Browsing by master's degree program "Master's Programme in Area and Cultural Studies"

Tässä tutkielmassa arvioin Pohjoismaisen puolustusyhteistyön eli NORDEFCO:n Nordic Advisory and Coordination Staff (NACS) -tukiprojektin paikallisen omistajuuden toteutumista. Tarkastelen myös paikallisen omistajuuden vaikutusta tukiprojektin vaikuttavuuteen. Tukiprojekti toteutettiin yhteistyössä Itä-Afrikan alueellisen valmiusjoukon Eastern Africa Standby Forcen (EASF) kanssa vuosina 2009–2019. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen tutkimus, jonka analyysimetodi perustuu sisällönanalyysin sovellettuun käytäntöön. Aineistonkeruumenetelmänä käytän puolestaan teemahaastattelua. Aineisto käsittää kymmenen EASF:n työntekijöiden kanssa tehtyä haastattelua, jotka toteutettiin Keniassa Suomen puolustusvoimien kansainvälisen keskuksen FINCENT:in loppuraportointimatkan yhteydessä. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana toimivat paikallinen omistajuus ja erityisesti sen hybridimalli. Työn teoriaosio kattaa erilaiset paikallisen omistajuuden tarkasteluun tarvittavat näkökulmat. Tämän tutkielman johtopäätös on, että paikallinen omistajuus toteutui NACS-tukiprojektissa kohtalaisesti. Myös tukiprojektin vaikuttavuus oli hankalasti hahmotettavista tavoitteista huolimatta kohtalaisen hyvää. Hybridimallin mukainen ulko- ja sisäpuolisten toimijoiden yhteistyöhön perustuva paikallinen omistajuus oli onnistunutta ennen kaikkea pääosin hyvin sujuneen toimijoiden välisen yhteistyön, paikallislähtöisten päätöksentekoprosessien sekä kasvaneen paikallisen kriisinhallintatiedon ja -osaamisen ansiosta. Paikallisen omistajuuden toteutumista sen sijaan vaikeuttivat muun muassa tukiprojektin viitekehyksessä käytetyn paikallisen omistajuuden määritelmän puuttuminen, toimijoiden väliset erimielisyydet tiettyjen aktiviteettien toteuttamisen tärkeydestä sekä EASF:n jäsenmaiden omat haasteet. Lisäksi paikallisten riippuvuus ulkopuolisten toimijoiden taloudellisista resursseista ja tästä aiheutunut vallankäytöllinen epätasapaino haittasivat paikallisen omistajuuden toteutumista. Jatkossa EASF:lle annettavan ulkopuolisen tuen tulisi keskittyä ennen kaikkea sekä kapasiteetinrakennuksen seuraavalle tasolle viemiseen että laajemmin paikallisen omistajuuden vahvistamiseen.

This study aimed to highlight the agency of displaced people in protracted conflicts and peace processes in the context of Myanmar. Displaced people are often disregarded in decision-making in peace processes despite having the knowledge and vested interests in their contexts of origin. This has also been noted by international actors who have started to pay attention to inclusivity in their project implementations. Regardless of this, peacebuilding initiatives often follow Western norms and thus, can undermine the added value and agency of the subaltern, or displaced people. This study uses critical theory as its framework which scrutinizes the motives and concrete results of peacebuilding initiatives of Western actors. It explored how the Western concept of peace has become the ‘norm’ and therefore, can influence the subaltern thinking of peace and how to achieve it. The study utilized a survey questionnaire which mapped the interests and wishes of the displaced people from Myanmar. One of the objectives of the study was to see whether this type of methodology could be used in more inclusive and participatory peace work. In addition, Myanmar’s history and political background were analyzed together with the survey results. This further contributed to a context sensitive approach which the Western ‘one-fits-for-all’ type of initiatives are often lacking. The results of the study showed that past grievances and norms can influence and guide the understanding of peace. If this type of survey were to be used in the future, the questions could be developed further together with input from the subaltern to achieve a truly participatory approach in the peace processes.

