Browsing by discipline "Kariologi och endodonti"

Tutkielman kirjallisuusosuudessa käytiin läpi sidostamisen perusteet ja dentiinin rakenne sekä selvitettiin vanhentamisen vaikutusta yhdistelmämuovien ja sidosaineiden sidoslujuuteen. Lisäksi tarkasteltiin MMP-entsyymien aktiivisuuden vaikutuksia sidoksen kestävyyteen. Yksivaiheisen itse-etsaavan Scotch Bond Universal- sidosaineen käyttöohjeen mukaan sillä sidotettaessa voidaan jättää erillinen etsaaminen kokonaan tekemättä tai erillisellä fosforihappoetsauksella voidaan käsitellä joko pelkkä kiille tai molemmat kiille ja dentiini. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten dentiinin erillinen fosforihappoetsaaminen vaikuttaa Scotchbond Universal-sidosaineen sidoslujuuteen ja sidoksen murtumatyyppiin keinosyljessä vanhennetuissa näytteissä. Tutkimukseen käytettiin 30 kappaletta yliopistohammasklinikalla poistettuja hampaita. Hampaat valettiin akryyliin ja niistä hiottiin osa kruunua pois. Sitten dentiiniosaan tehtiin yhdistelmämuovitäytepilarit. Sidosaineena käytettiin yksivaiheista itse-etsaavaa Scotchbond Universalia. Puolet näytteistä sidostettiin valmistajan ohjeen mukaan ja puolissa käytettiin erillistä fosforihappoetsausta ennen sidosaineen viemistä. Näytteitä vanhennettiin keinosyljessä kahdeksan kuukauden ajan. Sidosaineen ja dentiinin välistä sidoslujuutta testattiin kohdistamalla yhdistelmämuovipaikan tyveen työntövoima. Testaus tehtiin Shear Bond Tester T-63010K-laitteella. Lisäksi näytteiden murtumatyyppejä tarkasteltiin stereomikroskoopilla.

Tässä kirjallisuuskatsauksessa on haluttu selventää juurihoidetun hampaan restauraatiomenetelmien vaikutusta hampaan pitkäaikaisennusteessa. Tavoitteena on selvittää, mikä restauraatiomateriaali ja minkä tyyppinen restauraatio on optimaalisin ratkaisu juurihoidetun hampaan hoidossa missäkin tapauksessa. Kun kliinikko tuntee materiaalin ja tekniikan valintaan vaikuttavat tekijät, hän osaa suositella parasta ratkaisua potilaalle. Kirjallisuuskatsausta varten on haettu artikkeleita, joissa esitellään eri restauraatiomenetelmiä ja vertaillaan sekä juurihoidon laadun ja restauraation merkitystä hampaan ennusteelle, että eri menetelmillä restauroituja hampaita. Kirjallisuuskatsaus koostuu kahdesta osasta. Ensin selvennetään erilaiset juurihoidetun hampaan restauraatiomenetelmät. Sen jälkeen tarkastellaan tarkemmin tutkimustuloksia edellä esitellyistä aiheista. Viimeisessä kappaleessa pohditaan tutkimusten tuloksia, ja tehdään yhteenveto. Artikkeleita läpikäydessä korostuu, että aiheesta ei ole tehty riittävästi laadukasta tutkimusta. Tutkimusten otokset, seuranta-ajat, kriteerit, sekä hoitotekniikat, -materiaalit ja – ympäristöt vaihtelivat runsaasti. Muutamia johtopäätöksiä voidaan kuitenkin esittää. Adekvaatti juurihoito on merkittävin hampaan pitkäaikaisennustetta parantava tekijä. Adekvaatin juurihoidon lisäksi adekvaatisti toteutettu restauraatio parantaa hampaan ennustetta edelleen, ja parhaat ennusteet saadaankin sekä adekvaatilla juurihoidolla, että restauraatiolla varustetuille hampaille. Juurihoidetussa hampaassa 1-2 pinnalle ulottuvat kaviteetit voidaan yleensä restauroida yhdistelmämuovilla. Kun juurihoidetun hampaan kaviteetti ulottuu kolmelle pinnalle tai yli, voikin olla mielekästä harkita onlay-tyyppisen täytteen, endo-kruunun tai perinteisen kruunun valmistusta. 4-5 pinnan kaviteeteille paras ja kestävin vaihtoehto lienee proteettinen hammaskruunu epäsuoralla menetelmällä valmistettuna.

Juurihoito koetaan työläänä ja aikaa vievänä, siksi sen eri vaiheista pyritään tekemään helpompaa ja nopeampaa. Uusimmissa koneellisissa menetelmissä käytetään vain yhtä tai muutamaa instrumenttia juurikanavan preparointiin Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voidaanko yhden tai kolmen viilan koneellisilla preparointimenetelmillä säästää aikaa ja saavuttaa enemmän tehokkuutta kuin perinteisillä useampiin instrumentteihin perustuvilla menetelmillä ilman, että preparoinnin laatu kärsii. Tutkittavat menetelmät olivat resiprokaatiota hyödyntävä yhden instrumentin menetelmä, tasaista pyörimisliikettä hyödyntävä yhden instrumentin menetelmä sekä resiprokaatiota ja tasaista pyörimisliikettä hyödyntävä kolmen instrumentin menetelmä. Preparointiin käytettyä aikaa, kanavamorfologian säilymistä ja juurentäytteiden tiiviyttä arvioitiin akryyliblokeista ja humaanihampaista sekä visuaalisesti että laskennallisen mallin mukaan. Yhden tai kolmen instrumentin menetelmät olivat jonkin verran nopeampia kanavan preparoinnissa kuin perinteinen menetelmä. Juurikanavan esilaajentaminen vaikutti kanavamorfologian säilymiseen suotuisasti. Preparoinnin jälkeen poikkileikkaukseltaan pyöreissä kanavissa juurentäytteet olivat tiiviimpiä verrattuna epäsäännöllisen muotoisiin kanaviin. Aiempaa koonisemmat instrumentit vaativat ainakin ahtaissa kanavissa juurikanavan esilaajennuksen, jotta kanavamorfologia säilyisi. Jos esilaajennus tehdään koneellisesti, ei voida enää puhua yhden viilan menetelmästä.