Browsing by department "Institute of Clinical Medicine"
Now showing items 21-40 of 109
-
(2010)Taustaa: Yksikammioinen sydän on vaikea synnynnäinen sydänvika, jonka leikkausohjelmaan kuuluu useita leikkauksia. Leikkaussarjan yhteydessä oikean eteisen ja proteesiputken välille voidaan jättää varaventtiiliksi aukko eli fenestraatio, joka turvaa sydämen minuuttitilavuutta. Tämä parantaa potilaiden ennustetta välittömästi leikkauksen jälkeen, mutta altistaa potilaita myöhemmin komplikaatioille. Siksi fenestraatio pyritään myöhemmin sulkemaan katetrointitekniikalla. Siinä potilaille tehdään testisulku, jossa mitataan verenkierrollisten tekijöiden muutoksia sulun aikana. Potilaat ja menetelmät: Tutkimukseen otettiin ne lapset, joille tehtiin sydämen katetrointitutkimus ja fenestraation testisulku vuosina 1999-2008. Tutkimuksessa potilasryhmää, jolta fenestraatio suljettiin, verrattiin ryhmään, jonka fenestraatio jouduttiin jättämään auki. Tiedot sydänvian laadusta ja katetrointitutkimuksen tulokset kerättiin tietojenkeruukaavakkeelle. Arvot syötettiin tilastointiohjelmaan. Tulokset: Fenestraation testisulun läpäisi 26 lasta ja heiltä fenestraatio suljettiin. 26 lapsella testisulun aikana tapahtui liiallinen minuuttitilavuuden lasku ja heidän fenestraationsa jätettiin auki. Kun verrattiin näitä ryhmiä, voitiin todeta, että oikeatyyppinen kammio, kirurgiset toimenpiteet aortan kaaressa ja keuhkovaltimossa heikentävät mahdollisuutta sulkea fenestraatio testisulun yhteydessä. Testisulku on välttämätön tehdä ennen kuin fenestraatio suljetaan pysyvästi.
-
(2015)Cytochrome P-450 2B6 (CYP2B6) is a monoxygenase enzyme contributing to the metabolism of drugs and xenobiotics. Significant genetic variability in CYP2B6 exists in different ethnic groups, contributing to interindividual differences in pharmacokinetics and drug response. The aim of this study was to investigate the frequencies of CYP2B6 single nucleotide variations (SNVs) in the Finnish population. The frequencies of nine CYP2B6 SNVs were determined in 261 healthy Finnish volunteers by allelic discrimination with TaqMan 5'-nuclease assays. The variant allele frequencies of CYP2B6 c.419G>A (p.Arg140Gln), c.516G>T (p.Gln172His), c.785A>G (p.Lys262Arg), c.1172T>A (p.Ile391Asn), and c.1459C>T (p.Arg487Cys) were 0.58% (95% confidence interval 0.20-1.7%), 19.3% (16.1-22.9%), 23.8% (20.3-27.6%), 0.4% (0.11-1.39%), and 13.2% (10.6-16.4%), respectively. None of the subjects carried the CYP2B6 c.136A>G (p.Met46Val), c.296G>A (p.Gly99Glu), c.415A>G (p.Lys139Glu), or c.983T>C (p.Ile328Thr) SNVs. The variant alleles of CYP2B6 occur in Finnish population in similar or slightly lower frequencies as described in previous studies with other European Caucasian subjects.
-
(2011)Tutkimuksessa selvitetään oksidatiivisen stressin yhteyttä akuuttiin sepelvaltimotautioireyhtymään. Tämä tehdään vertaamalla veren hapettuneen LDL-kolesterolin pitoisuuksia kolmessa potilasryhmässä. Siinä pohditaan myös LDL-kolesterolin käyttöä biologisena merkkisuureena diagnostiikassa. Tällä hetkellä ei ole biomarkkeria, joka osoittaisi akuutin sydrooman vaarassa olevat potilaat. Hapettuneen LDL-kolesterolin pitoisuus määritettiin potilaiden plasmasta ELISA-menetelmää käyttäen. Tulokset tukevat työhypoteesia ja tutkimus antaa arvokasta tietoa suomalaisten statiinilääkitystä käyttävien sepelvaltimotautipotilaiden oksidatiivisestä stressistä.
