Browsing by Title

Tutkimuksen tavoitteena on tutkia tuoretta aihetta kotimaisen uskonnollisuuden kentällä ja päivittää aiempaa satanismitutkimusta. Tutkimuksen kohteena ovat saatanakuva ja itsensä kehittäminen vuonna 2006 perustetussa Azazelin tähti-nimisessä okkulttis-filosofisessa seurassa. Työ edustaa kotimaisen vasemman käden tien hengellisyyden ja satanismin tutkimusta – laajemmassa mielessä länsimaisen esoterian ja uususkonnollisuuden tutkimusta. Tutkimusmenetelminä ovat tekstiaineiston ja haastattelujen systemaattinen analyysi. Työ on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jossa haastatellaan kymmentä seuran jäsentä. Tutkimuksen keskiössä on hermeneuttinen kehä, jolle tässä tutkimuksessa on keskeistä uuden ymmärryksen taustalla olevan esiymmärryksen asteittainen muuttuminen uuden ymmärryksen ja tulkinnan kautta. Haastattelujen lisäksi aineistona on kirjallisuus, internet lähteet ja seuran jäsenten radiohaastattelut. Livehaastatteluissa käytetään puolistrukturoitua teemahaastattelua, joka antaa tilaa vuorovaikutukselle. Niiden lisäksi käytetään sähköisiä haastatteluja. Satanismi ja saatananpalvonta kytkeytyvät monen informantin vastauksissa toisiinsa, joka on tyypillistä teistiselle satanismille. Tätä kenttää on tutkittu akateemisesti vain vähän. Informanttien maailmankuva paljastuu synkretistiseksi ja ihmisyyden kehityspotentiaaliin positiivisesti suhtautuvaksi. Tutkimustulosten mukaan kirkkojen ja median välittämä negatiivinen saatananpalvontakuva ei edusta objektiivista todellisuutta Azazelin tähden kohdalla. Kuuluakseen seuraan ei tarvitse olla satanisti. Seuran toiminnassa mukana on niin tieteen kuin hengellisyyden edustajia. Moni informantti rinnastaa Saatanan muiden kulttuurien jumaluuksiin, kuten hindulaiseen Shivaan. Azazelin tähti näyttäytyy kuvaavana esimerkkinä uususkonnollisesta ajattelusta, jolle leimaa antavaa on synkretistinen ote – merkityksessä, että uskontoja vertaillaan toisiinsa ja myös uudelleentulkitaan. Seura on vahvasti teosofispohjainen, jossa ykseyden ideaa korostetaan dualistisen kahtiajaon sijaan. Vasemman käden tiestä ja musta magiasta puhutaan uudessa kontekstissa puhdistettuna negatiivisista konnotaatioista.

Työelämän jatkuvat muutokset ja monimutkaisuus asettavat johtajuudelle haasteita. Itsensä johtamisen avulla yksilöiden on mahdollista toimia tehokkaasti työelämässä ja selviytyä jatkuvan muutoksen keskellä. Sen vuoksi itsensä johtamiseen onkin viime aikoina kiinnitetty yhä enemmän huomiota ja siitä on muotoutunut uudenlainen johtamisen laji perinteisten johtamisteorioiden rinnalle. Itsensä johtamista tukemalla voidaan vaikuttaa yksilön itseohjautuvuuteen ja kokemukseen autonomiasta. Näin itsensä johtamista tehostamalla voidaan saavuttaa parempia tuloksia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on vastata johtamisympäristön muutokseen itsensä johtamisen hyödyntämisen avulla. Tutkimus tarkastelee itsensä johtamista Manzin luoman Self-Leadership-konseptin kautta ja tarkoituksena on luoda