Browsing by Title
Now showing items 470-489 of 2545
-
(2021)Objectives. Formal musical training has shown promising effects on auditory discrimination in children, but it is not within reach of every family as it is time-consuming and costly. This study aimed to determine whether at-home musical intervention and activities enhance neural auditory speech sound discrimination accuracy in children with or without a familial dyslexia risk. Methods. A follow-up sample of 113 children with or without risk of dyslexia participated. During the first six months of infancy, 57 of the children with a familial risk participated in at-home music listening intervention, including vocal or instrumental music. Musical activities at home were assessed with a questionnaire at 24 months of age. Speech sound discrimination accuracy was assessed at 28 months, with change-elicited responses derived from EEG. Linear mixed-effects (LME) models were applied to study the association between neural responses and musical enrichment. Results. The LME models showed that the association between speech sound discrimination accuracy and musical activities differed between the groups. In post-hoc comparisons, this association differed between the vocal intervention group and the other risk groups. The group without the familial risk did not differ from the risk groups. Conclusions. The observed bidirectional associations of musical activities and vocal listening intervention with change-related cortical processing potentially reflect two separate mechanisms of neural maturation and compensatory activation. Hence, vocal intervention and musical activities might promote specific aspects of auditory neural development. Understanding these associations is relevant in both guiding future research and in preventing language disorders.
-
Ensihoitoryhmä lastensairaalassa; implementaatio sekä ongelmat : systemaattinen kirjallisuuskatsaus (2019)Aikuispotilaiden hoidossa sairaalansisäisiä ensihoitoryhmiä eli MET-yksiköitä on perustettu laajalti sairaaloihin ympäri maailmaa, ja viime aikoina niitä on perustettu myös lapsipotilaiden hoitoon keskittyneissä yksiköissä. Tämä systemaattinen kirjallisuuskatsaus tarkastelee lapsipotilaiden hoitoon keskittyneiden MET-yksiköiden sekä kliinisen tilan arviossa käytettävien pisteytysjärjestelmien (PEWS) perustamisessa esiintyneitä tuloksia sekä ongelmakohtia. Kirjallisuushaku suoritettiin online-kirjastoista OVID Medline, Cochrane sekä Scopus, ja kaikki tutkimukset, jotka ovat julkaistu 03/2019 mennessä, käytiin läpi. Yhteensä 628:sta julkaisusta karsittiin katsauksen kriteerien perusteella 611, jolloin tarkasteltavia tutkimuksia jäi jäljelle 17. MET-yksiköiden perustamiseen keskittyneistä tutkimuksista kuolleisuuden vähenemisen havaitsivat viisi tutkimusta, sydän- ja hengityspysähdysten vähenemisen viisi tutkimusta ja elvytyshälytysten vähenemisen kolme tutkimusta. MET-yksikön perustamiseen liittyvät ongelmat olivat tutkimuksissa yhtenäisiä. Ongelmakohtia olivat mm. hoitohenkilökunnan puuttuva itsevarmuus ja kokemattomuus sekä sairaalansisäisen hierarkian noudattaminen, joka ilmeni haluttomuutena muuttaa aiempia käytäntöjä. PEWS-tutkimuksien pisteytysjärjestelmissä oli eroavaisuuksia pistekategorioiden sekä pistemäärien suhteen. Herkkyys vaihteli välillä 69.5-90.2 ja tarkkuus välillä 74.4-89.9. PEWS-pisteytysjärjestelmät osoittautuivat helppokäyttöisiksi ja vaativat vain kymmeniä sekunteja hoitajilta laskea. MET-yksiköiden perustaminen oli tutkimustulosten perusteella vaikuttavaa ja PEWS-pisteytysjärjestelmät osoittautuivat käyttökelpoisiksi lapsipotilaiden kliinisen tilan arvioinnissa, mutta lisää tutkimuksia PEWS-järjestelmien sekä MET-yksiköiden yhteistyöstä tarvitaan. Suomen sairaanhoitojärjestelmässä useassa sairaalassa on jo MET-yksikkö, mutta lapsipotilaiden MET-yksiköitä ei vielä ole. Tulevaisuudessa tulisi pohtia, onko lasten MET-yksiköitä tarpeen perustaa myös Suomessa.
-
(2016)Tutkielma käsittelee Helsingin yliopiston hammaslääketieteen koulutusohjelmassa opiskelevien opiskelijoiden kokemusta ensimmäisestä opiskeluvuodestaan. Aineistona tutkielmassa on käytetty Helsingin yliopistossa kehitetyn OPPI-kyselyn (nykyisin Learn-kysely) lääketieteellisessä tiedekunnassa tehdyn pilottikyselyn tuloksia kolmelta vuodelta (2011–2013). Kyselyaineisto on analysoitu tilastollisesti. Tutkielman pyrkii vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: (1) millaisia ovat opiskelijoiden lähestymistavat oppimiseen, (2) miten opiskelijat kokevat Biolääketieteen laitoksen keskeiset opetus- ja oppimismenetelmät ja (3) millaisia motivaation, mielekkyyden sekä stressin ja kuormittavuuden kokemuksia opintoihin liittyy. Kaikkien kysymysten osalta tuloksia on verrattu hammaslääketieteen ja lääketieteen opiskelijoiden välillä. Tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen.