-
(2009)Tutkimus esittelee 42 hauislihaksen alapään jänteen repeämän vuoksi Töölön sairaalassa vuosina 2000-2006 hoidettua potilasta. 20 potilasta leikattiin yhden viillon tekniikalla ja 21 kahden viillon tekniikalla. Jänteen uudelleen kiinnittämiseen käytettiin leikkausankkureita 26 potilaalla ja luun läpäiseviä porakanavia 16 potilaalla. 31 potilasta hoidettiin viikon sisällä, neljä potilasta kolmen tai alle ja seitsemän potilasta yli neljän viikon viiveellä vamman sattumisesta. Tutkimuksen tarkoituksena on verrata eri leikkaustekniikoiden hoitotuloksia lyhyellä aikavälillä ja pitkäaikaisseurannassa. Lisäksi tutkimus pyrkii selvittämään viiveen vaikutusta hoidon onnistumiseen. Potilasasiakirjojen, kyselylomakkeen ja jälkitarkastuskäynnin perusteella leikkaushoito yhden tai kahden viillon tekniikalla palauttaa erittäin hyvin kyynärvarren ulkokiertovoiman ja liikelaajuuden hauislihaksen alapään jänteen repeytymisen jälkeen. Hoitoviive ei heikennä merkittävästi lopputulosta, mutta se alentaa potilastyytyväisyyttä. Potilaiden kokemia pitkäaikaishaittoja olivat ulkonäöllinen haitta, kipu tai muu epämiellyttävä tuntemus rasituksen aikana ja lihasheikkous. Hoitava kirurgi ja potilasta koskevat ei-lääketieteelliset tekijät vaikuttavat enemmän hoidon kulkuun kuin leikkaustekniikka. Lopputulos ei kuitenkaan vaihtele kirurgista toiseen.
-
(2014)Heart rate variability (HRV) is a noninvasive tool for investigating cardiac autonomic nervous system, especially its parasympathetic branch. HRV is known to be reduced for example in cardiovascular autonomic neuropathy and after myocardial infarction. Several studies have reported reduced HRV in type 1 diabetes patients. Regular exercise is known to increase parasympathetic tone but the effect of training on HRV is somewhat unclear. This study examined HRV during 48 hours after incremental cycling until volitional fatigue in type 1 diabetes patients without cardiac autonomic neuropathy and in healthy controls. HRV was analyzed both at day and night. Subjects' aerobic capacity was measured. Part of the subjects underwent 6-12 months training intervention, after which the same measurements were repeated. Time-domain, frequency-domain and nonlinear methods were used in HRV analysis. Aerobic capacity was significantly higher in healthy controls than in type 1 diabetes patients (p=0.036). No differences in HRV were found between type 1 diabetes patients and healthy controls. In healthy controls aerobic capacity correlated with LF/HF-ratio (r=-0.711, p=0.014). In type 1 diabetes patients glycosylated hemoglobin (HbA1c) correlated with SDNN (r=-0.645, p=0.023), absolute VLF power (r=-0.648, p=0.023) and SD2 of Poincare plot (r=-0.646, p=0.023). There was a significant increase in aerobic capacity in both groups after training intervention (p<0.05). Training intervention did not cause a significant change in HRV.
