Browsing by Title

Tutkielman aiheena on suomenkielisten peruskoululaisten ja lukiolaisten saksankielisen puheen sujuvuus, jota arvioin ja tarkastelen Helsingin yliopiston vuonna 2008 - 2010 tekemän tutkimuksen, HY-Talk -projektin, saksankielisen materiaalin pohjalta. HY-Talk -projekti toteutettiin pääkaupunkiseudulla, ja sitä varten kerättiin suomenkielisten koulujen oppilaiden englannin-, ruotsin-, saksan- ja ranskankielisiä suullisia tuotoksia, jotka videoitiin ja litteroitiin. Omassa tutkielmassani käyn läpi saksankielistä materiaalia ja arvioin oppilaiden vieraskielisen puheen sujuvuutta. Tutkimuskysymyksissäni keskityn siihen, millaisia virheitä vieraskielisen puhujat tekevät, ja miten he niitä mahdollisesti korjaavat. Selvitän myös, millä eri tavoilla puheen sujuvuutta voidaan määritellä, ja missä suhteessa sujuvuus on puheessa esiintyvien virheiden määrään. Aluksi esittelen lyhyesti peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmat vieraiden kielten opetuksen näkökulmasta. Kerron koulujen kielivalinnoista ja pohdin lyhyesti sitä, miksi valinnaisten kielten suosio suomalaisissa kouluissa on viime aikoina ollut jyrkässä laskussa. Seuraavaksi siirryn tarkastelemaan puhetta ja sen sujuvuutta. Kartoitan sitä, mikä mielletään sujuvaksi puheeksi, sillä tästä on monenlaisia eri käsityksiä. Otan puheen sujuvuuden arvioinnissa toki huomioon myös virheiden määrän, mutta enimmäkseen sanavaraston laajuuden, taukojen määrän, puheen rytmin ja ymmärrettävyyden. Oma lähtökohtani puheen sujuvuudelle on juurikin sen ymmärrettävyys, sillä sitä nykyiset opintosuunnitelmatkin painottavat. Täysin virheetön, äidinkielinen taso ei enää ole vieraan kielen opetuksen tavoite, vaan sujuva kommunikaatio. Virheet sallitaan, kunhan ne eivät haittaa puheen ymmärrettävyyttä. Opetussuunnitelma ja vieraan kielen taitotason arviointi nojaavat vankasti eurooppalaiseen viitekehykseen (CEFR), jota olen käyttänyt myös oman analyysini tukena tutkielmassa. Puheen arvioinnin yhteydessä esittelen myös tyypillisiä vieraskielisen puhujan puheen ominaisuuksia ja joko puhujan itsensä tai puhekumppanin tekemiä korjauksia, ja vertaan niitä lyhyesti äidinkielisen puhujan puheen tyypillisiin ominaisuuksiin. Analyysiosiossa arvioin siis videotallenteiden ja litterointien pohjalta sekä 7.-luokkalaisten että lukiolaisten saksankielistä puhetta. Analysoitavaksi valitsin kaksi paria peruskoulusta ja kolme paria lukion puolelta. Käytän arviointimetodina itse luomaani 1-5 pisteen taulukkoa, jossa 1 tarkoittaa vähiten sujuvaa ja 5 oikein sujuvaa puhetta. Luomani taulukko pohjautuu eurooppalaisen viitekehyksen kriteereihin. Videotallenteilla oppilasparit käyvät alkuun lyhyen aloituskeskustelun syntyperäisen saksalaisen kanssa, minkä jälkeen he ryhtyvät kahdestaan puhumaan dialogia annettujen ohjeiden mukaisesti. Dialogin aiheina ovat mm. itsestään, ympäristöstä ja muista arkipäiväisitä asioista keskusteleminen. Keskustelu on pyritty pitämään mahdollisimman arkisena, sillä 7.-luokkalaisilta vaadittu taso arvosanan 8 saamiseksi on A1.3 ja lukiolaisilta A2.2, kun kaikki kyseiset oppilaat lukevat saksaa A-kielenä. Näillä tasoilla ei olla vielä kovin edistyneitä ja saatetaan ajoittain tarvita puhekumppanin tukea. Analyysissani huomioin erilaiset ”poikkeamat”, eli huomattavat virheet ja puheen keskeytymiset kielellisten ongelmien vuoksi, sekä pohdin, mistä ne voivat johtua, ja kuinka paljon ne vaikuttavat puheen sujuvuuteen. Pohdin lyhyesti myös suomalaisen ja saksalaisen keskustelukulttuurin eroja: onko suomalaisen korvaan sujuvan kuuloinen puhe sitä myös saksalaisen mielestä? Entä kuinka pitkälti puhujien yhteinen äidinkieli vaikuttaa puheen sujuvuuteen? Melko sujuva saksankielinen puhe kahden suomea äidinkielenään puhuvan oppilaan