Browsing by Subject "perinnöllisyys"
Now showing items 1-8 of 8
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1990)Tämä syventävien opintojen tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä tutkimusosasta. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään haimanvajaatoiminnan (PDA) etiologiaa, oireita, diagnoosia ja hoitoa sekä esitellään lyhyesti sairauksien perinnöllisyystutkimusta ja eri perinnöllisyysmalleja. Tutkimusosa koostuu kolmesta tutkimuksesta. Ensimmäisessä tutkimuksessa pyritään saamaan varmennus PDA:n periytyvyysmallista saksanpaimenkoirilla sekä seuraamaan, miten ja millä nopeudella haiman surkastuminen tapahtuu. PDA:ta sairastavien saksanpaimenkoirien risteyksessä syntyneet kuusi pentua ovat tällä hetkellä kolmevuotiaita ja yksi pentu on sairastunut PDA:han. Kahden vuoden iässä PDA:han sairastuneella koiralla oli syntyessään normaali haima. Haiman makroskooppinen surkastuminen tapahtui nopeasti, kolmen kuukauden sisällä. Toisessa tutkimuksessa kartoitettiin PDA:n esiintymistä collieilla sekä tutkittiin, onko sairaus rodulla perinnöllinen. Eläinlääketieteellisellä korkeakoululla vuosien 1977-1988 välisenä aikana collieilla todetuista 51 PDA-tapauksesta 44 pystyttiin sijoittamaan yhdistettyyn sukutauluun. Tutkimusaineiston perusteella voidaan olettaa, että PDA on collieilla perinnöllinen sairaus, mutta periytyvyysmallia ei voitu varmuudella määrittää. Kolmannen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, voidaanko PDA:ta sairastavien koirien kliinisiin oireisiin vaikuttaa vaihtamalla koirien tavanomainen ruoka suolistosairauksien hoitoon tarkoitettuun dieettiruokaan. Entsyymilääkitys pidettiin ennallaan tutkimuksen ajan. Tutkimus osoitti, että dieettiruualla pystytään vähentämään joitakin PDA-oireita. Suoliston murina, ilmavaivat, ulosteen määrä sekä ulostuskerrat vähenivät merkitsevästi. Dieettiruokinnan kustannukset olivat lähes kaksinkertaisesti tavanomaiseen ruokintaan verrattuna.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2013)Koira on ihmisen vanhin kotieläin ja ihminen on jalostanut tähän eläinlajiin yli 400 rotua. Jalostusta on tehty ihmisen toiveet ja tarpeet täyttäviä yksilöitä käyttäen, mikä on johtanut siihen, että monen rodun geneettinen pohja on kapea. Harvojen yksilöiden suosio jalostusmateriaalina johtaa siihen, että toivottujen ominaisuuksien lisäksi myös haitalliset ominaisuudet ovat päässeet lisääntymään rodussa. Amerikancockerspanieli on tyyppiesimerkki koiranjalostuksesta ja sen mukanaan tuomista ongelmista. Rotu on USAssa kehitetty koirarotu ja sen sanotaan olevan lähtöisin yhdestä uroksesta ja tämän puolisisaresta. Rodulla on todettu esiintyvän muun muassa kroonista hepatiittia ja erilaisia silmäsairauksia. Useissa tutkimuksissa on amerikancockerspanieleilla todettu olevan taipumusta myös korvatulehduksiin sekä niille altistaviin sairauksiin, kuten iho-ongelmiin ja atopiaan. Amerikancockerspanieleilla korvatulehdus näyttää johtavan myös useammin korvakäytävän umpeutumiseen ja krooniseen tulehdukseen: hoitona on tällöin useimmiten korvakäytävän poistoleikkaus. Koiran genomin selvittäminen on mahdollistanut koirien sairauksien perinnöllisyyden tarkemman tutkimisen. Aikaisemmin perinnöllisyyttä on voitu tutkia vain sukupuita analysoimalla ja risteytyskokein. Nykymenetelmin voidaan löytää tautia aiheuttavat geenivirheet ja kehittää mahdollisesti työkaluja sairauksien vastustamiseen ja hoitoon. Selvitystyö