Browsing by Title

There are significant inter-individual differences in the effects of drugs. These differences can be caused by, for example, other diseases, adherence to treatment, or drug-drug interactions. A drug-drug interaction can lead to an increase in the concentration of the active substance in the circulation (pharmacokinetic interactions) or a change in the effect of the drug without changes in plasma concentration (pharmacodynamic interactions). A drug-drug interaction can change the efficacy of a drug or affect the adverse drug reaction profile. The individual’s genetic background, such as diversity in drug-modifying enzymes (polymorphism), also has an effect on the efficacy and the risk for adverse drug reactions of some drugs. A pharmacogenetic test can be used to study how genetic factors affect drug treatments. The aim of this master's thesis was to examine the possibilities of personalized migraine pharmacotherapy from the perspective of pharmacogenomics and drug-drug interactions. Four online drug-drug interaction databases available in Finland were compared. Inxbase is the most widely used interaction database by physicians in Finland and it is also integrated into Finnish pharmacy systems. Other databases used in this study were the international professional database Micromedex as well as Medscape Drug Interaction Checker and Drugs.com Drug Interactions Checker. The latter two are open-access databases available for healthcare professionals and patients. Interaction searches were conducted in the selected databases between acute and prophylactic drugs used for the treatment of migraine (e.g. bisoprolol-sumatriptan). Fourteen acute and 12 prophylactic drugs were selected for this study based on the Current Care Guidelines in Finland (Käypä hoito), and the data were collected in Excel spreadsheets. The first search was completed in December 2019 and the second search in March 2020. In this study, many potential interactions were found between acute and prophylactic drugs used to treat migraine in Finland. For more than half of the drug pairs studied, a potential interaction was found in at least one of the databases. There were significant differences between the interaction databases regarding which interactions the database contains and how the severity of the interactions was classified. Of the interactions found, only 45% were found in all four databases, and each database contained interactions that were not found in the other databases. Even very serious interactions or drug pairs classified as contraindicated were not found to be consistently presented across all four databases. When selecting drug treatment for a migraine patient, potential drug-drug interactions between acute and prophylactic drugs as well as the patient's genetic background should be considered. Individualizing migraine treatment to achieve the best efficacy and to reduce the risk for adverse drug reactions is important because migraine as a disease causes a heavy burden on individuals, healthcare, and society. Pharmacogenetic tests particularly developed to help choosing migraine treatment are not yet available, but tests are available for few other indications in both public and private healthcare. The use of these tests in clinical practice will increase as physicians’ pharmacogenetic knowledge and scientific evidence on pharmacogenetic tests increase. Utilization of pharmacogenetic data requires that test results are stored in electronic health records so that they are available in the future, when changes are made to drug treatment of individuals. More studies are warranted to better understand the clinical impact of pharmacogenomics and drug-drug interactions in migraine care.

