Browsing by study line "Social and Public Policy"
Now showing items 1-20 of 94
-
(2021)Suomessa alkoholipolitiikan perustana on pitkään ollut vaikuttaa kansalaisten alkoholinkulutukseen alkoholin hintaa ja saatavuutta säätelemällä. Alkoholilain kokonaisuudistukseen liittyvä uusi alkoholilaki astui voimaan 1.3.2018. Lain alkuperäinen tavoite alkoholin saatavuuden rajoittamisesta alkoholihaittojen vähentämiseksi muuttui lakiprosessin myötä saatavuuden lisäämisen helpottamiseksi. Tämä toteutettiin muun muassa korottamalla kaupassa myytävien alkoholijuomien enimmäisvahvuus 5,5 prosenttiin, sekä helpottamalla alkoholin myyntiä, anniskelua ja mainontaa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, minkälaisia diskursseja ja retorisia keinoja kansanterveydellisiä ja liberalisointimyönteisiä kantoja edustaneet poliitikot käyttivät alkoholilain uudistuksen käsittelyn aikana, ja miten nämä diskurssit kytkeytyvät osaksi alkoholipoliittisia liberalistisia maallikkopuhetapoja, sekä identiteetin rakentamisen aspekteja. Tutkielman analyysimenetelmänä on retorinen diskurssianalyysi ja teoreettisena viitekehyksenä Jukka Törrösen teoria alkoholipoliittisista liberalistisista maallikkopuhetavoista, sekä kolmesta identiteetin rakentamisen aspektista. Aineistona käytetään eduskunnan täysistuntopöytäkirjoja, jotka liittyvät lähetekeskusteluun hallituksen esityksestä eduskunnalle alkoholilaista. Erilaisia alkoholilain uudistuksen diskursseja paikannettiin aineistosta kolme kappaletta: norminpurkua ja kulttuurista muutosta painottava diskurssi, kansanterveydellisiä riskejä painottava diskurssi, sekä elinkeinomyönteisyyden diskurssi. Retorisista keinoista korostuivat erityisesti numeerinen ja ei-numeerinen määrällistäminen, asiantuntijan lausunnolla vahvistaminen, sekä metaforien ja ääri-ilmaisujen käyttö. Identiteetin rakentamisen ajallinen aspekti, norminpurkua ja kulttuurista muutosta painottava diskurssi, sekä utopistinen liberalismi olivat pitkälti yhteen kietoutuneita ja korostivat pyrkimistä kohti eurooppalaisempia juomatapoja alkoholipolitiikan liberalisoinnin avulla. Ekspressiivinen liberalistinen maallikkopuhetapa oli havaittavissa etenkin sellaisista puheenvuoroista, joissa puhuja suhtautui alkoholilain uudistukseen kaksijakoisesti. Kyynisen liberalismin rooli aineistossa sen sijaan jäi melko vähäiseksi. Identiteetin rakentamisen alueellinen aspekti erotti aineistosta ne puheet, joissa pyrittiin ”me ja muut”-jaottelun avulla korostamaan omaa vastuullisuutta päättäjänä, tai kunnioitusta kansalaisten yksilönvapauksia kohtaan. Asemoitumisaspektia puolestaan esiintyi etenkin identiteettikysymysten painottuessa kansanterveyden ja heikoimpien ihmisryhmien suojelemiseen. Nämä diskurssit auttavat hahmottamaan alkoholipolitiikassa tapahtunutta kehitystä, sekä siihen liittyviä kansanterveydellisiä ja liberalisointimyönteisiä asenteita. Tarkastelemalla alkoholipolitiikan kokonaisuudistuksesta käytyä eduskuntakeskustelua voidaan ymmärtää paremmin alkoholipolitiikan tämänhetkistä tilaa, sekä ennakoida mahdollisia tulevia kehityskulkuja.
-
(2022)Kansallisella ennakoinnilla tarkoitetaan julkisen sektorin tekemää tai hyödyntämää tulevaisuustyötä, jolla pyritään parantamaan päätöksentekoa. Tutkielmassa kansallista ennakointia tarkastellaan omana asiantuntijuuden alueena, jonka parissa myös ajatushautomot toimivat. Kiinnostus kohdistuu ajatushautomoiden tekemään kansalliseen ennakointityöhön ja niiden rooliin. Ajatushautomot mielletään riippumattomiksi ja puolueettomiksi toimijoiksi, ja tätä mielikuvaa ajatushautomot myös itse korostavat. Työssä tarkastellaan tätä käsitystä riippumattomuudesta kriittisesti. Tutkielman lähtökohtana on, että ilman tieteen, politiikan, liike-elämän ja median instituutioita ajatushautomoilla ei ole yleisöä tai asiakkaita, joille se voi tarjota työtään. Nämä toiminnan reunaehdot tekevät ajatushautomot riippuvaisiksi tieteen, politiikan, liike-elämän ja median toimijoista ja siitä, miten uskottavina perinteiset instituutiot ajatushautomoita pitävät. Uskottavuutensa rakentamiseen ajatushautomot käyttävät ja yhdistelevät akateemista, poliittista, taloudellista ja viestinnällistä pääomaa. Tutkielman tavoitteena on tarkastella, millainen rooli ajatushautomoilla on kansallisessa ennakointityössä ja miten ne käyttävät poliittista, taloudellista, viestinnällistä ja akateemista pääomaa kansallisessa ennakointityössä. Työn teoreettinen viitekehys muodostuu Pierre Bourdieun kentän ja pääoman käsitteistä sekä Thomas Medvetzin kenttäanalyysista. Tarkastelen ajatushautomoita kenttäanalyysin periaattein laadullisena teoriaohjaavana sisällönanalyysina. Tutkielman aineisto koostuu Kansallinen ennakointi 2020 -hankkeessa julkaistusta loppuraportista, minkä pohjalta tarkastelu on rajattu kahteen raportissa mainittuun suomalaiseen ajatushautomoon: itsenäisyyden juhlarahasto Sitraan ja Demos Helsinkiin. Tulosten perusteella Sitra ja Demos Helsinki ovat vahvistaneet rooliaan kansallisessa ennakointityössä kasvattamalla ennen kaikkea niiden poliittista pääomaa. Poliittisesta pääomasta kertoo ajatushautomoiden vahva ja tunnistettu asema kansallisissa ennakointihankkeissa sekä osallistuminen tulevaisuuspoliittiseen keskusteluun. Sitra nähdään merkittävänä valtakunnallisena toimijana, jolla on erityistä viestinnällistä pääomaa ennakointitiedon popularisoijana ja levittäjänä. Demos Helsinki on puolestaan kasvattanut akateemista ja taloudellista pääomaansa toteuttamalla ennakoinnin tutkimus- ja selvityshankkeita yhdessä tulevaisuudentutkijoiden kanssa. Tutkielma tuottaa uutta tietoa ajatushautomoiden roolista kansallisessa ennakointityössä. Sitra sijoittuu julkisrahoitteisena ajatushautomona lähimmäksi politiikan ja hallinnon kenttää, kun taas Demos Helsinki erottautuu sen yhteyksillä akatemian kenttään. Tutkielma antaa myös vahvistusta sille, että kenttäanalyysi soveltuu teoreettisena viitekehyksenä myös suomalaisten ajatushautomoiden tutkimiseen. Tulosten perusteella jatkotutkimukset ajatushautomoiden laajemmasta roolista yhteiskunnassa ovat perusteltuja.
