Browsing by Title

Opinnäytetyöni käsittelee Theodora Kroeberin kirjaa Ishi in Two Worlds: A Biography of the Last Wild Indian in North America (1961). Analysoin työssä kirjan antamaa kuvaa päähenkilöstään, sen kuvausta Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoista ja sen suhtautumista kulttuuriseen omimiseen ja toiseuteen. Opinnäytetyössäni keskityn erityisesti kielellisiin seikkoihin, ja käytän tekniikkana erityisesti lähilukua (close reading) tutkiessani Theodora Kroeberin tapaa rakentaa tekstinsä. Esittelen opinnäytetyössäni Amerikan alkuperäiskansoista kirjoitettaessa usein esille tulevia stereotyyppejä ja terminologiaa paneutuen erityisesti toiseuden käsitteeseen. Analysoin Theodora Kroeberin kirjaa näiden termien ja ajatusten pohjalta keskittyen varsinkin niihin tapoihin, joilla toisaalta kulttuurillinen omiminen, mutta toisaalta yksilöllisyys ja kunnioitus Ishiä kohtaan tulevat esiin tekstissä. Käsittelen työssäni myös kirjan saamaa vastaanottoa ja eri kriitikoiden näkemyksiä siitä. Ishi in Two Worlds on suosittu ja tärkeä kirja, ja se on vaikuttanut paljon yleiseen käsitykseen ja mielipiteeseen 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Kalifornian intiaanien elämästä. Ishi (n. 1860–1916) kuului pieneen kalifornialaiseen yahi-heimoon, jonka viimeiset jäsenet piiloutuivat ympäröivältä länsimaalaiselta uudisraivaaja-asutukselta, intiaanien tappamisilta ja vainolta 1870-luvulla eläen lähes kokonaan muun maailman tietymättömissä. Ishi ilmestyi kalifornialaiseen Orovillen kaupunkiin 1911 osaamatta lainkaan englantia ja ilman että kukaan tiesi, kuka hän on. Muut heimon jäsenet olivat kuolleet, ja Ishi oli jäänyt kokonaan yksin. Kalifornian yliopiston antropologit Alfred Kroeber ja T.T. Waterman onnistuivat kommunikoimaan Ishin kanssa, ja Ishi eli elämänsä viimeiset vuoden San Franciscossa, yliopiston antropologisessa museossa, jossa hän toimi vahtimestarina ja avustajana antropologisessa tutkimuksessa, mutta hän myös esiintyi osana museon näyttelyä "Amerikan viimeisenä villinä intiaanina". Ishi kuoli tuberkuloosiin, ja hänen kuolemansa jälkeen hänelle tehtiin ruumiinavaus ja hänen aivonsa säilöttiin hänen omien toiveittensa vastaisesti. Antropologi Alfred Kroeberin vaimo Theodora Kroeber kirjoitti miehensä ehdotuksesta Ishin elämäkerran, josta muodostui menestysteos sen aiheen mutta myös kerronnan yleistajuisuuden takia. Kirjaa on kritisoitu siitä, että se antaa antropologien toiminnasta Ishin suhteen liian myönteisen kuvan. Theodora Kroeber ei myöskään itse koskaan tavannut Ishiä, ja hänen oikeutensa kirjoittaa elämäkerta on myös kyseenalaistettu. Vaikka Theodora Kroeberin kirjassa on ongelmallisia, kulttuuriseen omimiseen viittaavia piirteitä ja vaikka Ishistä puhutaan ajoittain tavalla, joka korostaa hänen toiseuttaan, kirjan kuva Amerikan alkuperäiskansoista ja Ishistä itsestään on suurimmaksi osaksi myönteinen ja yksilöllinen. Kirjassa käytettyjen stereotyyppien tarkoituksena on usein saada lukija ymmärtämään, että yleistyksen takana piilee paljon monimutkaisempi totuus. Ishi on varsinkin Amerikan alkuperäiskansojen edustajille tärkeä esikuva ja esimerkki tavasta sopeutua 1900-luvun alun amerikkalaiseen yhteiskuntaan. Hänen merkityksensä myös antropologian alalla on tärkeä, ja lisäksi Ishin äänittämiä yahi-heimon perinteisiä kertomuksia ja lauluja olisi syytä tutkia nykyistä enemmän.

