Browsing by Subject "Helsinki"

Asian longhorned beetle (Anoplophora glabripennis Motschulsky) is an invasive alien species native to China and Korea. Asian longhorned beetle has been established on many European countries, United States and Canada. The pathway to the new environments is typically via solid wood packing material (SWPM) which is used especially to pack stoneware. The larva lives inside the trunk and chews tunnels. These tunnels may result in loss of turgor pressure and, by implication, to loss of leaves and finally to death of the tree. Eradication of this species is complicated due to a wide range of host species. The first introduced population in Finland was discovered in October 2015 in the municipality of Vantaa, near to Helsinki. Thus, we have a lack of knowledge in its habits in Finnish circumstances. The main objective of this thesis was to specify whether the Asian longhorned beetle is established also in Helsinki and which areas would be potential habitats for this species. Because no Finnish research about this pest has been published, also a literature survey about the species is provided. Areas, where stoneware originated to Asia is stored at the moment or was stored before, were considered as a potential habitats for the Asian longhorned beetle. The observations were conducted during the summer season 2016. The potential host trees were observed with binoculars. Inspections focused on searching round exitholes typical to the Asian longhorned beetle from the trunk and the main branches. Trees with suspicious holes were felled and investigated. No Asian longhorned beetles were found. However, there are several potential areas in Helsinki. In total, 35 potential areas were inspected. These areas were rich in broadleaved trees that belong to hosts of this pest. It can be assumed that Asian longhorned beetle would not have shortage in suitable host trees. The most common inspected tree species were silver birch, dawny birch, European aspen and goat willow. Ground inspection with binoculars is a common, but unreliable method. In summer time foliage layer may obscure the visibility to the trunk and the branches. On the other hand, trees with dead branches or a lack of foliage can be easily detected and thus special effort can be used to inspect these trees. It can be suggested that at least not very old or high density populations exist in Helsinki. The best way to avoid new introductions is to favor Finnish stoneware and avoid Asian wood packing material. The treatments of SWPM should be improved to prevent further spread of these pests. The omission of treatment should never happen. One option is to replace SWPM with more secure packing materials. Also the destruction of the packing material should be carried out properly and it should not be transported for example as a firewood to summer cottages. This study was carried out together with University of Helsinki and Public Works Department of the city of Helsinki. Cooperation was done also with the Finnish Food Safety Authority Evira.

This study aims to understand how cities adapt to environmentally induced hazards, like floods. Extreme floods are interesting firstly, because climate change is predicted to increase flooding in several places globally in the future, and secondly, because even a small risk could be realised in the right conditions. The methods are a case study of flood adaptation in Helsinki, qualitative content analysis, interviews, and a scenario. Land use planning is chosen as the context of the case study, because densification challenges flood preparedness. The material consists of the zoning plan of Helsinki, its flood risk management related appendixes and interviews with city experts. The qualitative content analysis aims to answer the first research question: How does land use planning consider extreme floods in Helsinki? The scenario, in turn, aims to answer the second research question: In what ways might an extreme flood challenge the current land use planning in Helsinki? The interviews are mainly used to support the other methods. The results lead to one main argument, for which I present several justifications. The argument is that the flood risk management and land use planning in Helsinki, the urban structure of which is densifying, do not sufficiently consider the risk related to extreme floods, even though climate change is increasing the likelihood of such. In the end, I present some policy recommendations to change this.

