Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • De Paola, Lili (2023)
    This thesis presents an ethnographic and discourse analytical approach to the construction of Saudi Arabian nationhood in the post-2016 era following the inception of the national, neoliberal economic reform plan Vision 2030. The analysis examines a dual dataset consisting of ethnographic data as well as textual and visual sources produced for the most part in the context of Saudi Arabia’s National Day and Founding Day celebrations. The framework of analysis draws on social constructivist theories of nationalism as well as Marxist approaches to political economy. The work focuses on the interlinkages of contemporary Saudi nationalism, capitalist political economy and the creation of neoliberal-national subjectivities by examining three core research questions. (1) How are national futures envisioned and pasts remembered in the context of state and elite production of nationalism? (2) How are certain femininities produced as national and what are the qualities that make up national femininities in state and elite discourse? (3) How do national celebrations participate in constructing Saudi Arabian nationhood and what are some popular responses to or understandings of nationalism in their context? The analysis shows how the neoliberal economic reform plan Vision 2030 constructs national, neoliberal subjects by projecting the image of a self-governing, economic and youthful Saudi citizen. Vision 2030 also emerges as an economic imaginary of a future techno-utopian Saudi Arabia, where the “giga projects” undertaken under Vision 2030 have been realized through the ambition-turned-labor of ideal citizens. Meanwhile, Founding Day surfaces as an invented tradition seeking to establish continuity with an “authentic” and suitable Saudi Arabian past at a time when the kingdom is in the midst of a period of economic and social change. The production of national subjects also occurs along gendered lines by producing neoliberal-national femininities: women occupy a dual role as both carriers of tradition and symbols of the nation and its modernity. Also popular Founding Day celebrations surface as practices that contribute to shaping subjectivities through the creation of embodied experiences of the nation along with visualizing its glorified past and utopian future. Participants in such events also participate in this subject formation by deciding whether to take part in celebrations and, if so, how.
  • Perttilä, Ukko (2016)
    Tutkielma käsittelee Ranskan valtiollisen kehitysyhteistyöyksikön julkaisemaa Secteur privé & développement –lehteä, jonka sisältämät asiantuntija-artikkelit muodostavat tutkimusaineiston. Tutkielma esittelee lehden toistuvasti käyttämiä retorisia keinoja, jotka luovat vaikutelman ideologisesta asemoitumisesta kehitysstrategian kannalta. Tämä käy ilmi soveltaessani useampaa kieitieteellistä teoriaa, keskittyen a) ideologisen viestinnän leimallisiin ominaisuuksiin; b) oletusten toimintamekanismiin, ja niiden käyttöön implisiittisenä suostuttelun välineenä; c) simuloituun konsensukseen, joka syntyy diskurssin ylläpitämien maksiimien arvolatausten kaappaamisesta käyttäen hyväksi d) kommunikaation lähtökohtaista dialogisuutta, joka mahdollistaa merkitysten purkamisen ja siirtymisen. Huomiot kehitystaloustieteen oppiaineen puolelta täydentävät kielitieteellisiä argumentteja, kommentoiden aineistossa esiintyviä väittämiä omalta kannaltaan.
  • Pienimäki, Hanna-Mari (2014)
    Language is a medium of communication but it is also used to construe and negotiate meaning in our social environment. Language can signal group membership and construe identity as a member of a particular group. If people have more than one language in their repertoires, competence becomes a key factor in defining to what degree people choose to identify themselves as part of a specific community of language speakers. My research studies how identity and competence are construed by non-native English speakers. Most English speakers have learned the language in addition to their mother tongue(s), and use it to communicate with other non-native speakers of English. In these situations English is used as a lingua franca (ELF) a contact language between speakers who do not share a first language (L1). In these contexts it is typical that people have learned English as a foreign language (EFL) in school. Typically L2 speakers are taught to communicate with native speakers of the language, and thus foreign language teaching often defines competence in the L2 by comparing learners proficiency level to a native speaker model. This view perceives L2 speakers as learners of the language, and defines their competence in the L2 by the degree learners are able to acquire the target language norms. In lingua franca contexts competence is defined quite differently. Competence in ELF means the ability to use the language successfully with people from various cultural backgrounds, and the ability to negotiate norms to ensure mutual understanding, which, at times, might even mean deviating from the target language norms. The concept of identity is also defined differently in EFL and ELF contexts. In foreign language teaching, speakers are learners who constantly develop their skills with hopes to eventully achieve a native-like competence. In ELF contexts, on the other hand, speakers are seen as users of the language who do not necessarily benefit from a native-like competence level per se. Because ELF users should be able to communicate with people from various backgrounds, achieving a native-like competence might not be enough to ensure successful communication with other L2 English speakers. The purpose of this research was to study how L2 English speakers construe identity as learners and users of English and their competence in the language. The data was collected by interviewing Finnish university students majoring in English philology. The data consists of four interviews in which participants describe themselves as learners and users of English. I approached the data from a discourse analytical point of view, and analyzed the construed interpretative repertoires of identity and competence. My findings show that the construed learner and user identities are context-dependent. The identity that becomes salient in the interpretative repertoires in a given context depends on how the interviewees want to depict themselves in that given environment. The ideals of good language also guide the construction of the interpretative repertoires of identity. The repertoires that idealize native-like language use construe learner identity while the repertoires that emphasize communication skills construe the user identity. My research also indicates that the interpretative repertoires of competence are multifaceted. Competence is construed as intuitive, native-speaker-like knowledge about English language structures, as well as different cognitive and performative skills and abilities. These are, for example, the ability to think in English and to communicate successfully with people from various different backgrounds.
