement point was higher in warmer months, and the efflux followed air temperature more closely in the higher measurement point. Photosynthesis and sap flow both decreased the stem CO2 efflux especially in warmer months, and sap flow had also a slight positive effect on the efflux when transpiration was low. The dynamic chamber type had chamber conditions closest to ambient conditions due to its adequate air mixing and can be said to alter the measurement results less than the two steady-state chamber types. This thesis highlights the importance of long-term continuous measurements of stem CO2 flux in the future. Annual, seasonal, individual, and vertical variation together with species stem CO2 efflux dynamics should all be accounted for when upscaling the efflux to stem- or stand-scale.
  • Karjalainen, Aino (2020)
    NMR Services Australia (NMRSA) Pty Ltd has developed a Borehole Magnetic Resonance (BMR) tool which is based on the principles of nuclear magnetic resonance (NMR). Drillhole NMR tools have been used mostly in sedimentary environments for oil and gas exploration while applications in hard, heterogeneous, crystalline bedrock are still lacking. This study aims to test the BMR method in a hard rock environment, and for determining hydrogeological parameters in the spent nuclear fuel disposal site, the Olkiluoto island. Essentially, the objective is to design an optimal BMR data processing workflow and calibrate the estimated hydrogeological parameters, currently optimized for data from sedimentary environments, to suit the crystalline bedrock. For testing the BMR method in hard, crystalline bedrock, Posiva Oy, the Finnish expert organization responsible of spent nuclear fuel disposal, made test measurements in the drillholes of the spent nuclear fuel repository site, island of Olkiluoto. The collected data was processed with WellCAD software using additional NMR module. The BMR tool derives T2 distribution (representing pore size distribution), total porosity, bound water and moveable water volumes and permeability calculated with two different models. Some processing parameters (main/burst sequence, moving averages, temperature gradient, cutoff values) were tested and adjusted to fit into crystalline bedrock. Magnetizing material of the surface environment strongly disturbed the uppermost ~20.0 m portions of the measurement data. Some noise was encountered also deep in bedrock, which was cut away from the signal. A list of criteria was created for recognizing noise. The BMR data was compared with other drillhole data acquired by Posiva, i.e. fracture and lithology logs, seismic velocities and hydrogeological measurements. It was observed that the T2 distribution and total porosity correlate rather well to logged fractures and seismic velocities. Lithological variations did not correlate to BMR consistently, mostly because of the strong dependency on fracturing. Permeabilities were compared to earlier conducted hydrogeological measurements, with an intention to calibrate the permeability calculation models. However, this proved to be challenging due to the significant differences of the BMR method and conventional hydrogeological measurements. Preferably, the permeability models should be calibrated by laboratory calibration of the drillhole core, and possibly a new permeability model suitable for crystalline bedrock should be created.
  • Viljanen, Elina (2005)
  • Heikkilä, Henna (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2005)