Tutkielman tavoitteena on kartoittaa vaikeasti työllistettävien alle 25-vuotiaiden helsinkiläisnuorten kokemuksia viranomaiskontrollista sekä TE-toimistossa että sektorirajat ylittävää viranomaisyhteistyötä toteuttavassa työvoiman palvelukeskuksessa. Aihe on ajankohtainen, sillä parhaillaan valmistellaan työvoiman palvelukeskusten lainsäädäntöä sekä uudistetaan kuntouttavan työtoiminnan lainsäädäntöä. Myös nuorten yhteiskuntatakuun uudistaminen on aloitettu syksyllä 2011. Laadullista tutkimustietoa nuorten palveluista on kuitenkin niukasti, ja tutkimusten vaikutukset politiikkaan ovat olleet vähäisiä. Tutkimuskysymykset käsittelevät nuorten työttömien kokemuksia institutionaalisesta vuorovaikutuksesta, koetusta sosiaalisesta tuesta ja kontrollista sekä luottamuksen tai luottavaisuuden vaikutusta asiakkaan roolissa toimimiseen. Tutkimus pohjautuu sosiaalisen pääoman teorioihin, joista nousevat ydinkäsitteet sosiaalinen tuki, sosiaalinen kontrolli, luottamus sekä luottavaisuus. Tutkimuksen aineisto on kerätty Helsingin työvoiman palvelukeskus Duurissa. Nuorten tiimin asiakkaat ovat alle 25-vuotiaita vaikeasti työllistettäviä nuoria, jotka on ohjattu moniammatilliseen palvelukeskukseen työ- ja elinkeinotoimistosta tai sosiaaliasemalta peruspalvelujen osoittauduttua riittämättömiksi. Tutkimuksen aineisto koostuu kymmenen asiakkaan teemahaastattelusta sekä yhdestä ohjaajaparihaastattelusta. Analyysimenetelmä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Analyysiä ohjaa refleksiivinen tutkimusote, joka pyrkii huomioimaan tutkimustilanteeseen vaikuttavat tekijät ja tutkijan position. Tutkimuksen keskeiset havainnot osoittavat, että työhallinnon palvelukulttuurilla on merkittävä vaikutus nuoren työttömän pärjäämiseen palvelujen asiakkaana. TE-toimistossa nuoriin kohdistuva kontrolli on sekä suoraa, kuten etuuksia koskevaa, mutta myös epäsuoraa. Piilokontrolli noudattaa normatiivista ajattelutapaa, jolloin nuori tulkitaan syrjäytymisuhan alaiseksi ja pyritään sosiaalistamaan palkkatyöhön keinolla millä hyvänsä. TE-toimistossa esitetyt vaihtoehdot näyttäytyvät nuorten kertomuksissa pakkotyöllistämisenä, usein eri ammattialalle tai täysin epämielekkääksi koetulle paikalle. Kritiikkiä herättävät toimenpiteiden pakottavuuden lisäksi riittämätön tiedotus sekä palvelun vaihtelevuus. Myös työttömän omaa vastuuta ja aktiivisuutta korostava palvelukulttuuri aiheuttaa vaikeuksia niille nuorille, jotka kärsivät näköalattomuudesta tai elämänhallintaa varjostavista henkilökohtaisista ongelmista. Nuorten palvelutarve on vaarassa jäädä tunnistamatta, mikäli työhallinnon ja nuorten työttömien tavat määritellä työttömyyden taustalla piilevät ongelmat ovat ristiriidassa keskenään. Palvelukeskuksessa sosiaalisena tukena näyttäytyvä palvelukulttuuri korostaa yksilöllistä työotetta, johon sisältyy elämäntilanteen kokonaisvaltainen selvittely, pidemmät asiakasajat sekä asiointi samojen virkailijoiden kanssa. Virkailijat pyrkivät kohtelemaan nuoria tasavertaisesti, jolloin asiantuntijuutta rakennetaan yhdessä nuorten kanssa. Palvelukeskuksessa tapahtuvassa institutionaalisessa vuorovaikutuksessa nuorten kokemaa luottamusta ja luottavaisuutta lisäävät yhdessä sovitusta kiinni pitäminen, työntekijöiden reilu ja johdonmukainen toiminta sekä toimenpiteiden oikeudenmukaiseksi