-
(2022)Kansaeläkelaitoksen (jatkossa Kela) asiantuntijat käyttävät etuusohjeita merkittävänä tukena selvittäessään sitä, että täyttyvätkö asiakkaan hakeman kuntoutuksen myöntöedellytykset. Kun edellytykset eivät täyty, voidaan tämä tulkita kuntouksesta poiskäännyttämiseksi, jolloin Kela ei lähde tukemaan haettua palvelua tai toimenpidettä kuntoutuksena. Tämä maisterintutkielma tarkastelee ammatillisen kuntoutuksen kielteiseen kuntoutuspäätökseen johtavia tekijöitä. Aineistonani käytän Kelan ammatillisen kuntoutuksen etuusohjetta (päivätty 9.7.2020) ja teoreettisena viitekehyksenä sovellan sosiaalipoliittista keskustelua institutionaalisesta poiskäännyttämisestä ja sen muodoista. Tutkielmani laadullisen analyysin tavoitteena on nostaa etuusohjeesta aihealueita ja teemoja, joita voidaan tulkita ammatillisesta kuntoutuksesta poiskäännyttämisen ilmentyminä. Lisäksi tarkastelen, miten Sakari Hännisen ja Jouko Karjalaisen erottelemat institutionaalisen poiskäännyttämisen muodot eli sulkeuma, käännytys, siirräntä ja torjunta ovat tunnistettavissa etuusohjeen tekstiaineistosta. Etuusohjeesta ilmenee ammatillisesta kuntoutuksen etuuksista, palveluista ja toimenpiteistä poiskäännyttämistä selittäviä tekijöitä seuraavien teemojen kautta: (1) ammatillisen kuntoutuksen torjuvat esteet, (2) ammatillinen kuntoutus ei ole tarkoituksenmukaista, (3) ammatillisen kuntoutuksen estävät muut kuntoutusetuudet, (4) apuvälineen myöntämättä jättäminen, (5) elinkeinotuen myöntämättä jättäminen, (6) kielitaidon puutteen johdosta poiskäännyttäminen ja (7) myönnetyn kuntoutuksen lakkauttaminen. Aineistoin sisällönanalyysissä selviää myös se, että etuusohje sisältää alkuperäisilmauksia, jotka heijastavat institutionaalisen poiskäännyttämisen kaikkia muotoja, ennen kaikkea torjuntaa, mutta myös sulkeumaa, käännytystä ja siirräntää. Kaiken kaikkiaan aineiston sisällönanalyysi eristi runsaasti Kelan ammatillisesta kuntoutuksesta poiskäännyttämistä selittäviä tekijöitä ja loi siten hyvän kokonaiskuvan niistä seikoista, jotka estävät ammatillisen kuntoutuksen myöntämisen.
-
(2022)Työelämä on murroksessa. Se, millaiseksi työelämä ja siihen liittyvät sosiaalietuudet muovautuvat, riippuu isolta osin muun muassa yhteiskuntamme päättävästä eliitistä. On tärkeää tutkia, mitä yhteiskuntamme päättäjät ajattelevat, sillä heillä on sektorista riippumatta valtaa ja resursseja, joita hyödyntää yhteiskuntamme muokkaamiseen. Myös yleinen mielipide muodostuu usein poliittisen tai muun eliitin ja median vuorovaikutuksessa. Tutkielmassani tarkastelen suomalaisen päättäjäeliitin suhtautumista ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja työehtojen heikentämiseen. Lisäksi selvitän, onko suomalaisen eliitin ja työttömyysetuutta saavien ihmisten välillä havaittavissa empatiakuiluja ja ovatko mahdolliset kuilut linjassa työttömyysturvaan liittyvän suhtautumisen kanssa. Aineistossani päättäjäeliitti on jaettu elinkeinoelämän, politiikan, julkisen sektorin ja muut-ryhmän päättäjiin. Muut-ryhmä sisältää tieteen ja median toimialan henkilöitä. Tutkimusaineistoni on koottu osana Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa Kansalaisuuden Kuilut ja Kuplat (BIBU) -tutkimushanketta. Käyttämässäni päättäjäkyselyssä selvitettiin muun muassa millaisia ratkaisuja suomalaiset päättäjät kannattavat työllisyyspolitiikkaan liittyen. Suomalaisille päättäjille suunnattuun kyselyyn kutsuttiin vastaamaan päättäjiä, jotka ovat johtavissa asemissa yhteiskunnan merkittävissä instituutioissa. Kutsu verkkokyselyyn lähetettiin yhteensä 3580:lle politiikan, elinkeinoelämän, julkisen sektorin, palkansaajajärjestöjen, korkeakoulujen, tutkimuslaitosten, ajatushautomoiden, median ja vaikuttajaviestintätoimistojen edustajalle. Koko kyselyyn vastasi 699 henkilöä, joista yli 60 prosenttia oli miehiä. Kyselyn vastausprosentti oli noin 18 %. Tarkastelen aineistoa ja vastaan tutkimuskysymyksiini yksisuuntaisten varianssianalyysien ja lineaarisen regressioanalyysin avulla. Yleisesti ottaen suomalainen päättäjäeliitti kannattaa ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja työehtojen heikentämistoimenpiteitä. Mikään päättäjäryhmistä ei ole keskiarvollisesti heikentämistä vastaan, mutta erojakin löytyy. Muut-ryhmän päättäjät suhtautuvat ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja työehtojen heikentämiseen kriittisimmin. Heikentämistä eniten kannattavat elinkeinoelämän ja oikeistolaiseksi identifioituvat päättäjät. Miehet myös kannattavat heikentämistoimenpiteitä enemmän kuin naiset. Työttömyysetuuden saajien herättämät tunteet jakautuivat hyvin samansuuntaisesti ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja työehtojen heikentämiseen liittyvän suhtautumisen kanssa. Elinkeinoelämän päättäjät tunsivat vähiten myötätuntoa ja eniten ärtymystä, kun taas politiikan ja muut-ryhmän päättäjät tunsivat eniten myötätuntoa ja vähiten ärtymystä työttömyysetuuden saajia kohtaan. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että erityisesti hyvätuloisin eliitti suhtautuu yleensä varauksella erilaisiin sosiaalietuuksiin ja sosiaalietuuksien saajiin. Näillä suhtautumisilla voi kuitenkin olla sekä yhteiskunnallisia että henkilökohtaisia vaikutuksia heikompiosaisten elämässä. Yhteiskuntatieteilijöiden on tärkeää ymmärtää ja pyrkiä luomaan sellaisia järjestelmiä ja käytäntöjä, jotka ovat yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti järkeviä, mutta mahdollistavat positiivisen sosiaalisen identiteetin säilymisen työttömyyden kohdatessa.
