Browsing by discipline "Elintarvikehygienia"
Now showing items 41-60 of 77
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2005)PCR-pohjaisissa viljelystä riippumattomissa menetelmissä geenin monistumistehokkuuden eroavuudet voivat aiheuttaa epätarkkuutta mikrobiyhteisöstä saatuun kuvaan. Tässä tutkimuksessa arvioitiin 16S rRNA -geeniin sitoutuvan universaalin alukeparin soveltumista lihan pilaantumisen kannalta merkittävien maitohappobakteerien tutkimiseen reaaliaikaisella PCR-menetelmällä. Työssä tutkittiin yhteensä 36 maitohappobakteerien tyyppi- ja referenssikantaa Carnobacterium-, Enterococcus-, Lactobacillus-, Lactococcus-, Leuconostoc- ja Weissella-suvuista. Maitohappobakteerien lisäksi tutkittiin Brochothrix thermospacta -lajin tyyppi- ja referenssikantaa. Bakteerikannat kasvatettiin MRS- tai TS-elatusaineilla anaerobisissa olosuhteissa. DNA:n eristykseen käytettiin muokattua Pitcherin menetelmää. Templaatti-DNA:n laatu ja konsentraatio määritettiin spektrofotometrisesti. PCR-monistus tehtiin reaaliaikaisella kapillaarilaitteella (LightCycler®) SYBR Green –kemiaa käyttäen, jolloin PCR-tuotteen muodostumista voitiin seurata ajon aikana. Monistuksessa käytettiin HDA1/HDA2 –alukeparia, jossa HDA1-alukkeeseen oli kiinnitetty GC-häntä. Kunkin ajon jälkeen LightCycler™ ohjelmisto ilmoitti kullekin reaktiolle kynnysarvon (Cp, crossing point). Lisäksi ajo-ohjelma suoritti sulamiskäyräanalyysin kullekin tuotteelle. Lopuksi PCR-tuotteet ajettiin vielä etidiumbromidilla värjätyssä agaroosigeelissä. Templaatit monistuivat käytetyillä alukkeilla hyvin ja agaroosigeelielektroforeesin perusteella kustakin kannasta saatiin odotetun kokoinen PCR-tuote. Kynnysarvot vaihtelivat eri lajeilla 9,9:stä 18,5:een. Myös saman lajin eri kantojen kynnysarvot poikkesivat toisistaan, mutta erot eivät olleet aivan yhtä suuria kuin tarkasteltaessa kaikilta lajeilta saatuja arvoja. Brochothrix thermospacta -kannat ja Weissella-suvun kannat monistuivat tehokkaimmin, Carnobacterium- ja Enterococcus-sukujen kannat heikoimmin. Kuten oli odotettavissa, GC-hännällisistä tuotteista muodostui kaksi sulamispistettä. Alempi sulamispiste havaittiin lämpötila-alueella 80,5-84,2 °C ja ylempi lämpötila-alueella 83,7-90,7 °C. Lactobacillus-suvussa alempien sulamispisteiden lajien väliset vaihtelut olivat suurimmat, Weissella- ja Enterococcus-suvuissa pienimmät. Tutkitulla alukeparilla maitohappobakteerien monistumisen kynnysarvot poikkesivat viitaten amplifikaatiotehokkuuksien eroihin. Tästä johtuen populaatiota kuvaavaan sormenjälkeen saattaa muodostua epätarkkuuksia, mitä tullaan jatkossa tutkimaan DGGE-menetelmällä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1999)Listeria monocytogenes pystyy aiheuttamaan vakavia elintarvikkeiden välityksellä leviäviä sairauksia immuunivajaille henkilöille, vanhuksille, pienille lapsille ja raskaana oleville. Listeriaa on eristetty monista elintarvikkeista. Pitkiä aikoja säilytettävät, kuumentamatta syötävät elintarvikkeet, sekä kuumennuskäsittelyjen jälkeen kontaminoituneet tuotteet ovat tyypillisiä riskielintarvikkeita herkille yksilöille. Listeriaa esiintyy yleisesti kalavalmisteissa. Tuotteet kontaminoituvat kalanjalostuslaitoksissa käsittelylinjoilla. Laitosten kontaminoitumisreittejä ei kuitenkaan tiedetä. Raakaa kalaa pidetään mahdollisena kontaminaatiolähteenä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, kuinka paljon suomalaisessa, raa'assa kalassa esiintyy Listeria monocytogenesta. 102 näytettä, jotka sisälsivät kahdesta viiteen kalaa, tutkittiin. Listeria-eristys tehtiin ISO 11290-1 -menetelmän mukaisesti. Lisäksi käytettiin kiinteää LMBA-elatusainetta (Listeria monocytogenes blood agar). ISO-menetelmän mukaisten ja LMBA-elatusaineen käyttöä Listeria spp:n ja L. monocytogeneksen eristämisessä verrattiin. Puhtaaksi viljellyistä Listeria-kannoista tehtiin multiplex-PCR (-polymeraasiketjureaktio) -tutkimus. Tällä haluttiin selvittää PCR:n luotettavuutta Listeria spp:n ja L. monocytogeneksen tunnistamisessa verrattun perinteiseen eristysmenetelmään. Neljästä kuuteen L. monocytogenes -isolaattia jokaisesta positiivisesta näytteestä tyypitettiin pulssikenttäelektroforeesilla (PFGE) kantojen biodiversiteetin selvittämiseksi. 10 %:sta kaloja eristettiin Listeria spp. ja 3 %:sta Listeria monocytogenes. Kala on siis mahdollinen Listeria-laitoskontaminaatioiden lähde. Kiinteä LMBA-elatusaine oli tässä tutkimuksessa Listeria spp:n eristämisessä vastaava kuin ISO-menetelmän mukaiset selektiivilevyt. LMBA:lla havaittiin L. monocytogenekselle tyypillinen -hemolyysi. LMBA:n käyttö nopeuttaa L. monocytogeneksen tunnistusta ISO-menetelmään verrattuna vuorokaudella, kun isolaattien jatkoviljely verilevylle hemolyysin toteamiseksi on tarpeetonta. Multiplex-PCR:llä tunnistettiin kaikki samat Listeria-positiiviset näytteet kuin perinteisellä menetelmällä. PCR on perinteisiä menetelmiä nopeampi, joten sen käyttö esim. epidemiatapauksissa on perusteltua. PFGE:llä jokaisen L. monocytogenes -positiivisen näytteen pulssityypit olivat erilaisia. Yhden näytteen isolaatit olivat samaa tyyppiä. Kaloissa esiintyvät L. monocytogenes -tyypit vaihtelevat, mikä voi selittää kalanjalostuslaitoksista eristettyjen tyyppien vaihtelun.