selkeä kokonaiskuva tästä itsenäisestä ja todella tärkeästä johtajuusteoriasta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää millä tavalla yksilöt ilmentävät itsensä johtamista omassa työssään ja mitä keinoja he käyttävät johtaessaan itseään. Tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen. Tutkimus on toteutettu kirjallisuuskatsauksena kokoamalla erilaisia itsensä johtamista ilmentäviä teorioita yhteen. Tutkimus toteutettiin teemahaastattelujen avulla ja aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Haastattelut tehtiin kahdeksalle henkilölle, jotka kaikki ilmensivät itsensä johtajuutta omassa työelämässään. Kukin haastateltava työskenteli erilaisessa organisaatiossa erilaisissa työtehtävissä. Haastattelujoukko myös edusti eri ikäryhmiä. Haastatteluissa oli apuna valmis haastattelurunko, jossa itsensä johtamista käsiteltiin viiden eri teeman avulla. Nämä teemat ovat motivaatio, itseohjautuvuus ja autonomia, minäpystyvyys ja tavoitteet, palaute sekä organisaation tuki. Teemat on johdettu itsensä johtamisen teoreettisesta viitekehyksestä. Tutkimus osoitti, että yksilöt harjoittavat itsensä johtamista hyödyntämällä erilaisia itsensä johtamisen strategioita. Itsensä johtaminen vaikuttaa olennaisesti yksilöiden suoritukseen ja lisäksi se hyödyttää myös organisaatioita työtehokkuuden kasvun myötä. Itsensä johtamisen avulla yksilön toiminta tehostuu ja yksilö pystyy myös itsensä johtamisen strategioiden avulla paremmin säätelemään omaa toimintaansa ja vaikuttamaan itseensä. Haastateltavat henkilöt olivat joukko itsensä johtamisen strategioita hyödyntäviä yksilöitä, jotka pyrkivät asettamaan itselleen haastavia tavoitteita ja seuraamaan toimintansa tuloksia esimerkiksi palautteen avulla. Lisäksi he olivat sisäisesti motivoituneita ja pyrkivät alati kehittämään itseään ja omia taitojaan. Organisaatioiden tulisi tukea työntekijöiden tarpeita sekä itsensä johtamista ja näin voidaan saavuttaa parempi tuottavuus. Tutkimustulokset osoittivat, että yksilön autonomian tukeminen lisäsi haastateltavien motivaatiota ja näin työ koettiin todella mielekkääksi. Työtehtävät itsessään motivoivat ulkoisten kannustimien sijaan. Tutkimus tarjoaa ensiarvoisen tärkeää tietoa itsensä johtamisen hyödyntämisestä yksilöllisesti ja lisäksi sen avulla kiinnitetään huomio organisaation kokemaan hyötyyn itsensä johtajuudesta. Itsensä johtaminen on tärkeä prosessi ja se ansaitsee tulla vieläkin tarkemmin tutkituksi tulevaisuudessa. Itsensä johtaminen tarjoaa työkaluja yksiöiden työtehokkuuden ja työssä viihtyvyyden tarkastelemiseen. Itsensä johtamisesta hyötyy näin yksilön lisäksi myös organisaatio. Tutkimus osoitti, että itsensä johtamisesta luotu teoreettinen viitekehys ilmentää itsensä johtamista ja erilaisten strategioiden avulla on mahdollista vaikuttaa itseensä, jotta haluttu lopputulos saavutetaan onnistuneesti ja tehokkaasti. Ilman itsensä jatkuvaa tiedostamista ja omien taitojen kehittämistä ei ole mahdollista selviytyä työelämän jatkuvien muutoksien keskellä.