välillä saattaisi olla hyvinkin erilaista, mikäli toinen osapuoli puhuisikin saksaa äidinkielenään. Viimeisessä luvussa tiivistän ja jäsennän tutkielmani lopputulosta ja vastaan tutkimuskysymyksiini. Nykyisten opetussuunnitelmien painottama käsitys vieraiden kielten oppimisen ja opettamisen tavoitteesta toteutuu tässäkin tutkielmassa hyvin: vieraskielisessä puheessa saa tulla virheitä, kunhan ne eivät haittaa tuotoksen ymmärrettävyyttä. Kielellisistä vaikeuksista johtuvilla tauoilla ja epäröimisellä on kielioppivirheitä suurempi vaikutus puheen sujuvuuteen.

The purpose of this study was both to establish Finnish geography teachers' experiences on and opinions of the active teaching method flipped classroom, and to examine the impact of the method on high school students learning outcome in natural geography. The aim was to aquire information on how familiar geography teachers are with flipped classroom and what qualifications they have on using an active teaching method that requires technological knowledge. The experiences and opinions about flipped classroom of geography teachers (n=49) were charted using an e-mail survey. The teaching experiment (n=32) was implemented as a field experiment in a first year geography class at a high school in Southern Finland. The results were analysed using a statistical analysis program and presented through graphs and citations. The survey shows that Finnish geography teachers are familiar with flipped classroom but that only a few of the respondents use the method in their work. The most common excuses among the teachers for not using flipped classroom, or not being interested in learning new teaching methods, is a lack of time and resources. The teachers' technology skills are good and they agree on the fact that geography education is better when technology is implemented in the classroom. The teaching experiment shows that the teaching method used didn't affect the students' learning outcomes substantially but a small negative impact was nevertheless shown. Active education methods need to be implemented in the Finnish classrooms in order to meet the goals of the new curriculum. Digitized matriculation examinations, new curricula and a new distribution of courses places new demands on geographical education. Geography is, fortunately, a subject that easly allows different educational ideas and methods to be used.

This thesis introduces, demonstrates, and evaluates a custom VR training content logic modeling approach, the VUTS method we have created. We inspect the content creation needs from the point of view of the occupational safety training focused VR platform, Virtuario™, developed at The Finnish Institute of Occupational Health. We review flow-based programming and Statecharts as comparison points to our approach and analyze techniques of secondary notation for their suitability for our needs. To define and evaluate our created hierarchical, visually representable flow approach, we use methods of design science to first define what we expect from an artifact that enables scalable, modular, and visualizable VR training content logic modeling: We test the artifact against requirements dictated by the pedagogical substance, software architecture development, and sustainable VR training content creation. We define the requirements for the artifact and test our developed approach against them by constructing real-life training scenarios utilizing the approach. We evaluate how this approach fares as the artifact to satisfy our set requirements. This thesis shows how our approach satisfies all the set requirements, is implementable within Unity3D game development platform, and is suitable for the content creation needs of Virtuario™.

