Browsing by Title
Now showing items 1362-1381 of 2545
-
(2022)Tavoitteet. Kuulovamma voi aiheuttaa sanahaun, toiminnanohjauksen ja sanaston kehittymisen viivettä. Näitä taitoja tarvitaan sanasujuvuustehtävässä ja Nopean sarjallisen nimeämisen (RAN) testissä. Aiemmissa tutkimuksissa musiikkiharjoittelun on huomattu vaikuttavan positiivisesti normaalikuuloisten lasten kielellisiin taitoihin ja toiminnan ohjauksen säätelyyn. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten alle kouluikäiset, kuulovammaiset lapset suoriutuvat sanasujuvuustehtävästä ja RAN-testistä ennen musiikki-interventiota ja sen jälkeen ja vaikuttaako musiikki-interventio tulosten kehittymiseen. Tutkimus on osa MULAPAPU-tutkimushanketta. Menetelmät. Tähän tutkimukseen osallistui neljätoista 2–6-vuotiasta kuulovammaista lasta, jotka käyttivät molemminpuolisia sisäkorvaistutteita tai kuulokojeita tai toisessa korvassa istutetta ja toisessa kojetta. Tutkimuksen mittausmenetelminä käytettiin RAN-testiä ja sanasujuvuustehtävää. Sanasujuvuustehtävässä tarkasteltiin hyväksyttyjen sanojen lisäksi sanahaunstrategioita sekä klusteri- ja virhetyyppejä. Tutkimusasetelma oli vaihtovuoroinen: osalla lapsista oli odotusperiodi ennen interventiota ja osalla sen jälkeen eli lapset toimivat itse omina verrokkeinaan. Tehtäväsuoriutumista ja intervention aikaista kehitystä tarkasteltiin tilastollisesti taustamuuttujaryhmittäin, joihin tutkittavat jaettiin kuulolaitteiden, sukupuolen ja ikäryhmän mukaan. Musiikki-intervention vaikuttavuutta tarkasteltiin interventioperiodin ja odotusperiodien aikana tuloksissa tapahtuneita muutoksia vertailemalla. Tulokset ja pohdinta. Koko ryhmää tarkasteltaessa tilastollisesti merkitseviä muutoksia intervention aikana tapahtui eniten sanasujuvuustehtävän vaatekategoriassa. Taustamuuttujaryhmistä iällä oli vahva yhteys parempaan suoriutumiseen ja suurempaan kehitykseen. Vanhempien lasten ryhmä kehittyi nuorempia tilastollisesti merkitsevästi enemmän intervention aikana ja sai merkitsevästi parempia tuloksia eläin ja vaatekategoriassa intervention jälkeisellä mittauskerralla. RAN-tehtävässä tilastollisesti merkitseviä muutoksia ei tapahtunut. Odotusperiodeilla tutkittavat eivät kehittyneet tilastollisesti merkitsevästi kummassakaan tehtävässä, mutta interventioperiodilla vanhemmista lapsista koostunut kevään 2020 ryhmä kehittyi vaatekategoriassa usean muuttujan kohdalla tilastollisesti merkitsevästi. Tulosten perusteella musiikkia kannattaa käyttää kuulovammaisten lasten kuntoutuksessa jo ennen kouluikää, sillä se voi vaikuttaa positiivisesti lasten sanahakuun.
-
(2022)Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Kuulovammaisilla on usein vaikeuksia puheen prosodian kuten äänenkorkeuksien havaitsemisessa. Nämä vaikeudet haittaavat muun muassa puheen ja kielen kehitystä sekä puheen emootioiden havaitsemista. Musiikillisen toiminnan on havaittu tutkimusnäytön perusteella edistävän kuulovammaisten lasten puheen prosodisten piirteiden havaitsemista ja kielellistä kehitystä. Tutkimuksia musiikkitoiminnan vaikutuksista kuulovammaisten lasten prosodisten piirteiden havaitsemiseen on tehty kuitenkin vasta vähän. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, minkälaista on molemminpuolisesti (bilateraalisesti) kuulovammaisten, bilateraalisesti kuulolaitteita käyttävien lasten äänenkorkeuksien ja -kestojen havaitseminen ja parantaako musiikki-interventio niiden havaitsemista. Lisäksi tässä tutkielmassa selvitettiin, eroaako nuorempien ja vanhempien kuulovammaisten lasten sekä kuulokojeita/bimoodaalisesti kuulokojetta ja sisäkorvaistutetta käyttävien (KK/SIKK) ja molemminpuolisia sisäkorvaistutteita käyttävien (SI) kuulovammaisten lasten äänenkorkeuksien ja äänen kestojen havaitseminen sekä intervention aikainen kehitys toisistaan. Tässä tutkielmassa vertaillaan tiedettävästi ensimmäistä kertaa kuulokojeita/bimoodaalisesti kuulokojetta ja sisäkorvaistutetta käyttävien ja molemminpuolisia sisäkorvaistutteita käyttävien kuulovammaisten lasten äänenkorkeuksien ja äänen kestojen havaitsemista ja kehitystä toisiinsa. Menetelmät. Tämän tutkielman koehenkilöt koostuivat MULAPAPU-tutkimuksen tutkittavista. Viisitoista 3–7-vuotiasta kuulovammaista lasta suoritti äänenkorkeuksien sekä -kestojen havaitsemisen tehtävän, jonka avulla kerättiin äänenkorkeuksien ja -kestojen erottelukynnysarvoja. MULAPAPU-tutkimus toteutettiin vaihtovuoroisella tutkimusasetelmalla, jolloin musiikki-intervention vaikuttavuutta voitiin tarkastella vertaamalla interventionperiodin aikaista kehitystä ennen interventiota ja intervention jälkeen tapahtuneeseen kehitykseen. Tulokset ja pohdinta. Tilastollisesti merkitseviä tuloksia intervention vaikuttavuudesta ei saatu, vaikka tulokset äänenkorkeuksien ja äänen kestojen havaitsemistehtävässä paranivat ryhmätasolla intervention aikana. Yksilötasolla useampi SI-lapsista edistyi äänenkorkeuksien havaitsemistehtävässä musiikki-intervention aikana verrattuna KK/SIKK-lapsiin ja puolet molempien kuulolaiteryhmien tutkittavista kehittyi äänen kestojen havaitsemisessa. Myös vähintään puolet nuoremmista ja vanhemmista tutkittavista edistyi intervention aikana. Äänenkorkeuksien ja äänen kestojen havaitsemisen harjaannuttamisesta musiikkitoiminnan avulla on mahdollisesti hyötyä kielellisten taitojen edistämisessä, millä on myönteinen vaikutus kuulovammaisten lasten elämänlaatuun.
