Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by master's degree program "Pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien maisteriohjelma"

Sort by: Order: Results:

  • Westerlund, Lotta (2021)
    Avhandlingen undersöker förhållandet mellan text, bild och musik i barnlyrik, med fokus på rytmik. Forskningsfrågan är ”Hur bidrar en förståelse av olika nivåer av rytmik till tolkningen av barnlyriken?”. Syftet är att jämföra textens, musikens och bildens rytmer för att kunna visa hur de samarbetar eller motverkar varandra i den rytmiska helheten. Som teoretisk bakgrund används Eva Liljas, Northrop Fryes och Jørgen Fafners olika teorier om rytmikens olika beståndsdelar. Baserat på dessa tre teoretikers texter är det möjligt att analysera tre olika mediers förhållande till varandra. Lilja och Fafner skriver om hur till exempel text och bild skiljer sig som medium på ett strukturellt plan medan Frye skriver om det auditivas versus det visuellas roll i verket som helhet. Dessa teorier tillämpas på de olika materialens olika medium genom att jämföra mönstret av grundläggande faktorer som betoningar och riktningar. Förhållandet mellan text och bild är en gammal klassiker inom barnlitteraturforskningen som gavs uppmärksamhet redan i forskningsgrenens vagga på 1980-talet, men förhållandet mellan text och musik är relativt outforskat. Detta trots att text och sång så gott som alltid hört ihop. Att lägga bilderbokens olika medium bredvid varandra genom rytmiken är någonting som inte gjorts förut, och samtidigt någonting som behandlar barnlyrikens allra mest grundläggande byggstenar. Materialet för undersökningen är tre dikter av Lennart Hellsing; ”Här dansar Herr Gurka”, ”Det var så roligt”, och ”Krakel Spektakel” (1947), och tre dikter ur Ulf Starks och Linda Bondestams Djur som ingen sett utom vi (2016). I analysen av Hellsings dikter ligger fokuset på förhållandet mellan text och musik, och i analysen av Djur som ingen sett utom vi är fokuset på text och bild. Hellsings dikter är gamla klassiker som redan länge forskats i, medan Djur som ingen sett utom vi är bara några år gammal och inte ännu givits så stor uppmärksamhet. Genom att använda dessa två material får undersökningen bredd inte bara i tema utan också i tiden då materialet varit aktuellt. I analysen ser vi hur musiken påverkar textens rytmer och struktur, till exempel då ”Herr Gurka” som i originalet är 6 versrader lång blir 8 rader för att passa ihop med musikens struktur. I ”Det var så roligt” ser vi exempel på hur musikens rytmiska struktur flyttar på textens prominenser, och i ”Krakel Spektakel” diskuteras vilken effekt det har på texten att tas ut ur sitt sammanhang och upplevs i form av en visa istället för dikt. Gemensamt för dessa delar av analysen är att resultaten visar på ett ojämlikt förhållande mellan text och musik där musiken påverkar texten men inte tvärtom. Däremot visar analysen av förhållandet mellan text och bild inte på ett ensidigt dominant förhållande. Analysen av text-bildförhållandet i Djur som ingen sett utom vi visar att dessa två medier kan existera betydligt mer jämlikt, så att texten kan påverka uppfattningen av bilden lika väl som vice versa. Till skillnad från musiken som flera gånger ändrar materialets grundläggande struktur fungerar bilden mer som ett komplement, eller en riktlinje till hur texten kan läsas. Orsaken till detta kan ligga i att både text och musik är vad Fafner kallar serierytmer, de existerar på en tidsaxel och uppfattas i form av detaljer som tillsammans bildar en helhet. Bilden däremot är en proportionsrytm, någonting som existerar i rummet och uppfattas som helhet först, och sedan i detaljer. Detta motsatsförhållande mellan text och bild gör att de inte konkurrerar lika starkt med varandra, som text och musik, och istället kompletterar varandra. Analysen i sin helhet visar att bilderbokens olika medier kan ha avgörande inflytande över texten på flera olika spännande sätt. Insikten är någonting som jag tror kommer bli allt viktigare i en litteraturmarknad som blir allt mer mångsidig för varja dag som går.
  • Kiviniemi, Kaisa (2022)
    Tutkielman tavoitteena on analysoida, minkälaista kieltä kaksi ruotsalaista aktivistia käyttävät sosiaalisen median palvelu Instagramissa. Sosiaalista mediaa on tutkittu melko paljon, mutta koska suuri osa analyyseistä käsittelee naispuolisia käyttäjiä, halusin perehtyä erityisesti miesten kirjoittamiin teksteihin. Aktivistit, joiden kuvatekstejä analysoitiin, kirjoittavat pitkälti samankaltaisista aiheista. Tutkimus toteutettiin sisällöllisenä analyysina, tarkemmin tyyli- ja diskurssianalyysina. Analyysiin valittiin yhteensä kahdeksan tekstiä. Tekstien valinta perustui siihen, että niiden sisältö ei saisi olla liian arkista ja niissä täytyisi kuulua kirjoittajan oma ääni. Toisin sanoen sellaiset tekstit, joiden sisältö kuvasi henkilön arkea tai jotka sisälsivät paljon sitaatteja tai muita lainauksia, jätettiin kokonaan pois. Tekstit on julkaistu loppuvuodesta 2020 tai alkuvuodesta 2021. Analyysin tuloksena aktivistien tekstit eroavat tyyliltään toisistaan, vaikka niissä käsitelläänkin samankaltaisia teemoja, kuten machokulttuuri, psyykkinen pahoinvointi ja rasismi. Tekstit ovat kantaaottavia, ja yhteisenä piirteenä niissä on omakohtaisten kokemusten jakaminen. Toisen kirjoittajan tekstit ovat helppolukuisempia ja muodoltaan tyylitellympiä, kun taas toisen tekstit ovat pitempiä ja niiden tyyli on yleisesti arkisempaa. Aktivistit nostavat esille feministisen miesnäkökulman yhteiskunnallisiin aiheisiin. Diskurssianalyysissa nousee kuitenkin myös esille joitakin ristiriitoja, joita teksteistä löytyy. Myös kaikki se, joka teksteissä jätetään aiheista mainitsematta, voidaan lukea osaksi diskurssia.
  • Aaltonen, Elisa (2022)
    Tämän tutkielman tarkoituksena on vertailla adjektiivien käyttöä ruotsinkielisissä LinkedIn-profiiliteksteissä. Tarkastelun kohteena on selvittää itsensä markkinoinnin keinoja semanttisen kategorisoinnin avulla, jakaa adjektiivit rakenteen perusteella sekä jaotella adjektiivit kestoa kuvaaviin ryhmiin. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisin sekä kvantitatiivisin menetelmin keräämällä materiaalia yhteensä 84: stä LinkedIn-profiilitekstistä tammikuussa 2022. Lähtökohtana on sosiaalisen median palvelu LinkedIniin siirtynyt asiantuntijuus, jota on vauhdittanut etenkin koronaviruspandemia vuodesta 2020 alkaen. Tutkimuksen kohteena on vertailla LinkedIniin ilmoitettujen ammattien välisiä eroja käyttää adjektiiveja. Aineisto on jaettu neljään eri hakusanaan perustuvaan osuuteen: markkinoija, viestintä, pedagogi ja opettaja. Aineiston analyysi osoittaa, että itsensä markkinoinnissa painottuvat eniten kovat adjektiivit, jotka kuvaavat yleisesti ottaen työelämässä hyödyksi koettuja adjektiiveja. Kovia adjektiiveja löytyy koko aineistosta yhteensä 80 kappaletta. Aineisto sisältää yhteensä 145 adjektiivia, joista 70 on erilaisia ja näistä käytetyin adjektiivi on kreativ (luova). Aineistossa esiintyvät adjektiivit ovat rakenteeltaan suurin osa perusmuotoisia adjektiiveja tai adjektiivijohdoksia. Lisäksi aineistosta käy ilmi, että useimmat adjektiivit kuvaavat ominaisuuksia, joita voidaan pitää ajallisesti suhteellisen pysyvinä ominaisuuksina. Kategorisoinnin avulla löytyneet semanttiset erot kuvastavat eri alojen itsensä markkinoinnissa korostuvia luonnetta ja eroja.