kokeminen. Nuorilla on mahdollisuus vaikuttaa toimenpiteiden ajoittamiseen ja sisältöön, ja onnistumisen kokemukset kasvattavat itsetuntoa ja auttavat nuoria orientoitumaan tulevaisuuteen. Nuorten halukkuus ratkaista työttömyytensä liittyy vahvasti nuorten käsitykseen itsestään toimijoina. Tutkielman aineiston perusteella TE-toimiston palvelu vahvistaa nuorten kokemusta ajautumisesta, kun palvelukeskuksessa nuoret tunnistavat oman tekemisensä arvokkuuden ja merkityksellisyyden. Työttömyyden ratkaisemisessa olennaiseksi muodostuu palvelujen piiriin pääsy ja erityisesti riittävä tiedotus, jolla on vaikutus motivaatioon ja sitoutumiseen. Mikäli nuori työtön kohdataan arvostavasti, ja tämän omiin kykyihin ja resursseihin suhtaudutaan ymmärtäväisesti, on tuloksena nuoren toimijuuden ja osaamisen tunnustaminen, joka parhaimmillaan tukee nuoren elämänhallintaa sekä sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen muistelukerrontaa lähteenä käyttäen kaupungin arkielämää yhden näkökulman, maitokauppakokemuksien kautta. Tutkielmani aineisto muodostuu 1930–1960-luvun Helsinkiin sijoittuvista maitokauppamuistoista, jotka olen koostanut kahden eri arkiston kilpakyselymateriaaleista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston laajasta Ruokamuistoja lapsuudesta -kyselystä aineistooni rajautui 20 kyselyvastausta. Lisäksi aineistoni muodostuu 19 kyselyvastauksesta Museoviraston kansatieteellisen arkiston kyselystä nro 40 Ostotottumusten muuttuminen. Aineistoni Ruokamuistoja lapsuudesta -kyselyn kertojista suurin osa on 1940-luvulla syntyneitä ja Ostotottumusten muuttuminen -kyselyn kertojista 1920-luvulla syntyneitä naisia. Maitokauppamuistoissa eletty arki ei näyttäydy vain tavanomaisena rutiinina, vaan muistelun kautta merkityksen saaneina erityisinä asioina ja tapahtumina. Tutkielmani tavoitteena on tarkastella, miten muistilla ja muistamisella tuotetaan kaupunkilaisen arkielämään liittyviä merkityksiä 1930-luvulta 1960-luvun lopulle, ja miten maitokauppamuistot osana arkea heijastavat kaupunkilaista elämätapaa. Kaupunki, arjen toiminnan ympäristönä ja kohtaamispaikkana, ohjaa osaltaan aineistoni tulkintaa. Ajatuksena on, että kaupunki, rakennettuna ympäristönä tuottaa yksilöissä tietynlaisia tapoja toimia. Näin ollen se muovaa yksilön roolia sosiaalisena toimijana, jolloin myös ympäristö muotoutuu sosiaalisen elämän kautta. Aineistossa kertojat kiinnittävät muistojaan tiloihin ja paikkoihin, joissa merkitykset rakentuvat. Tutkielmani tavoitteena on nostaa esiin yksilön kokemuksia liittyen muistoissa esiintyviin paikkoihin. Paikat esiintyvät tutkielmassani ennen kaikkea muistojen kiinnittymispisteinä. Tulkitsen menneisyyttä käsittelevää muistitietoa huomioiden dialogin kertojien ja tulkitsijan välillä. Lopputulos ei ole menneisyyden aukoton selitys, vaan tavoitteena on saavuttaa ihmisten yksilölliset tulkinnat menneisyydestään. Käytän analyysin menetelmänä tulkitsevaa lähilukua, jossa tekstejä luetaan useampaan kertaan ja pyritään avaamaan teksteihin sisältyviä merkityksiä suhteessa niiden konteksteihin. Lähiluennan edetessä lukeminen muuttuu jokaisella kerralla analyyttisemmaksi, jolloin analyysin teemat alkavat hahmottua. Lähiluentaan kuuluu tekstin eri osien vertailu ja rinnastaminen toisiinsa, kunnes muistiinpanot etenevät tulkintaan. Maitokauppamuistoissa