    Borna-virus (BDV) aiheuttaa Bornan taudin, joka on vakava aivokalvojen, aivojen ja selkäytimen tulehdus (meningoenkefalomyeliitti). Bornan tauti johtaa liike- ja käytöshäiriöiden kautta usein kuolemaan. Tauti on saanut nimensä saksalaisen Bornan kaupungin mukaan, jossa tautiepidemia raivosi hevosten keskuudessa 1800-luvun lopulla. Bornan tautia pidettiin pitkään vain hevosten ja lampaiden sairautena endeemisellä alueella Keski-Euroopassa. Tutkimuksen lisäännyttyä viime vuosina on Borna-viruksen levinneisyysalue kasvanut Aasiaan, Afrikkaan ja Pohjois-Amerikkaan saakka. Hevosten ja lampaiden lisäksi Borna-virus tarttuu lukuisiin muihin selkärankaisiin, mm. ihmiseen. Borna-virus on ei-segmentoitunut, yksijuosteinen, negatiivisäikeinen ja vaipallinen RNA-virus. Se on lisääntymisominaisuuksiltaan ainutlaatuinen ja kuuluu yksin omaan Bornaviridae-heimoonsa. Borna-virus hakeutuu ensisijaisesti hermosoluihin, mutta ei aiheuta merkittävää solutuhoa. Borna-virusinfektion diagnosoiminen elävältä eläimeltä on hankalaa. Verinäyte voidaan tutkia serologisin ja molekyylibiologisin menetelmin, mutta luotettavaan Bornan tauti -diagnoosiin päästään vasta osoittamalla virus tai sen osia aivoista kuoleman jälkeen. Yksi tällainen menetelmä on immunohistokemia, joka perustuu viruksen proteiinien osoittamiseen. Syventävien opintojen tutkielmassa pystytettiin ABC-detektioon perustuva immunohistokemiamenetelmä Borna-viruksen N- ja P-proteiinien osoittamiseksi aivokudoksesta. BDV-proteiinien esiintyvyys suomalaisten eläinten aivoissa kartoitettiin. Tutkimukseen valittiin ne vuosina 1977-2002 neurologisin oirein kuolleet tai lopetetut kissat (38 kpl) ja hevoset (14 kpl), joiden oireille ei ollut löytynyt selittävää syytä ruumiinavauksessa eläinlääketieteellisen tiedekunnan patologian laitoksella, ja joista oli mahdollista saada aivonäytteitä. Menetelmän pystytyksessä käytettiin kokeellisesti infektoitujen hiirten ja rottien sekä luonnollisesti infektoituneiden kissojen ja hevosen formaliinissa fiksoituja, parafiiniin valettuja aivonäytteitä. Mukana menetelmässä oli kaksi polyklonaalista ja yksi monoklonaalinen vasta-aine. Tutkimuksessa kriteerit positiiviselle tulokselle olivat tiukat epäspesifien tulosten välttämiseksi. Positiivisina pidettiin näytteitä, jotka värjäytyivät kaikilla kolmella vasta-aineella. Yhtään Borna-viruspositiivista potilasta ei löytynyt. Tulos ei kuitenkaan poissulje Borna-virusinfektion mahdollisuutta. Tutkimus oli retrospektiivinen, joten tutkittaviksi ei voitu valita niitä aivoalueita, joissa BDV-antigeenia yleisimmin esiintyy. Mikäli suomalainen Borna-viruskanta on antigeenisilta ominaisuuksiltaan erilainen kuin se, jonka avulla vasta-aineet on tuotettu, todellisia positiivisia näytteitä on voinut jäädä huomaamatta. Lisäksi BDV-proteiinien ilmentyminen vaihtelee infektion vaiheesta riippuen.
  • Joenperä, Jasmin (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2015)
    Borrelia burgdorferi ja Anaplasma phagocytophilum ovat puutiaisvälitteisiä bakteereja. B. burgdorferi aiheuttaa ihmisille borrelioosia, mutta sen merkitystä hevosten taudinaiheuttajana ei täysin tunneta. A. phagocytophilum puolestaan aiheuttaa granulosyyttistä anaplasmoosia ihmisillä, koiralla ja hevosella sekä laidunkuumetta märehtijöillä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia Borrelia- ja Anaplasma-vasta-aineiden yleisyyttä suomalaisilla hevosilla. Eri Euroopan maissa tehdyissä tutkimuksissa on todettu Borrelia-vasta-aineita noin 3-29 %:lla ja Anaplasma-vasta-aineita noin 9-73 %:lla hevosista. Suomessa aihetta ei ole aiemmin tutkittu tässä mittakaavassa. Hypoteesina oli, että hevosista löydetään vasta-aineita molempia taudinaiheuttajia vastaan erityisesti etelässä ja rannikkoalueilla sekä