Browsing by Title

If culture fossilizes in language, what does language say about us? Typology of Hate: Hegemonic Sign Systems in Hate Speech examines how culturally semiotic signs build the themes of gendered hate speech in the contemporary hybrid media environment. More than ever, the role taken in discourse previously governed by “intellectuals” is shifting, and ideas of significance are circulated, debated and constructed online. Hate speech occupying space in mainstream culture is seen as a risk that modern technology enables in a completely new way. Online hate speech forms a complicated network of multimodal interactions, which makes defining it – and consequently, managing it – more challenging. Definitions of hate speech cannot focus on individual utterances or speech acts alone but must be looked against a wider socio-cultural impact by studying the meanings of signs and significations constructed in language against their cultural backdrop. This Master’s Thesis attempts to define hate speech by recognizing some of the thematic tropes repeated in its different variations, particularly its gendered form, which are semiotized online. Through an observation in digital ethnography and methods of discourse analysis, the qualitative data of the research was collected from r/TheRedPill on Reddit in March 2022. Data shows that the case study’s discourse is largely built on three thematic tropes defining gendered hate speech. Heteropatriarchal constructions of gender, systemic devaluation and regulation of femininity, and pseudoscientific beliefs are at the core of the group’s hateful discourse. This thesis has recognized dominant patterns through examples of gendered hate speech in radicalized language in the case study of the Red Pill community, and further paves way towards a practical index manual on hate speech reporting and recognition.

Global population growth and the loss of arable land cause pressure for improving the effectiveness of crop cultivation. Meanwhile, from an environmental perspective, there are good grounds for determining the use of fertilizer and pesticides based on crop yield potential. While radiometric measurements have been used for long in remote sensing, the approach is also suitable for carrying out smaller-scale investigations. A measurement approach based on the differences in two light wavelength reflections could provide a means to acquire current data on the state of canopy development. The measurements could be used as the basis for allocating cultivation investments to enable optimal yield response. The aim of this study was to examine whether Normalized Difference Vegetation Index (NDVI) measurements conducted during the growing season could be used to assess spatial variation in vegetation and protein content in the crop yield. The field test was implemented as a strip-plot test in Eastern Uusimaa, Finland, during the growing season 2011. The used cultivated plant was spring wheat (Triticum aestivum L. ‘Amaretto’) and the test comprised four nitrogen fertilizer and three seed density test plots. The NDVI values of the plots were measured once per week using a measurement device attached to a tractor. In total, the measurements were conducted nine times. SPAD values were also determined once during the growing season. The growing season was initially unseasonably warm with little precipitation. Spray irrigation was used to ensure that the test would not be impaired by stress caused by drought. Three square-shaped areas from the test plots were threshed, and their crop amount, protein content, standard mass and weight of one thousand kernels was determined. A positive correlation between the NDVI value of the fertilizer test plots and harvested grain increased as the wheat canopy grew and was highest during the flag leaf stage. There was no equally clear correlation between crop quality characteristics and the NDVI values. NDVI has potential use in precision agriculture in assessing spatial variation in wheat canopy during the growing season, and targeting additional fertilizer and plant protection measures based on the obtained data.

