Browsing by master's degree program "Master's Programme in Logopedics"

Assessing children’s early communication skills is important for preventing possible later language difficulties. The Finnish version of Communication and Symbolic Behavior Scales, Developmental Profile (FinCSBS) is a screening tool in which parents assess their 6-24 months old child’s development in social communication, understanding and speech. Earlier studies have found connections between early communication skills and later language development. However, these language tests have been limited. The aim of this study was to examine the usability of FinCSBS for assessing 2-year-old children and the possible associations of their early communication skills with receptive and expressive language, naming and the use of inflectional forms at 3,5 years of age. This study sample is part of the validation study of the short form version of the MacArthur Communication Inventories Finnish version (Sanaseula study). Participants (N=50) were typically developed children from monolingual Finnish families. Parents filled out the FinCSBS checklist when their children were 2 years old. The same children were assessed again at 3,5 years of age with different tests (Reynell Developmental Language Scales III, Boston Naming Test and Finnish Morfological Test). Associations between early communications skills and later language skills were studied by using Spearman’s correlation coefficient and logistical regression analysis. The stability of skills was examined by comparing whether there were differencies in later language skills between those who had succeeded poorly, typically or well earlier in FinCSBS. There were no correlations between the total scores of FinCSBS at 2 years of age and language skills year and a half later. However, this study shows a trend that the level of competence is a rather stable quality so that weak early communications skills will manifest later on as weak language skills. In this study, early understanding did correlate with a later ability to use inflectional forms. It is recommended to use FinCSBS with typically developing children earlier than at 2 years of age when the prelinguistic period is ending and most children will get high scores in the assessment.

Eläinsanasujuvuustehtävää käytetään yleisesti kliinisissä neuropsykologisissa ja puhetera-peuttisissa tutkimuksissa lasten kielellisten ja toiminnanohjauksen taitojen arviointiin. Tehtä-vässä mitataan yleensä hyväksytysti tuotettujen sanojen ja virheiden määrää. Käytetyistä kognitiivisista prosesseista saadaan kuitenkin enemmän tietoa, kun tarkastellaan myös sa-nanhakustrategioiden käyttöä eli sitä, miten lapset kykenevät muodostamaan peräkkäin tuotet-tujen samaan semanttiseen alakategoriaan kuuluvien tai äänteellisesti samankaltaisten sano-jen klustereita ja vaihtamaan tehokkaasti alakategoriasta toiseen. Aiemmissa tutkimuksissa yksikielisten lasten klusterointi- ja vaihtoprosesseista semanttisessa sanasujuvuustehtävässä on saatu ristiriitaisia tuloksia, ja monikielisten lasten sananhakustrategioiden käytöstä on saa-tavilla vain vähän tutkimustietoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia sananhakustrategi-oiden käytön suhdetta tuotettujen sanojen kokonaissanamäärään sekä selvittää mahdollisia eroja yksi- ja monikielisten lasten sananhakustrategioiden ja alakategorioiden käytössä eläin-sanasujuvuustehtävässä. Lisäksi tutkittiin, oliko tutkittavien sukupuolella yhteyttä suorituksiin. Tutkittavana oli 26 monikielistä ja 28 yksikielistä 6–8-vuotiasta lasta, jotka olivat suorittaneet eläinsanasujuvuustehtävän osana laajempaa kielellisten taitojen arviointia. Tehtävässä lapsia pyydettiin tuottamaan mahdollisimman monta eläinsanaa yhden minuutin aikana. Kunkin tutkit-tavan tuottamasta sanalistasta laskettiin kokonaissanamäärän lisäksi klustereiden keskimää-räinen koko, klustereiden ja vaihtojen absoluuttinen ja kokonaistuotokseen suhteutettu määrä sekä alakategorioiden määrä. Lisäksi alakategorioita tarkasteltiin laadullisesti. Monikieliset lapset tuottivat tehtävässä huomattavasti vähemmän sanoja ja käyttivät vähem-män erilaisia alakategorioita kuin yksikieliset lapset. Ryhmien välillä ei ollut eroa semanttisten klustereiden keskimääräisessä koossa, mutta monikieliset lapset tuottivat semanttisia kluste-reita selvästi yksikielisiä lapsia vähemmän. Kokonaistuotokseen suhteutettuna vaihtojen mää-rässä ei ryhmien välillä ollut eroa. Molemmissa ryhmissä klustereiden ja vaihtojen määrä kor-reloi positiivisesti kokonaissanamäärän kanssa, mutta klustereiden koolla ei ollut yhteyttä ko-konaissanamäärään. Näin ollen monikielisten lasten yksikielisiä heikompi kokonaissuoritus näyttää liittyvän tuotettujen semanttisten klustereiden vähäisyyteen ja siihen, että heillä on käytössään vähemmän alakategorioita kuin yksikielisillä lapsilla. Sukupuolen ja tehtävässä suoriutumisen välillä ei havaittu merkittävää yhteyttä.

Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella uudenlaisen afasian kuntoutukseen suunnatun kuorolauluintervention subjektiivisesti koettua hyötyä. Interventio oli osa Helsingin yliopiston Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikön Laulun sanoin -hanketta ja se koostui kuorolaulusta, ryhmämuotoisesta MIT (melodinen intonaatioterapia) -kuntoutuksesta sekä laulun harjoittelusta tablettitietokoneella. Interventioon osallistui afasiaa sairastavia henkilöitä sekä heidän läheisiään. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että musiikilla ja laululla voi olla kuntoutuksellisia vaikutuksia muun muassa kielellisiin toimintoihin. Afasian kuntoutuksessa on eniten tutkittu MIT-menetelmää, mutta myös uusia musiikkia sisältäviä kuntoutusmuotoja kehitetään aktiivisesti. Subjektiivisesti koettua kuntoutuksesta saatua hyötyä ei ole afasian osalta erityisesti tutkittu, vaikka oman kokemuksen tiedetään vaikuttavan kuntoutuk- sen lopputulokseen. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, minkälainen subjektiivinen arvio afaattisilla henkilöillä ja heidän läheisillään oli interventiosta. Lisäksi tarkastellaan, oliko afasian vaikeusasteella, harjoittelumäärällä tai demografisilla tai kliinisillä taustatiedoilla yhteyttä koettuun hyötyyn sekä erosivatko afaattisten henkilöiden ja läheisten kokemukset toisistaan. Menetelmät. Aineiston muodosti osallistujien intervention jälkeen täyttämät kyselylomakkeet subjektiivisista kokemuksista, interventiojakson aikana toteutuneet harjoittelumäärät sekä osallistujien demografiset ja kliiniset taustatiedot. Kyselylomakkeeseen vastasi 23 afaattista henkilöä sekä 11 läheistä. Aineistoa analysoitiin tilastollisesti Friedmanin testillä, Mann–Whitney U-testillä, Spearmanin järjestyskorrelaatioanalyysilla, Wilcoxonin merkittyjen sijalukujen testillä sekä yhden otoksen t-testillä. Avointen kysymysten vastauksia analysoitiin tyypittelemällä vastauksia teemoittain ja laskemalla esiintymisfrekvenssejä. Tulokset ja johtopäätökset. Afaattiset henkilöt kokivat intervention hyödylliseksi ja myös läheiset kokivat, että interventio oli afaattisille henkilöille hyödyllinen. Afaattisten henkilöiden ja läheisten kokemukset intervention hyödyllisyydestä eivät eronneet toisistaan, eikä harjoittelumäärän, kliinisten tai musiikillisten taustatietojen ja koetun hyödyn välillä havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Erityisesti mielialan kohoaminen, uusiin ihmisiin tutustuminen ja vertaistuen saaminen nousivat esiin kvalitatiivisissa vastauksissa. Näiden tulosten perusteella voidaan ehdottaa, että ryhmämuotoinen kuoro- laulukuntoutus, jossa on MIT:n elementtejä, vaikuttaa positiivisesti afaattisten henkilöiden mielialaan, sekä heidän itse arvioimana että läheisten arvioimana. Interventiosta voi jatkotutkimuksen avulla ke-hittää afasian ryhmämuotoisen laulukuntoutusmuodon.

Background and objectives. There is still little research about the screen time of parents, and it is also partly contradictory. Also, there aren’t any previous studies about the relationship between the screen time of the mother and the child’s performance in linguistic tests. Previ-ous studies have shown that the screen time of the mother decreases the interaction be-tween the mother and the child, which could also affect the language development of the child. The aim of this study was to examine the relationship between the quantity and quality of the screen time of the mother and the linguistic skills (receptive/expressive) of their 3- to 4-year-old child. This thesis was done as part of the LEINIKKI-study. Participants and methods. The participants were 49 (25 girls and 24 boys) 3- to 4-year-old, neurotypical, Finnish-speaking children, and their mothers. The language skills of the chil-dren were examined using the Finnish version of the Reynell Developmental Language Scales III and the LEINIKKI-method. The quantity and the quality of the mother’s screen time were assessed using the screen time questionnaire. The data was analyzed using the Spearman correlation coefficient and the Mann-Whitney U test. Results and conclusions. There was no statistically significant relationship between the quantity of the mother’s screen time and the linguistic skills of the child. However, a statisti-cally significant result concerning the quality of the screen time was found: The children whose mothers had four hours or more of work-related screen time on a weekday managed weaker in the LEINIKKI-method than those whose mothers had less than four hours of work-related screen time. The results of this master’s thesis give us precursory information about the negative relationship between heavy screen time of the mother and the development of the child’s linguistic skills. Future research would be important because of the lack of re-search in this subject matter.