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2003)Listeria monocytogenes on laajalti ympäristössä esiintyvä patogeeninen bakteeri. Se kykenee aiheuttamaan vakavia ruokamyrkytystapauksia elintarvikkeiden välityksellä, etenkin immuunivajaavaisille potilaille, vanhuksille, lapsille vastasyntyneille ja raskaana oleville. Myös eläimet voivat sairastua listerioosiin. L. monocytogenestä on eristetty useista elintarvikkeista, esim. lihasta, kalasta, kasviksista ja meijerituotteista kuten voista, juustosta ja jäätelöstä. Erityisesti einekset ja kuumentamatta syötävät elintarvikkeet, joiden käyttö on viime aikoina lisääntynyt, muodostavat riskin. L. monocytogeneksen esiintyvyydestä kaloista on saatu vaihtelevia tuloksia. Norjalaisessa tutkimuksessa raa'asta kalasta ei löytynyt yhtään L. monocytogenestä, sveitsiläisessä tutkimuksessa taas n. 15 % näytteistä oli L. monocytogenes -positiivisia. Kalavalmisteissa esiintyvyys on 0 – 85 %. Tässä tutkimuksessa selvitettiin L. monocytogeneksen esiintyvyyttä suomalaisessa, raa'ssa, kasvatetussa kirjolohessa. Lisäksi tutkittiin voiko raaka kala olla mahdollinen kontaminaation levittäjä kalanjalostuslaitoksiin. Näytteet (140 kpl) haettiin helsinkiläisestä kalanvälitysfirmasta. Näytteistä eristettiin L. monocytogenes modifioidun ISO 11290-1-menetelmän mukaan. Listeriat tunnistettiin sekä ISO-standardin mukaisesti että PCR-menetelmää käyttäen. L. monocytogeneksen esiintyvyys suomalaisessa, raa'assa kasvatetussa kirjolohessa oli tässä tutkimuksessa 5 %. Listeria-sukuun kuuluvia bakteereja eristettiin 30 %:sta näytteitä. Koska kaloista löytyi L. monocytogenestä, on mahdollista että raaka kala levittää kyseistä patogeenia kalanjalostuslaitoksiin.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2001)Listeria monocytogenes on laajalti ympäristössä esiintyvä bakteeri. Se on Listeria-suvun ainoa ihmiselle patogeeninen laji. Listerioosi ilmenee ihmisillä mm. aivokalvontulehduksina ja keskenmenoina. Listerioosille ovat erityisen alttiita pienet lapset, vanhukset, raskaana olevat naiset ja immuunipuutospotilaat. Myös useat eläimet voivat sairastua listerioosiin tai kantaa bakteeria oireettomana suolistossaan. L. monocytogeneksen esiintyvyydestä linnuissa on saatu vaihtelevia tuloksia. Ulkomaisissa tutkimuksissa esiintyvyys vaihtelee välillä 0–37 %. Suomalaisissa linnuissa esiintyvyydeksi on saatu kaupungissa 8 % ja kaatopaikalla 57 %. Tässä tutkimuksessa selvitettiin L. monocytogeneksen esiintyvyyttä kaatopaikan lintujen ulosteissa ja vertailtiin esiintyvyyttä alku- ja keskikesällä. Lisäksi tutkittiin, voidaanko PCR-menetelmää soveltaa L. monocytogeneksen osoittamiseen suoraan rikastusliemestä. Näytteet (100 kpl) kerättiin Ämmässuon kaatopaikalta kahtena eri ajankohtana. Näytteistä eristettiin L. monocytogenes hieman muunnellun ISO 11290-1-menetelmän mukaisesti. Listeriat tunnistettiin sekä ISO-standardin mukaisesti että PCR-tekniikkaa käyttäen. PCR-menetelmän kehittämiseksi suoraan rikastusliemistä kokeiltiin kahta esikäsittelymenetelmää Listeria-positiivisiksi todetuille näytteille. Rikastusliemiä esikäsiteltiin ominaispainosentrifugaatiolla ja pesulla. L. monocytogeneksen esiintyvyys kaatopaikan lintujen ulosteissa oli tässä tutkimuksessa 51 %. Listeria-sukuun kuuluvia bakteereja eristettiin 77 %:sta näytteitä. Alkukesällä L. monocytogenestä esiintyi vähemmän kuin keskikesällä. Listeria-sukuun kuuluvien bakteerien esiintyvyydessä ei ollut merkittävää eroa näiden kahden ajankohdan välillä. PCR-menetelmää ei voitu kokeilluilla esikäsittelymenetelmillä soveltaa L. monocytogeneksen osoittamiseen suoraan rikastusliemestä. Esikäsittelymenetelmiä täytyy vielä kehittää, jotta PCR onnistuisi ulostepitoisista näytteistä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2009)Listeria monocytogenes is an important food-borne pathogen. It is a gram-positive bacterium, which multiplies in both aerobic and anaerobic conditions at a wide temperature area. It can grow in vacuum and modified atmosphere packages in refrigerated temperatures causing food hygienic risk. Listeria monocytogenes can cause life-threatening infection particularly in individuals who are immunocompromised, pregnant and elderly. The disease is divided into invasive and non-invasive form. The disease manifests typically with septicaemia, meningitis and gastroenteritis in non-invasive form. L. monocytogenes exists widely in the environment such as soil and water. It can find its way from the environment to the food processing plants and cause so called persistent contamination in the plant. The persistent contamination is a sum of many factors. Bacterial adhesion, acid and heat tolerance, the failure of disinfection, the adaptation of bacteria to sanitizing agents, complex processing machines and the existence of compartmentalization has its own role. Listeria monocytogenes strains can be divided into persistent and non-persistent strains. The persistent strains adhere to stainless steel surfaces faster than non-persistent strains. After the adhesion bacteria produce exopolysaccarides around themselves creating a biofilm. There are several methods to investigate biofilms. These methods can be divided into direct and indirect methods. In direct methods the biofilm is observed directly with microscope. The indirect methods are often colorimetric in other words the adherent bacteria are stained and the amount of colour is measured to estimate the amount of biofilm. The aim of the study was to set up a microtiter plate method to examine the adhesion of L. monocytogenes. At the same time the adhesion of persistent and non-persistent L. monocytogenes strains was compared. There were 20 L. monocytogenes strains that were isolated from food processing plants. The test was repeated 2 or 3 times. In the method which was used in this study the strain was incubated in the suspension in the microtiter plate. The adhered cells were stained and then the colour was dissolved. The optical density of the suspension was measured. The higher the optical density of the suspension was, the more there were adhered bacteria. Part of the studied strains had statistically significant difference in the adhesion. However most of the strains did not have a significant difference in adhesion. There was not statistically significant difference in the adhesion of persistent and non-persistent strains. The microtiter plate method proved to be a practical method to examine the biofilm of L. monocytogenes but its repeatability should still be improved. Differences in the adhesion of strains were observed with the method. Many strains can be examined at the same time with the method. The method is also easily modified to different research conditions.