Cereal β-glucan is a water-soluble cell wall polysaccharide, which has positive health effects on humans. Oxidative Degradation of β-glucan may occur during food processing, leading to the loss in physiological functionality of β-glucan. Oxidative degradation can result in cleavages of polysaccharide chain, the formation of oxidised functional groups (e.g. carbonyls) along the chain or the release of carboxylic acids (e.g. formic acid). In the case of β-glucan, chain scission and the formation of oxidised functional groups due to hydroxyl-radical induced oxidation has been shown, but the identification of released carboxylic acids has not been done. The aim was therefore to study the oxidation pathway of β-glucan, by analysing its degradation products. The focus was the release of carboxylic acids, especially formic acid. The change in molecular structure of β-glucan after the release of formic acid was also analysed. Barley β-glucan water solutions were oxidised with H2O2 and ascorbic acid at different concentrations (5, 10, 40, 70 mM), in the presence of 1 mM FeSO4·7H2O. Samples were collected on 1, 2 and 4 days and formic acid was analysed using formic acid assay kit. To evaluate the structure of oxidised β-glucan, part of the samples underwent reduction to convert any carbonyl groups back to hydroxyl groups. The oligosaccharide composition and monosaccharide composition of samples were then analysed. Results showed that formic acid was formed in H2O2 treated β-glucan and its content was positively correlated with H2O2 concentration in the presence of Fe2+. Formic acid was also formed in ascorbic acid treated β-glucan but an obvious increase in formic acid content at increased ascorbic acid concentration was not observed. Formic acid accumulated in β-glucan solution over time. Monosaccharide composition showed that samples were mainly composed of glucose. In H2O2 treated β-glucan, however, an additional component was observed which was identified to be arabinose. Arabinose was reduced by reducing agent, indicating that arabinose was formed at the reducing end of oxidised β-glucan. The content of arabinose increased with increasing H2O2 concentration, which was concomitant with a decreasing glucose content. Arabinose content decreased from oxidation day 1 to day 4. Oxidative degradation of β-glucan is proposed to proceed progressively, with random chain scission and degradation of the reducing ends. Formic acid was released due to oxidation and arabinose was formed at the reducing end. As oxidation proceeded, we suggest that the reducing end unit was degraded stepwise to release formic acid. Formic acid is demonstrated to be the oxidation product of β-glucan for the first time. The released formic acid was well related to the degree of oxidation induced by H2O2 and Fe2+. Therefore, formic acid can be used as an indicator for the oxidation of β-glucan induced by H2O2 and Fe2+.

Myyräkuume on Puumala-viruksen aiheuttama munuaisoireinen verenvuotokuume, jonka oirekuva vaihtelee lievästä vakavaan. Puumala-virus kuuluu jyrsijöiden, hyönteissyöjien ja lepakoiden levittämiin hantaviruksiin, jotka aiheuttavat munuaisoireista verenvuotokuumetta Euroopassa ja Aasiassa ja hantavirus-sydän-keuhko-oireyhtymää Amerikan mantereella. Puumala on Euroopan yleisin hantavirus ja sitä tavataan Pohjois-, Keski- ja Itä-Euroopassa ja Venäjällä. Sen kantajana toimii metsämyyrä (Myodes glareolus), jonka kannan vaihteluita myyräkuumeinsidenssi seuraa ollen noin 560–3800 vuosittain. Suomalaisista noin 5 % on Puumala-seropositiivisia, joskin luku on jopa 11 % Itä-Suomessa. Myyräkuumeen itämisaika on noin kahdesta neljään viikkoa. Tauti alkaa äkillisesti kuumeella ja päänsäryllä, joita seuraavat vatsa- ja selkäkivut, pahoinvointi ja oliguria. Taudin alussa noin kolmasosalla esiintyy myopiaa, joka on patognomonista myyräkuumeelle. Verenkuvassa näkyvät kohonnut CRP ja leukosyytit sekä trombosytopenia. 