  • Lauhakangas, Vilma (2020)
    Käsittelen tutkielmassani Edith Whartonin teosta The Custom of the Country vuodelta 1913. Wayne C. Boothin (1961) teoriaa mukaillen pohdin oletetun kirjailijan eli ’implied authorin’ henkilöllisyyttä ja mahdollisen omaelämänkerrallisuuden vaikutusta tekstin tulkintaan. Lähden näkemyksestä, että oletettu kirjailija on Wharton, ja arvioin tätä näkökulmaa analyysin eri vaiheissa. Varsinainen tutkimuskysymykseni koskee sitä, millainen viesti teoksesta välittyy 1900-luvun alun muuttuvasta maailmasta. Esitän Whartonin käyttäneen retorisia keinoja ja erilaisia kerronnan muotoja tuodakseen teoksessaan esiin kiihtyvän kulutusmyönteisyyden, jopa ahneuden, kasvun. Tutkin sitä, miten kasvavan keskiluokan uusrikkaat ja heidän kantamansa arvot kirjan mukaan horjuttavat sekä newyorkilaisen että ranskalaisen yläluokan asemaa länsimaisessa yhteiskunnassa. Henkilöhahmot tarjoavat karikatyyrimäisiä esimerkkejä jokaisesta mainitusta ryhmästä. Kulutusmyönteisyys, joka hallitsee päähenkilö Undine Spraggin elämää, toimii tutkielman pääasiallisena temaattisena aspektina. Keskeisiksi käsitteiksi nousevat imitaatio ja yksityisyys. Lähestyn aihepiiriä erityisesti Jean Baudrillardin (1998) teorioiden kautta. Analyysissäni käsittelen romaanissa esiintyviä rakennuksia ja asuinpaikkoja. Ryhmiä, joihin kuuluvat newyorkilainen yläluokka, ranskalainen aristokraattisuku ja amerikkalaiset uusrikkaat, lähestyn tarkastelemalla heitä yhdistäviä ja erottavia kulttuurisia tekijöitä sekä taustatarinoita. Teoksessa kuvaillut hotellit ja asuintalot kertovat muutoksista yhteiskunnassa, ihmisten mieltymyksissä ja kulutuskäyttäytymisessä. Käsittelen kerronnan fokalisaatiota, eli tutkin, mistä eri perspektiiveistä katsellen tarinaa kerrotaan. Lähteinäni käytän Gérard Genetten (1980) sekä Mieke Balin (2009) teorioita. Toinen kirjallisuusteoriaan viittaava näkemykseni liittyy teoksen satiirillisuuteen. Lähestymistapa tarjoaa mahdollisuuden tutkia, kohdistaako Wharton satiiriaan erityisesti uusrikkaiden ryhmään. Tähän soveltuu Dustin H. Griffinin (1994) erittely satiirin erilaisista kohteista ja käyttötarkoituksista. Näyttää siltä, että Wharton ei kohdista satiiriaan niinkään yhtä ryhmää kohden, vaan kaikki kolme yhteiskunnallista ryhmää ovat kriittisen kommentoinnin kohteena. Kuvauksellinen ja retorinen kieli, jota hotellien ja asuinpaikkojen kuvauksissa käytetään, paljastaa ryhmien välisiä näkemyseroja. Tekstianalyysi osoittaa, miten Wharton käsittelee kulutusmyönteisyyttä ja liiallisen kulutuksen aiheuttamaa ahneutta. Tekstistä käy ilmi, kuinka jatkuva muiden omistamien asioiden ihannointi ja kyltymätön uutuuksien hankinta saa ihmisen kadottamaan kykynsä arvostaa laatua. Tällainen toiminta johtaa turhaan kuluttamiseen ja arvojen rapautumiseen. Modernisaation tuoma muutos, eli elämän kaupungistuminen, liittyy keskeisesti henkilökohtaisen tilan mallien muuttumiseen. Ihmisiä asuu tiheästi kaupunkialueella, mikä vaikuttaa tilakäsitykseen. Whartonin teksti heijastelee ristiriitaisia tunteet muuttuvaa aikaa kohtaan. Näin ollen teos on tulkittavissa myös eräänlaiseksi Whartonin itsetutkiskeluksi. Vaikka kirjan satiiri kohdistuu yksittäisiin henkilöihin, välittyy viesti, että kyseessä on laajempi ilmiö, johon yksittäiset ihmiset eivät enää voi vaikuttaa. Tämä tuo kerrontaan myös surumielisen aspektin sen näennäisen humoristisuuden ja esteettisyyttä korostavien seikkojen lisäksi.
  • Karjula, Siiri (2024)
    This thesis analyses the construction of reproductive, sexual, and parental rights in selected birth control fatwas, issued by the Egyptian Dar al-Iftaʾ, the institution responsible for issuing official fatwas in Egypt. I conduct a textual analysis of the fatwa discourse by examining how the religious arguments are constructed and what modes of reasoning are employed and towards what aims. Birth control is chosen as the focus of this thesis due to its importance in modern Egypt as the country struggles with the problem of overpopulation as well as the significance of this issue for gender rights within marriage. Birth control accordingly is both a private and public matter. The nine fatwas were collected from the website of Dar al-Iftaʾ in April 2021. I used the search words birth control (manaʿ al-ḥaml) and family planning (tanẓīm al-nasl). The fatwas were issued between the years 2005 and 2016. I analysed the data from a critical feminist perspective. This feminist textual approach was informed by the scholarship on gender and Islamic law, and specifically by the works of Ziba Mir-Hosseini, Kecia Ali, Judith Tucker, and Lena Larsen. I examined these fatwas in relation to the interpretive approaches and discourse of traditional jurists from the past as well as their discursive functions within the context of contemporary Egypt and its statist discourse on birth control and governance. The study shows first that the researched fatwa discourse constructs reproductive, sexual, and parental rights within the framework of the classical fiqh models of marriage, i.e., a hierarchical relationship between man and woman, even if the permission of women for the use of birth control is emphasised. The male authority is most evident in cases of disagreement about the use of birth control. Second, the researched fatwas are also shaped by and reflect the Egyptian government discourse of creating a modern nation whose building blocks are small nuclear families with educated and prosperous children. The findings affirm the multiple functions of fatwas. They are on the one hand an integral part of Islamic textual tradition and thus reproduce their principles and methodologies. Yet they are also a discourse that is very much located in the contexts in which the fatwas are reproduced, reflecting the needs and concerns of the communities and times of those contexts.
  • McGannon, Steven Nathan (2022)
    This thesis examines the notion of representational content in philosopher Frances Egan’s deflationary account of mental representation (DAMR) for cognitive neuroscience. In particular, this thesis explores to what extent DAMR’s pragmatic account of representational content answers to the content determinacy constraint. The content determinacy constraint is a constraint on an account of mental representation which holds that an account must provide the basis for attributing determinate content to the posited computational states. For example, the constraint requires that an account must specify the conditions under which a given representational content — such a fly — is attributed to a given representational vehicle — such as some particular structures in a frog’s brain. A variety of naturalistic “tracking theories” — broadly, theories which attempt to answer to such a constraint in terms of a privileged naturalistic relation holding between some object and the inner mental state in question — are often held to have thus far failed to satisfactorily meet this constraint. Egan’s deflationary account promises to address this constraint in a way which departs from naturalistic tracking theories (and from several other theories as well). It promises to do this by proffering a notion of representational content which says that such content is fundamentally pragmatic, and that this ultimately allows the account to avoid the problems typically associated with tracking theories. I will examine how DAMR purports to meet the content determinacy constraint via its pragmatic account of content. To this end, I will raise a content indeterminacy concern for one of the pragmatic functions of content DAMR maintains. I will examine several potential lines of response to this indeterminacy concern, some of which I will evaluate as more or less successful. The first chapter introduces the central research aims, methods, and an ethical research statement. The second chapter consists in the theoretical backdrop against which DAMR is situated, in particular, with regard to how the notions of “representation” and “computation” have been employed in cognitive science historically. The third chapter consists in a detailed explication of the components of DAMR, including a careful differentiation between its realist and computational elements and its pragmatic elements. This is followed by an explication of how DAMR purports to meet the content determinacy constraint. The fourth chapter consists in a theoretical concern which suggests some pragmatic elements of DAMR might be vulnerable to a content indeterminacy concern; and, a variety of potential responses to the indeterminacy concern raised. The fifth chapter consists in setting out the central conclusion of the thesis and suggesting four potential areas for future investigation. The central conclusion of this thesis is that DAMR faces a “limited” content indeterminacy concern for at least one of its pragmatic elements. However, I highlight that there are several ambiguities which require resolution prior to consideration if the concern raised extends to other elements of the account. I propose that the results of this thesis demonstrate the need for further clarification with regard to the way in which DAMR is committed to the content determinacy constraint. Ultimately, the concerns raised along with the ambiguities noted should serve to facilitate further philosophical evaluation of DAMR.
