Browsing by Title

The purpose of this thesis is to find out how five to six year old boys' need for support with their gross motor skills is associated with their other skills, such as cognitive and social skills. The scope of the material also allowed to study the associations between gross motor skills and daily functions of early childhood education. I study these other functions in my third research problem; how does the need for support with gross motor skills impact the daily activities of the child in his early childhood education. Based on earlier research, it is known that motor skills have an impact on the development of the child. My assumption was that my research data would support earlier research. The data used in this thesis was part of the University of Helsinki "Orientaation lähteillä" research project material. The data had been collected from 45 day cares, including both kindergartens and childminders in Central Uusimaa and Hämeenlinna. The material had been collected by interviewing and observing the children, and having the teachers evaluate the children's different skills. Background information and information about the learning environment was also collected. This thesis is based on the material's Needs plenty of support with gross motor skills claim, which had been evaluated on a five point scale. The data was delimited to boys aged five to six (N=243). The data was analysed using cross tabulation and correlations from child observations and skills assessments. This thesis is quantitative, and the SPSS software was used to study the associations between gross motor skills and other skills and functions. The results of this thesis show that children who needed support with their gross motor skills, often also needed support with their cognitive and social skills. The need for support with gross motor skills also impacted the child's everyday activities. A child who had a need for support with their gross motor skills played less imaginary games, spent less time in guided outdoor activities, and focused his attention more frequently on non-social targets than other children. The children who needed plenty of support where physically less active and less committed during the kindergarten day. In conclusion, motor development influences many other areas of a child's development, and therefore special attention needs to be paid to promoting motor development in early childhood education.

DNA:ssa esiintyy pienissä määrin 5-metyyli-2'-deoksisytidiiniä ja sen hapetustuotetta 5-hydroksimetyyli-2'-deoksisytidiiniä. Kummallakin on luonnollisia biologisia tehtäviä soluissa. Niiden läheisiä analogeja ovat 5-aminometyyli- ja 5-tiometyyli-2'-deoksisytidiinit ja kaikkien näiden 2'-deoksiuridiinijohdokset. Näiden analogien soveltuvuutta erilaisiin biokemiallisiin ja lääketieteellisiin sovelluksiin on tutkittu viime aikoina. Tutkielman kirjallisuusosassa esitetään katsaus 5-hydroksimetyyli-, 5-aminometyyli- ja 5-tiometyylipyrimidiiniemäksiä sisältävien nukleosidien synteeseistä. Erityisesti tarkastellaan käytössä olevia synteesistrategioita ja tarvittavia muutoksia suojaryhmäkemiaan, etenkin silloin, kun näitä modifioituja nukleosidejä on tarkoitus käyttää oligonukleotidisynteesissä monomeereinä. Tutkielman kokeellisessa osassa kuvataan parannettu ja yksinkertaistettu synteesireitti 5-hydroksimetyyli-2'-deoksisytidiinimonomeerin valmistamiseksi oligonukleotidisynteesiä varten. Reitti on optimoitu siten, että tarvittavat puhdistukset on saatu minimoitua ja synteesi soveltuu suhteellisen suurien tuotemäärien valmistamiseen.

