Browsing by Title
Now showing items 212-231 of 2464
-
(2016)Biological toxins are chemical compounds produced by various living organisms. Botulinum toxin is the most toxic substance produced by a biological organism. Botulinum toxin or Clostridium botulinum, the bacterium that produces the toxin, can spread to people via food and cause an illness named botulism. Biological toxins are potential agents to be used as biothreat agents. Currently the use of biological organisms and their toxins is prohibited by the Biological and Toxin Weapons Convention. It is very useful to study biological toxins but at the same time there is a possibility of misuse. This phenomenon is called dual-use. One of the recent dual-use issues was the discovering of a new botulinum toxin subtype.
-
(2015)Tidigare studier har visat en högre frekvens av bakterieinfektioner hos patienter med diabetes, men de specifika riskfaktorerna har varit oklara. Målet med vår studie var att underöka incidensen av bakterieinfektioner och deras koppling till kronisk hyperglykemi och diabetesnefropati hos patienter med typ 1 diabetes. Vi undersökte frekvensen av bakterieinfektioner hos patienter med typ 1 diabetes (n=4748) och deras kontrollpatienter som hade justerats för ålder och kön (n=12 954). Vi använde landsomfattande register ur vilka vi samlade information på årliga uppköp av antibiotika och epikrisdiagnoser mellan 1996 och 2009. Diabetesnefropati klassificerades enligt graden av albuminuri. Resultat: Frekvensen av bakterieinfektioner som krävde sjukhusvård och det årliga antalet uppköp av antibiotika var högre hos patienter med typ 1 diabetes, jämfört med kontrollpatienterna. Resultaten korrelerade även med svårighetsgraden av diabetesnefropati. Mängden årliga uppköp av antibiotika korrelerade med graden av kronisk hyperglykemi. Studien visar för första gången sambandet mellan bakterieinfektioner, kronisk hyperglykemi och diabetesnefropati.
-
(2021)Sienisinuiitit ovat nenän sivuonteloiden tulehduksia, joissa taudinaiheuttajana on sieni. Niiden taudinkuva vaihtelee tavanomaisen sinuiitin kaltaisista erittäin vakaviin, joskus nopeastikin eteneviin invasiivisiin muotoihin. Sienisinuiittien diagnosointiin liittyy useita haasteita. Erityisesti vakavissa sienisinuiittimuodoissa voi diagnoosin ja hoidon aloituksen viivästyminen heikentää potilaan ennustetta. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, saattaisiko joillain bakteereilla olla yhteys sienten esiintymiseen sinuiiteissa. Tällöin näiden bakteerien kohdalla voisi jo lähtökohtaisesti osata herkemmin epäillä sienisinuiitin mahdollisuutta, mikä voisi jouduttaa sienisinuiittidiagnoosiin pääsemistä ja asianmukaisen hoidon aloittamista. Tutkimuksen aineistona on 142 potilasta, joiden sivuontelonäytteiden laboratoriovastauksissa on yhtenä löydöksenä ollut sieni. Taulukoihin kootuista vastauksista selvitettiin sieni- ja bakteerilöydökset ja niiden jakautuminen potilaan mediaani-iän mukaan. Lisäksi koottiin vertailua varten yhteen yleisimmät sienilöydökset ja niiden kanssa esiintyneet bakteerit. Sienilöydöksistä suurin osa oli määritelty jonkinlaisiksi rihmasieniksi. Tarkemmin määritellyistä sienistä valtaosa oli aspergilluksia (nuijahomeita). Vastauksia tarkasteltaessa osoittautui natiivitutkimus sieniviljelyä selvästi herkemmäksi sienen havaitsemisessa. Aineiston bakteerilöydökset osoittautuivat enimmäkseen sekakasvuksi. Yleisimpiä bakteerilöydöksiä olivat stafylokokit (erityisesti Staphylococcus aureus), streptokokit ja hemofilukset (erityisesti Haemophilus influenzae) sekä sekalaiset enterobakteerit ja anaerobiset bakteerit. Tämän tutkielman aineiston perusteella ei löytynyt sellaisia bakteereita, jotka yksiselitteisesti viittaisivat sienisinuiitin mahdollisuuteen. Yleisimmät bakteerilöydökset olivat samoja, joita löytyy muistakin sinuiittimuodoista ja myös terveistä sivuonteloista. Tietyt bakteerit, kuten hemofilukset, saattavat kuitenkin olla yleisempiä sienisinuiittien yhteydessä. Aiempaa tutkimusta aiheesta on vähän, ja tämän tutkielman aineistolla tällaista vertailua ei voi luotettavasti tehdä.
