Browsing by Title

Tiivistelmä - Referat – Abstract Objectives. Previous research has shown that different types of speech and language impediments are very common amongst young offenders. These difficulties can affect different linguistic subskills, such as speaking, understanding, reading and writing. They are often undiagnosed and can be confused with other afflictions, for example, behavioural problems. Difficulties can affect education and can weaken an offender’s ability to cope in different situations during the judicial process and prison sentences. In previous international studies, speech and language difficulties have been apparent both using objective measurements and also according to the offenders’ own opinions of their capabilities. In Finland, this is the first study of its kind. The objective of this study was to investigate Finnish-speaking young adult offenders’ own perspectives of their language and literacy skills. In addition, the aim was to investigate how possible language and literacy difficulties have had an effect on them in different situations, and whether these young adult offenders are willing to improve their skills. This study also investigated whether they are interested in receiving external support, such as speech and language therapy Methods. This was an empirical, qualitative research project, and the data was collected using semi-structured interviews. In total, ten Finnish-speaking young adult (male) offenders aged between 18 and 29 from two prisons in Finland participated in this study. Findings and conclusions. Young adult offenders mostly assessed their own language and literacy skills to be average, though they also mentioned different problems affecting their speech, understanding, reading and writing skills. Such difficulties had an impact on their interactions with different authorities, but also their abilities to cope within the judicial process and any prison sentence. They felt that their lawyers had provided important help in linguistically challenging situations. Most of the participants were keen to develop their language and literacy skills with external support. The results show that it is important to recognise offenders with language and literacy difficulties in the Finnish legal system, and to train authorities and staff working with them to recognise these difficulties more effectively. This could be a task for a speech-language therapist (SLT) or a special legal interpreter with the guidance of an SLT. Recognising language and literacy difficulties and supporting offenders who struggle with them can help to create a non-discriminatory judicial process, improving offenders’ commitment to rehabilitative activities and promoting their integration in society.

Tiedekunta: Lääketieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Hammaslääketieteen koulutusohjelma Opintosuunta: - Tekijä: Aijuliina Särkelä Työn nimi: Nuorten virvoitus- ja energiajuomien käytön vaikutus hammaseroosioon Työn laji: Kirjallisuuskatsaus Kuukausi ja vuosi: 10/2021 Sivumäärä: 29 Avainsanat: eroosio, virvoitusjuoma, nuoret Ohjaaja tai ohjaajat: Leo Tjäderhane Säilytyspaikka: HELDA – Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto Muita tietoja: - Tiivistelmä: Tutkimuksen tarkoitus: Tutkielman tarkoituksena on selvittää yhteyttä virvoitus- ja energiajuomien käytön ja eroosion välillä. Tutkielmassa sivutaan myös terveellisempien juomavaihtoehtojen, kuten smoothieden, vaikutuksia eroosion syntyyn. Virvoitus- ja energiajuomien suosio on suuri ja hammaseroosiota esiintyy paljon jo teini-ikäisillä nuorilla. Materiaalit ja menetelmät: Tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta, jonka aineisto haettiin PubMed -tietokannasta. Aineistosta eroteltiin tutkimukset, jotka löysivät yhteyden virvoitusjuomien käytölle ja eroosion esiintyvyydelle. Tulokset: Kirjallisuuskatsaus toi esiin, että virvoitusjuomien käytöllä ja eroosiolla on korrelaatio. Tutkimustulosten vertailua kuitenkin vaikeuttaa aineistoissa käytetyt erilaiset eroosion luokitteluperusteet. Useissa tutkimuksissa virvoitusjuomien kuluttajilla eroosion esiintyvyys tai vakavuus on suurempaa kuin verrokkiryhmällä. Lisäksi eroosion prevalenssi oli suurempaa miessukupuolen edustajilla, johtuen mahdollisesti heidän suuremmasta virvoitusjuomien kulutuksesta. Kirjallisuuskatsaus osoitti, että virvoitusjuomien pH on matalampi, kuin energia- ja urheilujuomien sekä kahvin ja teen, mikä lisää virvoitusjuomien eroosiopotentiaalia. Johtopäätökset: Tutkimusnäyttöä virvoitusjuomien käytön vaikutuksista nuorten hammaseroosioon löytyy kohtalaisesti. Vaikka energia- ja urheilujuomien ja eroosion korrelaatiosta ei ole juurikaan tutkimusnäyttöä, voidaan niiden kemiallisen koostumuksen ja pH-arvojen perusteella olettaa niiden vaikutusten hammaseroosioon olevan samankaltaisia kuin virvoitusjuomien. Suuri virvoitusjuomien kulutus korreloi eroosion esiintyvyyden kanssa. Tässä kirjallisuuskatsauksessa eroosion prevalenssi ja vakavuus oli suurinta miessukupuolen edustajilla, jotka olivat iältään nuoria aikuisia.