iäkkäillä ja Suomeen tuoduilla hevosilla. Tutkimuksessa kerättiin 281 varsojen ja 319 aikuisten hevosten verinäytettä Manner-Suomesta ja Ahvenanmaalta. Hevosenomistajilta pyydettiin lisäksi tietoja hevosesta kysymyslomakkeella. Näytteet tutkittiin koirien vektorivälitteisten tartuntojen diagnostiikkaan kehitettyä SNAP 4DX Plus –pikatestiä. Tulosten tilastollinen analyysi suoritettiin SPSS-ohjelmalla käyttäen yhden muuttujan logistista regressioanalyysiä ja ristiintaulukointia. Borrelia-vasta-aineita todettiin 60/319 (18,8 %) aikuisella ja 11/281 (3,9 %) varsalla ja Anaplasma-vasta-aineita 20/319 (6,3 %) aikuisella ja 4/281 varsalla (1,4 %). Seroprevalenssit olivat korkeimmat Ahvenanmaalla (aikuisilla Borrelia 89,5 % ja Anaplasma 47,4 %), Etelä-Suomessa (25,5 % ja 4.9 %) sekä Itä-Suomessa (17,0 % ja 4,9 %). Borrelia-seropositiivisuuden kannalta tilastollisesti merkitseviä tekijöitä olivat hevosessa havaitut puutiaiset, alue, hevosen alkuperämaa, ikä, käyttötarkoitus, roturyhmä sekä Anaplasma-seropositiivisuus yhden muuttujan mallissa. Anaplasma-seropositiivisuuden kannalta mahdollisesti merkitseviä tekijöitä olivat puutiaiset, alue, hevosen alkuperämaa, ikä sekä Borrelia-seropositiivisuus. Tulosten perusteella Borrelia burgdorferi- ja Anaplasma phagocytophilum -tartuntoja esiintyy yleisesti suomalaisilla hevosilla. Tartuntapaine oli korkein Ahvenanmaalla sekä Etelä- ja Itä-Suomessa. Käytännössä bakteeria kantavan puutiaisen purema on ainoa syy tartuntaan, mutta taustatekijät kuten asuminen puutiaisen levinneisyysalueella tai ulkoileminen maastossa tai laitumella ja voivat altistaa hevosen puutiaisille ja siten Borrelia- tai Anaplasma-tartunnalle. Riskitekijöiden selvittäminen vaatii laajempaa tilastollista analyysiä ja esimerkiksi Borrelia-tartunnan mahdollista yhteyttä kliinisiin oireisiin pitäisi selvittää lisätutkimuksin.
  • Kontiainen, Mikkko (2022)
    Borrelioosi on Borrelia Burgdorferi -ryhmän spirokeettabakteerien aiheuttama eläimistä ihmiseen tarttuva tauti. Taudin oireet vaihtelevat lievästä ihottumasta henkeä uhkaavaan keskushermostotulehdukseen. Borrelioosia levittävät Suomessa puutiainen ja siperianpuutiainen. Punkin veriaterian aikana borreliaspirokeetat siirtyvät punkin suolesta veriuhrieläimen ruokailuhaavaan. Punkin syljessä on immuunipuolustusta, veren hyytymistä ja paranemista hillitseviä molekyylejä, joita borrelia pystyy hyödyntämään. Borrelialla on lisäksi myös omia rakenteita immuunipuolustuksen väistämiseen, ihossa lisääntymiseen ja leviämiseen elimistössä. Borreliatartunta ylläpitää taudin säilymöä maassa ruokailevissa rastaissa, metsämyyrissä, päästäissä, siileissä sekä kauriissa ja peuroissa. Punkin tarttuessa ihmiseen, kyseessä on väärä veriuhrieläin. Borrelia pystyy silti lisääntymään ihmisen iholla ja pystyy osittain väistämään alkuvaiheen immuunipuolustusta ja leviämään ihmisen elimistöön. Tämä perustuu ihmisen ja punkin luontaisten veriuhrieläinten varhaisen vaiheen immuunipuolustuksen rakenteiden samankaltaisuuteen. Komplementtijärjestelmä on hyvin arkaainen varhaisen vaiheen immuunipuolustusjärjestelmä, johon borrelialla on ollut evoluutiossa riittävä aika sopeutua. Muita keskeisiä ja evoluutiossa hyvin säilyneitä rakenteita ovat esimerkiksi kollageeni, fibrinogeeni, proteaasit, plasmiini. Komplementin tekijöistä keskeisin on tekijä C3, joka ohjaa komplementtivälitteistä immuunipuolustuksen aktivoitumista. Tässä työssä olen tutkinut borrelian synnynnäisen immuniteetin väistöominaisuutta komplementin osalta ja erityisesti pintaproteiinin BBK32 kykyä sitoa komplementin keskeistä tekijää C3b ja siten estää komplementin aktivoitumista.