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1997)Listeria monocytogenes on gram-positiivinen yleinen, luonnossa esiintyvä sauvabakteeri. Se voi aiheuttaa listerioosia, sekä ihmisille että eläimille. Riskiryhmitään kuuluvat raskaana olevat naiset, vastasyntyneet ja henkilöt, joiden vastustuskyky on heikentynyt. Oireet vaihtelevat aina raskaana olevien naisten lievistä flunssankaltaisista oireista vakaviin meningoenkefaliitteihin. Kuolleisuus listerioosiin on noin 30 8/. 80-luvulla pystyttiin osoittamaan listerioositartuntojen olevan lähinnä elintarvikeperäisiä. Psykrotrofina L. monocytogenes pystyy lisääntymään jääkaappilämpötilassa. Perinteisten mikrobiologisten tyypitysmenetelmien herkkyys ei riitä erottelemaan eri lähteistä olevia L. monocytogenes-isolaatteja. Uudempia, herkkyydeltään parempia menetelmiä tarvitaan selvitettäessä L. monocytogenes-tartunnan alkuperä ja tutkittaessa elintarviketeollisuuden kontaminaatioreittejä . PFGE (pulsed-field gel electrophoresis) eli pulssikenttäelektroforeesi on molekyylibiologinen menetelmä, jota voidaan käyttää eri mikrobikantojen erotteluun. Tutkittavien isolaattien DNA eristetään ja pilkotaan eri restriktioentsyymeillä eli DNA:ta määrätyistä kohdista katkovilla entsyymeillä. Saadut DNA-kappaleet ajetaan agaroosigeelissä pulssikenttäelektroforeesilla, joka erottelee kappaleet koon mukaan. DNA-kappaleet visualisoidaan etidiumbromidilla ja UV-valon avulla "DNA. Geeli kuvataan UV-suodattimella varustetulla Polaroid-kameralla, jolloin "DNA-sormenjäljistä" saadaan pysyvä kuva. Niitä voidaan verrata toisiinsa ja jos isolastit ovat samanlaisia voidaan osoittaa tartuntaelintarvike, tai määrittää kontaminaatioreitti elintarviketeollisuudessa. Tutkimuksessa karakterisoitiin pulssikenttäelektroforeesin avulla 30 L. monocytogenes-isolaattia, jotka oli eristetty kuuden vuoden aikana samasta meijeristä. Tyypitys tehtiin restriktioentsyymeillää ApaI ja SmaI. ApaI:lla saatiin kuusi erilaista restriktioentsyymidigestioprofiilia (REDP),, samoin SmaI:lla. Yhdistelemällä kahden eri entsyymin antamat REDP:it saatiin kahdeksan eri PFGE-tyyppiä, joista yhtä tyyppiä oli 60 % L. monocytogenes-isolaatista. Samaa päätyyppiä löytyi meijerin tuotteista tuotantoympäristöstä ja -koneista. Muita PFGE-tyyppejä esiintyi yksittäisinä löydöksinä. Tulokset viittaavat meijerissä eniten esiintyvän PFGE-tyypin adoptoituneen meijeriymparistöön ja kontaminoivan tuotteita satunnaisesti.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2017)Raakamaidon kulutus on vuosikymmenen alussa kasvanut kaupunkiseuduilla ja sitä kuluttavat myös riskiryhmiin kuuluvat henkilöt. Suomalaisten lypsykarjatilojen tankkimaidossa esiintyy satunnaisesti pieniä pitoisuuksia Listeria monocytogenesta, joka voi aiheuttaa listerioosia. Sellaisenaan nautittavissa vähittäismyytävissä elintarvikkeissa korkein sallittu L. monocytogenes -pitoisuus myyntiaikana on 100 pmy/ml. On viitteitä siitä, että jo tällainen bakteerimäärä saattaa olla infektiivinen riskiryhmille. L. monocytogeneksen kylmänsietokyvyn vuoksi raakamaidon säilytysolosuhteet kuluttajan jääkaapissa vaikuttavat keskeisesti raakamaidon käyttöön liittyvään listerioosiriskiin. Raakamaito tulee säilyttää enintään 6 °C lämpötilassa kuluttajalle luovuttamiseen saakka, mutta kuluttajat saattavat säilyttää raakamaitoa jopa 10 – 12 °C lämpötiloissa. Näin korkeissa säilytyslämpötiloissa L. monocytogenes saattaa lisääntyä infektiiviseksi pitoisuudeksi kuluttajasäilytyksen aikana. Työn tarkoitus oli tutkia maidosta ja maidontuotantoympäristöstä, sekä vertailun vuoksi muista ympäristöistä eristettyjen L. monocytogenes -kantojen minimikasvulämpötiloja, ja lisäksi tutkia L. monocytogenes -kantojen kasvua kylmäsäilytetyssä lehmän raakamaidossa. Kymmenen L. monocytogenes -kannan minimikasvulämpötilat tutkittiin gradiplate-inkubaattorilla. Minimikasvulämpötilat 14 vrk inkubaatioaikana olivat -0,3 ja 1,4 °C välillä. Kantojen eristysympäristö ei vaikuttanut minimikasvulämpötiloihin. L. monocytogeneksen kasvua 6, 8 tai 10 °C:ssa säilytetyssä raakamaidossa tutkittiin 5, 7 ja 14 vuorokauden säilytyksen jälkeen. Maitoon lisätyt listeriapitoisuudet olivat 0,1; 1; 10 ja 100 pmy/ml. Raakamaitoerät todettiin puhtaiksi L. monocytogeneksesta ennen kokeen aloittamista ja 14 vuorokauden säilytyksen jälkeen. Kasvu määritettiin kvantitatiivisesti ALOA-selektiiviagareilla. Kasvua havaittiin 6 – 10 °C:ssa säilytetyssä raakamaidossa kaikilla tutkituilla L. monocytogenes -tasoilla. Kasvu oli nopeinta 10 °C:ssa ja alkupitoisuudella 100 pmy/ml, ja hitainta 6 °C:ssa ja alkupitoisuudella 0,1 pmy/ml. Laissa säädetty raja-arvo 100 pmy/ml ylittyi 5 vuorokaudessa 8 °C:ssa, kun alkupitoisuus oli 10 pmy/ml, ja 10 °C:ssa kun alkupitoisuus oli 1 pmy/ml. Alkupitoisuudella 1 pmy/ml saavutettiin 100 pmy/ml raja-arvo 8 °C:ssa 7 vuorokaudessa ja 6 °C:ssa 14 vuorokaudessa. Alkupitoisuudella 0,1 pmy/ml raja-arvo saavutettiin 8 ja 10 °C läpötiloissa 14 vuorokaudessa. Alkupitoisuudet 0,1 ja 1 pmy/ml vastaavat yleisimpiä luonnollisia L. monocytogeneksen kontaminaatiotasoja suomalaisessa tankkimaidossa. Tulokset osoittavat, että maidossa esiintyvät L. monocytogenes -kannat kasvavat hyvin matalissa lämpötiloissa ja saattavat raakamaidon kuluttajasäilytyksen aikana lisääntyä 5 vuorokaudessa yli lain asettaman raja-arvon. Noin 10 – 100 -kertaiset erot bakteerikasvussa kahden perättäisen säilytyslämpötilan välillä osoittavat, että säilytyslämpötila on keskeinen raakamaidon turvallisuuteen vaikuttava tekijä. Riittävän lyhyt säilytysaika vaikuttaa myös rakamaidon turvallisuuteen oleellisesti, sillä