Fragaria x ananassa is a widely appreciated berry with its production growing all around the world. Thus, there will be a huge demand for strawberry breeding in the future especially since the climate change is casting an extra shadow upon the growing conditions which is also why there is a need for better understanding of different cultivar types. There are everbearing and seasonally flowering cultivars of both Fragaria x ananassa and Fragaria vesca. The seasonally flowering types such as ʻHapilʼ flower once during the growing season whereas everbearing types such as ʻCalypsoʼ flower for a longer period. The gene behind the change in the flowering habit has been tracked to the photoperiodic pathway of F. vesca although the gene behind the trait in F x ananassa remains unknown. The aim of this project was to compare flowering and vegetative responses of in vitro propagated everbearing F x ananassa cultivar ʻCalypsoʼ and seasonally flowering ʻHapilʼ in long and short day photoperiodic conditions in order to find out differences between everbearing and seasonally flowering cultivars. This was done by collecting data from phenotype observations linked to the vegetative and generative stages of the development of strawberries. The phenotype data was then combined with gene expression data of FaSOC1, FaTFL1, FaGA20ox4 and FaAP1 which are genes known to work on the photoperiodic pathway that regulates the switch between the vegetative and generative development of both F x ananassa and F. vesca. In addition, the expression of an everbearing phenotype associated gene FaFT2 was analysed. This study was a part of a larger project aimed to find out the genetic basis for the everbearing habit of F x ananassa. Part of the ʻCalypsoʼ plants were induced to flower already during the acclimatization period and the rest at the very beginning of the treatment period which then caused differential flowering times between the ʻCalypsoʼ groups. Short day grown ʻHapilʼ was induced to flower between weeks three and six whereas long day grown ʻHapilsʼ remained vegetative. Phenotypic observations were also backed up by the expression of FaTFL1 and FaAP1. Instead the FaSOC1 expression was repressed in short day conditions more than in the long days regardless of the cultivar type. ‘Calypsos’ were capable of producing runners regardless of photoperiod or flower induction. Consequently the runner production seemed to be regulated by factors outside of the photoperiodic pathway. However, the expression of runnering associated FaGA20ox4 was low and variable due to the sampling strategy. Interestingly most of the axillary meristems of short day grown ‘Hapils’ remained dormant for an unknown reason. Expression of FaFT2 was low on the apical meristems and further support for the role of the gene in everbearing phenotype was not found.

This study is about translocal marriage and gender relations of the Bhil communities living in Rajasthan, India. It examines how the seasonal and circular migration of men alters gender relations and the role and status of women in terms of division of labour, decision making, social responsibilities and mobility. The study is based on five month’s fieldwork in the villages of Dungarpur district in southern Rajasthan, where rural-urban migration is prevalent. The main research methods used were semi-structured interviews and participant observation. Theoretically the study draws from the works of scholars who understand kinship, gender and space in processual terms. Janet Carsten’s idea that kinship relations are made through practices as well as McKim Marriott and Ronald Inden’s theory of Indian personhood, which suggests that Indian persons should be seen as dividuals (not individuals) formed through interpersonal contacts, are central to the this study’s approach toward understanding marriage and gender. The study also looks at the ways in which space and gender are produced through mutual processes as well as the meaning of the house to the marital relationship in the Bhil communities living in Dungarpur. The key concept of this study is gender complementarity, which defines the roles of the husband and wife in India, and usually leads to the formation of separate gendered spheres and roles. The study demonstrates how the gendered division of labour in Dungarpur is flexible and suggests that it is best understood in terms of fluid complementarity, whereby the husband and wife engage in gendered, but flexible practices to maintain their house, through which the relationship between them is maintained. Migration increases the work-load of the women who stay in the villages as they take responsibility of all the household work and increasingly of the agricultural work. They also maintain the social relationships in the village and take up tasks that used to belong to men such as going out to markets. Changes in decision-making practices vary according to whom women share their house with. The study suggests that the fluidity of the complementarity in the marital relationship in Dungarpur facilitates the flexible reorganizing of work. The increased responsibilities and mobility of women should be seen in the framework of fluid complementarity as the new practices they engage in are incorporated as part of the contributions they make to the house they share with their husbands. The house in the village is also important for belonging to the village community and being part of its reciprocal relationships, both of which are important objectives to the translocal households in Dungarpur.