  • Tiililä, Nea (2019)
    The regulatory framework for financial regulation has developed much in the Europe after the financial crisis. The use of borrower based macroprudential instruments as regulatory tools has become popular among the European Economic Area -countries. Already 21 out of 31 EEA-countries have at least one borrower based macroprudential instrument in use. The most commonly used borrower based instruments are Loan to Value (LTV) limit, Loan to Income (LTI) limit, Debt to Income (DTI) limit, Loan Service to Income (LSTI) limit, Debt Service to Income (DSTI) limit, amortisation requirement and maturity limit. As these instruments are only recently introduced as regulatory tools in Europe, their effectiveness and transmission channels are still under discussion. The aim of this master's thesis is to contribute to the ongoing discussion of the effectiveness of the instruments. This thesis provides a broad literature review in order to understand the transmission of each of the borrower based instruments and to explore previous findings of the impacts of the instruments. Further, an empirical analysis is formed by using a panel vector autoregression (PVAR) model in order to study whether borrower based macroprudential instruments have any effect on housing market stability and real economy in the Europe. The data that is used to answer this question consists of growth rates of mortgage stock, house price index, construction index, household consumption and GDP. According to the literature review, the borrower based macroprudential instruments function through four different transmission channels. These are the credit demand channel, expectations channel, resilience channel and anti-default channel. The empirical analysis provides evidence that tightening the borrower based instruments reduces mortgage growth. House prices react negatively to a policy shock in the short run but positively in the long run. Construction reacts negatively to a policy shock. Household consumption on its behalf responds to a policy shock positively in the short run but negatively in the long run. Finally, GDP responds to a policy shock negatively. However, the result concerning construction growth is the only one which is statistically significant in a 95% confidence level and all the other results lack statistical significance. Overall, the empirical results of this thesis provide slight evidence that regulating borrower based macroprudential instruments restrain the growth of mortgage stock, which for its part should enhance the stability of housing markets in Europe. Further, the impact on economic growth is likely negative. However, the results are not statistically significant in a 95% significance level. The difficulties in fitting the model and the lack of significance may implicate that the chosen model might not be the most suitable one for studying the efficiency of borrower based macroprudential instruments.
  • Bergman, Sofia (2016)
    Mikrolainat ovat nousseet yhä keskeisemmäksi osaksi kansainvälistä kehitysapua ja mikrorahoitusnäkökulmat vaikuttavat täten entistä enemmän kehitysavusta ja sen saajista käytyihin diskursseihin. Tutkielmassa tarkastellaan miten lainaajia kuvataan lainahakemuksissa ja miten mikrorahoituksen omaleimainen asema laajemmassa kehitysapukontekstissa heijastuu lainakuvausten kielellisiin elementteihin. Tutkielman aineisto rakentuu mikrolainajärjestö Kivan internetsivustolta kerätystä 1 700 lainahakemuksesta koostuvasta korpuksesta, josta poimittiin analysoitavaksi 12 339 adjektiivia Antconc-korpusohjelman avulla. Käytetyimpiä adjektiiveja ja niistä ekstrapoloituja diskursseja analysoidaan kriittisen diskurssianalyysiteorian kautta. Analyysi jäsentyy Norman Fairclough’n esittelemän kolmiportaisen viitekehyksen kautta tekstuaalisen käytännön, diskurssikäytännön ja sosiokulttuurisen käytännön tasoihin ja niiden vaikutuksiin lainahakemuksissa käytettyihin adjektiiveihin. Tekstin tuotantoon ja kulutukseen liittyvät katsontakannat ovat analyysin keskiössä. Yleisimmät lainanhakijoita kuvaamaan käytetyt adjektiivit liittyvät objektiivisiin ominaisuuksiin kuten ikä ja sivilisääty. Kuvailevammista adjektiiveista valtaosa luonnehtii lainanhakijoita useimmiten kykenevinä, ahkerina, kiitollisina ja vastuuntuntoisina. Perinteisistä hyväntekeväisyysdiskursseista poiketen mikrolainahakemuksissa korostetaan positiivisia näkökulmia lainanhakijan elämästä, kun taas negatiivissävytteiset aspektit jäävät vähemmälle huomiolle. Kaikista lainahakemuksissa käytetyistä adjektiiveista valtaosa (66 %) kuvaa lainanhakijaa ja hänen elämäänsä neutraalisti, 29 % positiivisesti ja 5 % negatiivisesti. Adjektiiveissa, jotka kuvailevat vain lainanhakijaa itseään positiivisten aspektien painotteisuus on vielä näkyvämpi. Lainanhakijaa kuvaavista adjektiiveista 59 % luokitellaan neutraaleiksi, 39 % positiivisiksi ja vain 2 % negatiivisiksi. Positiivisten näkökulmien painoitteisuutta tulkitaan laajempaa hyväntekeväisyysdiskurssikontekstia vasten. Koska kyseessä on hyväntekeväisyyslahjoituksen sijaan laina, voidaan olettaa, että positiivisen ja kykenevän kuvan luominen lainanhakijasta on erityisen tärkeää, jotta lainanantajat kykenevät luottamaan lainanhakijan takaisinmaksukykyyn. Lainahakemusten teksti vaikuttaakin olevan suunnattu vastaamaan lainanantajien odotuksia ja tarpeita ja maksimoimaan lainaajien auttamishalukkuutta. Mikrolainahakemuksissa lainanhakijoiden toimijuus on korostunut, mikä heijastaa mikrorahoituskontekstin edellyttämää ihmiskuvaa, jossa ahkera ihminen voi pienen lainan avulla nousta köyhyydestä.