In this thesis I concentrate on diaspora peacebuilding and examine the potential of the Finnish Somali diaspora for peace in Somalia. My research question is, how members of the Finnish Somali diaspora perceive the greatest challenges and primary needs in Somalia for peace and their abilities to contribute to peace in the country. My research data consists of eight semi-structured interviews resembling themed interviews. These interviews were conducted with active members of the Finnish Somali diaspora, and I have analysed them by using qualitative content analysis. The aims of my research are to contribute to the current critical academic discussion on peacebuilding and to deepen the discussion on diaspora peacebuilding, as well as to bring out voices from the Finnish Somali diaspora regarding peacebuilding. In the theory chapter I review current academic discussion on the challenges of peacebuilding related to local ownership and negotiated hybridity and examine novel academic literature on the strengths of diaspora for peacebuilding. Drawing from both theoretical literatures, I suggest that diaspora could mitigate shortcomings on the peacebuilding field for example with the help of context-specific knowledge and a more nuanced understanding of actors and power structures at play in their place of origin, and by helping to bridge the gap between the local and the international. In the material analysis I examine the challenges and needs for peace in Somalia as perceived by my interviewees and their hopes and dreams for the future of the country. Moreover, I explore strengths of the Finnish Somali diaspora for peacebuilding in Somalia and challenges to diaspora peacebuilding as identified by my interviewees. The challenges for peace in my interview data mostly related to problematics of a long-collapsed state and economic or resource related power structures in a country suffering from an elongated conflict. My interviewees demonstrated an understanding of different actors and power structures at play in Somalia on both local, regional, and international levels. My interviewees understood peacebuilding in a broad way, and skills and knowledge transfer was a preferred mechanism of diaspora peacebuilding in most of my interviews. Capacity building and education transfer came up multiple times, and education and experience from Finland was considered highly valuable. Setting up businesses in Somalia was also considered positive as long as locals would be employed. These activities were presented as a response to the challenges in Somalia related to poverty and unemployment and hence radicalisation, especially among youth. Political involvement of the diaspora in Somalia was mostly seen as problematic. The greatest challenge for diaspora peacebuilding identified by my interviewees was the poor security situation in Somalia. From my research it is clear, that the diaspora is a heterogenous group just as the local or the international is, and there are generational differences within the Finnish Somali diaspora that need to be considered in relation to diaspora peacebuilding. Based on this study, I would encourage further research on peacebuilding and diaspora youth, and on diaspora-local relationships.