suomalaisten amerikancockerspanieleiden korvaongelmista aloitettiin kyselytutkimuksella, jonka tulokset julkaistiin vuonna 2010. Kyselytutkimukseen osallistuneet koirat kutsuttiin jatkotutkimuksiin, joihin osallistui vuoden 2011 aikana 41 koiraa. Tutkimuskäynnillä selvitettiin sitä, onko koirilla tutkimushetkellä korvatulehdusta ja jos on, niin onko tulehdus aiheuttanut korviin kroonisia muutoksia. Tutkimukseen osallistuneiden koirien sukulaisuussuhteita tutkimalla pyrittiin päättelemään, onko suomalaisilla amerikancockerspanieleilla perinnöllistä alttiutta korvatulehduksiin. Sukulaisuuksien analysointia varten koirat jaettiin kolmeen ryhmään esitietojen ja tutkimuskäynnillä havaittujen löydösten mukaan. Koirien sukutaulut haettiin Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä, Koiranetistä ja niiden perusteella piirrettiin koirien yhteinen sukupuu. Sukupuusta etsittiin selkeitä periytysmalleja sekä yhdistäviä tekijöitä eli yhteisiä esi-isiä. Osa tutkituista koirista olivat sisaruksia, osa oli vanhempi-lapsi-pareja, osa oli serkuksia. Kaiken kaikkiaan yhteys toiseen tutkimukseen osallistuneeseen koiraan löytyi viimeistään 4.-5. polvesta. Sukupuun analysoinnin perusteella voidaan sanoa, että alttius on perinnöllistä ja todennäköisyys saada sairaita jälkeläisiä kasvaa, jos toinen vanhemmista on sairas. Aineisto ei ole kuitenkaan riittävän laaja, jotta voidaan varmuudella sanoa, millä periytymismallilla alttius korvatulehduksiin suomalaisilla amerikancockerspanieleilla periytyy. Jatkotutkimukset laajemmalla aineistolla toisivat selkeyttä perinnöllisyyteen. Tämän tutkimuksen pohjalta tehtävä geneettinen analyysi toivottavasti auttaa paikantamaan korvatulehduksille altistavan geenivirheen.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2004)Tämä syventävien opintojen tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä tutkimusosasta. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään lyhyesti haiman vajaatoimintaa, sen oireita ja diagnostisointia. Lisäksi kirjallisuuskatsauksessa käsitellään haiman vajaatoiminnan perinnöllisyyttä aiemmin tehtyjen perinnöllisyystutkimusten pohjalta sekä yleisesti perinnöllisiä sairauksia ja niiden perinnöllisyysmekanismeja sekä perinnöllisten sairauksien tutkimista. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään myös oireetonta haiman vajaatoimintaa pitkäkarvaisilla collieilla. Oireettomassa haiman vajaatoiminnassa koiralla ei ole kliinisiä oireita, vaikka haiman eksokriininen osa on osittain surkastunut. Nämä subkliinistä haiman vajaatoimintaa sairastavat koirat periyttävät sairautta kuitenkin samalla tavalla kuin kliinistä haiman vajaatoimintaa sairastavat. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään oireettoman haiman vajaatoiminnan esiintyvyyttä collie-pentueissa, joissa on todettu kliinistä haiman vajaatoimintaa. Tarkoituksena on, että tuloksia voitaisiin käyttää hyväksi tulevissa perinnöllisyystutkimuksissa sekä suunniteltaessa miten haiman vajaatoiminnan vastustaminen pitäisi tulevaisuudessa toteuttaa collieiden keskuudessa. Tutkimukseen osallistui 37 kliinisesti tervettä pitkäkarvaista collieta. Koirat olivat yhteensä 12 pentueesta, jotka pystyttiin sijoittamaan neljään eri sukutauluun. Koirilta otettiin paaston jälkeinen seeruminäyte, josta tutkittiin TLI-arvo. Ensimmäisessä tutkimuksessa löytyi 5 koiraa, joilla oli alhainen seerumin TLI-arvo. Näiltä koirilta otettiin uusintanäytteet. Uusintanäytteessä kolmella koiralla oli edelleen alhainen TLI-arvo. Oireeton haiman vajaatoiminta voidaan luotettavasti diagnostisoida vähintään kahden perättäisen alhaisen seerumin TLI-arvon perusteella. Tässä tutkimuksessa löytyi siis tutkitusta aineistosta kolme koiraa (8%), joilla voitiin todeta subkliininen haiman vajaatoiminta.