  • Zaitsev, Kira (2019)
    Pro graduni käsittelee suomalaisia, jotka ovat kääntyneet juutalaisiksi ilman aikaisempaa juutalaista taustaa ja perhettä. Data perustuu haastatteluihin, joita arvioin straussilaisella grounded theory-menetelmällä. Tutkimuskysymykseni ovat, kuinka nämä käännynnäiset näkevät mitä juutalaisuus on ja kuinka he arvioivat omaa kääntymistään. Tutkimuseni mukaan kääntyjän aikaisempi uskonnollinen tausta on varsin todennäköisesti epätavallinen, eikä hänellä ole merkittäviä aikaisempia juutalaisia sosiaalisia suhteita. Internetillä on kasvava rooli kääntyjän tiedonhaussa ja verkostoissa. Juutalaisuudessa kääntynyt näkee tärkeimpänä eettisyyden sekä juutalaisen lain, halakhan. Kääntymisen nähdään vahvistavan aikaisempi maailmankuva ja identiteetti, ja kääntyjä hyväksyy rabbiinisen näkemyksen kääntymisprosessista. Lopuksi vertailen tämän tutkimuksen tuloksia muihin kääntymistutkimuksiin ja -teorioihin, joiden väitteet ja tulokset eivät aina vastaa oman tutkimukseni tuloksia.
  • Boone, Carter (2022)
    Faculty: Master’s Degree Program in Russian Studies (MARS) Carter Boone, MA Student Master’s Thesis May 2022 Number of pages: 57 Keywords: Canada, Russia, Arctic Exceptionalism, Great Power Competition Supervisor: Veli-Pekka Tynkkynen Helsinki University Library Abstract: Canada and Russia have a long history of cooperation in the Arctic region. The two see themselves as Arctic great powers responsible for agenda setting and institution building in the region. This long history of cooperation has fueled the perception of the Arctic as an exceptional zone of peace where often competing powers shield the region from extra-regional conflict in favour of cooperation in science, technology, climate change, and business-to-business linkages. The notion of the Arctic as a zone of peace and cooperation has been termed “Arctic Exceptionalism”. This concept is based on several central tenets including the longstanding lack of interest in the region, the sufficient existing institutional framework for mitigating conflict, the enduring preference of the Arctic 8 states for cooperation in the region, and the overarching desire to foster a fruitful investment climate in the Arctic. Historical analysis of the Canada-Russia Arctic relationship does support the argument of Arctic Exceptionalism, but the resilience of Arctic Exceptionalism moving forward is less certain. The rise of Great Power Competition between the United States, China, and Russia has the potential to upset the existing balance in the region as increasingly competitive rhetoric from both sides complicates efforts at cooperation. Climate change and its influence have increased access to the Arctic region, drawing the attention of Arctic states and non-Arctic stakeholders such as China to try and capitalise on the vast natural resources previously trapped beneath sea ice. Disputes arising over resources in the Arctic region, competition between great powers, and the impact of extra-regional conflicts will test the ability of the existing international framework to govern the Arctic. It remains to be seen if increased GPC and the impact of climate change will inhibit or complicate cooperation between Canada and Russia in the Arctic, but it is clear that many of the preconditions for Arctic Exceptionalism are no longer fulfilled.
  • Tähkäpää, Tua (2021)
    Tämän tutkielman kysymyksenasetteluiden tavoitteena on selvittää, miten ruotsinkielinen koronavirusta koskeva kriisiviestintä toteutuu käytännössä valtioneuvoston kansliassa. Lisäksi tarkastellaan, onko valtioneuvoston kanslian nettisivuilla yhtä monta ruotsinkielistä tiedotetta kuin suomenkielisiä ja missä aikaikkunassa ruotsinkieliset tiedotteet on julkaistu. Näistä ruotsinkielisistä tiedotteista analysoidaan myös selkokielisyyden piirteitä. Tutkielman teoriataustana toimivat erityisesti Jannika Lassuksen (2017) artikkelit, joissa syvennytään ruotsinkieliseen viranomaiskieleen ja viranomaisteksteihin Suomessa. Lisäksi Hedlundin (2006) ja Sommardahlin (2012) julkaisut selkokielen kriteereistä toimivat sekä teoriana että analyysipohjana tutkimukselle. Aineistona tutkimuksessa on käytetty sähköpostikeskustelua valtioneuvoston kanslian kanssa sekä kahdeksaa tiedotetta, jotka on julkaistu valtioneuvoston kanslian nettisivuilla ajalla 16.3.2020-15.4.2020. Kyseiset tiedotteet käsittelevät poikkeusoloja ja rajoituksia Suomessa. Tutkimusmenetelmä on laadullinen sisällönanalyysi. Havainnot valtioneuvoston kanslian kanssa käydystä sähköpostikeskustelusta teemoitellaan, samoin huomiot ruotsinkielisten tiedotteiden määrästä ja julkaisuajankohdista. Virallista menetelmää selkokielianalyysille ei ole, joten tiedotteiden tarkempi analysointi perustuu Hedlundin (2006) ja Sommardahlin (2012) julkaisuissa esitettyihin selkokieltä koskeviin sääntöihin ja ohjeisiin. Tutkimuksen keskeiset tulokset ovat, että valtioneuvoston kanslian kaksikielinen kriisiviestintä noudattaa kielilakia (423/2003) siltä osin, että yksilön hengen, terveyden ja turvallisuuden kannalta oleellinen tieto on annettu molemmilla kansalliskielillä: kaikista suomenkielisistä tiedotteista on annettu siis myös ruotsinkielinen vastine. Kahdeksasta tutkimuksessa käytetystä tiedotteesta seitsemän on julkaistu ruotsiksi alle kahdessa tunnissa suomenkielisen alkuperäistekstin julkaisemisen jälkeen, eli valtioneuvoston kanslian voidaan nähdä myös noudattavan sen tehostetun viestinnän periaatteita oikea-aikaisella viestinnällään. Selkokielianalyysi osoittaa kuitenkin, ettei hallintolain (434/2003) 9 § säädetty velvoite asiallisesta, selkeästä ja ymmärrettävästä kielestä täysin täyty ruotsinkielisissä tiedotteissa. Selkokielen periaatteisiin kuuluu esimerkiksi lyhyiden lauseiden kirjoittaminen, mutta analysoidussa materiaalissa havaitaan jopa 46 sanasta muodostuva lause. Myöskään selkokielen vaatimus erikoistermien selittämisestä ei aina täyty analysoiduissa tiedotteissa.