  • Saaresaho, Ronja (2021)
    Diskrimineringsombudsmannen har gjort en undersökning år 2020 som visar att rasism och diskriminering är anmärkningsvärt vanligt inom utbildning i Finland. I denna avhandling vill jag ta reda på hur inkluderande finländska läroplansgrunder och läromedel är med tanke på olika etniciteter. Analysen består av två delar. Den första är en diskursanalys om hurdan bild som skapas av flerspråkiga elever och vilka benämningar som används om dem i Utbildningsstyrelsens läroplansgrunder 2004 och 2014. Den andra delen är en multimodal analys av två läroböcker för årskurs 7–9 inom ämnet svenska och litteratur. Syftet är att studera hur stor andelen av bilder med enbart vita människor är i böckerna. Avhandlingen inleds med ett bakgrundskapitel där jag behandlar läroplansgrunderna och deras värdegrund, samt undervisning i svenska som modersmål och litteratur (SVL) och undervisning svenska som andraspråk och litteratur (S2). Därefter presenteras tidigare forskning om läroplansgrunder (Breilin 2016; Selander 2006), S2-böcker (Hägglund 2018) och övriga läroböcker (Mikander 2016; Siljala 2008). Inom avhandlingens teoretiska referensram behandlas begreppen rasism (Hall 1997; Memmi 1999; Said 1995), etnocentrism (Elmeroth 2008; Lasonen m.fl. 2009) och interkulturalitet (Lorentz 2013). Utöver referensramen presenteras även diskursanalys som metod (Bolander & Fejes 2019; Lind Palicki 2015) tillsammans med textanalys av värdeord (Hellspong & Ledin 1997) i läroplansgrunderna och en främst kvantitativ men även kvalitativ multimodal analys som metod med läroböckerna. Analysens resultat visar att det har skett positiva ändringar mellan LP2004 och LP2014. Bland annat har den exkluderande benämningen ”invandrarelev” slopats och i stället används benämningen ”flerspråkiga elever i LP 2014. Fortsättningsvis bidrar ändå båda läroplansgrunderna till rasistiska strukturer inom skolvärlden då de bl.a. skapar en bild av att flerspråkiga elever behöver utvecklas från sitt nuvarande motsatta tillstånd till att bli ”balanserade och aktiva”. Liknande ändringar går att se i de analyserade läroböckerna. Läroboken som är publicerad under LP2004:s verksamhetstid innehåller 97,22 procent bilder av enbart vita människor, medan läroboken som är publicerad under LP2014:s tid innehåller 71,43 procent bilder av enbart vita människor. Detta innebär att även om representationen av andra etniciteter har ökat råder det fortfarande en vithetsnorm även i den nyare läroboken. Avhandlingen avslutas således med en rekommendation om ökad inkludering i läromedel, samt förslag på vidare liknande forskning.
  • Lundström, Carina (2022)
    Vid sekelskiftet 1900 emigrerade ca. 70 000 finlandssvenskar till Amerika i hopp om ett bättre liv. Där talade de svenska hemma och engelska ute i samhället. Emigranterna blev successivt tvåspråkiga och deras modersmål färgades av kontakten med engelskan. I den här avhandlingen analyseras sju finlandssvenska amerikaemigranters talspråk med fokus på engelsk interferens. Syftet är att lyfta fram de språkkontaktfenomen som kan urskiljas i emigranternas talade språk samt genom en jämförelse med talare från andra generationen beskriva skillnader och likheter. Dessutom görs jämförelser med en emigrant som efter emigrationen hade betydligt mindre kontakt med svenskan. Materialet består av sammanlagt sju inspelade intervjuer på svenska. Fem av intervjuerna är gjorda med emigranter och två med amerikafinlandssvenskar från andra generationen. Intervjuerna är gjorda av Amerikaexpeditionen 1971 och är publicerade av Svenska litteratursällskapets arkiv på webbresursen Finna. Analysen fokuserar på ord och uttryck som kan härledas till engelskan och hur dessa används i svenskan. Resultatet jämförs med tidigare forskningsresultat om amerikafinlandssvenskan samt studier om amerikasvenskan. Resultatet visar att den svenska som emigranterna talar har många likheter med den amerikasvenska som beskrivs i tidigare studier. I informanternas tal förekommer både tillfälliga lån, lånord som integrerats i svenskans grammatiska system samt en varierande mängd sambands- och samtalssignaler. De engelska inslagen i emigranternas tal är i huvudsak enstaka ord som är nära anknytna till vardagen i Amerika. Andra generationen använder färre lånord och verkar mer måna om att hålla sig till svenska. De frågar efter svenska ord då de är osäkra och då de använder engelska, korrigerar de genast med den svenska motsvarigheten.
  • Koskinen, Pia (2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan besluta-verbin kahden eri taivutusparadigman (arkaistinen: besluta, besluter, beslöt, beslutit ja moderni: besluta, beslutar, beslutade, beslutat) käyttöä suomenruotsalaisissa ja ruotsinruotsalaisissa sanomalehtiteksteissä. Tavoitteena on selvittää, onko eri taivutusparadigmojen käytössä vaihtelua suomenruotsin ja ruotsinruotsin välillä, ja onko arkaistiseksi luokiteltua taivutusparadigmaa perusteltua pitää finlandismina. Tutkielman pääpaino on suomenruotsissa, ja ruotsinruotsalaiset tekstit toimivat vertailuaineistona. Tutkimusaineistona käytetään kahden eri sanomalehden, Hufvudstadsbladetin ja Göteborgs-Postenin, korpuksia. Aineistoon on valittu viisi eri vuosikertaa molemmista lehdistä 1990-luvulta 2010-luvulle. Korpukset ovat osa Göteborgin yliopiston ylläpitämää korpusaineistoa. Korpuksista on Korp-työkalun avulla etsitty kaikki besluta-verbin taivutusmuodot. Hufvudstadsbladetin ja Göteborgs-Postenin esiintymiä vertaillaan toisiinsa kvantitatiivisesti, mutta tuloksia analysoidaan myös kvalitatiivisesti. Tutkimus osoittaa, että taivutusparadigmojen käyttö on sekä suomenruotsissa että ruotsinruotsissa epäjohdonmukaista ja eri taivutusmuotoja käytetään ristikkäin. Suomenruotsalaisessa aineistossa on esiintymiä molempien taivutusparadigmojen kaikista taivutusmuodoista. Preteritimuodossa arkaistinen beslöt on tavallisempi kuin moderni taivutusmuoto beslutade, ja sen käyttö on pysynyt melko tasaisena 1990-luvulta 2010-luvulle. Preesensmuodossa puolestaan arkaistisen taivutusmuodon besluter käyttö on vähentynyt merkittävästi ja 2010-luvulla moderni besluta, on huomattavasti tavallisempi. Muutamia yksittäisiä esiintymiä lukuun ottamatta supinimuodoista käytettiin pääasiassa vain modernia taivutusmuotoa beslutat. Ruotsinruotsalaisessa aineistossa ainoastaan preteritissä käytettiin arkaistista muotoa modernin muodon rinnalla ja kaikissa muissa aikamuodoissa käytettiin vain modernia taivutusmuotoa. Tutkimuksesta voidaan päätellä, että arkaistiset preesens- ja preteritimuodot ovat käytössä 1990-luvun ja 2010-luvun suomenruotsalaisissa lehtiteksteissä, mutta arkaistisen preesensmuodon käyttö on vähentynyt merkittävästi vuosituhannen vaihteen jälkeen, kun taas preteritimuodoista arkaistinen muoto on modernia tavallisempi edelleen 2010-luvulla. Arkaistinen supinimuoto esiintyy vain kahdessa vuosikerrassa ja esiintymät ovat vähäisiä. Arkaistinen preteritimuoto on käytössä myös ruotsinruotsalaisissa lehtiteksteissä, mutta moderni preteritimuoto on tavallisempi. Arkaistisen preteritimuodon käyttöä molemmissa kielivarianteissa selittänee se, että arkaistinen preteritimuoto on edelleen kielenhuollon hyväksymä ja se esitetään myös Svenska Akademiens ordlistassa vaihtoehtoisena preteritimuotona modernin taivutusmuodon rinnalla. Muista aikamuodoista sanakirjan viimeisin painos (2015) esittelee vain modernin taivutusmuodon. Arkaistisen preesensmuodon käytön merkittävää vähenemistä 2000-luvun alussa selittänee osittain se, että Hufvudstadsbladet aloitti vuonna 19994 yhteistyösopimuksen Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen (nyk. Kotimaisten kielten keskus) kanssa.
