Browsing by discipline "Orthodontics"
Now showing items 1-20 of 25
-
(2010)Avopurenta on yksi vaikeimmin hoidettavista purentavirheistä johtuen suuresta palautumisriskistä. Sen etiologia on monitekijäinen ja hoitovaihtoehtoja on useita. Avopurennan etiologiasta ja hoitomenetelmistä on lukuisia artikkeleita, mutta katsottiin tärkeäksi kerätä yhteen artikkeleissa oleva tieto kirjallisuuskatsauksen muotoon. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, mitkä tekijät aiheuttavat avopurentaa ja millä mekanismilla, sekä käsittelemään avopurennan hoidossa käytettäviä ortodonttisia kojeita ja hoidolla saatuja tuloksia. Avopurennan hoidon onnistumisesta on useita raportoituja tutkimuksia, mutta kuitenkaan ei voida määritellä, mikä hoitomenetelmistä olisi paras. Valintaa hankaloittaa se, että tutkimuksia hoidon pitkäaikaistuloksista on melko vähän ja toisaalta tutkimuksissa saatetaan käyttää eri menetelmiä vertikaalisen ylipurennan mittaamiseen, joten tutkimustulokset eivät aina ole vertailukelpoisia.
-
(2016)Distaalipurennassa alahampaisto sijaitsee taaempana kuin ylähampaisto. Distaalinen purentasuhde saattaa olla havaittavissa jo maitohampaistossa, ja sen spontaani korjautuminen on harvinaista pysyvään hampaistovaiheeseen siirryttäessä. Tässä asiakirjatutkimuksessa pyrittiin selvittämään, kuinka hyvin oikomishoidettujen distaalipurentojen hoitotulokset säilyivät hoidon lopetuksen jälkeen pitkässä seurannassa. Aineistona oli kymmenen distaalipurentapotilasta "Äiti-lapsi tutkimuksesta", joka on toteutettu Helsingin yliopistossa vuosina 1967-1993. Tutkimuksessa havaittiin, että distaalipurentojen hoitotulokset säilyivät hyvinä myös retention jälkeen, eikä merkittävää relapsia tapahtunut yhdelläkään tutkittavista potilaista. Kaikkien tutkittavien korjatut molaarisuhteet säilyivät hoidon jälkeen.
-
(2016)Avhandlingen är en litteraturöversikt om bettfel och ortodontisk vård hos personer med Downs syndrom. Materialet är samlat från PubMed och tidskrifter inom pedodonti och ortodonti. Bettfelen hos personer med Downs syndrom är ett resultat av allmän muskelhypotoni, hypoplastisk maxilla och särdrag hos tänderna (hypodonti och taurodonti). De vanligaste bettfelen är Angle klass III-format bett och anteriort korsbett. Andra bettfel är anteriort öppet bett, posteriort korsbett och trångställning. På grund av muskelhypotonin skjuts tungan framåt och detta kallas "pseudomacroglossia". Den främsta ortodontiska vården går ut på att träna upp tungan att hållas vilande uppe mot gommen, följt av breddning av den hypoplastiska maxillan. Målet med vården är att förbättra tuggfunktionen, talet, sväljning och estetiken i det orala området. Hos patienter med mild sömnapné kan sömnkvalitén förbättras med en oral apparatur.
-
(2016)Tutkielman tavoitteena on sekvensoida 21 henkilön DNA-näytteistä FGF20-geeni. Henkilöiltä puuttuu vaihteleva määrä hampaita synnynnäisesti ja puutokset painottuvat etuhammasalueelle. Heidän ilmiasunsa viittaisi EDA-reitin vajeeseen, mutta EDA:sta tai sen reseptorista EDAR:sta ei ole heiltä löytynyt mutaatioita. FGF20-geenin puutoksen on huomattu aiheuttavan hiirimalleilla samantyylisen ilmiasun kuin EDA-geenin puutos. FGF20-geenin mutaatio voisi siten selittää tutkittavien henkilöiden EDA-vajeeseen viittaavan ilmiasun ilman EDA:n toiminnan puuttumista. Tutkimuksessa käytettiin PCR:ää ja DNA:n sekvensointia. Tutkimuksessa huomattiin kahdeksan SNP:tä tutkittavilla henkilöillä. Kaksi niistä sijaitsi eksonin alueella, mutta ne eivät aiheuta aminohapon vaihtumista. Sekvensoinnissa ei löytynyt selittävää tekijää tutkittavien henkilöiden hammaspuutoksille.
