Browsing by Title

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa lisää tietoa parodontiitin ja ubikinonin välisestä yhteydestä. Parodontiitti on merkittävä kansansairaus ja lisätieto sen luonteesta ja hoitokeinoista on tärkeää. Ubikinoni on solujen mitokondrioissa esiintyvä molekyyli, jolla on merkittävä rooli soluhengityksessä. Tutkimuksen tarkoituksena oli vastata seuraavaan kysymykseen: Onko parodontiitilla ja ubikinonin määrällä yhteyttä? Aihetta lähestyttiin kattavalla kirjallisuuskatsauksella ja tutkimalla tilastotieteellisesti veren ubikinonipitoisuutta ja seerumin parodontiittipatogeenivasta-aineita. Tutkimuksessa ei havaittu selvää yhteyttä parodontiitiin viittaavien vasta-aineiden ja ubikinonin välillä. Tutkimustulos tuo merkittävää uutta tutkimustietoa, koska se kyseenalaistaa 70- ja 80-luvun tulokset, joiden mukaan ubikinonilla ja parodontiitilla on yhteys.

Vaikka väkivaltaa ja sen uhkaa esiintyy suun terveydenhuollossa säännöllisesti, ilmiötä on tutkittu vähän. Tutkimus pyrki selvittämään potilaan tai saattajan työntekijään kohdistamia väkivallan muotoja, väkivaltatilanteisiin myötävaikuttaneita tekijöitä, vaaratapahtumailmoituksista seuranneita jatkotoimenpiteitä sekä eri raportointimenetelmien tuottaman tiedon eroja. Aineisto koostui Helsingin kaupungin suun terveydenhuollon henkilöstön ilmoittamista, potilaan tai hänen saattajansa aiheuttamista uhka- ja väkivaltatilanteista, jotka oli raportoitu Työsuojelupakki- ja HaiPro-järjestelmiin vuosina 2018–2022, vuoden 2021 Helsingin kaupungin sisäisessä Fiilari-kyselyssä sekä vuosien 2018, 2020 ja 2022 Kunta10-kyselyissä. Työsuojelupakista ja HaiProsta poimittiin tietoja tapahtuman luonteen, kontekstin, tapahtumapaikan, myötävaikuttaneiden tekijöiden sekä jatkotoimenpiteiden osalta. Aineiston analysointiin käytettiin SPSS-ohjelmistoa. Henkilöstökyselyiden perusteella jopa joka kolmas suun terveydenhuollon henkilökunnasta oli kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa potilaiden tai heidän saattajiensa taholta. Kyselyihin verrattuna vain murto-osa uhka- ja väkivaltatilanteista ilmoitettiin vaaratapahtumien raportointijärjestelmiin. Kaikissa raportointikanavissa ilmoitettiin enemmän henkisestä kuin fyysisestä väkivallasta. Uhka- tai väkivaltatilanteeseen myötävaikuttaneina tekijöinä ilmoituksissa yleisimmin toistuivat tekijän etninen tausta tai kielimuuri sekä henkilöstön välisen tiedonkulun puutteet. Jatkotoimenpide-ehdotuksena toistui tyypillisimmin keskustelu tapahtuneesta sekä toimintamallien kertaaminen jälkikäteen kahdenvälisesti tai laajemmin työyhteisössä. Työsuojelupakista ja HaiProsta saadut aineistot olivat avovastausosioiden vuoksi yksityiskohtaisempia verrattuna Fiilari- ja Kunta10-kyselyjen aineistoihin, jotka painottuivat enemmänkin suurten massojen tavoittamiseen ja työhyvinvoinnin kokonaiskuvan kartoittamiseen. Jatkossa huomiota tulisi erityisesti kiinnittää henkilöstön turvallisuus- ja vuorovaikutusosaamiseen, tilanteiden aktiivisempaan raportoimiseen sekä raportoinnin pohjalta tehtäviin kehittämistoimiin, toimivaan tiedonkulkuun ja tilanteissa mukana olleiden työntekijöiden palautumisen turvaamiseen. Jatkotutkimusta tarvitaan, jotta tilanteista ja niiden pitkäaikaisvaikutuksista saataisiin laajemmin tietoa.