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1999)Häntien typistämiskiellon tultua Suomessa voimaan 21.4.1997, on kiinnostus welsh corgi pembroken synnynnäistöpöhäntäisyyttä ja sen jalostusta kohtaan lisääntynyt. Epäily selkärankamuutosten liittymisestä synnynnäistöpöhäntäisyyteen on kuitenkin vaikeuttanut jalostustyötä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mahdollisten selkärankamuutosten liittyminen synnynnäistöpöhäntäisyyteen sekä tarkastella synnynnäistöpöhäntäisyyden periytymistä. Kirjallisuuskatsauksessa perehdytään hännän typistämiseen, selkärangan normaaliin anatomiaan sekä sen patologiaan. Lisäksi selvitetään töpöhäntäisyyden periytymismalleja. Tutkimuksessa kartoitettiin 60 welsh corgi pembroken röntgenkuvista lannerangan, ristiluun sekä häntärangan rakenteen poikkeamat. Töpöhäntäisyyden periytymismallia selvitettiin rekisteröityjen pentuetietojen avulla. Koska synnynnäistöpöhäntäisiä welsh corgi pembrokeja oli tutkimusmateriaalissa hyvin vähän, ei mahdollisten selkärankaepämuodostumien liittymisestä töpöhäntäisyyteen voitu tehdä johtopäätöksiä. Tutkituilla welsh corgi pembrokeilla havaittiin lannerangan, ristiluun ja hännän alueella suhteellisen paljon poikkeavuuksia. Rodun terveelle jalostukselle voisikin olla eduksi, että jalostukseen käytettävien koirien lannerangan ja ristiluun alue tutkittaisiin ennen näiden yksilöiden laajaa jalostuskäyttöä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2011)Silmäsairaudet voivat aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä, kipua, jopa sokeutumisen. Tällaisten hyvinvointia merkittävästi huonontavien perinnöllisten sairauksien esiintyminen jalostukseen käytettävillä eläimillä tulee olla kielletty. Silmäsairauksista osan oletetaan tai on osoitettu olevan perinnöllisiä, minkä takia niiden vastustaminen on ensisijaisen tärkeää koiranjalostuksessa. Tutkielma koostuu kahdesta osasta. Kirjallisuuskatsauksessa keskitytään silmän rakenteeseen, sikiöaikaisiin kehitysvaiheisiin, silmän tutkimiseen sekä perinnöllisyyden perusteisiin. Lisäksi esitellään tavallisimpia perinnölliseksi todettuja tai oletettuja silmäsairauksia. Tutkimusosiossa käydään läpi suomalaisten koirarotujen Suomen Kennelliiton viralliset silmätutkimustulokset vuosilta 2004 – 2008 sekä rotukohtaiset jalostussuositukset. Silmien perusteellinen tutkiminen vaatii ammattitaitoa ja perehtyneisyyttä silmäsairauksiin. Virallisen silmätutkimuksen saa suorittaa vain erikoiskoulutuksen saanut silmätarkastuseläinlääkäri. Virallisen silmätutkimuksen rinnalle nousseet yhä yleistyvät geenitutkimukset tuovat helpotusta tautien varhaiseen tunnistamiseen ja kliinisesti terveiden kantajien löytämiseen. Kaikkiin silmäsairauksiin geenitestiä ei kuitenkaan ole vielä pystytty kehittämään ja testit eivät myöskään ole täysin varmoja eivätkä kata kaikkia sairauksien eri perinnöllisiä muotoja, joten virallinen silmätutkimus säilyttää tärkeän roolinsa silmäsairauksiendiagnostiikassa. Tutkittuna ajanjaksona rekisteröidyistä koirista tutkittiin rotukohtaisesti parhaimmillaan 73 %:sta vaivaiseen 0,08 %:in. Yleisin tutkimuksessa esiintynyt silmäsairaus kaikilla muilla paitsi yhdellä rodulla oli perinnöllinen harmaakaihi ja suurimmalla osalla esiintyneistä sairauksista esiintyvyys roduissa oli merkittävää (> 1 %). Tutkimus osoitti, että vähäisestä tutkimusmateriaalista huolimatta voidaan suomalaisilla koiraroduillamme todeta ilmenevän runsaasti merkittäviä silmäsairauksia ja tilanteen tarkempi selvittäminen vaatii kaikkien rotujen kohdalla järjestelmällisempää terveydentilan seurantaa.