Maize (Zea mays L.) is cultivated in large scale for various purposes worldwide and maize is also commonly used as roughage for cattle. Due to climate warming and lengthening of the growing season, the cultivation of forage maize has been predicted to increase also in Finland. Maize provides a significantly higher dry matter yield in one harvest in comparison with other annual crops or silage grass. The aim of this master's thesis was to investigate the effect of the nitrogen (N) fertilization rate on the quantity and quality of the forage maize yield. The field trial was conducted in Helsinki during the growing seasons of 2019 and 2020. There were three rates of N fertilization in the experiment (100, 150 and 200 kg N/ha). Increasing the amount of N fertilization increased the crude protein (CP) content of forage maize, but the amount of N fertilization had no effect on the other analyzed quality factors or the yield rate. Nitrogen fertilization and year neither had an interaction on the quantity or quality of the forage maize yield. The fresh yield rate was higher in 2020 than in 2019. The starch and CP contents of the 2019 harvest were higher, and the ash and indigestible neutral detergent fiber (iNDF) contents were lower than in the 2020 harvest. On the other hand, there was no difference in the neutral detergent fiber (NDF) content between the years 2019 and 2020. The higher starch and CP contents and lower ash and iNDF contents of the 2019 forage maize yield compared to the 2020 yield is explained by the higher ear percentage of the 2019 yield (58% vs. 51%). In 2019, the proportion of ears of the dry matter yield was higher. The N fertilization rates for maize permitted by the Nitrates Directive (at most 110–150 N kg/ha) and Yara's recommendation of 140 N kg/ha are sufficient to produce a high forage maize yield under the prevailing growing conditions in Finland. The increase in the rate of N fertilization from the current recommendations cannot be justified by increasing the CP content of forage maize either, because it is not economically viable with N fertilization. The results indicate that it is possible to produce forage maize yield that is good in quality and especially in quantity in southern Finland. Maize silage can be used to replace grass silage in cattle feeding without reducing production, and with improved utilization of nitrogen for production.

Aikuisten akuuttin lymfaattiseen leukemiaan (ALL) sairastuu Suomessa vuosittain noin kolmekymmentä henkeä. Philadelphia-kromosomi (Ph) on yleisin aikuisten ALL:ssa esiintyvä geneettinen rakennepoikkeavuus, ja Ph-positiivisen ALL:n ennuste on ennen tyrosiinikinaasiestäjien (TKE) aikakautta ollut surkea. Tutkimuksessa tarkasteltiin TKE-lääkityksen vaikutusta Ph-positiivisen ALL:n ennusteeseen suomalaisessa potilasaineistossa. Potilastiedot kerättiin Suomen hematologisesta rekisteristä sekä Suomen akuutti leukemia työryhmän rekisteristä ja analysoitiin käyttäen tilastollisia menetelmiä. Tuloksissa TKE-lääkitys paransi ennustetta kaikissa potilasryhmissä riippumatta potilaan saamista hoidoista. Merkittävin tulos saatiin, kun vertailtiin TKE-lääkitystä käyttäneitä potilaita allogeenisen siirron suhteen. Vertailussa potilaat, jotka eivät olleet saaneet siirtoa pärjäsivät yhtä hyvin kuin siirron saaneet potilaat. Allogeenista kantasolujensiirtoa on pidetty ainoana paranemisen mahdollisuutena Ph-positiivisesta ALL:sta, mutta on hoitona potilaille erittäin raskas eikä sovellu kaikille. Tutkimuksen tulos viittaa TKE-lääkityksen kykenevän ylläpitämään pitkiä remissioita. Mikäli jatkotutkimukset osoittavat havainnon paikkansapitävyyden, saattavat Ph-positiivisen ALL:n hoitokäytännöt tulevaisuudessa merkittävästi muuttua.