alkupitoisuudesta ja lämpötilasta riippuen 100 pmy/ml raja voi ylittyä jo 5 vrk sisällä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2000)Listeria monocytogenes aiheuttaa ihmisille vakavan sairauden, listerioosin, johon sairastuvat yleensä vastustuskyvyltään heikentyneet yksilöt. L. Monocytogenes voi aiheuttaa myös ruokamyrkytyksen, johon voivat sairastua myös terveet aikuiset. Useat eri eläinlajit voivat sairastua listerioosiin. Kliinisesti merkittävämpiä ovat nautojen, lampaiden ja vuohien listerioosit. Listeria on yleinen bakteeri maaperässä ja useiden eläinlajien suolistossa. Useissa tutkimuksissa on todettu, että linnut kantavat listeriaa suolistossaan oireettomina. Listerian esiintyvyydeksi linnun ulosteissa on tutkimuksissa saatu 0,2-46 % ja vastaavasti L. Monocytogeneksen esiintyvyydeksi 0-33 %. Listerian esiintyvyyttä suomalaisissa linnuissa ei ole tutkittu. Tässä tutkimuksessa selvitettiin listerian esiintyvyyttä suomalaisten lintujen ulosteissa sekä vertailtiin erilaisia listerian rikastus- ja osoitusmenetelmiä. Näytteet (112) kerättiin Helsingin alueelta ja Ämmässuon kaatopaikalta. Näytteistä eristettiin listeria ISO 11290-1 –menetelmän mukaisesti ja kylmärikastuksella. Listeria osoitettiin perinteisillä menetelmillä ja PCR:lla. Osa isolaateista tunnistettiin lajitasolle API Listeria –testillä. Kylmärikastus oli tehokkaampi listerian rikastumenetelmä kuin ISO-menetelmän mukainen kaksivaiheinen rikastus. Listerian osoittaminen luotettavasti vaatii useampivaiheisen rikastuksen.. PCR soveltui listerian ja L. monocytogeneksen tunnistukseen yhtä hyvin kuin perinteiset menetelmät ja tulos saadaan nopeammin kuin perinteisillä menetelmillä. API Listeria –testi soveltuu hyvin listerian lajitunnistukseen. Listeria on yleinen bakteeri suomalaisten lintujen ulosteissa. Kaatopaikalta kerätyistä näytteistä eristettiin enemmän listeriaa kuin kaupunkialueelta kerätyistä. Listerian esiintyvyys kaupungissa oli 12 % ja kaatopaikalla 25 %. L. monocytogeneksen esiintyvyys oli vastaavasti 8 % ja 16 %.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2002)Tässä tutkimuksessa selvitettiin Listeria-lajien esiintymistä ja Listeria-bakteerien lukumäärää kolmen suomalaisen, siipikarjanlihaa jalostavan, yrityksen marinoiduissa broilerin koipireisissä. Lisäksi pyrittiin selvittämään eri yritysten marinadien pH:n vaikutusta Listerian esiintyvyyteen sekä mitattiin broilerin koipireisi -pakkausten pintalämpötiloja kauppojen kylmäaltaissa. Näytteet hankittiin kahdessa erässä vuoden 2002 kesä- ja elokuussa pääkaupunkiseudun vähittäistavarakaupoista ja tutkittiin viimeisenä käyttöpäivänä. Näytteitä tutkittiin yhteensä 90 kpl siten, että jokaisen yrityksen näytteitä tutkittiin 15 kpl kesä- ja 15 kpl elokuussa. Listerian kvantitatiivinen analyysi tehtiin modifioidun ISO 11290-2-menetelmän mukaisesti. Listeria spp. oli eristettävissä 49 % (44/90) ja L. monocytogenes 36 % (32/90) tuotteita. Kesä- ja elokuun tulokset poikkesivat merkittävästi toisistaan Listerian esiintyvyden suhteen. Kaikkien yritysten näytteistä eristettiin elokuussa L. monocytogenes. Kesäkuussa vain yritys B:n tuotteista eristettiin L. monocytogenes ja yritys A:n tuotenäytteistä L. welshimeri. Yritys C:n tuotteista ei eristetty kesäkuussa Listeria-bakteereita lainkaan. Näytteistä eristetyt Listeria-bakteerimäärät olivat pieniä, < 40 pmy/g. EELA:n suosituksessa kaupanpidettäville liha- ja kalatuotteille esitetty L. monocytogeneksen raja-arvo 100 pmy/g ylittyi yhdessä, aistinvaraisesti huonolaatuisessa näytteessä. Merkittäviä eroja pesäkemäärissä Listeria-lajien, eri yritysten tai tutkimusjaksojen välillä ei tutkimuksessa havaittu. Marinadien pH ei vaihdellut merkittävästi saman yrityksen näytteissä. Kahdessa, aistinvaraisesti pilaantuneessa näytteessä marinadin pH oli yrityksen muiden tuotteiden pH-arvoa selvästi matalampi. Yritysten käyttämien marinadien pH:lla ei tämän tutkimuksen tulosten perusteella ole vaikutusta Listeria spp:n esiintyvyyteen eikä lukumäärään suojakaasupakatuissa, marinoiduissa broilertuotteissa. Pakkausten pintalämpötilat kaupan kylmäaltaissa olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta alle 7 °C eli kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen (KTMp 138/361/95) mukaisia.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2017)Listeria monocytogenes on yksi yleisimmistä Suomessa esiintyvistä ruokamyrkytyspatogeeneistä. Pastöroimattomat maitotuotteet ovat merkittävä riskielintarvikeryhmä. Raakamaitoon L. monocytogenes voi päätyä esimerkiksi utareen pinnalta huonon lypsyhygienian seurauksena, mutta tartuntareittinä voi myös toimia lypsylaitteistoon tai maitotankkiin muodostuneet biofilmit. Biofilmin avulla bakteerit kiinnittyvät tiukasti alustaansa ja samalla ne suojautuvat mekaanisilta ja kemiallisilta puhdistustoimenpiteiltä. Biofilmit ovat usein erittäin vaikeita saneerata elintarviketuotantolinjoista. Tavoitteenamme oli kartoittaa maidon alkutuotannosta eristettyjen L. monocytogenes –kantojen kiinnittymistä ja biofilminmuodostusta kuoppalevyillä. Valitsimme yhteensä 79 L. monocytogenes -isolaattia (53 eri genotyyppiä), jotka olivat peräisin neljän lypsykarjatilan maidosta, lypsylaitteiston suodattimista ja navettaympäristöstä. Lisäksi tutkittiin referenssikannat ATCC 19115 ja EGD-e. Isolaateille tehtiin kiinnittymiskoe, jossa niitä kasvatettiin kuoppalevyllä vähäravinteisessa elatusaineessa 30 °C:ssa 24 ja 48 tunnin ajan. Tämän jälkeen kuoppalevy pestiin puhtaaksi irtonaisista bakteerisoluista tislatulla vedellä ja pohjaan kiinnittyneet bakteerisolut värjättiin 0,1 % kristallivioletilla. Väri liuotettiin 95 % etanoliin ja kuoppalevyjen absorbanssi mitattiin spektrofotometrin avulla. Kullekin isolaatiolle tehtiin kolme kiinnittymiskoetta ja jokaisessa kokeessa oli mukana kolme teknistä toistoa. Negatiivisena kontrollina käytettiin