  • Pyykkö, Katariina (2017)
    Tässä sosiolingvistisessä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomen kielen adjektiivia "jees". Tutkielman tavoite on kartoittaa englannin sanasta "yes" juontuvan adjektiivin syntaktisia, semanttisia ja indeksikaalisia ominaisuuksia. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: pidetäänkö adjektiivia "jees" taipumattomana, mikä sanan denotaatio on ja millaisia indeksikaalisia merkityksiä sanaan liitetään. Tutkielman kantavana ajatuksena on tutkia, millaisia muutoksia lainasanaan on kohdistunut lainautumisen jälkeen ja miten se on integroitunut suomen kieleen. Tutkielman taustaosiossa käsitellään englannin kielen asemaa Suomessa, kielikontakteja ja lainautumista sekä sanan "jees" kehitystä suomen kielessä. Aineisto kerättiin verkkopohjaisella Google Forms -kyselyllä, johon kutsuttiin osallistujia keskustelufoorumeilta, Facebookista ja opiskelijasähköpostilistoilta. Kyselyyn vastasi 265 osallistujaa, joista 58,5 % oli miehiä ja 38,5 % naisia. Suurin osa vastaajista oli 16–30-vuotiaita, ja yli puolet kaikista vastaajista oli opiskelijoita. Kyselylomake oli suomenkielinen ja muodostui viidestä osiosta. Adjektiivin "jees" taipumista tutkittiin esimerkkilauseilla, joiden kieliopillista hyväksyttävyyttä osallistujat arvioivat. Adjektiivin denotaatiota selvitettiin avoimella kysymyksellä ja sanan indeksikaalisia merkityksiä tutkittiin useiden osioiden, kuten semanttisen differentiaalin avulla. Viimeisessä osiossa kerättiin vastaajien taustatiedot. Kysely tuotti sekä määrällistä että laadullista aineistoa kieliasenteista valinta-, monivalinta-, positio- ja avoimilla kysymyksillä. Kieliopillisen hyväksyttävyyden testilauseet osoittavat, että valtaosa vastaajista pitää adjektiivia "jees" taipumattomana useimmissa syntaktisissa konteksteissa paitsi predikatiiviadverbiaalina. Osallistujien määritelmät sanalle ovat pääosin yhteneväiset sanakirjojen määritelmien kanssa. Vastaajien mukaan sanaa "jees" käytetään erityisesti epämuodollisessa puhutussa ja kirjoitetussa kielessä. Adjektiivin liitettävistä indeksikaalisista merkityksistä erityisesti positiivisuus, rahvaanomaisuus ja epämuodollisuus korostuvat tuloksissa. Adjektiivia pidetään myös urbaanina, nuorekkaana ja sukupuolineutraalina. Monet indeksikaaliset merkitykset ovat yhdenmukaisia aiemman tutkimuksen kanssa, mutta osa vastaajista yhdistää sanaan myös maskuliinisuuden. Negatiiviset asenteet sanaa kohtaan näkyvät korostetusti aineistossa. Tutkielma on ensimmäinen lainasanaan "jees" keskittyvä tutkimus, ja se tarjoaa hyvät lähtökohdat jatkotutkimukselle. "Jees" on esimerkki lainasanasta, jolle on kehittynyt lainautumisen jälkeen uusia käyttötarkoituksia ja merkityksiä. Tulokset kuvaavat kuitenkin vain kielenkäyttäjien käsityksiä adjektiivin "jees" käytöstä, eivät sen varsinaista käyttöä. Esimerkiksi korpustutkimus tai muu spontaaniin kielenkäyttöön perustuva tutkimus olisi luonteva jatko tälle tutkielmalle. Tämän lisäksi voidaan tutkia lainasanan muita kieliopillisia funktioita eli partikkelia, interjektiota ja adverbia suomen kielessä.