  • Aarnivuo, Laura (2016)
    Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani lihavuutta käsitteleviä sanomalehtiartikkeleita. Olen valinnut aineistooni artikkeleita Daily Mailista ja Telegraphista, jotka molemmat ovat Britanniassa julkaistavia sanomalehtiä. Olen kerännyt aineistoni kyseisten lehtien nettisivuilta. Aineistossani on 17 artikkelia kummastakin lehdestä. Tutkielmassani pyrin luomaan yleiskatsauksen siihen, miten artikkeleissa käsitellään lihavuutta. Tarkastelen muun muassa sitä, keitä artikkeleissa esiintyvät lihaviksi kutsutut henkilöt ovat, minkälaisia kuvia artikkeleissa on, millä tavoilla teksteissä määritellään lihavuus, minkälaisia seurauksia lihavuudella esitetään olevan sekä miten lihavuuteen ja lihaviin ihmisiin reagoidaan. Tutkin myös, minkälaisia metaforia lihavuuden yhteydessä esiintyy ja minkälaisia syitä lihavuuden takana nähdään olevan. Vaikka käytän tutkimuksessani pääasiassa kvalitatiivista lähestymistapaa, on siinä mukana myös kvantitatiivisia elementtejä. Olen muodostanut kummankin lehden artikkeleista pienen korpuksen, josta olen AntConc -ohjelman avulla selvittänyt eri lihavuus-sanojen esiintyvyyttä. Artikkeleiden välillä oli suuria eroja lähestymistavoissa ja aiheissa. Osa artikkeleista oli lähinnä viihteellisiä, mutta monessa artikkelissa oli vakavampi lähestymistapa, kuten lääketieteellisten lihavuuteen liittyvien tutkimustulosten esittely tai kannanotto poliitikkojen lihavuuden vähentämiseksi suunnittelemiin veroihin. Useammassa artikkelissa kerrottiin, kuinka yksi tai useampi julkisuudenhenkilö suhtautui vartalonkokoonsa. Useassa Telegraphissa julkaistussa artikkelissa oltiin huolestuneita brittiläisten lasten lihavuudesta. Etenkin Daily Mailin artikkeleissa käsiteltiin useammin naisten kuin miesten lihavuutta ja suhdetta omaan vartaloonsa. Aineistossani oleviin Daily Mailin artikkeleihin oli myös valittu useammin naisten kuin miesten kuvia, vaikka artikkelissa oltaisiin käsitelty lihavuutta yleisellä tasolla eikä johonkin tiettyyn henkilöön liittyen. Lihavuuden nähtiin monessa artikkelissa johtuvan liiallisesta epäterveellisen ruoan syömisestä. Lasten kohdalla vanhempia syytettiin usein näiden lihavuudesta. Monessa artikkelissa kerrottiin laihdutuskokemuksista tai suositeltiin laihdutusta lihavuuden torjumiseksi. Yleisesti ottaen lihavuus nähtiin ilmiönä, josta oli sekä yhteisölle että yksilölle haitallisia seurauksia. Esimerkiksi lihavuuden negatiiviset vaikutukset terveydentilaan, itsetuntoon ja valtiontalouteen olivat usein toistuvia teemoja. Lihavuus saattoi myös johtaa pilkatuksi ja kiusatuksi tulemiseen.
  • Ongley, Leena (2021)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract The focus of this study is on an English variant known locally as Alaska Village English, which theoretically falls within the categories of pidgin and creole languages. These contact languages lexicalized by English are still spoken in many different places in the United States. The goal of this study is to identify instances of syntactic variation between Village English and Standard American English that is variant enough to potentially interfere with learning to read. Because leveling of grammatical markers is a rule rather than an exception in all contact languages, the theoretical review section explains the difference between pidgin and creole languages and contrasts uniformitarian theory of creolization with the concept of creole exceptionalism. The latter theory maintains that the language with the simplest grammar gradually replaces the local heritage language, while the former is based on the hypothesis that languages change either because internal or external forces act upon them. The morphosyntax of African American Vernacular English, Hawai’ian Pidgin/Creole, and Village English are contrasted with a non-regional contact language of global use of English as a lingua franca. The final contact language is discussed under language acquisition where the morphosyntactic structure of English of a child entering kindergarten at the age of five years is laid out in a comparative manner. The pivot schemas used by adults speaking Village English do not include Where is X?, Let’s X, and What is Y Xing? because these are replaced by Iñupiaq expressions of Nauŋ X?, Kiita! and Suvat? which helps understand why the lack of copula and auxiliaries is characteristic to Village English. The syntactical analysis is based on a corpus of 4 000 words spoken by four adults speaking Village English. It revealed the highest degree of variation in the marking of past/present tense and four other verb tense-aspect features. The use of pronouns, prepositions, and determiners is also impacted as they are not used in a manner consistent with Standard American English constructions. Since the educational system and current reading instructional methods are based on the mastery of Standard American English, it is not surprising speakers of Village English experience learning difficulties when faced with decoding morphosyntactic features they have not yet mastered. Therefore, this study supports the need to implement Standard American English language instruction in support of a traditional reading curriculum.
