Browsing by Title

The aim of this study was to research the prosocial behavior of children from three to four years old during their playtime at daycare. This subject has links with some current questions concerning the early education. The theoretical background is based on the theories of moral development and play. The earlier research has given different views on young childrens capability to behave prosocially. The latest studies have shown that some forms of prosocial behavior are possible for children during their first year of life. The purpose of this study is to research the forms of childrens prosocial behavior and to find out the most frequent form. The connections between the prosocial behavior and different plays are also considered. The qualitative methods were used in this study. The material was collected through ethnographic observation at a daycare center in Espoo. 13 children were participated in the observation. In the addition of ethnographic methods also conversation analysis was used. The data was litterated and analysed by conversation analysis. The ethnographic notebook based on the observation was utilised over the analysis. Four main classes of prosocial behaviour were found out. They are helping, comforting, pleasing and sharing. The new sub class of prosocial behaviour was composed and named as “predicting one’s desires”. Sharing turned out to be the most frequent form of prosocial behaviour among the observated children. Prosocial behaviour was more frequent during home play compared to other playing situations. All the children were capable to behave prosocially at least in some situations. Based on these results is possible to think that children from 3 to 4 years old already have some capacities to perspective taking and empathy. The connection between home play and prosocial behaviour can be explained partially by the nature of home play. At this age home play includes a lot of features of role play. The information concerning childrens prosocial behaviour can be utilised in the early education and specially in positive pedagogy.

Aims. The beginning point of this research was confusion between studies claiming, that children mature Metalinguistic to read at 6-7 of age, and the fact, that in Montessori playschools children easily start writing and reading at age 3 to 5. Aim was also find out how conception of slow Metalinguistic development has started, and if there is some evidence of phoneme awareness of reading of young children in the field of research of reading. Aim was also seek evidence of the sensitive period of reading as Montessori described it. The research also wanted to turn up, if phoneme awareness only develops in children, who work with graphemes and with reading, or could it be found in children, who do not. The mean was to research how the Montessori reading material supports child's Metalinguistic development, when child begins learning to read. The research plans to represent knowledge about how young children learn to write and read. Methods. Research performed in ordinary kindergarten and in Montessori playschool in Espoo. In kindergarten observed six children, age 3-4, at eight grapheme-rhyme sessions from January to April 2007, and conducting a test based on Chaney's (1992) study of phoneme awareness of young children. In Montessori kindergarten were observed 17 children about their phoneme awareness and reading competition from January 2007 to March 2008. Their developments in reading were also measured three times from 1.9.07 to 20.3.08 with classification constructed for this study, loosely based on Chall's (1983) reading stages. The Montessori reading material was analyzed about the influence they have to a child's Metalinguistic development. This was done based to theory and its concepts from the field of research of reading; phoneme awareness, morphological, syntactical and semantic consciousness. Results and conclusions. Research proved that children 3-5 have naturally developed phoneme awareness. In kindergarten and in Montessori playschool children between 2 and 4 could do phoneme synthesis, and in the latter they also could do phoneme segmentation of words. Montessori reading material guided children gradually, except to read, also to observe and absorb Metalinguistic knowledge. Children learned to write and read. At the last evaluating day almost 50 % of children write and read clauses or stories, and 82 % could read at least words. Children can develop Metalinguistic awareness, while using the Montessori materials for learning to write and read. To reach literacy is easy for children because of their phoneme awareness.