-
(2023)Tutkimuksen tarkoitus: Tutkielman tarkoituksena on selvittää mutans streptokokki bakteerin erilaisia ominaisuuksia kuten sen tarttumista, kolonisaatiota ja virulenssitekijöitä. Lisäksi pohditaan näiden tekijöiden vaikutusta varhaislapsuuden kariekseen. Materiaalit ja menetelmät: Tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta, jossa aineisto haettiin Medline-tietokannasta PubMed -tietokäyttöliittymän kautta. Artikkeleita on haettu viimeisen 40. vuoden ajalta. Tulokset: Kirjallisuuskatsauksessa saatiin selville, että varhaislapsuudessa saatu mutans streptokokki bakteerin tartunta on riskitekijä karieksen syntymiselle ja esiintymiselle tulevaisuudessa. Äiti on ensisijainen tartunnanlähde. S. mutans bakteerin kariogeenisyys johtuu sen tarttumiskyvystä ja muista virulenssitekijöistä. Tartuntaa ja bakteerin kolonisaatiota voidaan ehkäistä sylkikontaktien rajoittamisella, hyvällä suuhygienialla, terveellisillä ravintotottumuksilla, ksylitolilla ja probiooteilla. Bakteeri ei aiheuta pelkästään kariesta, vaan voi osallistua myös ekstraoraalisten infektioiden syntyyn. Johtopäätökset: Karies on sekä yhteiskuntaa että yksilöä rasittava sairaus. Sitä voidaan ehkäistä ennen kaikkea omahoidolla ja puuttumalla riskitekijöihin. Eräs merkittävä karieksen riskitekijä on varhaislapsuudessa saatu mutans streptokokki bakteeri. Se tarttuu syljen välityksellä, joten lapsen äiti on todennäköisin tartunnanlähde. Tähän riskitekijään voidaan puuttua kertomalla äideille mutans streptokokista ja tartunnan ehkäisemisestä esimerkiksi neuvolakäynnin yhteydessä. Lisäksi on hyvä muistaa, että mutans streptokokki bakteeri voi olla osallisena ekstraoraalisissa infektioissa.
-
(2020)Epilepsy surgery is an effective treatment in drug-resistant epilepsy and in addition to seizure reduction, surgery also seems to improve employment among epilepsy patients. While seizures and many psychosocial factors predict the employment outcome after epilepsy surgery, not all changes in employment observed over time can be attributed to these factors. This study investigated whether the level of cognitive functions or changes in cognitive functions predicted employment two years after the surgery. Furthermore, the study investigated whether changes in epileptic seizures, employment and cognitive functions could be observed after the surgery in comparison to pre-surgery level. For this registry study, data of 46 epilepsy surgery patients was acquired from medical reports and neuropsychological test records of HUS Neurocenter Neuropsychology unit. Predictors of postoperative employment were analyzed with univariate and multivariate logistic regression analysis. In this study 83% of the patients were seizure-free two years after the surgery. Employment status improved statistically significantly and 13 % of the patients not working preoperatively were employed or studying after the surgery. No change or only small changes were observed in cognitive functions after the surgery when compared to preoperative level. None of the changes in cognitive functions predicted employment after the surgery, but of the postoperative cognitive functions verbal reasoning (Similarities) and verbal fluency were significant predictors of postoperative employment, even though only verbal reasoning remained statistically significant in multivariate analysis. Seizure frequency was not associated with employment two years after the surgery. Of psychosocial factors employment pre-surgery and the number of antiepileptic drugs used were the strongest predictors of employment after the surgery. This study supports the earlier observations that good seizure outcome is not alone sufficient to explain the employment outcome after the surgery, but other predictors are likely to have an influence on employment as well. However, cognitive functions do not appear to have a significant effect on postoperative employment two years after the surgery, instead postoperative employment is best explained by preoperative employment and the number of antiepileptic drugs used.