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen suomiräpin naiskuvaa: miten naisista ja naisille puhutaan suomenkielisissä räpkappaleissa, miten naisräppärit itse kuvaavat naiseutta ja asemaansa räpmaailmassa ja millaisia sukupuoliasenteita räpin sanoitukset välittävät. Tutkin etenkin stereotyyppisiä representaatioita, mieskeskeisyyttä ja naisten esineellistämistä ja analysoin keinoja, joilla niistä pyristellään eroon, kuten huumoria, ironiaa ja parodiaa. Pohdin räplyriikoiden yhteyttä afrikkalaisamerikkalaiseen solvausleikkiin, joka tunnetaan nimellä ”dirty dozens”, sekä vertailen suomalaisen räpmusiikin sukupuoliasenteita yhdysvaltalaiseen räppiin. Aineistoni koostuu neljäntoista suomenkielisen räpkappaleen sanoituksista, joista yhdeksän on miesräppäreiden kynästä ja viisi naisten. Kappaleet on julkaistu vuoden 2007 jälkeen, eli ne edustavat suomiräpin tuoreinta, kolmatta aaltoa. Tekstit on valittu paitsi temaattisesti, myös siten, että ne edustavat monipuolisesti räpin eri genrejä ja enimmäkseen eri artisteja. Apuna stereotyyppisten representaatioiden analyysissa hyödynnän kulttuurintutkija Stuart Hallin käsityksiä kulttuurisista representaatioista, stereotypioista ja stereotyyppisten representaatioiden haastamisessa käytetyistä ristiinkoodausstrategioista. Päälähteisiini lukeutuvat myös hiphop-tutkija Tricia Rose ja ”dirty dozens” -pelin tutkija Elijah Wald. Sovellan myös elokuvantutkimuksesta tuttua, Laura Mulveyn esittelemää termiä ”male gaze”, miehinen katse. Ironian käsittelyssä apunani ovat Linda Hutcheonin ironiaa koskevat teoriat. Koska räp on suosittua nykymusiikkia ja vaikuttaa asenteisiin, sen naiskuvalla on merkitystä. Aineistoni valossa suomiräpin naiskuva vaihtelee. Miesten räpkappaleissa esiintyy negatiivisia stereotypioita, halventavaa kieltä ja naisten esineellistämistä, mutta toisaalta myös rakkautta ja kunnioitusta naisia kohtaan. Miehet myös kyseenalaistavat sukupuolistereotypioita teksteissään. Naisräppärit tuovat esiin heihin sukupuolensa vuoksi kohdistuvia ennakkoluuloja ja taistelevat niitä ja negatiivisia stereotypioita vastaan monin kielellisin keinoin. He tiedostavat olevansa miesten katseen kohteena. Toisaalta negatiivisia stereotypioita toistetaan naistenkin teksteissä ja siten niitä samalla ylläpidetään tai jopa vahvistetaan. Suomiräpille on tyypillistä hyödyntää huumoria, ironiaa ja parodiaa sanoituksissaan. Osa negatiivisesta naiskuvasta selittyy yhdysvaltalaisen räpin matkimisella ja parodioinnilla ja räpin syntyhistorialla, jossa ”dirty dozens” -solvauksilla on ollut vaikutusta. Nykypäivän suomiräp on lähtöisin tasa-arvoisemmista yhteiskunnallisista oloista kuin 1970-luvun Bronxissa syntynyt yhdysvaltalainen räp, mikä heijastuu myös sanoituksiin. Naisten asema Suomen hiphop-kentällä on kuitenkin edelleen heikompi kuin miesten.

Tässä tutkielmassa tarkastelen kriittisesti YK:n nuoret, rauha ja turvallisuus -agendaa, jonka myötä nuoret on nostettu globaaliksi rauhan ja turvallisuuden kysymykseksi. Teen tutkielmassa feministisen diskurssiteoreettisen luennan nuoria, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevistä YK:n ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen tuottamista asiakirjoista, jotka sijoittuvat ajallisesti nuoret, rauha ja turvallisuus -agendan muodostumiseen vuosina 1995–2016. Kysyn tutkielmassa, millaisia sukupuolittuneita ja seksuaalisuuteen liittyviä subjektipositioita nuoria, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevät asiakirjat rakentavat. Tarkastelen asiakirjojen konstruoimia subjektipositioita suhteessa naisiin ja miehiin sekä niiden tapoja ylläpitää tai kyseenalaistaa binäärisiä ja heteronormatiivisia sukupuoleen liittyviä järjestyksiä. Tutkielma sijoittuu kontekstiin, jossa nuorten merkitys kehityksen ja rauhanrakennuksen käytännöissä sekä kansainvälisissä instituutioissa on korostunut huomattavasti viime vuosina. Vaikka aiempi tutkimus on muun muassa osoittanut