Browsing by master's degree program "Yhteiskunnallisen muutoksen maisteriohjelma"
Now showing items 1-20 of 240
-
(2021)Tässä tutkielmassa käsitellään raskaudenkeskeytyksen tehneiden suomalaisnaisten toimijuuden kokemusta aborttiprosessissa, aborttia tarkoituksellisena toimintana sekä raskaudenkeskeyttäjien toimijuutta suhteessa siihen vaikuttaviin valtarakenteisiin. Tutkielmassa käsitellään raskaudenkeskeytyksen läpikäyneiden naisten kokemuksellisuutta toimijuuden ja subjektiviteetin käsitteiden avulla. Aborttikokemuksia käsitellään suomalaisen yhteiskunnan kontekstissa ja tutkielmassa tarkastellaan myös Suomen vuonna 1970 säädettyä aborttilakia ja abortin saatavuuden helpottamiseen tähtäävää OmaTahto2020-kansalaisalotetta. Tutkielmassa selvitetään, kuinka toimijuuden kokemus ja toiminnan tarkoituksellisuus rakentuu, sekä kuinka toimijuuden ja vallan suhde ilmenee aborttiprosessin läpikäyneiden naisten kertomuksissa. Tutkielman aineisto koostuu kymmenen Suomessa abortin täysi-ikäisenä sosiaalisista syistä tehneen naisen puoli-strukturoiduista haastatteluista. Aineisto on koottu syksyn 2020 ja kevään 2021 aikana eri puolilta Suomea. Tutkimus on toteutettu grounded theory -metodin avulla, jossa kerätty aineisto ohjaa vahvasti teoreettisen viitekehyksen soveltamista aineiston analyysiin. Tutkielmassa analysoidaan raskaudenkeskeyttäjien toimintaa sekä toimijuutta ja sen kokemusta käytäntöteoreettisesta näkökulmasta, erityisesti Sherry B. Ortnerin feministiseen käytäntöteoreettiseen työhön nojaten. Käytäntöteoreettisen lähestymistavan keskiössä on ihmisten toiminta, jota tarkastellaan samanaikaisesti sekä kulttuurisia ja sosiaalisia rakenteita luovana että niiden puitteissa tapahtuvana toimintana. Tutkielmassa abortin todetaan olevan vahvasti tarkoituksellista toimintaa, jota ohjailee yksilön raskauden keskeyttämiseen tähtäävät intentiot. Tutkielmassa todetaan, että vaikka raskauden keskeyttämiseen johtava toiminta ja sitä ohjailevat intentiot ovat vahvasti tarkoituksellisia ja subjektiivisia, intentiot ja niiden tarkoituksellisuus eivät koskaan muodostu tyhjiössä, vaan niitä muovaavat ympäröivän todellisuuden sosiaaliset ja kulttuuriset rakenteet. Tutkielmassa esitetään, että raskaudenkeskeyttäjät toimivat aborttiprosessissa karkeasti kahdella eri toiminnan tasolla, 1) päätöksenteon ja 2) kehollisuuden tasoilla, joissa tarkoituksellisuus rakentuu eri tavoin. Tutkielmassa todetaan, että raskaudenkeskeyttäjien toiminta voi olla samanaikaisesti sekä tarkoituksellista että ei-tarkoituksellista riippuen toiminnan tasosta. Tutkielma esittää, että toiminnan tarkoituksellisuudella on yhteys raskaudenkeskeyttäjien toimijuuden kokemukseen; pääsääntöisesti tilanteissa, joissa raskaudenkeskeyttäjät kokivat pystyvänsä toimimaan tarkoituksellisesti tavoitteidensa mukaisesti, he myös kokivat roolinsa vahvemmin aktiivisina toimijoina. Lisäksi tutkielmassa käsitellään vallan ja toimijuuden suhdetta aborttiprosessin kontekstissa erityisesti mukautuvan ja vastustavan toiminnan kautta. Tutkielmassa todetaan, että vallan ja toimijuuden suhde ilmenee ymmärrettävimmin mukautumisen käsitteen avulla, joka sallii raskaudenkeskeyttäjien toiminnan, toimijuuden ja sen kokemuksen tarkastelemisen samanaikaisesti sekä aktiivisena että passiivisena toimintana. Tutkielmassa esitetään, että mukautuminen vaikutti raskaudenkeskeyttäjien toimijuuden kokemukseen sekä myönteisesti että kielteisesti näiden subjektiivisista intentioista riippuen. Vastustava toiminta esiintyi aborttiprosessin yhteydessä erityisesti kommunikaation tasolla, esimerkiksi haastamalla tiettyjä raskaudenkeskeyttäjiin liittyviä stereotypioita. Lisäksi tutkielmassa todetaan, että OmaTahto2020-kansalaisaloitteen ehdottamalla aborttilakiuudistuksella, jossa raskaana oleva voi keskeyttää raskautensa omasta pyynnöstään, olisi aineiston perusteella mahdollista vaikuttaa raskaudenkeskeyttäjien toimijuuden kokemukseen myönteisesti.
-
(2023)Tämä tutkielma tarkastelee trauman uhrien oikeuksia digitalisaation kontekstissa esittämällä trauman ilmentymiä digitaalisten, kulttuuristen ja poliittisten rakenteiden risteyksissä. Tutkielman keskiössä on digitalisaation vaikutus uhriuden representaatioihin verkko- ja offline-ympäristöissä. Tarkastelen traumaa Brasilian viranomaisten näkökulmasta, analysoimalla miten nykyiset uhrien tunnistamiseen ja tukemiseen keskittyvät rakenteet sopeutuvat digitaalisen murroksen aikakauteen. Kenttätutkimus toteutettiin Sao Paulossa ja Brasíliassa tammi-helmikuussa 2023, pääosin tarkastelemalla SaferNet-organisaation hyödyntämää monisidosryhmäyhteistyömallia turvallisempien verkkotilojen luomisessa. Etnografinen aineisto koostuu brasilialaisten kyberturvallisuusasiantuntijoiden ja psykologien haastatteluista, joita analysoimalla pyrin ymmärtämään miten "uhri" ja "trauma" hahmotellaan SaferNetin ja sen sidosryhmien keskuudessa. Haastatteluiden lisäksi etnografinen aineisto heijastaa organisaation kohtaamia haasteita ja tutkii SaferNetin monimutkaisisten kohtaamisisten implikaatioita Googlen ja Twitterin kaltaisten alustojen kanssa.Etnografisen aineiston analyysissa keskeinen tavoite oli erotella milloin viranomaiset tarkastelevat uhrien kokemuksia trauma-informoidusta näkökulmasta osana kliinistä toipumisprosessia, ja milloin virtuaalisten traumakokemusten ”epämääräisyys” tulee ymmärretyksi osana laajempaa digitaalista kontekstia. Tarkastelen digitaalista traumaa laajana ilmiönä pyrkimällä analysoimaan milloin uhrin kokema ambivalenssi ymmärretään temporaalisena ja spatiaalisena häiriönä, ja milloin digitaalisen trauman ambivalenssi integroidaan osaksi kaikkia virtuaalisia kokemuksia.Lisäksi tutkielma keskittyy tarkastelemaan Brasilian "digitaalisen muutoksen strategiaa" ja sen roolia eriarvoisuuden ja ihmisoikeuksien toteutumisen yhteenliittymissä. Tuon tarkasteluun myös brasilialaiseen verkkoaktivismin erityispiirteitä, pyrkien paikantamaan post-digitaalisia lähestymistapoja identiteetin ja uhriuden määrittelyyn digitaalisen talouden syvämekanismien kautta. Ambivalenssi virtuaalisen ja materiaalisen maailman välillä abstraktina ja ei-lineaarisena kokemuksena on ollut rajallisesti tunnistettu tutkimuskirjallisuudessa.Tutkielmassa sovelletaan moraalisen antropologian näkökulmaa toimijuudesta analyysin taustalla olevien mallien ymmärtämisessä. Tutkielmassa trauman käsite kartoitetaan tarkastelemalla trauman etiologiaa ja historiallisia merkityssisältöjä, siirtyen analyysiin joka nojaa kriittiseen traumatutkimukseen, digitaalisen teknologian tutkimukseen ja mediatutkimukseen. Teoreettinen viitekehys rakentuu antropologiseen käsiteanalyysiin, erityisesti muistin, ajan ja identiteetin osalta. Autenttisuutta lähestytään tutkimalla hypermediaatiota ja trauman estetiikkaa uhrinarratiivien kautta, analysoiden retorisesti yhdenmukaisia piirteitä Brasilian jakautuneessa poliittisessa kentässä. Rinnastaen laajaa lähdekirjallisuutta, etnografista materiaalia ja media-analyysia, pyrkimyksenäni on tunnistaa uhrirepresentaatioiden ilmentymismuotoja erityisesti Bolsonaron hallintokauden jälkeisessä retoriikassa. Lopuksi, hyödyntäen digitaalisen kapitalismin kritiikkiä, pyrin tunnistamaan mahdollisia ristiriitoja tavoissa joilla yksilöt, organisaatiot ja kansainväliset instituutiot hyödyntävät trauman käsitettä omiin tarkoituksiinsa.