-
(2020)Mental health problems are a major public health concern globally. Many developed countries are facing the challenge of ageing populations and simultaneously an increase in labour market inactivity due to mental health problems among the working-age population. To be able to prolong working careers, it is important to pay attention to the work ability of young adults. As working life has become more psychosocially demanding while the burden of adverse physical working conditions has diminished, it is important to gain a better understanding of the association between working conditions and mental health functioning among younger workers in order to find ways to enhance work ability and alleviate the social and economic burden of mental health problems. The aim of this study was to examine the association between adverse working conditions and poor mental health functioning among under 40-year-old employees of the City of Helsinki. The data (n=4 315) was collected in 2017 through survey questionnaires for the Helsinki Health Study. Logistic regression analysis was conducted to analyse the association of psychosocial working conditions (job control and job demands) and physical working conditions (physical workload) with mental health functioning. Mental health functioning was measured with the SF-36 measurement and was dichotomised from the lowest quartile. Sociodemographic characteristics and health behaviours were used as covariates in the analysis. The results showed that after full adjustments, respondents with high job demands were nearly twice as likely (OR=1.9; 95% CI=1.6-2.3) and those with low job control 1.5 times as likely (OR=1.5; 95% CI=1.2-1.7) to have poor mental health functioning than others. Adjusting for covariates did not affect the OR for job control, but adjusting for adverse health behaviours decreased the OR for high job demands slightly. High physical workload had a weak association with poor mental health functioning, which slightly decreased after adjusting for adverse health behaviours and was not statistically significant in the full model (OR=0.9; 95% CI=0.8-1.1). The results of this study highlight the significance of adverse psychosocial working conditions for poor employee mental health functioning. Thus, in order to increase individual wellbeing and work productivity, work organizations could consider ways to decrease employees’ job demands and enhance employee job control. As the present study was cross-sectional, further research is needed to investigate the long-term effects of adverse working conditions on mental health functioning among younger employees.
-
Association between bridging networks and likelihood of employment among refugees and asylum seekers (2020)Refugees and asylum seekers and their employment is critical, contemporary topic and challenge in majority of European countries. The employment rates of refugees and asylum seekers are relatively low, yet refugees simultaneously face considerable structural challenges in attaining employment. Their large-scale unemployment is problematic both in political and economic terms, and crucially needs alleviation. Various factors significantly influencing refugees’ employment have been identified in previous academic research, but the role of social networks in relation to likelihood of employment is not clear despite research. Therefore, this study aims to provide statistical viewpoint on how social networks, particularly networks to Finnish-born people, are connected to the employment probability of refugees, and how strong and statistically significant the association is. This study uses data from Migrants’ health and wellbeing (Maahanmuuttajien terveys- ja hyvinvointitutkimus, Maamu) by Finnish Institute of health and welfare (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL), surveyed in 2010-2012. Maamu study was conducted to examine the living conditions, health, wellbeing and use of services of three immigrant groups of Somalis, Kurds and Russians, and covered 1846 respondents. Refugee group in this study consists mainly of Kurds and Somalis (99,5%), and non-refugee control group mainly of Russians (95%). Association between social networks and employment was analyzed with logistic regression analysis. Sociodemographic factors and measures of physical and mental health, length of residence, language skills, previous education, and ethnicity were used as covariates. Main results of the study indicate that bridging networks are positively and statistically significantly correlated to employment (OR 1.50, CI 95% 1.12-2.01, p 0.006) when refugee status, demographic factors and refugee-specific variables are controlled for. Networks to co-ethnic or other immigrants are not statistically significantly associated to employment. Interaction analysis (p 0.015) revealed that bridging networks are positively associated to employment among both non-refugees (OR 1.07) and refugees (OR 0.80), as without bridging network the likelihood of employment is considerably lower (OR 0.38). Therefore, bridging networks do seem particularly relevant in employment of refugees. Regression analysis examining associations with bridging networks showed especially strong connections to local language skills, and surprisingly, networks to other immigrants. These findings suggest that in Finnish context, immigrants’ bridging networks to Finnish-born people are positively and statistically significantly associated to employment, and the association is especially strong among refugees. Therefore, better enabling refugees to create ties to Finnish-born people could in turn improve their likelihood of employment. However, due to the cross-sectional nature of the study, further studies are needed to examine the causality of bridging networks and employment among refugees and other immigrants.
-
(2022)Sosiaalisen median teknologinen kehittyminen on johtanut perhealbumien perinteen digitalisoitumiseen sekä mahdollistanut erilaisia vertaistuen ja poliittisen vanhemmuuden muotoja. Samanaikaisesti vanhempien uudet käytännöt sosiaalisessa mediassa ovat synnyttäneet jännitteitä suhteessa lasten digitaalisiin oikeuksiin. Pro gradussa tutkitaan digitaalisen vanhemmuuden rakentumista suomalaisen 2010–2020-luvun dataistuneen yhteiskunnan ja Facebookin vertaisryhmien konteksteissa. Tutkielmassa avataan digitaalisen vanhemmuuden ihannesubjektiviteettien rakentumista Foucault’n hallinnan analyysin keinoin. Tutkielmassa kysytään, minkälaisten minätekniikoiden kautta Facebook ja kansalaisjärjestöt rakentavat digitaalisen vanhemmuuden ihanteita ja miten nämä ihanteet eroavat toisistaan. Aineisto on kerätty näiden verkostotoimijoiden tuottamista odottavia ja 0-2-vuotiaiden lasten vanhempia puhuttelevista julkaisuista, joita on analysoitu foucault’laisen kriittisen diskurssianalyysin metodilla. Ihannesubjektiviteettien tutkimiseen sisältyy emansipatorinen tavoite: niiden avulla voidaan tehdä näkyväksi verkostotoimijoiden tapoja hallinnoida vanhemman henkilökohtaisiltakin tuntuvia käyttäytymisen strategioita, huolia ja erilaisia arjen jännitteitä. Tutkimuksessa tunnistettiin kolme digitaalisen vanhemmuuden problematisoitumisen osa-aluetta. Toimijaverkostot rakensivat ihannesubjektiviteetteja vanhemman läsnäolon, mediakasvattajuuden ja hyvinvoinnin ulottuvuuksissa. Diskurssien keskeiset erot tulivat esiin makrodiskursseissa: Facebook rakensi ihannesubjektiviteettia voimaantuvan ja kansalaisjärjestöt vastuullistuvan vanhemmuuden makrodiskursseissa. Tutkielmassa tunnistettiin yhteensä kuusi digitaalisen vanhemmuuden ihannesubjektiviteettiä. Facebookin voimaantumisdiskurssin alla tunnistettiin kolme ihannesubjektiviteettiä, jotka nimettiin vanhemmuuden kuluttajaksi, stressin hallinnoijaksi sekä medialukutaitoiseksi mediakasvatuskumppaniksi. Kansalaisjärjestöjen vastuullistamisdiskurssin alla tunnistettiin kolme ihannesubjektiviteettiä: tiedostava läsnäolija, tasapainoileva itsetutkiskelija ja sitouttava portinvartija. Subjektiviteettien alla tunnistettiin lukuisia ihannesubjektiviteetteja rakentavia minätekniikoita. Tutkielman johtopäätöksenä on, että diskurssit digitaalisesta vanhemmuudesta dataistuneessa yhteiskunnassa ovat kauttaaltaan jännitteisiä. Vanhempien ja lapsen edun näkökulmasta, vanhemman toimijuus on siten monin paikoin heikentynyt. Tutkielman ihannesubjektiviteetit ja minätekniikat voivat toimia vanhempien osallistamisen ja poliittisen päätöksenteon välineenä, jos halutaan purkaa jännitteisiä digitaalisen vanhemmuuden diskursseja ja arvioida sen edellytyksiä teknologia- ja perhepolitiikalle.