Bioteknologia on kehittynyt paljon viime vuosikymmenten aikana, jonka seurauksena on keksitty muun muassa 3D-biotulostus. 3D-biotulostusteknologian avulla on mahdollista tulostaa eloperäistä biologista materiaalia, jopa ihmiskehon kudoksia, ja ”yksinkertaisia” ihmisosia, kuten esimerkiksi ihoa. Patenttijärjestelmä on rakennettu mekaanisten keksintöjen suojaamiseen, joten bioteknologian nopea kehitys on haastanut patenttijärjestelmää, erityisesti tilanteissa, joissa keksinnössä on hyödynnetty ihmisperäistä materiaalia. Tutkielmassa keskitytään Suomalaiseen ja Eurooppalaiseen biopatenttijärjestelmään, ja siihen, onko mahdollista patentoida 3D biotulostusmenetelmä ja biotulostetut ihmisperäiset osat. Erityisenä näkökulmana on ihmisarvon kunnioitus patenttijärjestelmässä. 3D-biotulostusta ei mainita patenttisääntelyssä. 3D ihmisosien biotulostaminen lääketieteellisistä syistä, on hyvin todennäköisesti pidettävä lääketieteellisenä menetelmänä. Lääketieteellisiä menetelmiä ei ole mahdollista patentoida. Patenttihakemuksen käyttötarkoituksen muotoilulla on tosin mahdollista rajata pois lääketieteellinen käyttö, jolloin menetelmäpatentin saaminen voi kenties olla mahdollista. Ihmiskehoa tai ihmisosia ei ole mahdollista patentoida. Biotulostetut tuotteet ovat funktionaalisesti samanlaisia, mutta rakenteelta erilaisia, kuin mitä ihmiskehossa olevat. Koska biotulostettu ihmisosa ei ole samanlainen kuin luonnossa oleva, ei ihmiskehon patentointikielto suoraan raja pois näitä patentoitavuuden piiristä. Biotulostetut ihmisosat voi mahdollisesti luokitella synteettiseksi biologiseksi kappaleeksi. Biotulostetut ihmisosat ovat kuitenkin verrattain samanlaisia kuin ihmiskehon osat, joten ihmisarvon kunnioitus on toteuduttava näidenkin kannalta. Lähtökohtaisesti ei ole mahdollista patentoida biotulostettuja ihmisosia, koska se olisi ihmisarvoa loukkaavaa, sekä patenttisääntelyn kiertämistä. 3D-biotulostusmenetelmän ja tulostettujen ihmisosien patentoitavuusarviointi on aina tehtävä tapauskohtaisesti ja patentointihakemuksen tosiseikkojen perusteella.

Suomeen suunnitellaan kolmiulotteista kiinteistöjärjestelmää, josta on tarkoitus antaa hallituksen esitys vuoden 2014 aikana. Uuden 3D-kiinteistöjärjestelmän tarkoituksena on tehdä mahdolliseksi maanpintatasosta erillisten tilojen muodostaminen kiinteistöiksi. Uuden kiinteistöjärjestelmän ei ole tarkoitus korvata kokonaan Suomen nykyistä kiinteistöjärjestelmää, vaan ainoastaan mahdollistaa 3D-kiinteistöjen muodostaminen silloin, kun se on rakennustoiminnan kannalta tarkoituksenmukaista. 3D-kiinteistö eroaa perinteisestä kiinteistöstä siinä, että sen ulottuvuus määritellään sekä horisontaalisesti että vertikaalisesti. Nykyinen rekisterijärjestelmä mahdollistaa vain kiinteistöjen horisontaalisen ulottuvuuden määrittelyn, vaikka kiinteistöillä on todellisuudessa aina ymmärretty olevan myös vertikaalinen ulottuvuus. 3D-kiinteistöjärjestelmän myötä markkinoille on tarkoitus tuoda uutta kiinteistövarallisuutta, jonka arvo määräytyy täysin erillään nykyisistä peruskiinteistöistä. Näiden kiinteistöjen on tarkoitus olla samanlaisia omistuksen ja vakuuskäytön kohteita kuin perinteinen kiinteistö. 3D-kiinteistöjärjestelmä luo kiinteistömarkkinat tiloille, joilla niitä ei ole ollut ennen. Suomessa 3D-kiinteistöt tulevat olemaan huomattavan suuria rakennushankkeita, kuten maanalaisia pysäköintilaitoksia tai monesta itsenäisestä toiminnallisesta yksiköstä koostuvia kauppakeskuksia. Maanalaisten rakennushankkeiden toteuttajana on usein peruskiinteistön omistajasta erillinen rakentaja. Erityisesti maanalaiseen rakentamiseen liittyvänä ongelmana on peruskiinteistön omistajan ja tästä erillisen rakentajan välisen suhteen järjestäminen. Suomen lainsäädännössä kiinteistön ulottuvuus on määritelty ainoastaan horisontaalisesti, joten kiinteistön ja samalla maanomistajan omistusoikeuden vertikaalisesta ulottuvuudesta on epäselvyyttä. Tämä aiheuttaa ongelmia esimerkiksi lunastuskorvauksen määrittelyssä. Maanomistajan kannalta merkityksellistä on, tunnustetaanko maanalaisella tilalla olevan hänelle taloudellista arvoa, vaikkei hän ole aikaisemmin esimerkiksi kaavamääräyksestä johtuen voinut käyttää tuota tilaa hyväksi. Maanomistusoikeuden määrittelyyn tulisi löytää ratkaisu, joka toisaalta huomioisi maanomistajan oikeusaseman mutta samalla mahdollistaisi yhteiskunnan kehittymisen niin, että rakentamista voidaan toteuttaa