Fluid inclusion studies on pegmatitic bodies are performed to gain insight on the conditions during the formation of the pegmatites as FIs can be seen to directly mirror the fluids that were present during the formation of, most commonly, the quartz in the pegmatite. Continued progress in the methodology of measurements specifically of HFSE from FIs with relatively new methods Laser Ablation – Inductively Coupled Plasma – Mass Spectrometry enables us to measure elements that previously have not been able to be quantified. The study reports the pressure-temperature conditions and trace-element compositions of the two pegmatite bodies Altim and Tamanduá formations using microthermometry and LA-ICP-MS on fluid inclusions and shows the major and trace-element composition of the muscovite and feldspars with Electron Probe Microanalyzer (EPMA) and LA-ICP-MS respectively. The rare-element pegmatite bodies Altim and Tamanduá are located within the Borborema Pegmatite Province (BPP) in North-eastern Brazil. The BPP is emplaced within the Northern Domain (Northern Tectonic Sub-Province) of the Borborema Province as a 75 by 150 km large area trending NNE-SSW direction, along the eastern part of the Seridó belt. The rare-element pegmatites are considered to have been formed from the highly undercooled residual melts of the granitic intrusions. The G4 leucocratic pegmatoid granite and the GR3A and GR3B pegmatitic granites are considered to be the source of the pegmatites in the BPP as their ages are the closest match to the 509–525 Ma age measured from the pegmatites. The fluid inclusion analyses were performed on the quartz from the different zones (I–IV) of the pegmatite bodies where zone I is the outermost zone and zone IV the quartz core and from the euhedral quartz found from miarolitic cavities in the pegmatite. The Altim samples are mostly fluid rich, L 80% + V (+ S) (L:Liquid; V:Vapor; S:Solid) inclusions and some of the larger (primary) inclusions within the euhedral quartz samples show multiple S. The Tamanduá samples show larger diversity of Fluid Inclusion Assemblages (FIA); aqueous-carbonic, monophase vapour, vapour-rich two-phase and FIA with immiscible liquids (possible phase separation). The immiscible liquids have possibly been formed through boiling of the fluids within the pegmatite providing a possible deposition mechanism for the columbite-tantalite ore minerals found in the Tamanduá locality. The two pegmatite bodies have clearly different major and trace-element compositions with specifically elevated Zn content in the Altim pegmatite body which clearly defines the two pegmatite bodies as two different formations. Furthermore, the salinities for the two pegmatite bodies have a clear division with low–moderate aqueous-carbonic FI in the Tamanduá and moderate–high salinities in the Altim pegmatite body. The two pegmatite bodies appear to have no connection to each other through a connected evolutionary history and the Tamanduá pegmatite appears to be the more highly fractionated of the pegmatites. LA analyses on fluid inclusions provided trace-element data for the previously poorly reported HFSEs Nb and Ta showing concentrations of 0.1–3.2 ppm (excluding extreme outliers) with Nb/Ta average abundance ratios between 1.5 and 3.5. The highest concentrations of Nb and Ta directly correlating with the highest concentrations of Al.