-
(2014)Myrkytyspotilaat ovat yleinen ensihoitoa kuormittava potilasryhmä. Lääkärihelikopteriyksikön saamien myrkytystehtävien määrässä on tapahtunut merkittävää kasvua ja yksikön henkilöstön keskuudessa oli tuntuma, että potilaat ovat aiempaa huonommassa tilassa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää myrkytystapausten lisääntymisen taustoja ja myrkytyspotilaiden kliinistä tilaa. Lisäksi tarkoitus oli selvittää nykyhoitomuotojen tehoa rasvaliukoisten lääkeaineiden aiheuttamissa myrkytyksissä ja selvittää onko rasvaemulsiolle mahdollista käyttöaihetta näiden potilaiden piirissä. Tutkimus oli retrospektiivinen pitkittäinen havainnoiva tutkimus yksikön vuosien 2008–2012 aikana kohtaamista myrkytyspotilaista Uudenmaan alueella pois lukien Helsinki. Aineisto kerättiin ensihoito- ja sairaskertomuksista. Minkään tietyn lääkeaineen aiheuttamien myrkytysten suhteellisessa osuudessa ei todettu kasvua. Potilaiden tila ei myöskään vaikuttaisi olevan huonompi kuin aiemmin. Itse asiassa ensihoidossa intuboitujen potilaiden osuus putosi 89,3 %:sta 47,5 %:n. Potilaiden lyhytaikainen ennuste myrkytyksessä on hyvä. Ensihoidossa kuoli vain kolme potilasta ja hoitojakson kokonaiskuolleisuus oli 4,8 %. Ensihoidossa epävakaaksi potilaista jäi ainoastaan 6,3 % ja näistä vain neljä tapausta oli rasvaliukoisten aineiden aiheuttamia, joten rasvaemulsion käytölle ei liene tarvetta. Tutkimuksessa ei löydetty syytä lisääntyneille tehtävämäärille.
-
(2013)En tredjedel av epilepsierna är medicinresistenta, och hos barn och vuxna som lider av katastrofala och medicinresistenta epilepsier kan epilepsikirurgi eliminera eller ge en signifikant reduktion av epilepsianfall. Sjukdomar som omfattar en hel hemisfär associeras ofta med dessa svåra epilepsityper. I detta fall kan hemisfärkirurgi vara indicerat för utvalda patienter. Hemisfäroperationer har gjorts i Finland sedan 1990-talet, men inga resultat har hittills rapporterats. Målsättning: Att analysera resultaten av hemisfäroperationerna i Finland i hänseende till patienternas anfall, kognitiva utveckling, medicinering och komplikationer. Metoder: Tjugosex patienter med medicinresistent och svår epilepsi genomgick hemisfäroperation under åren 1991-2008 i HUCS. Patienternas preoperativa anfall, medicinering och kognitiva nivå jämfördes med postoperativa uppföljningar. Alla uppgifter samlades från patienternas sjukjournaler. Resultat: Nitton (73 %) patienter blev anfallsfria efter den första operationen. Fyra patienter reopererades på grund av att den första operationen visat sig vara ofullständig och tre av fyra blev anfallsfria. Efter två års uppföljning var 21 av 25 patienter anfallsfria med reoperationerna inräknade. En anfallsfri patient följdes upp bara sex månader. Kortikal dysgenesi och hemimegalenkefali hade sämre anfallsresultat, (n=7) 57 % anfallsfria, jämfört med gruppen med vaskulär eller förvärvad hjärnskada samt Rasmussens enkefalit (n=16) där anfallsfriheten uppgick till 100 %. Av Sturge-Weber-patienterna erhöll två av tre barn anfallsfrihet. Kognitiva resultat finns hos 25/26 patienter: Nio patienter erhöll en sämre kognitiv nivå och tre patienter erhöll en högre nivå. I medeltal förändrades inte patienternas nivå av utvecklingsstörning. Postoperativt kunde 20/25 (80 %) patienter lätta på epilepsimedicineringen. Alla patienter hade hemiplegi före operationen, och operationen inverkade mycket litet på graden av hemiplegi. En allvarlig komplikation uppkom, en patient erhöll en permanent hypotalamusskada. Slutsats: Hemisfäroperation är en mycket effektiv vårdmetod för medicinresistent epilepsi, då patienten har en omfattande skada i ena hemisfären och hemipares. I medeltal blev 85 % av de opererade patienterna anfallsfria efter två års uppföljning. Operationen inverkar i mycket liten grad på hemiplegi eller kognitiv nivå.