Objectives: Depressive disorders, which are a key component of mental distress, are one of the most important public health problems. Depressive disorders often begin in adolescence. Research shows that depressive disorders are associated with low socio-economic status, which is generally associated with poorer health. However, previous research findings on the association of health with components of socio-economic status, such as income level, are contradictory. This study examined whether psychological distress in adolescence is associated with later lower socioeconomic status of the individual and whether childhood household income shapes this association. Methods: The study was based on the UK Household Longitudinal Survey Understanding Society data, which was first collected in 2009 (n=5666). The survey used data from four different measurement periods. Adolescent psychological distress was measured using a 12-item General Health Questionnaire (GHQ). Socioeconomic status was measured by the level of education (low, medium, high), income and employment (paid, unpaid) of the subjects. The income level of the childhood family was measured by looking at the household income in the first stage of the data collection. Results and conclusions: Adolescent psychological distress was associated with later low educational attainment, but not with lower employment or wage levels. Higher childhood household income was found to have a weakening effect on the association between psychological distress and lower education. The income level of the childhood household can be tentatively found to attenuate the negative effects of psychological distress on later socioeconomic status.

Tarkoituksena oli selvittää, mitä nuuskaaminen on ja miten se vaikuttaa suussa sekä suun limakalvoilla. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää nuuskan käytön yleisyyttä Suomessa ja sen mahdollista yleistymistä nuorten keskuudessa. Nuuska on tupakkatuote, joka sisältää paljon elimistölle haitallisia aineita. Suussa se aiheuttaa iensairauksia ja limakalvovaurioita. Nuuska sisältää useita karsinogeenejä ja sen käytöllä on yhteyksiä useisiin syöpiin: kohde-eliminä muun muassa suu, nielu ja haima. Nuuskan käyttö lisää myös riskiä sairastua muihin sairauksiin kuten sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin. Suomessa nuuskaa päivittäin käyttäviä on hyvin vähän: miehistä vain muutama prosentti nuuskaa ja naisista alle prosentti. Nuuskan kokeilu ja käyttö on kuitenkin lisääntynyt nuorten keskuudessa. Poikien nuuskan käyttö on 30 vuoden aikana jopa seitsenkertaistunut 18-vuotiaiden keskuudessa. Myös tyttöjen nuuskan käyttö ja kokeilut ovat lisääntyneet, mutta käyttö on vähäistä poikiin verrattuna.

Aikaisemmissa tutkimuksissa on saatu viitteitä, että unenaikaisen ylempiä hengitysteitä ahtauttavan (obstruktiivisen) uniapnean ja hampaiden kiinnityskudossairauden (parodontiitin) välillä on mekanismiltaan toistaiseksi tunnistamaton yhteys. Molempiin sairauksiin liittyy kohonnut koko elimistön (systeeminen) tulehdustila, inflammaatio ja niillä näyttää olevan yhteisiä riskitekijöitä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää mahdollinen tarkempi tautiyhteys obstruktiivisen uniapnean ja parodontiitin välillä ja tunnistaa molemmissa sairauksissa esiintyviä biologisia merkkiaineita, biomarkkereita. Tutkimus painottui neutrofiilien erittämien entsyymien, kuten matriksin metalloproteinaasien -2, -8 ja -9 määrien, esiastemuotojen ja aktivaatioasteiden tutkimiseen terveillä ja obstruktiivista uniapneaa sairastavilla potilailla. Muita tutkittavia biomarkkereita olivat TIMP-1, NE, MPO ja NGAL, joiden tiedetään liittyvän yleiseen tulehdustilaan. Tähän esitutkimukseen valittiin 50 koehenkilöä, 13 tervettä verrokkia, 17 lievää/kohtalaista obstruktiivista uniapneaa sairastavaa ja 20 vaikeaa obstruktiivista uniapneaa sairastavaa potilasta. Koehenkilöiltä kerättiin sylki- sekä seeruminäytteet ja määritettiin kliiniset hampaiden kiinnityskudoksiin liittyvät muuttujat (parodontaaliparametrit). Näytteiden analysointiin käytetyt menetelmät olivat gelatiinizymografia, IFMA ja ELISA. Tutkimustulokset osoittivat, että neutrofiilien erittämät entsyymit eivät näytä olevan toivottu patofysiologinen linkki obstruktiivisen uniapnean vaikeusasteen ja parodontiitin välillä. Näitä kahta sairautta yhdistävien biomarkkereiden löytämiseksi tarvitaan siis edelleen jatkotutkimuksia ja menetelmiä uusien biomarkkereiden tunnistamiseksi. Näiden sairauksien välisen yhteyden selvittäminen toisi mekanistista lisäymmärrystä kyseisiin sairauksiin, niiden diagnostiikkaan ja mahdollisesti myös hoitokäytäntöihin.