eri tasoissa silloin, kun se on tarkoituksenmukaista. Vallitsevan tilanteen selkeyttämiseksi omistusoikeuden vertikaalinen ulottuvuus tulisi määritellä laintasoisesti. Maanomistajan omistusoikeuden vertikaalista ulottuvuutta ratkaistaessa ei voida sivuuttaa asian tarkastelua perusoikeutena olevan omaisuuden suojan kannalta, sillä perusoikeuksien merkitys oikeudellisessa argumentaatiossa on kasvanut huomattavasti viime vuosikymmenien aikana. Tämä näkyy esimerkiksi perusoikeuksien suorassa sovellettavuudessa suhteessa julkiseen valtaan ja toisiin yksityisiin. Vaikka perusoikeudet nähdään nykyisin kokonaisuutena, omaisuuden suojalla on edelleen erittäin korostunut asema länsimaisessa yhteiskunnassa. Omaisuuden suojaan liittyvänä omana kysymyksenä on lunastuksessa maksettava lunastuskorvaus maanomistajalle, minkä tarkoituksena on kompensoida maanomistajalle aiheutunutta menetystä. Maanalaisten tilojen lunastusta koskeva korvauskäytäntö ei ole ollut maanomistajaa suosiva, minkä voidaan katsoa olevan nykyisen omaisuuden suojan tulkinnan mukaisesti hyvin ongelmallinen. Omistusoikeuskysymyksen ratkaisun jälkeen 3D-kiinteistön omistaja voi käyttää kiinteistöään vakuutena aivan kuten perinteistä kiinteistöäkin. Tällä on huomattavaa merkitystä rakentamisen rahoittamisen toteuttamiseksi, sillä 3D-kiinteistöä voidaan käyttää lainan vakuutena. Yksittäiseen 3D-kiinteistöön kuuluvien ainesosien ja tarpeiston määrittely voi kuitenkin olla ongelmallisempaa, sillä 3D-kiinteistöjärjestelmän myötä itsenäiset kiinteistöt voivat olla täysin kiinni toisissaan. Erityisesti ainesosilla on huomattava merkitys vakuuskohteen arvoon.

In vitro liver cell models are important systems to study for example hepatotoxicity, which is one of the major causes for safety-related failures of drug candidates. 2D cell culture-based tests for compound screening are standard procedures in drug discovery, but reliable data for in vivo studies is hard to obtain because cells in a monolayer are in unnatural microenvironment. In turn, cells in 3D culture systems have more natural interactions with other cells and extracellular matrix, and their responses to drugs resemble more in vivo responses. In drug discovery and development, automation of the cell culture processes and compound screening saves time and costs, and improves the consistency and sterility of the procedures. As 3D cell culture systems are becoming more compatible with automation, they are also more promising to be used in drug discovery and development. The aim of the study was to develop and optimize automated processes for preparing 3D cell cultures into 96-well plates. HepG2, a human liver cancer cell line, cultures in nanofibrillar cellulose were prepared into well plates manually or by using automated liquid handling system. To our knowledge, this was the first time that automated processes for cell seeding into NFC were used to prepare 3D cell cultures. Cell seeding steps that could be automated were identified and optimized based on visual analysis of the wells and viability of the cells after seeding. After optimization, manual and automated processes were compared by studying cell viability, morphology and functionality. Alamar blue assay, Live/Dead assay and fluorescence-activated cell sorting were used to study cell viability, and F-actin staining, differential interference contrast microscopy and light microscopy were used to investigate cell morphology. Cell functionality was analyzed by studying albumin secretion. Cells seeded by using automation secreted normal amounts of liver-specific albumin. Cells maintained viability, morphology and functionality for four days after seeding although the results of viability varied. Alamar blue assays showed decreased development of viability although viability of manually seeded cells increased, but in other experiments the results from cultures seeded manually or by using automation were more similar. For example, lower viscosity of nanofibrillar cellulose and longer waiting time of cells at room temperature before automated processes are possible explanations for differences, as well as the natural variability in cell studies. In the future, automated high-throughput screening of compounds could be performed in 3D cell cultures prepared by using automation. That would save time and costs, and increase the correlation between in vitro and in vivo studies.