  • Tähkäpää, Tua (2021)
    Tämän tutkielman kysymyksenasetteluiden tavoitteena on selvittää, miten ruotsinkielinen koronavirusta koskeva kriisiviestintä toteutuu käytännössä valtioneuvoston kansliassa. Lisäksi tarkastellaan, onko valtioneuvoston kanslian nettisivuilla yhtä monta ruotsinkielistä tiedotetta kuin suomenkielisiä ja missä aikaikkunassa ruotsinkieliset tiedotteet on julkaistu. Näistä ruotsinkielisistä tiedotteista analysoidaan myös selkokielisyyden piirteitä. Tutkielman teoriataustana toimivat erityisesti Jannika Lassuksen (2017) artikkelit, joissa syvennytään ruotsinkieliseen viranomaiskieleen ja viranomaisteksteihin Suomessa. Lisäksi Hedlundin (2006) ja Sommardahlin (2012) julkaisut selkokielen kriteereistä toimivat sekä teoriana että analyysipohjana tutkimukselle. Aineistona tutkimuksessa on käytetty sähköpostikeskustelua valtioneuvoston kanslian kanssa sekä kahdeksaa tiedotetta, jotka on julkaistu valtioneuvoston kanslian nettisivuilla ajalla 16.3.2020-15.4.2020. Kyseiset tiedotteet käsittelevät poikkeusoloja ja rajoituksia Suomessa. Tutkimusmenetelmä on laadullinen sisällönanalyysi. Havainnot valtioneuvoston kanslian kanssa käydystä sähköpostikeskustelusta teemoitellaan, samoin huomiot ruotsinkielisten tiedotteiden määrästä ja julkaisuajankohdista. Virallista menetelmää selkokielianalyysille ei ole, joten tiedotteiden tarkempi analysointi perustuu Hedlundin (2006) ja Sommardahlin (2012) julkaisuissa esitettyihin selkokieltä koskeviin sääntöihin ja ohjeisiin. Tutkimuksen keskeiset tulokset ovat, että valtioneuvoston kanslian kaksikielinen kriisiviestintä noudattaa kielilakia (423/2003) siltä osin, että yksilön hengen, terveyden ja turvallisuuden kannalta oleellinen tieto on annettu molemmilla kansalliskielillä: kaikista suomenkielisistä tiedotteista on annettu siis myös ruotsinkielinen vastine. Kahdeksasta tutkimuksessa käytetystä tiedotteesta seitsemän on julkaistu ruotsiksi alle kahdessa tunnissa suomenkielisen alkuperäistekstin julkaisemisen jälkeen, eli valtioneuvoston kanslian voidaan nähdä myös noudattavan sen tehostetun viestinnän periaatteita oikea-aikaisella viestinnällään. Selkokielianalyysi osoittaa kuitenkin, ettei hallintolain (434/2003) 9 § säädetty velvoite asiallisesta, selkeästä ja ymmärrettävästä kielestä täysin täyty ruotsinkielisissä tiedotteissa. Selkokielen periaatteisiin kuuluu esimerkiksi lyhyiden lauseiden kirjoittaminen, mutta analysoidussa materiaalissa havaitaan jopa 46 sanasta muodostuva lause. Myöskään selkokielen vaatimus erikoistermien selittämisestä ei aina täyty analysoiduissa tiedotteissa.
  • Kiema, Maria (2022)
    Yhteiskuntamme muuttuu yhä digitaalisemmaksi, mikä vaatii sopeutumiskykyä jatkuvasti tapahtuviin muutoksiin. Tämä näkyy myös koulumaailmassa, jossa tulee tasapainotella todellisen ja virtuaalisen maailman välissä. Digitalisaatiosta on tullut osa koulun arkipäivää ja tästä seuraa sekä mahdollisuuksia että haasteita. Tämän pro gradu-tutkielman tavoitteena on tutkia, millaisia asenteita lukion opettajilla ja oppilailla on digitaalisen materiaalin, digitaalisten laitteiden ja sosiaalisen median käytöstä lukion B- ja A-ruotsin opetuksessa pääkaupunkiseudulla Suomessa. Aihetta on tutkittu aiemmin lähinnä opettajien näkökulmasta ja siksi on tärkeää, että myös oppilaiden äänet ja asenteet tulevat kuuluviin. Tutkielman avulla pyritään selvittämään, millaista digitaalista materiaalia ja digitaalisia laitteita käytetään ruotsin opetuksessa, millaisia asenteita opettajilla ja oppilailla on digitaalisen materiaalin ja digitaalisten laitteiden sekä sosiaalisen median käytöstä ruotsin opetuksessa ja mitä ehdotuksia opettajilla ja oppilailla on digitaalisen materiaalin ja digitaalisten laitteiden sekä sosiaalisen median käytöstä ruotsin opetuksessa. Teoreettisena viitekehyksenä toimii aiempi tutkimus liittyen digitalisaatioon, digiin, sosiaaliseen mediaan, asenteisiin ja motivaatioon koulukontekstissa. Digitalisaatio sisältää sekä digin että sosiaalisen median. Digillä viitataan tutkimuksessani lähinnä digitaaliseen materiaaliin ja digitaalisiin laitteisiin. Sosiaalista mediaa käsitellään omana käsitteenään. Tutkimuksessani on tärkeää ymmärtää, kuinka asenteet ja motivaatio kulkevat käsi kädessä ja mikä on niiden rooli etenkin oppimisessa ja mielipiteen muodostamisessa. Materiaali on kerätty viiden puolistrukturoidun opettajahaastattelun sekä oppilaille toteutetun kyselylomakkeen (N=114) avulla. Puolistrukturoidun haastattelun avulla on mahdollista saada selville opettajien todellisia mielipiteitä ja asenteita (Hirsijärvi & Hurme 2001, s. 47). Oppilaiden kyselylomakkeeseen olen valinnut suurilta osin avoimia kysymyksiä, jotta voitaisiin saada selville oppilaiden aitoja mielipiteitä ja asenteita. Opettajien haastattelut ja oppilaiden kyselylomakkeiden vastaukset on kategorisoitu niiden teemojen mukaan, jotka nousivat vahvimmin esille. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin pääosin laadullisena, ja tutkimusmenetelmänä on hyödynnetty sisällönanalyysiä, jossa materiaali toimii lähtökohtana ja teoria toimii apuvälineenä analyysissä. Lisäksi SWOT-analyysiä on hyödynnetty menetelmänä tutkielmassa. Tutkimustulokset osoittavat, että opettajilla ja oppilailla on sekä positiivisia että negatiivia asenteita digin ja sosiaalisen median käytöstä ruotsin opetuksessa. Opettajien vastaukset vaihtelivat melko paljon, mutta negatiivisilla asenteilla vaikutti olevan hieman enemmän painoarvoa, kun taas oppilaiden vastauksissa korostuivat enemmänkin positiiviset asenteet. Oppilaista 35 % koki, että digin käyttö lisää motivaatiota opiskella ruotsia, mutta noin 40 % oppilaista oli puolestaan eri mieltä. Osalla opettajista ja 46 %:lla oppilaista oli myös ehdotuksia, kuinka digiä ja sosiaalista mediaa voitaisiin hyödyntää ruotsin opetuksessa tulevaisuudessa. Tämän tutkimuksen avulla voidaan nostaa esille opettajien ja oppilaiden osittain eriäviä asenteita ja mielipiteitä digin ja sosiaalisen median hyödyntämisestä ruotsin opetuksessa siten, että myös oppilaiden ääni tulee kuuluviin. Huomioimalla oppilaiden mielipiteitä ja asenteita oppimis- ja opetustapoihin sekä opetusmateriaaliin liittyen voidaan mahdollisesti lisätä oppimismotivaatiota, mutta tutkimusta tästä aihepiiristä tarvitaan vielä lisää.