Tässä syventävien opintojen tutkielmassa analysoin Argentiinan senaatissa 8. elokuuta 2018 käytyä keskustelua abortin laillistamisesta. Aiemman tutkimuksen mukaan abortin laillistamista ovat Latinalaisessa Amerikassa ajaneet lähinnä institutionalisoituneet vasemmistopuolueet, joten olin kiinnostunut siitä, miksi lakiuudistus sai Argentiinassa kannatusta yli puoluerajojen. Edeltäviin tutkimuksiin perustuen alkuperäinen hypoteesini oli, että kansan-terveydelliset perustelut olisivat ne, joiden avulla hegemoniset abortin laillistamista vastustavat argumentit voitaisiin ylittää. Myös Uruguayn vuoden 2012 lakimuutos ja sen ympärillä käyty keskustelu näyttivät tukevan tätä hypoteesia. Aineistonani on lakimuutosta kannatteiden senaattorien puheenvuorot (32 kpl). Tutkimuskysymykseni on neli-osainen: 1. Mihin diskursseihin argentiinalaiset senaattorit vetosivat puolustaessaan lakialoitetta?; 2.Millaisia merkityksiä abortin laillistamiselle annettiin?; 3. Millaista tulevaisuuden Argentiinaa senaattorit rakensivat puheissaan?; 4. Mitä seurauksia diskursiivisilla valinnoilla on argentiinalaiselle yhteiskunnalle? Tutkimukseni metodeina käytän sisällönanalyysia hahmotellessani aineiston eri diskursseja ja diskurssianalyysia varsinaiseen tulkintaan. Aineistosta tutkin diskursiivista kamppailua hyödyntäen Arja Jokisen ja Kirsi Juhilan valta-analyysin hahmotelmaa, jonka mukaan analyysissä voidaan pohtia diskurssien välisiä ja sisäisiä valtasuhteita, sitä miten tietyt diskurssit muotoutuvat hegemonisiksi sekä hegemonisten diskurssien käyttöön kytkeytyviä ideologisia seurauksia ja muutoksen mahdollisuutta. Tutkimukseni perusteella kansanterveysargumentti nousee kyllä esiin lakiesityksen kannattajien puheissa, mutta vielä vahvemmin abortin laillistaminen kiinnitetään osaksi keskustelua kirkon ja valtion erottamisesta ja lainsäätäjien yhteiskunnallisesta roolista. Kaikkein tärkein löytöni on kuitenkin sukupolvidiskurssi, joka luo nuorille naisille uudenlaista aktiivista poliittista subjektiutta perinteisen maternalistisen kärsivän äidin roolin tilalle. Hegemonisina pitämistäni diskursseista aborttilain uudistajat välttävät kokonaan moraalifilosofista sikiön ja naisen oikeuksien vastakkainasettelua ja kiertävät argumentin perustuslainvastaisuudesta kyseenalaistamalla lakien merkityksen yhteiskunnassa sekä huomauttaen lakien muuttuvan yhteiskunnallisen kehityksen seurauksena. Abortin näkeminen tragediana sen sijaan näyttäytyy niin hegemonisena ajatuksena, etteivät abortin laillistamista kannattaneet senaattoritkaan kyseenalaista tätä. Tällä tragedia-konsensuksella on väistämättä negatiivisia seurauksia, sillä se osoittaa, ettei äitiyden kulttuurisesta mandaatista kieltäytyminen ole vielä täysin hyväksyttävää argentiinalaisessa yhteiskunnassa.

Maisterintutkielmassani tarkastelen seksuaalisten väkivaltarikoksen uutisointia kolmessa perulaisessa sanomalehdessä kahden mediahuomiota saaneen tapausesimerkin avulla. Tavoitteenani on selvittää, mitä ja miten seksuaalisesta väkivallasta uutisoidaan Perussa ja millainen kuva seksuaaliväkivallasta syntyy aineistoni perusteella. Tarkastelen myös, mitkä sosiaaliset toimijat pääsevät ääneen aineistoni seksuaalista väkivaltaa käsittelevissä uutisissa ja minkälaisin erilaisin keinoin näiden sosiaalisten