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2017)Naudoilla esiintyy synnynnäisiä kehityshäiriöitä 1 tapaus 100-500 syntynyttä vasikkaa kohden. Perinnöllisiä kehityshäiriöitä on löydetty 200-350 kpl. Näiden lisäksi myös kromosomaaliset häiriöt sekä elinympäristön teratogeenit voivat aiheuttaa naudoille kehityshäiriöitä. Merkitys isossa mittakaavassa on pieni, mutta joskus yksittäiseen karjaan syntyvä usea elinkelvoton vasikka voi aiheuttaa suuria taloudellisia tappioita. Keinosiemennyksen yleistyttyä sukusiitos on lisääntynyt, kun pientä määrää sonneja voidaan käyttää suurelle määrälle lehmiä. Sukusiitos altistaa perinnöllisille kehityshäiriöille. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka paljon Suomessa esiintyy vasikoilla synnynnäisiä kehityshäiriöitä, millaisia ne ovat ja ovatko Suomessa löydetyt tapaukset samanlaisia kuin kirjallisuudessa esitetyt. Lisäksi etsittiin uuden tyyppistä kehityshäiriötä, jossa olisi mahdollisesti perinnöllinen tausta. Aineistona työssä oli FABA Osuuskunnan epämuodostumarekisterin tiedot vuosilta 2008-2012 ja Eviran vasikkaobduktioiden löydösten koosteaineisto vuosilta 1999-2013. Faban aineisto sisälsi 2585 ilmoitettua epämuodostumatapausta ja Eviran aineistossa oli tiedot 2425 vasikasta, joita oli lähetetty obduktioon luomisen tai sairauden syyn selvitystä varten. Suomessa esiintyy vasikoiden kehityshäiriöitä vähän, ilmoitettuja epämuodostumia oli 0,14-0,16 % kaikista syntyneistä vasikoista. Tilastollisesti merkitseviä rotueroja epämuodostumariskissä löytyi ayrshiren ja holsteinin väliltä sekä suomenkarjan eri rotujen välillä. Faban aineistossa yleisimmät epämuodostumat olivat yleisepämuodostumat sekä raajojen ja pään epämuodostumat. Yli puolet ilmoitetuista tapauksista olivat elinkelvottomia (1356 kpl / 2585 kpl). Eviran aineistossa luomisen syistä 11,3 % (103 kpl / 916 kpl) ja sairauden syistä 4,9 % (74 kpl / 1509 kpl) oli kehityshäiriöitä. Yleisimmät kehityshäiriöt luoduissa vasikoissa olivat usean elimen kehityshäiriö, luuston ja nivelten kehityshäiriö sekä sydämeen kohdistuneet kehityshäiriöt. Usean elimen kehityshäiriö -tapauksista 54 % (20 kpl / 37 kpl) olivat rodultaan ayrshirejä ja valtaosa niistä olivat tulleet tutkittavaksi vuosina 2012-2013. Elinyhdistelmät olivat samankaltaisia. Sairauden vuoksi kuolleissa vasikoissa kolme yleisintä kehityshäiriötä olivat sydämen, ruuansulatuskanavan ja usean elimen kehityshäiriöt. Tulosten perusteella vasikoiden synnynnäiset kehityshäiriöt eivät ole merkittävä kuolinsyy Suomen nautapopulaatiossa. Jatkoselvittelyä voisi tehdä Eviran aineiston ayrshirevasikoista, joilla oli usean elimen kehityshäiriö, sillä perinnöllisyyden näkökulmasta nämä tapaukset olisivat muita kiinnostavampia. Lähihistoriassa ongelmia aiheuttanut Schmallenberg-virus kuitenkin osoitti, että Suomessa teratogeenit ovat tulevaisuudessa todennäköisimmät kehityshäiriöiden aiheuttajat. Lisäksi satunnaisia, ilman selvää syytä ilmaantuvia kehityshäiriöitä voi esiintyä yksittäisiä tapauksia.