  • Nyman, Ella (2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan, miten ruotsinkielistä kielikylpyesiopetusta käyvät lapset ymmärtävät ja puhuvat ruotsia. Lapsille luetaan ruotsiksi alku Selma Lagerlöfin tarinasta Nils Holgersson. Tarina on selkokielinen ja tarkoitettu 6–8-vuotiaille lapsille. Tutkielman tarkoitus on selvittää, miten esiopetusikäiset lapset hallitsevat ruotsin kielen. Kielen hallitsemista kartoitetaan kolmen osa-alueen kautta: miten lapset ymmärtävät ruotsinkielisen tarinan sanaston ja juonen sekä miten he puhuvat ruotsia. Aineisto on kerätty keväällä 2019 teemahaastatteluilla. Tutkimukseen osallistui kaksi kielikylpypäiväkotia pääkaupunkiseudulta. Tutkimukseen valikoitui 20 lasta. Lapset jaettiin yhteensä kuuteen ryhmään sen perusteella, miten lapset käyttävät ruotsia päiväkodin arjessa: ruotsia paljon, jonkun verran, vähän ja ei ollenkaan puhuvat. Ryhmissä on vain saman päiväkodin lapsia. Haastateltavista lapsista tyttöjä on 14 ja poikia 6. Kolme lapsista aloittaa esiopetuksessa vasta seuraavana vuonna. Näiden kolmen lapsen kielitaitoa tarkastelemalla voidaan analysoida, miten ruotsin kielen osaaminen kehittyy ensimmäisen vuoden aikana kielikylvyssä. Tutkimus on kvalitatiivinen ja tutkimuksen metodi on sisällönanalyysi. Keskeisenä lähtökohtana on lasten sanavaraston kartoitus kolmen tarinassa esiintyneen sanan avulla: en pyssling, en näbb ja en gås. Analyysi on rakennettu materiaalista esiin nousseiden teemojen mukaan. Tutkimuksesta selviää, että lapset hallitsevat ruotsin kielen pääosin hyvin. Lapset ymmärtävät sanastoa kuvien, eleiden ja selitysten tuella. Sanaston ymmärtämisessä ilmenee pieniä eroja ryhmien välillä. Päiväkotien välillä esiintyy myös eroavaisuuksia. Erot ennustavat, miten ryhmät pärjäävät ruotsin ymmärtämisessä ja kuinka paljon he puhuvat ruotsia haastatteluiden aikana. Juonen ja keskustelun onnistunut seuraaminen on yhteydessä lasten ruotsin kielen suulliseen taitoon. Ryhmät, jotka muodostuvat paljon ruotsia puhuvista lapsista pärjäävät parhaiten kaikissa osa-alueissa. Lapset osoittavat ruotsin ymmärrystä kysymällä tarinasta tai arvaamalla sanojen merkityksiä suomeksi oikeasta teemasta. Ruotsin suullinen taito vaihtelee paljon. Osa lapsista puhuu ruotsia vain muutaman sanan haastattelun aikana. Kolme ryhmää käyttävät uudestaan ruotsinkielisiä sanoja tai lauserakenteita, jotka he kuulevat tarinasta tai haastattelijalta. Osassa ryhmistä esiintyy koodinvaihtoa. Tutkimustulokset osoittavat, että kielikylpyesikoululaisten ruotsin kielen hallitsemisessa on vuonna 2019 paljon samoja piirteitä kuin tutkimuksissa, joiden materiaalit on kerätty 1990-luvulla. Tutkimuksessa nousi esiin eroja tyttöjen ja poikien tavassa kommunikoida ryhmässä. Sekaryhmissä tytöt ovat hiljaisempia kuin pojat. Havainto herättää jatkotutkimusidean tyttöjen ja poikien erilaisesta tavasta kommunikoida kielikylvyn arjessa.
  • Syrjälä, Jani (2021)
    Tutkimukseni käsittelee Ruotsiin lähetettyjen sotalasten muistoja sekä kokemuksia heidän palattua Suomeen sotien jälkeen. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten sotalapset muistavat nyt omia kokemuksiaan sotien jälkeisestä ajasta, ja miten ympäristö- ja kielimuutokset ovat vaikuttaneet heihin myöhemmin elämässä. Tutkimuksen aihe on unohtunut monelta tai käsittelee usealle täysin tuntematonta aihealuetta. Siitä syystä sen taltiointi on erittäin tärkeää, varsinkin koska haastateltavien omat kokemukset ovat vahvasti läsnä ja henkilökohtaisia. Tutkimus koostuu tutkimuslomakkeeni kyselyyn vastanneiden kahdeksan sotalapsen muistoista ajastaan sotalapsena. Haastateltavat kävivät Ruotsissa koulua tai olivat aloittamassa koulun ennen Suomeen palaamistaan. Näin ollen heillä kaikilla oli ruotsi vahvempana kielenä sieltä palatessaan. Tutkimuksen taustana ja haastattelutulosten tukena käytin aikaisempaa tutkimusmateriaalia lapsen kehityksestä, traumoista, kielellisestä kehityksestä, pedagogiikasta sekä talvi- ja jatkosotaan liittyvistä tapahtumista. Tutkimuksen perusteella haastateltavien sotalasten muistot koulunkäynnistä ovat pääasiassa positiivisia. Heille kielen vaihtaminen tuotti vaikeuksia, ja siitä syystä suurin osa muutti opintojen jälkeen takaisin Ruotsiin tai muihin Pohjoismaihin. Tutkimus osoittaa myös sen, että vaikka sotalasten siirrot Ruotsiin olivat suurimmaksi osaa onnistuneita, on myös tapauksia missä näin ei ollut, ja tätä on sotien jälkeisinä vuosina uutisoinnissa peitelty. Ruotsista palanneiden lasten jälkihoito oli myös puutteellista, eikä heille järjestetty koulussa tai sen ulkopuolella riittävää tukea kielen tai muun trauman hoidossa. Kielitaidon puuttuminen sekä biologisten vanhempien ja sisarusten etääntyminen sotien jälkeen oli myös syy siihen, miksi haastateltavista seitsemän kahdeksasta asuu tällä hetkellä Ruotsissa.