Aim. Compared to spoken conversations, achieving mutual understanding may be more at risk when one or more participants use aided communication. An aided communicator may take a passive role in conversations and may not have adequate strategies to repair conversational breakdowns when they occur. The aim of this study was to describe how an aided communicator may attempt to solve the problems he encounters in conversations with his speaking communication partners. Aided communicator’s repair strategies, causes of breakdowns and partners’ influence on repair phenomena were studied. This study may help professionals to acknowledge the threats that compromise achieving mutual understanding in aided conversations and recognize some of the strategies in overcoming potential communication disrupts. Method. Within the framework of data driven qualitative analysis this case study examined videotaped conversations, where an 11-year-old boy using communication book communicated with his mom, teacher and peer. The data was originally videotaped as a part of the international research project Becoming an Aided Communicator. Data driven analysis was considered as an appropriate method for studying a topic with limited previous research. Results and conclusion. Almost all of the aided communicator’s repairs were self-initiated self-repairs and the rest were other-initiated self-repairs. The former occurred mostly as responses to the partner’s misinterpretations and operational difficulties while the latter followed requests for clarifications. Aided communicator repaired by repeating or modifying his utterances or by adding new elements to the original utterance. For repairs he utilized nonverbal modalities: gaze, gestures and actions. In some exchanges, he changed modality. Reasons for the misinterpretations and requests for clarifications emerged from the linguistic limitations of the graphic communication system and partner’s difficulty in understanding the aided communicator’s nonverbal communicative acts. Operational challenges seemed to be related to partner’s experience with using communication aids that affected the fluency of communication. Partners’ varying familiarity with aided communication seemed to affect the need to repair and the effectivity of repair. In addition, the shared competence of the dyad influenced achieving mutual understanding. For the best results of support and guidance, speech and language therapists should emphasize finding out the communicator’s individual strategies in repair as well as effective practices to use a communication book. This could be implemented by video-based observations.

Tavoitteet ja tausta. Tässä maisterintutkielmassa kuvataan afasian saaneiden henkilöiden kertovan puheen itsekorjauksia ja korjaamattomia ongelmajaksoja sekä sitä, onko puheen niillä yhteyttä uuden sanaston oppimisen kykyyn afasian subakuutissa vaiheessa, kun aivoverenkiertohäiriöstä on kulunut 0–3 kuukautta. Afasia on tavallinen aivoverenkiertohäiriön jälkitila, joka ilmenee vaikeutena ymmärtää ja tuottaa puhuttua tai kirjoitettua kieltä. Afasian saaneiden henkilöiden kyky oppia uusia sanoja on vaihtelevaa, mutta kroonisestikin afaattiset henkilöt pystyvät oppimaan uutta sanastoa. Puheen itsekorjaukset ovat puheenvuorojen hetkiä, joissa puhuja keskeyttää lausumansa ja muotoilee sen uudelleen. Alustavien tutkimusten perusteella afaattisen henkilön kyvyn monitoroida ja korjata omaa puhettaan on huomattu olevan yhteydessä kielelliseen toipumiseen. Tutkimusaihe on logopedisesti arvokas, sillä mikäli afasian saaneiden henkilöiden itsekorjauksilla ja uusien sanojen oppimiskyvyllä on yhteys, ne kannattaisi nostaa osaksi logopedistä afasian arviointia. Tutkittavat ja menetelmät. Tutkimusaineiston muodostivat 10 eriasteisesti afaattisen tutkittavan kertovan puheen näytteet sekä sanaston oppimiskokeen tulokset. Tutkittavat osallistuivat Helsingin yliopiston Opi sanoja -hankkeen tutkimukseen 0–3 kuukauden jälkeen sairastumisestaan. Oppimisaineisto kerättiin tietokoneavusteisella oppimistehtävällä, jossa tutkittavien tavoitteena oli oppia uusien sanojen ja piirroskuvien välinen assosiaatio. Itsekorjausaineisto koottiin tutkittavien puhenäytteistä kuvakerrontatehtävästä sekä sairastumiskertomuksesta. Näytteistä tehtiin keskustelunanalyyttiset notaatiot ja itsekorjauksia tarkasteltiin laadullisesti ja määrällisesti. Korjausten sekä korjaamattomien jaksojen yhteyttä oppimisen tuloksiin analysoitiin ryhmätasolla. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulosten perusteella afasian vaikeusaste on yhteydessä itsekorjausten esiintyvyyteen puheessa, mutta osuuksissa on yksilöllistä vaihtelua. Vaikeimmin afaattinen tutkittava tuotti kerronnassaan eniten itsekorjauksia ja korjaamattomia jaksoja, kun taas neljän lievemmin afaattista tutkittavan puhe ei sisältänyt ollenkaan korjaamattomia jaksoja. Tavallisin itsekorjaustyyppi oli sanan uudelleenmuotoilu, ja myös sanan keskeytys, epäröintiäänne, korjauspartikkeli sekä tauko olivat tavallisia korjauksen ja sanahaun keinoja. Neljä kymmenestä tutkittavasti osoitti kykyä oppia pitkäkestoisesti uutta sanastoa. Tilastollisesti merkitsevää yhteyttä sanaston oppimiskyvyn ja puheen itsekorjausten tai korjaamattomien ongelmajaksojen välillä ei tässä tutkimuksessa löytynyt.