0,1 % potilaista menehtyy ja kuolinsyynä on useimmiten verenvuotoshokki tai aivolisäkkeen verenvuoto. 5 % potilaista päätyy dialyysiin ja jotkut kärsivät useamman vuoden ajan taudin sairastamisen jälkeen kohonneista verenpainearvoista. Myyräkuumeen laboratoriodiagnostiikka perustuu tällä hetkellä IgM-luokan vasta-aineiden osoittamiseen verestä. Potilaat serokonvertoituvat jo taudin ensimmäisinä päivänä, joten serologia on varsin käyttökelpoinen diagnostisena menetelmänä. Halusimme kuitenkin selvittää, onko myyräkuumetta mahdollista diagnosoida reaaliaikaisella PCR-testillä, joka osoittaisi Puumala-viruksen RNA:ta ja viremian potilaan verestä jo aivan taudin alkuvaiheessa. Keräsimme yhteensä 238 seeruminäytettä, jotka oli lähetetty HUSLAB-laboratorioon eri sairaaloista ja terveyskeskuksista rutiininomaista myyräkuumediagnostiikkaa varten. Lisäksi tutkittiin muille hantaviruksille positiiviset näytteet (Saaremaa, Tula, Tobografov, Dobrava ja Hantaan) sekä 20 negatiivista kontrollinäytettä. Näytteet tutkittiin rutiininomaisen IgM-testin lisäksi sekä kehittämällämme reaaliaikaisella qRT-PCR-menetelmällä (PUUV-qRT-PCR) että kaksivaiheisella RT-nested-PCR-menetelmällä, josta positiiviset näytteet lähetettiin eteenpäin sekvensoitaviksi. qRT-PCR-menetelmässä standardinäytteenä toimi Sotkamo-kannan RNA:n S-juoste. Diagnostiikassa positiivisiksi osoittautui 31 näytettä. Näistä 30 oli positiivisia serologisella menetelmällä. Yksi näyte jäi siis positiiviseksi ainoastaan PUUV-qRT-PCR:ssä. 30 IgM-positiivisesta näytteestä 28 oli positiivisia PUUV-qRT-PCR-menetelmällä. Diagnostinen sensitiivisyys oli 93.3% (95% CI: 77.93%-99.18%). Tutkimme positiivisen näytteen antaneiden potilaiden tiedot HUSLAB:n potilastietokannasta. Kävi ilmi, että vasta-ainenegatiivisesta, PUUV-qRT-PCR-positiivisen näytteen antaneesta potilaasta oli otettu näyte jo aivan taudin alkuvaiheissa, jolloin viremia on korkealla tasolla, mutta IgM-luokan vasta-aineet eivät ole vielä nousseet. Kyseisestä potilaasta otettiin vielä myöhemmin toinen näyte, joka oli positiivinen sekä IgM-testillä että PUUV-qRT-PCR-menetelmällä. Kaksi PUUV-qRT-PCR-menetelmällä negatiiviseksi jäänyttä IgM-positiivista potilasta oli puolestaan tutkittu 1-2 viikkoa oireiden alusta, jolloin viremia oli jo näin ollen ehtinyt laskea. Kaksivaiheisella RT-nested-PCR-menetelmällä tutkittuna 25 näytteestä oli osoitettavissa Puumala-viruksen RNA:ta. Nämä näytteet sekvensoitiin ja kannat järjestettiin fylogeeniseen puuhun eri suomalaisten kantojen oheen, mikä osoitti PCR-menetelmän löytävän varsin laajasti suomalaisia Puumala-viruskantoja. Negatiiviset kontrollinäytteet ja muille hantaviruksille positiiviset näytteet jäivät PCR-menetelmillä negatiivisiksi, joten menetelmän spesifisyys oli 100 %. Reaaliaikainen qRT-PCR-testi osoittautui sekä herkäksi että tarkaksi ja voisi toimia diagnostiikassa täydentävänä tutkimuksena serologisten menetelmien ohella. Se voisi joissain tapauksissa osittaa taudin jo ennen vasta-aineiden ilmaantumista. Haasteita viruksen RNA:n osoittamiselle diagnostiikassa asettaa Puumalan varsin suuri geneettinen varianssi. Todennäköisesti testimme on varsin spesifinen suomalaisille kannoille, mutta tutkimuksia erilaisilla Puumala-kannoilla tarvitaan vielä. Vastaavia tuloksia on saatu kahdessa ruotsalaistutkimuksessa, jossa reaaliaikainen PCR-testi osoittautui herkäksi ja tarkaksi, mutta varsin spesifiseksi ruotsalaisille kannoille.