-
(2010)Tutkielman lähtökohtana oli kerätä tietoja ennenaikaisista ja täysaikaisista vastasyntyneistä ja selvittää pienten keskosten osalta mahdollisia hoitokäytäntöjen muutoksia. Aineisto kerättiin kaikista vastasyntyneiden teho-osastolle kahden puolen vuoden mittaisen seurantajakson aikana hoitoon tulleista potilaista. Tiedot kerättiin 502 vastasyntyneestä. Tuloksia tarkasteltiin jakamalla vastasyntyneet raskausviikkojen perusteella raskausviikkoryhmiin ( alle 28, 28-31+6, 32-36+6 ja yli 37-viikkoiset ). Teho-osastolla hoidossa olleista lapsista 29 % oli pieniä keskosia, 34% lievästi ennenaikaisia ja 37 % täysiaikaisia. Suurin osa, noin 80 % teho-osastolle tulleista vastasynty neistä syntyi Naistenklinikalla. Hoitokäytönnöissä havaittiin muutoksia erittäin epäkypsien keskosten (alle 28-viikkoiset) kohdalla. Hengityskonehoidon kesto oli hieman lyhyempi vuoden 2008 keräysjaksolla, sama koski tehohoidon kestoa. Näiden keskosten vähäinen lukumäärä kuitenkin vaikeutti johtopäätösten tekoa. Vaikeiden hengitysvaikeuksien hoidossa kortikosteroidien käytössä siirryttiin deksametasonista hydrokortisoniin. Muiden keskosten hoidossa alkuhoidossa hieman useampi vastasyntynyt intuboitiin vuonna 2008 kuin vuonna 2007. Tämä näkyi myös surfaktantin käytön lisääntymisenä. Hengityskone- tai ylipainehoidon komplikaationa syntyneitä ilmavuotoja havaittiin eniten täysiaikaisilla vastasyntyneillä. Vastasyntyneiden teho-osaston potilaiden tärkein diagnoosi oli hengityselimistön sairaus.
-
(2011)Anestesiahenkilökunnalla on useissa kansainvälisissä tutkimuksissa todettu esiintyvän enemmän päihteiden väärinkäyttöä kuin muilla erikoisaloilla. Tämän on arveltu johtuvan lääkkeiden helposta saatavuudesta, työn stressaavuudesta tai tahattomasta altistumisesta leikkaussalissa höyrystyneille lääkeaineille. Suomalaisia tutkimuksia aiheesta ei ole julkaistu. Tutkielman tarkoituksena on selvittää sähköpostikyselyiden ja asiantuntijahaastatteluiden avulla henkilökunnan päihdeongelmien yleisyyttä Suomen leikkaus- ja teho-osastoilla. Tavoitteena on myös saada tietoa muun muassa väärinkäytetyistä aineista, ovatko väärinkäyttäjät saaneet hoitoa ongelmaansa ja ovatko he myöhemmin pystyneet palaamaan entiseen työhönsä. Saatujen tulosten mukaan Suomen leikkaus- ja teho-osastojen henkilökunnalla ei näyttäisi esiintyvän sen enempää päihdeongelmia kuin väestössä keskimäärin. Alkoholi on selvästi yleisimmin väärinkäytetty aine, mutta myös opioidien ja bentsodiatsepiinien väärinkäyttöä esiintyy. Huolestuttavaa on, että vaikka suurin osa väärinkäyttäjistä sai hoitoa ongelmaansa, heistä vain kolmasosa pystyi palaamaan entiseen työhönsä ongelmitta. Tutkielmaa käytetään hyväksi Huume- ja päihdetyöryhmän työskentelyssä ja loppuraportissa. Alkuvuodesta 2011 ilmestyvässä loppuraportissa on toimenpide-ehdotuksia, joiden avulla leikkaus- ja teho-osastoilla voidaan ennaltaehkäistä henkilökunnan päihdeongelmia sekä lääkeainevarkauksia.