-
(2021)Canine uveal melanoma (UM) usually manifests as a slowly developing, darker pigmented and well distinguishable mass in the iris. Less than a third of them are considered malignant, which is much less than with other melanocytic cancers. In contrast, in humans, 90% of UM occurs in the choroid and half of the patients eventually develop aggressive and often lethal metastases. Understanding the disease process and genetic background in dogs might also help us further the knowledge and improve the treatment options of humans. There is a hereditary component to the oncogenesis of the UM: the disease is more common in a Caucasian race and is also found in certain families. It is also more prevalent in certain dog breeds; Labrador Retrievers seem to be overrepresented. Several susceptibility genes have been identified in humans. One with the strongest association with UM is a tumor suppressor gene BAP1, which is dysfunctional or missing in nearly half of the human uveal melanomas. This gene is a so-called secondary driver of the UM and mutations in it spark the metastasizing process. There is a germline mutation of BAP1 in fourth of Finnish UM families and these mutations are also connected to various other cancers. Moreover, BAP1 shows over 98% protein product homology and almost 80% mRNA homology between dogs and humans, making it an appealing study target also for canines. Should a single variant account for high UM risk, a DNA test could be developed to be used in breeding and veterinary diagnostics. In this work, I mapped the BAP1 germline mutations of seven Labrador Retrievers with diagnosed uveal melanomas or melanocytomas. It was found that four dogs shared the same set of five heterozygous single nucleotide variants (SNV). One of the SNVs within exon 17 was synonymous, g.37,363,076G>A, p.(Ser721Ser), while the other four SNVs were intronic, residing close to exons 4, 10, 11 and 14. In the future, variant comparisons with healthy Labradors are needed to study the role of the identified variants for the development of UM, as the SNVs now found could also just be a part of a common variation in the Labrador Retriever gene pool. To grasp a bigger picture of the UM tumor development, the tumors themselves should also be analyzed for somatic mutations. Moreover, when we know that the disease is likely affected by over a hundred genes, studying just one gene is unnecessarily self-restricting. Modern full genome sequencing techniques should be used for catching all the predisposing genes simultaneously.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2014)Epilepsia on yksi yleisimpiä kohtauksia aiheuttavista kroonisista neurologisista sairauksista, johon eläinlääkärit törmäävät työssään. Epilepsian perinnöllisyyttä on tutkittu usealla eri koirarodulla, ja tähän mennessä on löydetty kymmenen rodun epilepsian aiheuttajageenit. Whippetien idiopaattisesta epilepsiasta ei löydy tieteellisiä julkaisuja, mutta rodun yksilöitä on ollut mukana yksittäisissä epilepsiatutkimuksissa. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään koirien epilepsiaa yleisesti, epilepsian perinnöllistä taustaa koirilla ja ihmisillä, perinnöllisten sairauksien geenitutkimusta sekä whippetiä rotuna ja lyhyesti myös rodun perinnöllisiä sairauksia. Kokeellinen osuus koostuu kolmesta erilaisesta osa-alueesta: kyselytutkimus, sukupuun arviointi sekä ehdokasgeenitutkimus. Kyselytutkimuksen avulla määritettiin 31 whippetin idiopaattisen epilepsian kohtauskuva. 77 % whippetien kohtauksista määriteltiin yleistyneiksi ja 23 % paikallisiksi epilepsiakohtauksiksi. Epilepsiaa sairastavissa whippeteissä esiintyi huomattavasti enemmän uroksia (65 %) kuin narttuja (25 %). Kohtausten keskimääräinen alkamisikä oli 3,2 vuotta, ja 32 % whippeteistä oli epilepsian pitkäaikaislääkityksellä. Yhdeksi mahdolliseksi whippetien idiopaattisen epilepsian periytymismalliksi arvioitiin sukupuun perusteella X-kromosomaalinen väistyvä periytyminen. Ehdokasgeenitutkimuksessa tutkittiin ihmisillä tunnetun X-kromosomaalisen epilepsiageenin SLC6A8:n assosiaatiota whippetien epilepsiaan. Tutkimukseen valittiin 24 epilepsiaa sairastavaa whippetiä ja näille 24 tervettä verrokkia. Assosiaatiota tutkittiin yhden emäsparin vaihteluiden (SNP) avulla. Assosiaatiota whippetien epilepsialla ja tutkituilla yhden emäsparin vaihteluilla ei havaittu. SLC6A8-geenin assosiaation tutkimiseksi seuraava mahdollinen tutkimus olisi koko SLC6A8-geenin sekvensointi. Whippetien epilepsian periytyminen voi mahdollisesti olla myös monitekijäistä, kuten monella muulla rodulla on todettu. Koska whippetien kohtaukset jakautuivat selkeästi kahteen eri kategoriaan, on sekin mahdollista, että epilepsian taustalla olisi kaksi geneettisesti täysin erilaista tautia. Whippetien idiopaattista epilepsiaa aiheuttavan geenin tai geenien löytämiseksi vaaditaan vielä lisätutkimuksia, esimerkiksi koko perimänlaajuista kartoitusta.
Now showing items 1-8 of 8