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia tarinoita rahapeliongelmasta selviytyneet kokemuksestaan kertovat ja minkälaiset kulttuuriset tarinamallit näiden kertomusten takana vaikuttavat. Rahapelaamisen aiheuttamista ongelmista ja ongelmapelaamisesta puhutaan suomalaisessa mediassa ja kahvipöydissä edelleen vähän verraten alkoholiongelmaan. Ongelmapelaajat kokevat itse usein, että heidän ongelmaansa ei tunnisteta tai oteta todesta. Tällä tutkimuksella on haluttu tehdä ongelmapelaajien tarinaa tunnetummaksi ja laajentaa ongelmapelaajista kerrottavien tarinoiden kulttuurista tarinavarantoa. Ongelmapelaamiseen haluttiin tässä tutkimuksessa tuoda uudenlaista kulttuurintutkimuksen näkökulmaa. Sairausdiskurssin sijaan pelaamista tarkasteltiin uskonnonkaltaisena merkitysjärjestelmänä, johon ihminen voi orientoitua tai kääntyä ja josta hän voi orientoitua pois. Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus, jossa käytettiin etnografisia menetelmiä: havainnointia ja haastattelua. Tutkimusta varten havainnoitiin viittä pelaajien vertaistukiryhmää. Lisäksi havainnoitiin kuutta virtuaalista vertaistukiryhmää. Haastatteluaineisto koostui kahdesta osasta: toinen puoli haastatteluaineistoa oli kasvokkain toteutetut teemahaastattelut, toinen puoli virtuaalisessa ympäristössä tehdyt teemahaastattelut. Haastateltavia oli yhteensä 16, joista 11 oli kasvokkaisia ja 5 virtuaalisia. Haastattelut analysoitiin narratiivisesti, juonentaen ja yhdistellen haastateltavien kertomuksista kolme tarinatyyppiä. Tyypittelyssä käytettiin erottelevina tekijöinä peliongelmalle kertomuksissa annettuja syitä ja peliongelmaan löydettyä ratkaisua. Pelaajien kertomuksia tarkasteltiin myös arvojen ja moraalisen arvioinnin kannalta. Aineistosta löydetyt tarinatyypit olivat Itsensä löytäjät, Järkeilijät ja Turvaverkon rakentajat. Itsensä löytämisen tarina oli keski-ikäisten naisten kertoma. Tarinan kulttuurisena tarinamallina oli nimensä mukaisesti itsensä uudelleen löytäminen, jota voi verrata valaistumisen tai jälleensyntymisen kokemukseen. Tällaisen elämänmuutoksen ja uudelleenorientoitumisen voi rinnastaa voimakkuudeltaan uskonnolliseen kääntymykseen. Nuorten miesten kertoman Järjen ääni -tarinan eetoksena oli ihmisen kyky hallita luontoaan järjen avulla. Tarina näytti myös toistavan useimmissa kulttuureissa miehille varattua sankarimyyttiä. Turvaverkkotarinan kulttuurinen tarinamalli pohjasi kristinuskon ydinajatukseen lähimmäisen rakkaudesta ja anteeksiannosta. Tarinassa arvotettiin pahaksi yksinäisyys ja yksin pärjäämisen eetos, ja hyväksi anteeksianto ja rohkeus myöntää oman tuen tarve. Itsensä löytämisen tarina ja Järjen ääni -tarina olivat selkeästi sukupuolittuneita ja ikäjakautuneita. Turvaverkkotarinassa oli tarinatyypeistä eniten sisäistä vaihtelua sekä sukupuolessa että iässä. Kulttuurin tarjoamat perinteiset sukupuoliroolit toistuivat aineiston kertomuksissa: nuoret miehet toistivat kerronnassaan sankarimyyttiä siinä missä keski-ikäiset naiset kertoivat paenneensa ikuista huolehtijan ja vastuunkantajan roolia pelaamiseen. Myös tunteista puhuminen ja itsensä tutkiskelu näyttää tarinamallien vahvan sukupuolittumisen perustella olevan edelleen kulttuurisesti hyväksyttävämpää naisille kuin miehille. Haastatteluaineistossa näkyi myös pilkahduksia pelaamisen uskonnollisesta ulottuvuudesta ja pelimaailman luomasta toisesta todellisuudesta, jonne pelaajat pakenevat ja josta he hakevat ontologista turvaa yksinäisyyteensä ja ahdistukseensa.