-
(2019)Ilmastonmuutos on kenties eniten yhteiskunnallista keskustelua viime vuosina herättänyt luonnonilmiö. Sekä kansainvälisessä ilmastopoliittisessa keskustelussa että turvallisuustutkimuksessa ilmastonmuutosta on alettu 2000-luvulla pitää turvallisuuden kannalta yhä uhkaavampana ilmiönä. Monien luonnontieteilijöiden näkemysten mukaan ilmastonmuutos on suurin yksittäinen uhka koko ihmiskunnan tulevaisuudelle. Ilmastokysymykseen heräämisen myötä ympäristö- ja ilmastoasioista huolestuneet kansanliikkeet alkoivat vuoden 2007 jälkeen ympäri Eurooppaa vaatia ilmastonmuutokseen puuttumista. Ilmastolaki nousi Suomessa Jyrki Kataisen koalitiohallituksen hallitusohjelmaan vuonna 2011 usean eri kansalaisjärjestön yhteiskampanjan aktiivisen ja kansainvälisten esimerkkien innoittaman lobbaustyön seurauksena. Hallituksen esitys ilmastolaiksi annettiin eduskunnalle 5. kesäkuuta 2014, ja vilkkaiden eduskuntakäsittelyjen jälkeen laki hyväksyttiin 6. maaliskuuta 2015 selvin äänin 150–33. Suomen ilmastopolitiikan tulevaisuuden suuntaviivoja määrittelevä ilmastolaki astui voimaan 1. kesäkuuta 2015. Tutkielmassa tarkastellaan, näyttäytyikö ilmastonmuutos suomalaisen ilmastopolitiikan ja -lainsäädännön näkökulmasta turvallisuusuhkana ilmastolain säätämisen aikaan 2014–2015. Aineisto koostuu ilmastolain säätämiseen liittyvistä eduskunnan asiakirjoista sekä valmiin ilmastolain tekstistä. Tarkastelun kohteena ovat siis ilmastolain varsinainen säädäntäprosessi hallituksen esityksestä valmiiseen lakiin ja tuohon prosessiin liittyvät asiakirjat. Lain säätämisen yhteydessä näyttäytyviä turvallisuuskäsityksiä analysoidaan osittain niin kutsutun turvallistamisteorian (securitization) pohjalta. Turvallistamisteoriaa täydentää teoria riskifikaatiosta (riskification), joka tekee eron uhkan ja riskin käsitteiden välille. Teoreettinen viitekehys toimii tutkielmassa analyyttisena työkaluna siten, että valitusta tutkimusaineistosta tehtyjä havaintoja verrataan kehyksen sisältöihin ja pohditaan, miten havaintoja voi tulkita teorian näkökulmasta. Tutkielman yhtenä tavoitteena onkin selvittää, oliko ilmastonmuutos ilmastolakiprosessin aikaan turvallistettu Suomessa. Vahvasta teoriayhteydestä huolimatta tutkimusmenetelmänä hyödynnetään kuitenkin ennen kaikkea historiantutkimukselle ominaista, aineistolähtöistä lähdekriittistä tutkimusotetta, jotta saadaan aikaan selkeä kronologisesti jäsentynyt kuva siitä, miten Suomen ilmastolakiprosessi eteni ja miten mahdollinen turvallisuusajattelu vaikutti prosessin taustalla. Käytännössä aineiston analyysi tapahtui tutkimusprosessin aikana siten, että aineistosta tehtyjä poimintoja analysoitiin lähdekriittisesti asetettujen tutkimuskysymysten perusteella sekä pohdittiin havaintojen merkityksiä suhteessa turvallistamisteoriaan. Aineiston perusteella havaittiin, että moni kansanedustaja oli ilmastolain eduskuntakäsittelyjen aikaan sitä mieltä, että ilmastonmuutos oli jo nykyisellään jopa suurin uhka, joka Suomeen ja yleisesti ottaen koko ihmiskuntaan kohdistui. Tästä huolimatta suuressa osassa aineistoa ilmastonmuutos näyttäytyi ennemminkin merkittävänä riskinä, joka pitäisi saada hallintaan. Ilmastolaki nähtiin eräänä keinona tuon riskin hallitsemiseen. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä oli keskusteluun aktiivisesti osallistuneista ainoa, joka vastusti lain säätämistä ja joka ei ilmaissut näkevänsä ilmastonmuutoksella olevan yhteyksiä turvallisuuteen. Aineiston perusteella ei voinut suoranaisesti päätellä ilmastonmuutoksen olleen Suomessa ilmastolain säätämisen aikaan turvallistettu. Ilmastonmuutoksen nähtiin kuitenkin selvästi liittyvän yhteiskunnalliseen turvallisuuteen, sillä läpi koko aineiston siihen liitettiin toistuvasti riskin käsite ja osassa aineistoa siihen viitattiin myös turvallisuusuhkana. Tutkielman keskeisin tulos on, että eräiden kansanedustajien selvästi turvallisuuteen viittaavista kannanotoista huolimatta ilmastonmuutos ei näyttäytynyt ilmastolakiprosessin aikana suomalaisen ilmastopolitiikan ja lainsäädännön kokonaisuuden näkökulmasta varsinaisena turvallisuusuhkana. Sen sijaan se nähtiin ehdottoman huolestuttavana ilmiönä, riskinä, josta saattaisi tulevaisuudessa muodostua todellinen turvallisuusuhka, jos sitä ei saada globaalisti yhdessä hallintaan.