  • D'Amato, Mario (2020)
    Tämä tutkielma käsittelee italian kielen intonaation variaatiota. Valitun puhutun kielen tyyppi on teatterikieli. Tutkielmassa analysoitiin Luigi Pirandellon teatteriteosta Così è, se vi pare, jonka erikoisuutena on samankaltaisuus spontaanin puheen kanssa. Tutkielman tavoitteena on tarkastella, onko puhutun kielen intonaation variaatiolla suhdetta musiikkiteorian intervalliin. Teoreettisesta näkökulmasta analysoitiin puhutun kielen intonaatioita tutkivia kielellisiä teorioita, eli niiden geneesi, kehitys ja niihin liittyvät esitysjärjestelmät graafisella tasolla. Lisäksi intervallin käsitettä analysoitiin musiikkiteorian näkökulmasta: miten se syntyy ja miten se vaihtelee. Erityisesti korostettiin intervallin ja teoreettisten käsitteiden välistä suhdetta. Teoreettiset käsitteet yhdistävät musiikkiteorian akustiseen ilmiöön, jonka nimi on huiluääni. Opinnäytetyön pääkonsepti perustuu siihen, että kaikkien värisevien kappaleiden tuottama ääni, mukaan lukien myös ihmisen ääni, koostuu huiluäänistä, eli monista pienistä taajuuksista. Tästä syystä näiden äänien harmoninen järjestelmä saattaa vaikuttaa intonaation vaihteluun. Joshua Steelen tutkielma, Prosodia Rationalis, on ensimmäinen tutkielma prosodian alalta. Se on tämän työn pohjana, koska se yhdistää kolme tutkielmassa käsiteltyä aihetta, prosodiaa, musiikkia ja teatteria. Se on myös tärkeä teoreettinen ennakkotapaus tätä tutkielmaa ajatellen. Tässä tutkielmassa Shakespearen Hamletista otettujen osien graafinen transkriptio tehtiin pentagrammin avulla. Tässä kokeessa käytetty menetelmä ei kuitenkaan sisällä pentagrammin käyttöä; tässä kokeessa mitattiin konkreettisesti vain todellisen teatteriesityksen intonaation variaatio. Tutkimuksen tulokset ovat tuoneet esille puhutun kielen melodisten variaatioiden ja musiikillisten intervallin suhteen. Todennäköisesti puhutun kielen melodisen variaation suhde ei kuitenkaan syntynyt tonaalisuuteen perustuvan musiikkiteorian harmonisten suhteiden kanssa. Lausuntojen epäsäännöllinen kehitys, joka useimmissa tapauksissa on nouseva tai laskeva tai kumpaakin, vaikeuttaa huomattavasti näiden suhteiden tarkastelemista. Tämän projektin kehityksessä on otettava huomioon toisaalta "kontrolloitu" puhetyyppi ja toisaalta menetelmä, joka tekee lauseiden melodian mahdollisimman vähän artikuloiduksi.
  • Nurminen, Roosa (2021)
    Maisterintutkielmani käsittelee italian kielen tyypillisen verbilausekkeen, verbo supporto –rakenteen, käyttöä. Verbo supporto –rakenteet ovat kollokaatioiden alalaji ja ne muodostuvat verbistä, määritteestä sekä mahdollisesta artikkelista tai prepositiosta (esim. prendere una decisione – tehdä päätös, fare una telefonata – soittaa puhelu). Näitä rakenteita käytetään paljon italian kielessä ja ne ovat tärkeä osa myös vieraan kielen kielitaitoa. Rakenteet eivät usein käänny muille kielille muuttumattomina, mikä vaatii huolellisuutta kielen opiskelijoilta ja aiheuttaa usein interferenssiä. Aihetta tarkastellaan tutkielmassani sekä kielitieteellisestä että -didaktisesta näkökulmasta. Teoriaosassa avataan termin merkitystä ja asemaa kielitieteessä sekä vieraan kielen oppimisessa. Erityisesti korostetaan verbin käyttöä ja erilaisia muunnoksia kyseisessä rakenteessa. Tärkeimpiä käsitteitä ovat verbo supporto, collocazione (kollokaatio) ja interferenssi. Keskeisiä lähdeteokset ovat Elisabetta Jezekin “Lessico. classi di parole, strutture, combinazioni” (2005), Roberta Mastrofinin “Classi di costruzioni a verbo supporto in italiano: Implicazioni semantico-sintattiche nel paradigma V + N” (2004) sekä Anna Cicalesen “Le estensioni di verbo supporto: Uno studio introduttivo” (1999). Didaktista pohjaa luo mm. Batia Lauferin ja Tina Waldmanin tutkimus ”Verb-noun collocations in second language writing: A corpus analysis of learners’ english” (2011). Tutkielman analyysia varten on laadittu A2–C2 tasoisille opiskelijoille tarkoitettu kysely, johon vastauksia tuli 56 kappaletta. Kyselyä jaettiin sähköisesti Suomen italianopettajille ja -opiskelijoille syksyllä 2020. Vastauksia analysoidaan sekä kvalitatiivisin että kvantitatiivisin menetelmin. Kysymykset lajitellaan vastausten pohjalta temaattisesti. Tutkimuskysymyksissä korostuu verbo supporto –rakenteiden käyttö, suomen kielen vaikutus siihen, rakenteen suhde sen yksiosaisiin synonyymeihin (esim. tehdä päätös vs. päättää) ja opiskelijan italian kielen tason vaikutus. Analyysin pohjalta voidaan todeta, että suomen kielen vaikutus näkyy useissa esimerkeissä ja sitä esiintyy kaikilla taitotasoilla (A, B ja C), joskin se on runsainta alkeistasolla. Melko tyypillistä on myös yksiosaisen verbin käyttö verbo supporto –rakenteen tilalla. Tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä pienen otannan ja tutkielman laadullisten piirteiden takia. Tutkielmani voi kuitenkin antaa ideoita verbo supporto –rakenteiden sisällyttämisestä italian opetukseen sekä auttaa ennakoimaan tiettyjä vaikeuksia, joita suomenkieliset opiskelijat kohtaavat kieliopinnoissaan.
