Browsing by Title

Horizontal visibility determines how far a person can see without any obstacles blocking their line of sight in a horizontal direction. Visibility is in great importance in numerous fields of study and lines of work, such as urban planning, wildlife surveillance and conservation and in military. Manmade obstacles, such as buildings, bridges or other built structures, and environmental elements, like topographical variations or vegetation, can cause noticeable obstruction of visibility in varying magnitude. Airborne laser scanning (ALS) based on light detection and ranging (LiDAR) technology has been used successfully to model built structures and environmental elements, such as forest inventory attributes. This study aims to find out how well horizontal visibility in Finnish boreal forests can be modelled and predicted using a predictive model based on 5 points/m2 ALS point cloud dataset provided by National Land Survey of Finland. The research was done in two separate locations, Karilasanden and Sipoonkorpi National Park, located in Uusimaa region in southern Finland. The ALS point clouds were scanned in summertime 2019 and 2020 for the two research areas. In addition, a total of 60 field measurements of horizontal visibility were collected in summertime 2023. Modelling of horizontal visibility was done with an area-based-approach on the ALS point cloud. The most suitable forest structure variables were selected using a linear regression model based on the measured data at the research areas. The variables were used to predict horizontal visibility with a wall-to-wall method for the whole study sites. Finally, map visualizations were created by generalizing vector polygons of horizontal visibility predictions, and by combining viewshed and horizontal visibility prediction results. The results indicate that number of forest structure metrics based on ALS data can be used for horizontal visibility modelling, including canopy density, median and lower quantile percentages of height distributions and relative density of points from 0.5 to 2.2-meter height. In addition, the 5 points/m2 ALS dataset from National Land Survey of Finland is sufficient dataset for estimation of horizontal visibility in Finnish boreal forests when the accuracy of the output is around tens of meters. Understandable and fit for use map visualization can be produced from the prediction results in various formats. Modelling of Finnish forest structure and using structure metrics as variables for modelling horizontal visibility can be useful for example in city planning for planning the structure of urban greenery or in planning phases of military operations. The available dataset is sufficient for rougher scale modelling, but to achieve finer scale modelling results, increasing the density of the point cloud could be tried or the ALS dataset could be accompanied with other datasets. Also, the availability of the data is somewhat limited since the data is not open. The combining of ALS datasets with TLS datasets for higher point cloud density, usage of TLS dataset for verification purposes of this research's methods or for gathering additional field measurements rose as possible future research topics, as well as the possibility of modifying the point cloud dataset in order to examine the most important forest structure variables more accurately.

Tutkielma analysoi vuonna 2008 alkaneen vaalirahoituskohun synnyttämää uutisaineistoa. Sen tarkoituksena on selvittää miten ja millaista kohua sanomalehdet tuottavat uutisoinnissaan. Tutkielma ei ota kantaa median todelliseen vaikutusvaltaan, vaan erittelee ja jäsentelee uutisointia luokittelemalla aineiston neljään eri diskurssiin eli vakiintuneeseen puhetapaan. Näiden diskurssien kautta arvioidaan lopulta niiden heijastamia median yhteiskunnallisia muutoksia laajemmin. Tutkielman aineisto on kerätty Helsingin sanomista, Iltalehdestä ja Ilkasta. Valitsemalla mukaan maan johtava sanomalehti, laajalevikkinen iltapäivälehti sekä historiassaan poliittisesti sitoutunut maakuntalehti on pyritty mahdollisimman merkittävään ja laajaan poikkileikkaukseen suomalaisesta sanomalehtiuutisoinnista. Aineisto analysoitiin laadullisesti tekstin lähiluvun, luokittelujen ja ryhmittelyjen avulla, jossa tekstiaineiston käsittelyn apuvälineenä käytettiin Atlas.ti -aineistonhallintaohjelmaa. Tutkimusaineiston