Hen on Ruotsin Akatemian vuonna 2015 sanakirjaansa lisäämä pronomini, joka aiheutti jo ennen virallistamistaan kiivasta keskustelua. Kyseessä on sukupuolineutraali pronomini yksikön kolmannessa persoonassa ja lisäys jo olemassa olleiden kahden sukupuolisidonnaisen pronominin rinnalle. Tutkielma tarkastelee hen-pronominin käyttöä nykypäivänä. Keskeisimmät tutkimuskysymykset ovat: 1) kuinka yleinen hen on arkikielessä, 2) keneen hen viittaa ja 3) milloin hen-pronominia käytetään. Lisäksi tutkielmassa selvitetään miksi ihmiset käyttävät tai ovat käyttämättä hen-pronominia ja mitä ilmauksia käytetään hen-pronominin sijaan. Hen on ollut useamman tutkimuksen aiheena, mutta aiempi käyttöön liittyvä tutkimus on toteutettu samana vuonna, kun pronomini virallistettiin ja keskustelu sen ympärillä oli vielä voimakasta. Analysoitava materiaali on kerätty kyselylomakkeella, joka jaettiin ruotsinkielisessä Facebook-ryhmässä. Ryhmään voi liittyä kaikki muut paitsi miehet, mikä tarkoittaa sitä, ettei kyselyyn osallistunut yhtäkään miestä. Vastaajia tutkielmassa on 57, joista 56 ovat naisia ja yksi muunsukupuolinen. Vastausten analysointi on pääasiassa määrällistä ja saadut tulokset ovat nähtävissä taulukoissa ja kuvaajissa. Kyselylomake alkaa kolmella kaikille yhteisellä taustakysymyksellä, joiden jälkeen kysymykset riippuvat siitä, käyttääkö vastaaja hen-pronominia vai ei. Peräti 45 vastaajaa (79 %) ilmoitti käyttävänsä hen-pronominia ja 12 (21 %) puolestaan kielsi käyttävänsä sitä. Saatujen tulosten perusteella hen on yleisin 20–29-vuotiaiden keskuudessa. Hen-pronominia käyttävien vastauksista käy ilmi, että kyseistä pronominia käytetään kaikissa annetuissa tilanteissa. Sukupuolineutraalin pronominin käyttö on yleisintä puhuttaessa henkilöstä, joka haluaa hänestä käytettävän hen-pronominia, kun sukupuoli halutaan salata tai se ei ole tiedossa. Hen on lähes yhtä yleinen sekä kirjoitetussa kuin puhutussakin kielessä, mutta keskustelukumppanin iällä on merkitystä. Tilanteissa, joissa keskustelukumppani on vastaajaa vanhempi, on hen-pronominin käyttämättömyys huomattavasti yleisempää kuin muissa tilanteissa. Hen-pronominin käyttöä perustellaan muun muassa sillä, että sen avulla voi kunnioittaa heitä, jotka eivät identifioi itseään mieheksi tai naiseksi, ja toisaalta sen helppoudella verrattuna esimerkiksi kaksoismuotoon ”han eller hon”. He, jotka eivät käytä hen-pronominia, korvaavat pronominin useimmin sanoilla den (se), han (hän, maskuliini), hon (hän, feminiini) tai person (henkilö). Päätös olla käyttämättä sukupuolineutraalia hen-pronominia perustuu usein siihen, että sanaa pidetään tarpeettomana tai siitä ei pidetä.