3D-tulostamisella on potentiaalia muuttaa tavaroiden valmistamista merkittävällä tavalla. Mallintaminen parantaa kaikentasoisten oppijoiden ymmärrystä vaikeista, absrakteista asioista ja muuttaa matematiikan monimutkaisia käsitteitä helposti sisällytettäviksi esineiksi. Oppijat arvostavat itse tekemistä ja 3D-tulostaminen on yksi helpoimmista tavoista luoda monimutkaisia esineitä. 3D-tulostaminen vaatii aina tietokoneella luodun kolmiulotteisen mallin, joka voidaan luoda itse tai se voidaan ladata jonkun muun valmiiksi tekemänä. Itse mallien tekemiseen löytyy useita erilaisia ohjelmia, joista monet helppokäyttöiset ovat oppimiskäyttöön ilmaisia. Tietokoneen, jolla mallinnusta tehdään, ei tarvitse olla erityisen suuri laskenteholtaan, ja normaalit kotitietokoneet käyvät ongelmitta. Tärkein hankittava osa on itse 3D-tulostin, joita saa normaalin paperitulostimen kokoisesta aina auton kokoisiin laitteisiin. Kotikäyttöiset mahtuvat hyvin luokkahuoneisiin tai tarvikevarastoon. Tulostimien hinnat ovat viimein tulleet tarpeeksi mataliksi, jotta niiden hankkiminen koulun käyttöön on mahdollista. Työn tarkoituksena on esitellä 3D-tulostin opetusvälineenä ja löytää käyttötarkoituksia ja perusteita sen käytölle. Työn ohessa toteutettiin vapaaehtoisryhmälle 7-luokkalaisia kokeilu, jossa katsottiin miten he kykenevät omaksumaan 3D-mallinnuksen perusteet ja ymmärtävät suunnitellessaan tulevaa tulostamista. Oppilaat käyttivät opetustuokion ajan mallinnusohjelmaa ja heiltä samaan aikaan kysyttiin mielipiteitä ja ajatuksia 3D-mallinnuksen ja tulostamisen käyttämisestä opetuksessa. Oppilaat toivoivat, että oppitunneilla otettaisiin käyttöön 3D-tulostin. Vaikka kysymykset esitettiin nimenomaan matematiikan opetuksen näkökulmasta, esittivät oppilaat ideoita myös muiden kouluaineiden opetukseen. Opetuksessa tekniikkaa voidaan käyttää joko siten, että oppijat käyttävät sitä aktiivisesti jonkin matemaattisen ilmiön oppimiseksi, tai vaihtoehtoisesti opettaja voi käyttää sitä esimerkkikappaleiden tekemiseen. 3D-tulostamisen suuria hyötyjä on se, että sillä voidaan tuottaa laitteen asettamissa rajoissa hyvinkin monimutkaisen muotoisia kappaleita. Esimerkkeinä tällaisista opettajan esimerkkimalleista tutkielmasta löytyy esimerkiksi kolmion pyörähdyskappaleita ja kuution erilaisten lävistäjien havainnollistamiseksi tehty malli. Johtopäätöksenä päädyttiin siihen, että 3-ulotteinen tulostaminen sopii opetuksessa parhaiten opettajan oppimateriaalin tuottamiseen. Oppilaskäytössä laite toimisi parhaiten lähinnä vapaavalintaisissa matematiikan kursseissa. Myös matematiikan oppiminen voisi hyötyä selvästi kolmiulotteisen ajattelun parantumisen muodossa, mutta matematiikan tunneilla ei ole tarpeeksi ylimääräistä aikaa. Paras yhdistelmä voitaisiinkin saada sillä, että koulun teknisten töiden tai kuvaamataidon opettaja opettaisi omiin tunteihinsa liittyen laitteen käyttöä, jolloin matematiikan oppitunneilla kyettäisiin hyödyntämään 3D-tulostamista ilman siihen liittyvää turhan suurta ajallista panostamista.