To evaluate whether CMIP6 models provide good simulation in Arctic sea-ice extent, thickness, and motion, selected 6 CMIP6 models are EC-Earth3, ACCESS-CM2, BCC-CSM2-MR, GFDL-ESM4, MPI-ESM1-2-HR, NORESM2-LM. For CMIP6 models and observations, seasonal cycle and the annual variation from 1979-2014 of sea-ice extent were studied, for sea-ice thickness and sea-ice motion, the Arctic is separated into three regions, geographical distribution, inter-annual variation from 1979-2014, seasonal cycle, and trend were studied. Then student t-test is used to evaluate whether the model output has a significant difference from observation, to select the best model(s). For sea-ice extent, EC-Earth3 is overestimating sea-ice extent, especially in winter, BCC-CSM2-MR model underestimates sea-ice extent, ACCESS-CM2, MPI-ESM1-2-HR, NorESM2-LM models perform the best. For sea-ice thickness, BCC-CSM2-MR underestimates sea-ice thickness, EC-Earth3, ACCESS-CM2, and NORESM2-LM models are overestimating sea-ice thickness. GFDL-ESM4 and MPI-ESM1-2-HR have the best performance at sea-ice thickness simulation. For sea-ice motion, the MPI-ESM1-2-HR model overestimates sea-ice drifting speed all year round, ACCESS-CM2 model tends to overestimate sea-ice drifting speed in summer for region1 and region2, in region3 ACCESS-CM2 model mostly overestimate sea-ice motion except winter months. NorESM2-LM model has the best performance overall, and ACCESS-CM2 has the second-best simulation for region1 and region2. EC-Earth3 also has a satisfactory simulation for sea-ice motion. Models and observation also agree on common results for sea-ice properties: Maximum sea-ice extent occurs in March, and minimum sea-ice extent occurs in September. There's a decreasing trend of sea-ice extent. The Central Arctic and Canadian Archipelago always have the thickest sea ice, followed by the East Siberian Sea, Laptev Sea, and Chukchi Sea, Beaufort Sea. East Greenland Sea, Barents Sea, Buffin Bay, and the Kara Sea always have the thinnest sea ice. There's a decreasing trend for sea-ice thickness according to models, sea-ice is thicker in the Chukchi Sea and the Beaufort Sea than in Laptev and East Siberian seas. Winter sea-ice thickness is higher than in summer, and sea-ice thickness has a more rapid decreasing rate in summer than in winter. Laptev and the East Siberian Sea have the most rapidly sea-ice thinning process. Sea-ice thickness has seasonal cycle that maximum usually occurs in May, and minimum sea-ice thickness happens in October. For sea-ice motion, there's an increasing trend of sea-ice motion, and summer sea-ice motion has faster sea-ice motion than winter, Chukchi Sea, and the Beaufort Sea has faster sea-ice motion than Laptev and the East Siberian Sea. Corresponding with the comparatively faster-thinning in the Laptev and the East Siberian Seas simulated by models, there's also a faster increasing rate in the Laptev and the East Siberian Sea.

Background: The Finnish registry for Inflammatory Bowel Diseases (IBDs) was established in 2016. Currently it covers approximately 25 % of IBD patients in Finland. Aim: To review the Finnish IBD registry, compare it to existing IBD registries and to evaluate the reliability of the registry in clinical and research settings. Methods: A cohort of 921 patients was selected to evaluate the feasibility of the registry in research use. The cohort was analyzed to determine the relationship between clinical activity and fecal calprotectin (fCal), a surrogate biomarker of inflammation in the gut. Results: The strengths of the Finnish IBD registry include automatic transfer of parameters from electronic health records to the registry, possibility to use in daily clinical practice, and various parameters which can be utilized in quality control and research. However, there are several challenges for the future, notably the inaccuracy of data in registry parameters, most prominently in medications. In our cohort study, most patients had good disease control based on symptoms and fCal, including patients on either conventional or advanced therapies. Moreover, patients with a high fCal (≥ 100 µg/g) had significantly (p < 0.001) worse symptom control than those with a normal fCal (< 100 µg/g). This indicates the symptom questionnaire used was suggestive of disease activity in our cohort.