-
(2016)Mielenterveysongelmat ovat yleisiä ja vuosittain 700 000 suomalaista käyttää jotakin psyykenlääkettä. Suomessa lääkkeiden myyntiä seuraa Fimea ja korvattuja lääkeostoja Kansaneläkelaitos, mutta kokonaisuutta yhteen vetäviä julkaisuja on vain vähän. Tässä rekisteritutkimuksessa tarkastellaan neljän psyykenlääkeryhmän – psykoosilääkkeiden, neuroosilääkkeiden ja rauhoittavien aineiden, unilääkkeiden sekä masennuslääkkeiden – kulutuksessa tapahtuneita muutoksia 1996–2011. Kansaneläkelaitoksen reseptitiedoston ja Tilastokeskuksen tietoja yhdistämällä selvitetään kulutuksen jakautumista sukupuolen, iän ja sairaanhoitopiirin perusteella. Materiaalin analysointiin on käytetty R-ohjelmointikieltä hyödyntävää R-Studio-ohjelmaa. Tarkastelujakson aikana psykoosilääkkeiden kulutus kaksinkertaistui. Neuroosilääkkeiden ja rauhoittavien aineiden käytössä ei tapahtunut merkittävää muutosta. Unilääkkeiden käyttö lisääntyi vuoteen 2009 ja kääntyi sitten laskuun. Masennuslääkkeiden kulutusmäärä lähes nelinkertaistui, ja ne nousivat selvästi eniten käytetyiksi psyykenlääkkeiksi. Havaitut muutokset eivät selity muutoksilla psyykkisessä sairastavuudessa. Psyykenlääkkeiden kulutus oli runsainta keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla. Yli 70-vuotiaat käyttivät huomattavasti muita enemmän unilääkkeitä. Alueelliset erot psyykenlääkkeitä eniten ja vähiten käyttävien sairaanhoitopiirien välillä olivat noin kaksinkertaisia.
-
(2022)Cannabis är det vanligaste olagliga berusningsmedlet i Finland. Användningen av cannabis har ökat under de senaste åren, och allt fler finländare har personliga erfarenheter av cannabis. Medan användningen av cannabis har blivit alltmer vanligt, har också attityderna gentemot den nuvarande lagstiftningen börjat skifta. De psykotropiska och avslappnande effekterna av cannabis har fascinerat mänskan i både forna och moderna tider, i såväl läkemedels- som underhållningssyfte. Diskussionen om legalisering och avkriminalisering av cannabis har blivit alltmer aktuell, vilket kan ses i mängden texter som publiceras om ämnet. Denna studie granskar hur och vad tidskriften Helsingin Sanomat (HS) skrev om cannabis under året 2021. HS publicerade år 2021 över 100 texter där ordet cannabis förekom. Största delen av texterna är nyheter som inte tar ställning till cannabisfrågan, men också texter både för och emot liberalisering av lagstiftningen påträffas, speciellt i insändarna. Det förblir dock omöjligt att dra slutsatser om HS:s ståndpunkt till frågan. Det kan konstateras att diskussionen om lagstiftningen gällande cannabis och narkotika är mer aktuell än någonsin tidigare, och väcker stort intresse både hos experter och gemene man. Diskussionen är fortfarande till viss mån polariserad, men allt fler synpunkter tas i beaktande och får sin röst hörd.
-
(2018)Tiedekunta - Fakultet - Faculty Medical Sciences Laitos - Institution – Department Department of psychology and logopedics Tekijä - Författare - Author Sanni-Liisa Haikarainen Työn nimi - Arbetets titel Title Verbalizing the chances of nonverbal interaction using the intensive interaction outcomes table Oppiaine - Läroämne - Subject Logopedics Työn laji/ Ohjaaja - Arbetets art/Handledare – Level/Instructor Master’s Thesis/Kaisa Launonen Aika - Datum - Month and year 01/2018 Sivumäärä - Sidoantal - Number of pages 43 pp. + 3 appendices Tiivistelmä - Referat - Abstract Aims: The aims of this study were to investigate how the users of intensive interaction outcomes table estimate the feasibility of it. I was especially interested whether the outcomes table makes it easier to observe and verbalize the changes in a client’s way to use nonverbal interaction. I also wanted to know how the users of intensive interaction outcomes table evaluate the need of improving it. Methods: The data of this study were collected with a questionnaire. The participants were found from the intensive interaction group in Facebook and from the email list of Tikoteekki’s specialist Kaisa Martikainen. The answers were classified thematically with the help of graphic symbols. Results: According to the findings of this study it seems that the intensive interaction outcomes table supports professionals in recognising changes in their client’s ways to use nonverbal interaction. It also helps them in verbalizing the recongized changes. The participants would develop the form by shorting it. It would make it easier to be used in everyday work. Avainsanat - Nyckelord Keywords Intensive interaction, intensive interaction outcomes table, autism spectrum disorder, intellectual impairment, nonverbal interaction Säilytyspaikka - Förvaringsställe - Where deposited Helsinki University Library – Helda / E-thesis (opinnäytteet) ethesis.helsinki.fi Muita tietoja - Övriga uppgifter - Additional information