-
(2012)Fraktioimatonta hepariinia käytetään standardihoitona lasten sydänkatetrointitoimenpiteissä vähentämään toimepiteeseen liittyvää tukosriskiä. Oikean hepariiniannostelun perustana tarvitaan tietoa hyytymisjärjestelmän tilasta. Tutkimuksessamme selvittämme hyytymisjärjestelmän aktivaatiota sekä trombiininmuodostuksen voimakkuutta katetrointitoimenpiteen aikana ja sen jälkeen. Lisäksi tutkimme hepariinin vaikutusta hyytymisjärjestelmään eri menetelmillä, joista osa on vielä kokeellisia. Tutkimukseemme kuului 42 3-12-vuotiasta HYKS Lastenklinikan sydänkatetripotilasta. Tutkimuspotilaita, joille annettiin hepariinia katetrisaation aikana, oli 27; kontrollipotilaita, joiden toimenpiteet eivät vaatineet hepariinia, oli 15. Potilailta kerättiin kolme verinäytettä toimenpiteen aikana sekä yksi toimenpiteen jäkeisenä päivänä. Näytteistä määritettiin hyytymisjärjestelmän toimintaa kuvaavia laboratoriotutkimuksia (F1+2, TAT, D-dimeeri, TT, APTT, anti-FXa ja PiCT).Hepariini hillitsi odotetusti hyytymisjärjestelmän aktivaatiota. Kontrollipotilailla F1+2 ja TAT nousivat merkitsevästi toimeenpiteen aikana tutkimuspotilasryhmään verrattuna. Tutkimuspotilailla anti-FXa:n tasot olivat korkeat toimenpiteen aikana, PiCT arvot korreloivat anti-FXa:n kanssa katetrisaation alkuvaiheessa. Tulokset osoittivat selkeästi tutkimupotilailla hepariinin aiheuttaman antikoagulaatiovaikutuksen, mikä oli voimakasta. Toisaalta hyytymisjärjestelmän aktivoitui niillä potilailla joilla hepariinia ei käytetty. Uusi hepariinivaikutuksen mittari PiCT näytti toimivan myös lapsipotilailla.
-
(2014)The purpose of this study was to determine whether the severity of atopic dermatitis (AD) and concomitant atopic diseases correlate with one's history of herpes simplex (HSV) infections. Previous studies have shown that high serum immunoglobulin E (IgE) levels and high severity of AD are connected with eczema herpeticum infections. 459 patients, whose history of HSV infections was known, were assessed in this study. The dependency between these possibly predisposing factors and history of HSV infections was analysed using chi-square and Kruskal-Wallis –tests, and relationship was further investigated in multinomial logistic regression to determine odds ratios. Age, allergic conjunctivitis and asthma were shown to have a statistically significant correlation with history of recurrent herpes infections or eczema herpeticum. Because of the setting of this study further follow-up is required to better assess the effect of serum IgE levels and severity of AD on the incidence of herpes simplex infections.
-
(2014)Histamin är en biologiskt amin, som förekommer rikligt i människans vävnader. Histaminet syntetiseras i professionella- och icke-professionella histaminproducerade celler, varav de förstnämnda lagrar histamin i sekretkorn för att utsöndras vid behov i höga koncentrationer, och de sistnämnda utsöndrar kontinuerligt låga histaminkoncentrationer. Effekterna av histamin förmedlas via fyra G-proteinkopplade receptorer på cellmembranen, H1R - H4R, av vilka H4R lokaliseras främst på celler med hematopoietiskt ursprung. Vid en del inflammatoriska och allergiska sjukdomar, såsom vid astma, har lokalt förhöjda histaminkoncentrationer i vävnad kunnat påvisas, men trots det har behandling med traditionella antihistaminer (H1R-antagonister) haft en begränsad effekt. Efter identifieringen av H4R med hög histaminaffinitet finns det förväntningar att läkemedel som påverkar H4R kunde vara effektiva vid behandling av autoimmuna och inflammatoriska sjukdomar. Syftet med den nuvarande studien är att utreda vad man vet om H4R, och analysera relevant litteratur angående H4R:s verkan vid olika inflammatoriska sjukdomstillstånd.
-
(2015)Most clinically used opioids are mu-opioid receptor agonists. Therefore, genetic variation of the OPRM1 gene that encodes the mu-opioid receptor is of interest. An amino acid changing polymorphism 118A>G (rs1799971) within the OPRM1 gene affects the function of the receptor. We studied the association between the 118A>G polymorphism and oxycodone analgesia and pain sensitivity in 1,000 women undergoing breast cancer surgery. Preoperatively, experimental cold and heat pain sensitivity was tested. Postoperative pain was assessed at rest and during motion. I.v. oxycodone analgesia was titrated first by a research nurse and on the ward using a patient controlled analgesia device. The primary endpoint was the amount of oxycodone needed for the first state of adequate analgesia. The 118A>G polymorphism was genotyped using Sequenom MassArray. The association between this variant and the pain phenotypes was tested using linear regression. The 118A>G variant was significantly associated with the amount of oxycodone requested for adequate analgesia (P=0.001, β=0.016). Oxycodone consumption was highest in the individuals having the GG genotype (0.16 mgkg-1) , lowest in the AA-group (0.12 mg kg-¹) while the AG-group was in between (0.13 mg kg-¹). The G allele was also associated with higher postoperative baseline pain ratings (P=0.001, β=0.44). No evidence of association with the other examined pain phenotypes was seen.