-
Alueiden välisten tuloerojen kehitys Suomessa 1995–2020 historiallisten syvärakenteiden näkökulmasta (2023)Tulojen alueellinen jakautuminen on samanaikaisesti pitkäaikainen sekä ajankohtainen alueellisiin hyvinvointieroihin liittyvä ilmiö. Tämä tutkielma tarkastelee tulojen alueellista jakautumista Suomessa kunnittain ajalla 1995–2020 kiinnittäen erityistä huomiota historiallisiin syvärakenteisiin alueellisten tuloerojen taustalla. Tutkielmassa käsitellään erityisesti Pähkinäsaaren rauhan rajan (1323) yhteyttä 2000-luvun alueellisiin tuloeroihin erilaisten tilastollisen menetelmien sekä graafisen analyysin avulla. Aineisto koostuu Suomen virallisen tilaston tulonjakotilastosta sekä muista erilaisia väestöindikaattoreita sisältävistä täydentävistä alueaikasarjoista. Tutkielman tulosten perusteella tulojen alueellinen jakautuminen vaikuttaa varsin pysyvältä ilmiöltä, jonka taustalla on useita historiallisia prosesseja ja rakenteita. Suomen jakolinjana aikaisemmassa tutkimuksessa usein mainittu Pähkinäsaaren rauhan raja ei kuitenkaan ole ainakaan pääasiallinen tulojen alueellinen jakolinja, vaikka tulotaso Pähkinäsaaren rauhan rajan pohjoispuolella onkin koko tutkimusajanjakson selvästi rajan eteläpuolta matalampi. Tulojen jakolinja seuraa pitkälti samaa linjaa sairastavuuden ja itäisen ja läntisen geeniperimän jakautumisten kanssa, itäisen Suomen ollessa lounaista Suomea ja Lappia matalatuloisempi alue. Lisäksi keskeinen merkitys tulojen alueellisessa jakautumisessa on kasvukeskuksilla, mutta niiden sijainti riippuu samoista tekijöistä kuin muukin väestön alueellinen jakautuminen. Näin ollen tutkielman keskeisenä tuloksena on historiallisista syvärakenteista erityisesti väestön alueelliseen sijoittumiseen ja jakautumiseen vaikuttaneiden tekijöiden vaikutus yhä 2000-luvun alueellisiin tuloeroihin.
-
(2022)This thesis examines the contemporary relations between the European Union and Africa in the context of the Post-Cotonou Agreement, which will guide the relations for the next 20 years. The current European Commission has expressed an aspiration to shift the relations towards representing an equal partnership. This thesis studies how the objective materializes in practice. It explores the changes introduced by the Post-Cotonou Agreement and examines how the agreement and its negotiations succeed in representing the relations as an equal partnership. The study focuses on the agreement’s aspects of development policy, examining how matters of political conditionality and ownership impact the relations. It also explores the motivations behind European Union-Africa development policy. To answer these questions, the study analyses the negotiated agreement text of the Post-Cotonou Agreement and its predecessor, the Cotonou Partnerships Agreement. In addition, it analyses published texts focusing on the agreement and its negotiations, mostly written by academics and officials who have followed the negotiation process closely. Both the agreements and the published texts are analyzed through qualitative content analysis. The analysis shows that the changes brought by the Post-Cotonou Agreement are mainly rhetorical. It puts increased emphasis on terms that underline the equalness of the partnership but pays even less attention to the ownership of African countries than its predecessor. The involvement of political conditionality raised debate in the negotiations, bringing forward how they undermine the partnerships agenda. Nevertheless, they have received even more recognition in the new agreement, as was desired by the European Union. The agreement also presents additional thematic contents that many African countries were against in the negotiations. The findings on the negotiation process highlight the existing power imbalances in the relations, as the European Union was able to use its leverage to negotiate better terms in matters it perceives important. However, the African side was stricter than before in holding on to its objectives in the negotiations, which shows its improved position in them. Yet, the analysis finds that Africa’s position was anticipated to be significantly better than it was, but certain intra-African disputes and hopes to maintain continuity of development funding were observed to deteriorate it. The study comes to the conclusion that despite the European Union’s rhetoric about equalizing the relations, contemporary European Union-Africa relations do not represent an equal partnership. The findings suggest that the European Union is more interested in promoting its global image and self-interests than it is in equalizing the relations with Africa, demonstrating how the Union’s attitudes towards Africa have remained largely similar as before. The Post-Cotonou Agreement and its negotiations provide a clear example of the structural dependence between Africa and the European Union that impairs possibilities for a profound change in the relations.
-
(2024)Tutkielma luo antropologisen katseen suomalaiseen elokuva-alaan, joka menestyy tällä hetkellä upeasti kansainvälisesti, mutta on samalla murroksessa alan toimintatapojen ja käytäntöjen muuttuessa, kuten tutkielmassa osoitetaan. Tutkielma tutkii, millainen suomalainen elokuva-ala on 2020-luvulla ja kuinka elokuvantekijät luovat elokuvan arvoa. Kaksiosaisen tutkimuskysymyksen kautta elokuva-alaa käsitellään sekä alan toimijoiden että elokuvantekijöiden näkökulmasta. Tutkimuskysymyksen ajallinen rajaus puolestaan yhdistää alan siihen tällä hetkellä vaikuttaviin ilmiöihin: ilmastokriisistä #metoon jälkeiseen aikaan ja monimuotoisuuteen sekä koronapandemiasta selviytymisestä taloudelliseen epävakauteen ja kulutusmuutoksiin. Elokuvaa lähestytäänkin sosiokulttuurisena toimintana ja keskittymällä elokuvan symboliseen arvoon. Tutkimuksen aineisto on kerätty kevään 2022 ja kevään 2023 välisenä aikana tekemällä etnografinen kenttätyö, joka koostui erilaisista kenttätyövaiheista: kohtaamispiste-etnografiasta, kolmen kuukauden tuotantoharjoittelusta, kahdesta haastattelusta sekä neljän kuukauden apulaisohjaajakoulutuksesta. Keskeisimmät tutkimusmetodit ovat olleet osallistuva havainnointi ja puolistrukturoidut haastattelut, joista saatu aineisto on analysoitu temaattisesti koodaamalla. Teoreettisen viitekehyksen tutkielmaan luovat liminaalin, arvon ja luottamuksen käsitteet sekä niihin liittyvät teoriat. Tutkimusaineiston etnografisiin esimerkkeihin pohjaten tutkielmassa osoitetaan suomalaisen elokuva-alan olevan tällä hetkellä liminaalin eli välitilan kaltaisessa murroksessa, koska ala on 2020-luvun ilmiöiden vaikutusten myötä irtautumassa aiemmista toimintatavoistaan ja omaksumassa uusia käytänteitä. Elokuvantekijöiden näkökulmasta taas osoitetaan, että elokuvantekijät luovat elokuvan arvoa lahjanvaihdannan tapaisen, vastavuoroisen toimintansa eli elokuvanteon kautta. Samalla tämä toiminta luo myös elokuvantekijöiden välille perheenomaisia, läheisiä mutta hierarkkisia suhteita, joissa syntyy taiteellisen työskentelyn ja yhteisöllisen elokuvanteon mahdollistava luottamus lisäten elokuvan arvoa elokuvantekijöille. Suomalaista elokuva-alaa ja elokuvantekijöitä ei ole ennen tutkittu antropologian näkökulmasta, joten tutkielma antaa uudenlaista, ihmislähtöistä tietoa suomalaisen elokuva-alan tämänhetkisestä tilanteesta tuoden esille myös elokuvantekijöiden näkökulman.