  • Jaskari, Anna (2023)
    Bostonissa elänyt ja lähes koko elämänsä vaikuttanut puritaanipappi Cotton Mather (1663–1728) toimi Uuden-Englannin yhteisön keskeisenä ja vaikutusvaltaisena jäsenenä. Matherin vuosien 1700–1726 välillä julkaistut merenkulkijoita ja merirosvoja käsittelevät saarnansa ovat kiinnostaneet tutkimusta hyvin moninaisista eri näkökulmista. Työssäni olen esittänyt, että Mather loi 1700-luvun alkuvuosina julkaistuissa saarnoissaan kuvaa koko Uuden-Englannin yhteisölle tärkeistä ja arvokkaista merenkulkijoista. Nämä mahdollistivat uusienglantilaisten päivittäisen elämän mukavuudet ja tarjosivat turvaa esimerkiksi kunigatar Annan sodan (1702–1713) aikana. 1710-luvulle tultaessa Matherin suhtautuminen merenkulkijoihin alkoi hiljalleen muuttua. Aiemmasta toiveikkuudesta ja ymmärtävistä ohjeista muuttui tuomitsevia puheenvuoroja. Mather paheksui merimiesten laskenutta moraalia ja paheellisia elämäntapoja. 1720-luvulle tultaessa Mather ei enää samalla tavalla arvostanut merityötä osana omaa yhteisöään. Lisääntynyt merirosvouksen uhka kuvastui Matherin merenkulkijoita ja merirosvoja käsittelevistä saarnoista selkeästi. Mather vastasi uhkaan luomalla merirosvoja toiseuttavia ja epäinhimillistäviä kertomuksia. Näiden kertomusten kautta Mather välitti uusienglantilaisille kuvaa turmiollisista ja barbaarimaisista hylkiöistä, jotka uhkasivat koko laajentuvaa angloamerikkalaista maailmaa. Tässä tutkielmassani pyrin laajentamaan ja monipuolistamaan aiemman tutkimuksen luomaa kuvaa merirosvoista osana Matherin Uuden-Englannin yhteisöä. Kokemusyhteisön käsitettä hyödyntämällä esitän, että Mather toi Uudessa-Englannissa kuolemaantuomitut merirosvot saarnojensa kautta jälleen osaksi muuta yhteisöä. Näissä merirosvoja merkityksellistävissä kertomuksissaan Mather välitti yhteisölleen kuvaa merirosvojen viimeisten hetkien kapinallisuudesta tai katumuksesta. Uuden-Englannin puritaaneja yhdistäneet syntien katumuksen ja kääntymyksen rituaaliset kokemukset olivat keskeisessä asemassa Matherin kuvatessa näitä kuolemaantuomittujen merirosvojen viimeisiä hetkiä. Pappien antamia sielunhoidollisia ohjeita ja neuvoja vastaan kapinoineet merirosvot olivat toisaalta osoitus epäonnistuneesta syntien katumuksesta ja kääntymyksen prosessista. Toisaalta tutkimuksessani osoitan, että Mather antoi merirosvojen kapinalle myös uusia merkityksiä käyttäen vastaan kapinoineita merirosvoja koko yhteisön moraalista kompassia ohjanneina ja varoittavina esimerkkeinä. Kapinallisten merirosvojen kautta Mather varoitti laumaansa uhmaamasta Jumalan tahtoa ja suhtautumaan kuolemaansa sen vaatimalla vakavuudella. Vastaavasti syntejään esimerkillisesti katuneista merirosvoista tuli Matherin saarnoissa uusienglantilaisten yhteisöä kokemuksellisesti yhdistäneiden vilpittömän katumuksen ja kääntymyksen prosessien kautta keskeinen osa muuta yhteisöä. He olivat kokemusyhteisöille tärkeiden rituaalien esimerkillisiä ilmentymiä, jotka ansaitsivat paikkansa osana Matherin yhteisöä.
  • Seppälä, Päivi (2012)
    The thesis deals with the use of counterfactuals in historiography from the point of view of causal explanation. It studies the various roles that counterfactual claims and counterfactual reasoning play in causal explanation and causal thinking in historiography. The aim is to defend the use of counterfactual what if -questions and inferences in the context of causal explanation and to create methodological guidelines for that use. The theory that is used in this thesis to explicate the role counterfactuals in causal explanation is the contrastive counterfactual theory of causal explanation. The thesis consists of five discussion chapters. The second chapter introduces the basic concepts of the thesis and analyzes the debate on counterfactuals that has churned among historians within the past decades. The arguments of the opponents of counterfactual reasoning are divided into four categories: metaphysical arguments, semantic arguments, epistemological arguments and arguments based on historians disciplinary identity. The analysis of the arguments of the defenders of counterfactuals shows that there is a missing link in their main argument according to which the use of counterfactuals in historiography is justified because counterfactuals and causal reasoning are inherently linked together. The argument needs to be filled with a theory of causal explanation the contrastive counterfactual theory that explicitly shows how causal claims are related to counterfactual claims and helps to solve various methodological problems related to the use of counterfactuals in historiography. In the third chapter the history and basic ideas most notably the ideas of contrastive explanandum and ideal intervention of the contrastive counterfactual theory are jotted down. It is showed how contrastive counterfactual theory deals successfully with the problems that have haunted the other counterfactual theories of causal explanation. Chapters four, five and six are dedicated to applying the contrastive counterfactual theory to the most puzzling questions in philosophy of historiography in order to see how far the ideas of contrastive causal explanatory claims and ideal interventions can go in solving these issues. Chapter four shows how the theory solves e.g. the problems of separating explanatory causes from background factors and the question to what extent historians causal explanations can be said to be objective. The final sections of the chapter compare the contrastive counterfactual theory both to the non-causalist view of explaining human action and to the covering-law model on scientific explanation. Based on the comparisons it is concluded that the contrastive counterfactual theory can be considered to be the most fruitful theory to approach the problems of historiographical explanation. Chapter five deals with the epistemology and methodology of causal and counterfactual inferences in historiography. The method of process tracing is introduced as a way to make use of evidence to support causal and counterfactual claims. Historians evidence consists of traces of the past, as well as, of general theoretical ideas on the mechanisms that guide human behavior, society and culture. It is argued that it is sometimes extremely difficult or even impossible to assess the truth of some counterfactual claims due to the lack of evidence that historians often face. The idea of ideal intervention and its conditions are introduced to solve some of the major conceptual and methodological problems of causal and counterfactual reasoning in historiography, e.g. the problem how to choose sensible counterfactual antecedents. It is shown that complexity and non-modularity of the systems studied is the other major source of difficulty for historians causal and counterfactual inferences, in addition to the problems caused by the lack of evidence. In the end of the chapter, the difference between historians counterfactual could-inferences and would-inferences is explicated, and it is argued why would-inferences are central to causal explanation, whereas could-inferences serve the goals of tracking moral responsibility and prevention. Chapter six discusses the uses of counterfactuals in historians causal reasoning. It is suggested that historians engage in four types of reasoning when they weigh causes in order to determine their causal significance or importance. It is also shown how the ideas of the contrastive counterfactual theory can be applied in all these cases. First of all, historians seek to select causes by separating them from the causal background. Secondly, historians can weigh causes with the help of using various contrastive explanatory questions. Thirdly, they try to assess the necessity and contingency of a result, and fourthly, they are interested in defining the sensitivity of causal relations. The final section of the thesis presents how counterfactual reasoning works in the construction of historiographical narratives. The final closing chapter seeks to give a balanced answer to the arguments of the critics who question the use of counterfactuals in historiography, and to provide a toolkit for counterfactual explanatory reasoning in historiography based on the findings of the previous chapters. In addition, the results are assessed from the point of view of the contrastive counterfactual theory in order to evaluate whether the theory needs further developing. Most of the topics discussed in the thesis are illustrated with examples mainly from political history, social history, history of international relations, and economic history. The arguments and conclusions should, however, be applicable to all fields of historiography.