-
(2024)Objectives: There is little systematically analyzed register-based information regarding First Episode Psychosis (FEP). This study analyzed demographics, diagnostic distribution, substance use disorder (SUD) comorbidity and treatment in non-affective FEP (ICD-10 diagnosis codes F20-F29) in Finland. Methods: The Finnish Quality of Psychosis Care Register maintained by the Finnish Institute for Health and Welfare includes all people diagnosed with non-affective psychosis in primary or specialized care in any medical specialty. Here, all individuals of 7 to 31 years diagnosed with FEP in 2018 (n=1528) were included and followed up for one year. Logistic regression analysis was applied to study factors predicting the use of antipsychotic medication. Results: Most individuals were men (61.5%), mean age was 23. The incidence rate was highest in Eastern Finland and the Metropolitan Area and lowest on the west coast. The most common diagnose was unspecified psychosis (F29, 73.2%). For 79.6%, the treatment started in outpatient care. After one year schizophrenia increased (4.3% to 10.9%) while unspecified psychosis decreased (65.4%). One fourth had a comorbid SUD, most commonly caused by alcohol (49.6%), multiple drugs (33.2%) and cannabis (26.6%). Hospitalization rate was 4.5% within one month, 11.3% within three months, and 25.7% within 12 months. Only 49.8% were taking antipsychotic medication. Gender, age, residence area or comorbid SUD did not clearly predict medication use. Conclusions: The results underline the need for SUD expertise in the treatment of young people with FEP. The factors influencing the use of antipsychotic medication in people under 31 years old should be further studied.
-
(2022)Suomalaisen väestön päihteiden käyttö on lisääntynyt 1990-luvulta lähtien. Psykoosipotilaiden päihteiden käyttö on yleistä. Päihteiden käyttö on voinut olla psykoosia aiheuttava tekijä ja lisäksi sillä on merkitystä psykoosin hoidon ja ennusteen kannalta. Erityisesti jatkuva käyttö voi johtaa positiivisten oireiden vaikeutumiseen, yhteisvaikutuksiin hoidon kanssa, psykoosin uusiutumiseen, huonompaan hoitomyöntyvyyteen ja huonompaan ennusteeseen. Tässä tutkielmassa tavoitteena on ollut tutkia ensipsykoosiin liittynyttä päihteiden käyttöä. Aineisto ja menetelmät: Aineistona toimi potilasasiakirjoista vuosilta 2016 - 2019 kerätty ensipsykoosipotilaista koostuva potilasaineisto. Aineistosta tutkittiin ensipsykoosiin liittynyttä päihteiden käyttöä, sen selvittämistä, psykoosiin liittynyttä keskimääräistä psykiatrista oireilua ja ensipsykoosin tutkimusprotokollaan kuuluvien tutkimuksien toteutumista potilasjoukossa. Tutkimukset käsittivät erilaisia psykiatrisia oireita ja päihteiden käyttöä mittaavia kyselyitä ja virtsan huumausaineiden tutkimuksia. Lisäksi tutkittiin miten päihdediagnoosi vaikutti potilaan tutkimuksien toteutumiseen ja niiden tuloksiin verrattuna potilaisiin, joilla oli pelkkä psykoosidiagnoosi ilman päihdediagnoosia. Analyyseihin käytettiin SPSS-ohjelmistoa. Tulokset: Tulokset käsittivät aineiston demografisten tekijöiden esittelyn, päihteiden käytön selvittelyn tulokset, ensipsykoosin tutkimuksien toteutumisen ja tulokset koko potilasjoukossa ja sitten päihdediagnoosin saaneilla ja heillä, joilla ei ollut päihdediagnoosia. Kyselyitä ja virtsan huumausaineiden tutkimuksia oli teetetty 23,4 – 58,6 %:lle aineiston potilaista. Yleisimmät päihdelöydökset olivat olleet bentsodiatpsepiinit, kannabis ja amfetamiini. Bentsodiatsepiinilöydökset ovat voineet osin selittyä potilaiden lääkityksellä. Alkoholin riskikulutuksen rajat olivat keskimääräisesti ylittyneet koko potilasjoukolla ja reilusti päihdediagnoosin saaneilla, kuten myös huumeiden ongelmakäytön seulontaraja. Brief psychiatric rating scale:lla mitattu psykiatrinen oireilu oli keskimääräisesti ollut vähäisempää päihdediagnoosin saaneilla kuin pelkän psykoosidiagnoosin saaneilla. Huumeseuloja teetettiin enemmän päihdediagnoosin saaneille potilaille, muiden tutkimuksien toteutuminen ei ollut erityisesti yhteydessä päihdediagnoosin olemassaoloon.