-
(2024)Kylmän sodan huipulla viiden Kaakkois-Aasian valtion voimin perustettu ASEAN on puuttumattomuuteen ja konsensuspäätöksentekoon perustuvan ASEAN Way -periaatteen avulla lisännyt alueen valtioiden välistä luottamusta. Tämä kehitys on johtanut sen agendan laajentumisen Koillis-Aasiaan instituutiorakentein, joista keskeisimpiä ovat ASEANin alueellisen foorumi (ARF), ASEAN+3 (APT) sekä Itä-Aasian huippukokous (EAS). ASEANin menestyksen myötä näiden Koillis-Aasian valtioita osallistavien instituutioiden on odotettu luovan ratkaisuja alueen vaikeaan luottamusongelmaan. Kiinan, Japanin ja Etelä-Korean välisissä suhteissa geo- ja historiapoliittiset jännitteet kietoutuvat toisiinsa. Sotien ja siirtomaavallan jälkeensä jättäneet kipeät muistot ovat alueen valtioiden välisen epäluottamuksen keskiössä. Siksi tutkielmassa selvitetään, millaisia ASEANin instituutiorakenteiden luottamusta lisäävät toimet ovat ja millainen rooli Koillis-Aasian historiapoliittisella todellisuudella on ASEANin luottamuksen rakentamisen prosessissa. Tarkastelun tukena sovelletaan LTL-toimet poliittisiin, turvallisuuspoliittisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin jakavaa typologiaa. Tutkimuksen aineistona käytetään ASEANin asiakirjoja vuosilta 1994–2022. ARF:n, APT:n ja EAS:n luottamusta lisäävät toimet ovat moninaisia kattaen muun muassa poliittisen dialogin, sotilaallisen läpinäkyvyyden ja meriliikenteen turvallisuuden edistämisen hankkeita, talouden, ympäristön ja kulttuurin projekteja sekä koulutusvaihtoa. ASEAN ei ole kuitenkaan tarttunut luottamusta rakentavin mekanismein Koillis-Aasian menneisyyden haasteeseen. Viittaukset syvään ja historialliseen epäluottamukseen eivät ole konkretisoituneet teoiksi ASEAN-prosessissa. Vaikka ASEAN Way -periaatteen aiheuttamaa matalaa institutionalisoitumista ja tehottomuutta on kritisoitu, on ASEANilla tärkeä rooli Koillis-Aasian valtioiden välisen luottamuksen lisääjänä. Historiakiistojen käsitteleminen on kuitenkin välttämätöntä Koillis-Aasian luottamuspulan ratkaisemiseksi ja siksi siihen on pyrittävä muin keinoin.
-
(2022)Tämä maisterintutkielma käsittelee kansallissosialistisen Saksan propagandavaikuttamisen keinoja sekä propagandan sisältöjä sota-ajan Helsingissä vuosina 1940–1944. Vaikuttamisen keinojen ja propagandan sisältöjen tutkimisen ohella tutkielmassa keskitytään laajempaan suomalaisten ja saksalaisten välisen kanssakäynnin tarkasteluun sota-ajan Helsingissä sekä pyritään havainnoimaan maailmansodan yleistilanteen vaikutuksia Saksan Suomeen ohjaamassa propagandavaikuttamisessa. Tutkielman erityispiirteenä on lähteiden moninaisuus, käsittäen sekä kirjallisia että kuvallisia esityksiä. Tutkimuskirjallisuuden ohella tutkimusaineisto muodostuu sotavuosina julkaistuista suomalaisista sanomalehtiaineistoista, aikalaispäiväkirjoista sekä mielialaraporttien koosteista. Kirjallisen aineiston ohella tutkielmaa varten on rajatusti valikoitunut kuvallisia esityksiä visualisoimaan propagandan eri muotoja. Tutkimuskirjallisuuden sekä käytettävissä olevan tutkimusaineiston kautta tutkielmassa pystytään paikantamaan saksalaisia propagandatuotteita sekä niiden ilmenemismuotoja sota-ajan Helsingissä. Tutkimus selvittää propagandatutkimuksen perinteisiä tutkimusmenetelmiä hyödyntäen, mitä erilaisia propagandatuotteita saksalaiset loivat käytettäviksi, näytettäväksi ja koettavaksi sota-ajan Helsingissä. Lisäksi tutkielmaa varten on laadittu aineiston analyysityökalu, yhteistoiminnallisen viestinnän analyysikehikko. Menetelmää hyödyntäen pyritään luomaan kokonaiskuva siitä, miten suomalaiset ja saksalaiset harjoittivat vuorovaikutuksellista kanssakäyntiä. Tutkielman analyysiosuus pyrkii myös osoittamaan, miten maailmansodan yleistilanne vaikutti saksalaiseen propagandaan sekä suomalais-saksalaiseen yhteistoimintaan. Tutkielmasta selviää, että keskellä sotatilaa erityisesti pehmeisiin asiasisältöihin kiedotut saksalaiset propagandatuotteet levisivät myös Helsinkiin palvellen Saksan propagandistista etua mielialojen muokkaustyössä.
-
(2023)The subject of my thesis is an academy in Bangkok for Burmese migrants. The thesis explores the socioeconomic conditions of the migrants and the impact of the Covid-19 pandemic on the academy's resources. The academy is referred to as ”DA”. The thesis analyzes how the academy aims to support the migrant community. The objective of the thesis is to provide an example of a community actively working to improve the opportunities of the migrants in Thai society. Furthermore, the thesis offers an example of how the COVID-19 pandemic is reflected in the lives of economically disadvantaged migrants. The data for the thesis consists of relevant literature, interviews, field diary, and statistics. The field diary and interviews were collected during February and March 2023 when I conducted a six-week ethnographic fieldwork in Bangkok. In addition to qualitative data, I also utilize data gathered by the DA about its students. The theoretical framework of the research consists of a collection of concepts, including precarity, cultural citizenship, social inclusion, and placemaking. Based on the research data, the situations of DA's migrant community members vary. The majority of DA's students work in low-paying manual labor, such as domestic work, factory work, or in inexpensive restaurants. Many have unstable lives, as they have low income, low educational level and limited social networks. In other words, their living conditions are precarious. These conditions are visible in the academy’s daily life as irregularity of participation and learning difficulties. DA's current operational capacity is also affected by the significant economic losses caused by the Covid-19 pandemic, resulting in reduced courses, materials, and teaching staff. The DA's ability to support the Burmese migrant community has reduced due to the pandemic. For example, cultural events and Burmese language courses that previously were included in the activities are no longer a part of the academy. The reduction in community building is a serious issue for the DA, as tensions between ethnic groups and the internal political crisis in Myanmar cause lack of trust within the Burmese community.