toimijoiden valtaa vahvistetaan tai heikennetään ja mistä se kertoo. Tutkimusaineistonani on Ican ja Surcon raiskaustapauksia käsittelevät uutisartikkelit perulaisissa El Comercio, Perú21 ja La República -sanomalehdissä vuosien 2019 ja 2021 välillä. Tutkimusaihettani lähestyn multimodaalisen kriittisen diskurssianalyysin keinoin, sillä olen kiinnostunut uutistekstien sisältämistä puhetavoista ja valtasuhteista sekä uutisartikkelien visuaalisesta representaatiosta. Tutkimustulokseni osoittavat, että Surcon tapauksen uutisoinnissa keskitytään rikoksen tapahtumiin, osallisiin ja oikeusprosessiin. Ican tapauksessa uutisointi keskittyy annettuun tuomioon ja sen herättämiin reaktioihin, eikä rikoksen tapahtumiin. Molempien tapausten uutisoinnissa käsitellään sekä uhrien että tekijöiden päihteidenkäyttöä sekä suostumusta, jota peilataan Perun vuonna 2018 uudistuneeseen seksuaalirikoslakiin, jossa suostumuksen puuttuminen asetettiin keskeiseksi osaksi seksuaalisen väkivaltarikoksen kriminalisointia. Oikeusalan toimijoiden asema raiskauskulttuurin edistämisessä nostetaan molempien tapauksien uutisoinnissa keskipisteeksi. Tapauksia käsittelevissä uutisteksteissä käytetään pääosin neutraalia kieltä. Seksuaalinen väkivalta representoidaan osittain osana yhteiskunnallisia rakenteita ja uutisoinnissa viitataan usein esimerkiksi machismin merkitykseen yhteiskunnassa. Visuaalisen representaation analyysin perusteella Perú21 ja El Comercio -sanomalehdissä suositaan pääosin sellaisia kuvapankkikuvia, joissa representoidaan seksuaalista väkivaltatilannetta sekä stereotyyppisellä että haitallisella tavalla. La República -verkkolehti erottuu selkeästi naisiin kohdistuvien väkivaltarikosten uutisointia koskevia ohjeita parhaiten noudattavana verkkolehtenä, eikä lehden uutisartikkeleissa käytetty esimerkiksi haitallisia kuvapankkikuvia. Viranomaisten ääni kuuluu kaikista voimakkaimpana seksuaalisia väkivaltarikoksia käsittelevissä uutisissa, ja journalistit nojaavat teksteissään usein poliisien, syyttäjien, erilaisten valtiollisten instituutioiden edustajien ja poliitikkojen lausuntoihin. Raiskauskulttuuria ja raiskausmyyttejä ylläpitävät sekä uhria syyllistävät äänet saavat hyvin paljon palstatilaa Perú21 ja El Comercio -sanomalehdissä, kun taas La República -sanomalehti uutisoi tapauksista hienotunteisemmin. Naisten oikeuksia ajavien kansalaisjärjestöjen toimijat sekä seksuaalisen väkivallan asiantuntijat saavat tapausten uutisoinnissa ääneensä hyvin kuuluviin kaikissa kolmessa sanomalehdessä. Asiantuntijat käyttävät ääntään puhuessaan sekä tapausten uhrien että kaikkien seksuaalista väkivaltaa kohdanneiden puolesta, murtavat raiskausmyyttejä ja stereotypioita sekä kontekstualisoivat raiskausrikoksia. Aineistoni analyysin perusteella Perun uutismediassa annetaan tilaa sekä uhreja syyllistäville äänille että sellaisille äänille, jotka pyrkivät vastustamaan ja purkamaan vallitsevaa raiskauskulttuuria yhteiskunnassa.