Intestinal stem cells maintain the regenerative potential of intestinal epithelium, which needs to be renewed constantly. Dysregulation of intestinal stem cell proliferation is associated with aging and intestinal diseases. The midgut of Drosophila melanogaster is a valuable model for studying intestinal stem cell driven tissue regeneration. It is similar in function to the mammalian small intestine but has a simpler cellular structure. Drosophila midgut is divided into five major regions with specialized physiological functions, characteristic morphological features and distinctive gene expression profiles. The midgut consists of a monolayer of absorptive enterocytes, small secreting enteroendocrine cells, intestinal stem cells and enteroblasts. Intestinal stem cells differentiate into enterocytes through a transient enteroblast phase. 5-hydroxytryptamine has been shown to activate proliferation of intestinal epithelium in mammals, but its mechanism of action is still unknown. Also, sex-specific differences in 5-hydroxytryptamine signalling have been recorded in mammals. 5-hydroxytryptamine signalling pathway has several downstream targets that have diverse downstream effect. Thus, 5-hydroxytryptamine signalling creates a complex and versatile regulatory network. The aim of my thesis is to study the effects of 5-hydroxytryptamine signalling on intestinal stem cell proliferation and cellular turnover in Drosophila midgut in both sexes. The effects of excessive amounts of 5-hydroxytryptamine are first studied by feeding Drosophila with 5-hydroxytryptophan, a product of the rate-limiting step in the 5-hydroxytryptamine synthesis pathway. The effects of 5-hydroxytryptamine signalling are further studied by knocking down and overexpressing a component of the 5-hydroxytryptamine signalling pathway in intestinal stem cells and enteroblasts. Dissected midguts are immunofluorescently stained, imaged and analysed both visually and with bioinformatics tools. The results indicate that 5-hydroxytryptamine signalling has both regional and sex-specific functions that affect intestinal stem cell proliferation and cellular turnover in Drosophila midgut. The most dramatic effects are seen in cellular turnover, which indicates that 5-hydroxytryptamine signalling plays a role in enteroblast differentiation. Furthermore, the results suggest that bidirectional signalling between enteroblasts and dying enterocytes facilitates cellular turnover in the midgut. As 5-hydroxytryptamine signalling is indicated in inflammatory bowel diseases such as Crohn’s disease, my results might help in the development of treatments for such conditions.

Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia toisen puheeseen kohdistuvia korjausaloitteita 5-vuotiaat tyypillisesti kehittyvät lapset tekevät leikki- ja arviointitilanteissa ja millaisia ongelmia korjausaloitteilla käsitellään. Korjausaloitteilla viitataan sellaisiin keskustelun vuoroihin, joilla osoitetaan keskustelukumppanille, että hänen edellisen vuoronsa vastaanottamisessa on ollut jokin ongelma (Haakana ym., 2016). Tyypillisesti kehittyvien suomenkielisten lasten on todettu omaksuvan kielen ja vuorovaikutuksen perusrakenteet jo noin viiden vuoden ikään mennessä (Lieko, 1993). Koska viisivuotiaat tyypillisesti kehittyneet lapset hallitsevat jo kielen perusrakenteet, ei korjausaloitteiden tekeminen tai tekemättä jättäminen voi olla kiinni siitä, ettei lapsi osaisi käyttää esimerkiksi kysymyssanoja. Tästä syystä on erittäin mielekästä tutkia juuri viisivuotiaiden tyypillisesti kehittyvien lasten erilaisissa vuorovaikutustilanteissa tekemiä korjausaloitteita. Tutkielmassa käytettävä aineisto on kerätty alun perin osana Lapsen kehittyvä kieli ja vuorovaikutus -hanketta. Aineisto koostuu yhteensä noin 8 tunnista ja 19 minuutista tutkimukseen osallistuneista lapsista kuvattuja videotallenteita. Videoista noin puolet on kuvattu arviointitilanteista ja puolet leikkitilanteista. Tutkimukseen osallistuneet lapset olivat aineistonkeruuhetkellä iältään 5;0–6;2-vuotiaita lapsia. Heidän puheen- ja kielen kehityksensä oli arvioitu olevan tyypillistä puheterapeuttisten arviointimenetelmien sekä vanhempien haastattelun perusteella. Tutkielman menetelmänä käytettiin keskustelunanalyysia. 5-vuotiaat tyypillisesti kehittyvät lapset tekivät korjausaloitteita sekä leikki- että arviointilanteissa, mutta tutkimukseen osallistuneiden lasten tekemien korjausaloitteiden määrässä ja käytetyissä korjausaloitetyypeissä oli suurta vaihtelua. Lapset käyttivät koko aineistossa eniten ymmärrysehdokkaita ja toiseksi eniten kysymyssanan ja toiston yhdistelmiä. Lapset tekivät korjausaloitteita leikki- ja arviointitilanteissa keskimäärin 3.6 kertaa tunnissa. Korjausaloitteilla käsiteltiin leikkitilanteissa ainoastaan ymmärtämisen ja arviointitilanteissa sekä ymmärtämisen että kuulemisen ongelmia. Tulokset vastaavat osittain aiempaa suomenkielistä tutkimusta aikuisten ja tyypillisesti kehittyvien lasten sekä kaksikielisten lasten käyttämistä korjausaloitteista. Tämä tutkielma esittää suuntaa antavaa tietoa tyypillisesti kehittyvien 5-vuotiaiden lasten toisen puheeseen tekemistä korjausaloitteita. Lisätutkimusta aiheesta kuitenkin tarvitaan edelleen.