-
(2018)Forkhead box G1 protein (FOXG1) is a transcription repressor that participates in multiple signaling pathways. FOXG1 formerly known as Brain factor 1 (BF1) is known for its effects on neurogenesis. FOXG1 is also expressed in the neural crest cells (NCC’s), specifically in the facial NCC’s that form the craniofacial structures. The aim of this study was to investigate the role of FOXG1 in the craniofacial bone development in mice and this was conducted by using a mouse strain with the Foxg1-gene targeted by Cre-recombinase (Cre), which represents Foxg1 null allele. Using a combination of mouse genetics, gene expression analysis and skeletal analysis was used and a difference was seen between mutated Foxg1cre/cre-embryos (MT) and wild type Foxg1+/+-embryos (WT). Abnormalities were found in the frontal region of the skull and in the nasal bones of the Foxg1cre/cre-embryos. The frontal suture was seen to be star shaped and wider in the mutants and the suture persisted after the WT suture narrowed. The frontal bones and the nasal bones were narrower, and the skulls were smaller in the MT – embryos compared to WT littermates. To analyze whether alteration in cell proliferation could account for these malformations, EDU-stainings at key stages of calvarial development were performed, but no abnormalities were found. Foxg1-mRNA was detected in the forebrain but not in the developing frontal bone mesenchyme. This might indicate that the phenotype is caused due to abnormalities possible in forebrain – calvarial mesenchyme tissue-tissue interactions or earlier due to abnormalities in the NCC’s. Between embryonic ages 9.5-12.5 (E9.5-E12.5), abnormalities in the distribution of the NCC marker HNK1 were noted in the Foxg1cre/cre mutant mice compared to Foxg1+/+ wild type. The differences may go some way to explain the craniofacial phenotype in these mice.
-
(2016)Osa kallon ja kasvojen luista kehittyy elimistön kannalta ainutlaatuisella tavalla intramembranoottisesti suoraan mesenkyymistä. Siten osteoblastien erilaistumista säätelevien geenien mutaatiot tulevat usein selkeästi esiin kallon ja kasvojen alueen kehityshäiriöinä. Gli2 on Hedgehog-signaalireitin transkriptioaktivaattori, jonka tiedetään vaikuttavan osteoblastien erilaistumiseen. Sen mutaatiot aiheuttavat pään alueella erityisesti keskiviivadefektejä kuten holoprosenkefaliaa ja siihen liittyvää fenotyyppiä. Kuitenkin Gli2:n merkityksestä kallon luiden kehittymiseen ja muodon määräytymiseen tiedetään varsin vähän. Tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä pilottitutkimuksesta, jossa kuvataan Gli2-poistogeenisten hiirten alizarin red -värjättyjen kallojen ja kasvojen luiden morfologiaa, ja täten pyritään selvittämään Gli2:n merkitystä näiden luiden kehityksessä. Hiirillä havaitaan muun muassa luukudoksen kehityksen viivästymistä sekä etenkin kuonon ja otsan alueella synostoottisia luusaumoja sekä suulakihalkioita. Kallon ja kasvojen luuston kehityksen ymmärtäminen on välttämätöntä suulakihalkioiden ja kraniosynostoosien tutkimuksen ja hoitojen kehittämisen kannalta.