Ulkomailla syntyneiden henkilöiden osuus Suomen väestöstä on kasvanut joka vuosi 2000-luvulla. Terveydenhuoltojärjestelmä ja elintavat eroavat usein maissa, joista ulkomailla syntyneet henkilöt tulevat Suomeen. Jokaisen hammaslääkärin on hyödyllistä tietää heidän suunterveydestään ja siihen johtavista syistä, jotta kaikkia potilaita voidaan hoitaa tasa-arvoisesti. Syventävässä tutkielmassa hyödynnettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Maamu-aineistoa vuodelta 2011. Maamu-aineisto koostuu Suomessa asuville venäläis-, somalialais- ja kurditaustaisille henkilöille tehdyistä haastatteluista ja terveystutkimuksista (n = 1846). Verrokkiaineistona käytettiin THL:n Terveys 2011 –tutkimusta (n = 1459) rajattuna Maamu-aineiston paikkakuntiin ja ikäryhmiin. Suunterveyden muuttujista valittiin tarkasteltaviksi koettu hampaiden kunto, hammasvaivojen esiintyminen, omahoitotottumukset, hammaslääkärikäynnit ja hampaiden lukumäärä. Elintapamuuttujista valittiin alkoholin käyttö, tupakointi sekä kasvisten ja hedelmien kulutus. Koettu suunterveys oli heikompi ulkomailla syntyneillä henkilöillä kuin koko Suomen väestössä keskimäärin ja lisäksi ulkomailla syntyneet kävivät harvemmin säännöllisissä hammastarkastuksissa. Epäedulliset elintavat olivat yhteydessä heikompaan koettuun suunterveyteen sekä harvempiin hammastarkastuksiin venäläis- ja kurditaustaisilla. Somalialaistaustaisilla ei pienten ryhmäkokojen takia voitu tarkastella elintapojen yhteyttä suunterveyteen. Tulevissa tutkimuksissa olisi hyvä tarkastella somalialaistaustaisten muita kuin tässä tutkimuksessa tarkasteltuja elintapamuuttujia, jotta saataisiin tietoa myös heidän elintapojensa yhteydestä suunterveyteen. Epäedulliset elintavat ja keskimääräistä heikompi suunterveys näyttävät kasaantuvan samoille yksilöille taustasta riippumatta. Koska ulkomailla syntyneet henkilöt käyvät koko väestöön verrattuna harvemmin hammastarkastuksissa, heidän ennaltaehkäisevään hoitoonsa tulisi kiinnittää erityistä huomiota suunterveydenhuollossa.

Ihmisen uloshengitysilman hiilidioksidin hiilen ja hapen isotooppijakauma riippuu monien biologisten prosessien yhteisvaikutuksesta. Ihmisen energia-aineenvaihdunta tuottaa hiilidioksidia, joka siirtyy verenkierrossa keuhkoihin ja poistuu uloshengityksen mukana. Energiaksi käytettävän ravintoaineen alkuperä vaikuttaa sen sisältämien hiilen ja hapen atomien erimassaisten isotooppien jakaumaan, joka heijastuu hiilidioksidin isotooppijakaumaan yhdessä ravinnossa ja juomassa saadun veden ja sisään hengitettävän ilman kanssa. Elimistön aineenvaihdunnan tila ja sairaudet voivat vaikuttaa uloshengitysilman isotooppijakaumaan. Tässä tutkimuksessa mittasimme uloshengitetyn hiilidioksidin isotooppijakaumia vapaaehtoisilta tutkimushenkilöiltä korkean tarkkuuden optisella isotooppispektrometrillä (OIRS). Arvoja analysoitiin suhteessa henkilöiden terveystietoihin ja laboratoriotuloksiin. Tutkimus osoittaa, että loppuvaiheen diabeteksen munuaistautia sairastavien hemodialyysihoitoa saavien henkilöiden uloshengittämän hiilidioksidin 18O/16O -isotooppisuhde on tilastollisesti merkitsevästi matalampi kuin kontrollihenkilöillä. Tämä tarkoittaa sitä, että toistaiseksi tuntemattomasta syystä näiden henkilöiden elimistöstä poistuu poikkeavan paljon hapen yleisintä isotooppia raskaampaa isotooppia tai heidän elimistönsä ottaa sitä vähemmän vastaan ympäristöstä. Tämän löydöksen merkitys munuaistaudin kehittymisessä ei ole vielä tiedossa, vaan lisää tutkimusta tarvitaan.