-
Muuttuneella ravitsemuksella parempaan kasvuun : pikkukeskosten kasvu ensimmäisen ikävuoden aikana (2012)Keskosena syntyessä istukan ravitsemusreitti katkeaa äkillisesti eikä suolisto ole vielä tuolloin kypsä vastaanottamaan ravitsemuksellisia maitomääriä. Tavoitteena keskosen kasvulle pidetään vastaavaa kasvua kuin kohdun sisällä kasvavalla sikiöllä. 2000-luvun alussa huomattiin, ettei vallinneilla ravitsemussuosituksilla päästy tavoitteeseen ja siksi suosituksia muutettiin. Erityisesti parenteraalisen ravitsemuksen määrää lisättiin ja sen aloitusajankohtaa aikaistettiin. Muutosten jälkeen syntyi vaikutelma keskosten parantuneesta kasvusta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia kasvavatko keskoset paremmin kuin ennen ravitsemussuositusten muutosta. Tutkimus toteutettiin retrospektiivisesti sairauskertomusmerkintöjen avulla. Tutkimusaineistoon valittiin vuosina 1996-1997 ja 2006-2007 syntyneet Lastenklinikan Vastasyntyneiden teho-osastolla hoidetut ja Avo 7 –vastaanotolla seuratut keskoset, jotka olivat syntyessään gestaatioiältään 28+1 viikkoa tai alle. Tutkimuksessa todettiin, että jälkimmäisellä ajanjaksolla syntyneet kasvoivat tilastollisesti merkittävästi paremmin kuin ensimmäisellä jaksolla syntyneet. Pojat olivat merkittävästi suurempia jo lasketussa ajassa (gestaatioikä 40+0), tytöillä kasvun paraneminen näkyi vasta myöhemmissä mittauspisteissä (3, 6, 9 ja 12 kk). Erityisesti kasvun paraneminen näkyi niin sanotussa lineaarikasvussa eli pituuden ja päänympäryksen paranemisessa. Sairastavuus oli myöhemmällä ajanjaksolla syntyneillä suurempaa.
-
(2016)The global burden of mosquitoborne diseases has seen major changes during the last few decades. Viruses like dengue, chikungunya and zika have spread rapidly all around the world. Modern transportation has facilitated the spread of vectors and pathogens to new geographical areas, sometimes resulting in large epidemics in non-immune populations. Malaria is still an enormous burden to healthcare systems in SubSaharan Africa, but significant progress has been made in the global control and elimination of the disease. Climatic, ecological, demographic, social and political changes may affect the complex transmission networks, and there has been much discussion about the possible epidemiological outcomes of such changes. The present article reviews literature on possible reasons behind the shifts in the disease burden, highlighting the complexity of the problem and the need for further research on, improved surveillance of, and public education on mosquitoes and the pathogens they carry, in order to prevent and e ectively treat mosquitoborne infections.
-
(2022)Background Myoclonic twitches are bursts of jerky movements of the distal limbs that occur during REM-sleep (1). An earlier study conducted by Sokoloff et al. in 2020 hypothesized that myoclonic twitches could offer a crucial insight into the developmental status of a human infant’s nervous system (1). They assessed the patterning and the rate of twitching in 16 in term infants. Our study aimed to test whether the earlier conducted study and its findings could be repeated on a bigger scale. Materials & Methods The data for this study was collected from HUS (Helsinki University Hospital) Children’s Hospital’s Video-EEGs by collecting the data of all under one-year-old children that had been referred to video-EEG examinations between 9th May, 2019 - 20th May, 2020 and had their limbs visible whilst sleeping (133 sessions from 92 infants). The data was collected with the help of an EEG reader program named NicOne Reader by one annotator over the summer of 2020. The annotations were done with the accuracy of left foot, left hand, right foot, right hand and head. The median recording duration was 19.0 min (IQR: 13.58 to 27.24 min)(Range: from 1.5 to 210.5 min) and the average recording duration was 25.5 min. Results Our results showed that both the twitch frequency and the proportion of hand and feet clusters from all clusters grew in relation to age. In addition, twitching in the hands and the feet occurred much more often than twitching of the head or the face. Conclusions Like in Blomberg’s group’s study (1) our findings give promise that myoclonic twitching can be used to evaluate sensorimotor development in the future. Further studies are needed in order to form a universal database regarding myoclonic twitching and its relation to typical and atypical sensorimotor development.