In recent years the number of people from foreign backgrounds in Finland has increased considerably. Consequently, more and more children who are learning Finnish as their second language are met in Finnish day-care centers and schools. In order to attain adequate language proficiency before school-age, early support for sequential multilingual children’s L2 acquisition has been considered important. There have been some promising results from research concerning small-group interventions that have aimed to promote the L2 acquisition of children below school age. Nevertheless, further research is needed. The aim of this study was to investigate the effects of a small-group intervention on the expressive vocabulary development of children learning Finnish as their second language. Both single word naming skills and lexical diversity were examined. Lexical diversity was examined separately for the whole lexicon and for verbs. This study used the data from the PAULA research project. The sample of this study consisted of 32 sequential multilingual 4-year-old children. Half of the children (n=16) belonged to a study group and the other half (n=16) to a control group. The children’s Finnish language skills were assessed three times within a year (at pre- and post-intervention and at follow-up). Between the pre- and post-intervention assessments the study group participated in a small-group intervention (PAULA-intervention) for six months. The control group attended Finnish daycare but did not receive the intervention. The follow-up assessment was performed four months post-intervention. The ability to name single words was assessed in a picture naming task and in two short play situations with an examiner. Lexical diversity was examined by calculating the number of different words and Guiraud’s indexes in spontaneous speech data consisting of a play situation and a story-telling task. The differences between the study and control groups’ vocabulary development were analyzed by using repeated-measures variance analysis. The results showed that the children’s ability to name single words and their lexical diversity in spontaneous speech increased in both groups during the follow-up period. However, a statistically significant difference between groups appeared only for single word naming; vocabulary growth was faster in the study group between pre- and post-intervention assessments. Together with earlier studies from the PAULA research project, this study gives preliminary evidence about the efficacy of the PAULA-intervention. Although the inter-group differences have been relatively small, the results encourage continued implementation of the PAULA-intervention or other small-group interventions in day-care centers to enhance sequential multilingual children’s second language acquisition.