64Cu (Iβ+ = 17%, Iβ− = 39%, IEC = 43%) is an important emerging biomedical radionuclide that is suitable for labelling a wide range of radiopharmaceuticals for PET imaging, as well as systemic or local radioimmunotherapy of tumours. Its positron energy spectrum is comparable with that of 18F, allowing high spatial resolution in PET imaging. Its intermediate half-life (12.7 h) permits PET evaluation of slow biochemical pathways, such as protein and peptide interactions with cellular targets, and distribution to satellite imaging and therapy centres. The optimum production route for radiochemically-pure, carrier-free 64Cu is via the reaction 64Ni(p,n) at 12 → 9 MeV followed by anion exchange chromatography. Biomedical applications follow three principal strategies: (i) direct application of 64Cu as a biological tracer, (ii) complexing with redox sensitive ligands (e.g. bisthiosemicarbazones) that release 64Cu upon reduction in hypoxic cells, and (iii) coordination with bifunctional ligands (e.g. tetraaza macrocycles) that covalently bond to intact antibodies, antibody fragments, peptides, peptide analogues or shell cross-linked nanoparticles for targeting receptors expressed by tumours.

The glymphatic system is a waste clearance system in the brain to prevent protein accumulation that negatively affects neural functions, leading to neurogenerative diseases such as Alzheimer's. Perivascular spaces surround the brain vasculature allowing cerebrospinal fluid (CSF) inflow into the brain parenchyma during NREM sleep. The CSF moves from perivascular spaces into the white matter through AQP4 water channels, and flows towards the efflux routes, from where the interstitial solutes are drained into the lymphatic system. The existence and functions of the glymphatic system raise controversies due to the lack of quantitative data. Imaging tools that do not negatively affect the flow are required to visualize the glymphatic system in health and disease. If the glymphatic flow could be intensified in a preventive or therapeutic manner or harness for CNS drug delivery, it would be revolutionary. Positron emission tomography (PET) is a rising imaging modality in glymphatic research. It provides an efficient and non-invasive method, even with nanomolar tracer concentrations, to follow the CSF within the entire animal, being also fully translatable for human studies. Albumin is the dominant protein the CSF and can act as a carrier for tracers extending the circulation time. More recently, truncated Evans Blue (EB) and 4-(p-iodophenyl)butyric acid (IP) have shown promising results in modulating the pharmacokinetics of radiopharmaceuticals through albumin-binding. This study aimed to develop and evaluate six new albumin- binding tracers ( three NODAGA conjugated and three DFO conjugated) for the PET imaging of the glymphatic fluid flow via binding of endogenous albumin in the CSF. The precursors were synthesized using coupling reactions and radiolabeled with [68Ga]GaCl3 (0.2M sodium acetate buffer, pH=4, 95°C or 25°C, 15 min). Radiochemical purities were determined by radio-TLC and radio-HPLC and LogD (octanol:PBS) with shake-flask method. The in vitro stability assays were done in rat serum, rat CSF, 2 mM EDTA, and 0.2 mM FeCl3 solutions at 37°C over 6 h of incubation. The in vitro albumin binding affinities were investigated at physiological rat CSF albumin concentration at 37°C over 1 h of incubation using radio-SEC- HPLC. The in vivo and ex vivo experiments of the three most stable tracers were done using healthy female Swiss mice, and the experiments included blood kinetic studies, ex vivo biodistribution studies, and analysis of urine, bile, and blood fractions (plasma, blood cells, proteins) for in vivo stability. The precursors were synthesized with high yields (69–96%) and radiolabeled with high radiochemical yield (64– 82%), radiochemical purity (97–99.5%), and molar activities sufficient for low-volume infusion into the CSF (9.2– 17.2MBq/nmol). The NODAGA conjugated tracers had higher radiochemical yield and molar activity than the DFO conjugated tracers. The radiolabeled DFO conjugated products were stable in rat serum and rat CSF, but stability assays with EDTA and FeCl3 showed major transchelation. The NODAGA conjugated tracers were stable in each medium, maintaining the percent of intact labeled compound above 97%. The albumin binding affinity studies showed full binding from the first time point of 5 min incubation until the last time point of 1 h. The blood kinetic studies of the three stable NODAGA conjugates showed decreasing %ID/g with varying biological half- lives depending on the tracers’ lipophilic properties. The ex vivo analysis of urine and bile showed eliminated free tracer or some metabolite of the free tracer with similar retention time with radio-HPLC, no free gallium was observed. The analysis of blood samples after fractionation showed that each tracer had the most significant %ID/g in the protein fraction, and no activity was observed in the plasma. The in vivo investigated tracers showed promising properties for possible future use as CSF tracer due to high radiolabel stability and rapid stable binding to albumin in vivo.