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan israelilaisten poliittisten toimijoiden käymää keskustelua Israelin juutalaisten ja palestiinalaisten muodostamista sekapareista 2010-luvulla. Lisäksi tutkin sitä, miten nämä puhetavat kytkeytyvät sukupuoleen israelilaiseen nationalismiin peilaten. Parisuhteet Israelin juutalaisten ja palestiinalaisten kansalaisten välillä on marginaalinen ilmiö, johon kohdistuu kuitenkin paljon huomiota. Israel on syvästi jakautunut yhteiskunta, jonka lisäksi vuosikymmeniä kestänyt Israelin ja palestiinalaisten konflikti on aiheuttanut molemminpuolista epäluuloisuutta näiden ryhmien välille. Israelissa suhtaudutaan lähtökohtaisesti negatiivisesti ajatukseen avioitumisesta kahden eri uskontokunnan edustajan välillä. Tämän lisäksi avioituminen on Israelissa mahdollista vain sellaisille pariskunnille, joiden molemmat osapuolet kuuluvat samaan uskontokuntaan. Tutkielman taustana toimii Israelin ja palestiinalaisten konfliktin peruspiirteiden kertaaminen, Israelin valtiollisen luonteen arvioiminen sekä sen poliittisen järjestelmän ja ilmapiirin sekä israelilaisen perheoikeuden taustojen esittely. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen tutkimus, jossa menetelmänä käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkielman aineisto koostuu 27 israelilaisesta internetsanomalehtiartikkelista. Tutkielman teoreettiset lähtökohdat kiinnittyvät sukupuolen ja nationalismin suhdetta käsitteleviin Floya Anthiaksen ja Nira Yuval-Davisin teoksiin, Gershon Shafirin ja Yoav Peledin hahmottelemiin kansalaisuusdiskursseihin Israelissa sekä sionismiin liittyviin näkökulmiin naisia ja väestöpolitiikkaa koskien. Analyysiosuuteni perustuu aineistosta esille nostamiini analyysiyksiköihin, joita analyysin ensimmäisessä vaiheessa ovat tapahtumat, joihin israelilaisten poliittisten toimijoiden kommentit ovat kohdistuneet. Ensimmäisen analyysivaiheen jälkeen aineisto on koodattu ja teemoiteltu tarkemmin aihekokonaisuuksiksi. Analyysissa esille nouseva ja toistuva teema poliitikkojen puhevuoroissa on kysymys juutalaisen kansakansakunnan tulevaisuudesta. Tähän teemaan liittyy myös huoli seka-avioliitoista ja assimilaatiosta, joiden nähdään uhkaavan juutalaisen kansakunnan tulevaisuutta. Koska naiset nähdään samanaikaisesti biologisina, kulttuurisina ja uskonnollisina uusintajina sekä kansakunnan tulevaisuuden kannattelijoina, heihin kohdistuu erityistä kontrollia suhteessa heidän kollektiivinsa jäsenyyteen. Aineistosta nousee esille erilaisten diskurssien yhteentörmäys, jossa osa näkee sekaparien liitot osana pluralistista, tasa-arvoistuvaa ja demokratisoituvaa Israelia ja osa taas näkee tapahtuvan assimilaation uhkaavan juutalaisvaltiota. Yksittäisistä poliittisista toimijoista aineistostani nousi esiin erityisesti äärioikeistolainen assimilaatiota vastustava Lehava-järjestö, jonka toimijat olivat aiheen aktiivisia kommentoijia ja toisaalta myös yksi keskustelun keskiöön noussut aihe itsekin. Johtopäätöksenä nousee esille se, että poliittisten toimijoiden käymä keskustelu sekapareista on pääasiallisesti kaksinapaista heijastaen israelilaisen yhteiskunnan jakautuneisuutta. Etnonationalistiseen kansalaisuusdiskurssiin kiinnittyneet kommentoijat ovat huolissaan juutalaisen kansakunnan jatkuvuudesta, jota sekaparien ja assimilaation nähdään uhkaavan, ja nämä kommentoijat suhtautuvat ilmiöön negatiivisesti. Liberaali kansalaisuusdiskurssi painottaa demokraattisia arvoja, kuten pluralismia, tasa-arvoa ja valinnanvapautta, ja siihen kiinnittyneet kommentoijat suhtautuvat sekapareihin suopeammin.