-
(2017)Tutkielman tarkoituksena oli selvittää hammaskaarten ahtauden etiologisia tekijöitä, erilaisia arviointimenetelmiä sekä hoitovaihtoehtoja. Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Katsaus pohjautuu pääasiassa tieteellisiin artikkeleihin, jotka on kerätty PubMed- ja Ovid Medline tietokannoista. Alan oppikirjoja on myös käytetty lähteenä. Hammaskaarten ahtaus voidaan määritellä hampaiden ja leukojen koon välisenä epäsuhtana. Pysyvässä hampaistossa A I luokan ahtaustila on kaikkein tavallisin purentavirhe ja eniten ahtautta esiintyy alahammaskaaren etualueella. Kirjallisuudessa on esitetty antropologiaan, genetiikkaan ja ympäristötekijöihin pohjautuvia teorioita ahtauden etiologisiksi tekijöiksi. Ahtauden arviointiin on kehitetty erilaisia menetelmiä käytettäväksi sekä tutkimustyössä että praktiikassa. Ahtauden vaikeusasteesta ja vaihdunta-vaiheesta riippuen ahtautta voidaan hoitaa tilaa säilyttämällä, approksimaalihionnoilla sekä laajentamalla kaaria ja/tai poistamalla pysyviä hampaita. Hoitomenetelmän valintaan vaikuttaa ahtauden määrän lisäksi potilaan inkisiivien asema, huulten jännittyneisyys, profiili ja leukojen kasvurotaation suunta. Ahtaus on varsin yleinen purentavirhe ja sitä esiintyy myös yhdessä muiden purentavirheiden kanssa. Ahtautta on tutkittu laajasti, mutta jatkotutkimuksia tarvitaan hoitojen vaikutusten ja tehokkuuden edelleen arvioimiseksi.
-
(2016)Syventävien opintojeni tavoitteena oli tuoda itselleni lisää ymmärrystä purentavirheistä ja niiden oikomishoidollisesta korjaamisesta potilastapauksen avulla. Myös oikomishoidon esteettiset hyödyt ja potilaan elämänlaadun parantaminen normalisoimalla hänen kasvonpiirteitään ovat asioita, joita halusin oppia ymmärtämään paremmin syventävien opintojeni aikana. Syventävät opintoni koostuvat sekä kliinisteoreettisesta että puhtaasti teoreettisesta osuudesta. Teoriaosuudessa, joka toteutetaan kirjallisuuskatsauksen muodossa, käsitellään purennan kehitystä ja horisontaalisen ylipurennan diagnosointia ja hoitoa. Kliinisteoreettisessa osuudessa paneudutaan kliiniseen oikomishoitoon potilastapauksen merkeissä. Kirjallisuuskatsaukseni aineisto perustuu ortodontian oppikirjallisuuteen, tieteellisiin artikkeleihin sekä Helsingin Yliopiston Lääketieteellisen tiedekunnan Hammaslääketieteen laitoksen ortodontian opetukseen ja kurssimateriaaleihin. Osaltaan kirjallisuuskatsaukseen tulevat liittymään myös kasvojen ja purennan kehitys ja purentavirheiden – varsinkin horisontaalisen ylipurennan – hoito. Kliinisessä osuudessa keskitytään tarkemmin potilaan hoitoon. Tähän kuuluu muun muassa anamneesi, kliinistä tutkimista, kefalometrisen analyysin tekemistä ja potilaan hoitamista.
-
(2014)Kasvojen muotoutumisessa yksilöiden välinen variaatio on suurinta kasvojen vertikaalisuhteissa. Puhutaankin avautuvasta, neutraalista ja sulkeutuvasta kasvusuunnasta. Avautuvassa kasvusuunnassa mandibula kiertyy alas ja taakse, sulkeutuvassa ylös ja eteen. Eri kasvusuuntiin liittyy niille ominaisia luustorakenteiden ja kasvojen piirteitä sekä tyypillisiä purentavirheitä. Hampaiden puhkeaminen on osa kasvojen ja purennan kehitystä ja se on huomioitava purentavirheitä korjattaessa. Tässä työssä pyrittiin selvittämään, onko kasvurotaation suunnalla yhteyttä hampaiden kehitysnopeuteen. Tutkimuksessa määritettiin 36 tyttölapsen (8,47 - 9,89 -vuotiaita) hampaiston suhteellinen kehitysnopeus vertaamalla lapsen kronologista ikää ja panoraamatomogrammista arvioitua hampaistoikää keskenään. Lisäksi mitattiin tutkittavien kallolateraalikuvista takakasvokulmat, jotka kuvaavat kasvurotaation suuntaa. Hampaistojen kehitysnopeuden ja takakasvokulmien yhteyttä tutkittiin laskemalla muuttujien välinen korrelaatio ja regressio. Tilastollisesti merkitsevää yhteyttä kasvurotaation suunnan ja hampaiston kehitysnopeuden välillä ei kyetty osoittamaan. Tutkittujen määrä, 36 henkilöä, oli verraten pieni. Lisätutkimuksissa voitaisiin käyttää aiemmin kerättyä laajempaa verrokkiaineistoa. Uuden materiaalin kerääminen olisi nykypäivänä ongelmallista, koska terveistä ei ole eettistä ottaa röntgenkuvia, ja ortodonttisessa potilasmateriaalissa purentavirhe on sekoittava tekijä.