-
(2023)Tässä tutkielmassa tarkastellaan Tarmo Koiviston Mämmilä-sarjakuvassa esiintyviä elämänkulkuja, sekä työn ja asumisen rakennemuutoksen aiheuttamia muutoksia niissä. Mämmilä kertoo suomalaisen kyläyhteisön arjesta ja yhteiskunnan muuttumisesta sarjakuvan muodossa. Mämmilä ilmestyi vuosina 1976–1996 ja se tarjoaa pitkän ilmestymisajanjakson takia kiinnostavan ikkunan suomalaiseen yhteiskunnalliseen muutokseen. Elämänkulkuanalyysi on lähestymistapa, jossa tarkastellaan yksilön toimijuutta, henkilökohtaisia suhteita, ajan ja paikan merkitystä, sekä elämäntapahtumien ajoittumista suhteessa yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin. 1970-luvulle tultaessa asumisen ja työn rakennemuutos oli jo pitkällä ja siitä aiheutuvia seurauksia jo nähtävissä yksilön elämänkulussa. Sarjakuvan käyttö historiatutkimuksessa perustuu ajatukseen sarjakuvan tekijän toimimisesta aikakauden tulkitsijana. Tekijän tarkoituksena on ollut nimenomaisesti kuvata rakennemuutosta suomalaisen kyläyhteisön ja sen hahmojen kautta. Lopputulos ei kuitenkaan ole vain tekijän oma näkemys ajasta, vaan siihen suodattuu ympäröivän yhteiskunnan arvoja ja asenteita, sekä yleistä näkemystä käsitellystä aiheesta. Muutos elämänkuluissa näkyy parhaiten perheiden kautta. Perhe on tärkeä yhteiskunnallinen instituutio ja muutokset siinä edellyttävät myös muiden yhteiskunnallisten arvojen muutosta. Mämmilässä nousee esiin ydinperhemallin monipuolistuminen ja heikkeneminen, sekä isyyden muuttuminen osallistuvammaksi vanhemmuudeksi.
-
(2023)Tämä tutkielma käsittelee Holkerin hallituksen vuonna 1990 esittelemää lakia asumisoikeusasunnoista. Tutkielma pyrkii institutionalismia soveltamalla tarkastelemaan lain säätämisen poliittista prosessia. Asumisoikeuden säätämisprosessi toimii tutkielman lähtökohtana, jonka kautta hahmotetaan asuntopoliittisia polkuriippuvuuksia ja niiden välittymisen mekanismeja. Huomio kohdistetaan erityisesti yhdistyspohjaisen asumisoikeuden kohtaloon tutkimalla asiaan liittyviä valtiopäiväasiakirjoja. Asumisoikeus tuli osaksi suomalaista asuntopoliittista keskustelua asuntomarkkinoiden kustannuskriisin syventyessä 1980-luvun lopulla. Se muodostui ratkaisuksi nuorten perheiden kohtaamiin ongelmiin asuntomarkkinoilla. Uudistuksella pyrittiin monipuolistamaan asuntomarkkinoita ja tarjoamaan parempaa asumisturvaa kohtuullista pääomasijoitusta vastaan. Vuonna 1990 säädetty asumisoikeuden suomalainen malli erosi kuitenkin merkittävästi eduskunnassa kannatetusta ruotsalaisesta mallista. Lopulta ruotsalaiselle mallille tunnuksenomaiset asumisoikeusyhdistykset kuitenkin mahdollistettiin eduskunnan vaatimuksesta vuonna 1994. Tämän seurauksena syntyi kaksi rinnakkaista asumisoikeuden instituutiota, joista yhdistyspohjainen asumisoikeusasuminen on jäänyt huomattavasti pienimuotoisemmaksi. Tutkielmassa käsitellään kolmea asumisoikeuden kannalta keskeistä polkuriippuvuutta: omistusasumisen myyttiä, asunto-osakeyhtiömallia ja perustajarakentamisen vakiintunutta asemaa. Niiden nivoutuminen yhteen vaikutti siihen, että vuonna 1990 säädetystä asumisoikeudesta muodostui enemmän vuokra- asumista kuin omistusasumista muistuttava järjestelmä. Polkuriippuvuudet ehdollistivat asumisoikeutta koskenutta päätöksentekoa pääasiassa tehokkuuden ja vallan mekanismien välityksellä. Vuokra-asumista muistuttavan asumisoikeuden luominen oli tehokkaampaa, sillä sen toteuttamisessa kyettiin hyödyntämään sosiaalisen vuokra-asumisen vakiintuneita instituutioita ja toimijoita. Vallan mekanismit puolestaan synnyttivät tilanteen, jossa päätöksentekijät näkivät asunto- osakeyhtiön ylivertaisena osuustoiminnallisiin asumisoikeusyhdistyksiin verrattuna. Tutkielman tulkinnan mukaan suomalaisen asuntopolitiikan polkuriippuvaisuudet tekivät asumisoikeuden ruotsalaisen mallin toteuttamisesta hankalampaa kuin sosiaalisen vuokra-asumisen instituutioihin ja toimijoihin nojaavasta mallista. On luultavaa, että asunto-osakeyhtiön vakiintunut asema epäsuoran omistusasumisen muotona Suomessa heikensi asumisoikeusyhdistyksille perustuvan järjestelmän haluttavuutta ja edellytyksiä menestyä. Toisin sanoen asuntomarkkinoiden ja -politiikan institutionaalinen rakenne ei ollut asumisoikeuden ruotsalaisen mallin kannalta suosiollinen.
-
(2024)A global transition from fossil energy sources to renewables is urgently needed to reduce emissions and address climate change. However, few studies focus on the fairness of the energy transition globally. As the Global North’s finance of climate action in the Global South is part of the obligations of the UN climate agreements, this master’s thesis explores how Finland’s international energy transition finance policy considers transformational global justice. The main research question is concretised by asking how the policy construes the relationship between Finland and the Global South, and how the policy should be reformulated to advance transformational and just energy transition in the Global South. The study employs critical discourse analysis coupled with theories of transformational global justice in analysing Prime Minister Sanna Marin’s government’s (2019–2023) climate finance policy. The case study on Finland offers insight into the wider Global North energy transition policy formulation. The thesis develops an analytical framework for assessing social justice in the Global North’s energy transition finance policies, based on three discourses found in the literature: 1) techno-managerial discourse which disregards social justice and relies on markets and private sector, 2) snapshot justice discourse which pays attention to social justice in the Global South but falls short of conceptualising historically created global inequality, and 3) transformational justice discourse which considers the historically constructed global structures and imbalances in capabilities, created by the trans-Atlantic slave trade and colonialism. Mainly following Olúfẹmi O. Táíwò’s theorisation on global justice, the thesis argues that the transformational understanding of global justice is the normative yardstick for assessing the Global North’s climate finance policies that aim for a just energy transition. The study finds that the techno-managerial discourse guides Finland’s energy transition finance policy. The policy lacks attention to global justice in the ongoing energy transition. It leaves the transition to market forces and the private sector, and the main goal is greenhouse gas emission reductions, a global public good. The study also finds a dominating national interest discourse in Finland’s overall climate finance policy, which subordinates the oppositional snapshot justice discourse and its elements of global responsibility. While reducing global emissions is commendable, the lack of focus on local benefits and reparation of the historically created unequal global power balance and the distribution of advantages and disadvantages between the Global North and South is inadequate. Therefore, the policy reproduces the status quo. Three policy recommendations are presented for Finland’s climate finance policy: 1) to abandon national interest, 2) to focus on energy transition on a global scale, and 3) pay more attention to advancing global justice in international agreements and multilateral funds, as these contain the policy frame and practical implementation of much of energy transition finance policy.