perusteella vaalirahauutisointi näyttäisi olevan lehdistössä vahvan asenteellista lehdistön näennäisestä poliittisesta riippumattomuudesta huolimatta. Kolmea eri lehtityyppiä edustavat lehdet poikkeavat kuitenkin asenteissaan toisistaan ja päätyvät edustamaan jokseenkin erilaisia diskursseja. Aineistossa selkeimmin vakiintuneet puhetavat olivat "syntipukki", "uhri", "Pahat poliitikot" sekä "Kärpäsestä härkänen" -diskurssit. Ilkassa vallitsee ennen kaikkea "uhrin" syytettyjä sympatisoiva sekä valtaapitävien esille nostama "Kärpäsestä härkänen -diskurssit. Ilkka asettuu selvästi valtaapitävien puolelle ja osoittaa sympatiaa paitsi keskustalaisilla, myös muille kohussa syytetyille poliitikoille. Puheenvuoron Ilkan uutisissa saavat vahvimmin syytettyjen maakuntalaiset puoluetoverit. Iltalehdessä selkeästi vahvimmin käytössä on "Pahat poliitikot" -diskurssi. Se ei ota puoluepoliittista kantaa kohussa vaan päätyy syyttämään kaikkia poliitikkoja puolueesta piittaamatta. Iltalehti identifioi itsensä kansalaisten joukkoon ja pyrkii selvästi luomaan puhetavallaan erimielisyyttä ja epäluuloa kansan ja poliitikkojen välille. Puhetapa on tunteisiin vetoava, mutta usein syytettyä pilkkaava, mikä asettaa puheenvuoron lopulta negatiiviseen valoon. Suuri osa Helsingin Sanomien uutisista sijoittuu kepulaisen syntipukin diskurssin alle. Ilkasta ja Iltalehdestä poiketen Helsingin Sanomat näyttää pyrkivän ilmaisussaan edelleen sitoutumattomuuteen ja neutraaliuteen. Usein neutraalius on kuitenkin vain näennäistä. Tämä ilmenee muun muassa lehden tapana tyytyä toteamaan asioita ilman perusteluja. Helsingin Sanomien uutisoinnissa nousi usein esiin tutkivan journalismin periaate, jossa lehti korosti usein tehneensä itse salapoliisintyön ja selvitykset. Tämän kaltaisen toimittajiin viittaavan subjektiuden esille nostaminen on erikoista siksi, että muuten uutisoinnissa pyrittiin subjektiuden häivyttämiseen esimerkiksi kielellisin keinoin (passiivi- ja toteavat lauseet). Vaalirahakohua voi pitää merkittävänä esimerkkinä eetoksen muuttumisesta nimenomaan sen uutisoinnissa läsnä olleen laajuuden ja poikkeuksellisen "raakuuden" takia. Suhtautumista ei kuitenkaan voi pitää yhtäläisenä koko mediassa. Ilkan tuottaa valtaapitäville myötämielistä uutisointia samalla kun Iltalehden ja Helsingin Sanomien kohdalla voidaan havaita vahva pyrkimys pysyä riippumattomina valtaapitävistä. Lehdet myös lähestyvät vaalirahakohuuutisia eri näkökulmista ja ovat asenteellisissa tulkinnoissaan selvästi erimielisiä. Ajan eetoksessa kysymys näyttäisi olevan useiden, toisilleen vastakkaisten diskurssien kilpailusta keskenään. Olennaista siis on, että lukijalle välittyvä käsitys vaalirahakohusta, sen merkityksestä, syistä ja seurauksista on varsin erilainen riippuen siitä, mitä kolmesta lehdestä lukija seuraa.

Vaalijärjestelmä on keskeinen osa edustuksellista demokratiaa ja edellytys demokraattiselle yhteiskuntajärjestykselle. Tällä tutkimuksella on kartoitettu, millä tavalla ja kuinka paljon vaalijärjestelmä vaikuttaa vaalien lopputulokseen, ja sitä, olisiko joku toinen vaalitapa tai vaalipiirijako Suomen eduskuntavaaleissa suhteellisen edustuksellisuuden toteutumisen kannalta nykyistä parempi vaihtoehto. Tutkimus on tehty laskemalla vuosien 2003–2015 eduskuntavaalien tulokset Sainte-Laguën, Hamiltonin ja suoran henkilövaalin menetelmillä sekä vaihtoehtoisilla vaalipiirijaoilla yhteen ja seitsemään vaalipiiriin. Vaalitapojen osalta tuloksista mielenkiintoisimmat havainnot kohdistuvat Sainte-Laguën menetelmän kahteen tutkittuun versioon, joilla pääministeripuolue olisi vaihtunut vuosien 2003 ja 2007 vaaleissa. Vaalipiirijaoista yhden vaalipiirin jaolla kaikissa tutkituissa vaaleissa olisi päässyt läpi puolueita, joita eduskuntaan ei ole käytetyillä vaalipiirijaoilla päässyt. Kaikki vertailussa käytetyt vaalitavat tai maan jakaminen yhteen vaalipiirin antaisivat eduskuntavaaleissa nykyistä vaalijärjestelmää paremmat lähtökohdat pienille puolueille ja kansanliikkeiden tukemille ehdokkaille. Tutkielman tulosten perusteella kaikki tutkitut vaalitavat ja vaalipiirijaot toteuttavat suhteellisuutta nykyistä järjestelmää paremmin ja aikaisemman kirjallisuuden valossa vaalijärjestelmää tulisi demokratian edellytysten paremman toteutumisen mahdollistamiseksi uudistaa suhteellisuuden periaatetta paremmin toteuttavalla vaalitavalla ja vaalipiirien määrää pienentämällä.