-
(2014)Målet för avhandlingen är att undersöka sambandet mellan graviditetsdiabetes (GDM) och sekundär infertilitet, samt levnadsvanor som kan öka risken för sekundär infertilitet. Undersökningen gjordes på ett material som insamlats för The Finnish Gestational Diabetes Prevention Study (RADIEL), som är ett randomiserat livsstilsinterventionsprojekt som riktar in sig på kvinnor som befinner sig i riskgruppen för gestationsdiabetes. Informationen insamlades i huvudsak via frågeformulär, blodprov och kostdagböcker. Studien påvisade att GDM ökar risken för sekundär infertilitet. Av de undersökta faktorerna var det TNF-α, rökning, alkoholkonsumtion, förhöjt fasteglukos, lågt adiponektin och förhöjt LDL samt icke-optimala motionsvanor som inverkade mest på den sekundära infertiliteten. Undersökningen tyder alltså på att det finns ett samband mellan tidigare GDM, inflammation och sekundär infertilitet, och bekräftar alltså att det är viktigt att uppmuntra kvinnor som försöker bli gravida att hålla sig till hälsosamma levnadsvanor, i synnerhet om de befinner sig i riskgruppen för GDM.
-
(2014)IgG4-associerad sjukdom är ett relativt nyligen upptäckt fibroinflammatoriskt tillstånd med mycket varierande manifestationer. Den vanligaste manifestationen är autoimmunpankreatit, men även bl.a. IgG4-associerad kolangit, Mikulicz sjukdom, retroperitoneal fibros, Riedels tyreoidit och orbitala manifestationer kan förekomma. Typiskt för IgG4-associerad sjukdom är lymfocytinfiltration med rikligt av IgG4-positiva plasmaceller i vävnaden, fibros och en förhöjd IgG4-koncentration i serum. Målen med studien var att utreda betydelsen av en förhöjd IgG4-koncentration i serum, samt att noggrant beskriva 6 utvalda patientfall. Som material användes IgG4-bestämningar gjorda vid HUSLAB mellan 1 maj 2010 och 1 maj 2011, samt patientjournaler i HUCS databaser. I studien framkom att en förhöjd IgG4-koncentration i serum är ett relativt vanligt fynd bland patienter på sjukhus. Dessutom varierade IgG4-koncentrationen hos patienter som diagnostiserats med IgG4-associerad sjukdom. IgG4-koncentrationen i serum visade sig vara förhöjd i även många andra sjukdomar än IgG4-associerad sjukdom. Bland dessa var skleroserande kolangit och astma, allergi, sinuit eller atopiska utslag de vanligaste. I materialet på 253 patienter framkom 14 patienter med IgG4-associerad sjukdom. Av dessa hade 10 patienter pankreatit, 9 kolangit, 3 Mikulicz sjukdom, 2 lymfadenopati, 2 Riedels tyreoidit, en mediastinal fibros och en retroperitoneal fibros. IgG4-associerad sjukdom är ett tillstånd som omfattar många medicinska specialområden och är viktigt att beakta i differentialdiagnostiken av oklara inflammatoriska och fibrotiska sjukdomar.
-
(2012)Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Meilahden sairaalan endoskopiayksikössä vuonna 2010 tehtyjen paksusuolen tähystysten indikaatioita, löydöksiä, komplikaatioita, onnistumisastetta, tähystysten yhteydessä tehtyjä toimenpiteitä ja esilääkityksen käyttöä. Tutkimus tehtiin käymällä läpi kymmenen prosentin poiminta kaikista vuoden 2010 tähystyksistä sekä kaikki kyseisen vuoden anestesiassa tehdyt tähystystutkimukset. Tähystysten lausunnoista kerättiin tietoa edellä mainituista muuttujista. Tutkimuksessa keskeisimmiksi tähystysindikaatioiksi osoittautuivat tulehduksellisten suolistosairauksien ja leikatun syövän seuranta sekä adenoomapolyyppiseuranta. Erilaisten vatsaoireiden, kuten ripulin ja veriulosteen, osuus indikaationa oli pienempi. Esilääkityksen käyttö oli tutkimuksen mukaan varsin vähäistä, noin kahdessa kolmasosassa tähystyksistä ei käytetty mitään esilääkitystä. Yleisimpiä löydöksiä olivat tulehdukselliset suolistosairaudet, polyypit sekä normaalilöydökset. Kymmenen prosentin poiminnan tähystyksistä noin kolmeen prosenttiin liittyi jokin komplikaatio.