Tutkielmassa tarkastellaan sosiaalitieteiden maisteriopiskelijoiden kuvauksia heidän opintojen aikaisesta urasuunnittelustaan. Työmarkkinoiden epävarmuuden ja työn muutoksen vuoksi erityisesti generalistialojen opiskelijoiden on aiemmin todettu olevan hankalaa suunnitella omaa uraansa. Tutkielman tavoitteena on tarkastella sitä, miten opiskelijat pyrkivät puheessaan vastaamaan heihin kohdistuviin urasuunnittelun odotuksiin ja millaisia kuvauksia urasuunnittelulle ja toimijuudelle urasuunnittelun kontekstissa rakentuu. Tutkielman teoreettis-metodologinen lähestymistapa on laadullinen asennetutkimus, minkä lisäksi tutkielma nojaa relationaaliseen ja retoriseen sosiaalipsykologiaan sekä sosiaaliseen konstruktionismiin. Aineisto koostuu yhdeksän yhteiskuntapolitiikan ja sosiologian opiskelijan haastatteluista. Opiskelijoiden puhetta tarkastellaan itse-esityksinä ja teoreettisinä analyysikäsitteinä hyödynnetään lisäksi tulkintarepertuaarin ja toimijuuden käsitteitä. Analyysin perusteella todetaan, että urasuunnittelu rakentuu opiskelijoiden puheessa monitulkintaisena ilmiönä. Lisäksi todetaan, että kaikki opiskelijat hyödyntävät omaa urasuunnitteluaan arvottavassa puheessa sekä ilmaisullisen individualismin että utilitaristisen individualismin tulkintarepertuaaria. Näistä ensimmäisessä korostuvat tehtyjen valintojen kohdalla kiinnostusten seuraaminen ja itsen toteuttaminen, kun taas jälkimmäisessä painotetaan valintojen kautta saatuja hyötyjä suhteessa omiin tavoitteisiin ja tulevaan uraan. Haastateltavien toimijuus rakentuu aineistossa edelleen erilaisena sen mukaan kumpaa tulkintarepertuaaria he ensisijaisesti hyödyntävät omien valintojensa kuvauksessa sekä riippuen siitä kuvaavatko he valintojensa kautta voivansa profiloitua jonkin tietyn aihepiirin osaajina. Erilaisia aineistosta tunnistettuja toimijuustyyppejä ovat tavoiteorientoitunut toimijuus, toimijuus geneerisen osaamisen hankkimisena, toimijuus itsen toteuttamisena ja toimijuus osaamisen tunnistamisena. Opiskelijoihin kohdistuva odotus omaa uraa ohjaavien valintojen aktiivisesta tekemisestä opintojen aikana merkityksellistyi aineistossa ensisijaisesti utilitaristisena uran optimointiin tähtäävänä tavoiteorientoituneena toimijuutena. Muuttuvien työmarkkinoiden ja yksilöityvien urapolkujen kontekstissa voi olla, että juuri konkreettisten valintojen kautta työllistyvyyden optimointiin tähtäävä urasuunnittelu koetaan vaikeana. Sen sijaan oman osaamisen tunnistamisena rakentunut toimijuus näyttää aineiston valossa linkittyvän joustavuuteen uraa koskevia valintoja tehdessä. Tässä toimijuustyypissä korostuvat erilaisten valintojen kautta saatujen hyötyjen ja osaamisen monipuolinen ja jatkuva reflektointi sekä kyky sanoittaa omaa osaamista tarvittaessa eri tavoin ja tilannesidonnaisesti.

Itseohjautuvien autojen kehittyessä niiltä oletetaan turvallisempaa liikennekäyttäytymistä kuin ihmiskuskeilta. Itseohjautuva järjestelmä voi käsitellä tietoa nopeammin kuin ihminen, mutta kun vastassa on onnettomuustilanteiden aiheuttamat moraaliset ongelmat, ei oikeudenmukaisesti toimivaa järjestelmää ole helppo rakentaa. Moraaliset ongelmat nousevat varsin tärkeäksi kysymykseksi tilanteessa, jossa itseohjautuvan auton tulee päättää mitä tehdä onnettomuuden sattuessa. Kun kyseessä on hengenvaarallinen tilanne, on vaikea ohjelmoida miten auton tulisi toimia. Samoja ongelmia on pohdittu moraalikonekokeen ja ADC-mallin kautta, jonka myötä käyttäjät on laitettu vastaamaan miten itseohjautuvan auton tulisi toimia ongelmatilanteessa. Vastauksia analysoimalla voidaan päätellä, miten inhimillisen moraalikäsittelyn ja intuition voisi ohjelmoida itseohjautuvalle autolle. Moraaliongelmien lisäksi itseohjautuvassa järjestelmässä löytyy myös teknologisia puutteita, esimerkiksi miten auton ympärillä olevaa ympäristöä pystytään mallintamaan hankalissa sääolosuhteissa, kuten sumussa tai sateessa. Lisäksi itseohjautuvaa teknologiaa kohtaan on huomattu selkeää käyttäjävastarintaa ja ennakkoluuloja, jotka vaikuttavat uuden teknologian käyttöönotossa. Silti itseohjautuvat järjestelmät ovat kehittyneet paljon viimeisen 20 vuoden sisällä ja monet autonvalmistajat ja tutkimuskeskukset ovat valmiita keksimään ratkaisuja näihin haasteisiin ja kehittämään urbaaneissa olosuhteissa toimivan ja moraalisesti oikein toimivan itseohjautuvan auton.