Ultraäänikuvantamisen lääketieteellinen käyttö lisääntyy jatkuvasti tarvittavan laitteiston ja sen saatavuuden kehittymisen myötä. Aiemmissa tutkimuksissa lääketieteellisen kuvantamisen integrointi anatomian opetukseen on havaittu monin tavoin hyödylliseksi. Se asettaa opiskelun kliiniseen viitekehykseen, voi parantaa ymmärrystä rakenteiden keskinäisestä suhteesta ja lisätä kiinnostusta anatomian opiskelua kohtaan. Helsingin lääketieteellisessä tiedekunnassa liitettiin vuonna 2014 ultraäänitutkimukseen perustuva harjoitus osaksi ensimmäisen opiskeluvuoden elävän anatomian opetusta. Tutkimuksessa selvitettiin kyselyllä opiskelijoiden kokemuksia opetuksesta. 203 opiskelijasta 172 vastasi kyselyyn helmikuun 2017 aikana. Lähes kaikki pitivät opetusta hyödyllisenä (94%), kiinnostusta lisäävänä (93%) ja toivoivat radiologiaa hyödynnettävän anatomian opetuksessa aiempaa enemmän (91%). Vastanneista 79% koki integroidun ultraääniopetuksen tukevan oppimista. Erityisesti opetuksesta vaikuttivat hyötyvän aktiivisia opetusmenetelmiä suosivat opiskelijat. Tutkimuksen perusteella ultraääniharjoitus vaikuttaa olevan hyödyllinen lisä anatomian perusopetukseen. Se voi lisätä opiskelumotivaatiota ja innostaa anatomian opiskeluun havainnollistamalla sen tärkeyttä kliinisessä viitekehyksessä. Jatkossa tulisi perehdytystä kehittää edelleen ja harkita opetusmenetelmän tutkimista todellista oppimista kuvaavin mittarein.

Vatsa-aortan aneurysma korjataan nykyään yleensä suonensisäisellä tekniikalla. Jos potilaan aneurysman ja aortan anatomia eivät sovi suonensisäiselle toimenpiteelle, harkitaan avoleikkausta. Suonensisäisessä korjauksessa aneurysma eristetään verenkierron ulkopuolelle stenttiproteesin avulla, joka viedään aorttaan perkutaanisesti nivusvaltimoiden kautta. Endovaskulaarinen hoito edellyttää myös sitä, että valtimoissa ei ole merkittävää kalkkista ahtaumaa tai mutkaisuutta, joka estäisi stentin kulun aorttaan. Femoraalisuonten sulkulaitteiden käyttö suonensisäisten aneurysman korjausleikkauksissa vähentää komplikaatioiden ilmenemistä, vähentää aikaa hemostaasiin, sekä mahdollistaa aikaisemman potilaan mobilisaation toimenpiteen jälkeen. Sulkulaitteiden asennukseen liittyy kuitenkin komplikaatioriskejä. Tavallisimmat komplikaatiot ovat vuoto, verenpurkauman kehittyminen, pseudoaneurysma ja suonen tukkiutuminen. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu MANTA-sulkulaitteella olevan pienempi komplikaatioriski verrattuna ProGlide-sulkulaitteeseen. Tämä tutkimus tehtiin kuitenkin aikana jolloin sulkulaitteita ei asennettu ultraääniohjatusti. Tämän retrospektiivisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, vaikuttaako ultraäänilaitteen käyttö ProGlide-sulkulaitteen komplikaatioriskiin. Tutkimuksen aineisto koostui 2.1.2017-9.2.2022 välisenä aikana kerättyyn aineistoon HUSpotilastietojärjestelmästä. Potilaiden tapahtumia seurattiin toimenpiteestä kotiutumiseen koko sairaalaolon ajan. Kaikissa toimenpiteissä oli käytössä ultraäänilaite sulkulaitteen asennusvaiheessa. Lopullinen potilasaineisto koostui 637 potilaasta, joista 12 peruuntui sairastumisen vuoksi. Hoidettuja nivusia oli kokonaisuudessaan 1235, joista 1046 elektiivisiä, 129 stabiileja aneurysman ruptuuroita ja 60 epästabiileja aneurysman ruptuuroita. ProGlide-sulkulaitetta käytettiin elektiivisissä toimenpiteissä 973 kertaa, stabiileissa ruptuuroissa 119 kertaa ja epästabiileissa 32 kertaa. MANTA-sulkulaitetta käytettiin yhteensä 37 kertaa, Angioseal-sulkulaitetta 37 kertaa, suoraan avotoimenpiteeseen ilman sulkulaitteita päädyttiin 33 kertaa. ProGlide vaihdettiin toiseen sulkulaitteeseen 19 kertaa sekä konvertoitiin avoleikkaukseen 30 kertaa. Primaari päätetapahtuma on onnistunut sulkulaitteen käyttö ilman vaihtoa toiseen sulkulaitteeseen tai avoleikkaukseen. Sekundaari päätetapahtuma on femoraalisuonten jälkikorjausten määrä ja akuutin raajaiskemian tai infektion insidenssi toimenpiteen jälkeen. ProGlide-sulkulaittetta käytettiin ilman komplikaatioita elektiivisesti 936 kertaa (96,20%), stabiileissa RAAA-potilaissa 111 kertaa (93,28%), epästabiileissa RAAA-potilaissa 28 kertaa (87,50%). Tutkimuksen päätelmänä on, että ProGlide sulkulaite on turvallinen ja tehokas väline nivuspunktioiden sulkemiseen aortan aneurysmien hoidossa silloin, kun punktion yhteydessä käytetään ultraääniohjausta. Lisäksi todettiin että instabiileilla aneurysmaruptuuroilla sukulaitetta ei aina voida asentaa ennen aortan sulkupallon asennusta.