-
(2020)Nykyiset prekliiniset syöpälääkekokeet ennustavat huonosti lääkeaihioiden tehoa myöhemmissä kliinisissä tutkimuksissa. FM Katja Tuomainen professori Tuula Salon tutkimusryhmässä lähti selvittämään, parantaisiko Myogeeli, ihmiskasvainperäinen matriksi, in vitro -syöpälääketestauksen kliinistä ennustettavuutta. Hypoteesina oli, että humaania tuumorin mikroympäristöä mimikoiva Myogeeli tarjoaisi perinteiseen muovialustaan ja Matrigeeliä hyödyntäviin asetelmiin verrattuna parhaimman kasvualustan syöpäsoluille ja sitä kasvatusalustana käyttäen saataisiin tulokset, jotka olisivat parhaiten samassa linjassa kliinisten kokeiden tutkimustulosten kanssa. Osallistuin Tuomaisen tutkimukseen keräämällä ClinicalTrials.gov-tietokannasta kunkin tutkittavan lääkeaineen osalta kliinisten kokeiden tiedot tutkimustuloksineen, jotta Tuomaisen tutkimuksen eri ympäristössä kasvaneiden syöpäsolujen lääkevasteita voitiin vertailla kliinisten kokeiden tutkimustuloksiin. Tutkimus julkaistiin joulukuussa 2019 Cancers-julkaisussa (Tuomainen K, Al-Samadi A, Potdar S, Turunen L, Turunen M, et al. Human Tumor–Derived Matrix Improves the Predictability of Head and Neck Cancer Drug Testing. Cancers 2019; 12, 92) ja olin siinä yhtenä kirjoittajista. Kliinisistä tutkimuksista keräämääni tietoa sekä Tuomaisen tutkimuksen tuloksia käydään läpi tässä syventävän tutkielman kirjallisessa osassa. Tätä pohjustamaan tutkielman alussa on kirjallisuuskatsaus, jossa tutustutaan pään ja kaulan alueen syöpiin, syöpälääkekehitykseen, nykyisin käytössä oleviin prekliinisiin tutkimusasetelmiin sekä Tuomaisen tutkimuksessa testattuihin pään ja kaulan alueen syöpälääkkeisiin. Tuomaisen tutkimuksessa havaittiin syöpäsolujen lääkeainevasteiden vaihtelevan eri kasvuympäristöissä; siinä missä vasteet PI3K/mTOR-inhibiittoreihin olivat samansuuntaiset kasvuympäristöstä riippumatta, EGFR- ja MEK-inhibiittorit toimivat hyvin muovilla ja Matrigeelissa, mutta eivät Myogeelissa. Vertailluissa kliinisissä kokeissa EGFR-inhibiittorit toimivat myös kehnosti, ja tutkimustulosten katsottiin puoltavan tutkimushypoteesia.
-
(2022)ADHD:n diagnostisiin kriteereihin on vuodesta 1980 kuulunut vaatimus oireiden esiintymisestä riittävän varhaisella iällä, vaikka varsinaista näyttöä sopimuksenvaraisen alkamisikäkriteerin tueksi ei ole. Useassa väestöpohjaisessa seurantatutkimuksessa on nyt havaittu aikuisia ja nuoria yksilöitä, jotka kärsivät ADHD:n kaltaisesta oireyhtymästä, vaikka lapsuusiällä ADHD:n diagnostiset kriteerit eivät täyttyneet. Osassa tapauksista diagnostinen kynnys alittui lapsuudessa vain niukasti, mutta myös lähes oireettomia tapauksia havaittiin. Spekulaation kohteena on ollut sisäisten tai ulkoisten kompensaatiokeinojen kyky piilottaa ADHD-oireita ympäristön vaatimusten vaihtelusta riippuen. Toisaalta myöhäiset ADHD-oireet voitaisiin usein yhdistää muihin samanaikaisiin diagnooseihin, mutta kysymystä monimutkaistaa liitännäisdiagnoosien suuri esiintyvyys riippumatta ADHD:n alkamisiästä. Ilmiönä ADHD:n myöhäiseen puhkeamiseen liittyy vielä runsaasti ratkaisemattomia kysymyksiä, mutta tavanomaisia hoitovaihtoehtoja tulisi kenties harkita pitkäaikaiseen, piirteenomaiseen, elämää haittaavaan ADHD-oirekuvaan, vaikka se näyttäisikin ilmaantuneen vasta lapsuus- tai nuoruusiän jälkeen. Etenkin lievemmissä tapauksissa keskeistä olisi kuitenkin huolellisesti arvioida diagnostiikkaan ja hoitoon liittyvät hyödyt ja haitat niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta ylidiagnostiikan välttämiseksi. (141 sanaa)
-
(2024)Infektioner, trauma och iatrogena ingrepp kan orsaka trumhinneperforationer. Trumhinneperforationer i sin tur ökar risken för kronisk mediaotit och kolesteatom samt sänker konduktiva hörseln med 0-50 dB. Personer med trumhinneperforation är tvungna att skydda mellanörat från vatten. Trumhinneperforationer kan korrgeras med fettpluggsingrepp eller myringoplastikingrepp. Målet med denna studie var att undersöka faktorer som påverkar risken för reperforation och komplikation och på detta sätt kunna bestämma vilka patienter som nyttas av ingreppet, hur man kan utföra ingreppet på bästa sätt samt vid vilken tidpunkt det lönar sig att utföra ingreppet. Denna studie är en retrospektiv studie som består av 268 personer från HUS Öron-, näsa- och halsklinik. I denna studie utfördes Chi-square test och Mann-Whitney-U för att undersöka vilka faktorer som ökar risken för reperforation och komplikation. I denna studie framkom att en stor perforationsstorlek var en riskfaktor för både reperforation och komplikationer. Användning av systemisk profylaktiskt antibiotikum minskade risken för reperforation, medan användning av ”donits” ökade risken för reperforation. Gällande komplikationer visade det sig att ett avvikande status i kontralaterala örat ökade risken för en postoperativ komplikation. En postoperativ infektion ökade risken för reperforation, men detta samband var inte statistiskt signifikant.