Self-regulated learning (SRL) is a goal-oriented process in which the learner monitors and regulates his or her own learning. Meta-skills of learning such as SRL are important both in formal education and in professional development taking place in working environments. For the teaching profession, it is crucial that teacher education supports its students' abilities to critically reflect on and research and develop their own work. In short, teachers need competences for continuous professional learning. This master's thesis analyzes the connection between student teachers' SRL and competences in continuous professional learning. SRL was defined as forethought of learning, learning strategies, and learning skills. Competences in continuous professional learning were constructed on an understanding of the teacher as a professional capable of researching and developing his or her work. Because there are structural and content differences between class and subject teacher education, this thesis also analyzes whether there are differences in continuous professional learning competences between the two programmes. The data were collected using a web-based survey as part of a research project on teacher education. SRL was measured using a self-report instrument for higher education students, including questions about regulatory strategies of learning and motivational factors. The instrument for continuous professional learning focused on teaching professions' reflective features and professional development. Both constructs were measured using a five-point likert-scale. The respondents were student teachers from University of Helsinki and University of Oulu studying to be either class or subject teachers (N = 417). Data analysis was conducted using correlations, t-tests, and linear regression analyses. In addition, confirmatory and exploratory factor analyses were conducted in the preliminary analysis. Students' competences in continuous professional learning correlated with the different constructs of self-regulated learning, although none of the correlations could be described as strong. Regression analysis indicated that in the forethought of learning dimension, utility value of studies and self-concept as a learner best explained competences in continuous professional learning. In the dimension of learning strategies, self-management was the only statistically significant explanatory variable. In the learning skills dimension, application of theories and rehearsal best explained continuous professional learning. There was a significant difference between class and subject student teachers in continuous professional learning, although the effect size was moderate. The division between class and subject teachers was also a significant explanatory variable in all regression models. Depending on the model, 6.9 to 11.5 percent of variance in continuous professional learning could be explained. The results indicate that self-regulated learning is connected to continuous professional learning competences, but the explanatory power of SRL is not very strong. In the future, it will be important to investigate whether these results are due to an actual relationship between the two phenomena or a matter of data and measurement. Class and subject teacher education seems to some extent to produce differences in continuous professional learning competences. This could indicate that there is a need to develop subject teacher studies in order to make sure that all teachers, regardless of their training, have the necessary competences to develop professionally.