-
(2022)Eosinofiilinen myokardiitti on harvinainen akuutti sydänlihastulehdus, jonka tunnettuja aiheuttajia ovat lääkeainereaktiot, infektiot, eosinofiilinen granulomatoottinen polyangiitti sekä hypereosinofiilinen oireyhtymä. Usein etiologia jää kuitenkin epäselväksi. Eosinofiilisessä myokardiitissa tavallisimpia ensioireita ovat rintakipu, hengenahdistus ja kuume. Eosinofiilit erittävät sydänlihaksessa toksisia sydänlihasta vaurioittavia proteiineja, joiden seurauksena voi kehittyä sydämen vajaatoimintaa, sydämensisäistä verihyytymämuodostusta tai kammioperäisiä rytmihäiriöitä. Verenkuvan eosinofiliaa nähdään puolella potilaista, jolloin päästään helpommin diagnoosiin. Sitä voidaan kuitenkin nähdä myös sarkoidoosissa ja jättisolumyokardiitissa. Varma eosinofiilisen myokardiitin diagnoosi voidaan tehdä vain sydänlihasbiopsialla. Lievemmissä tautimuodoissa diagnoosi perustuu verenkuvan eosinofiliaan, tyypillisiin oireisiin ja sydämen magneettitutkimukseen. Kortikosteroidi laskee veren eosinofiilit ja usein saadaan nopea hoitovaste, mutta vaikeissa taudinkuvissa verenkierron tukeminen lääkkeellisesti tai mekaanisesti voi olla tarpeen. Kortisonihoitoon voidaan liittää immunosuppressiivinen lääke vaikeissa taudinkuvissa tai mikäli hoidon tarve pitkittyy. Antikoagulaatio on tarpeen ainakin aktiivisen inflammaation aikana. Vaikka eosinofiilinen myokardiitti onkin harvinainen, on sen tunnistaminen tärkeää, jotta oikea hoito saadaan aloitettua mahdollisimman varhain. Mikäli akuuttitilanne saadaan hoidetuksi, on potilaiden pitkäaikaisennuste kuitenkin suhteellisen hyvä. Potilaiden hoito kannattaa keskittää yliopistosairaaloihin.
-
(2022)The aim of the study. Subjective time perception is prone to distortions, and one of the factors affecting it is a person's emotional state. Anticipation of unpleasant and threatening situations is of particular importance for coping. Previous research on the relationship between anticipation of unpleasant situations and perceived duration has shown conflicting results. Moreover, the experimental designs have been inadequate. The present study examines the effect of anticipating an unpleasant image and individual anxiety tendency on duration perception. The results are discussed in relation to the attentional gate model, which suggests that the influence of emotionality on perceived duration may be mediated through arousal or attentional allocation. Methods. Subjects (n=39) completed a temporal discrimination task in which the duration of a neutral visual cue stimulus was compared to previously learned short and long comparison durations. The colour of the stimulus indicated whether or not it was followed by an unpleasant image. The experiment consisted of three experimental conditions: (1) an unpleasant image was not anticipated nor presented, (2) an unpleasant image was anticipated but not presented, and (3) an unpleasant image was anticipated and presented. Psychometric functions were generated from the responses to obtain the points of subjective equality. The point refers to a duration that the person cannot distinguish as short or long. The effect of anticipating an unpleasant image and individual self-reported anxiety tendency on the points of subjective equality was analysed using multilevel linear modelling. Results. Anticipation of an unpleasant image led to longer perceived duration. Those reporting more anxiety perceived the duration of the cue stimulus to be longer than those reporting less anxiety. However, anxiety tendency did not moderate the effect of unpleasant image anticipation on perceived duration. Conclusions. Interpreted according to the attentional gate model, the perception of time passing slower is explained by arousal induced by the anticipation of an unpleasant situation, which speeds up the internal clock. In addition, anxious individuals are more aroused during anticipation, which is why they perceive time to pass more slowly than others. The role of attention in the relationship between anticipation of an unpleasant situation and duration perception seems to be more pronounced in situations where the threat is more biologically significant.
-
(2023)Objectives: Executive function skills are essential in goal-directed behaviour. The assessment of these skills has been based on specific performance-based tasks or subjective questionnaires that measure everyday skills. The EPELI method uses gamification elements, and it has been developed to assess children’s goal-directed behaviour. The method includes both a VR and a computer version, both of which may have their individual benefits. Therefore, it is important to understand the differences between the versions. The aim of the current study was to examine irrelevant actions during EPELI and the differences in actions between the two versions as well as between two separate sessions. The hypothesis was that the number of irrelevant actions does not differ between the versions. Furthermore, the correlation between actions during EPELI and executive function skills in everyday life was examined. It was expected that a high score in BRIEF-questionnaire, which measures challenges in everyday executive functions, would be linked to worse task efficiency and more irrelevant actions. Methods: Participants of the current study were 72 typically developing 9-13 years old children. All participants played EPELI with both VR equipment and a computer. On average there were seven months between the sessions. Half of the participants began with the VR version and the other half began with the computer version. Before the meeting the participants’ guardians filled the BRIEF questionnaire. Irrelevant actions were analysed with generalized linear mixed models. The connection of everyday executive functions skills and EPELI were analysed with correlations. Results and Conclusions: As hypothesised there was no difference in the number of irrelevant actions between the EPELI versions. Instead, the session affected the number of irrelevant actions. During the second session, players had more actions on average than during the first session. The questionnaire that was filled before the first session correlated with the task efficacy and irrelevant actions during EPELI. On the contrary, the correlation was insignificant in the second session. In addition, task efficacy during the computer based EPELI correlated with the questionnaire. Regarding the irrelevant actions, VR equipment did not provide additional insight on top of the computer version. These results suggest that both EPELI versions may complement existing assessment methods. However, the change in the number of irrelevant actions between the two sessions as well as the reasons behind the change should be examined further.