-
(2023)Research on education outcomes in Finland reflects how migrant pupils generally have poorer performance and lower levels of well-being than non-migrant pupils. However, research on the causes of this has been concentrated on migrants themselves, rather than critiquing education structures. This thesis explores discourses found in the Finnish National Core Curriculum and analyses the ways in which these discourses represent migrants, and what potential impacts these discourses can have. This thesis focuses on both migrants and persons of colour, because previous research showcases how these two groups often become conflated with one another. The material used is the Finnish National Core Curriculum 2014, which is the most recently implemented version of the national curriculum. I conducted a critical discourse analysis, drawing from Van Dijk, Bacchi, and Critical Race Theory for my methodology. These allow for analysis on meanings and constructions, and on how they tie into social power hierarchies and inequalities. The analysis also draws from literature regarding how Finland has used discourse in the past to construct national identity, history, and social hierarchies. The research identified three main categories of discourse: Finnish values and normativity, “us vs. them” framing and representations of difference, and selective inclusion of topics, meanings, and terminology. They reflect different discourses and/or discursive strategies used to create a homogenous national identity that is heavily associated with whiteness and speaking Finnish, whilst any divergence is framed as not belonging. Representations of difference also reflected how “migrants” are categorised somewhat homogenously, evading an intersectional perspective. Choices of terminology and what is left unsaid reflect underlying values of Finnish exceptionalism and unwillingness to discuss race and racism. In the discussion of findings, I identify how these discourses represent migrants and persons of colour as not belonging to the national identity, and how the contribute to broader societal discourse of faulting individuals over structures. I also identify the potential impacts on the well-being and school performance of pupils, and how discourse disseminated through education can ultimately be internalised by pupils and teachers alike in ways that continue to reproduce dominance and inequality in society.
-
(2019)Households account for a significant proportion of final energy consumption in Europe. Household energy consumption has been researched intensively and intervention studies aiming at changing energy behaviour have been popular. Previous intervention studies have mainly been concentrating on individual behaviour, and research analysing the role of contextual factors has been very limited. The aim of the thesis is to study the effects of geographical and cultural, material and institutional, and socioeconomic and demographic contexts on the outcomes of household energy use interventions. The data used in this thesis was collected in a European research project “ENERGISE”, in which interventions on two energy intensive household practices, space heating and laundry washing, were carried out. The data included 306 households from eight European countries: Switzerland, Germany, Denmark, the Netherlands, Finland, Hungary, Ireland and the UK. The data was analysed using the following methods: one-way ANOVA, independent samples t-test, Pearson’s correlation, and multiple linear regression. The following independent variables were tested: country, building type, baseline consumption levels, education level, employment status, family size, and age. The analyses were conducted in two phases. In the first phase, the main effects of the independent variables were tested. In the second phase, multiple regression models were built based on the results from the first phase. The intervention outcomes differ between some of the geographical contexts. Temperatures are reduced the most in Switzerland, Germany and the Netherlands, and laundry cycles are reduced more in Denmark than in other countries during the interventions. Higher baseline consumption levels are connected to higher reductions in both household practices. Families with five or more persons reduce the room temperatures and laundry cycles less than smaller families. Households with contact person aged 55-64 reduce laundry cycles the least. Building type, contact person education level and contact person employment status are not connected to the intervention outcomes. The results confirm observations from previous studies, that context may significantly affect the successfulness of energy behaviour interventions and therefore it should be carefully considered in planning interventions. The results also suggest that different energy practices are likely to be affected by different sets of contextual factors. The thesis shows that conducting cross-national comparative research is challenging and it requires careful planning throughout the research process.
-
(2024)Tutkielma tarkastelee lasten ja nuorten kokemaa ympäristöahdistusta ja siihen liitettyjä merkityksiä ympäristöliikkeitä koskevassa suomalaisessa julkisessa keskustelussa. Yksinkertaisimmillaan ympäristöahdistus voidaan määritellä negatiivisiksi tunteiksi ja muiksi psyykkisiksi seurauksiksi, joita ilmastonmuutoksen kaltaiset ympäristökriisit yksilölle aiheuttavat. Tässä tutkielmassa pyrin tarkastelemaan ympäristöahdistusta sekä jaettuna kokemuksena että yhteiskunnallisena käytäntönä ja ilmiönä. Kanavoituessaan toimintaan on ympäristöahdistuksella yhteiskunnallisia ja poliittisia seurauksia. Tutkielman aineisto on kerätty suomenkielisistä sähköisistä lähteistä ja koostuu keskenään erilaisista tekstityypeistä. Tavoitteena on vastata tutkimuskysymykseen tekemällä tapaustutkimuksen kaltainen syvä poikkileikkaus keskustelusta, jota lasten ja nuorten ympäristöahdistuksesta ja sen yhteydestä ympäristöliikehdintään on käyty vuosien 2019–2023 aikana. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii aiempi ympäristötunteista ja -liikehdinnästä tehty tutkimus, ja aineiston analyysi on toteutettu aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkielman keskeinen johtopäätös on, että lasten ja nuorten ympäristöahdistuksen ja ympäristöliikehdinnän välillä esitetään olevan erilaisia yhteyksiä, ja ympäristöahdistuksen merkitykset rakentuvat pitkälti näiden yhteyksien kautta. Ympäristöahdistuksen kokemuksen validioivissa puheenvuorossa ympäristöahdistus esitetään usein toiminnan motivaattorina ja voimavarana. Lasten ja nuorten kyky muuttaa ympäristöahdistuksensa toiminnaksi nähdään myös toivoa ja tulevaisuudenuskoa valavana asiana. Ympäristöahdistuksen kokemusta kyseenalaistavissa puheenvuoroissa tunnekokemus nähdään merkkinä ulkopuolisille vaikutteille altistumisesta tai kyvyttömyydestä ymmärtää ympäristökriisin luonnetta. Niin ympäristöliikkeitä kuin esimerkiksi poliittisia puolueita kritisoidaan ympäristöahdistuksen lietsomisesta lapsiin ja nuoriin. Lasten ja nuorten kokema ympäristöahdistus esitetään julkisessa keskustelussa usein ennen kaikkea yhteiskunnallisena ilmiönä, ei niinkään yksilötason tunnekokemuksena.