Muuttuva ympäristö vaatii organisaatioilta kykyä tarttua nopeasti ja joustavasti toimeen, minkä myötä yhä useampiorganisaatio on alkanut harjoittaa ketteriä menetelmiä ja itseorganisoitua. Tässä tutkimuksessa selvitettiin Yleisradio Oy:ssa toimivan teknologiaosasto yle.devin itseorganisoitumista mahdollistavia ja rajoittavia tekijöitä siten, miten yle.deviläiset sen itse kokevat. Tutkimusaiheen valintaan vaikutti Yleisradio Oy:n visio ja strategia kehittää ketterää työkulttuuria ja yle.devin tarve kehittää itseorganisoitumistaan yhä sujuvammaksi. Tämän laadullisen tapaustutkimuksen tarkoituksena oli saada yksityiskohtaista tietoa itseorganisoitumisen ilmiöstä. Tutkimusaineisto koostuu kymmenen yle.deviläisen puolistrukturoidusta haastattelusta, jotka analysoitiin temaattisen analyysin avulla. Tutkimus omaa realistisen näkökulman, joka tarkoittaa tutkimuksen kannalta sitä, että tiedon ja tiedonantajan välinen suhde tulkitaan hyvin suoraviivaisena. Toisin sanoen haastateltavien kokemukset itseorganisoitumisesta heijastavat itseorganisoitumisen todellista muotoa yle.devissä. Tuloksissa esiintyi seitsemän itseorganisoitumista mahdollistavaa tekijää, neljä rajoittavaa tekijää sekä yksi hidastava tekijä. Yle.devin itseorganisoitumista mahdollistavat avoin ja luottava yhteisöllisyys, autonomiset ja itseohjautuvat yksilöt, toiminnan kehittäjät, toiminnon vetäjä, oikeaan suuntaan organisoituminen, verkostoituminen sekä toimintaympäristö. Itseorganisoitumista rajoittavat huonosti toteutettu onboarding –prosessi (perehdytys), osaston kasvu, passiivisuus ja hiljaisten yle.deviläisten määrä. Hidastavana tekijänä on yle.devin toiminnan periaate: vapaaehtoisuus. Vapaaehtoisuus koetaan kuitenkin tärkeäksi ominaisuudeksi, eikä se sen takia ole rajoittava tekijä. Tulosten perusteella laaditut kehitysehdotukset yle.deville ja muille organisaatioille kannustavat kehittämään tiimiytymistä ja verkostoitumista tehostavia toimenpiteitä esimerkiksi tiimipäivien muodossa; luomaan onboardingprosessin, joka auttaa uusia sopeutumaan ja sitoutumaan verkostoon; tiedostamaan vapaaehtoisuuden tuomat haasteet; ja selvittää, kuinka merkityksellisenä tiimiläiset kokevat oman osastonsa. Itseorganisoitumista tapahtuu jo organisaatioissa ja kyseistä ilmiötä tapahtuu enemmän käytännön tasolla kuin tutkimuksen tasolla. Tämä tutkimus on paitsi avustanut yle.deviä ja yleä tavoitteessaan kehittyä yhä ketterämmäksi työpaikaksi, se on myös lisännyt empiiristä tietoa itseorganisoitumisesta organisaatioissa, jonka tutkimus on jälkijunassa. Sen lisäksi tämä tutkimus on valaissut itseorganisoitumista sellaisessa toiminnossa, johon yksilöt vapaaehtoisesti saavat osallistua tai olla osallistumatta. Lisää tutkimusta tarvitaan kuitenkin itseorganisoitumisesta vapaaehtoistoiminnassa.

Tutkielman tarkoituksena on rikoslainopillisen tarkastelun kautta käsitellä ns. itsepesun rangaistavuutta Suomessa erityisesti kriminalisoinnin näkökulmasta. Rahanpesu on ollut Suomessa rangaistavaa vuodesta 1994 lähtien, jonka jälkeen kriminalisointisäännökset ovat kehittyneet huomattavasti laaja-alaisemmiksi ja yksityiskohtaisemmiksi. Itsepesun kriminalisoinnissa on kyse viimeisimmästä rahanpesukriminalisointien muutoksesta, joka on astunut voimaan 1.5.2012. Itsepesu säädettiin rangaistavaksi kansainvälisten velvoitteiden seurauksena sekä huumausaine- että järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi. Kriminalisointi toteutettiin rajoitetusti lainsäädäntöteknisesti uudella tavalla lisäämällä rikoslain 32 luvun 11 §:n rajoitussäännökseen momentti, jonka mukaan esirikoksen tekijä tai osallinen voidaan tuomita törkeästä rahanpesusta, jos rahanpesu muodostaa rikoskokonaisuuden olennaisimman ja moitittavimman osan ottaen huomioon tekojen jatkuvuus ja suunnitelmallisuus. Tutkimus alkaa rahanpesurikoksiin yleisesti liittyvien seikkojen tarkastelulla. Ensimmäiseksi tarkastellaan rahanpesuprosessia yleisellä tasolla. Rahanpesun kriminalisointeja on tarkasteltava kansainvälisessä kontekstissa rahanpesukriminalisointien kansainvälisen taustan vuoksi. Näin ollen jatkan tutkimustani rahanpesua koskevien kansainvälisten sopimusten sekä rahanpesun vastaisen työryhmän toiminnan tarkastelulla. Tarkastelu painottuu etenkin itsepesun kriminalisointivelvoitteisiin. Tämän jälkeen käsitellään rahanpesun ja kätkemisrikosten välistä suhdetta sekä rahanpesurikosten rangaistavuuden alan laajentumista, jotta itsepesu voidaan ilmiönä sijoittaa osaksi laajempaa rahanpesuun liittyvää kontekstia. Laajemman kontekstin luomisen jälkeen