  • Pietilä, Pia (2003)
    Tutkielmassa on analysoitu lukijoiden lukukokemuksia ja sitä, millainen kieli koetaan sopivaksi, hauskaksi, vieraaksi ja läheiseksi nuorille ja nuorille aikuisille suunnatussa käännössarjakuvassa. Tutkimusaineistona on ruotsalaisen Martin Kellermanin Rocky-sarjakuva, joka kertoo nuorten aikuisten elämästä Tukholmassa. Sarjakuva on suunnattu nuorille ja nuorille aikuisille ja se on tyyliltään humoristinen. Tutkimusmenetelminä on käytetty tekstianalyysiä, käännösanalyysiä ja tutkimuskyselyä. Tutkielman teoriaosuudessa on käsitelty globaaleja ja paikallisia käännösstrategioita ja keskitytty erityisesti kolmeen globaaliin käännösstrategiaan: normalisoimiseen, vieraannuttamiseen ja kotouttamiseen. Lähtötekstin analyysissä kuvaillaan sarjakuvan yleistä kielimuotoa ja tyyliä. Analyysissä on perehdytty erityisesti puhekielisyyteen ja kulttuurisidonnaisiin elementteihin. Lähtötekstin analyysi keskittyy pääosin neljään sarjakuvastrippiin, jotka on valittu käännettäväksi aineistoksi. Käännösanalyysissa kuvataan käännösaineistosta tehtyä kolmea suomenkielistä käännöstä. Yksi käännöksistä on tehty normalisoivan käännösstrategian mukaan: se sijoittuu neutraaliin ympäristöön ja sen kieli on neutraalia yleiskieltä. Toinen käännöksistä on tehty vieraannuttavan käännösstrategian mukaan: se sijoittuu Tukholmaan ja kieli on yleispuhekieltä. Kolmas käännös on tehty kotouttavan käännösstrategian mukaan: se sijoittuu Helsinkiin ja kieli on helsinkiläistä puhekieltä. Tutkimuskysely toteutettiin käännöksen laatututkimuksena neljässä suomalaisessa lukiossa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 102 lukiolaista Helsingistä, Iisalmesta, Tampereelta ja Turusta, joista 59 oli tyttöjä ja 43 poikia. Laatutututkimuksessa keskityttiin erityisesti lukiolaisten kokemuksiin hyvästä, hauskasta vieraasta ja omaa puhetyyliä lähellä olevasta käännöksestä. Tutkimuksessa käy ilmi, että maantieteelliset erot vaikuttavat odotettua vähemmän nuorten vastauksiin, mutta sukupuolella on jossain määrin merkitystä käännöksiä arvioitaessa. Kotouttavaa (helsinkiläistä) käännöstä pidettiin ehdottomasti hauskimpana joka paikkakunnalla (74 % kaikista vastanneista) ja sitä pidettiin myös parhaimpana käännöksenä (45,10 % kaikista vastanneista) Iisalmea lukuun ottamatta. Tutkimustulokset osoittavat, että normalisoiva käännös tuntuu nuorille vieraimmalta (43,63 % kaikista vastanneista), vaikka turkulaisista kotouttava käännös tuntui hieman vieraammalta ja iisalmelaisistakin yhtä oudolta kuin normalisoiva käännös. Vieraannuttava käännös oli lähimpänä nuorten omaa puhetyyliä (58,33 % kaikista vastanneista) joka paikkakunnalla. Tutkimustulos puhuu kotouttavan käännöksen puolesta tätä sarjakuvaa käännettäessä, jos kohderyhmän halutaan pysyvän samana. Tutkimustulosta ei kuitenkaan voida pitää yleispätevänä, niin että se koskisi kaikkea sarjakuvakääntämistä.