-
(2022)Tutkielmassa tarkastellaan henkilöautoja koskevaa kulutusta Suomessa vuosina 1980–2021 laadullisen tutkimuksen keinoin. Autokannan nuorentaminen, liikenteen sähköistäminen ja päästöjen leikkaaminen ovat ajankohtaisia diskursseja, joihin autoilijoita tarkasteleva kulutustutkimus voi tuoda täydentäviä näkökulmia. Tarkoituksena on ymmärtää yhteiskunnallisen muutoksen ja ihmisten elämänvaiheiden suhdetta autojen hankintaan sekä sitä, miten kuluttajat itse kuvaavat omaa toimintaansa. Tutkielman aineisto koostuu kymmenestä teemahaastattelusta. Haasteltavat ovat 28–65-vuotiaita naisia ja miehiä kaupunki- ja maaseututaustoista. Haastatteluissa henkilöt pohtivat autojen vaihtoon ja valintaan liittyneitä olosuhteita ja kokemuksia elämänsä varrelta. Aineisto on kertomuksellista luonteeltaan, ja narratiivianalyysin avulla aineistosta tarkastellaan erityisesti kertomusten rakentumista sekä kertojan omaa asennoitumista ja esitystapaa. Kertomuksista hahmottuu kaikkien ikäryhmien kohdalla kulutusasenteiden muutosta, joka on sidoksissa sosioekonomisen aseman kehitykseen, arvoihin, sosiaaliseen piiriin ja identiteettiin. Ydinnarratiiveiksi nousevat järjellisyys eli kulutuspäätösten esittäminen rationaalisina syy-seuraussuhteina, edistyksen viehätys eli uusimpaan teknologiaan keskittyvä kulutus sekä juurtuminen eli kulutuksen kohdistuminen tietyn aikakauden autoihin. Teknologisen uutuuden viehätys ja autojen kulutuksen lisääntyminen suhteessa vaurastumiseen on nähtävissä erityisesti 1980- ja 2000-luvuille sijoittuvissa kaupunkilaiskertomuksissa. Ympäristödiskurssi puolestaan alkoi vaikuttaa kertojien ostopäätöksiin ja kuluttajaidentiteetteihin selkeämmin vasta 2010-luvulla. Tulosten pohjalta on todettavissa, että teknologian viehätys, kehittyvä mukavuus sekä sosiaalinen hyväksyntä voivat olla voimakkaammin kulutusta ohjailevia tekijöitä kuin autokaupan poliittinen ja verollinen ohjailu. Kuluttajat siirtyvät elämänsä aikana eri kuluttajasegmentteihin, joilla on myös yleistettävissä olevia tarpeita ja ominaisuuksia, mutta elämänhistoria tuottaa yksilöllisiä ratkaisuja. Kuluttajien sosiaalisen ja paikallisen todellisuuden ymmärtämiseen tähtäävä tutkimus on suositeltavaa esimerkiksi verotuksellisia muutoksia pohdittaessa
-
(2022)Suomen ja Ruotsin Euroopan unionin jäsenyyksien myötä maat lähtivät aktiivisesti yhteisvoimin edistämään Baltian maiden integroitumista läntisiin yhteistyöasetelmiin. Unioniin kohdistunut Suomen ja Ruotsin painostus kattavammalle Baltia-politiikalle lähensi Baltian maita lännen vaikutuspiirin kanssa, nostaen samalla pintaan kansainvälistä kenttää halkovia kysymyksiä turvallisuudesta ja vakaudesta, sekä yksittäisten valtioiden-, kansainvälisten instituutioiden ja suurvaltojen turvallisuuspoliittisista intresseistä liittyen Baltian turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen 1990-luvun puolivälissä Tutkielman tutkimusaihe on rajattu Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittiseen yhteistyöhön Baltiassa ja maiden välikäsirooliin EU-lähtöisessä Baltia-politiikassa 1990-luvun puolivälissä. Tutkimusaihetta käsitellään ja keskeiset argumentit muodostetaan liberalismin ideologisen laajentumisen-, vallan-, turvallisuuden- ja monikansallisen turvallisuuspoliittisen yhteistyön laajemman tutkimuksellisen keskustelun kontekstista. Tutkielman ongelmanasettelua testataan seuraavilla tutkimuskysymyksillä: miksi Suomen ja Ruotsin välikäsirooli EU-lähtöisessä Baltia-politiikassa edisti maiden turvallisuuspoliittisia intressejä? Miksi EU-lähtöinen välikäsirooli oli Suomen ja Ruotsin kansainvälisen aseman kannalta merkityksellistä? Miksi vallan ulottuvuudet konkretisoituvat Baltia-kysymykseen? Tutkielman primääriaineisto koostuu Ulkoministeriön arkistoaineistosta ”Tukholman R-sarja”, ja Suomen 6.6.1995 valtioneuvoston selonteosta eduskunnalle; ”Turvallisuus muuttuvassa maailmassa”-julkaistusta alkuperäisaineistosta, sekä Ruotsin hallituksen propositiosta 1994/95:160; ”Sveriges samarbete med Central- och Östeuropa”-julkaistusta alkuperäisaineistosta. Tutkimusaineiston tutkimusmenetelmänä on käytetty induktiivista sisällönanalyysiä. Tutkimusaineistoa on analysoitu vallan ulottuvuuksien viitekehyksestä. Tutkimusaiheen keskeiset käsittelyteemat muodostuvat hyvän naapuruuden johtavasta periaatteesta, historiallisesta yhteydestä, turvallisuuspoliittisen tyhjiön eli harmaan alueen merkityksestä; Venäjän-, EU:n- ja kansainvälisen yhteisön roolista sekä turvallisuuden luonteesta ja Baltian kytkennästä. Tutkimusaineiston keskeisten tulkintojen ja johtopäätösten avulla tutkielma havainnollistaa, kuinka Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittinen yhteistyö Baltiassa sekä maiden välikäsirooli EU-lähtöisessä Baltia-politiikassa edisti Suomen ja Ruotsin kansallisia intressejä kansainvälisen yhteisön normien ja periaatteiden mukaisessa linjassa. Baltian maiden turvallisuus- ja vakauskehitys edisti myös Suomen ja Ruotsin turvallisuutta ja vakautta. Suomelle Baltian maiden tukeminen merkitsi Suomen aseman vakiintumista kansainvälisessä yhteisössä diplomatian puitteissa. Ruotsi puolestaan painotti Baltian tukemisen hyötyjen vahvistavan Ruotsin toteuttamaa lähialuepolitiikkaa ja siten myös Ruotsin turvallisuutta. Suomen ja Ruotsin kansallisten tavoitteiden eroista huolimatta molemmat maat katsoivat, että niiden oma panos Baltiassa tuki kansainvälistä turvallisuus- ja vakauskehitystä, jolla oli suoria kansallisia turvallisuuspoliittisia vaikutuksia ja merkityksiä Suomelle ja Ruotsille. Vallan ulottuvuuksien näkökulmasta tarkasteltuna Suomi ja Ruotsi asettuivat kansainvälisen yhteisön ja Baltian maiden väliin. Kyseisessä asetelmassa kollektiivin muodostama voima ylläpitää kansanvälisen yhteisön hegemoniaa, josta Suomi ja Ruotsi katsoivat hyötyvänsä suorasti tai epäsuorasti. Asetelmassa Suomi ja Ruotsi olivat kollektiivin valtaa vastaanottavassa asemassa, mutta samalla myös valtaa välittävinä osapuolina, jossa asetelman viimekäden valtaa vastaanottavat osapuolet olivat Baltian maat. Kansainvälisen yhteisön jäseninä Suomi ja Ruotsi hyötyivät asemastaan yhteisössä, mutta samalla ne toimittivat välikäsiroolin virkaa kansainvälisen yhteisön intressien edistämiseksi Baltiassa.