-
(2015)Tutkielma on kirjallisuuskatsaus lastemreuman (juveniilin idiopaattisen artriitin, JIA) vaikutuksista leukaniveleen (temporomandibular joint, TMJ) ja kasvojen kasvuun, reuman affisioiman leukanivelen diagnosoinnista ja sairaudesta aiheutuneiden purentavirheiden ortodontisesta ja kirurgisesta hoidosta. Kirjallisuuskatsaus pohjautuu pääasiassa tieteellisiin artikkeleihin, jotka on kerätty PubMed-, Ovid medline- ja Google Scholar –palveluista. Myös aiheesta julkaistuja kirjoja on käytetty lähteenä. Lastenreuma on etiologialtaan tuntematon ja käsittää joukon taudin alalajeja, joille on yhteistä artriitin (niveltulehduksen) puhkeaminen ennen 16 ikävuotta oireiden kestäessä yli 6 viikkoa. JIA on lasten yleisin reumaattinen sairaus, joka aiheuttaa leukaniveltä affisioidessaan häiriöitä nivelen rakenteessa, alaleuan kasvussa ja toiminnassa. Lastenreuman aiheuttama leukanivelartriitti on tärkeä diagnosoida aikaisessa vaiheessa, jotta mahdolliset syntyvät haitat saadaan estettyä tai minimoitua.
-
(2017)Tässä kirjallisuuskatsauksessa käsitellään liitukariekseen liittyvää tutkimusta, esiintyvyyttä, ehkäisymenetelmiä sekä hoitokeinoja. Aineisto on haettu ortodontian oppikirjoista sekä Pubmedistä hakusanoilla: white spot lesion, fixed appliances, orthodontics, fluoride, demineralization. Liitukaries on vaalea kiillemuutos, joka voi esiintyä millä tahansa hampaan pinnalla ja se voi kehittyä normaalia kariesleesiota nopeammin. Kiinteän oikomishoidon potilailla ilmenee usein liitukariesta, sillä hampaita on vaikeampi puhdistaa brakettien ja kaarilangan takia, ja plakkia kerääntyy helposti ienrajaan aiheuttaen alkavia kariesleesioita esteettisille alueille, joille niitä ei tavanomaisesti synny. Esiintyvyyttä on haastava määrittää, sillä eri tutkimusmenelmien tarkkuus vaihtelee suuresti. Tarkimmilla kuvantamismenetelmillä havaitaan leesiot jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Nykykäsityksen mukaan fluorilakkaus kuuden viikon välein ehkäisee tehokkaasti liitukarieksen syntyä. Vaihtoehtoisesti voidaan suositella oikomishoidon ajaksi väliaikaisesti käytettäväksi korkeapitoista fluorihammastahnaa (5000 ppm) tai 0,05% NaF-suuhuuhdetta. Aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta. Liitukariesleesiot saattavat parantua itsestään oikomishoidon jälkeen. Jos leesiot jäävät haittaamaan potilasta, voidaan harkita hampaiden valkaisua, jolloin vaaleat leesiot naamioituvat. Vakavien liitukariesleesioiden tapauksissa voidaan joutua turvautumaan korjaavaan hoitoon tai protetiikkaan.