Tutkielmani aiheena on elonkehään kytkeytyminen Miika Vanhapihan väenuskoisessa maailmankuvassa, joka on luonteeltaan animistinen maailmankuva. Animismia suomalaisessa nykykontekstissa ei ole havaintojeni mukaan juurikaan tutkittu aiemmin. Tutkielmani aineisto havainnollistaa yksilön kytkeytymistä itämerensuomalaiseen uskomusperinteeseen, josta on vain vähän aiempaa tutkimusta. Tutkielmani pohjautuu havaintoon ympäristökriisin yhteydestä sekä ihmisten välisiin eriarvoisuuksiin että ihmisen ja luonnon erottavaan ajatteluun. Ihmisen ja luonnon erottavaa ajattelua kutsun tarinaksi. Aineistoni väenuskoinen maailmankuva on esimerkki toisenlaisesta tarinasta ja toisin tekemisestä. Tutkimuskysymykseni on: millä tavoin kytkeytyneisyys elonkehään ilmenee Miika Vanhapihan väenuskoisessa maailmankuvassa? Tavoitteenani on kuvata väenuskoista maailmankuvaa ilmiönä ja antaa ilmiölle teoreettisesti mielekäs tulkinta. Tutkimusmateriaalini koostuu seitsemästä (7) Miika Vanhapihan henkilökohtaisesta blogikirjoituksesta ja kahdesta (2) podcast-ohjelmasta, joissa hän on ollut keskustelemassa. Olen litteroinut podcastit, joten koko aineistoni on kirjallisessa muodossa. Analyysityökaluna käytän sisällönanalyysia ja keskityn tekstin sisältöön lähilukemalla aineistoani. Lähilukemisella pyrin huolelliseen ja ymmärtävään tekstin tulkintaan. Teoreettinen viitekehykseni muodostuu feministisestä ihmiskeskeisyyden kritiikistä, uusmaterialismista ja sen kritiikistä, alkuperäiskansatutkimuksesta, uskontotieteestä ja folkloristiikasta. Havaitsin aineistosta kolme elonkehään kytkeytymisen henkismateriaalista ulottuvuutta. Ulottuvuudet ovat a) sukulaisuudet, ei-ihmis-henkilöt ja väet, b) kokemukset ja c) elämäntapa: elämä luonnon ja väkien keskellä. Ulottuvuudet toimivat Miika Vanhapihan väenuskoisessa maailmankuvassa henkismateriaalisena kokonaisuutena, jonka henkisiä ja materiaalisia osia ei tulkintani mukaan erotella toisistaan. Väenuskoisessa maailmankuvassa esimerkiksi väet ja sukulaisuus muuhun luontoon koetaan tosiksi. Väenuskoinen maailmankuva vaikuttaa kokonaisvaltaisesti siihen, millä tavalla Miika Vanhapiha katsoo voivansa olla, elää ja osallistua maailmassa ja maailman kanssa. Myös ihmisten väliset suhteet ja tasa-arvo näyttäytyivät merkittävinä väenuskoisessa maailmankuvassa. Tutkimukseni perusteella väenuskoinen maailmankuva on Miika Vanhapihalle myös vastarintaa ja paremman maailman tavoittelua. Väenuskoinen maailmankuva haastaa ihmisen ja luonnon erottavaa tarinaa ja tarjoaa vaihtoehtoisen tavan olla ja osallistua maailman kanssa.