  • Nuutinen, Elisa (2021)
    Tutkimuksen tavoitteena on tutkia, miten kaksikielisten lasten ruotsinkielenopetus on järjestetty suomenkielisissä yläkouluissa. Kaksikielisillä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa niitä, joilla on sekä suomi että ruotsi kotikielinä. Opetussuunnitelmassa on kaksikielisille tarkoitettu äidinkielenomainen ruotsi, mutta aiempien tutkimusten ja uutisten mukaan sitä ei ole tarjolla monissakaan kouluissa. Tutkimus on kaksiosainen. Ensimmäisessä osassa aineistona oli opetussuunnitelma ja eri oppimäärien taitotavoitteita verrattiin toisiinsa. Toisessa osassa tehtiin kyselytutkimus, jonka vastauksia analysoitiin sekä määrällisesti että laadullisesti. Kyselytutkimukseen osallistui 95 yläkoulun ruotsin opettajaa ympäri Suomen. Analyysimenetelminä on käytetty sisällönanalyysia ja temaattista analyysia. Tutkimustulokset osoittavat, ettei äidinkielenomaista ruotsia ole edelleenkään tarjolla kovin laajalti. Kyselyn avulla löytyi kaksi kuntaa, joissa äidinkielenomaista ruotsia on tarjolla. Lisäksi löytyi viisi kuntaa, joissa on mahdollista tarvittaessa järjestää opetusta äidinkielenomaisessa ruotsissa. Kyselytutkimukseen osallistuneista 40 % ei ottanut kantaa, miten ruotsin opetus on kaksikielisille järjestetty heidän kouluissaan. Äidinkielenomaista ruotsia ei kuitenkaan heidän mukaansa ole tarjolla. Niistä, jotka ottivat asiaan kantaa, 47 % kertoi kaksikielisten opiskelevan A-ruotsin oppimäärän mukaan. 32 % kantaa ottaneista kertoi kaksikielisten opiskelevan B-ruotsin oppimäärän mukaan. Sekä A-ruotsi että B-ruotsi ovat yksikielisille tarkoitettuja oppimääriä. Kyselyyn osallistuneista opettajista 86 % antaa (mahdollisille) kaksikielisille oppilailleen haastavampia tehtäviä ja pyrkii eriyttämään opetusta ylöspäin. Kaksikielisille oppilaille kuuluvan äidinkielenomaisen ruotsin opetusta ei ole tarjolla suurimmassa osassa maatamme, eikä suomenkielistä koulua käyville kaksikielisille siten tarjoudu mahdollisuutta saavuttaa vastaavaa kielitaitoa molemmissa kotikielissään kuin ruotsinkielistä koulua käyvillä on.
  • Pursiainen, Anna (2021)
    Tutkimuksessani tarkastelen sitä, kuinka suomalaisuus ja ruotsalaisuus sekä suomen ja ruotsin kieli kohtaavat Kjell Westöön novellissa Melba, Mallinen ja minä. Novelli on julkaistu vuonna 1992 osana Westön novellikokoelmaa Tapaus Bruus ja muita kertomuksia. Novelli on lähes satasivuinen ja se kertoo nuoren pojan kasvutarinan sijoittuen Helsinkiin, Munkkiniemiä muistuttavaan lähiöön 1970-luvulla. Novelli on kiinnostava tutkielmani kannalta, sillä siinä esiintyvien henkilöiden erilaiset taustat paljastuvat kielen piirteiden kautta, ja novellista voi havaita, kuinka suuria eroavaisuuksia ihmisten välillä on. Analysoidakseni suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden kohtaamista novellissa käytän apunani Erikssonin ja Haapamäen vuonna 2011 luomaa mallia, joka jaottelee kielenvaihtotilanteet latentteihin (piileviin) ja manifesteihin (ilmeisiin) kielivaihtoihin. Jaottelen tutkimuksessani Westön novellissa esiintyvät kielivaihdokset tämän mallin mukaan. Tarkastelen myös sitä, minkälaisia motiiveja kaunokirjallisessa teoksessa löytyy kielenvaihdosten tekemiselle. Aihe koskettaa läheltä myös usein puhuttuun kieleen liitettyä koodinvaihtoa, vaikkakaan se ei suoraan ole tutkimukseni aihe. Westöön novellissa Melba, Mallinen ja minä esiintyy paljon kielenvaihdoksia suomen ja ruotsin välillä. Piilevää kielenvaihtoa ruotsista suomeen edustavat novellissa esimerkiksi henkilö- ja paikannimet sekä suomenruotsalaiset murre- ja slangisanat. Tällaiset sanat ja kielenvaihdokset voivat olla jokseenkin ymmärrettäviä lukijalle, joka ei ymmärrä suomea. Sitä vastoin novellissa esiintyy paljon myös ilmeistä kielenvaihtoa, esimerkiksi laululyriikkaa ja runoja, jotka on käännetty lukijoille, joilla eivät ymmärrä suomea. Kielivaihdoksiin on eroteltavissa erilaisia syitä, mainittakoon esimerkkinä sosiaaliseen yhteenkuuluvuuden ilmentäminen. Kielenvaihdosten taustalla voi myös ajatella olevan tarkoitus normalisoida monikielisyyttä myös kirjallisessa muodossa, sillä kirjallisissa teoksissa kielenvaihdosten on perinteisesti katsottu rikkovan ”hyvän” kielen normistoa.
  • Westerberg, Anni (2021)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa kieltenopettajien kokemuksia lukivaikeuteen liittyen opetustyön näkökulmasta. Tarve tutkimukselle syntyi siltä pohjalta, että lukivaikeuden yleisyydestä huolimatta sitä käsiteltiin aineenopettajakoulutuksessa kokemukseni perusteella erittäin vähän ja todella pintapuolisesti. Aiempi tutkimus osoittaa, että lukivaikeuden taustalla on usein fonologisen tietoisuuden ja työmuistin heikkoutta, mikä luo omat haasteensa niin ensikielen kuin vieraiden kielten oppimiselle ja opiskelulle. Tässä tutkimuksessa selvitetään suomalaisten kieltenopettajien kokemuksia heidän koulutuksesta, resursseista ja kyvyistään huomioida lukivaikeutta päivittäisessä opetustyössä. Lisäksi selvitetään millaisia konkreettisia keinoja ja toimintatapoja kieltenopettajat ovat havainneet toimiviksi päivittäisessä opetustyössään ja lukivaikeuden kanssa kamppailevia oppilaita ja opiskelijoita kohdatessaan. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena ja materiaalin keräämiseen käytettiin verkkopohjaista kyselylomaketta. Vastauksia lomakkeeseen kertyi kuuden viikon aikana syystalvella 2020 yhteensä 128 kappaletta. Tilastoinnin ja saatujen tilastojen vertailun ohella käytettiin myös tekstianalyysin keinoja avointen vastausten tutkimisessa sekä kategorisoinnissa. Tutkimus osoitti, että suomalaiset kieltenopettajat ovat saaneet hyvin vähän tai ei lainkaan koulutusta lukivaikeuteen liittyen opettajankoulutuksensa aikana. Lisäksi vain noin puolet vastaajista ilmoittaa saaneensa jonkinlaista täydennyskoulutusta aiheesta. Täydennyskoulutuksen laajuus ja sisällöt kuitenkin vaihtelee paljolti. Yli puolet vastaajista myös kokee, ettei heillä ole riittävästi aikaa tai he eivät tiedä sopivista keinoista ja työtavoista, joita voisi hyödyntää päivittäisessä opetustyössä lukivaikeuden aiheuttamien haasteiden lievittämiseksi. Vastaajat olivat kuitenkin havainneet muun muassa eriyttämisen keinot, suullisen työskentelyn painottamisen sekä lisäajan antamisen varsin toimiviksi. Näiden lisäksi mainittiin myös erilaiset visuaalisesti kokonaisuuksia havainnollistavat ja tekstejä selkeyttävät menettelyt ja tukitoimet, olennaisimpien oppiainesten korostaminen sekä positiivisen ja kannustavan palautteen merkitys. Näitä opettajien hyväksi havaitsemia keinoja tukee myös aiempi kirjallisuus ja tutkimus aiheesta.