Tutkielman tavoitteena oli kartoittaa lasten obstruktiivisten hengitystiesairauksien aiheuttamien sairaalapäivystyskäyntien esiintyvyyttä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) Lastenklinikan yksikössä. Tutkielmassa tarkasteltiin päivystyskäyntien jakautumista kansainvälisen tautiluokituksen ICD -10 –diagnoosikoodien sekä vuodenajan perusteella. Kokonaiskuvan rinnalla tarkasteltiin lähemmin laryngiitin aiheuttamia päivystyskäyntejä. Tutkielman aineistona olivat Lastenklinikan erikoissairaanhoidon päivystysvastaanotolla ajanjaksolla kesäkuu 2012 –toukokuu 2014 vierailleet 0-15 –vuotiaat potilaat, joiden tautitilaan voi liittyä obstruktiosta aiheutuva hengityksen vinkuna. Kahden vuoden tutkimusajalla obstruktiiviset hengitystiesairaudet aiheuttivat 7900 päivystyskäyntiä Lastenklinikalla. Käynnit painottuivat talvikuukausille ja eniten käyntejä aiheuttanut ICD -10 – luokituksen mukainen diagnoosi oli tavallinen flunssa (J06, Useissa tai määrittämättömissä ylähengitysteiden kohdissa esiintyvä akuutti infektio). Laryngiitin osuus kaikista käynneistä oli 14 prosenttia. Tutkimus osoittaa, että lasten obstruktiivisten hengitystiesairauksien Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Lastenklinikan yksikön päivystystoimintaan kohdistama vuosittainen kuormitus on merkittävä.