elatusainetta, johon ei lisätty bakteeria. L. monocytogenes -isolaattien absorbanssimittausten keskiarvo oli 24 tunnin kasvatuksen jälkeen 0,1915 (0,1468 – 0,2477) ja 48 tunnin kasvatuksen jälkeen 0,2266 (0,1694 – 0,3661). Referenssikannan ATCC 19115 mittaustulokset eivät merkitsevästi eronneet muiden isolaattien tuloksista, mutta EGD-e:n absorbanssi oli 48 tunnin mittauksessa keskimäärin suurempi kuin muiden isolaattien. Sivelynäytteistä eristettyjen isolaattien mittaustulokset olivat 48 tunnin jälkeen merkitsevästi suurempia (p<0,01) kuin maitonäytteistä eristettyjen isolaattien. Sivelynäytteistä eristettyjen isolaattien kasvuympäristöt ovat siis sellaisia, joissa runsaasta biofilminmuodostuksesta on hyötyä bakteereille. Maitonäytteiden isolaatit eivät ole kasvuympäristössään hyötyneet tästä ominaisuudesta, ja siksi niiden biofilminmuodostus on heikompaa. Tulosten valossa on perusteltua, että L. monocytogenes -kantojen kasvuympäristön ja biofilminmuodostuskyvyn mahdollista yhteyttä selvittäisiin tarkemmin.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2002)The levels of lactic acid bacteria in some of the most commonly used spices and in some marinades used in meat processing in Finland were enumerated. The spices and herbs studied included black pepper, white pepper, allspice, rosé pepper, green pepper, cayenne pepper, oregano, paprika, cinnamon, ginger and garlic. The spices added to the marinades were not known in detail due to trademark protection reasons. The method employed in this study was the Determination of Lactic Acid Bacteria in Meat and Meat Products, issued by the Nordic Committee on Food Analysis. However, the temperature used in the incubation of the samples was 25oC. The samples were also enriched in MRS-S-broth. Lactic acid bacteria were found either in low numbers or not at all in most samples, usually less than 100 CFU/g or /ml. Relatively high concentrations were found in samples of allspice (up to 4.3 ' 105 CFU/g) and from some of the white and black peppers (up to 2.0 ' 104 CFU/g). In the marinades, highest levels of bacteria were detected in the sweet and sour type of marinade (highest level found: 8.0 ' 105 CFU/ml), whereas nearly all samples of honey and tomato flavored marinades showed lower levels of lactic acid bacteria (1.0 ' 102 - 2.5 ' 103 CFU/ml). Based on these results spices may well be considered a source of lactic acid bacterium contamination. It also appears that even if meat does not contain relevant numbers of lactic acid bacteria, the marinade added to the product may contaminate it. This may lead to spoilage problems during storage.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2003)
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2000)Yersinia enterocolitica on gram-negatiivinen fakultatiivisesti anaerobi mikrobi. Se pystyy lisääntymään jääkaappilämpötiloissa sekä tyhjiö- ja suojakaasupakatuissa tuotteissa. Tämä tekee siitä elintarvikehygienian kannalta ongelmallisen mikrobin. Humaanipatogeeneiksi luetaan tietyt Y. enterocolitican bioserotyypit. Suomessa tavataan lähinnä bioserotyyppiä 4/O:3. Sen aiheuttamassa yersinioosissa tyypillisinä oireina ovat ripuli ja vatsakivut. Jälkitautina esiintyy reaktiivista artriittia. Suomessa tilastoidaan noin 800 yersinioosi tapausta vuosittain. Y. enterocolitican tärkeimpänä reservuaarina toimii sika. Yersiniaa on eristetty runsaasti oireettomien sikojen tonsilloista ja kielistä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää patogeenisen Y. enterocolitican esiintymistä yhden teurastamon sianruhoissa, elimissä ja rakenteissa. Lisäksi kokeiltiin pystyykö Y. enterocoliticaa eristämään ilmasta laskeumanäytteinä. Tutkimuksessa myös vertailtiin perinteisiä viljelymenetelmiä ja PCR-tekniikan kykyä osoittaa patogeenisen Y. enterocolitican esiintymistä sivelynäytteestä. Tutkimuksessa osoitettiin patogeenista Y. enterocoliticaa: 17,5% ruhonäytteistä, 46,2% maksanäytteistä, 84,6% munuaisnäytteistä sekä 17,6% korvanäytteistä. Rakenteista patogeenista yersiniaa osoitettiin mm. esiliinasta, veitsestä ja rinnanavaussahasta. Kaikki viljelemällä eristetyt patogeeniset kannat osoittautuivat positiivisiksi myös PCR menetelmällä. Viljelymenetelmiä käyttäen esiintyvyys oli selvästi alhaisempi. Elinten korkea kontaminoitumisaste viittaa tonsillojen ja kielen merkitykseen ristikontaminaation aiheuttajana teurastuksen yhteydessä. Tutkimus todisti mahdollisuuden eristää patogeenista Y. enterocoliticaa myös ilmasta laskeumanäytteinä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2005)The main causes for human enteritis in Finland are Yersinia pseudotuberculosis and Yersinia enterocolitica after Salmonella spp. and Campylobacter spp. Registered yersinia infections exceed 700 yearly in Finland. Y. enterocolitica is the main cause for most of these cases. Reported outbreaks and a number of cases of Y. pseudotuberculosis have increased in Finland. Infections caused by Y. pseudotuberculosis and Y. enterocolitica transfer mostly via food and water. The epidemiology of Y. pseudotuberculosis and Y. enterocolitica infections is unclear. The main reservoirs of Y. pseudotuberculosis are rodents and birds. A major reservoir for human pathogenic strains of Y. enterocolitica is a swine. In this study, reservoir of Y. pseudotuberculosis and pathogenic strains of Y. enterocolitica were examined from small mammals caught in Finland. Small mammals examined were European common shrew (Sorex araneus), bank vole (Clethrionomys glareolus) and field vole (Microtus agrestis). One hundred specimens were examined. The second purpose of this study was to determine how a new agar, developed for isolation of Y. pestis, was suited for isolation of Y. pseudotuberculosis and Y. enterocolitica in practise. BIN-agar was described as a well selective agar. Additionally, colony morphology formed by Y. pestis, Y. pseudotuberculosis and Y. enterocolitica on BIN-agar were reported to appear recognisable. These colonies distinguished from colonies formed by other gram-negative bacteria tested on BIN-agar. In this study, Yersinia spp. were isolated from 6% specimens examined. Pathogenic yersiniae were not isolated. Prevalence for Y. enterocolitica was 2 %, after isolated from two specimens. Biotype for these two strains was 1A. Biotype 1A is considered as a non-pathogenic biotype. Y. pseudotuberculosis was not isolated. Nonpathogenic Y. kristensenii was isolated from four (4 %) small mammals. BIN-agar did not prove any especially good practical characteristic of use. BIN-agar was not selective enough for isolation of yersiniae. Also the morphology of colonies of yersiniae were not recognisable.