nuoriin, kehitykseen ja rauhanrakentamiseen liittyvien käytäntöjen ongelmallista suhdetta uusliberalistiseen hallintaan, sivuuttavat löytämäni aiemmat tutkimukset pääosin sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja muihin eroihin liittyvät näkökulmat. Tutkielman teoreettis-metodologinen kehikko koostuu feministisen poststrukturalistisen turvallisuustutkimuksen, queer-tutkimuskirjallisuuden sekä diskurssiteoreettisen analyysin teoreettisista käsitteistä. Lähtökohtanani on ymmärtää nuoria, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevät asiakirjat samanaikaisesti sukupuolittuneiden valtasuhteiden tuottamina sekä toisaalta näiden valtasuhteiden tuottajina. Tutkielma tarkastelee YK:n ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen nuoria koskevia rauhanrakennusdiskursseja merkityksiä tuottavina käytäntöinä. Tutkielmassa soveltamani tulokulma feministiseen turvallisuustutkimukseen ottaa vakavasti ajatukset seksuaalisuuden hallinnasta kansainvälisen politiikan käytänteissä. Sukupuoli on tekemäni analyysin perusteella keskeinen käsite, jonka ympärille nuoret, rauha ja turvallisuus -agenda rakentuu. Analyysini perusteella agenda positioi nuoria naisia ja tyttöjä erityisen haavoittuvaisena ryhmänä, rauhanrakentamisen muutostoimijoina, väkivaltaisina toimijoina sekä suhteessa naiset, rauha ja turvallisuus -agendaan. Agenda konstruoi analyysini mukaan nuoret miehet ja pojat ennen kaikkea väkivaltaisiksi toimijoiksi ja turvallisuusuhaksi, mutta nimittää heitä myös rauhanrakennuskäytäntöjen sukupuolittuneeksi normiksi ja väkivallan uhreiksi. Osoitan analyysissani, että nuoret, rauha ja turvallisuus -agendan asiakirjat tuottavat pääsääntöisesti binääristä sukupuolikäsitystä, joka kytkeytyy heteronormatiivisuuteen. Tutkimissani asiakirjoissa esiintyy kuitenkin marginaalisesti heteronormatiivisuuden ja binääriymmärryksen diskursiivisesti kyseenalaistava transsukupuolisten ja HLBTI-nuorten subjektipositioiden tuottaminen. Lisäksi analyysini osoittaa, että YK:n ja kansalaisjärjestöjen tuottamien sekä kumppanuuksina tuotettujen asiakirjojen positioinneissa on keskinäisiä eroja. Nuoret, rauha ja turvallisuus -agenda muistuttaa kehystykseltään ja luonteeltaan YK:n naiset, rauha ja turvallisuus -agendaa. Tutkielma tuo näin uusia näkökulmia ajankohtaisiin tutkimuskeskusteluihin YK:n naiset, rauha ja turvallisuus -agendan tulevaisuudesta sekä sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta rauhanrakennuksessa. Naiset, rauha ja turvallisuus -agendalla on analyysini perusteella keskeinen merkitys koko nuoret, rauha ja turvallisuus -agendan muodostamisessa. Toisaalta analyysini osoittaa, että osa tutkimistani asiakirjoista käsitteellistää nuoret, rauha ja turvallisuus -agendan yhdeksi tavaksi toteuttaa naiset, rauha ja turvallisuus -agendaa. Analyysini perusteella nuoria, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevät asiakirjat voivat avata marginaalisia mahdollisuuksia liukuvammille tavoille hahmottaa sukupuolta, seksuaalisuutta ja niihin kytkeytyvää valtaa rauhanrakentamisen kontekstissa. Nuoret, rauha ja turvallisuus -agendan sukupuolittuneet subjektipositiot käsittelevät naisten ja tyttöjen lisäksi myös miehiä ja sukupuolen moninaisuutta, mille viimeaikainen sukupuolta ja rauhanrakennusta tarkastellut tutkimus on esittänyt tarpeen. Tällaiset maininnat ovat kuitenkin naisia ja tyttöjä koskevia positiointeja marginaalisempia. Tutkimieni asiakirjojen hallitsevimmat sukupuolittuneet subjektipositioinnit voivat vahvistaa essentialistista logiikkaa rauhanomaisista naistoimijoista ja väkivaltaisista miestoimijoista. Uudenlaisten mahdollisuuksien lisäksi analysoimani asiakirjat rajoittavat sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä rauhanrakennuskäytänteitä, sillä ne korostavat pääosin sukupuolen binäärisyyttä ja heteronormatiivisuutta.