In this thesis, the Greek mythological characters of Achilles and Patroclus are studied, specifically the reimagination of the two in Madeline Miller’s 2011 novel The Song of Achilles. While paying homage to the original mythology, Miller’s adaptation focuses on an added romantic relationship between Achilles and Patroclus. The goal in this thesis is to recognize how The Song of Achilles modifies the two ancient characters and analyze how they become identifiable and relatable persons for the 21st century reader. Rather than suggesting queer content in The Iliad, Homer’s original telling of Achilles and Patroclus, this thesis identifies the features in the text that serve as a premise for Miller’s reimagination. By first giving an overview of The Iliad, this thesis compares Homer’s depiction to Miller’s, and identifies the significance of the changes that have been made. These revisions are seen in areas of gender expression and power balance, as well as in adding historical inaccuracies which provide relatability for the modern reader. In addition, this thesis looks at the erotica in The Song of Achilles and analyzes the way this added element further develops the characters of Achilles and Patroclus. The intent of this thesis is, with the help of The Song of Achilles, to demonstrate the importance of queer historical fiction. The genre explores the past through fictitious stories with queer characters, leading to historical inaccuracies at times. Yet, I suggest that historical accuracy is not of importance in The Song of Achilles, nor in queer historical fiction at large, as the genre has other purposes: The genre of queer historical fiction might work as a means to heal and support the mental well-being of modern queer readers through identification with characters from the past. In this thesis I suggest that even if imagined, this kind of identification allows the queer reader to envision a sense of belonging in the history of humankind.

Tutkimus käsittelee suomalaisessa lehdistössä kesä- ja heinäkuussa 1970 käytyä keskustelua Iranin shaahi Mohammad Reza Pahlavin ja shaahitar Farah Diban valtiovierailusta ja vierailun aikana tapahtuneista mielenosoituksista. Tutkimus analysoi erityisesti poliittisesti sitoutuneiden sanomalehtien (Uusi Suomi ja Kansan Uutiset) polarisoitunutta raportointia aiheesta. Tutkimuksen lähtökohtana on selvittää, miten poliittisesti sitoutuneet ja poliittiselta maailmankatsomukseltaan vastakohtaiset sanomalehdet raportoivat vierailusta ja miten valtiovierailun aikana tapahtuneet mielenosoitukset vaikuttivat sanomalehdissä käytävään keskusteluun. Shaahin valtiovierailun yhteydessä järjestetyt mielenosoitukset muistetaan yhtenä merkittävimpänä tapahtumasarjana suomalaisten mielenosoitusten historiassa, mutta näitä tapahtumia ei juuri ole analysoitu lehdistön näkökulmasta. Tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena onkin avata tätä lukua suomalaisten mielenosoitusten historiassa. Tutkimuksen toissijaisena tavoitteena on kartoittaa syvemmin shaahin valtiovierailuun johtanutta prosessia sekä mielenosoittajien että viranomaisten valmistautumista valtiovierailuun. Lähdemateriaali koostuu sanomalehtiaineistosta kesä-heinäkuulta 1970 sekä viranomaislähteistä pääasiassa vuosilta 1969-1970. Viranomaismateriaalista murto-osa on 1960-luvun puolelta. Kansan Uutisten ja Uuden Suomen lisäksi tutkimuksessa käytetään lähteinä muita sanomalehtiä (mm. Helsingin Sanomat ja Suomen Sosiaalidemokraatti) sekä ns. ”naistenlehtiä” (Eeva ja Jaana). Viranomaislähteinä tutkimuksessa käytetään Kansallisarkistossa säilytettäviä valtiovierailuun liittyviä Presidentin kanslian materiaaleja sekä Suojelupoliisin arkiston materiaaleja. Sanomalehdet ja viranomaismateriaali muodostavat laajan lähdepohjan, jonka ansiosta aihealuetta käsitellään tutkimuksessa monipuolisesti. Tutkimuksessa nostetaan esille neljä teemaa, joiden puitteissa suurin osa käydystä sanomalehtikirjoittelusta käytiin. Teemat ovat shaahin ja Iranin taustojen avaaminen sekä pohdinta eli miksi valtiovierailu järjestettiin; mielenosoittajien ja ympäröivän yhteiskunnan erojen käsittely ”sukupolvien välisen kuilun” konseptin kautta; mielenosoitusten väkivaltaisuuksien analysointi ja syyllisten tahojen etsintä; suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden käsittely uhkakuvien (poliisivaltio vs. anarkia) kautta. Tutkimuksessa havaitaan myös, että sanomalehtien valtiovierailua ja mielenosoituksia koskeva kirjoittelu on jaettavissa kolmeen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa lehdet keskittyvät Iranin historiaan ja ajankohtaisiin asioihin, ne avaavat shaahin ja shaahittaren taustoja sekä pohtivat, miksi valtiovierailu on järjestetty. Ajallisesti ensimmäinen vaihe kestää ensimmäisen vierailupäivän iltaan asti, jolloin ensimmäisen varsinaisen mielenosoituksen myötä mielenosoituksen nousevat erityisesti vasemmistolehtien agendalle. Kolmanteen vaiheeseen kirjoittelussa siirrytään kolmantena vierailupäivänä, kun keskustelu siirtyy voimakkaasti Erkki Tuomiojan pidätyksen myötä käsittelemään shaahin sijasta suomalaisen poliisin oikeuksia ja vastuita. Tutkimus osoittaa, että shaahin vierailua ja siihen liittyneitä mielenosoituksia käsittelevä lehtikirjoittelu on osa vuosikausia jatkunutta polarisoitunutta debattia ja yhteiskunnallista kehityskaarta.