  • Repo, Moona (2021)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten englannin kieli vaikuttaa ruotsin kieleen. Olen kiinnostunut tutkimaan, millä eri tavoin englannin kieli näyttäytyy ruotsin kielessä sekä kuinka merkittävässä roolissa englannin kieli on ruotsin kielellä kirjoitetuissa kirjoitelmissa. Tarkastelen, kuinka usein ja millä eri tavoin englannin kieli vaikuttaa ruotsin kieleen. Lisäksi tarkastelen, kuinka monella eri tapaa englannin kieli tulee esiin yksittäisissä kirjoitelmissa sekä millaisia eroavaisuuksia kirjoitelmien välillä esiintyy. Tutkielman aineistona on viisikymmentä B1-ruotsin ylioppilaskirjoitusten pidempää kirjoitelmaa. Kirjoitelmat on kirjoitettu syksyn 2019, kevään 2020 ja syksyn 2020 ylioppilaskirjoituksissa. Kirjoitelmien aiheita ovat muun muassa musiikki, opinnot, asuminen, hyvinvointi sekä politiikka ja mielenosoittaminen. Aiheiden lisäksi myös kirjoitelmien muoto vaihtelee. Vaadittava muoto voi olla esimerkiksi kirje, mielipidekirjoitus, blogiteksti, raportti tai artikkeli. Tutkimusmenetelmäni on kielellinen analyysi, jonka avulla olen tarkastellut kirjoitelmien kieltä. Tämän jälkeen olen ryhmitellyt kirjoitelmista havaitsemani englannin kielen vaikutukset sekä pyrkinyt löytämään kirjoitelmien välillä olevia yhteneväisyyksiä sekä eroavaisuuksia. Tulokset osoittavat englannin kielen vaikuttavan ruotsin kieleen merkittävästi. Kirjoitelmat sisältävät kahdeksaa eri englannin kielen vaikutusta. Viidestäkymmenestä kirjoitelmasta kolmekymmentäneljä kirjoitelmaa sisältää englannin kielen vaikutusta. Kirjoitelmat sisältävät vaihtelevasti yhdestä seitsemään eri englannin kielen vaikutusta yhdestä yhdeksääntoista kertaan. Kielten välinen sukulaisuus, opiskelijoiden kielitaitotaso sekä muut kirjoitelmien kirjoitushetkenä vallinneet ulkoiset tekijät voivat vaikuttaa englannin kielen merkittävään vaikutukseen kyseisissä kirjoitelmissa. Tutkimukseni tulokset ovat aiempien tutkimusten tulosten mukaisia. Aineiston suhteellisen suppean määrän vuoksi tämän tutkimuksen tulokset eivät kuitenkaan ole yksinään kovinkaan yleistettäviä. Tutkimus antaa kuitenkin verrattain mielenkiintoisen käsityksen, kuinka englannin kieli vaikuttaa nykypäivänä suomalaisten B1-ruotsin opiskelijoiden ruotsin kieleen.
  • Koski, Karoliina (2020)
    Tutkielman tavoitteena on saada selville, miten Hufvudstadsbladetin (Hbl) mainokset vaikuttavat kuluttajaan erilaisin verbaalisin ja visuaalisin keinoin. Vuonna 2019 96 prosenttia suomalaisista luki painettua tai digitaalista sanomalehteä vähintään kerran viikossa. Koska sanomalehti on mediamuotona merkittävä osa suomalaisten arkipäivää, on tärkeää tutkia, miten niissä sijaitsevat mainokset yrittävät vaikuttaa kuluttajaan. Tutkielman tavoitteena on saada tietoa siitä, miten mainoksilla luodaan vuorovaikutusta ja yritetään suostutella kuluttajaa. Koska tutkielmassa kieli nähdään yhteiskunnan peilinä, tarkastellaan siinä myös mainosten sisältämiä kuluttajaidentiteettejä sekä millaisia näkyviä tai kätkettyjä kulutusyhteiskunnan arvoja ja asenteita mainoksista on löydettävissä. Tutkielma on multimodaalinen analyysi, jossa yhdistyy sosiosemiotiikan interpersoonainen metafunktio ja diskurssianalyysi (Björkvall 2003). Analyysin ensimmäisessä osassa tutkitaan interpersoonaista metafunktiota ja tarkastellaan mainosten vuorovaikutusta kielitapahtumien, etäisyyden, asenteiden ja harmonian näkökulmasta (Björkvall 2009; Holmberg & Karlsson 2006; Kress och van Leeuwen 2006). Seuraavassa osassa tarkastellaan mainosten suostuttelua retoriikkatutkimuksen ja markkinoinnin näkökulmasta (Hellspong 2011; Johannesson & Hedlund 1993, 1998; O'Shaughnessy & O'Shaughnessy 2004). Viimeinen analyysiosio on lyhyt diskurssianalyysi, jossa tutkitaan mainosten suhdetta kulutuskulttuuriin. Analyysissa tutkitaan, millaisia kuluttajaidentiteettejä mainoksissa on sekä millaisia arvoja, asenteita ja ajatuksia ne sisältävät. Analyysi toteutettiin lähilukuna, jossa tarkasteltiin neljää eri Hufvudstadsbladetin mainosta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että mainosten verbaalisissa ja visuaalisissa elementeissä on merkittävä ero vuorovaikutuksen näkökulmasta. Verbaaliset keinot olivat erityisen interaktiivisia sinuttelun, suorien kehotuksien sekä asenteiden kautta, kun taas vuorovaikutuksen luominen visuaalisilla resursseilla oli vähäistä. Tutkimuksen toinen keskeinen havainto on, että lähes kaikki mainokset käyttivät suostuttelukeinonaan tunteisiin vetoamista. Mainokset vetosivat kuluttajan pelkoon ja tarjosivat helpotusta mainostamallaan tuotteella tai palvelulla. Tutkimuksesta tulee myös ilmi, että mainokset sisältävät enemmän kuin yhden kuluttajaidentiteetin ja että tietyt kuluttajaidentiteetit ovat yhteydessä toisiinsa, esimerkiksi ekologisen kulutuksen näkökulmasta. Samalla kun ostopäätökseen vaikuttaa ekologisuus ideologiana, kuluttaja peilaa identiteettiään ihmisenä, joka välittää ympäristöstä. Tutkielman merkittävä havainto on myös mainokseen piilotetut arvot, asenteet ja ajatukset, jotka peilaavat nykyajan yhteiskuntaa. Mainoksissa esiintyi stereotyyppisiä sukupuolirooleja, jossa nainen esitetään yhteiskunnan ihannenaiskuvan mukaisesti hyvinvoivana, hoikkana ja kauniina tai nainen yhdistetään mainoksessa ruoanlaittoon. Tutkielman tuloksista tulee myös ilmi, että vaikka Hufvudstadsbladetin kohderyhmä on suomenruotsalaiset, mainoksissa tai yritysten nettisivuilla käytetään silti suomea. Näin ollen mainonnan tärkeintä tavoitetta, kuluttajaan vaikuttamista, ei välttämättä saavuteta.