-
(2018)Klinefelterin oireyhtymä eli XXY-oireyhtymä on miessukupuolta koskeva sukupuolikromosomipoikkeavuus, jonka oirekuvassa on paljon heterogeenisyyttä eri potilaiden välillä. Tätä selittää osaltaan se, että oireyhtymä voi esiintyä mosaikismina, jossa kromosomipoikkeavuus on vain osassa soluista. Klinefelterin syndrooma on verrattain yleinen ja laajalti alidiagnosoitu miesten oireyhtymä, jolla on potilaisiin laaja-alaisia psykososiaalisia, fysiologisia ja fyysisiä vaikutuksia. Nämä vaikutukset voivat suurestikin komplisoida potilaiden jokapäiväistä elämää ja huonontaa heidän elämänlaatuaan. Klinefelterin syndroomapotilaista valtaosan arvioidaan elävän ilman kyseistä diagnoosia jopa koko elämänsä ajan. Näin oireyhtymään liittyvät ominaisuudet ja problematiikka voivat jäädä huomiotta esimerkiksi terveydenhuollossa tai koulussa ja potilas voi kärsiä tilanteestaan tiedonpuutteen vuoksi monissa eri yhteyksissä. Monet taudinkuvaan liittyvistä oireista ja piirteistä voivat olla havaittavissa myös hammaslääkärin toimesta tavanomaisella hammaslääkärin vastaanotolla. Piirteisiin kuuluu muun muassa oireyhtymälle tyypillistä potilaiden keskimääräistä korkeampaa pituutta ja monenlaisia kasvojen ja hampaiston piirteitä, kuten prognaattinen mandibula sekä kapea ja korkea suulaki. Samoin Klinefelterin syndroomassa on raportoitu tavanomaista enemmän hampaiston taurodontiaa ja hypodontiaa, mikä voi aiheuttaa haasteita hammaslääketieteellisestä näkökulmasta suun ja hampaiston hoitoa suunniteltaessa ja toteutettaessa. Tässä kirjallisuuskatsauksessa on koottu yhteen Klinefelterin oireyhtymän taudinkuvan piirteitä, jotka voivat potentiaalisesti olla havaittavissa kyseisestä syndroomasta kärsivillä potilailla hammaslääkärin toimesta. Klinefelterin syndrooman aikaisella diagnosoimisella ja potilaan hoitoonpääsyllä voi olla suuri vaikutus potilaan kliiniseen taudinkuvaan ja elämänlaatuun. Hammaslääkäreiden on hyvä tuntea syndrooman yleiset kraniofakiaaliset ja sosiaalisetkin piirteet ja heillä tulee olla valmiudet tunnistaa mahdollinen Klinefelterin syndrooma ja tarvittaessa lähettää nämä potilaat jatkotutkimuksiin diagnoosin löytymiseksi.
-
(2010)Turners syndrom beror på avsaknaden av en X kromosom antingen helt (45X), eller delvis (ex. mosaikismkaryotyper 45,X/46XX) och drabbar 1 på 2000 flickor, vilka karakteriseras av kortväxthet och utebliven sekundär könskaraktär. Medicineringen består av tillväxthormon och estrogen. Kraniofakialt ses retrognatiska käkar, en liten mandibula samt en stor kranialbasvinkel. I denna studie ville vi utreda ifall svalget påverkas då käkarna är retrognatiska. 35 skallateralbilder från flickor med Turners syndrom och 35 kontrollbilder från friska flickor i åldrarna 6.5-21 år undersöktes genom standard kefalometrisk analys med sex linjära och tio angulära mått som kompletterades med sex mått från svalget och jämfördes statisktiskt med parat T-test. Alla sex mått i svalget var mindre hos flickorna med Turners syndrom. Två av svalgmåtten var statisktiskt signifikant mindre, PNS-ad2 (p=0.019) och PAS (p=0.012). Detta betyder att syndromet antingen i sig, eller sekundärt i och med de retrognatiska käkarna, gör svalget smalare.