Diblock copolymers, poly(lactide)-block-poly(2-isopropyl-2-oxazoline) (PiPOx-b-PLA) and n-octadecyl poly(2-isopropyl-2-oxazoline) (PiPOx-C18), were characterized using the steady-state fluorescence with two fluorescence probes, pyrene and (1,6-diphenyl-l,3,4-hexatriene) (DPH), to investigate the core structure of the particles formed by the polymers. The two enantiomers of PiPOx-b-PLA, which are PiPOx-PLLA and PiPOx-PDLLA, reflected very different features in terms of polarity of the micellar core and the partitioning equilibrium constants of pyrene (Kv). This suggests that the core of the particles formed by PiPOx-PDLLA has higher polarity due to high water content in the range of the polymer concentrations from 0.03 g/L to 3 g/L, and more pyrene molecules are bound to the particles. Furthermore, the core of the particles formed by PiPOx-PDLLA reveals rigidity lower than that of PiPOx-PLLA, which is supported by the low anisotropy value (r) of DPH. r did not change upon heating from 15 ⁰C to 65 ⁰C for the PiPOx-PLLA particles. A slight decrease of r occurred above 50 ⁰C for the PiPOx-PDLLA particle. The PiPOx-C18 micelles exhibit higher critical micellar concentration (CMC), smaller Kv, and softer core in comparison to the PiPOx-b-PLA micelles. These differences owe to the nature of the alkyl chain end. Loading and release of a hydrophobic drug, curcumin, to/from the PiPOx-PLLA and PiPOx-PDLLA micelles were investigated by means of the steady-state fluorescence. The release test was conducted using the dialysis bag method. The PiPOx-PDLLA particles encapsulated more curcumin with encapsulation efficiency (EE) value being 98% while the curcumin-to-polymer ratio was 1:20. Curcumin intake of the PiPOx-PLLA particles was lower under the same condition (EE = 56%). The PiPOx-PDLLA particles show excellent ability of trapping curcumin. PiPOx-PDLLA bear 70% of curcumin inside the dialysis bag after 50 h, whereas 40% of curcumin was discharged from dispersions of PiPOx-PLLA. Precipitation of curcumin was observed in presence of PiPOx-PLLA in 4 days. No curcumin precipitating from the PiPOx-PDLLA dispersion occurred and a decrease in the intensity of curcumin owed to the degradation of curcumin. Finally, all the phenomena observed are well illustrated by the hypothesis of the morphology of the particles formed by PiPOx-PLLA and PiPOx-PDLLA. The particle formed by PiPOx-PDLLA consists of a loose hydrophobic core with hydrated tails extending to the aqueous phase, whereas the core of PiPOx-PLLA particle is dense.

Kohdennettuun PET-kuvantamiseen sopivia spesifisiä radiolääkeaineita on kehitetty viimeisen kymmenen vuoden aikana aktiivisesti. Tiettyyn reseptorityyppiin sitoutuvien biomolekyylien käyttö kuvantamisessa sujuvoittaa syöpien diagnosointia ja nopeuttaa hoitosuunnitelmia. Tällaisia molekyylejä ovat muun muassa vasta-aineet, peptidit ja oligonukleotidit. Biologisesti aktiivisia molekyylejä on pitkään radioleimattu radiometalleilla, mutta tarve 18F-radioleimauksille on noussut radionuklidin positroniemissio-ominaisuuksien takia. Biomolekyylien radiolääkeainekehityksessä kulmakiveksi on noussut makromolekyylien herkkyys