muistelijat palaavat vuosikymmenten taakse menneisyyteen. Keskiössä ei ole pelkästään kertoja itse, vaan kerronta laajenee aiheen mukaisesti maitokauppoihin, siellä tavattuihin ihmisiin ja myös heidän elämäänsä. Muistellaan perheen jäseniä ja heidän ajan kuluessa vaihtuvia arjen roolejaan. Muistoissa mennyt aika saa kiintopisteen maitokaupoista, joiden ympärille kertomus rakentuu. Maitokaupoissa asiointi liittyi kaupunkilaisten jokapäiväisiin arjen tehtäviin 1930–1960 -luvun Helsingissä. Arkiset askareet ja niistä huolehtiminen ovat perinteisesti kuuluneet naisten vastuulle, ja naisten kokema arki on analyysini yksi keskeinen osa. Lasten osallistuminen arjen tehtäviin koettiin perheen arjen sujuvuuden kannalta erityisesti merkitykselliseksi, kun naisten ansiotyössäkäynti yleistyi. Lapsuuden muistoissa kerrottu ja koettu arki on tutkielmani analyysin toinen keskeinen osa. Muistoissa arjesta muodostuu monimuotoinen kuva, joka tulee näkyväksi naisten ja lasten kokemuksien kautta. Keskityn tutkielmassani enemmän kertomusten sisältöihin kuin rakenteisiin. Lisäksi tutkielmani keskiössä ei ole tiettyä kokemusta tai tapahtumaa, vaan pidemmällä aikavälillä koettuja tapahtumia. Lähemmin tarkasteltuna arkisen elämän taustalta löytyy päivittäin toistuva, mutta monimuotoinen sosiaalisten suhteiden ja rakenteiden verkosto, jota tarkastelen muistitietotutkimuksen avulla.

Tämä maisterintutkielma käsittelee kansallissosialistisen Saksan propagandavaikuttamisen keinoja sekä propagandan sisältöjä sota-ajan Helsingissä vuosina 1940–1944. Vaikuttamisen keinojen ja propagandan sisältöjen tutkimisen ohella tutkielmassa keskitytään laajempaan suomalaisten ja saksalaisten välisen kanssakäynnin tarkasteluun sota-ajan Helsingissä sekä pyritään havainnoimaan maailmansodan yleistilanteen vaikutuksia Saksan Suomeen ohjaamassa propagandavaikuttamisessa. Tutkielman erityispiirteenä on lähteiden moninaisuus, käsittäen sekä kirjallisia että kuvallisia esityksiä. Tutkimuskirjallisuuden ohella tutkimusaineisto muodostuu sotavuosina julkaistuista suomalaisista sanomalehtiaineistoista, aikalaispäiväkirjoista sekä mielialaraporttien koosteista. Kirjallisen aineiston ohella tutkielmaa varten on rajatusti valikoitunut kuvallisia esityksiä visualisoimaan propagandan eri muotoja. Tutkimuskirjallisuuden sekä käytettävissä olevan tutkimusaineiston kautta tutkielmassa pystytään paikantamaan saksalaisia propagandatuotteita sekä niiden ilmenemismuotoja sota-ajan Helsingissä. Tutkimus selvittää propagandatutkimuksen perinteisiä tutkimusmenetelmiä hyödyntäen, mitä erilaisia propagandatuotteita saksalaiset loivat käytettäviksi, näytettäväksi ja koettavaksi sota-ajan Helsingissä. Lisäksi tutkielmaa varten on laadittu aineiston analyysityökalu, yhteistoiminnallisen viestinnän analyysikehikko. Menetelmää hyödyntäen pyritään luomaan kokonaiskuva siitä, miten suomalaiset ja saksalaiset harjoittivat vuorovaikutuksellista kanssakäyntiä. Tutkielman analyysiosuus pyrkii myös osoittamaan, miten maailmansodan yleistilanne vaikutti saksalaiseen propagandaan sekä suomalais-saksalaiseen yhteistoimintaan. Tutkielmasta selviää, että keskellä sotatilaa erityisesti pehmeisiin asiasisältöihin kiedotut saksalaiset propagandatuotteet levisivät myös Helsinkiin palvellen Saksan propagandistista etua mielialojen muokkaustyössä.