-
(2019)Aims. Most languages in the world use pitch in defining the meaning of words. Pitch is therefore a relevant field of study within semantics. The aim of this study is to examine the effects of pitch on the semantic processing of the Swedish language, and to compare these to the effects of pronunciation. In Swedish, the syllable which, based on its pitch, separates the word semantically from other words is called the lexical pitch accent tone. The Swedish language enables a unique study composition where a dialect with pitch accents (Standard Swedish) can be compared to a dialect with no pitch accents (Finland’s Swedish) within one language. Methods. There were eight subjects in both the Standard Swedish and Finland’s Swedish groups of the study. During the exam, the target words used in the stimulus sentences were minimal pairs: pairs of words which semantically differ from each other based only on either the pronunciation or the pitch accent of a single syllable. On the behavioural level, participants were instructed to use a button to express, whether they thought they heard the sentence was semantically sensible or not. The neural responses were measured with electroencephalography or EEG. The target of examination was in particular the event-related potential N400, the strength of which has been discovered to correlate positively with the magnitude of the challenges related to semantic processing. Results. Pronunciation had a significant effect in both participant groups: the words of the minimal pairs which, based on their pronunciation, did not fit the sentence context, were recognized significantly less often and lead to stronger N400 potentials than the words which did fit. The appropriateness of pitch had no effect on the N400 potential in either participant groups, but the speakers of Standard Swedish considered words with either a wrong or an inappropriate pitch accent as fitting the context slightly less often than the speakers of Finland’s Swedish. Conclusion. Based on the results of the study, pitch accent does not have as significant of an effect on semantic processing as pronunciation and context in either Standard Swedish or Finland’s Swedish. Based on the behavioural results, however, pitch accent did influence the processing of words of those whose mother tongue was Standard Swedish but not of those whose was Finland’s Swedish. It is therefore also possible that the relatively small effects of pitch accent on the N400 potential could not be detected because of the small sample size of the study.
-
(2020)Ennen vuotta 2010 Suomessa transmiesten kohdun ja sivuelinten poisto tehtiin ensin omassa leikkauksessaan ja myöhemmin vaginektomia suoritettiin falloplastian yhteydessä. Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella transmiesten sukupuolenkorjausprosessissa gynekologisten elinten poiston ajoitusta. Falloplastian yhteydessä suoritettu vaginektomia lisäsi toimenpiteen kestoa ja olosuhteista johtuvaa vaikeutta alatieoperaatiossa. Vuonna 2010 päätettiin yhdistää vaginan poisto munasarjojen ja kohdun poistoon. Tavoitteena oli komplikaatioiden vähentyminen. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, vähenivätkö komplikaatiot, jos vaginektomia tehtiin kohdunpoiston yhteydessä verrattuna falloplastian yhteydessä suoritettavaan vaginektomiaan. Myös vaginektomiaa yksinään suoritettuna operaationa verrattiin kahteen edellä mainittuun leikkaustyyliin. Tutkimus toteutettiin keräämällä tietojenkeruulomakkeen (liite 1) mukaiset tiedot trans-potilaista, joille oli vuosina 2009-2017 tehty vaginektomia. Tutkimuksessa todettiin, että vaginektomian suorittaminen hysterektomian ja salpingo-ooforektomian yhteydessä on suositeltava leikkaustapa verrattuna falloplastian yhtedessä suoritettavaan vaginektomiaan. Syinä olivat komplikaatioiden vähäisempi määrä ja resurssien säästyminen sairaalahoitoajan ja sairaspäivien vähentyessä. Vaginektomia yksinään suoritettuna ei ole optimaalinen leikkaustyyli, sillä tällöin operaatioiden kokonaismäärä kasvaa, ja tämän myötä eri operaatioiden yhteenlasketut sairaspäivät lisääntyvät. Tutkimuksen toisena tavoitteena oli selvittää mahdollisia histopatologisia poikkeavuuksia poistetuissa naissukupuolielimissä. Polykystiset munasarjat voitiin todeta 3 %:lla potilaista, mikä on merkittävästi alhaisempi kuin joissakin maailmalla tehdyissä tutkimuksissa. 25 %:lla todettiin estrogeenivaikutus, ja 27 %:lla endometriumissa atrofia tai hormonihoidon vaikutus. Optimaalisen leikkaustavan selvittäminen lisää turvallisuutta ja tehokkuutta sekä säästää resursseja, kun komplikaatiot sekä osasto- ja sairaslomapäivät vähenevät. Histopatologisten löydösten myötä saadaan tietoa testosteronin vaikutuksesta naissukupuolielimiin.