Tavoitteet. Tämän pro-gradu tutkielman tarkoituksena oli luoda katsaus siihen, millaisia kuntoutusasetelmia- ja harjoitteita on käytetty sosiaalisen kognition kuntoutuksessa virtuaalitodellisuudessa ja voiko virtuaalitodellisuus tuoda lisäarvoa kuntoutukseen. Tavoitteena oli selvittää virtuaalitodellisuudessa tehtävien kuntoutusharjoitteiden vaikuttavuutta sosiaaliseen kognitioon henkilöillä, joilla on autismikirjon häiriö ja kuinka vaikuttavuutta on mitattu. Lisäksi pyrittiin selvittämään yleistyvätkö nämä tulokset interventioiden ulkopuolelle. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto on koostettu tieteellisistä artikkeleista. Artikkelit ovat valikoituneet hakulausekkeen perusteella. Hakulausekkeeni ovat: (virtual* OR augmented* OR mixed* vr OR hmd* OR headset OR “head mounted” OR head-mounted* OR helmet OR glasses OR goggles OR ve OR immersive OR im-mersion OR 3d OR head-worn OR “head worn”) AND (autism* OR autism spectrum disorder* OR high functioning au-tism* OR HFA* OR Asperger* OR pervasive disorder*) AND (intervention* OR rehab* OR rehabilitation* OR therap*) AND (“social gaze” OR “social cognition” OR communic* OR social* OR gaze*) Tulokset ja johtopäätökset. Aineiston perusteella voidaan todeta, että virtuaalitodellisuudella voidaan menestyksekkäästi toteuttaa sosiaalisen kognition kuntoutusta henkilöillä, joilla on autismikirjon häiriö, tietyin reunaehdoin. Aineiston perusteella kuntoutuksessa saavutettiin paras vaikuttavuus, kun kuntoutusharjoitteena oli suora vuorovaikutusharjoitus, kun otoksena kuntoutettavia, joilla mitattu ÄO oli >70. Lisäksi nähtiin kuntoutuksen tulosten yleistymistä niissä tutkimuksissa, joissa kontrolli oli järjestetty. Virtuaalitodellisuudella voidaan tuoda lisäarvoa kuntoutukseen, sillä laitteet voidaan viedä kuntoutujan arkeen ja näin mahdollisesti taata kuntoutuksen systemaattisuus ja riittävä intensiteetti sekä säästää terapiaresursseja.

Aims of the study. Aphasia can be studied from the aspect of functional communication, in which case the focus is on how a person with aphasia is able to use language in their everyday environment. One way to study the functional communication of people with aphasia is to analyse discourse, as word-finding difficulties, which are common in aphasia, can affect discourse. Discourse can also be studied to determine whether the effects of an intervention are generalized to the level of functional communication. The aim of this thesis is to study the discourse of people with chronic aphasia, elicited using interview questions, in different phases of an intervention consisting of rTMS treatment (repetitive transcranial magnetic stimulation) and Intensive Language Action Therapy (ILAT). The discourse features which are analysed include lexical diversity (verbs and nouns) and informativeness (correct information units). The results of the discourse analysis are compared to the results of linguistic tests (Boston Naming Test for nouns and Action Naming Test for verbs). Methods. The data consisted of the discourse of three participants. The discourse was elicited using interview questions. All the participants had chronic fluent aphasia. They participated in the University of Helsinki research project “Treatment-Induced Speech and Language Improvement and Neuroplasticity after Stroke”, during which they received both rTMS treatment and ILAT therapy. They were examined four times during the intervention: at baseline, after rTMS treatment period, after combined rTMS and ILAT period, and at follow-up (3 months after the intervention). The discourse samples were analysed using discourse analysis. The chosen measurements were measures of lexical diversity, i. e. verbs and nouns, and measures of information units. The results were analysed visually. In addition, group effect sizes were calculated. Regression lines were used to compare the results of the discourse analysis to the results of linguistic tests. Results and discussion. No clear changes were detected in lexical diversity and informativeness of the discourse of people with chronic aphasia during rTMS and ILAT. Thus, the intervention did not have effect on functional communication at group level. However, there was much variation between the participants as well as between the results of different measures. The efficiency of informativeness increased for all the participants and it also had the largest group effect size. There was a stronger correlation between the use of nouns in discourse and the results of Boston Naming Test than between the use of verbs in discourse and the results of Action Naming Test

Objectives. Semantic verbal fluency task is a naming task in which a participant produces words from a certain semantic category during limited time frame. Currently there is only a little research where the verbal fluency performance of young children, especially with hearing impairment has been studied, and findings have not been consistent. The question whether singing is associated with verbal fluency performance has not been studied much. The aim of this thesis was to compare verbal fluency performance of children with hearing impairment and normal hearing children. In addition, the aim was to investigate the association of singing with the semantic verbal fluency performance. Methods. This study sample contained 14 children with hearing impairment and 12 children with normal hearing. Participants performed two semantic verbal fluency tasks where they produced words from categories of animals and clothes for 60 seconds. The number of produced words and accepted words and semantic strategies (number of clusters, switches, semantic subcategories, the use of semantic strategy and the number of words in clusters) were examined. Amount of singing was investigated by means of questionnaire. Statistical methods were used to investigate differences between study groups and to investigate connection of singing and verbal fluency performance. Results and conclusions. The differences between the groups of children with hearing impairment and normal hearing children were not significant. Singing was associated with verbal fluency performance only in the group of children with hearing impairment and only in the animal task. Hearing impaired children who sang daily produced more words and used more word finding strategies than hearing impaired children who sang more seldom. The findings of previous studies are partly parallel to the findings of this thesis. However more research is needed for getting more consistent findings and more comprehensive research literature of the subject.