  • Lasonpalo, Jussi-Pekka Olavi (2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan, miten kansainvälisten televisioformaattien Idols- ja Vain elämää -ohjelmien suomalaiset versiot luovat ja esittävät niihin osallistuvijien tekijyyttä ja autenttisuutta. Idols-ohjelmaa alettiin ensikertaa lähettää Suomessa MTV3-kavanalla vuonna 2003 ja sitä esitettiin kaikkiaan seitsemän tuotantokautta, viimeisen ollessa vuonna 2013. Vain elämää -ohjelma sai ensi-iltansa Nelonen-kavanalla vuonna 2012. Ohjelmaa on tehty neljän tuotantokauden verran ja viides on suunnitteilla keväällä 2016. Molemmat ohjelmat ovat reality-ohjelmia, joissa seurataan niihin osallistujien elämää ohjelmien aikana. Idolsissa osallistujat kilpailevat tuomariston ja yleisön äänistä, kun he pyrkivät ohjelmassa voittoon ja sen tuomaan uraan levyttävänä artistina. Vain elämää -ohjelmaan osallistuvat seitsemän suomalaista populaarimusiikin tähtiartistia esittävät cover-versioita muiden tutuiksi tekemistä kappaleista. Jokaisella on oma teemapäivänsä, jolloin kaikki ohjelmassa tapahtuva pyörii hänen uransa ja musiikkinsa ympärillä. Tutkielma kuuluu populaarimusiikintutkimuksen kenttään ja sen tarkoituksena on selvittää, millä tavalla tekijyys ja sen representaatio ovat muuttuneet populaarimusiikin tekijäkuvissa ajan myötä. Tutkimuksessa on myös tarkasteltu autenttisuutta ja sen merkityksen kehitystä populaarimusiikissa ja sitä esittävissä artisteissa. Tätä kautta on pyrkimyksenä selvittää, miten Idols-ohjelmassa luodut tekijäkuvat ovat siirtyneet ohjelmasta ponnistaneiden levytysurille ja minkälainen vaikutus heidän ohjelmassa esittämillään cover-kappaleilla on ollut. Vain elämää -ohjelman kohdalla pyrkimyksenä on selvittää, miten ohjelma mahdollisesti muokkaa siihen osallistuneiden artistien tekijyyttä ja autenttisuutta heidän tekijäkuvissaan. Analyysi keskittyy Idolsin kohdalla pääosin suomalaisten musiikkilehtien kirjoituksiin ohjelmaaan osallistuneista artisteista. Vain elämää -ohjelman analyysissä keskitytään tarkemmin artistien esittämiin cover-versioihin ja siihen, miten niissä ilmentyy uuden esittäjän tekijäkuva. Tutkielman analyysi pohjautuu Laura Ahosen kolmesta rakentajasta koostuvaan tekijäkuvan malliin, jota täydennetään Simon Frithin autenttisuutta käsittelevällä kirjallisuudella. Kathrine Meizelin Idolsin amerikkalaista versiota käsittelevän kirjan sekä Koos Zwaanin ja Joost De Bruinin toimittaman Idols-formaattia tarkastelevan teoksen kautta luodaan tarkempi kuva ohjelman toimintaan. Lisäksi analyyseissä hyödynnetään suomalaisten musiikkilehtien Rumban ja Soundin kirjoituksia ohjelmista ja niihin osallistuneista artisteista. Tutkimus tuo esiin, miten Idols- ja Vain elämää -ohjelmat jatkavat levyteollisuudessa vallinneita tapoja esittää tekijyyttä ja hyödyntää sitä luodakseen autenttisuutta artistien tekijäkuviin ohjelmien konteksteissa. Ohjelmissa tekijyys pyritään siirtämään cover-kappaleita esittävälle artistille, jotta heistä syntyisi eräänlainen romanttisen taiteilijan kuva. Tutkielmassa myös vahvistetaan, että autenttisuuden rooli on merkittävä vielä nykypäivänäkin ja sen muuttaminen vakiintumisen jälkeen on äärimmäisen vaikeaa Idolsista ponnistaneiden artistien kohdalla, ja että Vain elämää -ohjelmassakin pyritään pysymään artistin oman autenttisuuden piirissä uusia sovituksia tehtäessä. Näiden lisäksi tutkimus osoittaa myös cover-musiikkiin perustuvan uran kehittämisen vaikeuden, kun pyritään luomaan selkeästi itsenäisempää tekijäkuvaa. Samoin myös Idolsin tuoman leiman vaikutukset ovat varsin merkittävät artistin uralle. Cover-kappaleet ovat toimivampi väline jo asemansa vakiinnuttaneille artisteille Vain elämää -ohjelmassa, jossa he voivat tuoda niiden kautta ilmi omaa tekijäkuvaansa. Kuitenkin on sääli, että he eivät pysty esittämään itse omia kappaleita, se olisi kuitenkin huomattavasti tehokkaampi tapa välittää tekijyyttä ja autenttisuutta tekijäkuvissa ohjelmaa katsovalle yleisölle. Suomalaisen television musiikkiohjelmien kehitys on kuitenkin jo vuosia suuntautunut cover-musiikkiin ja, vaikka muutos tässä olisi tarpeellista, sitä tuskin tulee tapahtumaan lähi tulevaisuudessa.
  • Kuusinen, Markus Valtteri (2024)
    Critical discourse analysis (CDA) is an interdisciplinary approach that is used to analyze the relations between discourse and social practice. CDA has a normative aim by addressing social wrongs (such as misuse of power) via the use of language. This study uses Gee’s (1996) method of discourse analysis, which focuses on prosody, cohesion, discourse organization, contextualization signals, and thematic organization, on seven COVID-19-related tweets by Donald Trump, the president of the United States (2017–2021). This qualitative approach analyzes how Trump’s COVID-19-related tweets feature misuse of power and whether these tweets are populist by nature. The study also has a quantitative approach which features a corpus of 640 COVID-19-related tweets from Trump from January 2020 to January 2021. This demonstrates how often Trump used neutral terms versus Sinophobic (xenophobic towards China) terms to refer to the coronavirus, the disease, and the pandemic. The quantitative results also feature a list of the most frequently used words in the tweets which were generated by the corpus software AntConc. The qualitative findings showed that Trump’s COVID-related tweets featured ambiguous and unjustified claims, logical fallacies and were often self-centered. The tweets that featured Sinophobic terms were, contrary to expectations, more hostile towards Trump’s political opponents and the media than China. The quantitative results showed that Trump used neutral terms such as ‘COVID’ or ‘Coronavirus’ more often than Sinophobic ones, although after excluding retweets, the difference was less significant. The most frequently featured words in Trump’s tweets support the qualitative finding that many of his tweets were especially hostile towards his political opponents and the media. Applying CDA to tweets, which have merely a 280-character limit, is somewhat of an unorthodox approach. However, this qualitative approach enabled a much more nuanced analysis of the tweets than a purely quantitative result would have done. In this study, especially the findings on Trump’s argumentation tactics and the cohesion in the tweets are applicable in future studies. As one of CDA’s advantages is its interdisciplinarity, similar approaches that draw from different sciences may be taken to analyze similar political discourses in the future.