-
(2020)Suusyövän tärkeimmät riskitekijät tunnetaan hyvin ja merkittävä osa suusyövistä olisikin ehkäistävissä ainoastaan elämäntapamuutoksilla. Suuontelossa esiintyvien bakteerien yhteyttä suusyöpään on tutkittu paljon ja tulokset ovat vakuuttavia. Suusyöpäpotilailla korostuvilla bakteerilajeilla on todettu olevan lukuisia ominaisuuksia, mitkä voivat edesauttaa syövän syntyä ja kehitystä. Selvää kausaliteettia bakteerien ja suusyövän välillä ei kuitenkaan olla kyetty määrittämään. Osa syynä tähän on tutkimusmenetelmien erilaisuus, mistä johtuen tutkimustuloksia on vaikea vertailla keskenään. Jos kausaliteetti voitaisiin määrittää, tietoa voisi käyttää hyödyksi suusyövän ehkäisyssä, diagnostiikassa ja hoidossa. Tutkielmassani käyn läpi joukon tutkimuksia, joissa on tutkittu suusyövän ja bakteerien välistä yhteyttä. Käytettyjä tutkimusmenetelmiä ovat ihmiseltä otetut biopsia-, sylki- ja pyyhkäisynäytteet, ihmisen erilaisten solulinjojen viljelmät sekä koe-eläinmalli (hiiri). Yleisesti tutkimuksissa käytettyjä menetelmiä ovat olleet bakteerien perimäaineksen eristäminen, 16S ribosomaalisen RNA:n monistaminen PCR:llä, sekvensointi ja sekvenssien haku erilaisista tietokannoista. Paljon käytettyjä menetelmiä ovat olleet myös immunohistokemialliset- ja värjäysmenetelmät. Tutkimustuloksissa on havaittu mikrobiomin erilaisuus terveiltä verrokeilta ja suusyöpäpotilailta otettujen näytteiden välillä. Suusyöpäpotilaiden näytteissä ovat korostuneet esimerkiksi Fusobacterium-, Pseudomonas-, Campylobacter- ja Prevotella-lajit. Soluviljelmissä ja koeeläinmallissa on havaittu Porphyromonas gingivalis- ja Fusobacterium nucleatum-infektion kiihdyttävän syövän kehitystä.
-
(2021)Aggregatibacter actinomycetemcomitans aiheuttaa aggressiivista parodontiittia ja levitessään vaikeita infektioita myös muualla elimistössä. Kyseessä on erittäin virulentti bakteeri, jonka aiheuttamien infektioiden hoito pitää sisällään antimikrobilääkityksen lisäksi mekaanisen puhdistuksen. Antibiooteille vastustuskykyisten bakteerikantojen kehittyminen ja leviäminen on vakava maailmanlaajuinen ongelma, joka koskee myös A. actinomycetemcomitansia. Enterococcus faecalis kestää useita antibiootteja joko luonnostaan tai resistenttien kantojen kehittymisen ansiosta. E. faecalis aiheuttaa esimerkiksi virtsatieinfektioita, sepsistä, endokardiittia ja meningiittiä. Bakteriofageja on käytetty pitkään bakteeriperäisten infektioiden hoidossa ja niillä on useita etuja verrattaessa antimikrobilääkkeisiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on löytää laboratoriokokein A. actinomycetemcomitans -infektioiden hoitoon sopivia bakteriofageja jätevesi- ja sylkinäytteistä sekä kaupallisesta faagicocktailista ja tutkia E.faecaliksen faagien isäntäkirjoa BioScreen-laitteiston avulla. Tutkimuksen aineistona toimi parodontiittipotilaiden ientaskuista kerätyt A. actinomycetemcomitans-näytteet, eri puolilta Suomea kerätyt jätevesinäytteet ja kaupallinen faagiseos Fagodent. E. faecaliksen isäntäkirjomäärityksessä käytettiin faagihoitoryhmän E. faecalis-kantoja ja faageja. A. actinomycetemcomitansin kasvatus osoittautui haasteelliseksi bakteerin kertymiä muodostavan kasvutavan vuoksi. Tutkimuksessa ei havaittu lyyttisiä faageja kyseisille A.actinomycetemcomitans-kannoille. Tutkimuksessa onnistuttiin löytämään optimaaliset olosuhteet E. faecaliksen faagien toiminnalle.