-
(2024)Tiivistelmä Tiedekunta:: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma:: Sosiaalitieteet Opintosuunta:: Yhteiskuntapolitiikka Tekijä:: Eija Holmström Työn nimi:: Eläkkeelle siirtyneiden kokemuksia sosiaalisesta aktiivisuudesta, osal-lisuudesta ja eristymisestä Työn laji:: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi:: Helmikuu 2024 Sivumäärä:: 56 sivua, lähteet 5 sivua ja liitteet 2 sivua Avainsanat:: kolmas ikä, eläkeläisten aktiivisuus, osallistuminen, osallisuus, ikäsyrjintä, sosiaalinen kuolema OhjaajaT:: Anne Kouvonen ja Jari Pirhonen Säilytyspaikka:: Helsingin yliopiston kirjasto Lähtökohtana on tunnistaa kolmannen iän eläkeläisten kokemuksia eläkkeelle siirtymisestään ja sen tuomista muutoksista sosiaalisiin kontakteihin ja osallisuuteen yhteiskunnassa. Lisäksi tavoitteena on tunnistaa kolmannen iän eläköityneisiin kohdistuva ikäsyrjintä sekä mahdolli-set viitteet sosiaalisesta kuolemasta, joka ilmiönä yleensä liitetään ikääntyneempään vanhus-väestöön. Eläkkeelle siirtyneiden osuus koko väestöstä on suomalaisessa yhteiskunnassa kas-vamassa, mistä syystä olisi tärkeä tunnistaa heidän hyvinvointiinsa vaikuttavia tekijöitä ja tun-nistaa keinoja heidän osallisuutensa parantamiseksi aktiivisina yhteiskunnan jäseninä. Tutkimusaineisto koottiin 19 viime aikoina eläköityneen henkilön haastatteluista. Aineisto lit-teroitiin 109 sivua käsittäväksi tekstiaineistoksi. Analyysi suoritettiin Atlas.ti-ohjelmistoa hy-väksi käyttäen sisällönanalyysimenetelmällä. Ensimmäinen havainto tuloksista oli, että vaikka eläkkeelle siirtyminen mielletään positii-viseksi asiaksi ihmisen elämänkaarella, todellisuudessa kyseessä on iso elämänmuutos, jonka seuraukset eivät ole yksinomaan myönteisiä. Elämän muuttumisen seuraukset tulisi tunnistaa nykyistä paremmin, ja niihin olisi hyödyllistä valmistautua hyvissä ajoin etukäteen. Tutkielmaa varten haastateltavat henkilöt olivat rakentaneet uutta sosiaalista verkostoaan suunnitelmalli-sesti sosiaalisella aktiivisuudella erilaisissa harrastuspiireissä ja vapaaehtois- ja auttamistyössä. Osallistuminen erilaisiin aktiviteetteihin lisäsi osallisuuden tunnetta ja auttoi sosiaalisen identi-teetin säilymisessä. Ikäsyrjintää ei tunnistettu omakohtaisesti, vaikka sen ilmiöt näyttäytyvät yhteiskunnassa yleisesti. Viitteitä sosiaaliseen kuolemaan liitettävistä tunnusmerkeistä oli nähtävissä, vaikka ne kaikki eivät olleet vielä toteutuneet omalla kohdalla. Huoli terveyden heikkenemisestä ja toisten hoi-dettavaksi joutumisesta tulevaisuudessa, sekä yhteiskunnassa eläkeläisiin kohdistetut ulkopuo-lisuutta viestivät asenteet olivat aktiivista kolmatta ikää elävien haastateltavien hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Eläkkeelle siirtymistä seuraavaa sosiaalisen identiteetin menettämistä haastateltavat olivat kompensoineet luomalla uutta identiteettiä aktiivisina toimijoina harras-tuksissa ja perheen parissa.
-
(2023)Liikkumiseen kannustetaan usein korostamalla sen tuomia terveyshyötyjä. Liikkuminen on kuitenkin paljon muutakin kuin keino ehkäistä sydän- ja verisuonisairauksia. Siinä voidaan pitää merkityksellisenä monia asioita. Tämän tutkielman tavoitteena on ensinnäkin selvittää, millaista pääomaa liikkumiseen tarvitaan lapsuudessa ja nuoruudessa. Toiseksi kiinnostuksen kohteena on se, millaisia asioita liikkuvat aikuiset pitävät liikkumisessaan tärkeinä. Lopuksi tutkitaan liikkumisen jatkumoa ja selvitetään, mitkä näistä asioista ovat olleet tutkittavilla läsnä lapsuus- ja nuoruusiän liikkumisesta aikuisiän liikkumiseen asti. Tutkimuskysymykset ovat: Miten aikuisena vähintään harrastetasolla liikkuville on kertynyt liikuntapääomaa lapsuudessa ja nuoruudessa? Mistä osa-alueista liikuntapääoma muodostuu lapsuudesta ja nuoruudesta lähtien liikuntapääomaa kartuttaneilla aikuisilla? Mitkä liikuntapääoman osa-alueet ovat olleet tutkittavilla läsnä sekä lapsuuden ja nuoruuden että aikuisuuden liikkumisessa? Mitä liikkuminen tuottaa aikuisuudessa? Tutkielman aineisto koostuu kuuden yli 18-vuotiaan, vähintään harrastetasolla liikkuvan aikuisen yksilöhaastatteluista. Haastateltavat rekrytoitiin eräästä kuntokeskuksesta. Aineisto kerättiin keväällä 2022. Aineiston analyysimenetelmänä käytetään laadullista, aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä nojataan Grounded Theoryyn (GT) analyysitekniikkana. Tulkinnassa hyödynnetään pääomajaottelua. Liikkumiseen tarvittavia ja sen tuottamia resursseja tarkastellaan Bourdieun taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman valossa. Liikkumisessa merkityksellisinä pidettyjä osa-alueita tarkastellaan Kunnarin liikuntapääoma-käsitteen avulla. Liikuntapääoma on osa ruumiillista kulttuurista pääomaa eli se ilmenee erilaisina toimintatapoina ja -taipumuksina. Tutkielman tulosten mukaan lapsuudessa ja nuoruudessa liikkumisen mahdollistaneita resursseja ovat sosiaalinen tuki, raha ja asuinympäristö. Aikuisuudessa liikkumisessa pidetään tärkeänä viihtyisyyden, ihmissuhteiden, rutiinin, suorittamisen, itsensä ilmaisun sekä terveyden osa-alueita. Liikkumisen jatkumossa lapsuudesta aikuisuuteen korostuu yhtäältä liikkuminen elämyksellisenä toimintana ja toisaalta sisäänrakennettuna ja intuitiivisena tapana. Tutkielma valottaa sitä, ettei liikkuminen ole kaikille yhdenvertaisesti saavutettavissa. Tulosten mukaan liikkuminen lapsuudessa ja nuoruudessa vaatii useaa erilaista tuen muotoa vanhemmilta tai muilta läheisiltä. Lisäksi ympäristön tarjoamien puitteiden on oltava suotuisia liikkumiselle. Kun liikkumisen pariin on päästy, pidetään siinä aikuisiällä tärkeänä paljon muutakin kuin sen tarjoamaa terveyshyötyä. Tulosten mukaan haastateltavien liikkumisessa on aina ollut kyse mukavuudesta. Liikkumisen parissa on viihdytty, koska se on kivaa ja sen parissa voi viettää aikaa ihmisten kanssa. Toisaalta liikkumisessa on aina ollut kyse myös rutiinista. Liikkuminen on yhtä normaali tapa kuin hampaiden harjaus. Tästä johtuen liikkumisen lisäämiseen tähtäävissä hankkeissa olisi tärkeä tarjota puitteita useiden eri liikuntapääoman osa-alueiden toteutumiselle kuten mieluisille liikuntamuodoille, onnistumisen kokemuksille, ihmissuhteille ja liikkumisen rutiinin luomiselle pelkän terveyden osa-alueen lisäksi.