tyypillisille 18F-radio-leimausolosuhteille. Biomolekyylejä voidaan radioleimata joko suoraan biomolekyyliin tai epäsuoraan prosteettiseen ryhmän avulla. Kliinisesti käytössä jo pitkään olleita 18F-radiolääkeaineita, kuten [18F]fluori-deoksi-glukoosi ([18F]FDG) ja [18F]-N-sukkinimidyyli-fluori-bentsoaatti ([18F]SFB), on hyödynnetty PET-kuvantamisessa biokonjugoituna sopivaan peptidiin. Isotooppiseen 19F-18F vaihtoreaktioon (IEX, engl. isotopic exchange) soveltuvat prosteettiset ryhmät soveltuvat hyvin suoraan biomolekyylien radioleimauk-seen, kun ne on valmiiksi biokonjugoitu molekyylin klik-reaktiolla. Tällaisia prosteettisia ryhmiä ovat muun muassa Si-18F-, B-18F- ja Al-18F-sidoksia sisältävät molekyylit. [18F]Fluoriboraatit ovat osoittautuneet hyödyllisiksi työkaluiksi peptidien 18F-leimaukseen. Erityisesti alkyynirakenteista kahtaisionista [18F]alkyyliammonium-metyylitrifluoriboraattia ([18F]AMBF3 eli [18F]1) on radioleimattu biokonjugoituna useaan eri peptidiin hyvällä in vivo stabiilisuudella. [18F]1 biokonjugointi peptidiin perustuu kuparikatalysoituun atsidi-alkyyni-sykloadditioon. Tämän maisterin-tutkielmatyön tarkoituksena oli optimoida automatisoitu radiosynteesi [18F]1:lle. Lisäksi työssä määritettiin radioleimausolosuhteet kupa-rikatalysoidun atsidi-alkyyni sykloadditiossa muodostetulle trifluoriboraatin ja tetratsiinin johdannaiselle, [18F]AMBF3-PEG4-mTz:lle ([18F]F2). [18F]1 syntetisoitiin kaksivaiheisella synteesillä booripinakoliesterin substituutioreaktiolla, minkä jälkeen booripinakoliesteri fluorattiin trifluoriboraatiksi kaliumbifluoridilla, KHF2, 72 % saannolla. [18F]2 syntetisoitiin [18F]1:sta ja mTz-PEG4-atsidista kahden tunnin kuparikatalysoidulla klik-reaktiolla huoneenlämmössä 63 % saannolla. Molemmat prosteettiset ryhmät 18F-radioleimattiin IEX-reaktiolla pyridatsiini-HCl-puskuriliuoksessa (1.0 M, pH 2.0), johon radioaktiivinen [18F]fluoridi lisättiin µQMA-patruunasta konsentroituna 0,9 % NaCl-liuoksessa 10-20 µl:ssa. [18F]1 radioleimattiin toistuvasti automatisoidulla radiosynteesillä 47 % radiokemiallisella saannolla (RCY) 99,9 % puhtaudella radio-TLC-määrityksen perusteella (TLC, Thin Layer Chromatography = Ohutlevykerroskromatografia). [18F]2 radioleimattiin manuaalisella pipetoinnilla toistettavasti kohtuullisella RCY:llä 23-38 % puhtausluokassa 95-99,2 %. Molaariset aktiivisuudet (MA) olivat suoraan verrannollisia käytettyyn lähtöaktiivisuuteen: esimerkiksi yli 1 GBq lähtöaktiivisuudella [18F]1:n MA oli vastaavasti 1,12-1,22 GBq/µmol. Merkkiaineiden lipofiilisuusmääritysten perusteella LogD-arvoiksi saatiin: [18F]1:lle -1,28 ± 0,33 ja [18F]2:lle -0,43 ± 0,25. [18F]1 toimii hyvänä prosteettisena ryhmänä peptidien 18F-radioleimauksessa useisiin eri kuvantamiskäyttötarkoitukseen. Sen farmakologisia ja toksikologisia profiileja on tosin vielä tutkittava ennen kliinistä käyttöön ottoa. Tutkielmassa optimoitiin radiosynteesi, joka mahdollistaa myös muiden potentiaalisten trifluoriboraattien 18F-radioleimauksen säteilyturvallisesti. [18F]Fluoridin konsentrointi on radiosynteesin haastavin vaihe, joka voitaisiin korvata sopivilla vaihtoehtoisilla menetelmillä vielä tehokkaammaksi kuin µQMA-patruunalla.