  • Leminen, Lasse (2024)
    This study aims to reveal what kinds of evaluations were given to the novel coronavirus, the pandemic it caused, and COVID-19 by news journalists and their sources in New Zealand written news during the first year of the pandemic. It also pursues an overview of how the framing of the disease changed during the year. The theoretical basis of the study draws from the Critical Discourse Analysis tradition. The analysis of the evaluations is conducted using a linguistic framework of parameters categorizing the evaluative language used in the articles under scrutiny. The analysis is conducted through close reading of the articles to find the relevant evaluative language. The analytical framework consists of ten parameters of evaluation, the presence of which is systematically scanned to classify different expressions. After the articles are scrutinized for evaluations of COVID-19 and related matters, the results from different months are compared with the changing circumstances considered. The main finding in terms of the general nature of the evaluations is that the threat was labeled very serious and strong action needed to be taken to prevent its escalation. The adverse effects of this action, however serious, should be given secondary priority in order to stick to the elimination approach chosen as the country’s COVID strategy. The evaluations changed during the pandemic to include more expressions of the negative aspects of the lockdowns and, later, satisfaction with the success of the chosen approach and the relatively normal life it made possible in March 2021.
  • Kähäri, Jonna (2016)
    Vertailen tutkielmassani eurooppalaista veijarihahmoa (trickster) kettua ja Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen veijarijumaluutta kojoottia ja näihin liittyvien tekstien sovellutuksia vieraan kielen opetuksessa suomalaisessa oppimisympäristössä. Tutkielman tavoite on tarkastella eurooppalaisen ja pohjoisamerikkalaisen veijarihahmon eroja sekä osoittaa tekstien käyttökelpoisuus englannin vieraan kielen opetuksessa. Teoriataustana toimii Louis Owensin kehittämä kulttuurienvälinen lähestymistapa (cross-reading), joka korostaa kulttuurisen ja historiallisen taustatiedon sekä oman ja vieraan kulttuurin vertailun merkitystä vierasperäisiä tekstejä luettaessa. Tutkielman ensimmäisessä osassa vertailen Reynard the Fox –nimistä veijarihahmoa (suom. Kettu Repolainen) ja Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen veijarijumaluutta kojoottia kirjallisten näytteiden pohjalta. Analyysi perustuu William Hynesin veijarihahmojen arviointiin kehittämiin kriteereihin. Aineisto pohjautuu Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen suullisen perimätiedon pohjalta kirjoitettuihin tarinoihin Kojootista, sekä William Caxtonin vuoden 1481 käännöksen modernisoituun versioon Reynard-ketun seikkailuista eläinten hovissa. Tutkielman toisessa osassa käsittelen luokkahuonetutkimustani veijaritekstien käytöstä englannin vieraan kielen opetuksessa. Luokkahuonetutkimus toteutettiin kolmella eri luokka-asteella: alakoulun kuudennella luokka-asteella, yläkoulun yhdeksännellä luokka-asteella ja lukion ensimmäisellä vuosikurssilla. Analysoitava aineisto perustuu opettajan osallistuvasta tarkkailusta saatuihin muistiinpanoihin ja reflektioon, sekä oppilailta kerättyyn palautteeseen. Aineistoa analysoidaan ankkuroidun teorian (grounded theory) mukaisesti, eli teoria on muodostettu aineiston pohjalta. Analyysi keskittyy oppilaiden suhtautumiseen opetusta ja aihealuetta kohtaan. Tutkielma osoittaa, että veijarihahmoja käsittelevät tekstit viihdyttävät myös nykypäivän lukijaa ja että ne soveltuvat suomalaiseen englanninkielen opetukseen.
  • Rainio, Jaakko (2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan roomalaisen kirjailijan, Gaius Plinius Secunduksen (Plinius vanhempi), kirjoittamaa 37-osaista ensyklopediaa nimeltä Naturalis Historia. Tutkielman materiaalina on käytetty teoksen toista kirjaa, joka käsittelee kosmologiaa ja maailmankaikkeutta, ja sieltä on poimittu runsaasti esimerkkitekstejä. Tekstit käsittelevät maailmaa yleisesti, auringon- ja kuunpimennyksiä, tuulia, maanjäristyksiä, tuliperäisiä alueita, tulia ja niihin liittyviä välillisiä ilmiöitä. Jokaisen luonnonilmiön kohdalla on myös selvitetty, minkälaisia antiikin ajan enteitä ja uskomuksia niihin liittyy. Tutkielman tavoitteena on selvittää Plinius vanhemman käsityksiä maasta, maapallosta, sen muodosta ja sijainnista universumissa. Tavoitteena on myös analysoida, minkälaisina tapahtumina Plinius vanhempi tulkitsee erilaiset luonnonilmiöt ja millä argumenteilla hän kuvailee näiden ilmiöitten syntymistä. Tutkielmassa sivutaan myös käsitteitä “jumaluus” ja “äitimaa”, ja näiden ihmisille tarjoamia hyötyjä ja haittoja. Moraalifilosifan kannalta on otettu mukaan käsitteet avaritia ja luxuria, joiden osalta Plinius arvioi kriittisesti ihmiskuntaa ja sen toimintaa. Pliniukselta valitun tutkimusmateriaalin perusteella on tehty joitain yleistyksiä. Auringon ja kuun toiminnat maapallon eri ilmiöitä ohjaavina voimina on kiistatonta Pliniuksen antamien esimerkkien perusteella. Naturalis Historian kansantajuinen esittämistapansa vähentää luonnonilmiöihin liittyvää taikauskoa, ja syntyvien enteiden tulkinta ei aina pääty siihen, että enteet olisivat pahoja. Käsitteiden avaritia ja luxuria pohdinta luovat terveen moraalisen käsityksen ihmiskunnan omasta toiminnasta luontoäidin ihmisille tarjoamista lahjoista. Plinius tulkitsee maailman koostuvan kahdesta päätekijästä, jotka ovat terra ja caelum. Näihin sisältyvät käsitteet luonto ja jumala. Kyse on näiden keskinäisestä vuorovaikutuksesta ja tasapainosta. Vuorovedet ovat kuun aikaansaamia ilmiöitä, jotka yhdessä auringon ja kuun kanssa luovat maailmaan aikasidonnaisen ja säännöllisen kiertokulun. Käsitys maailmasta suljettuna tilana tulee esiin maanjäristysten ja tuulien kohdalla, mutta Pliniuksen tietämättömyys luonnonilmiöiden todellisista syntymekanismeista on silmiinpistävää. Tuliperäisyyden ja tulet Plinius liittää antiikin ajan uskonnollisen mailman kanssa ja tulkitsee oman aikansa tietämyksen perusteella kyse olevan kyseessä joko jumalan vihan tai ihmisen ahneudellaan luonnolle aiheuttaman epätasapainon.