MELAS syndrome is a multi-organ disorder with a wide range of clinical manifestations, including hearing loss, cardiomyopathy, retinopathy, and stroke-like events. It can also be associated with type 2 diabetes. Eighty per cent of MELAS Syndrome cases have a 3243A>G mutation in the MTTL1 gene, which codes for tRNA (Leu-UUR). Although the exact cause of MELAS syndrome remains unknown, microvascular angiopathy and endothelial dysfunction, which result in reduced microvascular perfusion, are assumed to have a role in the reported phenotype. Yet, it is unclear how important this depicted angiopathy is in general and how it relates to the disease-specific stroke-like episodes in particular. In this thesis, I employed MELAS-patient-derived human induced pluripotent stem cell (hiPSC)-derived endothelial cells (EC) under flow as a disease model to investigate the possibility of an altered endothelial cell phenotype or function that could account for the disease phenotype. I used hiPSCs from healthy controls and patient-derived iPS-cell lines from MELAS patients with the 3243A>G mutation with different levels of heteroplasmy in all the experiments. Transcriptional patterns reflecting the flow response were observed, demonstrating that the MELAS hiPSC-EC cells respond to a flow stimulus. In the high-heteroplasmy cell lines, there was a significant downregulation of genes related to one carbon folate metabolism and serine biosynthesis, especially in response to flow, and these changes were also indicated in basal conditions. This is interesting as the same metabolic pathways have been shown dysregulated in other mitochondrial diseases. This study showed no appreciable difference in the mitochondrial oxygen respiration rate between MELAS-patient and control hiPSC-EC. These findings could link the disease phenotype to this web of pathways and explain the mechanism underlying the pathophysiology of MELAS syndrome.

Uniongelmat ovat erittäin yleisiä työikäisen väestön keskuudessa. Unettomuus, univaje, uniapnea ja uni-valverytmin häiriöt lisäävät ja pidentävät sairauspoissaoloja ja työkyvyttömyyseläkkeitä, ovat myötävaikuttamassa usean sairauden syntyyn sekä altistavat työ- ja vapaa-ajan tapaturmille erityisesti moottoriajoneuvoa kuljettaessa. Tavoitteena on tarkastella uniongelmien aiheuttamia terveyshaittoja, niistä aiheutuvia uhkia työkyvylle sekä sitä, millä keinoin työterveyshuollossa voidaan arvioida ja hoitaa potilaan uniongelmia. Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin lääketieteellistä tietoa sekä kotimaisista että kansainvälisistä julkaisuista. Muina lähteinä käytettiin työterveyshuollon erikoislääkärien haastatteluja sekä kotimaisia tilastoja sairauspoissaoloista ja työkyvyttömyyseläkkeistä. Tutkimustietoa aiheesta on runsaasti, minkä vuoksi aiheesta on rajattu pois esimerkiksi unettomuuden lääkkeelliset hoidot. Tutkielma keskittyy uniongelmien hoidon osalta työterveyshuollon käytettävissä oleviin lääkkeettömiin hoitokeinoihin. Tutkielma kokoaa tietoa erityisesti univajeen, unettomuuden ja uniapnean aiheuttamista terveyshaitoista, näiden diagnostiikasta ja hoidosta. Terveyshaitat ovat moninaisia ja tärkeimmät niistä ovat vaikutukset mielenterveyteen, sydän- ja verisuonitauteihin, aineenvaihduntaan ja tuki- ja liikuntaelinsairauksiin. Edellä mainituista terveyshaitoista voi aiheutua työkyvyttömyyttä sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden muodossa. Eläketurvakeskuksen ja KELAn tilastojen avulla käydään läpi sairauspoissaoloja ja työkyvyttömyyseläkkeitä liittyen edellä mainittuihin terveyshaittoihin. Uneen liittyvien ongelmien syy-yhteydestä sairauksien syntyyn ei ole tilastoja. Tutkielmassa esitetään erilaisia uneen liittyvien ongelmien ehkäisy- ja hoitokeinoja työterveyshuollossa. Tutkielman avulla korostetaan unen arvioimisen ja uniongelmien hoidon tärkeyttä työterveyshuollossa.