tarkastellaan itsepesun rankaisemattomuuteen liittyviä lähtökohtia ja esitellään seikat, joilla itsepesun rangaistavuutta ollaan yleisesti perusteltu. Tämän jälkeen tarkastellaan itsepesun rangaistavuuden alaa nykyisessä oikeustilassaan. Itsepesusäännöstä ei ole tiedettävästi sovellettu oikeuskäytännössä vielä kertaakaan ja säännöksen soveltamistilanteiden lukumäärän on arvioitu jäävän suhteellisen vähäiseksi, joten lain esitöissä ja oikeuskirjallisuudessa esitettyjen soveltamisohjeiden merkitys on erityisen korostunut. Rahanpesua koskevien kansainvälisten sopimusten asettamien vaatimusten mukaan itsepesun kriminalisointivelvoitteista poikkeaminen on mahdollista, jos kansalliset perusperiaatteet tai -käsitteet muodostavat tosiasiallisen esteen kriminalisoinnin toteuttamiselle. Näin ollen tarkastelun kohteena on lainkonkurrenssioppi, ne bis in idem -periaate, itsekriminointisuoja, syyttömyysolettama sekä yleiset kriminalisointiperiaatteet itsepesun kriminalisoinnin ja kansainvälisiin sopimukseen sisältyvien turvalausekkeiden näkökulmasta. Itsepesun kriminalisoinnin kannalta kyseiset periaatteet näyttäytyvät tietyissä tapauksissa ongelmallisina, joten tutkimuksessa pyritään selvittämään muodostavatko ne tosiasiallisen itsepesun kriminalisoinnille. Viimeiseksi esitetään itsepesun rangaistavuutta koskevia de lege ferenda -argumentteja.Tutkielman johtopäätöksenä todetaan, että itsepesun kriminalisointi on ongelmallinen tarkasteltujen periaatteiden näkökulmasta, mutta ei kuitenkaan suoraan niiden vastainen. Näin ollen nykyistä oikeustilaa on pidettävä jokseenkin asianmukaisena, eikä rajoitussäännöksen kumoamista tai itsepesun dekriminalisointia voida nähdäkseni pitää tarkoituksenmukaisempana vaihtoehtona. Tästä huolimatta itsepesun rangaistavuuden ala on myös nykyisessä oikeustilassa vaikeaselkoinen ja ennakoimaton, joten oikeustilan selventäminen oikeuskirjallisuuden, oikeuskäytännön tai lainsäädännön avulla on tarpeellista.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee ideaalin työntekijän diskurssia ja siinä rakentuvaa ihannesubjektiviteettia internetissä julkaistuissa työpaikkailmoituksissa. Taustana tutkimukselle toimii työelämässä ja yhteiskunnassa laajemminkin tapahtunut muutos, josta keskustellaan uuden työn ilmiönä. Tietoa, sosiaalisuutta ja luovuutta korostava uusi työ esitetään tutkimuskirjallisuudessa ositellun ja mekaanisen vanhan työn vastakohtana, jossa ihmisten välinen kanssakäyminen on suljettu pois työprosessia haittaavana tekijänä. Tieto- ja viestintäteknologian kehityksen myötä vanhasta työstä on siirrytty uuteen työhön, jossa työvälineet tulevat sidotuiksi suoraan työntekijään itseensä. Uutta työtä luonnehtiva kielellinen tuotantoprosessi hyödyntää ihmisten aivoja, persoonaa, tunteita sekä yleisiksi kyvyiksi määriteltävissä olevia taitoja, kykyjä ja valmiuksia. Työn sisällöissä tapahtuneet muutokset ja työvoimalle asetetut vaatimukset ilmentävät työn subjektivoitumista, jota tarkastellaan tässä tutkimuksessa Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin jälkistrukturalistisen yhteiskuntateorian sekä siihen pohjautuvan uuden työn teorian kautta. Tutkimusaineisto muodostuu 30 työpaikkailmoituksesta, jotka on kerätty Academic Workin ja aTalent Recruitingin verkkosivuilta lokakuussa 2017. Teorialähtöistä aineistonlukua hyödyntäen ja jälkiperustahakuista diskurssianalyysiä soveltaen tutkimuksessa on vastattu kysymyksiin, millainen on työpaikkailmoituksissa rakentuva ihannesubjektiviteetti ja kuinka se diskursiivisesti tuotetaan, ja millainen logiikka ihannesubjektiviteetin rakentumista ohjaa ja kuinka se ilmenee. Työpaikkailmoituksissa rakentuvaa ideaalin työntekijän diskurssia ja siinä rakentuvaa ihannesubjektiviteettia on tarkasteltu identifikaation prosessin kautta. Aineistosta tehtyjen havaintojen perusteella ihannesubjektiviteetti rakentuu yhtäaikaisesti kaikissa diskurssin osissa näkyvän sisällön tuottamisen ja rajanvedon kautta. Ideaalin työntekijän diskurssissa on mahdollista tunnistaa kolme identifikaation kohdetta, jotka ovat ideaalihakija, työrooli ja