Parkinson’s disease (PD) is a progressive chronic neurodegenerative disorder, which results in the selective loss of dopaminergic neurons in the substantia nigra (SN). The loss of these neurons results in the dysfunction of the nigrostriatal pathway bringing forth the characteristic motor symptoms seen in PD: postural instability, rigidity, slowness of movement and resting tremors. Non-motor symptoms, such as cognitive deficits, depression and impaired olfaction, typically emerge before motor symptoms. Currently available treatments only provide symptomatic relief with diminishing returns over time and no improvements on the overall outcome of the disease. Neurotrophic factors (NTF) have been of particular interest as a possible curative treatment for PD due to their potential for neuroprotection and neurorestoration. Mesencephalic astrocyte-derived neurotrophic factor (MANF) is an NTF that has shown promising results in numerous in vitro and in vivo studies of PD. However, therapy with MANF and other NTFs involves surgical intervention for local administration, as NTFs cannot cross the blood-brain barrier (BBB). Therefore, the therapeutic potential of a systemically administered NTF would be tremendous, as it would lead to a significantly more favorable risk-benefit ratio for the patient. The aim of the current investigation is to evaluate the efficacy of a next generation variant of MANF in the 6-hydroxydopamine toxin-induced unilateral lesion rat model of PD. Prior in vivo results suggested that subcutaneously injected MANF variant is able to penetrate the BBB. Amphetamine-induced rotational behavior (AMPH-ROTO) was used to evaluate the severity of the unilateral lesions during the experiment every other week until the end of the experiment at week eight. Animals were divided into treatment groups during week two based on their AMPH-ROTO results. Animals received MANF variant either subcutaneously through an implanted osmotic minipump at two different dosages or as a single dose divided into three separate intrastriatal injections. Tyrosine hydroxylase (TH) immunohistochemical staining was performed on brain sections collected from the striatum and SN for data analysis. In addition to AMPH-ROTO results, the efficacy of treatment was determined via the optical density of TH-positive striatal fibers and the number of TH-positive cells in the SN. Statistically significant differences (defined by p < 0.05 and a non-zero mean difference at a 95 % confidence interval) were observed only in the number of TH-positive cells in the SN favoring intrastriatal MANF variant treatment over both intrastriatal MANF and the vehicle treatment. The main concern regarding the validity of the results was related to the heterogeneous lesion sizes in different treatment groups possibly resulting in unsuccessful randomization due to excessive baseline differences. The inadvertent negative effects of this was further exacerbated by low a priori statistical power, which in the end had likely caused inflated effect sizes. Thus, assessment of the definitions of the used statistical parameters and the limitations of the experimental design suggest that presently, the efficacy of the MANF variant could not be evaluated reliably, in spite of the statistically significant result.

The Oxford Nanopore MinION is a third generation sequencer utilizing nanopore sequencing technology. The nanopore sequencing method allows sequencing of either DNA or RNA strands as they pass through the membrane-embedded nanopores. By measuring the corresponding fluctuations in the ion flow passing through the nanopore the passing strands can be sequenced directly without additional second-hand reactions or measurements. The MinION sequencing has very distinctly different characteristics compared to the market leaders of the sequencing field. The small form factor of the device further helps it to separate itself from the other alternatives. However, the technology has only been on the market for a very short time and thus very little golden standards regarding its capabilities or usage have been established. This thesis describes our experiences testing the capabilities of the MinION sequencer both before its commercial release as a part of a special early access program, as well as our continued experiments with the device following its commercial launch. The main results of this study include successfully sequencing and aligning E.coli and human gDNA samples to their respective reference genomes. Using our sequencing and analysis pipeline specifically tuned to the MinION we were able to sequence the entire E.coli genome on a single MinION flow cell with an average depth of around 180. Over the course of the thesis project the MinION sequencing protocol was evaluated and optimized in order to determine whether it has the potential to achieve our ultimate goal of reliably sequencing the previously inaccessible genomic regions of the human genome. The possibility of augmenting the sequencing protocol by adding the pre-sequencing target enrichment was also explored. Ultimately we were able to confirm that the MinION sequencer can be used to sequence long DNA fragments from a multitude of sample types. The majority of the produced reads could successfully be aligned against a reference genome. However, the limited yield and sequencing quality of a single experiment does limit the applicability of the method for more complicated genomic studies. These issues can be addressed with various techniques, chiefly target enrichment, but adapting such methods into the sequencing pipeline has its own challenges.