-
(2018)Tutkielman tarkoituksena on perehtyä luustoankkureiden käyttöön III-luokan purentavirheiden hoidossa. Pääpaino on BAMP-hoidossa, koska tähän asti on tehty tutkimusta ainoastaan minilevyjen käytöstä kyseisen purentapoikkeaman hoidon luustoankkureina. Tutkielman kliinisessä osuudessa kuvataan kahden potilaan BAMP-hoito asiakirjatutkimuksena. Tutkielman aineisto koostuu oikomishoidon oppikirjoista sekä PubMedissä julkaistuista artikkeleista. Kliinisessä osuudessa kuvattavien potilaiden hoidon tuloksista tehdään kefalometriset analyysit. Potilaat ovat olleet hoidossa Suu- ja leukasairauksien yksikössä HYKS:ssä. Kirjallisuuskatsauksen perusteella BAMP-hoidon tulokset ovat lupaavia joskin tuloksissa esiintyy paljon vaihtelua. Maksilla saadaan BAMP-hoidon avulla siirtymään horisontaalisuunnassa enemmän kuin perinteisen kasvomaskihoidon (KM) avulla. Samalla vaikutetaan positiivisesti koko yläkasvojen alueeseen orbitan alareunaan saakka. BAMP-hoidossa ei ole havaittu KM-hoidolle tyypillisiä ei-toivottuja vaikutuksia, kuten mandibulan kiertymistä alas ja taakse tai dentoalveolaarista kompensaatiota. Hoito ajoittuu hieman perinteistä KM-hoitoa myöhempään ajankohtaan ja sen ansiosta saadaan hoidon piiriin myös ne potilaat, joita ei ole tavoitettu riittävän ajoissa perinteistä hoitoa ajatellen tai se ei ole tuottanut tulosta. Asiakirjatutkimuksena kuvattujen potilaiden hoitotulokset olivat yhteneväisiä kirjallisuudessa esitettyjen tulosten kanssa. BAMP-hoitojen lyhyen aikavälin tulokset ovat kiistatta hyviä. Pitkän aikavälin hoitotulosten pysyvyydestä ei vielä ole tutkimustietoa saatavilla. Tarvitaan lisää tutkimusta BAMP-hoitojen pitkän aikavälin tulosten pysyvyydestä ja keinoja, joiden avulla seuloa potilaista ne, jotka hyötyvät BAMP-hoidoista eniten.
-
(2016)Tutkimus tarkastelee oikomishoidon hyödyllisyyttä potilaan näkökulmasta pitkällä aikavälillä. Aihe on tärkeä, koska toistaiseksi on vain vähän tietoa siitä, mitä aikuiseksi kasvanut ajattelee lapsena tai nuorena saamastaan oikomishoidosta. Tutkimuksen aineistona on Helsingin yliopiston ensimmäisen ja toisen vuoden hammaslääketieteen opiskelijoille suunnattu kyselytutkimus. Kysely koostuu yhdeksästä kysymyksestä, jotka kartoittavat opiskelijoiden oikomishoitohistoriaa ja selvittävät heidän kokemuksiaan mm. oikomishoidossa olosta, hoidon hyödyllisyydestä ja tämänhetkisestä hoidontarpeesta. Kysymykset ovat avoimia, joten vastausten analysointi perustuu pääasiassa laadullisiin menetelmiin. Tutkimuksessa selviää, että oikomishoidosta on ollut hyötyä useimpien oikomishoitoa saaneiden vastaajien mielestä; hyödyllisyyttä perustellaan sekä ulkonäkötekijöillä että parantuneella purennalla. Kokemukset oikomishoidossa olosta ovat vaihtelevia: toiset kokivat hoidon kivuliaana ja rasittavana, kun taas toiset kehuvat hammaslääkäriään ja kertovat pitäneensä vastaanottokäynneistä. Hyvä hammaslääkäri-potilassuhde näyttää olevan yksi hyviä kokemuksia selittävä tekijä. Noin puolella kokemukset oikomishoidossa olosta ovat vaikuttaneet päätökseen opiskella hammaslääkäriksi.