Tutkimus käsittelee asuntojen hintojen muodostumista pääkaupunkiseudulla vuoden 2016 asuntokauppa-aineiston avulla. Hintoja tarkastellaan aluksi koko pääkaupunkiseudun tasolla, jonka jälkeen siirrytään vertailemaan hintojen muodostumista kaupunkien välillä. Pääkaupunkiseudulla on Helsingin keskustan lisäksi useita pienempiä kaupunkikeskuksia, joten asunnot on jaettu lähimmän kaupunkikeskuksen mukaan alueisiin. Etäisyysmuuttujat lähimpään kaupunkikeskukseen ja Helsingin keskustaan on luotu julkisen liikenteen ja henkilöauton matka-ajan keskiarvoa käyttäen. Etäisyys kaupunkikeskukseen antaa koko pääkaupunkiseudun tasolla ristiriitaisia tuloksia, joten tarkastelin, kuinka eri kaupunkikeskukset ja niiden etäisyys vaikuttaa asuntojen hintoihin. Tulokset osoittavat, että kaupunkikeskuksen laatua voidaan tarkastella etäisyysmuuttujan kertoimen perusteella, sillä parempien kaupunkikeskuksien läheisyydessä asunnot ovat kalliimpia ja hinnat laskevat etäisyyden kasvaessa keskustaan. Heikommissa kaupunkikeskuksissa tilanne on päinvastainen. Syitä tälle ovat kaupunkikeskuksien positiivisten ja negatiivisten vaikutusten nettoarvo. Löysin kuitenkin merkittävän havainnon sosioekonomisista muuttujista. Teorian mukaan ihmiset muuttavat asuinalueelle, jossa asuu heidän itsensä kaltaisia ihmisiä. Muodostin sosioekonomisista muuttujista eli tuloista, työttömyysasteesta ja koulutusasteesta mittarin, joka kuvastaa kaupunkikeskuksen sosioekonomista sijoitusta. Tulosten perusteella Tapiola ja Helsingin keskus ovat korkeimmilla sijoilla, kun taas Koivukylä ja Hakunila ovat viimeisillä sijoilla. Lähimmän kaupunkikeskuksen etäisyysmuuttujan kerroin korreloi erittäin voimakkaasti sosioekonomisen sijoituksen kanssa. Muutamia poikkeuksia selittivät keskustan ulkopuolelle rakennetut uudet asunnot, jolloin rakennusvuoden merkitys on näissä tapauksissa sosioekonomista asemaa voimakkaampi. Helsingin keskustan etäisyyden merkitys on teorian ja tulosten perusteella erittäin suuri. Tuloksien perusteella ydinkeskustan välittömässä läheisyydessä asuntojen hinnat ovat noin 60 prosenttia kalliimpia kuin yli 45 minuutin etäisyydellä. Tuloksien perusteella Helsingin keskustaan 1990-luvulla liittyneet negatiiviset ulkoisvaikutukset ovat vähentyneet tai mieltymykset ydinkeskustassa asumiseen ovat muuttuneet, koska ydinkeskusta-asuntojen arvostus on kasvanut suhteellisesti eniten pääkaupunkiseudulla 1990-luvulta. Rakennusvuoden vaikutus on myös erittäin merkittävä asunnon hintaan. Hinnan ja rakennusvuoden välinen suhde ei ole lineaarinen vaan muistuttaa enemmän U-muotoa, koska vanhimmat ja uusimmat asunnot ovat kaikkein kalleimpia. Tulosten perusteella hinnat ovat matalimmat 1960- ja 1970-luvuilla rakennetuissa asunnoissa. Vuonna 1997 tehdyn tutkimuksen mukaan matalimmat hinnat vastaavalla aineistolla löytyivät 1940-luvulta, vaikka 1960- ja 1970-luvun asuntoja pidettiin jo silloin heikkolaatuisina ja arkkitehtuurisesti merkityksettöminä. Teorian mukaan 1940-luvun asuntojen hinta selittyi rakennusmateriaalien heikolla laadulla, ihmisten mieltymyksillä ja arkkitehtuurilla. Aikakauden asuntojen arvostus on kasvanut, mutta tulosten perusteella suurin selittävä tekijä löytyy suurista peruskorjauksista ja putkiremonteista. Putkiremontti tehdään keskimäärin 50 vuoden välein, jolloin 1990-luvulla tehdyn tutkimuksen ajankohtana putkiremontit kohdistuivat juuri 1940-luvulla rakennettuihin asuntoihin ja tällä hetkellä remontit kohdistuvat 1960- ja 1970-luvuilla rakennettuihin asuntoihin.