-
(2021)This thesis examines the sociality between mushroom pickers and mushrooms in the Greater Helsinki region of Southern Finland. The focus of the thesis is on interspecies social relations and interaction, and there is an emphasis on the role of place in the material mediation of these relationships. Examining these relationships, a discussion then follows about whether these observations are enough to suggest a “mushroom personhood” in the cultural thought of mushroom enthusiasts. The thesis endeavors to further the understanding of the social interconnections of different lifeforms by examining how mushroomers and mushrooms engage with each other as well as their surroundings in the forest. The thesis is positioned within current debates over the possible causes and fixes for the global environmental crisis. The aim of the thesis is to shed light on the importance of context in mediating relationships between humans and other-than-humans, as well as to consider whether this interspecies sociality might have implications on understandings of personhood in the West. Fungi are a distinct kingdom of organisms, which include mushrooms. In this thesis, the term “mushroom” is used to refer to the visible fruiting bodies of a larger subterranean organism called the mycelium. Mushrooms are picked for sale, consumption, and various other purposes in many countries, and mushroom picking is a common hobby in Finland. The ethnographic data for this thesis was gathered through fieldwork among recreational mushroomers from the Greater Helsinki region over the period of two autumns in 2019 and 2020. This fieldwork comprised of participant observation with sixteen mushroom enthusiasts, supplemented by four recorded unstructured interviews. The ethnographic focus of the thesis is on how humans who engage in mushroom picking express their knowledge of the connections between different lifeforms, and how things like emotion, memory and experience inform their movement and decision-making in the forest. There is a special emphasis on how mushroomers speak about and to mushrooms, and how they describe their appearance and behavior. The primary theoretical framework for the thesis builds on Tim Ingold’s work in environmental anthropology, with a focus on the notion of dwelling. The dwelling perspective is employed to gain a comprehensive understanding of the interconnectedness of different lifeforms within their material environments. Special consideration is given to how the concept of “place” is created by—and conversely mediates—human–mushroom relationships. In this thesis, place is seen as a temporal concept fundamentally emergent in practice, created by an interplay of human and other-than-human activity in a material environment over time. The ethnographic evidence presented in this thesis points to significant sociality, respect, personification, and care between human mushroom pickers and mushrooms. Examples of such sociality range from the use of respectful and caring language in describing mushrooms, to directly speaking to the mushrooms themselves. Furthermore, the ethnographic data include examples of how mushroom pickers perceive mushroom behavior, appearance, and intentionality, and commonly use anthropomorphic language to describe them. The question of other-than-human personhood is discussed in relation to these observations, and the thesis suggests that mushrooms may indeed be considered relational persons within these highly social contexts. Sociality between humans and other species is often overlooked in research on Western societies, especially when it comes to fungi and other non-animals. The thesis presents an example of an attentive and respectful relationship between humans and other lifeforms within a contemporary Western sociocultural context and is thus positioned against the prevalent idea of a hyperseparation between nature and culture in the West.
-
(2021)The aim of this thesis is to research Japan-U.S. Security Treaty protests in 1960 in global context. The Anpo-protests were selected as research topic because not much research was found of the protests. Anpo-protests begun in 1959 and ended in late 1960. The main motive was to oppose revision of U.S.-Japan Security Treaty but eventually protests led to resignation of the prime minister Kishi Nobusuke. The protests were the largest in Japanese history and left their legacy to Japanese political history and civil society. Scholars have researched Anpo-protests to some extent. However, the Anpo-protests have not been analysed in Worldwide context of Cold war which is why transnational history got selected as primary theoretical framework for this thesis. This thesis uses the Japan Times as the primary source. The Japan Times is Japan’s oldest English language newspaper firstly published in 1897. As for main method theory-guided content analysis was used. Analysis was carried out with coding in which Atlas.ti software was used. Theory of historical study of images got selected as second theoretical framework after transnational history because this thesis aims to construct comprehensive image of the Anpo-protests from the lens of the Japan Times. The research question asks how the Anpo-protests are portrayed in the Japan Times. The goal of the research question is to find out whether the Anpo-protests were portrayed as transnational in the Japan Times. This thesis is interested if the Anpo-protests had transnational influences. The results of the analysis indicate that the Japan Times is mainly interested certain issues, such as who are protesting, why they are protesting and how the protests are carried out. The codes that appear most frequently are communism, students and protests techniques. During the analysis over 1200 codes were reduced into 16 categories which were evolved further into themes. The themes are social unity of Japanese people, legitimacy and transnationalism. Social unity represents how people who were breaking the cohesion of society are judged on the newspaper. Legitimacy deals with the issue of what is legal and what is not. Transnationalism pays interests on transnational influences of the Anpo-protests such as peace activism, communism and democratic ideals. All themes express change in Japanese society. Results explain how the conception of peace, democracy, authority, violence and social unity changed due the Anpo-protests. The results indicate that Anpo-protests were portrayed transnationally to some extent on the Japan Times. Thus, Anpo-protests may have had some transnational connections. Broader analysis would offer more reliable results and thus this thesis serves only as a brief outlook to the Anpo-protests. However, this thesis offers valuable information of the Japan Times itself and of the major change in Japanese society that has often left without notice. Anpo-protests itself served as transnational influence on other protests which evolved later in the 1960s.
-
(2023)The goal of this research was to investigate the varying impacts a social movement like the Black Lives Matter has on Finnish society and if these impacts manifest as social of developmental change and what role the media plays regarding the Black Lives Matter movement and how representation in the media can influence the movements success. The focus of my research was the BLM protest in Helsinki on June 2020. My research questions were, “How can social activist movements like Black Lives Matter affect development and societal change in Finland.” and “What role does the media have in the Black Lives Matter movement and does the media impact the movement’s ability to achieve its goals?” My research data consisted of Finnish media articles centered around the BLM protest in June 2020 and the aftermath of the event. The data consisted of articles 33 articles from 10 news agencies, which provided information from varying perspectives. Additionally, my data included a legal document mentioned in several articles from the Parliamentary Ombudsman. I conducted my analysis using content analysis. My theoretical framework of reference to help me conduct my research and support my analysis consisted of Critical Race Theory, Intersectionality and Social Constructionism. The data clearly showed that the movement had undeniable direct and indirect effects in the form of speech around racism and changing public perception by increasing awareness about social inequalities. There were clear indications of the transformative nature of the movement because of the shared experience black people faced all over the world, which allowed members of the Finnish society to discuss and shine a light on their experiences with racism. There are clear distinctions between the BLM movement in the United States and Finland, which manifested in the data as minimalizing racism in Finland. The media plays a major role in how the movement is represented and how the movements goals are achieved. There are clear indications to protest paradigms, which are how the media negatively represents social movements by focusing on violence, discrediting the message and other negative practices. In conclusion, social movements can act as agents of social change, increase awareness, and improve social conditions that racism creates, but developmental and political change require long term goals and clear objectives. Finland does not have the same systemic issues of racism as the United States, which led me to conclude that developmental goals were not feasible.