-
Oral appliance in sleep apnea treatment : respiratory and clinical effects and long-term adherence (2016)PURPOSE: There is an increasing tendency to use oral appliance (OA) as an alternative treatment for sleep apnea. Here we report the long-term adherence and clinical effects of OA therapy. METHODS: All sleep apnea patients treated at the Department of Dentistry between the years 2006 and 2013 (n=1208) were reviewed. A questionnaire about OA adherence, asthma symptoms (Asthma Control Test™, ACT), and general health was sent to all patients who continued OA therapy after the 1-month follow-up visit (n=811). OA was adjusted to obtain at least 70 % of the maximal protrusion of the mandible. RESULTS: The response rate was 37.4 % (99 women, 204 men). The mean±SD age and BMI were 58.7±10.3 years and 27.3±4.0 kg/m(2), respectively. During the mean follow-up period of 3.3 years, there was no significant variation in BMI. Forty-one patients abandoned OA therapy yielding an adherence rate of 86 %. Ninety-seven percent of patients used OA ≥4 h/day, and the mean daily use was 7.2±1.1 h. The ACT score improved with OA use from 16.0±5.9 to 20.1±3.8 (p=0.004), indicating better asthma control. The apnea and hypopnea index decreased significantly from 27±19 at baseline to 10±10 with OA therapy (p=0.001). CONCLUSIONS: After a 1-month trial period, the long-term adherence to oral appliance was good. OA therapy decreased apneas and hypopneas significantly, and its long-term use was associated with an improvement in respiratory and asthma symptoms.
-
(2011)Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ortodonttien tilannetta Suomessa: ikä- ja sukupuolijakaumaa, pää- ja sivutyöpaikkojen alueellista jakautumista kunta- ja sairaanhoitopiiritasolla, ortodonttien työssäkäyntialueita sekä sitä, oliko syntymä- ja koulutuspaikkakunnalla merkitystä myöhemmän työskentelypaikkakunnan valinnassa. Tutkimuksessa tarvittavat tiedot kerättiin aineiston pohjana olevaan listaan Suomen työikäisistä oikomishoidon erikoishammaslääkäreistä. Tutkimusaineistoa analysoitiin ja käsiteltiin tilastollisin keinoin. Tulokset havainnollistettiin teemakarttojen, diagrammien sekä taulukoiden avulla. Vuonna 2010 Suomessa toimi 159 ortodonttia, joista 75 prosenttia oli yli 45-vuotiaita. Eniten ortodontteja oli sijoittunut hammaslääketieteen koulutusta antavien yliopistokaupunkien, Helsingin, Turun ja Oulun, läheisyyteen. Vähiten ortodontteja työskenteli Itä- ja Pohjois-Suomen kunnissa. Jokaisessa sairaanhoitopiirissä ortodonttien määrä suhteessa väestöön oli liian pieni. 40 prosentilla ortodonteista sivutyöpaikka sijaitsi yli 50 kilometrin päässä päätyön paikkakunnasta ja 19 prosentilla yli 100 kilometrin päässä päätyön paikkakunnasta. Syntymä- ja ylioppilaaksitulon paikkakunnalla oli vaikutusta siihen, minne hakeuduttiin perustutkintoa opiskelemaan. Perustutkinnon suorittaneista keskimäärin 40 prosenttia jäi töihin samaan sairaanhoitopiiriin, jossa koulutusta antanut yliopisto sijaitsi. Yli puolet ortodonteista teki erikoistumisopinnot samassa yliopistossa kuin perusopinnot ja suurin osa jäi myös saman sairaanhoitopiirin alueelle töihin erikoistuttuaan.