-
Epicardial transplantation of atrial appendage micrograft patch salvages myocardium after infarction (2020)Iskeeminen sydänsairaus, toiselta nimeltään sepelvaltimotauti, on suomalainen kansansairaus, joka useista hoitomuodoistaan huolimatta on edelleen maailmanlaajuisesti yleisin yksittäinen kuolinsyy. Sepelvaltimoiden ohitusleikkaus on revaskularisoiva sepelvaltimotaudin kirurginen hoitomuoto, josta on kertynyt jo vuosikymmenien vankka kokemus. Ohitusleikkauksen vaikuttavuutta on pyritty tehostamaan sen yhteydessä annosteltavien soluhoitojen tai kudosteknologian avulla rakennettujen siirteiden avulla . Valitettavasti nämä nk. adjuvanttihoidot ovat kustannuksiltaan ja toteutukseltaan niin raskaita, että niiden kliininen toteutettavuus ja vaikuttavuus ovat jääneet odotetusta. Tutkimuksessa arvioimme sydänlihaksen akuutin hapenpuutteen, eli sydäninfarktin, kokeellisessa mallissa sydämien vauriopinnalle asetettujen pienien eteiskorvakudospalojen toiminnallista, kudosopillista sekä mekanistista vaikuttavuutta. Pienet eteiskorvakekudospalat kerättiin saman hiirilinjan hiiristä, pilkottiin mekaanisesti ja siirrettiin sydämen pinnalle vauriopintaa vasten. Ultraäänitutkimusseurannan perusteella kudospalat tehostivat toiminnallista paranemista alkuvaiheen ensivaurion jälkeen kontrolliryhmiin (lumeoperoitu, pelkkä sydäninfarkti sekä infarkti ja pelkkä paikkamateriaali) nähden. Sydänkudoksen histologiset värjäystutkimukset paljastivat vähentyneen kollageeniarpipitoisuuden, lisääntyneen sydänlihassolujen troponiinipitoisuuden sekä kokonaisuutena ilmeisen sydänlihaksen säilymisen. Anatomisesti kohdennetut proteomiikka-analyysit paljastivat kudospalahoitoon assosioituvien useiden kudosparanemisen kannalta keskeisien biologisten prosessien aktivoitumisia juuri sydämen vaurioalueella vielä viikkojakin vaurion jälkeen. Näitä prosesseja olivat mm. lisääntynyt uudisverisuonitus, sydänlihassolujen jakaantuminen sekä vähentynyt ohjelmoitunut solukuolema. Sydämen pinnalle sydäninfarktin aikana kirurgista paikkamateraalia hyödyntäen asetetut eteiskorvakekudospalat suojaavat sydänlihasta iskeemiseltä vauriolta. Hoitomuodon tulokset ja selkeä toteutusprotokolla tukevat sen kliinistä soveltuvuutta ohitusleikkauksen adjuvanttihoidoksi.
-
(2022)Fakultet: Medicinska fakulteten Utbildningsprogram: Utbildningsprogrammet i medicin Studieinriktning: Medicine licentiat Författare: Sandra Uoti Arbetets titel: Epidemiology and Management of Zenker Diverticulum in a Low-Threshold Single-payer Health Care System Arbetets art: Artikel Månad och år: 12/2021 Sidantal: 27 Nyckelord: Zenkers divertikel; Dysfagi; Epidemiologi Handledare: Ilkka Ilonen, Saana Andersson, Ville Kytö Förvaringsställe: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/34913965/ Övriga uppgifter: Sammandrag: Zenkers divertikel uppstår i gränsen mellan svalget och matstrupen. Vanliga symptom är bland annat dysfagi och regurgitation av födoämnen, samt problem relaterade till aspiration. Enligt nuvarande uppfattning är den enda definitiva vården kirurgisk intervention. Tidigare estimat av Zenkers divertikels epidemiologi baserar sig på små kohortstudier. Bakgrundsmaterialet i forskningen är data samlad i vårdanmälningssystemet (HILMO) under åren 1996–2015. Inkluderade i materialet är vuxna patienter för vilka det i registret förekommer antingen diagnosen Zenkers divertikel, eller för vilka ett ingrepp indicerat för vård av divertikeln undertagits. Studien inkluderade 2736 patienter (medianålder vid diagnos 72.0 [19-106] år; 1278 kvinnor [46.7%]). Incidensen av Zenkers divertikel är 2.9/100 000 personer årligen, något som med liknande precision inte kunnat beskrivas förut. Vården av divertikeln visar sig vara fördelad över flera olika specialiteter och varje upptagningsområden för högspecialiserad vård. Vi upptäckte att det finns markanta skillnader i vårdpraxis mellan såväl operativa specialiteter som upptagningsområden. Flera olika metoder tillämpas i operativa vården av divertikeln. Valet av metod ser ut att bero på patientens ålder, kirurgens specialitet, samt av upptagningsområdet på vilket vården förverkligas. Endast 1044 (38.2%) av patienter undergick operativ, alltså definitiv vård under uppföljningstiden.