työyhteisö. Näihin identifikaation kohteisiin samaistuminen tapahtuu ideaalihakijan osalta suorien kysymysten kautta, työroolin osalta tilannekuvauksen kautta, ja työyhteisön osalta kuvitteellisen me-konstruktion kautta, joka rakentuu yhtäältä niistä määreistä, joita työyhteisöön liitetään, ja toisaalta vahvan me-puheen kautta. Edellä kuvatut identifikaation kohteet kietoutuvat toisiinsa ideaalin työntekijän diskurssissa ja muodostavat yhdessä kuvauksen ideaalin työntekijän subjektiviteetista, jonka osa-alueina voidaan erottaa luovuus, sosiaalisuus, tuloksellisuus ja vastuullisuus. Näihin osa-alueisiin kiinnittyvät määreet ilmenevät toistensa kanssa erilaisina yhdistelminä, eivät yksittäin. Havainnoista voidaan päätellä, että keskeinen työn subjektivoitumista ohjaava logiikka työpaikkailmoituksissa on itsereflektio, joka voidaan nähdä myös yksilön subjektiviteettiin ulottuvana kontrollin muotona. Reflektoidessaan itseään suhteessa ideaalin työn¬tekijän diskurssissa ilmeneviin identifikaation kohteisiin lukija joutuu työstämään itseään suhteessa esitettyihin vaatimuksiin, jolloin hän tulee harjoittaneeksi itseensä kohdistuvaa kontrollia ja muokanneeksi subjektiviteettiaan vallitsevaa yhteiskunnallista järjestystä vastaavaksi.

Tiivistelmä - Referat - Abstract This study describes the perceptions of primary school teachers who participated in the strength training of the #newschool project about the development of students' self-regulatory skills and supporting development. In addition, the study examines how teachers define self-regulation skills. Self-regulation has been theoretically examined from several different starting points, which partially explains the broad definition of self-regulation and the challenges of defining the concept (Aro, 2011a, 10). The character strength classification made in the studies of positive psychology offers a new perspective on terminology in which self-regulation is seen as a strength. Strength education, which embodies positive psychology in school, in turn provides new tools to support students’ self-regulatory skills. (Peterson & Seligman, 2004, 30; Uusitalo-Malmivaara & Vuorinen, 2016, 69.) This study was conducted as a qualitative study. The material was obtained by interviewing seven teachers who actively participated in the strength training of the #newschool project. The interviews were conducted as individual interviews during March 2020. Theoretical content analysis was used as the method of data analysis. The main results of the study revealed that teachers did not have an unambiguous definition for self-regulation, rather they described it through various sub-skills and concrete examples. The socioemotional dimension of self-regulation complemented the previous definition of self-regulation by Aro (2011) in this study (Aro, 2011a, 10). In addition, the results showed that teachers' perceptions of the development of students’ self-regulatory skills include growth mindset and mixed mindset, according to Dweck’s (2006) Mindset theory (Dweck, 2006, 6). Some teachers saw self-regulation as an evolving skill, while for some it meant an innate ability, whose development can not be further influenced in school. The results show that strength education has begun to find a place in teaching and students' self-regulatory skills are supported in quite a variety of ways in everyday school life. However, teachers' mindsets still reflect mixed mindset, and more tools are needed to support, for example, educational partnerships. The special value of the research can be seen in the information it provides to trainings on how they should be further developed in the future. On the other hand, the research raises the question of how occasional trainings can have an influence on attitudes and activities. Looking to the future, the role of teacher education in embracing the growth attitude of future teachers can be assessed, and on the other hand, the potential of teacher education to provide students with better skills to support students’ self-regulatory skills can be examined.