Tutkielmassa tarkastellaan tyttöaktivisteihin liitettäviä diskursseja. Tässä maisterintutkielmassa tarkoituksena oli selvittää, millaisia maailmanpolitiikan tyttöaktivistidiskursseja on havaittavissa, millaisia diskursseja tyttöaktivistit Malala Yousafzain ja Greta Thunbergin lausunnoista on tunnistettavissa, toimivatko nämä diskurssit osana neoliberalistisia rakenteita, ja millaisia eroja sekä yhtäläisyyksiä näillä diskursseilla keskenään on. Näihin kysymyksiin vastattiin analyysillä postkolonialistisen feministisen maailmanpolitiikan teorian, sekä laajemman feministisen teorian näkökulmasta katsoen. Tutkielman aineisto koostui aikaisemmista tyttöaktivisteja koskevista tutkimuksista sekä kahdesta Yousafzain ja Thunbergin puheesta sekä haastattelusta. Aineisto analysoitiin diskurssianalyysin avulla. Tutkielma pyrki löytämään uutta tietoa maailmanpolitiikassa toimivista tytöistä, ja asettuu maailmanpolitiikan tutkimuksen lisäksi osaksi poikkitieteellistä tyttötutkimuksen perinnettä. Analyysi osoitti, että maailmanpolitiikan tyttöaktivistidiskurssi koostuu kolmesta tyttödiskurssista: poikkeuksellinen tyttö, haavoittuvainen ja/tai harmiton tyttö sekä häiritsevä tyttö. Analyysin perusteella Yousafzain puheesta ja haastattelusta oli tunnistettavissa diplomaattisen, harmittoman sekä ei-poikkeuksellisen tytön diskurssit, kun taas Thunbergin puheesta ja haastattelusta oli havaittavissa poikkeuksellisen, ulkopuolisen sekä ei-harmittoman tytön diskurssit. Tutkielman analyysin perusteella voidaan todeta, että Yousafzai ja Thunberg monipuolistavat maailmanpolitiikan tyttöaktivistidiskurssia omilla diskursseillaan. Thunbergin lausunnoista tunnistetut diskurssit luovat verrattain selkeämpää ristiriitaa tyttöaktivistidiskursseihin, mitä voi pitää yhtenä mahdollisena selityksenä sille, miksi Thunbergiin suhtaudutaan niin kriittisesti ympäri maailman. Yousafzain lausunnoista tunnistetut diskurssit puolestaan kertovat kolmannen maailman tytön kategorian muutoksesta, josta Yousafzain voi nähdä muuttuneen osittain länsimaalaiseksi tytöksi. Maailmanpolitiikan tyttöaktivistidiskurssit toimivat osana neoliberalistisia ja postkolonialistisia rakenteita, eivätkä siten välttämättä hyödytä tyttöaktivisteja muuten kuin mahdollistamalla heille julkisen tilan. Tyttöaktivistien merkitys tulee todennäköisesti korostumaan tulevaisuudessa, joten aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta.