Eläinsanasujuvuustehtävää käytetään yleisesti kliinisissä neuropsykologisissa ja puhetera-peuttisissa tutkimuksissa lasten kielellisten ja toiminnanohjauksen taitojen arviointiin. Tehtä-vässä mitataan yleensä hyväksytysti tuotettujen sanojen ja virheiden määrää. Käytetyistä kognitiivisista prosesseista saadaan kuitenkin enemmän tietoa, kun tarkastellaan myös sa-nanhakustrategioiden käyttöä eli sitä, miten lapset kykenevät muodostamaan peräkkäin tuotet-tujen samaan semanttiseen alakategoriaan kuuluvien tai äänteellisesti samankaltaisten sano-jen klustereita ja vaihtamaan tehokkaasti alakategoriasta toiseen. Aiemmissa tutkimuksissa yksikielisten lasten klusterointi- ja vaihtoprosesseista semanttisessa sanasujuvuustehtävässä on saatu ristiriitaisia tuloksia, ja monikielisten lasten sananhakustrategioiden käytöstä on saa-tavilla vain vähän tutkimustietoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia sananhakustrategi-oiden käytön suhdetta tuotettujen sanojen kokonaissanamäärään sekä selvittää mahdollisia eroja yksi- ja monikielisten lasten sananhakustrategioiden ja alakategorioiden käytössä eläin-sanasujuvuustehtävässä. Lisäksi tutkittiin, oliko tutkittavien sukupuolella yhteyttä suorituksiin. Tutkittavana oli 26 monikielistä ja 28 yksikielistä 6–8-vuotiasta lasta, jotka olivat suorittaneet eläinsanasujuvuustehtävän osana laajempaa kielellisten taitojen arviointia. Tehtävässä lapsia pyydettiin tuottamaan mahdollisimman monta eläinsanaa yhden minuutin aikana. Kunkin tutkit-tavan tuottamasta sanalistasta laskettiin kokonaissanamäärän lisäksi klustereiden keskimää-räinen koko, klustereiden ja vaihtojen absoluuttinen ja kokonaistuotokseen suhteutettu määrä sekä alakategorioiden määrä. Lisäksi alakategorioita tarkasteltiin laadullisesti. Monikieliset lapset tuottivat tehtävässä huomattavasti vähemmän sanoja ja käyttivät vähem-män erilaisia alakategorioita kuin yksikieliset lapset. Ryhmien välillä ei ollut eroa semanttisten klustereiden keskimääräisessä koossa, mutta monikieliset lapset tuottivat semanttisia kluste-reita selvästi yksikielisiä lapsia vähemmän. Kokonaistuotokseen suhteutettuna vaihtojen mää-rässä ei ryhmien välillä ollut eroa. Molemmissa ryhmissä klustereiden ja vaihtojen määrä kor-reloi positiivisesti kokonaissanamäärän kanssa, mutta klustereiden koolla ei ollut yhteyttä ko-konaissanamäärään. Näin ollen monikielisten lasten yksikielisiä heikompi kokonaissuoritus näyttää liittyvän tuotettujen semanttisten klustereiden vähäisyyteen ja siihen, että heillä on käytössään vähemmän alakategorioita kuin yksikielisillä lapsilla. Sukupuolen ja tehtävässä suoriutumisen välillä ei havaittu merkittävää yhteyttä.