Alle vuoden ikäisten lasten unen merkitystä painon kehitykseen ei ole juuri tutkittu. Aikuisilla ja myöhemmin lapsuudessa lyhytaikainen uni on tutkimusten mukaan selvästi yhteydessä lihavuuden riskin kasvuun. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan 3 ja 8 kuukauden ikäisten lasten unen pituuden merkitystä painon ja pituuden kehitykseen. Oletuksena on, että vähäinen unen kesto lisää painoa tässä ikäluokassa. Tutkimus perustuu syntymäkohorttiaineistoon, johon kuuluvat perheet ovat vastanneet kyselylomakkeisiin ennen lapsen syntymää, 3 kuukauden ja 8 kuukauden iässä. Tulokset perustuvat SPSS tilasto-ohjelmalla tehtyihin parittaisiin vertailuihin ja tilastolliseen malliin. Tulosten mukaan 3 kuukauden iässä lyhytuniset ovat keskimäärin laihempia kuin pitkäuniset. 8 kuukauden iässä suuntaus muuttuu osin päinvastaiseksi eli lyhytuniset ovat keskimäärin hiukan painavampia, mikä osin tukee tutkimus hypoteesia. Tuloksista voi päätellä, että 8 kk iässä lyhytunisten riski lihavuudelle myöhemmässä iässä on kasvanut. Jatkossa tulisi tarkastella unihäiriöiden merkitystä unen kestoon ja alle kaksi vuotiaan unen pituuden merkitystä painon kehitykseen sekä huomioida myös muita sekoittavia tekijöitä.

Background: Common variable immunodeficiency (CVID) is the most common primary immunodeficiency. Prevalence varies greatly between countries and studies. Most diagnostic criteria include hypogammaglobulinemia and impaired vaccine response. Aim: To evaluate the minimum prevalence as well as the clinical and immunological phenotypes of CVID in Southern Finland. Methods: We performed a cross-sectional study to assess all adult CVID patients followed-up in three hospital districts in Southern and South-Eastern Finland between April 2007 and August 2015. CVID diagnosis was based, with a minor modification, on the ESID/PAGID criteria for primary CVID. Antipolysaccharide responses to Pneumovax® were defined as impaired only if 50% or more of the serotypes did not reach a level of 0.35 μg/mL after vaccination. We further characterized the patients’ B cell phenotypes and complications associated with CVID. Results: In total, nine patients were excluded due to potential secondary causes before diagnosis. ESID/PAGID criteria were met by 132 patients (males 52%), of whom 106 had “probable” and 26 “possible CVID”. Based on the population statistics in the three hospital districts, the minimum adult prevalence per 100 000 inhabitants in Finland for all CVID (“probable CVID”, respectively) patients was 6.9 (5.5). In the highest prevalence district (Helsinki and Uusimaa), the prevalence was 7.7 (6.1). CVID patients suffer from frequent complications. Ten patients died during follow up. Of probable CVID patients, 73% had more than one clinical phenotype. Intriguingly, gradual B cell loss from peripheral blood during follow up was seen in as many as 16% of “probable CVID” patients. Patients with possible CVID displayed somewhat milder clinical and laboratory phenotypes than probable CVID patients. We also confirm that large granular lymphocyte lymphoproliferation is a CVID-associated complication. Conclusion: The prevalence of CVID in Finland appears the highest recorded, likely reflecting the genetic isolation and potential founder effects in the Finnish population. Studies to discover potential gene variants responsible for the high prevalence in Finland thus seem warranted. Increased awareness of CVID among physicians would likely lead to earlier diagnosis and improved quality of care.