  • Kivi, Krista (2020)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten Suomen ja Pohjoismaiden etnisiä vähemmistöjä esitetään ruotsin oppikirjoissa. Tarkastelen, mitä etnisiä vähemmistöjä representoidaan oppikirjoissa ja millaisia diskursseja oppikirjat tuottavat näistä vähemmistöistä. Diskurssi tarkoittaa tässä yhteydessä kirjallisen ja kuvallisen esittämisen tapaa. Lisäksi vertaan, miten oppikirjat täyttävät nykyisen opetussuunnitelman (POPS 2014) vaatimukset kulttuurisen moninaisuuden esiintymisestä sekä kulttuurisen kompetenssin kehittämisestä. Tutkielman aineistona on kaksi B-ruotsin oppikirjasarjaa, Megafon ja På gång, jotka on tarkoitettu 6.–9. vuosikurssille. Tutkielman rajallisuuden vuoksi keskityn ainoastaan tekstikirjoihin, eli tehtäväkirjat eivät sisälly aineistooni. Tutkimusmenetelmänä käytän kriittistä diskurssianalyysia. Olen ensin havainnoinut etnisten vähemmistöjen representaatioita oppikirjojen teksteissä, kuvissa ja henkilöhahmoissa. Tämän jälkeen olen tarkastellut, millaisia diskursseja representaatioista muodostuu. Kriittisen diskurssianalyysin mukaisesti olen tarkastellut, keiden näkökulmasta etniset vähemmistöt esitetään ja millaisia piileviä asenteita diskursseihin liittyy. Tutkimustulokset osoittavat, että Megafon- ja På gång -oppikirjoihin sisältyy maahanmuuttajien, saamelaisten ja ruotsinsuomalaisten representaatioita. Oppikirjat esittävät näitä vähemmistöjä neljän diskurssin avulla: vähemmistöt esitetään joko ihailun kohteena eli julkisuudenhenkilöinä, stereotypioina, tasavertaisina yhteiskunnan jäseninä tai anonyymeina kuvituskuvina. Tutkimustuloksien perusteella on ilmeistä, että etnisten vähemmistöjen representaatiot eivät ole tarpeeksi monipuolisia tai samastuttavia, vaikka jotkut vähemmistöön kuuluvat henkilöhahmot ovat onnistuneita. Tutkimuksen aineistona olleet oppikirjat eivät täysin saavuta opetussuunnitelman vaatimuksia kulttuurisesta moninaisuudesta eivätkä oppikirjat yksinään anna tarpeeksi välineitä oppilaiden kulttuurisen kompetenssin kehittämiseen.
  • Raiskio, Reeta-Meri (2021)
    Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten ja missä määrin eri tekijät vaikuttavat lukiolaisten motivaatioon ruotsin kieltä kohtaan. Nostan työssäni tärkeimpinä tekijöinä esille opettajan vaikutuksen, oppilaan oman näkemyksen itseensä ruotsinopiskelijana sekä sukupuolen. Tutkimusten mukaan nämä tekijät voivat vaikuttaa merkittävästi lukiolaisten motivaatioon opiskella ruotsia. Selvitän lisäksi, miten kielellinen ympäristö vaikuttaa motivaatioon, miten opiskelijat ovat käyttäneet ruotsin kieltä oppituntien ulkopuolella, ja miten he kokevat esimerkiksi käsitteen pakkoruotsi. Vertaan myös kahden eri kieliympäristön välistä eroa ruotsin kielen opiskelumotivaatiossa. Teoreettisena taustana tutkielmalle toimii toisen kielen oppimiseen, lukion keskipitkän ruotsin opiskeluun ja motivaatioon liittyvä kirjallisuus. Tutkimukseni on toteutettu ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille kahdessa lukiossa Suomessa, joista toinen sijaitsee Pirkanmaalla ja toinen Pohjanmaalla. Kaikki tutkimukseen osallistuneet opiskelevat ruotsia B1-kielenä. Tutkimusta varten laadittiin kyselylomake, joka sisälsi monivalinta- ja avoimia kysymyksiä, ja aineisto kerättiin loppuvuodesta 2020. Kyselyyn vastasi yhteensä 40 opiskelijaa, joista 16 opiskelee Pirkanmaalla ja 24 Pohjanmaalla. Kaikista vastaajista 25 oli tyttöjä ja 15 poikia. Aineiston avoimet kysymykset on analysoitu käyttäen laadullista sisällönanalyysia, mutta tutkimuksen tuloksia esitetään myös määrällisen analyysin mukaan prosenttimuodoissa. Tutkimuksen tulokset ovat linjassa aiempien tutkimusten kanssa. Tekijät, joita tutkin, ovat vahvassa yhteydessä opiskelijan motivaatioon opiskella ruotsin kieltä. Motivaatiota nostavia tekijöitä ovat opettajan miellyttävä persoona ja häneltä saatu kannustava palaute sekä opiskelijan oma hyvä asenne ruotsia kohtaan. Tulosten perusteella myös sukupuolten välisillä asenteilla ja motivaatiolla on eroja, sillä vastausten mukaan tytöt ovat avoimempia ja positiivisempia ruotsia kohtaan kuin pojat. 76 % tytöistä pitää ruotsista, kun taas 60 %:lla pojista on negatiivisia mielleyhtymiä ruotsin kieleen. Tulokset osoittavat lisäksi, että yli puolet vastaajista opiskelisivat ruotsia, vaikka se olisi vapaaehtoinen kieli lukiossa. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että ympäristön vaikutus motivaatioon on suuri – opiskelijat Pohjanmaalla käyttävät ruotsia myös koulun ulkopuolella ja asennoituvat kieleen positiivisemmin. Tämä oli ainoa poikkeava tulos lukioiden välillä. Tästä tutkimuksesta ei voida kuitenkaan vetää suuria johtopäätöksiä vastaajien vähyyden takia. Lisäksi tutkimukseni koskee vain kahta suomalaista lukiota, joten ei voida päätellä, että ruotsin kielen opiskelumotivaatio olisi samanlaista kaikkialla Suomessa. Lisäksi suurempi osa vastaajista oli tyttöjä, mikä voi vääristää tuloksia. Aihe kaipaakin lisää tutkimusta esimerkiksi sukupuolten välisistä motivaatioeroista.
  • Pirttinen, Emilie (2022)
    I denna avhandling analyserar jag den internordiska kommunikationen i den svensk/danska tv-serien Bron/Broen. I serien talar alla karaktärer sitt första språk (svenska eller danska). Metoden är samtalsanalys, men analysen innehåller även viktiga element om den nordiska grannspråksgemenskapen. Inför analysen har jag transkriberat delar ur materialet där det sker någonting som kan kopplas till det grannspråkliga. Utöver nordiska grannspråk och samtalsanalys består teoridelen av diskussioner kring centrala begrepp för avhandlingen, det vill säga reparation, kodväxling och ackommodation. Det som jag är särskilt intresserad av är hur nordisk interkommunikation skildras i tv-serien. Min forskningsfråga lyder: Hur orienterar sig karaktärerna mot den internordiska kommunikationen i tv-serien Bron/Broen? Trots att seriens huvudfokus knappast ligger på språket, är språkbruket ett medvetet val som ger synlighet åt den nordiska språkgemenskapen. Analysen är indelad i tre delar: reparation, kodväxling och språk som samtalsämne. Denna indelning är i enighet med avhandlingens delmoment och bidrar med strukturell tydlighet. I analysen av reparationer i materialet upptäcks olika slags reparationsbehov och en del återkommande problemkällor såsom uttal av personnamn. Dock åtgärdas reparationerna utan stora ansträngningar av karaktärerna. Kodväxling förekommer ett fåtal gånger, i olika funktioner, bland annat i samband med skämt. Språken diskuteras i tv-serien på olika vis, och de samtalssekvenser där språken är ett samtalsämne i sig påvisar att den internordiska kommunikationen och den nordiska språkgemenskapen beskrivs som något positivt och samhörighetsfrämjande bland nordbor.