Objectives. The aim of this study was to examine the motivation of 7th to 9th graders in secular ethics and the factors related to that. The study also examined the connections between the factors behind motivation and connections related to pupils background information. Pupils' interest in different contents of secular ethics was also explored. Method. This study was a quantitative survey, but it also included a qualitative section. The motivation scale of the questionnaire is based on Pintrich's (1988) MSLQ ((Motivated Strategies for Learning Questionnaire) and Ruohotie's (1993) APLQ (Abilities for Professional Learning Questionnaire). The data was collected in April 2015. 75 pupils from four schools in Helsinki answered the questionnaire. The quantitative data was analyzed by using PASW Statistics 18. The answers from qualitative section were analyzed by using content analysis. Results and conclusions. The study showed that pupils were motivated by and interested in secular ethics. Secular ethics was also regarded as an important and useful subject. Several correlating factors affected to pupils' motivation. The intrinsic orientation correlated with many motivation factors. One of the crucial findings was the strong correlation between intrinsic orientation and the way teachers interacted with the pupils. There were no differences between boys and girls in their motivation factors except (in relation to) teaching material and methods. Good grades were connected between expectations of success and beliefs of intrinsic succeeding. The study also revealed that pupils were motivated by several contents of the secular ethics but moral and ethics were the most important. The results of this study can be utilized in the teaching of secular ethics in increasing pupils' motivation.

Objectives. Narrative production demands coordination of many linguistic and cognitive skills and therefore it is considered as a multifaceted measurement tool in assessing children’s linguistic skills. Narratives can be observed at global and local levels, in other words through macro- and microstructures. Previous studies have shown contradictory results regarding the ability to distinguish children with developmental language disorder (DLD) from typically developing peers by examining the narrative macrostructures. Regarding the issue, there is a limited research data when examining Finnish as a second language. In this thesis the narrative macrostructures are examined in successive bilingual children with typical and atypical language development. The objective of this thesis is to examine qualitatively the macrostructures, especially story grammar and episodic GAO-structures of the narratives and the qualitative features appearing in above mentioned and in overall structures of the narratives. The thesis aims to clarify the differences and similarities between the typically developed children and children with DLD. Methods. The sample of this thesis was collected in 2021 as a part of the MULTILINGUA -research project. The sample consists of narrative assessments of eight successively bilingual 7- year-old children, four with a typical development and four with a suspected language disorder. The assessments were made with the Kissatarina assessment tool developed by Leena Mäkinen (2019). A theory-based approach was used in the analysis of the story grammar and furthermore the narratives were analyzed qualitatively through a data-driven approach. For the analysis of the story grammar, a scoring template was made using Stein and Glenn’s (1979) story grammar model and the information scoring in the Kissatarina. The expressions children used in the macrostructural elements in their narratives were analyzed in the light of the data, focus being on the settings, episodic structures, and the overall structures of the narratives. Results and conclusions. Overall production of the story grammar elements was poorer with children in the DLD-group in comparison to the children with typical development. In addition, the individual variation within the DLD-group was greater. Differences between the groups appeared most evident in the production of the narrative’s initiating events and expressing characters’ internal reactions and emotions, in which the children in the DLD-group showed weaker performance. For the qualitative analysis, typically developed children mainly produced more complex and coherent narratives. In all examined areas the qualitative differences between individuals were evident. The results of this thesis reveal that assessing the macrostructures in narratives might help in differentiating children with DLD from typically developing children.