Tarkastelen tässä tutkielmassa kolmen eurooppalaisen vloggaajan Afganistanissa kuvaamia vlogeja ja niissä esiintyviä representaatioita ja teemoja sekä sitä, miten valtasuhteet eurooppalaisten ja afganistanilaisten välillä näkyvät kyseissä representaatioissa. Tutkin lisäksi vaaravyöhyketurismin ilmiötä, jota vloggaajien matkat Afganistaniin edustavat, sillä he matkustavat vapaaehtoisesti poliittisesti epävakaalle alueelle, johon matkustamista ei suositella. Vloggaajat haluavat itse kokea Afganistanin omin silmin ja näyttää sen katsojilleen, sillä he eivät luota massamedia tuottamiin representaatioihin. Tarkastelen vlogeissa esiintyviä teemoja ja representaatioita laadullisen sisällönanalyysin avulla, jonka lisäksi yhdistän analyysiin myös elementtejä audiovisuaalisesta analyysista. Vlogeja on yhteensä kuusi ja ne on julkaistu vuosina 2020-2022 YouTubessa. Tutkimani vloggaajat ovat puolalainen Eva Zu Beck, ruotsalainen Thomas Brag ja brittiläinen Benjamin Rich. Teemat, jotka nousevat vlogeissa esiin, ovat vaara, turvallisuus, yhteinen ihmisyys, naisten oikeudet, toiseuttaminen ja huumori. Afganistania representoidaan vaarallisena paikkana, jossa naisten asema on huono ja jossa vallitsee jatkuva väkivallan uhka, jota yritetään erilaisten turvallisuusjärjestelyjen avulla välttää. Afganistanilaisia ihmisiä representoidaan joko todella pahoina tai uskomattoman ystävällisinä, eikä näille kategorioille esitetä muita vaihtoehtoja. Thomas ja Eva tuottavat Afganistanista positiivisempia representaatioita kuin Benjamin, jonka luoma kuva Afganistanista on lähes yksinomaan negatiivinen. Benjamin käyttää huumoria keinona tuottaa afganistanilaisista negatiivista mielikuvaa vahvistaakseen olemassa olevia valtarakenteita. Benjamin toistaa massamedian negatiivisia representaatioita, kun taas Thomas ja Eva tuottavat uudenlaisia ja positiivisempia representaatioita Afganistanista, vaikkakin he sortuvat osin positiivisten stereotypioiden tuottamiseen. Thomas ja Eva onnistuvat kuitenkin tuottamaan monipuolisemman kuvan Afganistanista, jossa – kuten kaikissa paikoissa – on sekä negatiivisia että positiivisia puolia.

Tässä sukupuolentutkimuksen ja kasvatustieteen tieteenaloja yhdistelevässä maisteritutkielmassa tarkastelen, miten kasvisruokavalioita käsitellään peruskoulun terveystiedon ja kotitalouden oppikirjoissa. Tutkimustietoa eläintuotannon haitoista ympäristölle, ihmisyksilön terveydelle ja muunlajiselle eläimelle on paljon. Tiedetään myös, että kasvisruokavalio ja erityisesti vegaaniruokavalio on ilmaston näkökulmasta paras vaihtoehto. Kouluissa toimitaan silti edelleen lihakulttuurin ehdoilla, mikä näkyy tutkimissani oppikirjoissa. Muutosta koulujen tilanteeseen kaivataan, mikä näkyy esimerkiksi viimeaikaisessa kasvatustieteellisessä teoretisoinnissa sekä valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa, joissa huolta ympäristökriiseistä tuodaan voimakkaasti esiin. Myös feministisessä pedagogiikassa huoli ympäristön tilasta on herännyt, ja ympäristökriisien ajan pedagogiseksi ratkaisuksi on esitetty tuottavaa hämmennystä, joka on tapa käsitellä uutta ja hankalalta tuntuvaa tietoa. Tutkielman menetelmänä on sisällönanalyysi ja aineistona toimii neljä peruskoulun kotitalouden oppikirjaa sekä yhdeksän terveystiedon oppikirjaa. Löysin aineistosta 5 eri teemaa, joiden puitteissa kasvisruokavaliota tuotiin esiin. Teemat ovat kasvisruokavalio erityisyytenä, vaarallinen veganismi, puhdas suomalainen ruoka, hiljaisuus ja kasvisruoka vaihtoehtona. Tutkielman tulokset osoittavat, että oppikirjoista feministisen pedagogiikan ehdottamaa tuottavaa hämmennystä ei löydy, vaan hankalista aiheista vaietaan kirjoissa lähes kokonaan. Ruokavalioiden yhteyksistä ympäristökriiseihin tai muunlajisten eläinten kärsimykseen ei oppikirjoissa uskalleta puhua, ja useissa tutkimuksissa ympäristöystävällisimmäksi ja terveellisimmäksi todettu vegaaniruokavalio nähdään erikoisuutena tai jopa vaarallisena, nuoren terveyttä uhkaavana. Tulosteni perusteella voidaan todeta, ettei opetussuunnitelman vaatima kestävän elämäntavan ja vastuullisuuden opettaminen toteudu näissä oppikirjoissa.