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2006)Clostridium botulinum on ehdottoman anaerobinen gram-positiivinen sauvabakteeri ja vaarallinen ruokamyrkytyspatogeeni. Sen tuottama hermomyrkky, botulinumtoksiini, aiheuttaa hengenvaarallista botulismia ihmisillä ja eläimillä. C. botulinum muodostaa itiöitä, jotka säilyvät äärimmäisissäkin ympäristöolosuhteissa. C. botulinum -kannat jaetaan metabolisten ominaisuuksiensa perusteella ryhmiin I-IV, joista ryhmät I ja II ovat ihmisille vaarallisia neurotoksiineja tuottavia. Ryhmän I kannat ovat proteolyyttisiä ja ryhmän II kannat ei-proteolyyttisiä. Bakteerin tuottaman toksiinin tyypin perusteella kannat jaetaan toksinotyyppeihin A-G, joista ryhmään I kuuluvat tyypit A, B ja F sekä ryhmään II tyypit B, E ja F. Koska samaa toksinotyyppiä olevia kantoja esiintyy sekä ryhmässä I että ryhmässä II, pelkän toksinotyypin perusteella kantojen erottelu ryhmiin ei ole mahdollista. Samaa toksinotyyppiä olevissa eri metabolisiin ryhmiin kuuluvissa kannoissa ainoa yhteinen tekijä on tuotetun toksiinin tyyppi. C. botulinum -kantojen tyypittämiseksi ryhmiin on tällä hetkellä käytössä erilaisia molekyylibiologisia menetelmiä, sekä perinteinen mikrobiologinen menetelmä jolla saadaan selville kannan proteolyyttisyys tutkimalla sen kykyä hajottaa kaseiinia. Molekyylibiologisista menetelmistä mainittakoon AFLP ja ribotyypitys. Menetelmien ongelmina ovat mm. niiden hitaus ja työläys sekä perinteisessä mikrobiologiassa epätarkka tulkinta. Tässä tutkimuksessa etsittiin ryhmien I ja II C. botulinum -kantoja erottelevat geenialueet DNAmikrosirutekniikan avulla. Ryhmien I ja II kaikista eri toksino-tyyppisistä (ryhmä I: A, B, F; ryhmä II: B, E, F) C. botulinum -kannoista eristetyt puhtaat DNA-näytteet leimattiin fluoresoivalla merkkiaineella ja hybridisoitiin C. botulinum ATCC 3502 DNA-mikrosirulle kilpailevaa hybridisaatiota käyttäen. Kontrollina käytettiin C. botulinum ATCC 3502 -kannan DNA:ta. DNA-mikrosirulla oli koettimina PCR-tuotteet ATCC 3502 -kannan kaikista geeneistä. Siten kaikkien näiden geenien läsnäoloa näytteessä pystyttiin tutkimaan yhdellä DNA-mikrosirukokeella. DNA:n hybridisaatioastetta koetinkohtaisesti tutkimalla etsittiin suurimman logaritmisen intensiteettieron ryhmien I ja II välillä antaneet geenialueet. Tunnistettujen alueiden perusteella suunniteltiin kuusi ryhmän I kannoille spesifistä alukeparia, joista kahden (CBO0250F/R ja CBO1073F/R) toimivuus testattiin 60 ryhmän I ja II eri toksinotyyppisellä C. botulinum -kannalla. PCR-menetelmä ryhmien I ja II erottamiseksi toisistaan optimoitiin käyttäen alukeparia CBO0250F/R, joka erotteli tarkasti kaikki 60 testattua C. botulinum -kantaa ryhmiin I ja II. Kehitetyllä PCR- menetelmällä voidaan erotella C. botulinum -kannat ryhmiin I ja II aikaisempiin molekyylibiologiin menetelmiin verrattuna huomattavasti nopeammin ja perinteisiin menetelmiin verrattuna luotettavammin. Menetelmä soveltuu rutiinikäyttöön C. botulinum -kantojen ryhmiin I ja II tyypittämiseen. Yksinkertaisten ja nopeiden tyypitysmenetelmien käyttö osana C. botulinumin diagnostiikkaa olisi tärkeää tautitapausten epidemiologisessa selvitystyössä, ja niitä tulisikin ottaa mahdollisimman paljon rutiinikäyttöön.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2002)TCDD on voimakkain dioksiiniryhmän kemikaaleista. Dioksiinit ovat kaikkialla maapallolla esiintyviä ympäristösaasteita, jotka jo pieninäkin annoksina aiheuttavat monia biokemiallisia ja myrkyllisiä vaikutuksia selkärankaisissa. Dioksiinit ovat hyvin rasvaliukoisia, pysyviä ja elimistössä hitaasti hajoavia, minkä vuoksi ne kulkeutuvat elimistössä rasvakudokseen ja kertyvät ravintoketjussa. 1960-1970-luvuilla käytetyissä klooratuissa kemikaaleissa dioksiineja oli paljon epäpuhtauksina. Nykyään tärkeimmät dioksiinilähteet ovat jätteenpoltto ja muut polttoprosessit, metalliteollisuus ja aiemmin dioksiineilla saastuneet alueet. Suomessa dioksiinilla saastuneita alueita ovat erityisesti vanhojen sahanpohjien maaperä sekä Kymijoen pohjasedimentit. Tärkein altistuslähde ihmisellä on ruoka, Suomessa erityisesti Itämeren kala ja maitotuotteet. Koe-eläimillä TCDD on karsinogeeninen, teratogeeninen sekä immunotoksinen ja aiheuttaa akuutisti näivetyssyndrooman, maksavaurioita sekä entsyymi-induktion. Vuosikymmenien tutkimuksista huolimatta TCDD:n varsinainen vaikutusmekanismi on selvittämättä. Useimpien vaikutusten katsotaan välittyvän solulimassa olevan AH-reseptorin kautta. Se säätelee geenien ilmentymistä. Useimpien myrkyllisten vaikutusten mekanismeja ei kuitenkaan juuri tunneta. PPA-reseptorit säätelevät elimistön lipidi- ja glukoosimetaboliaa sekä solujen erilaistumista. Näiden reseptorien ligandeja ovat lukuisat rasvahapot sekä niiden johdannaiset, kuten monet eikosanoidit ja prostaglandiinit. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää TCDD:n vaikutusta annoksella 50 μg/kg maksassa ekspressoituvien PPARα- ja PPARδ-reseptorien ekspressioon kahdessa dioksiiniherkkyydeltään erilaisessa rottakannassa in vivo. Samalla tarkasteltiin TCDD:llä voimakkaasti indusoituvan CYP1A1-entsyymin ekspressiota maksassa. Rottakannat valittiin siten, että niiden välillä oli hyvin suuri ero dioksiiniherkkyydessä. Käytetty TCDD-annos 50 μg/kg oli toiselle rottakannoista letaali ja toiselle subletaali annos. Dioksiinille herkässä rottakannassa vaikutuksia tarkasteltiin lisäksi subletaalilla TCDD-annoksella 5 μg/kg. Tutkittavista maksanäytteistä eristettiin RNA, joka muutettiin käänteiskopioijaentsyymin avulla komplementaariseksi cDNA:ksi käyttäen oligo dT -aluketta. Tämän jälkeen näytteiden sisältämä PPARα-, PPARδ- ja CYP1A1-reseptorien mRNA:n määrä tutkittiin valmistetusta cDNA:sta kvantitatiivisella PCR-menetelmällä käyttäen spesifisiä alukkeita. Mitattu mRNA:n määrä suhteutettiin β-aktiini-proteiinin mRNA:n määrään, jotta RNA:n määrän mittaamisessa ja näytteiden pipetoinnissa syntyneet erot eivät olisi vaikuttaneet saatuihin tuloksiin. TCDD:n havaittiin lisäävän huomattavasti CYP1A1-entsyymin ekspressiota maksassa sekä dioksiinia sietävän kannan että dioksiiniherkän kannan rotilla. Tämä annos on huomattavasti alhaisempi kuin dioksiinia sietävien rottien TCDD:n LD50, mutta selvästi korkeampi kuin dioksiiniherkkien rottien LD50. Tässä tutkimuksessa ei havaittu eroa tutkittavien rottakantojen välillä CYP1A1-entsyymin mRNA:n määrän lisääntymisessä. Dioksiineja sietäviltä rotilta löydetty AH-reseptorin muuttunut alleeli suojaa rottia hyvin kuolleisuudelta. Toisaalta eräissä TCDD:n vaikutuksissa, kuten CYP1A1-entsyymin aktiivisuuden lisääntymisessä ja kateenkorvan surkastumisessa, ei havaita eroa dioksiiniherkkyydeltään erilaisten rottakantojen välillä. Tässä tutkimuksessa kontrollirottien ja TCDD-altistettujen rottien välinen ero CYP1A1-entsyymin mRNA-määrien välillä maksassa oli yli 200 kertainen. CYP1A1-proteiinia koodaavan Cyp1a1-geenin toiminta on AH-reseptorin säätelemää. TCDD on AH-reseptoriin voimakkaimmin sitoutuva tunnettu yhdiste. TCDD-annosten 5 ja 50 μg/kg välillä ei havaittu vaikutusta CYP1A1-entsyymin ekspressiossa dioksiiniherkän-kannan rotilla, mikä on sopusoinnussa aiempien tulosten kanssa, jotka ovat osoittaneet jo annoksen 5 μg/kg aiheuttavan maksimaalisen entsyymi-induktion. Tässä tutkimuksessa PPARα- ja PPARδ-reseptorin ekspressio maksassa ei muuttunut TCDD-altistuksen jälkeen kummallakaan tutkittavista rottakannoista. Aikaisemmissa tutkimuksissa ei ole tarkasteltu TCDD:n vaikutusta PPA-reseptorien ekspressioon in vivo kuten tässä työssä tehtiin. Aikaisemmissa tutkimuksissa saatujen havaintojen perusteella olisi mielenkiintoista tutkia PPA-reseptorien ekspressiota in vivo rasvakudoksessa vastaavalla tavalla kuin tässä tutkimuksessa tutkittiin ekspressiota maksassa. Lisätutkimukset todennäköisesti osoittavatkin, onko TCDD:llä vaikutusta PPA-reseptorien ekspressioon rasvakudoksessa.
-
Ruokamyrkytysepidemioiden selvitystyöryhmien toiminta ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköissä (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2009)Ruokamyrkytysepidemiaksi määritellään tapaus, jossa vähintään kaksi henkilöä on sairastunut oireiltaan samankaltaiseen tautiin nautittuaan samaa elintarviketta tai talousvettä ja jossa kyseinen ruoka tai vesi on tartunnan lähde. Vuonna 2007 laadittu sosiaali- ja terveysministeriön asetus elintarvikkeiden tai talousveden välityksellä leviävien ruokamyrkytysepidemioiden selvittämisestä velvoittaa kunnan terveydensuojeluviranomaisen nimeämään ruokamyrkytysepidemioiden selvitystyöryhmän, johon on kuuluttava ympäristöterveydenhuollon ja terveydenhuollon asiantuntijoita. Ryhmän tulee suorittaa tarvittavat toimenpiteet epidemian leviämisen estämiseksi ja sen selvittämiseksi sekä laatia vaadittavat ilmoitukset eri tahoille. Selvitystyöryhmien tulisi toimia paikallisella tasolla elintarvikevalvonnasta ja muusta ympäristöterveydenhuollosta huolehtivan yhdestä tai useammasta kunnasta koostuvan valvontayksikön puitteissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka suuressa osassa ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköitä toimi vuonna 2008 sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen edellyttämä ruokamyrkytysten selvitystyöryhmä. Tavoitteena oli tutkia ryhmien kokoonpanoa ja toimintatapoja ja -valmiutta sekä analysoida valvontayksiköiden edustajien omia arvioita toiminnan laadusta. Ruokamyrkytysepidemioiden selvitystyöryhmien toiminnan tunteminen ja sitä kautta sen kehittäminen on tärkeää tehokkaan toiminnan varmistamiseksi epidemiatilanteissa. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kanssa. Selvitystyöryhmien toiminnasta ei ole vastaavaa aiempaa tutkimustietoa. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena maaliskuussa 2009, jolloin kaikille 135:lle Suomen ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköille lähetettiin sähköpostitse linkki sähköiseen kyselylomakkeeseen (E-lomake®). Kysely sisälsi monivalinta- ja avoimia kysymyksiä. Vastaukset tallennettiin MS Office Excel 2003 -ohjelmistolla ja analysoitiin SPSS 17.0 for Windows -sovelluksella. Tulokset osoittavat, että yhteensä 94 %:ssa kyselyyn vastanneista 70 valvontayksiköistä toimi vuonna 2008 ruokamyrkytysepidemioiden selvitystyöryhmä. Selvitystyöryhmät vaikuttivat keskimäärin suhteellisen hyvin järjestäytyneiltä ja kokivat toimivuutensa ja voimavaransa melko riittäviksi. Kehitettävää ryhmien toiminnassa olivat etenkin säännöllisten kokoontumisten järjestäminen sekä toimintaohjeiden tai valmiussuunnitelmien päivittäminen. Erityishaasteita työryhmien toiminnalle asettivat uusien yhteistoiminta-alueiden muodostuminen, joiden myötä on syntynyt uusia selvitystyöryhmiä. Kaikissa valvontayksiköissä ei vielä varmasti toimi selvitystyöryhmää eikä ryhmien toiminta ei ole välttämättä vielä vakiintunutta, joten vastaavanlainen tutkimus olisi mielenkiintoista tehdä muutaman vuoden kuluttua.