-
(2023)Tämä maisterintutkielma käsittelee valtio- ja yhteiskuntatieteiden yliopisto-opiskelijoiden työkokemuksia, opiskelijoiden töiden prekaariutta, sekä opiskelijoiden identiteettiä. Soveltaen Peter J. Burken identiteettiteoriaa, tutkielma kysyy tutkimuskysymyksinään 1) Millaisia identiteettejä yliopisto-opiskelijoilla on, ja kuinka työ niihin vaikuttaa, 2) Onko nuorten opiskelijoiden työkokemuksissa prekaarin työn piirteitä ja millaisia ne ovat, ja 3) miten prekaarius vaikuttaa nuoren itseymmärrykseen ja identiteettiin. Prekaarius on johdettu Guy Standingin prekariaatin käsitteen saamasta akateemisesta keskustelusta ja kritiikistä. Tutkielma on suoritettu haastattelututkimuksena, jossa haastateltiin viittä Helsingin yliopiston valtiotieteiden opiskelijaa, jotka olivat opintojensa ohessa ja aikana tehneet töitä ja harjoitteluita. Haastattelut toteutettiin helmikuun 2023 aikana. Haastateltavat olivat kaikki 18-30 -vuotiaita. Haastatteluaineistoa kertyi litteroituna 57 sivua. Haastattelut suoritettiin puolistrukturoituina, eli haastattelutilanteen tukena oli haastattelurunko (Liite 1), mutta haastattelutilanne haluttiin pitää keskustelunomaisena ja haastateltaville haluttiin mahdollistaa syventyminen itseään puhutteleviin teemoihin. Aineiston tulokset ja analyysi koostettiin käyttäen apuna koodaamista atlas.ti -ohjelmalla. Haastateltavien identiteeteistä oli tunnistettavissa työidentiteetti sekä opiskelijaidentiteetti. Työidentiteetti koettiin kuitenkin valtaosassa haastatteluja erillisenä opinnoista sekä omasta alasta, ja haastatteluiden perusteella työhistoriaa ei koettu tärkeäksi osaksi omaa alaa tai omaa uraa. Omalle identiteetille tärkeäksi koettiin myös kontekstista riippumattomat tekijät kuten kansallisuus, ikä tai luonteenpiirteet, ja näistä korostui erityisesti vierasmaalainen kansallisuus. Työkokemuksista oli tunnistettavissa prekaareja piirteitä, kuten töiden määräaikaisuus, kiireen ja tehostamisen tunne työpaikoilla sekä yleinen töiden epämielekkyys tai heikko side työyhteisöön ja työpaikkaan. Näillä piirteillä ei kuitenkaan vaikuta olevan vaikutuksia muihin identiteetteihin työn ulkopuolella, ja töitä koskevat kritiikit ja murheet koettiin osana töitä, jotka jäävät työpaikoille. Haastateltavien haaveet ja tavoitteet omalle uralle kuitenkin henkivät epäprekaareja piirteitä, kuten työn joustavuutta, itsenäisyyttä ja arvostusta.
-
(2022)Tutkielman aiheena ovat aiemmin asunnottomuutta kokeneiden, nykyään niin sanotuissa hajasijoitetuissa vuokra-asunnoissa itsenäisesti asuvien ihmisten kokemukset hyvinvoinnista, sosiaalisista suhteista ja osallisuudesta. Tutkimuskysymyksiä ovat: 1. Miten haastateltavat kuvaavat asunnottomuuteen, asunnon saamiseen ja asunnottomien palvelujärjestelmään liittyviä kokemuksiaan? 2. Millaisia merkityksiä haastateltavat antavat ihmissuhteilleen ja yksinäisyyden kokemuksilleen koetun asunnottomuuden aikana ja nykyhetkessä? 3. Millaisina haastateltavien nykyinen arki, hyvinvointi ja osallisuus ilmenevät heidän kerronnassaan? Tavoite on tuottaa uutta tietoa suomalaiseen asunnottomuuden tutkimukseen ja laajemmin eriarvoisuutta ja hyvinvointia koskevaan yhteiskuntapoliittiseen tutkimukseen. Tutkimuksen teoreettinen perusta muodostuu hyvinvoinnin, asumispolkujen, sosiaalisten suhteiden, yksinäisyyden, marginalisaation ja osallisuuden käsitteistä. Tutkimuksen haastateltavat rekrytoitiin Y-Säätiön Yksi meistä -kehittämishankkeen osallistujista. Hankkeen tavoitteena on vähentää Y-Säätiön vuokra-asunnoissa asuvien yksinäisyyttä. Tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoiduin teemahaastatteluin ja aineisto koostuu kuudesta haastattelusta. Tutkimuksen teoreettismetodologisena viitekehyksenä on tulkitseva fenomenologinen analyysi (IPA). Tutkimuksen tuloksissa asunnottomuus määrittyy raskaana kokemuksena ja osattomuutena. Asumisyksiköistä on saatu tukea, mutta niihin liittyy myös negatiivisia kokemuksia. Itsenäisen vuokra-asunnon saaminen tukee päihderiippuvuudesta kuntoutumista ja lisää hyvinvointia. Asunnottomuus heikentää sosiaalisia suhteita. Asunnottomuuden aikaiset ystävyyssuhteet liittyvät usein päihteidenkäyttöön ja päätöksistä katkaista suhteet voi seurata yksinäisyyttä. Yksinäisyys koetaan negatiivisena olosuhteena, johon liittyy tyhjyyden tunteita. Yksinäisyys voidaan kiistää tai yksilö voi kokea sen luonnolliseksi osaksi elämänhistoriaansa. Uusien ihmissuhteiden solmiminen koetaan hankalaksi. Asunnon saaminen parantaa lähisuhteita ja lähisukulaiset ovat merkittävin avun ja tuen lähde. Asunnottomuutta kokiessaan ihmisellä ei ole mahdollisuuksia rakentaa itselleen arkea ja elämänpiiriä, jossa osallisuus ja hyvinvointi voivat toteutua. Asunnottomuus kaventaa mahdollisuuksia tehdä omaa elämää koskevia valintoja, ja sillä on pitkäkestoisia vaikutuksia yksilön hyvinvointiin. Itselle sopivaksi koettu vuokra-asunto on uudenlaisen arjen kivijalka. Asumisen turvaaminen ei kuitenkaan yksinään riitä hyvinvoinnin ja osallisuuden lähteeksi. Marginalisoitu asema, johon liittyy köyhyyttä ja yksinäisyyttä voi jatkua myös asunnon saamisen jälkeen. Osallisuutta lisäävät mahdollisuudet osallistua itse valittuihin toimintoihin, esimerkiksi vertaistukiryhmiin. Tarvitaan lisää tutkimusta siitä, kuinka aiemmin asunnottomuutta kokeneiden ja sittemmin itsenäiseen asumiseen siirtyneiden yksilöiden elämässä ilmeneviä hyvinvoinnin vajeita voidaan lievittää. Tällainen tieto ja siihen nojaavat politiikkatoimet ovat tärkeitä myös yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentämisen näkökulmasta.