-
(2010)IBD- ja reumasairaudet ovat elämänlaatua merkittävästi heikentäviä, kroonisia tulehduksellisia sairauksia, joiden keskivaikeiden ja vakavien muotojen hoidossa suoneen annettava biologinen TNF-alfa -tulehdustekijän vasta-aine infliksimabi (Remicade®) on vankassa asemassa. Infliksimabin hyvän tehon kääntöpuolena esiintyy yleisesti haittoja, joista infuusion aikana tai pian sen jälkeen ilmenevät allergistyyppiset reaktiot ovat hoitoa hankaloittava ja jopa vaarallinen alaluokka. Infuusioreaktioiden estoon ei nykyisellään ole todistettavasti tehokkaita keinoja. Parasetamoli ja setiritsiini osoittautuivat tässä käyttötarkoituksessa tehottomiksi. HUS:n Lasten ja nuorten sairaalassa aloitettiin 11.3.2009 hoitokokeilu asetosalisyylihapolla (ASA, Disperin®), annosteltuna painonmukaisesti per os, päämääränä selvittää prospektiivisesti ASA:n käyttömahdollisuudet infuusioreaktioiden ehkäisyssä. Tämän tutkielman aineisto kerättiin esilääkekokeilun alun ja 24.6.2010 välisellä ajalla (yhteensä 67 viikkoa) infliksimabi-infuusiossa Lasten ja nuorten sairaalan osasto 2:lla käyneiden IBD- ja reumapotilaiden asiakirjoista. Vain 1 (0,2 %) ASA:n kanssa annetuista infuusioista johti infuusioreaktioon kun aiemmin parasetamolin ja setiritsiinin kanssa todettiin 11 (2,9 %) reaktiota. GraphPad Prism 5 -ohjelmistolla tehdyn tilastoanalyysin perusteella tulokset osoittavat ASA:n olevan erittäin lupaava infuusioreaktioiden estolääke.
-
(2015)Internet ja sosiaalinen media ovat uusi ja merkittävä terveysviestinnän ulottuvuus. Halusimme selvittää, tarjoaako verkko erityistä apua lapsuus- ja nuoruusiän syöpäpotilaiden sekä heidän perheidensä elämässä ajatellen lapsuusiän syöpäsairauden harvinaisuutta ja sen sairastamiseen liittyvää pitkää eristystä, sairaalasidonnaisuutta, pitkäaikaisseurannan tarvetta ja informaation saatavuuden tarvetta koko sairauden ajan ja hoidon jälkeen. Aiheeseen liittyen tehtiin kirjallisuuskatsaus ja suoritettiin aineiston keruu sähköisellä kyselylomakkeella. Aihetta lähestyttiin ensisijaisesti laadullisen tutkimuksen näkökulmasta - joskin kyselylomake rakennettiin keräämään myös määrälliseen analyysiin sopivaa dataa. Kyselytutkimus osoitettiin perheille (n=107), joissa lapsi on saanut syöpäsairauden diagnoosin HYKS:ssa aikavälillä 2009-2012 ja joissa tietomme mukaan lapsi oli paranemassa. Vähintään toinen vanhemmista vastasi 25 %:ssa perheistä. Valtaosalla vastanneista vanhemmista ja lapsista verkon tärkeys ja käyttömäärä näyttävät lisääntyvän lapsen sairastumisen myötä. Kenelläkään verkon tärkeys ei vähentynyt sairastumisen myötä. Internetiä ja sosiaalista mediaa käytetään erityisesti tiedonhakuun, vertaistuen saamiseksi ja antamiseksi ja yhteydenpidossa läheisiin ja kouluun. Mahdollisia rajoittavia tekijöitä tunnistettiin ja internetissä tapahtuvan terveysviestinnän positiivisen vaikutuksen edellytyksiä tuodaan esille.