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan ylirajaista hoivaa sekä siihen vaikuttavia tekijöitä intersektionaalisesta näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten sukupuoli, luokka, sukupolvi ja kansalaisuus vaikuttavat ylirajaisen hoivan mahdollisuuksiin ja käytäntöihin. Lisäksi tutkielma tarkastelee hoivavelvollisuuksien neuvoteltavuutta ja tilannekohtaisuutta sekä tunteiden vaikutusta hoivaamisen tapoihin. Tutkielma osoittaa ylirajaisen hoivan olevan monimuotoinen kokonaisuus, johon vaikuttavat hoivan antajan ja saajan kykyjen ohella kulttuuriset ja moraaliset odotukset, yhteiskunnan rakenteet sekä yksilöllisesti muotoutuvat läheissuhteet ja tunteet. Tutkielma sijoittuu kriittisen perhetutkimuksen ja muuttoliikkeiden tutkimuksen kentille. Tutkimuskysymyksiä lähestytään laadullisten tutkimusmenetelmien avulla. Tutkimusaineisto koostuu yhdeksän Suomessa asuvan bangladeshilaisen naisen puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, ja aineiston analyysimenetelmänä on hyödynnetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Perheiden ymmärretään tutkielmassa rakentuvan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tekemisen ja merkityksellisinä pidettyjen perhekäytäntöjen kautta. Hoiva on keskeinen tapa tehdä perhettä ja sen tavoitteena on edistää perheenjäsenten hyvinvointia. Käytännössä ylirajainen hoiva tarkoittaa taloudellista, materiaalista ja emotionaalista tukea, vierailuja sekä käytännön apua perheenjäsenten välillä. Vaikka perhesuhteet ovat joustavia sekä ajassa muuttuvia, ovat ne samalla moraalisesti velvoittavia ja erilaisten tunnesidosten muovaamia. Tutkielma tuo esiin, miten hoivaan liittyvät moraaliset odotukset ja käytännöt ovat sidoksissa sukupuoleen ja perheiden luokka-asemaan. Naisiin kohdistuu pääasiassa odotuksia emotionaalisesta ja ruumiillisesta hoivatyöstä. Toisaalta ylirajaisesti annettavan taloudellisen tuen tarve on sidoksissa perheiden taloudellisiin olosuhteisiin. Perheiden keskiluokkaisuus mahdollistaa fyysisen hoivatyön ulkoistamisen perheiden ulkopuolelle sekä pääsyn ylirajaiseen yhteydenpitoon. Lisäksi hoivan odotuksiin vaikuttaa kulttuuriseen sukupolvisopimukseen perustuva sukupolvien välinen työnjako. Aikuisten lasten vastuu ikääntyvistä vanhemmista näyttäytyy haastateltaville itsestäänselvyytenä, mutta he myös odottavat isovanhemmilta aktiivista roolia lastenlasten hoiva- ja kasvatustyössä. Maantieteellinen etäisyys perheenjäsenten välillä haastaa käsitykset hoivan oikeanlaisesta toteuttamisesta. Tutkielma osoittaa, miten naisten kokema syyllisyys poismuutosta sekä rakkaus perheenjäseniä kohtaan ilmenevät intensiivisenä hoivaamisena, kuten päivittäisenä yhteydenpitona ja Bangladeshiin lähetettävinä lahjoina. Samalla huoli läheisistä estää naisia jakamasta avoimesti omaan arkeensa liittyviä ikäviä kokemuksia. Ylirajaiseen hoivaan sisältyy moraalisen velvoittavuuden ja tunteiden lisäksi käytännön toiminta. Hoivaamisen todellisiin mahdollisuuksiin vaikuttavat perheenjäsenten tiedot toistensa hyvinvoinnista ja kyky toimia oikein tilanteen vaatiessa. Perheenjäsenen muutto ulkomaille tekee myös kansalaisuudesta merkittävän hoivaan vaikuttavan tekijän. Naisten ja heidän perheidensä liikkuvuutta rajoittavat Suomen lainsäädäntö ja maahantulokäytännöt, sillä perheenjäsenten väliset vierailut ovat riippuvaisia naisten oleskelulupatilanteesta sekä perheenjäsenten mahdollisuuksista saada viisumi tai oleskelulupa Suomeen. Maahanmuuttolainsäädäntö toimii siten ulossulkemisen mekanismina eikä huomioi ydinperhettä laajempiin perhesuhteisiin sisältyviä vastuita ja velvollisuuksia.