-
(2020)Euroopan unionin tärkeimpiä koulutuspoliittisia hankkeita on Erasmus+ -liikkuvuusohjelma, jonka kautta miljoonia opiskelijoita on lähtenyt opiskelijavaihtoon. Erasmus+ -ohjelman rahoitus on mittava, ja sitä on kasvatettu uusien ohjelmakausien myötä. Taustalla on EU:n hyötynäkökulma, joka kannattelee unionin ohjelmapoliittisia tavoitteita. Erasmus+ -ohjelman päämääränä on edistää eurooppalaisittain aktiivista kansalaisuutta, ja ohjelmapolitiikan kärkiteemoihin luetaan osallistujien eurooppalaisen identiteettikäsityksen vahvistuminen. Tässä tutkielmassa selvitetään Erasmus+ -opiskelijavaihto-ohjelmaan sisältyviä identiteettikonstruktioita ohjelmaan osallistuneiden suomalaisten vaihto-opiskelijoiden kokemuksiin liittyen. Tutkielman tavoitteena on vastata tutkimuskysymykseen: miten opiskelijan itseymmärrys ja identiteettikäsitys muovaantui Erasmus+ -vaihtokokemuksen myötä? Tutkielman aineisto koostuu viidestä yksilöhaastattelusta, jotka kerättiin vuoden 2019 aikana. Aineiston menetelmällinen tutkimusote perustuu aineistolähtöiseen, teoriasidonnaiseen analyysiin. Tutkielman teoreettinen lähtökohta pohjautuu identiteettikäsitteen konstruktioon ja kansallisen, eurooppalaisen sekä kosmopoliittisen eli maailmankansalaisuuden rakentumiseen Erasmus+ -ohjelman tavoitteiden kontekstissa. Analyysin perusteella yhteisöllisyyden tunteeseen havahtuminen, uuteen ja vieraaseen suhtautuminen, voimaantuminen ja tulevaisuuden suunnitelmien täsmentyminen ovat haastateltujen Erasmus+ -vaihdossa olleiden opiskelijoiden välittömiä tuntemuksia vielä muutama vuosi vaihdon päättymisen jälkeen. Tutkielman aineiston ja lähdekirjallisuuden perusteella Erasmus+ -vaihtokokemus lisää jaettua kokemusta eurooppalaisuudesta ja yhteisöllisyydestä. Yhteisöön kuulumisen tunne on yleinen identiteettitutkimuksessa käytetty lähtökohta ja täten vahvistamassa Erasmus+ -vaihdossa olleiden identiteettitulkintoja. Onnistuneet vaihtokokemukset tarjosivat hyvän alustan myönteisen suhtautumisen muodostumiselle Euroopan unionia kohtaan, sekä ajatukseen eurooppalaisuudesta ja maailmankansalaisuudesta.
-
(2022)Tutkielman tarkoituksena on tarkastella ammatillisesta erityisopetuksesta valmistuvien, erityistä ja vaativaa erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden, uskoa omiin työllistymismahdollisuuksiin eli työllistymisuskoa ja sitä selittäviä tekijöitä. Selittävinä tekijöinä tarkastelussa ovat sukupuoli, ammattiala, pitkäaikainen sairaus, oire tai vamma, arvio omasta työkyvystä, työhalukkuus ja optimistisuus sekä Tulevaisuuden työelämän Starat- hankkeessa kehitetyt uudet opetusmenetelmät. Uusien opetusmenetelmien selittävyyttä tarkastellaan hankkeeseen liittyvän Invalidiliitto ry:n toteuttaman tutkimuksen interventio- ja verrokkiryhmien kautta. Tutkielman aineisto on koottu Tulevaisuuden työelämän Starat -hankkeeseen liittyvässä, Invalidiliitto ry:n toteuttamassa, monimenetelmäisessä tutkimuksessa. Tulevaisuuden työelämän Starat on Euroopan sosiaalirahaston rahoittama, helmikuussa 2022 päättynyt hanke. Tutkielmassa käytetty aineisto on kerätty erityistä ja vaativaa erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille valmistumisvaiheessa toteutetulla lomakekyselyllä. Kyselyyn vastasi 106 opiskelijaa. Vastaajien keski-ikä on 23 vuotta. Vastaajista naisia on 42 prosenttia ja miehiä 57 prosenttia sekä yksi prosentti on vastausvaihtoehdossa muu. Vastaajista 40 prosentilla on pitkäaikainen sairaus, oire tai vamma ja 68 prosentilla oppimiseen, hahmottamiseen tai keskittymiseen liittyvä vaikeus. Ammatillisista perustutkinnoista edustetuin vastaajien keskuudessa on liiketoiminnan perustutkinto eli merkonomit (44 prosenttia). Interventioryhmään vastaajista kuuluu 55 prosenttia ja verrokkiryhmään 45 prosenttia. Tulosten mukaan enemmistö erityistä ja vaativaa erityistä tukea tarvitsevista opiskelijoista uskoo työllistymiseensä valmistumisvaiheessa. 63 prosenttia vastaajista uskoo löytävänsä palkkatyötä joko melko varmasti tai varmasti. Työllistymisuskon ja selittävien tekijöiden yhteyttä tutkielmassa tarkasteltiin ristiintaulukoinnin, Pearsonin korrelaatiokertoimen ja usean muuttujan lineaarisen regressioanalyysin avulla. Selkeimmin työllistymisuskoa selittää arvio omasta työkyvystä. Mitä työkykyisemmäksi itsensä arvioi sitä korkeampi on usko työllistymiseen. Myös sukupuoli ja ammattialoista liiketalousala vertailussa palvelualaan selittävät työllistymisuskoa tilastollisesti merkitsevästi. Naisten työllistymisusko on miehiä korkeampi ja liiketalousalalle valmistuvien palvelualalle valmistuvia matalampi. Muiden ammattialojen, pitkäaikaisen sairauden, oireen tai vamman, työhalukkuuden, optimistisuuden ja uusiin opetusmenetelmiin osallistumisen yhteydet työllistymisuskoon eivät ole tilastollisesti merkitseviä, kun kaikki tutkielmassa mukana olevat selittävät tekijät on huomioitu. Tulosten perusteella erityistä ja vaativaa erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden työllistymisuskoa voidaan ylläpitää ja kohentaa erityisesti tukemalla opiskelijoiden luottamusta omaa työkykyään kohtaan.
-
(2024)This thesis examines the evolution of the degrowth policy discourse through the lens of the 2018 and 2023 degrowth seminars held at the European Parliament and contrasts these discussions against the European Green Deal. The aim is to determine whether there has been a convergence towards a socially and ecologically sustainable future between these discourses. Utilizing a qualitative content analysis methodology, transcribed video recordings of the seminar's closing plenaries were analyzed. This approach facilitated a detailed examination of the thematic evolution within the degrowth policy discourse and its alignment or divergence from the Green Deal’s objectives. The study employed Ossewaarde & Ossewaarde-Lowtoo’s (2020) categorization framework for analyzing green growth and degrowth regimes, which enriched the analytical depth regarding policy implications. The findings reveal a persistent marginalization of degrowth policy discourse within the political dialogue, overshadowed by the Green Deal's emphasis on growth-centric sustainability strategies. Despite this, there are subtle shifts converging the degrowth policy discourse and the Green Deal. However, the research underscores a significant gap in incorporating degrowth principles that advocate for a reduction in production and consumption or critically assessing the existing power-structures to achieve sustainability. This thesis contributes to the discourse on sustainable development. It does not bring policy suggestions, but highlights that while economic and power-structure related complex themes in the public sphere remain uninviting towards the degrowth minded policy discourse, regardless of the growing front of proponents in the academic realm, reassessing EU policy with new perspectives on prosperity and wellbeing could potentially offer more robust solutions to the ecological crises and increasing inequality.