Rikoslain 2 c luvun 11 §:n mukaisen yhdistelmärangaistuksen tuomitsemisen edellytyksenä on, että rikoksentekijä todetaan erittäin vaaralliseksi toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Elinkautisen vankeusrangaistuksen ehdonalaisen vapauttamisen yhtenä kokonaisharkintaan vaikuttavana seikkana on vangin väkivaltariski. Rikoslain 2 c luvun 9 §:n mukaan ehdonalaista vapauttamista voidaan lykätä ilman vangin suostumusta, jos vangin käyttäytymisen tai hänen esittämiensä uhkausten johdosta on olemassa ilmeinen vaara, että vanki vapauduttuaan syyllistyy henkeä, terveyttä tai vapautta törkeästi loukkaavaan rikokseen ja vapauttamisen lykkääminen on tarpeen rikoksen estämiseksi. Pitkäaikaisvankien vapauttamismenettelystä annetun lain 1.2 §:n mukaan elinkautiseen vankeuteen tuomittua koskevaan lausuntoon on lisäksi liitettävä arvio vangin riskistä syyllistyä väkivaltarikokseen. Yhdessä lainsäädännöstä käytetään nimitystä vaarallisuuslainsäädäntö. Vaarallisuuslainsäädännöllä pyritään suojelemaan yhteiskunnan muita jäseniä. Lainsäädännöllä on pitkä historia: vaarallisuus on huomioitu lain tasolla jo vuodesta 1932. Lainsäädäntö on ollut aina poikkeuksellisen herkkä yhteiskunnallisille muutoksille ja sen onkin sanottu olevan ”kriminaalipolitiikan ilmapuntari”. Viime vuosikymmenien kriminaalipolitiikan muutokset, valtiosääntöistyminen ja kasvava turvallisuushakuisuus, ilmenevät yhtäältä perus- ja ihmisoikeuksien merkityksen kasvuna ja toisaalta halukkuutena hallita erilaisia riskejä rikosoikeuden keinoin. Vaarallisuus tai väkivaltariski ovat käsitteinä huomattavan epämääräisiä. Tutkielmassa verrataan vaarallisuuden ja riskin käsitteitä vaarantamiseen perustuvien kriminalisointien vaaran käsitteisiin. Vaarallisuus on kuitenkin epämääräisemi käsitteenä kuin näiden tunnusmerkistöjen vaaran muodot. Vaarallisuutta arvioidaan oikeuspsykiatrien toimesta, mutta oikeuspsykiatristen käsitteiden yhteensovittaminen oikeudellisiin käsitteisiin osoitetaan tutkielmassa haastavaksi. Myös vaarallisuuden arvioiminen on kiistelty asia oikeuspsykiatrian alalla, eikä ammattikunnan piirissä vallitse yksimielisyyttä siitä, mitä vaarallisuuden arvioimisella tarkoitetaan. Vaarallisuuden arvioimisessa hyödynnetään nykyisin erilaisia työkaluja, jotka perustuvat tilastotietoon rikollisen käyttäytymisen riskitekijöistä. Työkaluihin liittyy kuitenkin ongelmia; merkittävimpänä se, että niiden ennustetarkkuus ei ole riittävä, jotta niitä voitaisiin hyödyntää rikosoikeuden kontekstissa. Tutkielmassa tutkittiin myös empiirisen aineiston perusteella vaarallisuuden käsitteen käytännön sisältöä. 97,3 % aineiston rikoksentekijöistä todettiin vaarallisiksi. Tämän tutkimustuloksen perusteella vaikuttaa ilmeiseltä, että rikoslainsäädäntö ei erottele kovin hyvin vaarallisia ei-vaarallisista rikoksentekijöistä. Keskeinen syy saattaa olla rangaistuksen tuomitsemisen edellytyksenä oleva syyttäjän vaatimus. Empiirisen aineiston perusteella vaarallisuuslausuntoa perustellaan usein aikaisemmalla väkivaltaisuudella, päihde- ja persoonallisuushäiriöillä sekä impulsiivisuudella. Lähes kaikilla aineiston tutkittavista todettiin persoonallisuus- ja päihdehäiriö. Tutkielmassa arvioidaan vaarallisuuslainsäädännön hyväksyttävyyttä Sakari Melanderin kriminalisointiteorian sisältämien kriminalisointiperiaatteiden kautta. Keskeisessä asemassa ovat perusoikeuksien rajoittamisperiaatteet. Useita ongelmia nousee esiin: vaarallisuuslainsäädäntö on ongelmallinen suhteessa kaikkiin kriminalisointiperiaatteisiin. Rikosoikeudellisen vastuun syntyminen ulotetaan siinä niin laajalle, että perinteiset rikosoikeuden vastuurakenteet vääristyvät. Lainsäädännöstä seuraavien preventiiviset hyödyt eivät riitä perustelemaan niitä perusoikeusrajoituksia ja muita ongel-mia, joita samalla seuraa. Kuitenkin preventiivinen eristäminen voi joissain tapauksissa olla perusteltua perustuslain 22 §:n perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvollisuuden ja rikoslainsäädännön kokonaislegitiimiyden säilymisen vuoksi. Tällaiset tapaukset olisi kuitenkin rajattava erittäin tarkasti, mikä voi olla haastavaa.