Tässä tutkielmassa tarkastelen Mixed Finns -yhteisön antirasistista aktivismia ja monikulttuurisen suomalaisen identiteetin rakentamista. Aineistoni koostuu Mixed: Suomalaista elämää kulttuurien risteymässä -tietokirjasta ja kymmenosaisesta MIKS PODI -podcastsarjasta. Mixed Finns -yhteisö pyrkii toiminnallaan edistämään tietoisuutta rasismin ja antirasismin teemoista sekä laajentamaan kuvaa suomalaisuudesta. Tarkastelen aineistoani teemoittelun ja kontekstualisoivan kulttuurianalyysin keinoin. Rasismi näyttäytyy tutkimuksessani kokonaisvaltaisena ja monipaikkaisena prosessina, joka määrittää suomalaista yhteiskuntaa. Rakenteissa piilevä rasismi tuottaa monikulttuurisille suomalaisille toiseuden ja ristiriitaisuuden tunteita. Tutkielmassani tarkastelen, kuinka niin kutsuttu ”mixed-suomalaisuus” toimii vaihtoehtoisena kuulumisen ja samastumisen paikkana. Monikulttuurista suomalaista yhteisöä rakennetaan vaihtoehtoisen historiallisen kerronnan sekä kuvittelun avulla. Nostan tutkielmassani esiin dekoloniaalin tiedontuotannon keinoja sekä tapoja kirjoittaa esiin kätkettyjä historioita. Tarkastelen ”mixed-suomalaista” identiteettiä valtautumisen, strategisen essentialismin ja nimeämisen politiikan valossa. Näen kollektiiviseen marginaali-identiteettiin paikantuvan erityistä tietoa ja ymmärrystä ympäröivästä todellisuudesta. Se tarjoaa linssin, jonka läpi tarkastella suomalaista yhteiskuntaa. Tutkielmassa nostan esiin asiantuntijuuden, oppimisen ja tiedon merkityksen antirasistisessa työssä. Marginaalinen yhteisöllisyys muodostuu jaetuille kokemuksille sekä yhteisille tavoitteille ja ideologioille. Ne ovat myös pohjana liittolaisuudelle muiden aktivististen toimijoiden kesken. Tunnistan ruumiillisuudella olevan olennainen merkitys rasismin kokemusten sekä jaetun tiedon ja yhteisöllisyyden rakentumisessa. Tulkitsen aktivismia, rasismin kokemuksia ja yhteisön rakentamista affektiivisuuden valossa. Käsittelen työssä myötätuntoa, hoivaa, toivoa ja utopistista tulevaisuudenkuvittelua antirasistisen aktivismin keinoina. Nämä pehmeäksi vastarinnaksi nimeämäni mekanismit ovat tiiviisti yhteydessä tunteisiin sekä niiden ruumiilliseen ulottuvuuteen. Tulkitsen näiden kumuloituvien strategioiden olevan vaihtoehto suoralle toiminnalle ja voimankäytölle. Näen, että Mixed Finns haastaa toiminnallaan perinteistä käsitystä poliittisesta vastarinnasta ja käytettävissä olevista vaikuttamisen keinoista.

During its history HIV has changed from a death sentence to a medical condition manageable with treatment. As knowledge about the virus has spread it has brought about a change in attitudes. Knowledge promotes understanding and does away with fear. However, in China awareness about HIV/AIDS remains to be lacking among ordinary people. Non-governmental organisations have an important role as norm adapters. What is the role of NGOs in China in relation to HIV/AIDS advocacy? Arguments for further inclusion of civil society organisation in HIV/AIDS policy making is supported by UNAIDS. A human rights framework has entered the global discourse around the topics of AIDS prevention and reducing the stigma related to the disease. The aim of this thesis is to explore the manifestations of stigma and the reasons behind it. This is done through looking at the history of the HIV/AIDS epidemic in China and how it has shaped the image Chinese people have about individuals living with the disease. These constructed, discriminatory attitudes affect the lives of people living with HIV/AIDS negatively in numerous ways. They also endanger the realisation of the human right to health. Effects of the COVID-19 pandemic on the overall HIV/AIDS situation in the country are examined as a phenomenon not void of stigma. While it affected the whole population, its effects on the individuals living with HIV/AIDS was amplified by previous discriminatory practices. Research done in this thesis supports the notion that the continuous discrimination and stigmatisation of HIV/AIDS and the people living with the disease sustains an environment where further infections can not be avoided. To address this situation the Chinese government should focus on stigma reduction in combination with long-term treatment plans.