-
(2023)Distaalisen reisiluun murtumat ovat erittäin harvinaisia lasten murtumia, joihin liittyy yleisenä komplikaationa kasvulevyyn kehittyvä kasvulukko. Eritoten tällä anatomisella alueella kasvulukosta voi seurata lapselle merkittävää elämänlaadullista haittaa, sillä reisiluun distaalinen kasvulevy käsittää noin 70% koko reisiluun pituuskasvusta. Vammojen harvinaisuuden ja pienten potilassarjojen vuoksi aiheeseen liittyvä kirjallisuus on vähäistä, tilastollisten johtopäätösten tekeminen on haastavaa, eikä yksimielisyyttä kasvulukkoon vaikuttavista riskitekijöistä ole. Tavoitteenamme on tarkastella distaalisen reisiluun kasvulukon kehittymiseen vaikuttavia riskitekijöitä ja luonnehtia näiden harvinaisten murtumien väestöpohjaista epidemiologiaa. Tutkimuksessa käytettiin Kids’ Fracture Tool -rekisteriä, johon on kerätty prospektiivisesti tiedot kaikista lasten murtumista Helsingin alueelta vuodesta 2014 lähtien. Aineistoksi rajautui 70 reisiluun distaalisen kasvulevyn murtuman saanutta alle 16-vuotiasta lasta vuosien 2014-2021 väliseltä ajalta. Murtumat luokiteltiin Peterson-luokituksen mukaisesti. Vähentääksemme tilastollista vääristymää, hyödynsimme DAG-kaaviota sekoittavien muuttujien tunnistamiseksi riskitekijäanalyysissa. Tuloksissa 1/4 (16/70) lapsista kehitti kasvulevyn murtuman jälkitilana kasvulukon, joista kaikki ilmaantuivat vanhemmille lapsille 11-16 vuoden ikäluokassa. Reisiluun distaalisen kasvulevyn murtuman väestöpohjaiseksi ilmaantuvuudeksi määritettiin 6/100 000, ja tätä seuraavan kasvulukon ilmaantuvuudeksi määritettiin 1.3/100 000. Riskitekijä-analyyseissä tilastollisesti merkittäviksi kasvulukkoa ennustaviksi muuttujiksi todettiin yli 10 mm:n dislokaatio ja murtuman korkea vammaenergia, kun taas murtuman hoitolinjaa ei tulkittu itsenäiseksi riskitekijäksi. Tuloksien ja aiemman kirjallisuuden pohjalta voidaan tulkita, että kasvulukon kehittymisriskin kannalta merkittävämmässä asemassa näyttää olevan murtuman vammaenergia ja sitä kuvaava dislokaation suuruus, kuin vamman hoitolinjaus.
-
(2023)Tausta Olkavarren murtumat ovat vammoina verrattain yleisiä ja niitä luokitellaan murtuman sijainnin sekä murtuman morfologian mukaan. Epidemiologiset katsaukset auttavat ymmärtämään vammojen taustalla olevia tekijöitä sekä luovat perustaa tulevaisuuden tutkimustyölle. Toistaiseksi laajoja olkavarren murtumiin kohdistuvia epidemiologisia tutkimuksia on julkaistu vain muutamia. Aineisto ja menetelmät Analysoimme retrospektiivisesti vuosina 2006–2016 Töölön sairaalassa hoidossa olleiden olkavarren murtuman saaneiden aikuispotilaiden sairauskertomukset. Me keräsimme potilastietojärjestelmistä potilaita koskevia taustatietoja ja murtumaan liittyen vammamekanismin ja -ajan, liitännäisvammat sekä laskimme kuolleisuuden vuoden kuluessa vammasta. Löydökset 11 vuoden aikana Töölön sairaalassa hoidettiin 914 potilasta (489 naispotilasta, mediaani-ikä 61,4 vuotta; 425 miespotilasta, mediaani-ikä 50,4 vuotta), joilla oli yhteensä 936 olkavarren murtumaa. Yli 60 % näistä murtumista johtui kaatumisesta samalla tasolla. Potilaiden ikäjakauma oli kaksihuippuinen: eniten murtumia esiintyi iäkkäissä naisissa sekä nuorissa miehissä. Jaoimme olkavarren murtumat 1) tyypillisiin traumaattisiin murtumiin, 2) periproteettisiin sekä 3) patologisiin murtumiin. 872:sta tyypillisestä murtumasta 3,0 % oli avoimia murtumia. Periproteettisia murtumia oli 24 (2,6 %) ja patologisia murtumia 40 (4,3 %). 24 %:lla murtumapotilaista oli liitännäisvammoja, joista yleisin oli primaarinen radiaalihermon halvaus (10 %). Primaarinen radiaalihermon halvaus oli yleisempää distaalisen olkavarren murtumissa sekä korkeaenergisissä vammoissa verrattuna muihin murtumiin. Murtuman jälkeinen ensimmäisen vuoden kuolleisuus oli 9,2 %. Pohdinta Tutkimuksemme mukaan olkavarren murtuma johtuu useimmin kaatumisesta samalla tasolla. Yleisin liitännäisvamma oli primaarinen radiaalihermon halvaus. Toteamamme olkavarren murtumien kaksihuippuinen ikäjakauma on yhdenmukainen aiemman kirjallisuuden kanssa.
-
(2017)Epiduraalianalgesiaa käytetään runsaasti kolorektaalikirurgiassa, sillä sen on ajateltu nopeuttavan potilaan toipumista. Laparoskooppisten leikkausmenetelmien kehittyminen sekä erilaisten ERAS-protokollien hyödyntäminen on vähentänyt potilaiden kokemaa postoperatiivista kipua ja lyhentänyt sairaalahoidon kestoa. Kirjallisuuskatsauksessa selvitetään epiduraalianalgesian hyötyjä aikuispotilaiden kivunhoidossa laparoskooppisen kolorektaalikirurgian yhteydessä. Katsaukseen on otettu mukaan yhdeksän satunnaistettua alkuperäistutkimusta vuosilta 1999–2015, jotka on valittu mukaan tietokantahaun perusteella sekä artikkeleihin tutustumisen jälkeen. Tutkimuksista saatujen tulosten perusteella epiduraalianalgesia tarjoaa tehokkaan kivunlievityksen, mutta ei lyhennä sairaalahoidon kestoa. Sen haitat, kuten hypotensio ja virtsaretentio, voivat jopa hidastaa potilaan toipumista. Leikkausmenetelmien muuttuessa vähemmän kajoaviksi epiduraalianalgesian hyödyt voivat jäädä vähäisiksi, jolloin muilla kivunhoitomenetelmillä voidaan päästä yhtä hyviin tuloksiin.