Tässä tutkielmassa selvitän, minkälaisia merkityksiä maahanmuutonvastainen, rasistinen diskurssi liittää sen alle joutuviin ihmisiin maahanmuuttovastaisen Facebook-ryhmän keskusteluissa sekä, minkälaista valtaa tämä sisältää. Lähtökohtana on, ettei Suomi ole irtonainen eurooppalaisen kolonialismin perinnöstä ja kehitystutkimuksella on rooli tämän purkamisessa. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että maahanmuuttovastaisuuteen liittyvä, rasistisesti motivoitunut kieli ei toimi vain syrjässä, vaan näkyy myös medioissa ja politiikan kentällä. Siksi on tärkeää tutkia, kuinka tämän diskurssin merkitysrakenteet muodostuvat ja operoivat. Tutkielman sekä teoreettisena että kontekstin viitekehyksenä toimii postkoloniaalinen teoria. Teorian moninaisen kirjon joukosta käytetään Sara Ahmedin postkoloniaalisen kohtaamisen teoriaa tutkielman teoreettisena työkaluna. Avainkäsitteinä ovat läheisyys ja sijainti, tunnistaminen ja tunteminen (knowing someone) sekä kuuluminen (belonging), jotka käsitteinä pyrkivät avaamaan postkoloniaalisuuden lokaaleja suhteita. Ahmedia seuraten tuntematon vieras täytyy tunnistaa, jotta hänet voidaan paikantaa, ja tunnistaminen edellyttää vieraan tuntemista sekä riittävää spatiaalisen tai diskursiivisen rajan ylittämistä paikaan kuuluvien ”meidän” läheisyyteen. Postkoloniaalisessa kohtaamisessa luodaan, sanoitetaan, tunnistetaan ja rajataan sekä kuuluvien – ”meidän” – että kuulumattomien vieraiden – ”niiden” – ryhmät. Tutkielman aineisto koostuu kahdesta kokonaisuudesta: loppuvuodesta 2017 kerätyt keskustelutaltioinnit sisältäen tekstin lisäksi emojit, gif-animaatiot, kuvat ja ryhmään jaetut sisällöt sekä kesän 2019 etnografisen aineistonkeruujakson kenttämuistiinpanot. Tutkielmassa käytetään kahden metodologian yhdistelmää, jossa foucault’lainen diskurssianalyysi ja nettietnografia täydentävät toisiaan. Keskusteluaineiston analysoinnissa pääpaino on ollut foucault’laisessa diskurssianalyysissä, mutta myöhempää sosiaalisiin käytäntöihin painottunutta etnografista tutkimusjaksoa on myös ohjannut diskursiivinen katse. Tutkimuseettisistä syistä aineiston ryhmästä käytetään tutkielmassa pseudonyymiä. Aineistossa rakentuu postkoloniaalisessa kohtaamisessa toisistaan erilliset ja erilaiset joukot ”me” ja ”ne”. Nimet nousevat suoraan ryhmän omasta kielenkäytöstä. Tekstin ”meidän” ja ”niiden” välistä suhdetta määrittää rasistinen, ulossulkeva diskurssi, joka ulottuu koskemaan jokaista tekstin tietojen ”niiden” joukkoon tunnistettua siirtolaista, maahanmuuttajaa, turvapaikanhakijaa tai iholtaan joukkoon tunnistettua ihmistä. Suhdetta määrittää neljä osittain päällekkäistä, toisiinsa kytkeytyvää ja toisistaan tukea saavaa diskursiivista tiedon osaa: suomalaisuuden tavoittamattomuus ja sisään päästämättömyys, resurssien ansaitsemattomuus tai ansainta työllä ja historiallisella kiinnittymisellä Suomeen, väkivallan ja rikollisen toiminnan vääjäämättömyys ominaisuutena ja tämä väkivaltaisuus uhkana suomalaisuudelle ja suomalaisille, sekä seksi reproduktiivisena tai väkivaltaisena uhkana tai vaarana aina jollekin (Suomelle) tai jollekulle (suomalaisille naisille). Diskurssin alla ”niiden” joukkoon tunnistettujen on mahdotonta välttää suhteessa kuvattujen tietojen leimaa. Diskurssi pyyhkii jokaisen ”niiden” oman yksilöyden yli peittäen sen omilla merkityksillään. Tutkielma kuvaa myös erilaisia tapoja, joilla diskurssin tietojärjestelmä suojautuu vastapuheelta sekä ylläpitää itseään. Kuvattu diskurssi tukeutuu ja yhdistyy myös valkoisuuden, kansallisuuden ja nationalismin, maskuliinisuuden ja patriarkaatin sekä uusliberalismin diskursseihin. Tutkielman metodologiayhdistelmän valinta on onnistunut, jotta päästiin aineiston diskursiivisten merkitysten ja vallan lisäksi arvioimaan diskurssin lausumien käyttöä ja toimintaa ryhmän sosiaalisissa käytännöissä. Kehitystutkimuksen kannalta tutkielma on osoittanut, että postkoloniaalisuus tarjoaa hyödyllisen kehyksen tarkastella Suomen kontekstia ja, ettei Suomi poikkeuksena asetu koloniaalisuuden jälkioireiden ulkopuolelle. Kuten todettu, tutkielmassa esitellyn diskurssin kieli näyttäytyy myös politiikan kentällä, joten diskurssin toiminnan ymmärtäminen on olennaista myös, kun halutaan arvioida, mitä esimerkiksi maahanmuuttoon tai kehitysyhteistyöhön liittyvässä politiikan keskustelussa todella sanotaan.

Tutkielmassa tarkastellaan naisten semanttisia rooleja. Aineistona on Naisasialiitto Unionin vaikutuksesta syntyneen, vuosina 1905–1949 julkaistun Naisten ääni -järjestölehden vaaleja edeltävät mielipidekirjoitukset. Tarkastelun kohteena on väärin toimiva nainen, joko miehiä äänestävä tai kokonaan äänestämättä jättävä. Aineistona on yhteensä kaksikymmentä mielipidekirjoitusta vuosilta 1907–1945. Vaaleja edeltävissä mielipidekirjoituksissa kuvataan edellisten vaalien tuloksia tai kerrotaan tulevien vaalien tärkeydestä. Äänestämisen tärkeyttä argumentoidaan spekuloiden mahdollisia seurauksia, jos naiset eivät äänestä tai äänestävät miehiä. Näistä naisista analyysin kohteeksi rajataan subjektina toimivat ihmistarkoitteiset naisiin viittaavat lekseemit. Väärin toimivien naisten subjekteja on aineistossa 158 kappaletta. Tutkielman metodina käytetään tekstianalyysia. Syntaktinen analyysi toimii taustametodina semanttisten roolien hahmottamisessa. Teoreettisena taustateoriana toimii diskurssianalyysi ja tutkielman teoreettisena päänäkökulmana semanttiset roolit sekä moniäänisyys. Moniäänisyyden näkökulmasta analysoidaan evaluoivia tekstin piirteitä, modaaliverbejä, jos-konjunktioita lauseen aloittajana sekä monikon 1. persoonan käyttöä. Tutkielmassa naisten semanttisiksi rooleiksi muodostuu kaksi ryhmää: aktiiviset naiset ja passiiviset naiset. Aktiivisten naisten ryhmän semanttisia rooleja ovat agentti ja aiheuttaja, ja passiivisten naisten rooleja kokija, kohde sekä hyötyjä. Aktiivisten naisten roolit muodostavat 79 prosenttia kaikista aineiston subjekteista. Agenttien ja aiheuttajien käytöllä kirjoittajat osoittavat naisten toimivan tietoisesti väärin omaa sukupuoltaan kohtaan. Aktiivisten naisten ryhmän suuruus osoittaa selvästi, että kirjoittajat pitävät naisten epätoivottua toimintaa naisten tietoisena ja aktiivisena valintana. Passiivisten naisten 21 prosentin osuus kuvaa naisia ulkopuolisina ja miehen ohjailussa olevina. Moniäänisyyttä