Tämä tutkielma käsittelee vuonna 2017 ilmestynyttä yhdysvaltalaista kauhuelokuvaa Get Out. Elokuvan keskeisiä teemoja ovat rodullisuus ja luokka, ja tässä tutkielmassa tarkastellaan miten elokuva heijastaa ajankohtaisia kulttuurisia kysymyksiä rodun ja rasismin ympärillä 2010-luvun Yhdysvalloissa. Valtavirran angloamerikkalaisen kauhuelokuvan ja erityisesti postmodernin slasher-kauhun kuvastossa on harvemmin esiintynyt ei-valkoisia hahmoja, ja Get Out on merkittävä poikkeus tähän perinteeseen sen keskeisimpien tekijöiden ja näyttelijöiden ollessa mustia. Tutkimuksessa tarkastellaan myös miten toiseutta, afroamerikkalaisuutta ja valkoisuutta representoidaan, ja miten yhteiskuntaluokka risteää tässä kuvauksessa. Tutkimuksen lähtökohta on intersektionaalinen ja analyysissä otetaan huomioon myös sukupuoli ja kehollisuus. Tutkielmassa käsitellään myös elokuvan taiteellisia ratkaisuja, kuten kuvausta, valaistusta, lavastusta ja musiikkia. Tutkimuksen lähestymistapa on tieteidenvälinen ja siinä yhdistyvät Pohjois-Amerikan tutkimus ja elokuvatutkimus. Analyysissä hyödynnetään lähilukua, jonka avulla pyritään analysoimaan ja tulkitsemaan mahdollisimman tarkasti ja yksityiskohtaisesti elokuvan kulttuurisia viestejä ja viittauksia, joilla elokuva representoi, rakentaa ja kritisoi 2010-luvun yhdysvaltalaista kulttuuria – erityisesti rodullistamiseen liittyviä valtasuhteita. Tutkimuksessa ilmenee, että vaikka elokuva hyödyntää sekä perinteisen että postmodernin kauhuelokuvan konventioita, sen narratiivi ja estetiikka luovat uudenlaista ja erityistä afroamerikkalaista kauhuelokuvakulttuuria. Get Outin kulttuurisesta vaikutuksesta kertoo myös se, että sen ilmestymisen jälkeen monet elokuvastudiot ovat alkaneet tuottamaan kauhuelokuvia, jotka käsittelevät afroamerikkalaisia teemoja ja erityisesti Yhdysvalloissa ilmenevää rasismia.

Tutkin tässä maisterintutkielmassa haastattelumenetelmällä Suomessa asuvien irakilaistaustaisten nuorten aikuisten elämässä esiintyviä keskeisiä ryhmäidentiteettejä. Tutkimuksessa analysoin haastateltavien kertomuksista nousevia teemoja liittyen heidän kansalliseen- ja uskonnolliseen identiteettiinsä. Tutkimusaineistoni koostuu viidestä puolistrukturoidusta yksilöhaastattelusta. Haastatteluun osallistui viisi 23–28- vuotiasta ensimmäisen ja toisen sukupolven irakilaistaustaista Suomessa asuvaa nuorta aikuista. Informanttieni valinnan kriteereinä olivat irakilais- ja muslimitausta. Tutkimus on laadullinen ja pyrkii nostamaan esille haastateltavien henkilökohtaisia kokemuksia ja mielipiteitä niitä mitenkään yleistämättä koskemaan koko Suomessa asuvaa irakilaisyhteisöä kohtaan. Haastattelemani muslimi- ja irakilaistaustaisten Suomessa asuvien nuorten aikuisten narratiiveissa ilmenee vahva uskonnollinen identiteetti ja toisaalta lähes kaikilla identifioituminen suomalaiseen kansalliseen identiteettiin on heikkoa. Kieli on uskonnon ohella yksi merkittävistä identifioitumisen perusteista eri kansallisiin identiteetteihin. Kokemus ryhmäidentiteetteihin kuulumisesta ei korreloi kaikkien kohdalla keskenään, mikä näyttäytyy joko vahvana identifioitumisena tai heikkona identifioitumisena kaikkiin ryhmäidentiteetteihin.