-
(2019)Naisurheilijan oireyhtymällä tarkoitetaan tilaa, jossa runsaasti urheileva nainen kärsii ainakin yhdestä seuraavista kolmesta oireesta: 1) niukka energiansaanti (häiriintyneen syömisen tai muun syyn takia), 2) kuukautiskierron häiriöt tai 3) pienentynyt luuntiheys. Oireyhtymä johtuu liian vähäisestä ravinnonsaannista suhteessa energiankulutukseen. Tutkimusten mukaan naisurheilijan oireyhtymä on yleinen ilmiö: yhdestä oireesta kärsii jopa 16-60% naisurheilijoista. Oireyhtymä ei rajoitu pelkkiin huippu-urheilijoihin, vaan sitä tavataan myös aktiivisesti liikkuvilla tytöillä ja naisilla. Suurimmassa vaarassa ovat laihduttavat tytöt ja naiset sekä urheilijat, joita painostetaan laihtumaan. Vakavimmat haitat ovat syömishäiriön puhkeaminen ja luuston heikentyminen, minkä takia kasvuikäisten oireiden tunnistaminen on tärkeää. Varhaiseen tunnistamiseen ei vielä ole vakiintunutta käytäntöä, minkä takia kliininen haastattelu ja tutkimus ovat tärkeässä asemassa. Niukka energiansaanti voi ilmetä viimeaikaisena laihtumisena, alipainona tai häiriintyneenä syömisenä. Kuukautiskierron häiriöt voidaan todeta naisurheilijan oireyhtymästä johtuviksi, kun muut syyt on poissuljettu. Luuntiheyttä voidaan tarvittaessa mitata kaksienergiaisella absorptiometrimenetelmällä. Ylidiagnostiikkaa on syytä välttää, kun oireyhtymä on lievä ja lyhytkestoinen. Hoidossa tärkeintä on riittävän ravinnonsaannin turvaaminen. Tavoitteena on saavuttaa urheilijan ”hyvinvointipaino”, jonka myötä kuukautiset käynnistyvät ja toimivat häiriöttä. Painonnousua ja kuukautisten palaamista seuraavat myöhemmin suotuisat luustovaikutukset. Kilpaurheilijan kohdalla hoitosuunnitelma mietitään yhdessä urheilijan, hoitavan tahon ja valmennustahon kanssa. Toipuminen on suurilta osin mahdollista, mutta siihen voi kulua vuosia. (192 sanaa)
-
(2022)Työuupumus on ollut viime vuosina suosittu tutkimusaihe ja sen määritelmä ja yhteys masennukseen sekä muihin mielenterveyden häiriöihin on saanut runsaasti huomiota tieteellisessä keskustelussa. Työuupumuksen keskeisiä ulottuvuuksia ovat nykyisen määritelmän mukaan emotionaalinen uupumus, kyynisyys ja ammatillisen itsetunnon alentuminen. Työuupumuksen oireet ovat osittain päällekkäisiä masennuksen oireiden kanssa. On pohdittu, onko työuupumus masennuksesta itsenäisesti erotettava diagnoosi alkuunkaan. Työuupumuksen arvioimisessa on käytössä useita erilaisia mittareita, joista yleisimmin on käytössä Maslach Burnout Inventory. Sen ja muiden mittareiden ongelmana on diagnostisten raja-arvojen puute työuupumukselle tai sen vaikeusasteille. Lääkäreillä työuupumuksen on havaittu olevan yleistä ja sitä on havaittu opiskeluvaiheesta uran loppuun saakka. Ilmaantuvuus vaihtelee työkokemuksen ja uran vaiheen mukaan. Lääkäreiden työuupumuksen ilmenemisessä on havaittu merkittäviä eroja erikoisalojen välillä ja erityisesti korkeat viikoittaiset työtunnit ja päivystysvelvoitteet lisäävät työuupumuksen ilmaantuvuutta lääkäreillä. Muita riskitekijöitä työuupumukselle ovat työntekijän huonot vaikuttamismahdollisuudet työhönsä ja yksityiselämän puolelta etenkin siviilisääty ja puolison ammatti. Työuupumuksen tiedetään lisäävän riskiä psykiatriselle ja somaattiselle sairastavuudelle, päihteiden käytölle, mielenterveyden ongelmille ja itsetuhoisuudelle. Lääkärin työuupumuksen on osoitettu heikentävän potilaan saaman hoidon laatua. Työuupumuksen ehkäisykeinoista tehokkaiksi on todettu ainakin organisaatiotason keinot työn organisoinnin tukena ja yksilötasolla mindfulnessin kaltaiset stressinhallintaidot. Työuupumuksen on ehdotettu olevan työyhteisön ominaisuus ja tulevaisuuden työuupumusta koskevissa tutkimuksissa tämän teorian kartoittamiselle on vielä tilaa.
-
(2021)Kaikkien aistien joukossa näöllä on suurin rooli ympäristön tulkitsemisessa, joten ongelmat näköaistimuksessa vaikuttavat yksilön elämään monin tavoin. Arvioidaan että tällä hetkellä näkövammaisia on maailmanlaajuisesti 2,2 miljardia ja määrä on kasvamassa. Näkövamma voi aiheuttaa monenlaisia haasteita jokapäiväiseen elämään, sillä se vaikuttaa liikkumiseen, sosiaaliseen kanssakäymiseen ja ympäröivän maailman hahmottamiseen. Tämän syventävien opintojen tutkielman tavoitteena on selvittää, onko näkövammalla vaikutusta suunterveyteen ja minkälaisia erityistarpeita näkövammaisilla henkilöillä on suun terveydenhuollon suhteen. Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena keräämällä aineistoa PubMed ja Google Scholar -tietokannoista sekä oppikirjoista ja lääketieteellisten järjestöjen internet-sivuilta. Aineiston keruussa käytettiin hakusanoja ”visual impairment”, “blindness”, ”oral health”, ”oral healthcare”, “caries” ja “periodontitis”. Tutkimustulosten perusteella on näyttöä siitä, että näkövamma voi vaikuttaa suunterveyteen ja hankaloittaa suuhygieniasta huolehtimista. Näkövammaisilla esiintyy tutkimusten mukaan enemmän kariesta, plakkia ja ientulehdusta kuin normaalisti näkevillä. Lisäksi näkövammaiset käyttävät vähemmän suun terveydenhuollon palveluja. Näkövammaisten suunterveyttä voidaan parantaa heille kohdistetun, moniaistisen suun omahoidon ohjauksen sekä säännöllisten hammaslääkärin tutkimusten avulla.