Uusi herpesvirusten sukuun kuuluva virus aiheutti 50 % kuolleisuuteen johtaneen epidemian 1984 hollantilaisessa merinisäkäskeskuksessa. Tämän jälkeen hylkeiden herpesvirusvasta-aineita on todettu useilta Pinnipedia-heimon lajeilta ympäri maailmaa. Pohjanmerellä kuoli tuhansittain harmaahylkeitä vuoden 1988 aikana hylkeiden morbilliviruksen aiheuttamaan sairauteen. Hylkeiden herpesvirus (Phocid herpesvirus type 1, PhHV-1) eristettiin myös kuolleiden eläinten elimistä antaen aihetta epäillä herpesviruksen osuutta näin suureen kuolleisuuteen johtaneeseen taudinkuvaan. Yleisesti herpesvirusinfektioille on tyypillistä että stressi yhdessä infektion kanssa saa aikaan rajumman sairauden. Luonnoneläinten tuominen sairaalahoitoon läheiseen kontaktiin muiden eläinten kanssa on kliinistä sairautta mahdollisesti vakavoittava stressitekijä. Hylkeiden suojaaminen kliiniseltä taudilta paikoissa, joissa hylkeitä pidetään syystä tai toisesta vankeudessa on ollut lähtökohtana rokotteen kehittämiselle. Rokotetutkimuksia varten on hylkeiden herpesviruksesta eristetty immunogeenisiä glykoproteiineja. Muilla herpesviruksilla suoritetut immunogeenisyystutkimukset ovat osoittaneet glykoproteiini B:n ja D:n olevan erityisen tehokkaita humoraalisen ja soluvälitteisen immuniteetin syntymiseen. Nämä glykoproteiinit on siksi valittu komponenteiksi rokotteeseen PhHV-1:tä vastaan. Tulevaisuuden rokotteen kliinisen tehon tutkimista varten ennen rokotteen ottamista rutiinikäyttöön merinisäkäskeskuksessa on tutkittu koe-eläinmallin sopivuutta. Oma tutkimukseni alkoi glykoproteiini D:n tuottamisella soluviljelmässä tarkoituksena tuottaa riittävästi proteiinia jotta sen immunogeenisyys voitaisiin testata. Pilottitutkimuksen omaisesti oli myös tarkoitus selvittää bakulovirusmenetelmän sopivuus juuri tämän proteiinin tuottamiseen. Tuotetusta proteiinista valmistettiin iscom-rokote, jolla immunisoitiin hiiriä. Tutkimukseni eläinmalli-osassa tutkimme kahden eri mallin sopivuutta rokotteen kliinisen tehon tutkimista varten. Heterologinen kissamalli, jossa kissat rokotettiin ensin joko PhHV-1–iscom – tai FHV-iscom rokotteella ja sitten altistettiin FHV infektiolle, osoittautui paremmaksi vaihtoehdoksi kun hiirien infektoiminen PhHV-1:llä. Kissamallin avulla voidaan tutkia rokotteen antamaa suojaa kliinistä tautia vastaan. Todettiin myös että PhHV-1 iscom-rokotus vähensi viruksen erittymistä verrattuna rokottamattomaan kontrolliryhmään. Glykoproteiini D osoittautui tässä pilottitutkimuksessa riittävän immunogeeniseksi, joten tutkimusta on syytä jatkaa. Glykoproteiini B:n kohdalla hyväksi todettu bakulovirusvektorimenetelmä ei kuitenkaan sellaisenaan sovi käytettäväksi gD:n tuottamisessa, vaan sitä on optimoitava. Rokottamisen tavoitteena ei suinkaan ole pyrkimys luonnossa elävien hylkeiden rokottamiseen vaan tavoitteena on suojata orvot poikaset vakavalta taudilta niiden ensimmäisten sairaalahoitoviikkojen ajan.