-
(2015)Tässä työssä tutkittiin Ictal-Interictal SPECT Analyzed by SPM (ISAS)-menetelmän käyttöä epileptogeenisen alueen paikantamisessa. Kohtauksen aikana epileptogeenisellä alueella esiintyy usein hyperperfuusiota, jota voidaan tutkia SPECT-kuvantamisella. Kuvaamalla epileptisen kohtauksen aikainen perfuusiotilanne ja vertaamalla sitä normaaliin tilanteeseen muodostetaan erotuskuva, jonka perusteella voidaan paikallistaa kohtauksen aikaisia hyperperfuusioalueita. Erotuskuvassa voi näkyä alueita, joilla on tyypillisesti suuria perfuusiovaihteluita myös terveillä ihmisillä. ISAS-menetelmässä potilaan erotuskuvaa verrataan normaaliaineiston perfuusiovaihteluihin tilastollisilla menetelmillä ja pyritään löytämään ne hyperperfuusioalueet, jotka eivät todennäköisesti selity normaalivaihtelulla. Tässä työssä ISAS-menetelmää sovellettiin potilasaineistoon, jolle oli olemassa Isotooppiyksikön nykyisten käytäntöjen mukaan erotuskuvan perusteella laadittu lääkärinlausunto. ISAS-menetelmän osoittamaa epileptogeenistä aluetta verrattiin lausunnon osoittamaan paikkaan. Koska kummankaan menetelmän osoittamaa paikkaa ei varmuudella voida todeta epileptogeeniseksi alueeksi ilman leikkausta, ei menetelmien paremmuudesta voitu tehdä johtopäätöksiä. Noin puolessa tutkituista tapauksista menetelmät osoittivat samalle alueelle. Epileptogeenisen alueen paikantaminen on haastava tehtävä ja mahdollisimman varman paikannuksen saamiseksi tulee käyttää useita eri menetelmiä. Näin ollen on perusteltua käyttää ISAS-menetelmää yhtenä menetelmänä muiden joukossa.
-
(2012)Suun levyepiteelikarsinooma edustaa yli 90% suun ja nielun pahanlaatuisista tuumoreista. Yleisimmät esiintymispaikat ovat huuli, kieli, ikenet, suulaki ja suunpohja. Suusyövän viisivuotisennuste on 67.7%, mutta se vaihtelee eri syöpätyyppien kesken. Suusyöpää pidetään elintapasyöpänä, jonka merkittävimpiä riskitekijöitä ovat tupakka, alkoholi, papilloomavirus ja UV-säteily. Syöpää ajatellaan edeltävän esiasteet, dysplasiat, jotka jaetaan lievään, kohtalaiseen ja vahvaan. Tutkimuksessamme oli tarkoitus selvittää kasvainmerkkiaineiden (bmi-1, snail, c-myc, tenascin, syndecan-1 ja syndecan-2) ilmenemistä limakalvomuutoksissa dysplasioista syöpään. Vertailimme aineistoa kahdessa ryhmässä; maligneja versus benignejä sekä invasiivisia versus ei-invasiivisia muutoksia. Sytoplasmisen snailin esiintyminen epiteelissä oli voimakkaampaa maligneissa muutoksissa verrattuna benigneihin (p=0,05). Snail näyttäisi ennustavan epiteelimuutoksen invasiivista potentiaalia. Syndecan-2:n tumailmentyminen epiteelissä oli runsaampaa benigneissä muutoksissa verrattuna maligneihin (p<0,000) ja ei-invasiiviisissa verrattuna invasiivisiin (p<0,000). Kuitenkin tyvisolujen tumissa syndecan-2 ilmentyi runsaampana maligneissa kuin benigneissä muutoksissa (p=0,006). Syndecan-2:n aktiivisuudesta tai tarkasta toimintamallista ei ole selkeitä tutkimuksia, joskin voimme spekuloida syndecan-2:n aktivoituessaan muuttuvan sytoplasmiseksi. Leikkeitä tutkittaessa sen ilmentyminen invasiivisissa osissa vaikutti muuttuvan tumasta sytoplasmaan.