-
Salmonella Newport -epidemioiden tartuntalähteen selvittäminen molekyyliepidemiologisin menetelmin (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2003)Salmonella Newport on yleensä harvinainen salmonelloosin aiheuttaja Suomessa, vuonna 1996 niitä oli vain 1,3 % kaikista ihmisten salmonellooseista. Joulukuun 1997 ja tammikuun 1998 välisenä aikana kuitenkin havaittiin selvä nousu kotimaisten ihmistapausten määrässä. Tapaukset ilmaantuivat kahtena hautajaisiin liittyneenä Etelä- ja Pohjois-Suomessa, sekä useina yksittäisinä tapauksina ympäri Suomea. Epidemian selvittämiseksi kaikkiaan 56 kantaa valittiin tähän tutkimukseen. Näistä 22 oli epidemia-ajalta (joulukuu 1997 – tammikuu 1998). Vertailukannoiksi valittiin 27 ihmisperäistä kantaa vuosilta 1995–1998 (epidemia-ajan ulkopuolelta) KTL:n samonella-kantakokoelmasta. Viisitoista näistä kannoista oli kotimaisia ja kaksitoista ulkomaisia (eristetty henkilöistä, jotka olivat oleskelleet ulkomailla ennen sairastumistaan). Lisäksi EELA:sta oli saatavissa seitsemän ulkomaisesta tuontilihasta tai lihatuotteesta eristettyä kantaa. Tutkimuksessa epidemiologisina menetelminä käytettiin pulssikenttäelektroforeesia (PFGE) ja ribotyypitystä. Tutkituista 56 kannasta 49 tyypittyi perus-PFGE-menetelmällä. Loput seitsemän vaativat sovelletun menetelmän, jossa elektroforeesin Tris-pitoinen ajopuskuri korvattiin HEPES-puskurilla. Kannat jakautuivat 29 erilaiseen PFGE-tyyppiin. Suurin osa (21/22) epidemiakannoista antoi täysin identtisen PFGE-kuvion. Muut kannat erosivat täysin epidemiatyypistä. Ribotyypityksessä kannat jakautuivat 14 erilaiseen tyyppiin. Kaikki epidemiakannat kuuluivat samaan tyyppiin, johon kuuluivat lisäksi seitsemän ei-epidemiakantaa. Epidemiakantojen identtisyys sekä PFGE:ssa että ribotyypityksessä, yhdessä ei-epidemiakantojen suuren geneettisen vaihtelevuuden kanssa, viittaa voimakkaasti epidemiakannoille yhteiseen kontaminaatiolähteeseen. Epidemiologiset tutkimukset kahdesta hautajaisiin liittyneestä ryppäästä osoittivat assosiaation sianlihaan, mutta valitettavasti epäiltyjä ruoka-aineita ei ollut saatavissa viljeltäviksi eikä lähdettä pystytty varmistamaan.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1993)Tutkimus ja kirjallisuuskatsaus Staphylococcus aureus-bakteeri muodostaa enterotoksiineja, jotka aiheuttavat ruuansulatuskanavaan joutuessaan ruokamyrkytyksen oireet. Toksiini on lämpöstabiili ja kestää yleensä normaalit ruuanvalmistuslämpötilat. Enterotoksiinien määritysmenetelmien on oltava erittäin herkkiä, koska jo 100-200 ng toksiinia aiheuttaa oireita. Menetelmien olisi pystyttävä havaitsemaan n. 1 ng enterotoksiinia grammassa ruokaa. Tutkimuksessa käytettiin Oxoidin SET-RPLA-pikatestikittiä enterotoksiinituotannoltaan tunnettujen ja tuntemattomien kantojen testaamiseen.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2008)Bovine and pig carcass surface hygiene is monitored in Finnish slaughter houses by taking samples at the end of the slaughter line before carcass chilling. The sampling methods and frequency are determined by the law. There are two approved sampling methods; swabbing and the destructive method. Samples are examined for aerobic bacterial counts and for enterobacterial or Escherichia coli bacterial counts. The sampling results used in this study were from ten Finnish slaughter houses. In the experimental part of this study there were taken surface hygiene samples from ten pig carcasses and ten bovine carcasses with both sampling methods. The destructive method generally reveals more bacteria than the swabbing method. The main problems of the swabbing method are the great variation and poor repeatability of the results and the influence of the sample taker. However, the swabbing method makes it possible to examine a larger area than it is reasonable to examine with the destructive method without causing too much damage to the carcass. Because of the non-uniform distribution of faecal bacteria on the carcass surface the swabbing method often reveals more enterobacteria / E. coli compared to the destructive method. Average total aerobic bacterial recoveries with swabbing, expressed as a percentage of the recoveries achieved by excision, varied widely (1-100%) in different studies. The general level of the surface hygiene of bovine and pig carcasses in Finnish slaughter houses does not essentially differ from the general European level. The average aerobic bacterial count of the whole year (2002-2003) for pig carcasses in slaughter houses using swabbing method (n=3) was 3,04 log10 cfu/cm2 and for those using destructive method (n=4) 3,03 log10 cfu/cm2. The corresponding numbers for bovine carcasses in Finnish slaughter houses were 2,44 log10 cfu/cm2 (swabbing, n=3) and 3,40 log10 cfu/cm2 (destructive, n=4). The average counts of different slaughter houses are defined as "satisfactory" according to the limits in the European Union law, with the exception of two bovine and one pig slaughter houses, the counts of which were "acceptable". The general level of enterobacteria or E.coli was also good, although there were occasional higher weekly counts in almost every slaughter plant. In the experimental part comparing the two sampling methods the destructive method generally revealed more aerobic bacteria compared to the swabbing method, but swabbing produced more enterobacteria positive sample results than the destructive method.
Now showing items 41-60 of 77