-
(2023)Opioidiyliannostuksen tyypillisiä kliinisiä löydöksiä ovat pienet pistemäiset pupillat, hengityslama ja tajunnan tason lasku. Vakavissa yliannostuksissa ilman asianmukaista hoitoa potilas voi menehtyä hengityslaman seurauksena. Opioidien aiheuttamaa hengityslamaa voidaan kumota vasta-aine naloksonilla, joka on yleisesti käytössä ensihoidossa. Tämä retrospektiivinen tutkimus perustuu Helsingissä aikavälillä 1.1.-31.12.2021 ensihoidossa naloksonia saaneiden potilaiden sähköisiin potilasasiakirjoihin. Tutkimuksen ensisijaisina tavoitteina oli selvittää Helsingissä päihteinä käytetyt ja vakavaa, ei kuolemaan johtavaa yliannostusta aiheuttaneet opioidit, kumosiko ensihoidon antama naloksoni yksinään riittävässä määrin niiden vaikutusta ja palasivatko yliannostuksen oireet ja löydökset päivystyksessä ensihoidon jälkeen. Lisäksi oli tarkoitus kartoittaa, mitä muita aineita kuin opioideja oli käytetty yliannostuksessa, oliko potilaalla opioidiyliannostuksen kliininen kuva, muun ensihoidon kuin naloksonin annon tarve (esimerkiksi lisähapen anto, maskiventilaatio, flumatseniilin anto tai intubaatio), naloksonin ei-toivottujen vaikutusten esiintyminen sekä naloksonia ensihoidossa saaneiden potilaiden sairaalahoitoon ottamisen syyt. Yhteensä 70 päihdeyliannostuspotilasta sai naloksonia ensihoidon toimesta. Suurin osa potilaista oli miehiä (77 %, n=54). Mediaani-ikä oli 33,3 vuotta (16,7–63,5). Yleisimmin yliannostuksissa käytetyt aineet olivat buprenorfiini ja bentsodiatsepiinit, usein yhdessä käytettynä. Ensihoitokertomusten mukaan 59 % naloksonia saaneista potilaista reagoi suotuisasti ja mahdollisia haittavaikutuksia kirjattiin olleen 16 %:lla potilaista. 29 %:lle sairaalaan kuljetetuista potilaista annettiin uudelleen naloksonia ja/tai flumatseniilia päivystyspoliklinikalla. 9 % potilaista tarvitsi osastohoitoa sairaalassa. Yleisimmät päivystyspoliklinikalla asetetut diagnoosit olivat sekamyrkytys (36 %) ja määrittämätön myrkytys (31 %). Tutkimuksessa tuli selkeästi ilmi suomalaiselle päihdekulttuurille ominainen päihteiden ja lääkkeiden sekakäyttö. Naloksonilla hoidetuilla päihdeyliannostuspotilailla esitietojen perusteella vakavaa, ei kuolemaan johtavaa yliannostusta aiheuttivat yleisimmin opioideista buprenorfiini ja bentsodiatsepiinit. Naloksonilla nähtiin olevan odotettua vastetta yli puolella potilaista ja mahdollisten ei-toivottujen vaikutusten ilmaantuvuus oli matalahko ja haittavaikutukset olivat lieviä. Suurin osa sairaalaan kuljetetuista potilaista kotiutui hallitusti päivystyspoliklinikalta.
-
(2024)High-grade serous ovarian cancer (HGSC) is the most aggressive subtype of ovarian cancer. Most patients are diagnosed at an advanced stage, resulting in a poor prognosis. Although some targeted therapies have made good progress, immune checkpoint inhibitors (ICIs) still show limited efficacy in HGSC treatment. This is closely associated with the high heterogeneity and unique immunosuppressive tumor microenvironment (TME) of HGSC. As local immune centers in the TME, tertiary lymphoid structures (TLSs) contain diverse types of immune cells and play a crucial role in the anti-tumor immune process. Nonetheless, the spatial immune landscape of TLSs and key gene expression signatures affecting prognosis have not been fully elucidated. In recent years, spatially resolved gene expression profiling of clinical samples has provided insights into the transcriptome at high resolution. However, despite revealing a series of response mechanisms of anti-tumor immunity, these methods still have many limitations in non-single cell resolution, specific tissue sample types, and high cost. Here in this thesis, I established Nano-Pick, a novel method based on precise microtissue extraction and the nCounter analysis system. Nano-Pick enables cost-effective and rapid spatial gene expression profiling using formalin-fixed paraffin-embedded (FFPE) samples. All TLSs-enriched FFPE slides were obtained from patient-derived HGSC samples at Helsinki University Hospital (HUH). With the help of tissue cyclic immunofluorescence (t-CycIF), a highly multiplexed imaging method, selected regions of interests (ROIs) were annotated in different zones of TLSs. These ROIs were accurately transferred to adjacent tissue sections, guiding the target region selection for microtissue extraction. An improved immunofluorescence staining method was used to successfully label cancer cells, macrophages, and immune cells without antigen retrieval. With the optimized combination of parameters, efficient and consistent precise picking for different cell types was achieved. mRNA extracted from the collected microtissues was validated by qPCR for the range of pre-amplification cycles, confirming its suitability for nCounter gene panel analysis. Therefore, Nano-Pick offers the opportunity for higher-resolution spatial analysis and interactions of immune cell populations in the TME, especially in the TLSs. This low-cost, reliable and sensitive spatial gene expression profiling method has broad application prospects in many fields, with the potential to advance the development of precision medicine.
Now showing items 1362-1381 of 2545