Tämä pro gradu -tutkielma sijoittuu postmodernin feministisen maailmanpolitiikan tutkimuksen kentälle, ja analysoi terrorismin vastaista sotaa sukupuolen — ja sen häivyttämisen — perspektiivistä. Tutkielman lähtökohtana on ajatus siitä, Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa ohjaa maskulistinen ideologia, ja sitä ilmentävä kontekstisidonnainen hegemonisen maskuliinisuuden diskurssi. Toiseksi oletetaan, että kieli on maskuliinisuuksien ymmärtämisen keskiössä. Maskuliinisuus on diskursiivinen saavutus, sosiaalinen konstruktio, joka on mahdollista dekonstruoida. Kolmanneksi tutkielmaa kantaa postmodernin feminismin ajatus sukupuolen performatiivisuudesta, ja feminismin kriittinen käänne kohti maskuliinisuuden vapauttamista sen oletetusta kehoon liittyvästä luonnollisesta olemuksesta. Näiden lähtökohtien kautta tutkielmassa selvitetään Faircloughin kriittisen diskurssianalyysin avulla, minkälaisella hegemonisen maskuliinisuuden diskurssilla USA:n ulkopolitiikassa Irakin ja terrorismin vastaista sotaa legitimoitiin 9/11 jälkeen — minkälainen yhteiskunnallinen, institutionaalinen ja tilanteellinen käytäntö on tämän diskurssin taustalla, miten tämä diskurssi suhteutuu Charlotte Hooperin esittelemiin maskuliinisuuksien ideaalityyppeihin, ja minkälaisista subjektiasemista tai toimijarooleista 9/11 jälkeistä diskurssia rakennetaan. Hegemonisen maskuliinisuuden diskurssia analysoidaan Yhdysvaltain kansallisen turvallisuusneuvonantajan Condoleezza Ricen puheista ja haastatteluista sanoja tai sanoitusta tutkimalla. 9/11 jälkeinen diskurssi saa piirteitä kolmesta Charlotte Hooperin esittelemästä maskuliinisuuden ideaalityypistä: Kreikkalaisesta kansalais-sotilaasta ollessaan militarismia ja voimankäyttöä rationalisoiva, uhrautuva ja sankarillinen; patriarkaalisesta juutalaiskristitystä ollessaan vastuuta, omistajuutta ja isän auktoriteettia painottava; kunniallisuus/suojelus-mallista korostaessaan kaksintaistelua ja siteitä maskulististen valtioiden välillä. Feminiinimmän, protestanttisen porvarillisrationalistisen maskuliinisuuden mallin poissaolo ja maskulististen piirteiden korostuminen nimetään tutkielmassa hypermaskulinisoitumiseksi. Tätä hypermaskuliinista diskurssia rakennetaan edelleen erilaisten feminiinien ja maskuliinien subjektiasemien kautta. Feminiini, mutta remaskulinisoitu amerikkalainen kansa, hypermaskuliini Yhdysvallat ja sen hallinto, hirmumaskuliinit terroristiryhmät ja niitä tukevat poliittiset johtajat, feminisoitu Irakin kansa, sekä feminisoitu värillinen vähemmistö luovat hypermaskulinisoituneeseen diskurssiin uudenlaisen pelastajan piirteen. Pelastajan diskurssi tarvitsee kolmenlaisia subjektiasemia: pelastajan (Yhdysvaltain hallinto), pelastettavan (Irakin ja Yhdysvaltain kansa) ja sen, keneltä pelastetaan (terroristiryhmittymät). Yhdysvaltain ulkopolitiikan 9/11 jälkeinen hegemonisen maskuliinisuuden diskurssi nimetään siten hypermaskuliiniseksi pelastajaksi. Hegemonisen maskuliinisuuden muuttuvien piirteiden nähdään vastaavan kansainvälisen politiikan muuttuvia haasteita, kuten sota. Luomalla vahva hegemonisen hypermaskuliinin pelastajan diskurssi, joka soveltuu amerikkalaisten käsitykseen legitimoidusta maskulistisesta johtajasta ja ulkopolitiikasta, luotiin legitimiteettiä militaristisille toimille terrorismia ja Irakia vastaan. Maskulistisessa ideologiassa legitimiteetin ja hegemonisen maskuliinisuuden diskurssin rakentaminen kulkevat käsi kädessä. Poliittisen puheen keskiössä on linkin luominen politiikan ja maskulismin ideologian välille, joka saa ne kaksi näyttämään yhteneväisiltä. Tämä linkki Yhdysvaltain ulkopoliittisessa diskurssissa 9/11 jälkeen oli hegemonisen hypermaskuliinin pelastajan diskurssi.