-
(2018)Objectives Attitudes towards natural products are remarkably positive considering the limited evidence for their benefits . Our current understanding of these attitudes is mainly limited to studies of demographic factors and reasons for consumption. Research on the cognitive, affective and motivational factors underlying the attitudes is scant. In this study, the relation of the following cognitive and affective-motivational factors to attitudes towards natural food and cosmetics was examined: intuitive thinking (REIm), analytical thinking (REIm, CRT), open-minded cognition (OMC-G), belief in health myths, modern health worries (MHW), disgust sensitivity, avoidance motivation (BIS) and approach motivation (BAS). Methods A browser-based survey (application: E-lomake) was distributed online and self-administered on a personal device. The 317 participants were aged 16–71 years, and 74.4% were women. The participants reported their attitudes by means of a semantic-differential evaluation of natural food and cosmetics, and an estimate of their use of these products. Various self -report scales and tasks were used to assess cognitive and affective-motivational factors. The factors were used to predict semantic-differential evaluation with linear regression and product use with ordinal regression, controlling for age, gender, education and diet. Results and conclusions Modern health worries and intuitive thinking were the best predictors of positive attitudes towards natural food and cosmetics; for the other factors, only sporadic, weaker associations were observed. Based on these results, the appeal of natural products can be partly explained by a tendency to trust intuitions and feelings when evaluating products, and appraisals of health risks in the production of food and cosmetics. Both the general style of cognitive processing and the emotions and motives affecting it are important for understanding the psychological background of attitudes towards natural products.
-
(2023)Enhanced Recovery After Surgery (ERAS) -hoitoprotokollan on todettu useilla kirurgisilla erikoisaloilla olevan yhteydessä lyhyempiin sairaalahoitojaksoihin sekä komplikaatioiden ja readmissioiden pienempään määrään. Tutkimusnäyttö ERAS-hoitoprotokollan vaikutuksista tyräleikkauspotilailla on vielä vähäistä eikä saatavilla ole kansainvälistä ohjetta ERAS-hoitoprotokollan käytöstä näillä potilailla. Tutkimuksemme tarkoituksena oli tutkia ERAS-hoitoprotokollan vaikutusta sairaalahoitoaikaan, mobilisoitumiseen, opioidien tarpeeseen sekä komplikaatioiden ja readmissioiden määrään avoimesti leikatuilla ventraaliherniapotilailla. Tutkimus toteutettiin yhden keskuksen retrospektiivisena rekisteritutkimuksena. Elektiivisten tyräpotilaiden ERAS-protokolla otettiin käyttöön HUS Jorvin sairaalassa vuoden 2022 alussa ja interventioryhmään otettiin kaikki tämän jälkeen avoimesti leikatut ventraaliherniapotilaat. Kontrolliryhmän muodostivat vastaavan toimenpiteen läpikäyneet potilaat vuosilta 2020–2021. Voimalaskelman perusteella tutkimukseen tarvitaan 70 potilasta sekä interventio- että kontrolliryhmiin. Tutkielmassa esitellään tutkimuksen välianalyysin tulokset, kun puolet potilaista on kerätty ja analysoitu. Jatkuvien muuttujien vertailussa käytettiin Mann-Whitney-U-testiä ja kategoristen muuttujien vertailussa Fisherin tarkkaa testiä. Yhteensä 70 potilasta analysoitiin, 35 interventioryhmän potilasta ja 35 kontrolliryhmästä. Analyysin ulkopuolelle jätettiin potilaat, joilla oli suuri, preoperatiivisesti Botox- tai pneumoperitoneum-hoitoa vaatinut tyrä (n=21). Lopulliseen analyysiin otettiin 20 interventioryhmän potilasta ja 29 kontrolliryhmän potilasta. Demografiassa ei todettu ryhmien välillä eroja. Sairaalahoitoajan todettiin lyhentyvän merkitsevästi ERAS-protokollan mukaisesti hoidetuilla potilailla (mean 1.55 vs 2.45, p=0.018) ilman komplikaatioiden tai readmissioiden lisääntymistä. ERAS-protokollan myötä potilaat mobilisoituivat postoperatiivisesti merkitsevästi paremmin jo toimenpidepäivänä (90 % vs 62 %, p=0.029) ja interventioryhmässä merkitsevästi useammalla kivunhoito oli ensimmäisenä postoperatiivisena päivänä riittävää ilman opioideja (65 % vs 35 %, p=0.035) ERAS-protokollasta on hyötyä avoimesti leikattujen ventraaliherniapotilaiden toipumisessa. Potilaan mobilisoituvat paremmin, tarvitsevat vähemmän opiaatteja ja sairaalahoitoaika lyhenee merkitsevästi.