Hoitamaton karies on yksi yleisimmistä sairauksista maailmanlaajuisesti. Siksi karieksen pysäytyshoito on tärkeää, koska sillä pyritään estämään uusien kariesvaurioiden muodostumista ja olemassa olevien vaurioiden etenemistä. Oikein toteutetulla pysäytyshoidolla voidaan välttää hampaan paikkaaminen, jossa menetetään omaa hammaskudosta. Tietoa kariesprosessista ja sen hallintakeinoista on tarpeellista lisätä etenkin potilaille jo varhaisessa vaiheessa. Kariesvaurio muodostuu, kun suun bakteerit käyttävät ruoan hiilihydraatteja ravintonaan ja tuottavat aineenvaihdunnassaan happoja. Tuotetut hapot johtavat hampaan mineraalien liukenemiseen. Fluoridin kariesprosessia hidastava vaikutus on tiedetty jo vuosikymmenten ajan. Fluoridi edesauttaa mineraalien saostumista hampaan pintaan ja hidastaa mineraalien liukenemista. Fluoridituotteiden yleistyneen käytön johdosta karieksen esiintyvyys on vähentynyt selkeästi. Fluoridituotteita voidaan käyttää itsenäisesti, kuten hammastahnaa tai suuvettä, tai ne annostellaan suunterveydenhuollon ammattihenkilön puolesta. Erilaiset fluoridituotteet estävät uusien kariesvaurioiden muodostumista lähes samalla tehokkuudella eli yksittäinen tuoteryhmä ei ole ylitse muiden. Lisäfluoridituotteita voidaan määrätä esimerkiksi potilaalle, jolla on korkea riski hampaiden karioitumiseen. Tämän syventävän tutkielman tavoitteena on selostaa tarkemmin, miten fluoridin käytöllä voidaan vaikuttaa kariesprosessiin, sekä esitellä yleisimmin käytössä olevia fluoridituotteita ja niiden tehoa karieksen hallinnassa. Tarkoituksena on tuottaa maallikollekin ymmärrettävä tietopaketti karieksesta ja fluoridista. Tutkielma on aihetta esittelevä ja kuvaileva tekstikokonaisuus. Tutkielman materiaali on kerätty alan oppikirjallisuudesta, aihetta tutkivista artikkeleista sekä THL:n ja WHO:n sivustoilta ja Käypä Hoito -suosituksista.

I demokratins ständiga flöde har två huvudsakliga modeller stått ut: den representativa demokratin och den direkta demokratin. Men en relativt ny och mindre bekant demokratimodell, kallad flytande demokrati, har börjat ta plats på scenen. Medan den representativa och direkta demokratin har långa historiska traditioner, framstår den flytande demokratin som ett fräscht alternativ på dagens utmaningar och behov. Den framstående politiska teoretikern Robert Dahl föreslog fem kriterier för att bedöma demokratier: lika rösträtt, effektivt deltagande, upplyst förståelse, kontroll över dagordningen och allomfattande medborgarskap. I ljuset av dessa kriterier har nyfikenheten i denna avhandling riktats mot om den flytande demokratin, med sin flexibilitet och anpassningsförmåga, kan överträffa sina föregångare. För att väga fördelarna och nackdelarna med de olika demokratimodellerna har jag genomfört en litteraturöversikt och idealtypsanalys, med särskild uppmärksamhet på den flytande demokratin. Genom att använda strategiskt utvalda sökord samlade jag material systematiskt in från olika akademiska tidskrifter, böcker och artiklar. Målet med detta arbete var inte bara att sammanfatta befintlig kunskap utan också att identifiera kunskapsluckor och områden där framtida forskning kan vara givande. Jag använde en idealtypsanalys som en teoretisk ram för att förtydliga förståelsen och jämförelsen av de olika demokratimodellerna. Genom denna analys kunde jag tydliggöra och framhäva varje modells distinkta egenskaper, särskilt med avseende på de fem demokratikriterierna som föreslagits av Robert Dahl. Analysen visar att även om varje demokratimodell har sina specifika styrkor och svagheter, uppvisar den flytande demokratin en spännande potential att förena det bästa av både den direkta och representativa demokratimodellen. Trots denna potential påpekar avhandlingen behovet av mer omfattande forskning och empiriska bevis för att fullt ut utvärdera och förstå den flytande demokratins kapacitet. Även om den flytande demokratin verkar lovande när den utvärderas utifrån Dahls demokratikriterier, betonar denna studie vikten av att närma sig ämnet med en öppenhet och vetenskaplig noggrannhet. Denna avhandling fungerar som en introduktion, men jag anser att den fortsatta utforskningen av den flytande demokratin, dess potential och dess utmaningar, är avgörande för den demokratiska teorins och praktikens utveckling.