Eri tutkimusten mukaan useissa ammateissa on kohonnut riski sairastua suusyöpään. Alkoholi ja tupakka ovat suusyövän tärkeimmät riskitekijät. Pohjoismaiseen ammatilliseen syöpätutkimusaineistoon perustuvan tutkimuksen tarkoitus oli selvittää eri ammattien suusyöpäriskiä alkoholinkäytön ja tupakoinnin vakioinnin jälkeen. Aineisto käsittää 14.9 miljoonaa ihmistä ja 28 623 kielen, suuontelon ja nielun syöpätapausta Pohjoismaissa vuosina 1961-2005. Alkoholin kulutusta eri ammateissa on arvioitu maksakirroosikuolleisuuden sekä maksasyöpäilmaantuvuuden perusteella, ja tupakointia keuhkosyöpäilmaantuvuuden perusteella. Useimmissa tapauksissa eri ammattien kohonneet suusyöpäriskit pienenivät alkoholin käytön ja tupakoinnin vakioinnin jälkeen, mutta joihinkin ammatteihin jäi kohonnut riski vielä vakioinnin jälkeenkin. Tälläisiä ammatteja olivat taiteilijat, journalistit, tarjoilijat ja hammaslääkärit. Hammaslääkäreiden kohonnut riski sairastua kielisyöpään on uusi löydös, joka saattaa selittyä ammattiin liittyvällä kemiallisella tai papilloomavirus (HPV) altistuksella. Taiteilijoilla, journalisteilla ja tarjoilijoilla ei löytynyt suusyövälle altistavia tekijöitä, mutta on mahdollista, ettei tutkimuksessa pystytty eliminoimaan kaikkea tupakoinnin ja alkoholinkäytön vaikutusta.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vuonna 2015 HYKS-alueen leikkausosastostoilla anestesian aikana tapahtuneiden äkillisten yliherkkyysreaktioiden eli anafylaksioiden yleisyyttä, aiheuttajia, oireita sekä hoitoa. Lisäksi kirjallisuuden avulla perehdyttiin anafylaksian syntymekanismeihin, tunnistamiseen ja hoitosuosituksiin. Aineistoon potilaat valittiin Opera-potilastietojärjestelmään tehtyjen poikkeamailmoituksien perusteella. Potilaiden (n=30) sairauskertomustiedot käytiin läpi Uranus-potilastietojärjestelmästä. Varsinaisia yliherkkyysreaktioita löytyi kolmetoista, joista kahdeksan täytti anafylaksian kriteerit. Loput viisi potilasta oli saanut luonteeltaan epäselväksi jääneen yliherkkyysreaktion. Varsinaisen tarkastelun ulkopuolelle jääneistä potilaista seitsemän sairauskertomustiedoista ei löytynyt lainkaan tietoja anestesiapoikkeamasta ja kymmenen kohdalla poikkeaman syynä oli jokin muu kuin yliherkkyysreaktio. Tässä aineistossa yliherkkyysreaktioiden yleisyys oli pienempi kuin kirjallisuussa esiintyvät luvut. Reaktioita aiheuttivat etenkin kefuroksiimi, rokuroni sekä siniväri. Hoitosuosituksissa ensisijaisesti suositeltavaa adrenaliinia sai vain 33 % potilaista. Eniten hoidossa käytettiin glukokortikoideja ja niitä sai 89 % potilaista. Reaktion jälkeen allergiatesteissä kävi vain kaksi potilasta ja molemmat olivat saaneet testeissä positiiviset tulokset. Kahdella yliherkkyysreaktion saaneella potilaalla riskitietomerkinnät puuttuivat kokonaan. Tutkielmassa tuli esille lisäkoulutuksen tarve etenkin yliherkkyysreaktioiden tunnistamisen ja hoidon osalta. Asianmukaisen akuutin hoidon ja jatkohoidon toteutumiseksi kaikissa toimipaikoissa tulisi olla selkeät ohjeistukset anafylaksian välittömästä hoidosta, allergiatestaukseen lähettämisestä sekä riskitietomerkintöjen kirjauksesta. Rutiinia reaktion tunnistamiseen ja hoitoon saisi esimerkiksi ottamalla anafylaksiatapauksen osaksi leikkausosastojen säännöllistä elvytysharjoittelua. Tutkielmasta on julkaistu abstrakti Finnanest-lehdessä 4/2016 ja pidetty vapaa esitys Operatiivisilla päivillä 2016.

Tavoitteet Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaiseen huoltoriita- tai rikosprosessiin osallistuvien henkilöiden posttraumaattisia stressioireita sekä erilaisten oikeudenkäyntiä koskevien ajatusten koettua häiritsevyyttä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka voimakasta stressioireilua osallistujat kokivat ja oliko sukupuolella, oikeudenkäyntityypillä, avun hakemisella tai aiemmalla oikeudenkäyntikokemuksessa merkitystä sen suhteen, kuinka voimakkaita oikeudenkäyntiin liittyviä stressioireita tai oikeudenkäyntiin liitettyjen ajatusten häiritsevyyttä koettiin. Lisäksi selvitettiin, miten osallistujien stressioireilua voidaan selittää oikeudenkäyntiä koskevien ajatusten häiritsevyydellä. Menetelmät Tutkimuksen aineisto (n = 45) koostui lakiasiaintoimiston asiakkaista, jotka olivat osallistumassa rikosoikeudenkäyntiin tai lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta tai näiden oikeuksien täytäntöönpanoa koskevaan oikeudenkäyntiin. Oikeusprosessiin liittyvää traumaperäistä stressioireilua mitattiin IES-R-asteikolla sekä osallistujan subjektiivista oikeusprosessistressin kokemusta mittaavalla 4-portaisella asteikolla. Oikeudenkäyntiä koskevien ajatusten häiritsevyyden mittaamiseksi luotiin kysely, joka sisälsi 21 osiota. Tutkittavissa muuttujissa havaittavia eroja sukupuolen, oikeudenkäyntityypin, aiemman oikeudenkäyntikokemuksen ja psykososiaalisen avun hakemisen suhteen tutkittiin riippumattomien otosten t-testeillä. Vaihtelua stressioireilussa ennustettiin osallistujien oikeudenkäyntiä koskevien ajatusten koetulla häiritsevyydellä ja sukupuolella käyttäen lineaarista regressioanalyysia. Tulokset ja johtopäätökset Vastaajat kokivat korkeita oikeusprosessiin liittyviä traumaperäisen stressihäiriön oirekuvaan sopivia oireita. Naiset kokivat oikeudenkäyntiä koskevat ajatukset keskimäärin miehiä häiritsevimmiksi. Oikeudenkäynnin tyyppi, osallistujan aiempi oikeudenkäyntikokemus tai psykososiaalisen tuen piiriin hakeutuminen eivät luoneet tilastollisesti merkitseviä eroja osallistujien kokemassa stressissä. Oikeudenkäyntiä koskevien ajatusten häiritsevyydellä ja sukupuolella havaittiin interaktiovaikutus stressioireisiin: naisilla ajatusten häiritsevyys oli voimakkaammin yhteydessä stressioireisiin kuin miehillä. Sukupuolella oli stressioireiluun myös itsenäinen päävaikutus. Tutkimuksen perusteella oikeusprosessi aiheuttaa oikeudenkäyntityypistä riippumatta siihen osallistuvalle merkittävää stressiä ja erityisesti naisilla oikeudenkäyntiä koskevat ajatukset ovat yhteydessä stressioireiden tasoon.