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, miten tyttöjä ja poikia representoidaan lukijoina ja oppijoina Helsingin Sanomien aihetta koskevissa mielipidekirjoituksissa vuosina 2008–2017. Lisäksi tarkastelen, miten tyttöjen ja poikien kiinnostuksen kohteita representoidaan kyseisessä aineistossa. Suomalaislasten lukutaidon ja oppimistulosten heikkenemisestä on uutisoitu Suomessa melko laajasti varsinkin vuonna 2012 ja 2015 julkaistujen kansainvälisen PISA-tutkimuksen tulosten jälkeen. Erityisesti tyttöjen ja poikien keskimäärin saamien pisteiden muita OECD-maita suurempi ero on herättänyt huolta mediassa ja päättäjissä. Aikaisemmassa tutkimuksessa on havaittu muun muassa, että aiheen uutisoinnissa tytöt ja pojat on usein representoitu toisilleen vastakkaisina ja kiinnostuksen kohteiltaan eriytyneinä ryhminä. Tutkielmani teoreettinen viitekehys on kriittisessä diskurssianalyysissa ja feministisessä tutkimuksessa. Tarkastelen sukupuolen representaatiota sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta, ja käytän analyysini apuna Faircloughin analyyttista viitekehystä. Olen kiinnostunut erityisesti siitä, miten tyttöjen ja poikien representaatiot yhtäältä kertovat käsityksistä ja alkuoletuksista mielipidekirjoitusteni taustalla ja toisaalta toistavat tai haastavat vallitsevia käsityksiä. Tutkielmani aineisto koostuu Helsingin Sanomissa vuosina 2008–2017 julkaistuista mielipidekirjoituksista. Keräsin niiden joukosta erilaisilla sanahauilla kirjoituksia, jotka käsittelisivät sukupuolen lisäksi lukemista, lukutaitoa, luku- ja kirjoitustaitoa, lukuharrastusta tai PISA-tutkimusta. Näiden hakujen perusteella keräsin aineistooni yhteensä 107 mielipidekirjoitusta. Numeroin aineistoni ja listasin 27 kategoriaa, joiden esiintymistä halusin aineistossani tarkastella. Tämän jälkeen kävin aineistoni läpi ja taulukoin, mitkä kategoriat esiintyivät missäkin mielipidekirjoituksessa. Tutkielmani analyysin tulokset osoittavat, että aineistoni mielipidekirjoituksissa havaitsemani tyttöjen ja poikien representaatiot mukailivat aiemmissa tutkimuksissa havaittuja oletuksia sekä käsityksiä sukupuolista toisilleen vastakkaisina ja kiinnostuksen kohteiltaan eriytyneinä ryhminä. Nämä stereotypiat saattoivat toimia alkuoletuksina jopa sellaisissa mielipidekirjoituksissa, jotka näennäisesti pyrkivät purkamaan niitä. Tytöt representoitiin pääosin koulussa hyvin pärjäävinä ja lukemisesta kiinnostuneina. Poikien representaatiot liittyivät yleensä heikosti lukevaan, koulussa pärjäämättömään tai jopa syrjäytyneeseen poikaan. Hyvin pärjääviä poikia representoitiin lähes ainoastaan kirjoituksissa, joissa kerrottiin virolaispoikien hyvistä tuloksista viimeisimmissä PISA-tutkimuksissa. Huonosti lukevan tai lukutaidottoman naisen tai tytön representaatio oli tavallinen puhuttaessa kehitysmaissa tai kriisialueilla asuvista tai pakolaisena Suomeen tulleista naisista ja