-
(2018)Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (HUS), suu- ja leukasairauksien klinikassa (SLK), tehdään vuosittain 70-80 ortognaattis-kirurgista leukojen leikkausta aikuisille, joilla on vaikea purentavirhe ja siihen liittyvä vertikaalinen, transversaalinen ja/tai antero-posteriorinen leukojen epäsuhta. Purentavirheet ja leukojen virheasennot pyritään normaalisti hoitamaan kasvuikäisillä nuorilla kasvua hyväksikäyttäen. Toisinaan purentavirheet palautuvat, purentavirhettä ei ole hoidettu kasvuiässä tai hoito voidaan toteuttaa vasta kasvun päätyttyä. Näissä tapauksissa on hyvin usein turvauduttava perinteisen oikomishoidon lisäksi myös kirurgiaan, jotta purennalliset epäsuhdat saadaan korjattua. Ortognaattis-kirurgisen hoidon suunnittelu on monialaista yhteistyötä, johon tarvitaan oikomishoidon erikoisahammaslääkärin sekä suu- ja leukakirurgin lisäksi mahdollisesti myös parodontologi sekä proteetikko. Hoito jaetaan pääsääntöisesti kolmeen vaiheeseen: preoperatiiviseen oikomishoitoon, leikkaukseen ja postoperatiiviseen oikomishoitoon. Kokonaisuudessaan hoitojaksot ovat hyvin pitkäkestoisia ja raskaita, ja vaativat potilaalta sitoutumista hoitoon. Pelkästään oikomishoitojaksot kiinteillä kojeilla kestävät noin 2-3 vuotta. Tämän kaksiosaisen tutkielman ensimmäinen osa on kirjallisuuskatsaus, joka kirjoitettiin alaan liittyvän kirjallisuuden pohjalta, ja se tarjoaa tietoa ortognaattis-kirurgisen potilaan hoidosta. Toisessa osassa tutustutaan yksittäiseen potilastapaukseen ja potilaan mielipiteisiin saamastaan hoidosta. Potilastyytyväisyyttä kartoitettiin haastattelun avulla. Hoidon pitkäkestoisuudesta ja kuormittavuudesta huolimatta potilas oli tyytyväinen saamaansa hoitoon ja kävisi hoidon läpi uudestaan, mikäli se olisi tarpeen. Potilas kiitti erityisesti hyvästä informoinnista läpi hoitojakson. Potilastyytyväisyyden kannalta on erityisen tärkeää käydä huolella läpi hoitosuunnitelma potilaan kanssa. On tärkeä informoida hoidon pitkästä kestosta, hoidon eri vaiheista ja mahdollisista komplikaatioista.
-
(2017)Tutkimuksen tarkoitus: Tutkielmassa pyritään perehtymään ortognaattis-kirurgisiin hoitoihin keskittyen hoidon suunnitteluun ja pre- ja post-kirurgiseen oikomishoidon kulkuun. Potilaan kannalta tavoitteena on hoidossa käytettyjen tapojen ja menetelmien kehittäminen. Pohditaan, mitä voisi muuttaa saavuttaakseen paremman potilastyytyväisyyden ja hoitomotivaation, sekä arvioidaan saavutettua hoidon tulosta. Materiaalit ja menetelmät: Tutkimusmenetelmänä seurataan yhden potilaan hoitoa tapaamalla potilas pre- ja post-kirurgisesti sekä seuraamalla leikkausta. Lisäksi perehdytään alaan kirjallisuutta (1) käyttäen ja osallistumalla seminaareihin. Tulokset: Leikkaustulos suunnitelman mukainen. Johtopäätökset: Ortognaattis-kirurginen hoito on hyvä hoitovaihtoehto isojen purentavirheiden hoitoon aikuisiällä, joita ei pelkällä oikomishoidolla saada esteettisesti tai funktionaalisesti toimiviksi. Hoito on potilaalle vaativa ja pitkä, minkä takia hyvä yhteistyö kirurgin ja oikojan sekä muun sairaalahenkilökunnan välillä on ehdottoman tärkeää. Ortognaattis-kirurgisella hoidolla on saattaa olla suuri vaikutus potilaan sosiaaliseen kanssakäymiseen ja yhteisössä toimimiseen. Hoito on usein onnistunut ja komplikaatiot ovat vähäisiä. Hyvä potilasvalinta on tärkeää julkisesti tuotetussa hoidossa, jotta hoidolla saadaan hyvä vaikuttavuus ja onnistuminen.
-
(2017)Tämän tutkielman tarkoituksena on selventää ortognaattis-kirurgisen prosessin läpikäyneen potilaan hoitopolkua, mitä erityistä se sisältää ja millainen hoitopolku käytännössä on. Ortognaattis-kirurgisia leukaleikkauksia tehdään HUS:n Suu- ja leukasairauksien klinikassa (SLK) ja Pää- ja kaulakeskuksessa vuosittain noin 70–80. Hoitoprosessiin kuuluu ennen leikkausta suoritettava prekirurginen sekä leikkauksen jälkeinen postkirurginen oikomishoito. Tutkimus tehtiin perehtymällä kirjallisuuteen sekä seuraamalla yhden potilaan ortognaattis-kirurgista hoitoprosessia sekä haastattelemalla häntä.
Now showing items 1-20 of 25