-
(2019)This thesis is a contribution to the budding discussion within social sciences about blockchain – an emerging technology that, for the last decade or so, has garnered a lot of attention especially with its cryptocurrency applications. More recently, blockchain has started to spread to fields outside of the financial sector as new imaginaries are being projected onto it in e.g. logistics, energy, entertainment, and the humanitarian sector. The study at hand focuses on blockchain in the realm of anti-money-laundering. Blockchain, when applied to cryptocurrencies, seems to propose challenges to the actors who try to prevent money-laundering, and institutional reactions trying to restrict or manage the use of certain blockchain applications have already started to emerge. However, these reactions have also affected the development of the technology itself. As blockchain is an emerging technology and phenomenon, the research conducted for this study is of the explorative kind. Reflecting on ethnographic observation and eight semi-structured interviews with e.g. cryptocurrency activists, NGOs and representatives from tax administration, central bank, foreign ministery, and financial supervision authority, the thesis examines the different imaginaries projected onto blockchain. By applying a combined framework of the global assemblages approach and the concept of practical activity, the thesis investigates the tactics, politics, morals and the subject of blockchain, and attempts to answer the following questions: How is blockchain being applied or resisted, in order to resolve the perceived problems in the field of anti-money-laundering? What is being tried to achieve by the use or resistance of blockchain in this field? Why is blockchain regarded to be of value or a risk? And fundamentally, if examined as a combined entity – who is blockchain? A myriad of interpretations emerge from the data. For many, blockchain holds promise of a better future where individuals have more power over their freedoms and assets. For others, blockchain is challenger that is controlled by no one and allows illicit activities to go unnoticed. For some, blockchain is a threat that should be restricted and governed. The main finding of the study is that blockchain allows many different agendas and imaginaries to be projected on to it. The “original” emancipatory values of blockchain that would allow its users independence, anonymity, immutability, and freedom from central governance seem to be extremely interchangeable with the values of governance and efficiency. The contradictory goals and morals enacted through blockchain have not been resolved. As the juridico-legal attempts to govern blockchain increase, certain blockchain-based actions could go deeper underground, making it more difficult for law-abiding actors to take part in blockchain-based activities. For the humanitarian sector, blockchain holds a lot of interesting potential. Blockchain could be used for e.g. improving access to energy, providing legal identities, and enabling cost-free remittances. The mutually constitutive nature of governance and technology should be taken into account as interpretations are made, so as to not prevent or hinder the development of applications with societally beneficial goals.
-
(2023)Boko Haram – nousu ja uho -tutkielma selvittää Pohjois-Nigeriassa toimivan terroristijärjestö Boko Haramin rekrytointimenetelmiä, Nigerian pohjoisten osavaltioiden rakenteellisia ongelmia ja sitä miten näitä ongelmia on mahdollista korjata. Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymykseen millaiset premissit ajavat ihmisiä liittymään Boko Haramiin. Tutkielman tutkimusmenetelmänä on käytetty laadullista sisällönanalyysia, jonka luoman viitekehyksen kautta tutkija on tulkinnut tutkimusaineistoa. Tutkimuksen aineistolähteet koostuvat Nigeriaa ja Boko Haramia käsittelevästä kirjallisuudesta, tieteellisistä artikkeleista sekä aikalaislähteistä. Tutkielman analyysiluvuissa yksilöiden premissejä on tulkittu tutkimusaineistoista nousevien teemojen mukaan, minkä jälkeen tutkijan on ollut mahdollista tehdä laajempi sisältöanalyysi eri premisseiden kerrannaisvaikutuksista osana Boko Haramiin liittymiselle. Tutkielman osoittaa, että Boko Haramiin liittymisen taustalla on harvoin yhtä selittävää tekijää, kuten esimerkiksi työttömyys. Liittyminen on lähes poikkeuksetta useiden eri premissien summa, jossa korostuvat tulevaisuuden heikot näkymät, osattomuus yhteiskunnassa, epäluottamus Nigerian keskushallintoon sekä oman kansan identiteettiin ja kulttuurin puolustamiseen liittyvät teemat. Boko Haramiin liittyvää konfliktia ei voida näin ollen ratkaista puhtaasti sotilaallista voimaa käyttämällä, vaan Nigerian olisi kyettävä vahvistamaan Pohjois-Nigerian osavaltioiden yhteiskunnallisia rakenteita sekä luomaan luottamussuhde kansalaisten ja valtionhallinnon välillä.
-
(2021)Tutkielmassa tarkastellaan miten ja mihin sävyyn kiinalaisista, Kiinasta ja boksarikapinasta kirjoitettiin 1900-luvun vaihteen autonomian ajan Suomessa. Tämän ohella tutkimus tarkastelee sitä, miten oman aikansa suomalainen media määritteli toisenlaisuutta Kiinan esimerkin kautta. Tutkielma luo boksarikapinan esimerkin kautta pohjan Suomen ja Kiinan välisten suhteiden tarkastelulle tutkimalla eri julkisuuksien linjoja edustaneita suomalaisia sanomalehtiä. Sanomalehtien tutkimusta lähestytään ylikansallisen historiankirjoituksen tutkimusotteen avulla. Tutkimus hyödyntää erityisesti Pierre-Yves Saunierin esittämiä mietintöjä tarkastellessaan sitä, miten 1900-luvun vaihteen Suomi oli osa globaalia julkisuutta ja mistä Kiinaa koskevat uutiset saapuivat. Tutkimus pureutuu tarkemmin 1900-luvun vaihteen suomalaiseen julkisuuteen tarkastelemalla Hannu Niemisen aikaisempaa tutkimusta autonomisen ajan Suomen julkisuuden rakentumisesta ja Edward Saidin vaikutusvaltaista teosta orientalismista. Tutkimuksen tärkeimmän lähdeaineiston muodostavat Suomen kansalliskirjaston digitaaliset arkistot. Tutkimus kirjoitettiin vuoden 2020 kesällä globaalin COVID-19 viruspandemian aikana, ja siksi tutkimusta tehdessä ei ollut mahdollisuutta hyödyntää itse fyysisiä arkistoja. Toissijaisina lähteinä käytetään itse boksarikapinasta kirjoitettua laajamittaista aikalais- ja tutkimuskirjallisuutta niin yleishistoriallisen katsauksen luomiseksi kuin sanomalehtien uutisten paikkansapitävyyden varmistamiseksi. Keskeisenä tutkimustuloksena esitetään, että 1900-luvun suomalainen media suhtautui myöhäisen Qing-dynastian Kiinaan ja sen asukkaisiin väheksyvästi. Svekomaaninen sanomalehdistö painotti uutisissaan boksareiden kukistamisen ja järjestyksen palauttamisen tärkeyttä. Vanhasuomalainen sanomalehdistö oli jakautunut mielipiteessään Kiinaa kohtaan, mutta syytteli muita Länsimaita boksarikapinan aloittamisesta imperialistisilla teoillaan ja puolusti evankelisluterilaista kristinuskoa. Nuorsuomalainen sanomalehdistö puolestaan puolsi Kiinan jakoa laajempiin etupiirialueisiin ja kirjoitti kiinalaisista kaikista rasistisimmin. Kaikista kolmesta julkisuuden linjasta löytyi myös muutamia sanomalehtiä jotka erosivat näistä linjoista ottamalla kiinalaisten puolen joko osittain tai kokonaan. Svekomaanisten ja fennomaanisten sanomalehtien ohella tutkimus käsittelee myös kahta esimerkkiä Suomen pienestä, virkasäätyläistön julkisuudelle vastakkaisesta julkisuudesta tarkastelemalla Venäjän valtion ja työväenliikkeen omia sanomalehtiä.
Now showing items 1-20 of 240