-
(2015)Målet med studien var att retrospektivt gå igenom alla patienter som opererats med ballongvidgning av näsans bihålor under åren 2009-2014, patienternas pre- och postoperativa symptom, operationsdata samt eventuella reoperationer. Informationen samlades från patienternas journaltexter och m. h. a. dessa kunde patienternas tillstånd följas upp under en i medel 2,2 års tid (6-2099 dagar) postoperativt. Alla patienter opererades i operationssal; tre fjärdedelar (76 %) under generell anestesi och en fjärdedel (24 %) under lokalbedövning. Av en ursprunglig grupp på 64 patienter kunde 60 genomgå ballongvidgning under 71 operationer utan allvarliga komplikationer; 36 patienter opererades med endast ballongvidgning och 24 med ballongvidgning + FESS. En fjärdedel (23 %) av patienterna uppsökte vård p.g.a. postoperativa problem. 13 % av patienterna behövde re-operation. Studien visar att ballongvidgning kan utföras tryggt och säkert på en heterogen grupp patienter.
-
(2014)Basilar artery occlusion (BAO) is one of the most severe neurological diseases associated with high mortality and morbidity. According to previous studies, aetiology, risk factors and outcome of BAO differ from other stroke subtypes, and little information exists on the characteristics of young adult BAO patients. This study is a retrospective observational case-control study of a large registry of consecutive young adult stroke patients (aged 15 to 49 years) treated in the Helsinki University Central Hospital between 1994 and 2007, first describing in detail the risk factors, aetiology, symptom severity and subsequent mortality and disability of young adult BAO-patients, and comparing them with other young adult stroke patients. We found that smoking is significantly less common in BAO patients than in non-BAO-patients (25% vs 45.2%, respectively), large artery atherosclerosis and vertebral or basilar artery dissection are significantly more common in BAO-patients than in non-BAO-patients (25% vs 7.8% and 32.2% vs 7.8%) whereas cardioembolisms, small vessel disease, and internal carotid artery dissection were significantly less common in BAO-patients. Stroke symptoms were significantly more difficult in BAO patients vs non-BAO patients (NIHSS medians 9 [range 0-35] vs 3 [range 0-30]) and follow-up disability defined by the modified Rankin Scale was significantly higher in BAO -patients (good outcome of mRS 0-2 in 53.6% of BAO patients vs 82.3% in non-BAO-patients at 3 months) along with mortality (BAO vs non-BAO-patients 28.6% vs 14.7%). Further development in diagnostics, treatments and rehabilitation is needed to manage BAO in young adult patients.