rakentavien kielenpiirteiden avulla mielipidekirjoittajat argumentoivat oikean toiminnan puolesta. Evaluoivien kielen piirteiden kautta kirjoittajat nimeävät väärin toimivia naisia halveksuen ja pyrkivät korostamaan heidän toimiensa ajattelemattomuutta. Modaaliverbien kautta lukijoita puolestaan käsketään toimimaan oikealla tavalla sekä modaalisten verbiketjujen avulla ohjaillaan. Lauseen aloittava jos-konjunktio tuo lausekontekstiin spekulointia niistä ongelmista, joita naisten väärästä toiminnasta seuraa. Samassa yhteydessä esiintyy toisinaan väärä toiminta implisiittisenä rivien välissä. Monikon 1. persoonalla kirjoittajat puolestaan joko ryhmäyttävät itsensä kaikkiin naisiin korostaen negatiivisten seurauksien koskettavan myös heitä, tai korostavat kahden vastakkaisen naisryhmän muodostumista. Semanttiset roolit ja moniäänisyys muodostavat yhdessä kirjoittajien argumentin oikeasta ja väärästä naisesta.

Työssä tutkitaan neuvoston asetusta N:o 2988/95 EU:n taloudellisten etujen suojaamisesta sen säätelemien hallinnollisten toimenpiteiden ja seuraamusten yleisinä oppeina. Yleisten oppien käsitteellä viitataan tutkielmassa asetuksen käsittämiin oikeusperiaatteisiin ja käsitteisiin. Näitä periaatteita ja käsitteitä verrataan tutkielmassa Suomen rikosoikeuteen. Tutkielman tutkimusosa alkaa katsauksella EU:n taloudellisten etujen suojan kehitykseen. Katsauksesta käy ilmi, että EU:n taloudellisten etujen suojaa ei ole merkittävästi kehitetty lainsäädännön tasolla sitten vuoden 1995. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että tulevaisuudessa EU:n taloudellisia etuja suojattaneen jopa varsinaisella rikosoikeudella. Asetuksen N:o 2988/95 hallinnollisia toimenpiteitä ja seuraamuksia koskevia yleisiä oppeja käsitellään tutkielmassa neljässä pääluvussa. Ensimmäisessä näistä keskitytään asetuksen soveltamisalaan. Samalla käsitellään myös asetuksen lievää normihierarkista etusijaa suhteessa muihin EU-asetuksiin sekä kysymystä siitä, kuinka sitova asetus voi olla EU-lainsäätäjää kohtaan. Toisessa väärinkäytösasetuksen yleisiä oppeja käsittelevässä luvussa luodataan asetuksen käsitteellistä erottelua hallinnollisten toimenpiteiden ja seuraamusten välillä. Erottelun oikeudellisten vaikutusten todetaan olevan osin epäselvät. Luvusta käy kuitenkin ilmi, että toimenpiteisiin pätee periaatteessa ankara vastuu, kun taas seuraamukset edellyttävät pääsääntöisesti tuottamusta. Kolmannessa tutkielman pääjaksossa aiheena ovat asetuksen kattamat oikeusturvaperiaatteet. Luvussa todetaan, että asetuksen tarkoittamat rikosoikeudellinen laillisuusperiaate ja lievemmän seuraamuksen periaate eivät sovellu hallinnollisiin toimenpiteisiin. Samalla käy ilmi, että asetuksen vanhentumis- ja ne bis in idem -menettelyihin liittyy paljon harkinnanvaraisuutta. Tutkielman viimeisessä pääluvussa analysoidaan asetuksen erillisen lainsäädännön edellytystä, tekoa vastuun syntymisen edellytyksenä sekä asetuksen osallisuusoppia. Luvussa todetaan, että asetus N:o 2988/95 on hallinnollisiin toimenpiteisiin ryhtymiseen riittävä blankettisäädös, mutta edellyttää seuraamusten langettamiseksi erillistä rikkomustunnusmerkistöä.