Luontopohjaiset ratkaisut (NBS, Nature-based solutions) ovat tietoisesti suunniteltuja ratkaisuja komplekseihin haasteisiin, ja niiden ytimessä ovat ”luonnon” elementit, kuten valikoidut mikrobit ja kasvillisuus. Nämä elementit ovat luontopohjaisen ratkaisun ytimessä, ja näin tekevät NBS:stä usein ekologisesti kestävämmän vaihtoehdon perinteisille teknisille maisemaratkaisuille. Suuri osa olemassaolevasta kirjallisuudesta on siten keskittynyt NBS:n ekologiseen ulottuvuuteen huolimatta niiden sisäsyntyisestä moniulotteisuudesta. Sosiaaliset elementit ovat kuitenkin paitsi olennainen osa NBS:n suunnittelua ja toimintaa, myös niiden pitkän tähtäimen onnistumisen edellytys. Aiempi tutkimus on osoittanut, että luontopohjaisten ratkaisujen menestys riippuu ennen kaikkea niiden paikallisen yhteisön saavuttamasta yhteydestä ja omistajuudesta. Näiden suhteiden muodostuminen tapahtuu usealla tasolla, mukaan lukien psykologisella ja asuinaluetasolla. Siksi tämä tutkimus tarkastelee luontopohjaisiin ratkaisuihin yhdistettäviä merkityksiä ja näkemyksiä paikallisen, karttapohjaisen, audio-visuaalisen kyselyn kautta. Vastauksista nousee esiin kaksi primääristä huomiota: Ensiksi, aineistosta on mahdollista erottaa NBS- ja äänimaailmamieltymysten, sekä avointen paikan merkitysten pohdintojen kautta vähintään kaksi paikallista arkkityyppiä, jotka lähestyvät luontopohjaisia ratkaisuja uniikeilla tavoilla. Toiseksi, erot näiden arkkityyppien reaktioissa paikallisiin luontopohjaisiin ratkaisuihinsa voivat selittyä osin luontosuhteen ja paikallishistorian kautta. Nämä löydöt korostavat yhtäältä olemassaolevan henkilökohtaiseen psykologiseen ulottuvuuteen keskittyvän NBS-tutkimuksen merkitystä, ja toisaalta paikallisen ja yhteisötason ymmärrystä kokonaisen

More and more people live in cities and urbanization is estimated to grow in the future. The functionality of the city is therefore important in terms of nature values. The diversity of urban nature is important for the environment but also for humans. The diverse nature of the city contributes to human health on a physical and psychological level. On a larger scale, biodiversity is a prerequisite for the functioning of the global economy. In this thesis I surveyed the question of whether people know about environmental problems in Lahti and Helsinki. I focused on bird-window collisions in urban areas and how this affects biodiversity. I aimed to determine whether there is a correlation between areas that are supposed to have a lot of bird strikes and awareness of the problem in these areas. The importance of urban nature to human life is obvious, but perhaps not very well known. I aimed to survey the amount of consciousness among citizens in Helsinki and Lahti. In this thesis, I also aim to bring together already existing research data and create a broader picture of the contribution of urban structures harmful to birds and biodiversity.