-
(2011)Tutkimuksessa arvioitiin Sinerem-rautananopartikkelivarjoaineen soveltuvuutta aivovaltimoaneurysmiin liittyvän tulehdusreaktion kuvantamiseen. Tutkimuksessa tarkasteltiin 17 kokeellista rotan aivovaltimoaneurysmamallia. Eläimet jaettiin 9 ja 7 rotan sarjoihin, joista 9 rotan sarjasta kaikki ja 7 rotan sarjasta 3 satunnaistettua eläintä saivat varjoainetta. Kaikki eläimet kuvattiin ennen ja jälkeen varjoaineruiskutuksen ja kuvista arvioitiin varjoaineen aiheuttamaa artefaktaa. 7 rotan sarja kuvattiin lisäksi ex vivo. Kaikista aneurysmista tehtiin histologisia ja immunohistokemiallisia värjäyksiä raudan ja makrofagien osoittamiseksi. 9 rotan sarjasta vain 5 oli elossa koesarjan lopussa. 7 rotan sarjasta yksi eläin kuoli kesken koesarjan. Kaikissa 9 rotan sarjan aneurysmissa havaittiin varjoaineen aiheuttamaksi sopivaa artefaktaa. 3 aneurysmassa varsinaisessa koesarjassa havaittiin vastaavaa artefaktaa ja 2 näistä oli saanut varjoainetta. 1 negatiivisessa kontrollissa havaittiin artefaktaa. Ex vivo –kuvissa ei havaittu varjoaineen aiheuttamaksi sopivaa artefaktaa. Kaikissa aneurysmissa havaittiin eri-ikäistä trombia histologiassa. Varjoaineinjektio ei liittynyt negatiivisia kontrolleja suurempaan aneurysman rautapitoisten solujen osuuteen. Tutkimuksessa ei kyetty osoittamaan rautananopartikkelivarjoaineen soveltuvuutta aneurysmaan liittyvän tulehdusreaktion kuvantamisessa.
-
(2015)Tutkimuksen tavoitteena oli löytää migreenille ja epilepsialle altistavia geneettisiä variantteja eksomisekvensoinnin avulla kromosomista 14q12-q23. Aineistona toimi kumpaakin sairautta ilmentävä suomalainen suku. Migreenidiagnoosit asetettiin kyselylomakkeen pohjalta, johon vastasi 111 henkilöä. Lomakkeen avulla karakterisoitiin tarkemmin suvun fenotyyppi migreenin suhteen. Aineistosta 61,3 % kärsi migreenistä ja 13,5 % epilepsiasta. Epilepsia assosioitui selkeästi aurattomaan migreeniin: epileptikoista 73,3 % sairasti auratonta migreeniä ja aurallista vain 20 %. Samanaikainen epilepsia lisäsi migreenioireiden vakavuutta. Epilepsiasta kärsivien migreeni alkoi keskimäärin nuorempana, oli oirekuvaltaan vaikeampaa ja kohtausten lukumäärä oli suurempi kuin vertailuryhmällä, joka kärsi pelkästä migreenistä. Eksomisekvensointia varten valittiin 8 henkilöä, joilta etsittiin harvinaisia variantteja, jotka segregoivat sairauden mukana ja aiheuttavat toiminnallisesti kiinnostavan muutoksen. 13 varianttia pääsi lopulliseen tarkasteluun. Näistä kaksi sijaitsi SYNE2-geenissä, joka osallistuu neurogeneesin säätelyyn. Jompikumpi varianteista esiintyi viidellä eksomisekvensoidulla henkilöllä, kaikilla heterotsygoottisina. Ne eivät kuitenkaan esiintyneet aineistossa siten, että niitä voitaisiin pitää migreenille ja epilepsialle altistavina variantteina. Lisäksi määritettiin kandidaattigeeneiksi SYNE2 ja NPAS3, joista seulottiin ei-eksonisia variantteja ilman vakuuttavia löydöksiä.
Now showing items 21-40 of 109