3D-tulostuksen on arveltu olevan avain niin sanotun kolmannen teollisen vallankumouksen syntymiseen. 3D-tulostus mahdollistaa digitaalisen tarkkuuden, massatuotannon toistettavuuden ja käsityön yksilöllisyyden yhdistämisen uniikilla tavalla siten, että kustomoinnin kulut häviävät lähes kokonaan. Monimutkaisten hyödykkeiden tuottamisesta tulee kustannuksiltaan saman hintaista kuin yksinkertaisten hyödykkeiden tuottamisesta ja muunnelmien mahdollisuudet ovat rajattomat. Tekemällä fyysisestä digitaalista 3D-tulostuksen tekniikka saattaa kuitenkin samalla digitaalisen tekijänoikeuden ongelmakenttään uuden suuren joukon, eli fyysiset objektit. Tutkielmassa tarkastellaan 3D-tulostuksessa tekijänoikeudellisesti merkityksellisiä kysymyksiä ja sitä, missä tilanteissa käsillä on mahdollisesti tekijänoikeuden loukkaus. Tämän jälkeen käsitellään niitä ratkaisuvaihtoehtoja, joita tekniikan vuoksi on harkittava. Näillä ratkaisuvaihtoehdoilla tarkoitetaan tässä toisaalta konkreettisina esimerkkeinä esitettyjä oikeudenhaltijan käytettävissä olevia keinoja ja toisaalta perustavanlaatuisia ratkaisuja siitä, mihin suuntaan tekijänoikeutta tulisi vielä. Tutkielman laajuuden vuoksi näistä oikeudenhaltijan käytettävissä olevista keinoista käsitellään vain DRM (digital rights management) keinoja esimerkkinä ennakollisesta oikeuksien hallinnoinnista ja tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoamisesta annetun lain 458/2002 mukaista alasottomenettelyä esimerkkinä jälkikäteisistä oikeudenhaltijan käytettävissä olevista keinoista. Lopuksi tutkielmassa käsitellään näkemyksiä siitä, kuinka 3D-tulostus ja sen kehittyminen vaikuttavat itse tekijänoikeuteen ja oikeudenhaltijoiden asemaan. Yksityinen käyttäjä voi syyllistyä tekijänoikeuden loukkaukseen skannatessaan tekijänoikeudella suojatun fyysisen objektin CAD-tiedostoksi, jolloin objektista muodostuu tekijänoikeuslain 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu kappale. Lisäksi oikeudenloukkaus voi tapahtua käyttäjän muunnellessa tätä skannattua objektia jollakin tähän tarkoitetulla suunnitteluohjelmalla, jolloin kyse on tekijän yksinoikeuden alaan kuuluvasta teoksen muuntelusta. Nämä toimet eivät kuitenkaan muodosta tekijänoikeuden loukkausta, mikäli yksityisen käyttäjän toimenpiteiden voidaan katsoa kuuluvan tekijänoikeuslain 12 §:n poikkeuksen alaan. Ongelmallisinta erityisesti yksityishenkilöiden toimesta tapahtuvassa 3D-tulostuksessa on sen sijaan tekijänoikeuslain 2 §:n 3 momentin alaan lukeutuvat toimenpiteet, joilla tekijänoikeudella suojattua materiaalia saatetaan yleisön saataville tekijän yksinoikeuteen kuuluvalla tavalla. Vastuukysymysten osalta palveluntarjoajan vastuu mahdollisesta tekijänoikeusloukkauksesta palautuu lain 458/2002 mukaiseen alasottomenettelyyn, jonka osalta tulkinnanvarainen seikka on kuitenkin itse palveluntarjoajien soveltuvuus vastuuvapauden piiriin, sillä tämä kriteeri on sidottu palveluntarjoajien passiivisuuteen. DRM-keinojen saamasta kritiikistä huolimatta erityinen 3D-tulostinlaitteisiin asennettava kopioinninestojärjestelmä vaikuttaa yhdeltä toimivalta ratkaisulta. Sähkökauppalain mukainen alasottomenettely puolestaan voi toimia korjaavana toimenpiteenä siinä vaiheessa kun luvatonta materiaalia on jo levinnyt internetissä toimiviin palveluihin. Teknologisesta edistyksellisyydestään ja mahdollisuuksistaan huolimatta 3D-tulostus ei pitkällä aikavälillä tarkasteltuna näytä olevan valokuvaa tai radiota mullistavampi tekniikka tekijänoikeudelliselta kannalta. Sen sijaan se on vain yksi ajan saatossa keksitty tekniikka, joka on tuonut digitaalisen tekijänoikeuden piiriin yhden uuden sisällön lisää. Toisaalta 3D-tulostus saattaa digitaalisen tekijänoikeuden ongelmakenttään merkittävän joukon uusia teoksia, joiden kannalta oikeuksien hallinnointi tulee muuttumaan yhtä haastavaksi kuin musiikin tai liikkuvan kuvan oikeuksien hallinnoinnista on tullut digitaalitekniikan ansioista. 3D-tulostus edellyttää oikeudenhaltijoilta innovatiivisuutta ja uusien liiketoimintamallien luomista. Lisäksi se ei ainakaan vähennä tarvetta tarkastella vanhan tekijänoikeusjärjestelmän peruskäsitteitä kriittisesti ja uudelleen.