  • Partanen, Sonja (2020)
    Tutkielma keskittyy tarkastelemaan Kelan virkakieltä Instagramissa. Sosiaalisen median käyttö on yleistynyt varinkin nuorten keskuudessa viime vuosikymmenen ajan (Tilastokeskus 2017) ja yritysten ja mainostajien lisäksi myös viranomaiset (mm. Verohallinto, Kela, Skatteverket) ovat löytäneet tiensä sosiaaliseen mediaan. Aikaisempi tutkimus virkakielestä internetissä ja sosiaalisessa mediassa on keskittynyt ruotsalaisten viranomaisten verkkosivujen tutkimukseen (Hanell 2012) ja viranomaisen ja kansalaisen väliseen viestintään Facebookissa (Sörlin & Söderlundh 2014; Nord & Sörlin 2016). Kela on liittynyt Instagramiin vuonna 2016, mutta laajempaa tutkimusta Kelan tai muiden viranomaisten kielenkäytöstä Instagramissa ei ole tehty. Tästä syystä tutkielma keskittyy aluksi kartoittamaan eksploratiivsella menetelmällä, millä kielillä Kela viestii Instagramissa ja minkälaisia julkaisut ovat visuaalisesti ja temaattisesti. Tutkielman toinen osa tarkastelee virkakieltä systeemis-funktionaalisen kieliteorian (Holmberg & Karlsson 2006; Holmberg, Karlsson & Nord 2011) kautta keskittyen interpersoonaiseen merkitykseen ja erityisesti puhefunktioihin. Tutkimus tarkastelee, minkälaista Kelan virkakieli on Instagramissa, minkälaisia puhefunktioita Kela käyttää julkaisuissa ja minkälainen suhde Kelan ja kansalaisen välille muodostuu puhefunktioiden avulla. Analyysissä keskitytään ruotsin kielen neljään olennaiseen puhefunktioon, jotka ovat väite, käsky, kysymys ja tarjous. Funktionaalisen teorian lisäksi Kelan ja kansalaisen suhdetta analysoidaan, miten ja miksi osallistujia tehdään näkyviksi tai näkymättömiksi. Materiaali koostuu 78 julkaisusta, jotka ovat julkaistu Kelan julkisella @kela_fpa Instagram-tilillä aikavälillä 16.4.2019-18.2.2020. Julkaisut on kerätty manuaalisesti Excel-taulukkoon, johon kirjattiin julkaisun päivämäärä, julkaisukuvatyyppi, julkaisutekstin kieli ja sanamäärä sekä emojien ja hashtagien määrä. Materiaali on analysoitu kvantitatiivisesti ja kvalitatiivisesti. Eksploratiivinen analyysi osoittaa, että Kela viestii pääosin suomeksi ja ruotsiksi. Ruotsinkielisten tekstien määrä on n. 70 % kaikista julkaisuteksteistä. Kielilaki (423/2003, 6 §) velvoittaa Kelan kaksikielisenä julkisoikeudellisena laitoksena viestimään molemmilla kansalliskielillä. Vain parissa julkaisutekstissä on käytetty saamen ja englannin kieliä. Kelan julkaisukuvista suurin osa on valokuvia, mutta kuvitettujen ja tekstiä sisältävien julkaisukuvien osuus on merkittävä. Vähiten Kela julkaisee videoita. Julkaisu-tekstien teemat vaihtelevat paljon, mutta yleisimmät teemat liittyvät lapsiperheisiin ja opiskelijoihin. Muita teemoja ovat mm. työttömyys ja työehdot, asuminen sekä asiointipalvelut ja muut palvelukanavat. Tutkielman toisen osan keskeisimmät tulokset viittaavat siihen, että Kelan ja kansalaisen suhde on hierarkkinen ja asymmetrinen. Kela viestii lukijalle eniten puhefunktion käskyn kautta sekä kongruentisti että inkongruentisti. Käsky toteutuu kongruentisti verbin ollessa imperatiivissa, kun taas inkongruentti toteutus muodostuu esimerkiksi väitelauseen kautta. Käskyn toteutuminen väitelauseen muodossa inkongruentisti koetaan yleisesti ruotsin kielessä tapana ilmaista kohteliaisuutta. Se, että käsky on yleisin puhefunktio, kertoo Kelan ja lukijan hierakisesta ja asymmetrisestä suhteesta. Myös puhefunktioita väitettä käytetään usein, joka on aikaisemman tutkimuksen valossa yleistä virkakielessä (Lassus 2010, Lind Palicki 2010), sillä usein institutionaalisten tekstien tarkoitus on informoida. Kysymys ja tarjous ovat vähiten esiintyvät puhefunktiot. Huomion arvoista on se, että Kela viestii kysymysten avulla, jotka on muotoiltu siten, että kysymyksen lukija voisi itse mahdollisesti esittää kysymyksen Kelalle. Nämä keinotekoiset kysymykset voi tulkita Kelan toimesta yritykseksi luoda läheisempää suhdetta lukijan kanssa. Kelan ja lukijan asymmetrinen suhde vahvistuu, kun tarkastellaan, miten tekstin vastaanottajaa, kansalaista, ja tekstin lähettäjää, Kelaa, puhutellaan. Lukijaa puhutellaan yksikön toisella persoonalla useasti, mutta Kelaa ei puhutella lainkaan monikon ensimmäisessä persoonassa, joka olisi luonteva vastapari sinuttelulle symmetrisessä suhteessa. Kelaan viitataan institutionaalisella nimellään FPA vain viidesti, kun taas lukijaan viitataan useasti substantiiveilla pappan ja föräldern. Lukijan puhuttelu nostaa hänet myös näkyväksi osallistujaksi ja se, että lukijalla on näkyvämpi rooli kuin viranomaisella on yhteneväinen tulos aikaisemman tutkimuksen kanssa (Lassus 2010; Tolvanen 2016; Alén 2017). Lukija ja Kela tehdään näkymättömiksi osallistujiksi eri tavoin. Lukija jää usein näkymättömäksi imperatiivin ansioista, kun Kela jää näkymättömäksi s-passiivin ansiosta. Huomioitavaa on myös se, että Kela ei ole osallistujana yli 60 % lauseissa, joka on puolet enemmän kuin verrattuna lukijaan, joka ei ole osallistujana n. 30 % lauseista.
  • Smeds, Salla (2021)
    Monesti ruotsinkielisyyden määritelmänä Suomessa pidetään ruotsinkieliseen yhteisöön syntymistä ja ruotsin kielen omaksumista ensikielenä. Kuitenkin joka vuosi korkeakouluista valmistuu lukuisia ruotsia toisena kielenään käyttäviä, ensikielenään suomea puhuvia opiskelijoita, joilla on ensikieleen rinnastettava ruotsin kielen taito. Maisterintutkielmassani tarkastellaan ruotsia toisena kielenään puhuvien suomalaisten ruotsin kielen käyttöä ja kielellistä identiteettiä ruotsin kielen käyttäjinä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, kokevatko ruotsia toisena kielenään puhuvat suomalaiset itsensä ruotsinkielisiksi, ja jos kokevat, mitä ruotsinkielisen identiteetin muodostumiseen vaaditaan. Tutkielmassa tarkastellaan myös, millaisissa tilanteissa ruotsia toisena kielenään puhuvat käyttävät ruotsin kieltä yliopisto-opinnoissaan ja niiden ulkopuolella. Tutkimus on toteutettu käyttäen laadullista kyselytutkimusmenetelmää. Aineisto tutkimukseen kerättiin nettilomakkeen kautta, jota lähetettiin ruotsin- ja kaksikielisiin yliopistoihin Suomessa. Kyselylomake sisälsi monivalintakysymyksiä ja avoimia kysymyksiä. Tutkimuksen mukaan osa ruotsia toisena kielenään puhuvista suomalaisista ilmoittivat kokevansa itsensä ruotsinkielisiksi, eli Suomen kontekstissa kaksikielisiksi. Kyselytutkimuksen vastaukset viittasivat siihen, että muodostaakseen uuden ruotsinkielisen identiteetin, ruotsin kielellä suoritettujen yliopisto-opintojen ja niiden myötä kehittyvän kielitaidon lisäksi ruotsia toisena kielenään puhuvat suomalaiset tarvitsivat mahdollisuuden reflektoida kielellistä identiteettiään matalan valtaetäisyyden ihmissuhteissa. Tietä ruotsinkielisyyden kokemukseen näytti eniten vauhdittavan se, että ruotsia ensikielenään puhuvat luulivat toisen kielen puhujia ensikielen puhujiksi, ja myös viestivät sen toisen kielen puhujille. Tutkimus osoitti, että keskeinen edellytys sille, että ruotsia toisena kielenään puhuvat suomalaiset kokivat itsensä myös ruotsinkielisiksi, on se, että he kokevat tulevansa hyväksytyiksi ja tervetulleiksi Suomen ruotsinkieliseen yhteisöön.