Oikomishoidolla hoidetaan hampaiston purentavirheitä. Suun olosuhteiden muuttuminen ja hampaiden siirtyminen oikomishoidon aikana vaikuttavat myös hampaiston kiinnityskudoksiin, joiksi luetaan ien, juurisementti, parodontaaliligamentti ja alveoliluu. Eräs mahdollinen oikomishoidon seuraus on ienvetäytymän synty, eli marginaalisen ienreunan liikkuminen hampaan kiille-sementtirajan apikaalipuolelle. Ienvetäytymiä esiintyy yleisimmin alainkisiivien labiaalipinnoilla. Vetäytymien etiologia on monitekijäinen, ja niiden syntyyn vaikuttavat sekä synnynnäiset että hankitut tekijät. Yleisimpiä syitä ovat krooninen trauma, krooninen kiinnityskudostulehdus ja sen hoito, sekä purentatrauma. Vetäytymien aiheuttamia haittoja potilaalle ovat mm. paljastuneen juurenpinnan hypersensitiivisyys, plakkiretentio, juurikariesriski, parodontaalituen menetys sekä esteettiset haitat. Paljastuneen juurenpinnan kirurgiset peitto-operaatiot johtavat ienvetäytymän madaltumiseen ja kapenemiseen, kiinnityskudostason korjaantumiseen ja keratinisoituneen kudoksen laadun paranemiseen. Vetäytymän hoidolla voidaan myös pyrkiä parantamaan estetiikkaa ja hoitamaan hampaan sensitiivisyyttä. Tässä kirjallisuuskatsauksessa selvitetään ienvetäytymien etiologiaa ja erityisesti oikomishoidon tai hoidon retentiovaiheen mahdollista vaikutusta niiden syntyyn. Lisäksi esitellään erilaisia hoitovaihtoehtoja vetäytymien korjaamiseksi. Tavoitteena on kartoittaa keinoja ienvetäytymien välttämiseksi, ja selvittää, ovatko eri ortodontian hoitolinjaukset suosiollisempia kuin toiset vetäytymien synnyn kannalta. Lähteenä on käytetty viittä aiheesta laadittua systemaattista katsausta. Oikomishoitoa koskevissa tutkimuksissa on käytetty pääsääntöisesti kiinteitä kojeita. Tarkasteltujen artikkelien perusteella oikomishoidolla ja alainkisiivien ienvetäytymillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Kirjallisuudesta löytyy kuitenkin yksittäisiä potilastapauksia, joissa ienvetäytymä voidaan katsoa ainakin osin oikomishoidon aiheuttamaksi. Siksi potilaan yksilölliset ienvetäytymille altistavat riskitekijät tulisi aina huomioida ennen inkisiivien kallistamista oikomishoidon yhteydessä.