  • Bredbacka, Patrik (2015)
    Bosniassa käytiin vuosina 1992–1995 sota, joka päättyi sen osapuolien Bosnian serbien, muslimien ja kroaattien väliseen rauhaan ja yhteisen Bosnia-Hertsegovinan valtion muodostamiseen. Aseellisten konfliktien uusiutumattomuus sodanjälkeisessä Bosnissa antaa viitteitä siitä, että sotaan osallistuneet osapuolet ovat onnistuneet käsittelemään sodan tapahtumia siten, että keskinäinen yhteiselo samassa valtiossa on mahdollista. Tässä tutkielmassa analysoidaan Bosnian sodanjälkeistä kehitystä sovinnon käsitteen kautta. Työn tarkoituksena on 1) muotoilla hahmotelma Bosnian kohdalla toimivasta yhteiskunnallisen sovinnon määritelmästä, 2) tutkia, millaisin keinoin sovintoa on Bosniassa tavoiteltu, sekä näiden sovintokeinojen valossa 3) tutkia, millainen arvo sovinnolle on Bosniassa annettu ja toisaalta perustella sovinnon merkitystä Bosnialle. Työ alkaa lyhyellä Bosnian sotaa ja maan sodanjälkeistä kehitystä esittelevällä luvulla. Luku 2.1 antaa viitteitä siitä, että Bosniassa vuonna 1995 käyttöönotettu poliittisiin kiintiöihin ja etnisiin jakoihin perustuva hallintojärjestelmä on aiheuttanut valtiolle mittavia kustannuksia ja toiminnallisia hidasteita. Luku 3 käsittelee työn keskeistä aihetta sovintoa ensin yleisesti ja sitten tarkemmin Bosnian kohdalla. Sovinto on moniulotteinen ja monipuolinen käsite, jolle ei ole onnistuttu luomaan yleispätevää määritelmää. Sovintoa koskevan keskeisen kirjallisuuden pohjalta luvussa 3.1 luodaan hahmotelma Bosnian kannalta realistisesta, hyödyllisestä ja syvällisestä sovinnon määritelmästä. Bosniassa sovinnon kannalta keskeisimmiksi keinoiksi määritellään oikeus, hallinnon politiikka ja anteeksiannon politiikka, joita tutkitaan luvuissa 4-6 niin yleisellä kuin Bosnian tasolla. Keskeisten aihepiiriensä sovinnon, anteeksiannon politiikan, oikeuden ja hallinnon politiikan välisen keskinäispoikkeavan mutta Bosnian tapauksessa vuorovaikutteisen olemuksen vuoksi työ ei sisällä tarkkarajaista metodologiaa, vaan pyrkii tutkimaan aiheiden välisiä ilmenemistapoja ja suhteita lavea-alaisten vaikutussuhteiden löytämiseksi. Tutkielmassa päädytään tulokseen, ettei Bosniassa ole aikaansaatu syvällistä sovintoa, vaan ennemmin kylmää rauhaa muistuttava tila, jossa etniset eroavaisuudet ovat edelleen keskeisiä yhteiskunnallisissa suhteissa. Oikeus ja hallinnon politiikka ovat muodostuneet Bosniassa keskeisiksi sovintokeinoiksi, mutta ne eivät ole kyenneet aikaansaamaan syvällistä sovintoa vaan ennemminkin vain ylläpitämään tai jopa kasvattamaan Bosnian etnisiä jännitteitä, jotka haittaavat valtion toimintaa ja ihmisryhmien välisiä suhteita. Sen sijaan anteeksiannon politiikka on jäänyt Bosniassa vähälle käytölle, mutta teoreettiset näkemykset ja empiiriset kokemukset anteeksiannon politiikasta muissa konfliktinjälkeisissä yhteiskunnissa antavat viitteitä sen mahdollisuudesta myös bosnialaisen sovinnon syventämiseen. Työn viimeisessä, seitsemännessä luvussa esitellään keinoja toteuttaa anteeksiannon politiikkaa Bosniassa, laventaa Bosniassa käytettyjä hallinnon politiikan ja oikeuden muotoja ja pohditaan sitä, miten syvällisemmän sovinnon tarpeen ymmärrys on keskeinen vaikutin siihen, millaisia painoarvoja sovinnolle päämääränä annetaan.