The objective of this study is to determine the level of technology integration in education in the Finnish national core curriculum (FNCC) of 2014 and to establish whether there is evidence of previous research into technology integration in education being acknowledged in the 2014 FNCC. To do this a framework of relevant research is established, taking into account the history of curriculum development in Finland and relevant topics in technology use in education. Previous research shows the importance of a student-centric pedagogical approach to technology integration. As they are the implementers of the curricular aims the obstacles teachers may face when integrating technology in their education are established based on previous research. This is done in order to provide a comprehensive view on technology integration in education and the various factors that should be taken into account. This is a qualitative study of the curriculum and the chosen method is a close reading. The method was chosen in order to provide as detailed an account of technology representation in the 2014 FNCC as possible. The results of the study show that technology is discussed in the curriculum as a means to enhance the quality of education in addition to being discussed at the object of learning. Technology is linked to all school subjects as well as to other areas of education, such as the structure of learning environments. Evidence found in the 2014 FNCC shows that student-centricity is an explicitly stated goal in education and this goal is evident throughout the 2014 FNCC, including in areas discussing technology integration. In addition to this evidence was found to support the premise that previous research on technology integration in education has been influential to the development of the 2014 FNCC. Although it is concluded that technology use has been integrated throughout the curriculum, the results also show that much of the issues of practical application have been either left unacknowledged or to be determined in the development of local curricula.

This master s dissertation examines the policy formation of the Finnish Center Party towards the Nordek plan. Nordek was a common Nordic economic integration plan, negotiated in 1968-1970. The aim of the plan was to solve the problems that the Nordic countries faced in European integration politics by creating an economic union consisting of Norway, Sweden, Denmark and Finland. How did the Center Party form its policies towards the Nordek plan? is the leading research question of the dissertation. The answer to the research question is given on the basis of study on relevant archival sources and printed sources. The focus in the source material is placed on the notes of the party s board meetings, the correspondence of the leaders of the party, diaries of important political figures of the era, and on the official documents of the government and the foreign ministry of Finland. The Nordek plan was initiated during a Nordic Council meeting in February 1968. At the time the expansion of the European Economic Area was at a standstill after French president Charles De Gaulle had prevented the membership of Britain in the community for the second time. For Nordic countries Nordek acted as a tool for expanding trade figures without applying for EEC-membership. For Finland in particular Nordek offered a possibility to emphasize the country s neutral status by strengthening its international reputation as a Nordic country and counterbalancing the alignments made with the Soviet Union. Soon after De Gaulle resigned from office in April 1969 Denmark and Norway started to prepare their membership application for the EEC. It seems that for Denmark and Norway Nordek had acted as a bridge to the EEC rather than a genuine Nordic integration project. Nordek offered a possibility to develop trade standards and economic structure closer to that of the EEC. Despise this transition in Nordic integration politics the Nordek negotiations continued. However, referring to their neutral status in international politics, Sweden and Finland started to become hesitant about the membership in Nordek which now had a clear link with the EEC, a organisation considered by the Soviet Union as a strong western economic bloc. In March 1970 the government of Finland announced that it wouldn t sign the already negotiated treaty on extended Nordic economic cooperation. The Finnish government justified the withdrawal from the negotiations by referring to the perplexing political situation in Finland after the parliamentary elections held earlier in March. The Center party s policy formation towards the Nordek plan was based on domestic and foreign political factors. The determinative foreign political factor in the policy formation was the Paasikivi-Kekkonen line, which emphasised the neutral status of Finland. Just as important were the hints and comments from the Soviet leadership suggesting that Finland should withdraw from the Nordek negotiations. The long lasting tradition for supporting Nodic cooperation within the Central Party acted as a counterbalance for the arguments based on the policy of neutrality. Especially the chairman of the party, Johannes Virolainen, supported the further development of Nordic cooperation. The leading factors in the domestic political arguments were the confrontation between the Social Democratic party and the Center party and the difference of opinion among the political leadership of Finland. Based on the sources, the conclusion of the dissertation suggests that the Center Party placed the continuity of the Paasikivi-Kekkonen line as the prior foreign political goal in the parliamentary elections of 1970. The Nordek plan was seen at this point as a conflicting project with the policy of neutrality and was thus considered impossible to execute. However the development of Nordic cooperation was still considered as an important goal within the Center Party and was pursued with other projects.