Citizen participation in urban planning has increased in recent decades. In Finland, it is one of the primary objectives of the national Land Use And Building Act (Maankäyttö- ja rakennuslaki), which means participatory planning required in all land use planning. General plan is a document that provides general guidelines for land use and assigns land for different purposes to form a basis for detailed planning and construction. In Helsinki, the latest general plan was accepted by the City Council in 2016. One of the topics that received the largest attention throughout the process was the city's decision to turn its highway-like entry routes into city boulevards that favour pedestrians, cyclist and public transport. This Master's Thesis examines citizen participation in the Helsinki general plan in 2016 with the focus on the city boulevard question. It examines the discussion which took place between the city planners and three groups: other public officials, neighbouring municipalities and individual citizens.The data for this thesis comes from the document called interaction report, in which the planners summarise the comments from these stakeholders and respond to criticism. Through the method of rhetorical analysis, the thesis will seek to answer how the planning decisions are justified, how the planners respond to criticism and how is the planning situation framed for different interest groups. The analysis shows that the main ways to justify the city boulevards were the city's jurisdiction to make this decision, and the collaboration and investigations that had gone into the process. The city boulevard were framed as a city development project that brings growth and benefits everyone. This thesis, more generally, explores the questions of general planning and participation, and gives important insight into the citizen participation process in Finland.

The aim of this thesis is to understand how restrictions and recommendations to limit the spread of Covid-19 pandemic affected air quality in Helsinki from January to September 2020 and examine the health benefits coming from the decreased pollutant levels. During that time many restrictions to people’s movements took place. This caused a decrease in traffic rates which in turn affected air quality. The air pollutants included in this study are nitrogen oxide (NOx), tropospheric ozone (O3) and particulate matter (PM2.5 and PM10). The data was uploaded from SMEAR III -station in Kumpula neighborhood and the results were obtained by comparing concentrations from 2020 to those of 2018-2019. The data were divided into three periods, which were studied separately. The first period was the time before the lockdown (1.1.-17.3.), 2nd period was during the lockdown (18.3.-15.6.), and the 3rd period was after the lockdown (16.6.-30.9.). In addition, the health effects caused by the changes in pollutant concentration were studied with a calculator for financial benefits of emission reductions made by Finnish Environment Institute. The change in NOx concentrations during 2020 compared to 2018-2019 were -36.4 % in 1st period, -26.5 % in 2nd period and +34.1 % in 3rd period. The changes for O3 were +4.8 % (1st period), -8.6 % (2nd period) and -11.6 % (3rd period). PM2.5 concentrations changed -39.4 % (2nd period) and 0.0 % (3rd period) and PM10 concentrations -46.9 % (2nd period) and -14.7 % (3rd period) during 2020 compared to 2018-2019. Decrease of NOx in 1st period caused 2 600 t€/y savings in costs of air pollution related health effects. The changes in PM2.5 and NOx generated savings of 38 000 t€/y during 2nd period and -2 400 t€/y during 3rd period. Even though the pollutant concentrations decreased in most periods, the decrease can’t be explained only by changes in traffic rates and human activities. Other factors contribute air pollutant levels as well, including atypical weather during 2020. The study could be continued by separating the effects of weather, traffic and other contributing factors in changes in air pollutant concentrations.