-
(2022)Tausta Perioperatiivisen hoidon kehittämisen tärkeimpiä tavoitteita ovat leikkauksen jälkeisen osastojakson lyheneminen, leikkaukseen liittyvien komplikaatioiden väheneminen, alhaisemmat hoidosta aiheutuvat kustannukset ja syöpäpotilaita hoidettaessa parempi onkologinen hoitotulos. ERAS (Enhanced Recovery After Surgery) on protokolla näyttöön perustuvista, multimodaalisista pre-, peri- ja postoperatiivisista toimintamalleista, joiden tavoitteena on optimoida potilaan perioperatiivinen hoito. Viimeisin ERAS-suositus paksusuolikirurgisen potilaan hoidosta julkaistiin 2018 ja se koostuu 24 osatekijästä. Aiemmat tutkimukset ovat keskittyneet yksittäisten ERAS-osatekijöiden roolin selvittämiseen, mutta selvää näyttöä tekijöistä, jotka ennustaisivat protokollan epäonnistumista kokonaisuutena ei ole. Myös ERAS-ohjelman mukaisesti hoidetun paksusuolikirurgisen potilaan komplikaatioriskin ennustaminen on toistaiseksi vaikeaa, sillä käyttökelpoisten algoritmien kehittäminen on työlästä. Aineisto ja menetelmät Helsingin yliopistollisen keskussairaalan vatsakeskukseen kuuluvassa Jorvin sairaalassa suoritetaan vuosittain noin 500 paksusuoliresektiota. 2017 Jorviin perustettiin moniammatillinen ERAS-työryhmä ja sen laatima päivitetty paksusuolikirurgisen potilaan ERAS-protokolla otettiin käyttöön. Kävimme retrospektiivisesti läpi kaikkien (N=969) kesäkuun 2017 ja kesäkuun 2019 välillä elektiivisesti leikattujen yli 18-vuotiaiden paksusuoliresektio potilaiden potilaskertomustekstit. Löydökset ja pohdinta Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää retrospektiivisesti kerätyn aineiston pohjalta ERAS-protokollan toteutumattomuutta ja heikkoa komplianssia ennustavia tekijöitä elektiivisillä paksusuolileikkauspotilailla. Lisäksi selvitimme leikkauksen jälkeistä suolilamaa ja suolisauman pettämistä ennustavia tekijöitä. Nykyiset perioperatiivista mortaliteettia ja morbiditeettia ennustavat riskilaskurit ovat osoittautuneet epätarkoiksi ja yliarvioivat paksusuolikirurgiaan liittyviä riskejä. Tuoreen tutkimustiedon kerääminen hoitojen kehittyessä on keskeistä, jotta hoitoon liittyvät päätökset voidaan tehdä tuoreimman tiedon pohjalta. Aiemman kirjallisuuden pohjalta tiedetään yli 70 % ERAS-komplianssin liittyvän pienempään komplikaatioriskiin ja lyhyempään leikkauksen jälkeiseen sairaalahoitojaksoon, joten käytimme tätä raja-arvona onnistuneelle ERAS ohjelman toteutumiselle. Tutkimuksemme varsinaiset tulokset esitellään tarkemmin virallisessa tutkielmassa.
-
(2021)Erbin pareesi on synnytyksessä tapahtuva olkahermopunosvaurio. Vamma voi olla olkahermopunoksen venymä tai vakavimmillaan sen repeytyminen selkäytimestä. Tutkielman tavoitteena oli tarkastella, mitkä odottavan äidin taustatekijät vaikuttavat syntyvän lapsen riskiin saada Erbin pareesi. Lisäksi tutkimuksessa verrattiin pysyviä Erbin pareeseja ohimeneviin Erbin pareeseihin ja selvitettiin, voiko Erbin pareesin vaikeusastetta ennustaa riskitekijöiden pohjalta. Tutkimusaineisto kerättiin etsimällä THL:n syntymärekisteriaineistosta ja hoitoilmoitusrekisteristä vuosien 2006–2012 aikana HUS:n alueella synnytyksen yhteydessä havaitut Erbin pareesit. Lisäksi kerättiin verrokkiaineisto, ja Erbin pareesille altistavia tekijöitä analysoitiin kerättyjä aineistoja vertailemalla. Äidin korkeampi lähtö-BMI, diabetes, imukupin käyttö synnytyksessä ja lapsen korkea syntymäpaino nousivat tässä tutkimuksessa merkittävimmiksi altistaviksi riskitekijöiksi Erbin pareesille. Erbin pareesin vaikeusasteen ennustamiseen ei löytynyt tilastollisesti merkitseviä riskitekijöitä
-
(2020)Bone marrow failure (BMF) is a condition where the bone marrow fails to produce enough functional blood cells leading to peripheral blood cytopenias. Inherited BMF is often a consequence of germline mutations in DNA repair pathway, telomere maintenance, or ribosome biogenesis -related genes and results in up to 20-40% risk of developing a hematological malignancy. Recently, biallelic germline mutations in the gene ERCC6L2 have been identified to cause inherited BMF leading to the accumulation of somatic TP53 mutations and acute myeloid leukemia (AML M6) with dire prognosis. ERCC6L2 is a DNA repair protein that has also been indicated in mitochondrial function. The aim of this thesis was to study the ERCC6L2 protein expression and cellular metabolism in ERCC6L2-derived BMF. The metabolic profile in ERCC6L2-derived BMF was studied in patient-derived fibroblasts using a Seahorse XFe96 Analyzer. The oxygen consumption rate (OCR) and extracellular acidification rate (ECAR) were measured at multiple time steps when cells were in standard cell culture (10mM) glucose concentration or low (1mM) glucose concentration. The protein expression was studied in fibroblasts and peripheral blood mononuclear cells (PBMCs) with immunofluorescence assay and Western blotting. The results of this thesis demonstrate a differential metabolic profile in the patient-derived cells. In normal glucose, they thrive exhibiting a higher basal OCR, ATP-related respiration, mitochondrial reserve capacity, and maximal respiratory capacity compared to the control. Contrarily, in low glucose the patient-derived cells struggle and show a lower basal OCR, ATP-related respiration, reserve capacity, and maximal respiratory capacity than the control implying decreased substrate availability in the mitochondrial respiratory chain or mitochondrial dysfunction. Immunofluorescence assay suggests that ERCC6L2 is expressed in the patient-derived cells supporting truncating mutations observed in RNA sequencing. In order to improve the treatment and clinical outcomes in inherited BMF, understanding the role of altered mitochondrial metabolism in ERCC6L2-derived BMF and its progression to AML M6 calls for further studies.
Now showing items 470-489 of 2545