The aim of this thesis is to study corporate social responsibility from the perspective of corporate leaders and employees in the context of Latin American countries. The main theories in this thesis are based on the work of Karl Polanyi, Esa Pohjanheimo, Jouko Kuisma, Teuvo Teivainen, Geert Hofstede, Ivan Kolstad, Eduard Freeman, and Milton Friedman. Various articles, corporate websites, courses, and events on corporate social responsibility are utilized in this research. The methodology of this thesis is semi-structured interviews carried out in person or by phone in English and Finnish. The corporate leaders are represented by three executive leaders who all have extensive living experience in various corporate, cultural, and geographical perspectives in several Latin American countries. The industries captured in this research are 1) the mining industry (Outokumpu) in Chile, 2) the paper and pulp (renewable materials) industries (Stora Enso) in Uruguay and Brazil, and 3) the forestry industry (Enso) in Brazil. The employee perspective is represented by three Venezuelan employees, three Bolivian employees, and one Honduran employee living and working in Finland across various Finnish companies. Seven common key notions of corporate social responsibility (CSR) are found in the interviews both of the executive leaders as well as the employees. Four of the key notions are mutual. The mutual CSR notions among the leadership figures and the employees include i) the experienced level of hierarchy and power distance between employees and supervisors, ii) the level (or lack of) of environmental CSR, iii) the experienced power of the state and the government, and iv) the level of corruption in Latin American countries. The top three shared CSR notions among the executive leaders are related to cultural similarities between Nordic and Latin American countries. All seven shared notions of CSR among the executive leadership figures include 1) similarities between the experienced levels of infrastructure among the Nordic and Latin American countries, 2) similarities in historical and cultural practices between the Nordic and Latin American countries, 3) CSR supporting the collective and individual rights of indigenous populations, 4) erosion of natural resources in Latin America, 5) benefits of local empowerment, 6) the power of the media in Latin American countries, and 7) the level of corruption in Latin American countries. The strongest CSR notions among the employees include 1) excellence of the Finnish healthcare and welfare system, 2) CSR as a profit-seeking activity, 4) differences in social benefits (pension, health insurance, taxation) between Latin America and Finland, 5) a lack of democracy and the power of the government in Latin American countries, 6) the level of corruption in Latin American countries, and 7) a lack of environmental CSR in Latin American countries. The results of the study can be applied from the perspectives of Bolivia and Venezuela from the employee side and from the perspectives of Chile, Uruguay, and Brazil from the executive leaders’ side. The results give us an understanding of the key dimensions of CSR aspects in these specific countries, limited by the roles and context of the interviews. Variance between the countries (and industries) among the executive leaders and the employees exist, but the results are combined into a regional study representing various Latin American countries or the Latin American (LAM) region as a whole.