tytöistä. Poikien tyttöjä heikomman koulumenestyksen syitä etsittiin mielipidekirjoituksissa poikien ryhmäpaineesta kouluvastaisuuteen, pojille asetettujen vaatimusten alhaisesta tasosta, koulukulttuurin oletetusta feminiinisyydestä, miespuolisen roolimallin puutteesta ja jonkin verran myös oletetuista biologisista eroista. Tutkielmani tulosten mukaan myös tyttöjen ja poikien kiinnostusten kohteiden representaatiot mukailivat pääsääntöisesti melko stereotyyppisiä ja dikotomisia sukupuolikäsityksiä. Pojat representoitiin urheilusta, toiminnasta, tietokonepeleistä ja teknologiasta kiinnostuneena joukkona. Heidän oletettiin kaipaavan toiminnallisia oppimisympäristöjä, pelillisyyttä ja stereotyyppiseen maskuliinisuuteen istuvia lukusisältöjä. Tytöt representoitiin muun muassa musiikista ja taiteesta kiinnostuneina, ja heidän sopeutumistaan nykyiseen koulu- tai oppimiskulttuuriin kyseenalaistettiin melko harvoissa mielipidekirjoituksissa. Tytöistä kirjoitettiin kaiken kaikkiaan vähemmän kuin pojista, ja usein he esiintyivät kirjoituksissa lähinnä vertailukohtina pojille.

Tutkimuksessa tutkittiin tyttöjen itseluottamusta fysiikassa sekä kiinnostusta fysiikkaan. Tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat oppilaiden fysiikan opiskeluun koulussa ja miten opiskelijoita voitaisiin tukea fysiikan opiskelussa. Tässä tutkimuksessa keskityttiin kolmeen oppilaaseen vaikuttavaan tekijään: avaruudelliseen hahmotuskykyyn, kiinnostukseen fysiikassa sekä fysiikkatuntoon. Oppilaan avaruudellinen hahmotuskyky alkaa kehittyä jo ennen fysiikan opetuksen alkua ja se on merkittävässä osassa ratkaistaessa tehtäviä ja hahmotettaessa fysiikan ilmiöitä. Kyky on ominainen, mutta sitä voidaan kehittää opetuksen avulla. Oppilaan kiinnostuminen fysiikan aiheeseen vaatii kiinnostuksen syttymisen ja kiinnipitämisen, jolloin kiinnostus voi muuttua sisäiseksi motivaatioksi. Oppilaita kiinnostavat fysiikan aiheet ja kontekstit riippuvat oppilaan sukupuolesta (kuitenkin niin, että tyttöjä kiinnostavat aiheet kiinnostavat myös poikia). Fysiikkatunto, eli itseluottamus fysiikassa, on osa suoritusitsetuntoa ja sen kehittyminen vaatii oppilaalta, opettajalta ja luokalta panostusta. Tutkimuksessa haastateltiin yhdeksäsluokkalaisia tyttöjä heidän kokemuksistaan fysiikasta ja fysiikanopetuksesta. Haastattelujen lisäksi oppilaat oallistuivat avaruudellista hahmotuskykyä mittaavaan testiin. Tutkimuksen mukaan tytöillä, joilla on hyvä avaruudellinen hahmotuskyky, on myös parhaat fysiikan oppimistulokset. Tyttöjä parhaiten tukeva oppimisympäristö on sekaryhmä, kunhan ryhmädynamiikka on opiskelua tukeva. Tyttöjä ei kiinnosta nykyinen koulufysiikan konteksti, vaan he toivovat fysiikan liittyvän enemmän arkipäivään ja heihin itseensä. Haastatelluista oppilaista vain yhdellä oli hyvä fysiikkatunto. Muilla haastatelluista oppilaista fysiikkatunto oli heikko ja se ilmeni uskon puutteena omiin kykyihin.