The purpose of this thesis was to analyze the testing requirements to physical layer features which are used in LTE Release 9 and 10 timeframe. The aim of the analysis was to define test case requirements for new features from the physical layer point of view. This analysis can then be utilized to implement and design test cases using commercial eNB simulators. The analysis was carried out by studying the 3GPP specifications and by investigating the integration and system level testing requirements. Different feature specific parameters were evaluated and different testing aspects were studied in order to verify the functionalities and performance of the UE. Also, different conformance test case scenarios and field testing aspects were investigated in order to improve the test case planning in the integration and system testing phase. The analysis showed that in Rel-9 there are two main features which have a great impact on the Rel-9 physical layer testing. These two features are the dual-layer beamforming and UE positioning which is done with OTDOA and E-CID methods. It was analyzed that the requirements for the downlink dual-layer beamforming focus on TDD side and the test plan must contain especially throughput performance testing in integration and system phase testing. OTDOA and E-CID methods, on the other hand, need test plans which are concentrating on the positioning accuracy. In Rel-10, the analysis showed that there are plenty of new features on physical layer to ensure the transition from LTE to LTE-Advanced. The main requirements were assigned for the CA feature which has testing activities especially on the UE feedback operations. Also, different kinds of CA deployment scenarios were analyzed to evaluate more closely the initial CA testing scenarios in integration and system testing. Analysis continued with downlink multi-layer beamforming where the requirements were seen to concentrate on new CSI-RS aspects and to throughput performance testing. Uplink MIMO aspects were analyzed at the end and the studies showed that this feature may have a minor role in Rel-10 timeframe and therefore it does not have any important testing requirements which should be taken into account in test plans.

Tehtäväni tutkielmassa on laatia tekstikriittinen editio ja ensimmäinen suomenkielinen käännös Qumranista löydetystä tekstistä 4Q185. Luon myös katsauksen tekstin paleografiaan käsitellen jokaisen heprean konsonantin erikseen. Tekstikriittinen editioni pohjautuu E. Tovin vuonna 2006 toimittaman elektronisen kirjaston PAM-kuvaan 43.514. Editioni sisältää kahdeksan fragmenttia. Tekstikritiikissä on otettu esille edellisten tutkijoiden ratkaisuja ja arvioitu niitä. Edelliset tutkimukset ovat J. Allegron (1968), J. Strugnellin (1970), H. Lichtenbergerin (2002) ja F. García Martínezin ja E. J. C. Tigchelaarin (1997) laatimat editiot. Suomenkielinen käännökseni perustuu tekemääni tekstikriittiseen editioon. Olen antanut tekstille nimen Viisauden lahja ja laatinut käännökseen väliotsikoita. Tekstin nimi sekä väliotsikot nousevat tekstin 4Q185 tematiikasta. Teksti käsittelee tuomiota, Jumalan tekoja sekä viisautta.

Goals. The aim of this thesis was to examine the relationship between the assessments made on the teacher rating scale and the results of the direct measures of language development when assessing 4-year-old children’s language skills. The second aim was to find out how well early educators identify 4-year-old children who are at risk and those not at risk for language skills when using the teacher rating scale. Previous research has shown that form-based assessment tools are considered practical and efficient ways to assess children’s early language skills. The accuracy and consistency of the assessments have not been thoroughly investigated. This thesis will provide information on whether early educators identify those children who are at greater risk for language problems than their peers. Early identification is important to targeting the right kind of support. Methods. This study is a quantitative Master’s thesis. The research data included the results of the Lene and the Lukiva tests and the assessments made on the teacher rating scale for 4-year-old children (N=189) obtained in the initial sample of the Toimi ja opi research in 2019. The relationship between the assessments made on the teacher rating scale and the results of direct measures of language development was examined using Spearman’s and Pearson’s correlation analyses. The ability of early educators to identify 4-year-old children who are at risk and those not at risk for language skills was examined through configural frequency analysis. IBM SPSS Statistics 27 and Excel were used for data analysis. Results and conclusions. The results of the Master’s thesis showed a moderate and statistically significant relationship between the assessments made on the teacher rating scale and the direct measures of language development. The strongest connection was measured between the teacher rating scale and the Lene’s language comprehension test. The results also showed that the early educators were able to identify those 4-years-old children who are at risk and those not at risk for language skills when using the teacher rating scale. The findings show that the teacher rating scale is a viable tool for early educators to assess children’s language skills and to identify those who are at risk for language problems.