Tutkimukseni kohteena on irlantilaisen Patrick McCaben romaani The Butcher Boy (1992). Tutkielmassani selvitän romaanin päähenkilön identiteetin rakentumista suhteessa traditionaalisiin ja moderneihin kulttuurisiin identiteetteihin. Tutkin, kuinka päähenkilö aktiivisesti konstruoi identiteettiään erilaisia kulttuurisia aineksia hyväksikäyttäen. Työssäni selvitän myös, mikä rooli romaanin yhteisöllä ja yksilön ja yhteisön välisellä vuorovaikutuksella on päähenkilön identiteetin rakentumisessa. Lisäksi pohdin romaanin kerrontaratkaisun merkitystä päähenkilön identiteetille. Teoreettisena taustana tutkimuksessani käytän Stuart Hallin, Mikko Lehtosen, Paul Ricoeurin ja Anthony Giddensin pohdintoja identiteetistä ja sen luonteesta. Taustoitan tutkimustani historiallisella tiedolla Irlannin itsenäisyyden ajan ensimmäisten vuosikymmenien erikoisesta sisäänpäinkääntyneisyyden ajasta, joka on vahvasti läsnä myös Patrick McCaben romaanissa ja sen avainkysymyksissä. Pro gradu -työssäni osoitan McCaben romaanin osallistuvan uudenlaiseen ja avoimeen irlantilaiseen historialliseen kerrontaan, joka tarkastelee kriittisesti presidentti Eamon de Valeran ajan tasavallan ”pimeää” aikaa, jota leimasi ahdasmielisyys, konservatismi ja takapajuisuus. McCabe kuvaa romaanissaan yksilöä, jolle toimivan ja tyydyttävän identiteetin rakentaminen tässä yhteiskunnassa on mahdotonta. Vasta irtauduttuaan yhteisönsä normeista ja säännöistä päähenkilö kykenee asettumaan identiteettiin, jonka hän voi lausua omakseen. Katson, että McCaben romaani antaa äänensä Irlannin virallisesta nationalistisesta retoriikasta puuttuneelle subjektille. Päähenkilön tarinalla Patrick McCabe nostaa romaanin keskiöön yksilöllisen kokemuksen merkityksen kansallisen historian tarkastelussa.

Tutkielma tarkastelee matkimisen (eng. mimicry) käsitettä V.S. Naipaulin romaanissa The Mimic Men ja Neil Bissoondathin romaanissa A Casual Brutality. Edward Saidin, Homi Bhabhan ja Franz Fanonin ajatuksiin nojautuen tutkielma pohtii ja vertailee matkimisen vaikutuksia romaanien päähenkilöihin, heidän ihmissuhteisiinsa sekä heidän kuvailemiinsa fiktiivisiin saarivaltioihin. Tarkastelun kohteena on myös päähenkilöiden kasvaminen tietoisuuteen matkimisestaan sekä matkimisen käsitteen hyödyllisyys ja merkityksellisyys postkolonialistisen kirjallisuuden tutkimisessa. Tutkielman ensimmäisessä osassa havainnoidaan matkimisen käsitettä yllä mainituissa romaaneissa temaattisesti koulutuksen, sukupuolen ja kansakunnan näkökulmista. Koulutusta käsittelevässä osiossa osoitetaan, kuinka päähenkilöt kasvavat matkimisen psykologiaan ja ns. orientaaliseen maailmankuvaan. Sukupuolta käsittelevässä osiossa pohditaan matkimisen vaikutusta päähenkilöiden avioliittoihin. Päähenkilöiden vaimojen esitetään olevan matkijoita tavalla, joka muuttaa yleisimpiä käsityksiä matkimisesta postkolonialistisessa kontekstissa. Lopuksi esitetään matkimisen psykologian vaikuttavan romaanien fiktiivisiin saarivaltioihin hyvin samankaltaisesti, mikä tarjoaa näköalapaikan tarkastella matkimisen psykologian vaikutuksia pieneen Trinidadin kaltaiseen saarivaltioon 1930-luvulta 1980-luvun alkuun. Tutkielman toinen osa tarkastelee päähenkilöiden kasvamista tietoisuuteen omasta matkimisestaan muistelmiaan kirjoittaessaan. Tämän jälkeen pohditaan matkimisen käsitettä postkolonialistisessa kontekstissa yleisemmin, mm. käsitteen määrittelyn ongelmakohtia, käsitteen taipumusta kielteisyyteen sekä käsitteen relevanssia nykypäivän globaalissa maailmassa. Esitetään myös, että käsitteen laajentaminen uusiin kategorioihin kuten sukupuolen tarkasteluun tarjoaa uusia näkökulmia postkolonialistisen kirjallisuuden tutkimukseen.