-
(2022)This master’s thesis focuses on exploring the impact of basic income experiments and pilots in the Global North on the social dimension of well-being and their implications for families. The background to this research is that basic income has a definition but often basic income experiments do not fully fulfil this definition. Studies indicate that a good economic situation has a positive effect on well-being. Studies also suggest that social relationships, social activities, a sense of belonging, and good interpersonal relationships can increase well-being. By supporting families, society supports individuals and the people close to them. Supporting parents in particular often has a direct impact on the well-being of their children. However, previous studies have focused more on the effects of basic income on employment. The aim is to gain a deeper understanding of the impact of basic income experiments on the social dimension of well-being and the impact on families. Previous research on the effects of poverty on the well-being of families and individuals through social relationships and a sense of belonging serve as a frame of reference for this thesis. The research questions were: What are the results of basic income experiments in the Global North regarding the social dimension of well-being? Based on these results, what kind of problems could basic income address? News articles from the Basic Income Earth Network website (BIEN, https://basicincome.org/news/) from January 9, 2014 to May 31, 2022 (n=2250) are used as the data for this thesis. The methods of the thesis were web scraping and a scoping review. The material of the thesis consisted of the analysis of the results of ten different experiments. Therefore, the final results from the experiments were collected through a scoping review of ten reports for more in-depth analysis (n=10). The results of the thesis indicated that basic income helped those who participated in basic income experiments to deepen their social relationships, improved their sense of belonging, relieved stress, and had a positive effect on family relationships. However, the results also suggested that well-being may be a subjective experience and many factors may have influenced these outcomes. In addition, the results showed that the effects on individuals as well as families were positive and similar, but there were also differences. Future research could focus on a more in-depth study of the effects of the basic income experiment on social well-being and sense of belonging. In addition, the long-term effects should be examined, in particular the impact of basic income on the increased risks of poverty over the course of life and at different stages of life.
-
(2023)Tutkielman aiheena on sota-aiheisten televisiouutisten viihteellistyminen inhimillisen kärsimyksen näkökulmasta. Vaikka sota uutisaiheena ei ole uusi, on Ukrainan sota ensimmäinen sota eurooppalaisella maaperällä sitten toisen maailmansodan. 1980-luvulta asti on tutkittu tabloidisaation eli uutisten viihteellistymisen tai iltapäiväistymisen ilmiötä osana uutismediaa. Erityisesti yhdysvaltalaisessa viestinnän tutkimuksessa on tutkittu menneiden sotien uutisten viihteellisyyttä. Sen sijaan suomalaisessa tabloidisaation tutkimuksessa on keskitytty enemmän esimerkiksi politiikan uutisoinnin viihteellisyyteen. Ukrainan sodan seurauksena todennäköisesti myös Suomessa julkaistaan enemmän sota-aiheiseen uutisointiin liittyvää tutkimusta, jossa tällä maisterintutkielmalla on oma paikkansa. Tutkimusaineistona toimii MTV3-televisiokanavan Kymmenen uutisten lähetykset. Ensimmäinen aineistopäivä on sodan alkamispäivä, 24.2., ja viimeinen kolme viikkoa myöhemmin 15.3.2022 Aineiston kautta haetaan vastauksia tutkimuskysymyksiin 1) Miten Kymmenen uutisissa koskien Ukrainan sotaa 24.2.-15.3.2022 puhutaan tai näytetään sotatapahtumista kärsiviä ihmisiä? 2) Miten tabloidisaation viihteellistyminen ilmenee Kymmenen uutisten diskursseissa? Tutkielman teoreettis-metodologisena viitekehyksenä käytetään Norman Faircloughin kriittistä diskurssianalyysia (CDA), jota sosiolingvistiikan ja kuva-analyysin tutkimusmenetelmät tukevat. Aineistoa tarkastellaan osana laajempaa sosiokulttuurista kontekstia. Kuten aikaisempi tutkimus, myös tässä aineistossa nousee esille siviilien kärsimyksen korostaminen. Teksteissä keskitytään ukrainalaisiin vanhuksiin, naisiin ja lapsiin, jotka yhdessä muodostavat sotapakolaisten ryhmän. Kymmenen uutisissa asiantuntijavieraat vastaavat sotateknisistä aiheista, kun taas MTV:n omat raportit keskittyvät inhimillisen kärsimyksen kuvastoon. Yhtenä kollektiivina tämä ryhmä kärsii kamerakuvassa ja sen ulkopuolella keräten sympatiaa ja myötätuntoa uutisten katsojilta. Aineistopäivien edetessä kronologisesti, uutisissa näytetään MTV:n ulkomaantoimittajaa sodan keskellä välittäen autenttista tunnelmaa sodan keskeltä välittömästi ja tunteellisesti. Aineiston perusteella ei voida muodostaa kokonaiskuvaa MTV:n tyylistä uutisoida Ukrainan sodasta, vaan tutkielmassa keskitytään sodan alun ensimmäisten viikkojen televisiouutisointiin, jolloin tulosten kautta saadaan yksittäisiä esimerkkejä sodan viihteellisen uutisoinnin tavoista, erityisesti sodan alkushokin ajalta. Suomalaisiin televisiouutisten katsojille Ukrainan sodasta uutisoidaan tunteellisena ja myötätuntoa herättävänä kärsimysnäytelmänä, jossa ukrainalaiset liitetään osaksi länsimaalaista kollektiivia, jota tulee tukea.
-
(2023)Yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa on kasvavissa määrin kiinnostuttu selittämään politiikan muutosta ideoilla. Empiirinen ideatutkimus on kuitenkin vielä kehityksen alla ja ideoiden tutkimiseen on kaivattu uusia tutkimusmenetelmiä. Tässä maisterintutkielmassa selvitetään, miten aihemallinnusta ja kehysanalyysia yhdistävä kehysmallinnus sopii ideoiden tunnistamiseen tekstiaineistosta. Empiirisenä esimerkkinä käytetään hyvinvoinnin ideaa ja tutkimusaineistona eduskunnan täysistuntokeskusteluista poimittua kansanedustajien hyvinvointipuhetta vuosilta 2015–2021. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten kansanedustajat kehystävät hyvinvointia täysistuntopuheissaan? 2) Miten hyvinvoinnin idea määrittyy kansanedustajien puheessa? 3) Miten kehysmallinnus soveltuu ideoiden tunnistamiseen tekstiaineistosta? Kehysmallinnuksella kansanedustajien puheesta tunnistetaan 12 hyvinvoinnin kehystä. Hyvinvoinnin idea määrittyy kansanedustajien puheissa sitä kautta, minkä ryhmien hyvinvoinnista ollaan kiinnostuneita, minkä asioiden katsotaan hyvinvointiin vaikuttavan, millaisiin instituutioihin ja niiden muutoksiin hyvinvointi yhdistetään sekä kenen tietoon ymmärrys hyvinvoinnista perustetaan. Kansanedustajien puheessa hyvinvointia käsitellään itsestään selvänä yhteiskuntapolitiikan päämääränä. Ideateoria ja kehysmallinnus ovat teoreettisesti ja tutkielman empiiristen tulosten perusteella yhteensopivia. Kehysmallinnuksen arvioidaan siten soveltuvan hyvin ideoiden tunnistamiseen tekstiaineistosta.
Now showing items 1-20 of 94