This thesis examines the render speeds of WebViews in React Native applications. React Native is a popular cross-platform framework for developing mobile applications, and WebViews allow embedding web content within mobile applications. While WebViews offer the advantage of bringing readily available web content in applications, the cost of using this technology in terms of applications responsiveness is not well researched. The goal of this thesis is to evaluate this cost so that developers and stakeholders can make more informed decisions regarding the use of WebViews in React Native applications. A series of tests was performed using a React Native application that was developed for the purpose of this study. In these tests, we rendered WebViews and similarly appearing views that consist of React Native components, and measured their mean render times. Our analysis of these results revealed that using React Native components instead of WebViews offers significant benefits in terms of rendering performance on both, iOS and Android platforms. The use of WebViews in rendering user interfaces can bring a notable disadvantage in the matter of user experience, especially on Android devices. These findings suggest that rendering Native user interface components instead of WebViews should be preferred if we want to maximize user experience across different devices and platforms.

Tutkielmassani tutkin Suomen eduskuntapuolueiden vaaliesitteitä ja niiden käännöksiä vuosilta 2012 sekä 2015. Materiaalini koostuu vuoden 2012 kunnallisvaaliesitteistä ja vuoden 2015 eduskuntavaaliesitteistä. Tavoitteenani on arvioida puolueiden esitteissään sekä kirjallisesti että visuaalisesti ilmaisemia arvostuksia, ja tutkia ovatko kääntäjät muokanneet näitä arvostuksia kääntäessään esitteitä. Kääntäessään tekstiä kieleltä toiselle kääntäjä toimii toisaalta tekstin vastaanottajana lähdekielellä ja toisaalta sen lähettäjänä kohdekielellä. Näin ollen hän saattaa tietoisesti tai tiedostamattaan muokata tekstin alkuperäisen lähettäjän evaluointeja. Tätä ilmiötä kutsutaan manipulaatioksi. Analyysissani käytän suhtautumisen teoriaa (appraisaltheory), joka pohjautuu M.A.K. Hallidayn luomaan systeemis-funktionaaliseen kieliteoriaan. Mm. Jeremy Munday on tutkinut englanninkielisiä poliittisia puheita ja niiden käännöksiä suhtautumisen teorian avulla. Suhtautumisen teorian alalajeihin lukeutuvat asennoituminen (attitude), sitoutuminen (engagement) ja asteittaisuus (graduation), joiden avulla teoria käsittelee evaluoivia kielenaineksia tekstissä. Analysoimalla tekstin lähettäjän sanavalintoja suhtautumisen teorian avulla voidaan määritellä lähettäjän asenne käsiteltävää aihetta kohtaan. Esitteissä ilmaistaan arvostuksia paitsi kirjallisesti myös visuaalisesti mm. kuvien ja typografian avulla. Analysoin esitteitä multimodaalisina kokonaisuuksina, ottaen huomioon sekä kirjalliset että visuaaliset ilmaisun keinot. Vertailen tekstin, kuvien ja typografian ilmaisemia arvostuksia alkuperäisissä ja käännetyissä esitteissä. Jos kääntäjä muokkaa tekstin evaluointeja, voivat kuvien ja tekstin ilmaisemat arvostukset olla kohdekielisessä esitteessä ristiriidassa keskenään. Multimodaalisessa analyysissani otan mallia Anders Horsbølin tutkimuksesta, jossa hän vertailee tanskalaisten hallituspuolueiden vaalimainoksia keskenään. Tutkimuksessani havaitsin, että muutokset arvostuksissa alkuperäisesitteistä käännöksiin eivät ole merkittäviä, eivätkä siten muokkaa puolueiden ilmaisemia arvoja ja arvostuksia suuressa määrin. Muutokset koskevat lähinnä arvostusten asteittaisuutta lieventäen ilmauksia hieman. Myös tekstin ja esitteiden visuaalisten ominaisuuksien yhteisvaikutus säilyy samana joitakin yksittäisiä eroavaisuuksia lukuun ottamatta.