-
(2023)Introduktion: Insättning av en ventrikulär dränage kateter är en mycket vanlig neurokirurgisk procedur som används för att bland annat sänka på det intrakraniella trycket och behandla akut hydrokefalus. Insättningen av katetern i operationsalen är vanligt (ibland guidat med bilder eller stereotaktiskt). Det finns ett behov att undersöka ifall insättningen av katetern vid "bedside" är ett säkert alternativ till insättning i operationssalen, eftersom operationssalstid är begränsad i många länder. Målsättning: Det primära målet är att visa att insättningen av en ventrikulär dränage kateter vid "bedside" med bolt-fixering (i en allmän neurokirurg population) inte ökar på risken för ventrikulär dränage kateter relaterade infektioner jämfört med den internationella literaturen. Ett sekundärt mål är undersöka riskfaktorer för ventrikulär dränage kateter relaterade infektioner i denna population. Material och metoder: operationsloggböcker från januari 2021 till juni 2022 granskades för ventrikulär dränage kateter insättning vid vår institution. Initiellt identifierades 96 patienter, varav 12 exkluderades. 2 exkluderas på grund av otillräcklig data medan den kvarvarande 10 exkluderades eftersom de presenterade med intrakraniell infektion eller de inte hade möjlighet att ventrikulär dränage kateter relaterad infektion. Bivariat och multivariat korrelationsanalys för riskfaktorer att utveckla ventrikulär dränage kateter relaterad infektion utfördes på 84 patienter. Resultat: Bakteriell tillväxt i CSF eller kateter odling kunde ses i 3 utav 12 patienter (3,2%). Tillsammans 12 patienter behandlas för ventrikulär dränage kateter relaterad infektion. När en mer strikt definition för infektion användes var antalet ännu lägre. "Bedside" insättning och bolt-fixation påvisades inte vara riskfaktorer för ventrikulär dränage kateter relaterad infektion i den bivariata korrelationsanalysen. Inga självständiga riskfaktorer för ventrikulär dränage kateter relaterad infektion kunde identifieras i den multivariata analysen. Slutsats: "Bedside" insättning av ventrikulär dränage kateter är säkert och mer effektivt än insättning av kateter i operationssalen. Användningen av bolt-fixering ökar inte risken för ventrikulär dränage kateter relaterad infektion.
-
(2022)Tibiafrakturer hör till de vanligaste frakturerna hos barnpatienter (1). Incidensen är 100–106/100 000 patienter (2-4). Det är därför viktigt att vidareutveckla olika behandlingsformer för tibiafrakturer hos barn. Tibiafrakturer indelas i följande tre kategorier: proximalt, i mitten och distalt. Tibiafrakturer hos barn sker oftast i den distala tredjedelen eller i den mellersta delen (2, 5-8) Tibiafrakturer hos barn har god läkningsförmåga (9), vilket beror på tjock periosteum och god blodcirkulation. Efter att frakturen i tibiskaftet uppstått ökar takten av bentillväxt i det skadade benet, vilket är orsaken till att slutna tibiafrakturer snabbt läker (10, 11). Detta betyder att frakturerna oftast kan behandlas icke-operativt. Om icke-operativ behandling inte räcker ska operativ vård övervägas. Syftet med denna retrospektiva studie var att undersöka hur tibiafrakturer hos barn vårdas och vilka faktorer som påverkar valet av behandlingsform samt vilka komplikationer som förekommer vid de olika typerna av behandling. I studien beaktades demografi, skademekanism, typ av fraktur, typ och plats av fibulafrakturen samt val av behandling som antingen var gjutning på akutavdelningen (ED) eller manipulation under anestesi (MUA). Därtill granskades behovet av ingrepp för att upprätthålla linjering. Frakturlinjering omvärderades med digitala radiografer vid första intagningen, efter reduktion och under uppföljningsbesöket. Studien omfattade 475 barnpatienter med icke-epifyseala tibiafrakturer som vårdades på Helsingfors Nya Barnsjukhuset under 2010–2018. Patientidentifieringen genomfördes med Kids’ Fracture Tool Helsinki (BCB Medical registreringsprogram). I studien deltog 298 pojkar och 176 flickor. Av patienterna behandlades 63 %/77 % icke-operativt och 37 %/23 % av patienterna behandlades operativt. Komplikationer uppstod hos 6,3 % av patienterna. Resultaten av studien visar att icke-epifyseala tibiafakturer hos barn bör behandlas icke-operativt eftersom komplikationer sällan uppstår och för att tibiafrakturerna hos barnpatienter ofta läks snabbt och med goda resultat.
-
(2014)Mål: Syftet med studien var att kartlägga behovet av akuta ambulanstjänster förorsakade av diabetes inom HUCS Peijas sjukvårdsområde under året 2012, att undersöka hur ofta patienten kunde lämnas hemma efter behandling och hur många patienter som behövde ambulanstjänster på nytt inom en tid på 4 veckor. Metoder: Denna studie är en retrospektiv, deskriptiv studie baserad på ambulans- och sjukhusjournaler. Alla fall som var kategoriserade som störning av sockerbalansen i HUCS Peijas sjukvårdsområde under året 2012 samlades in och analyserades ifall patienten hade hypo- eller hyperglykemi vid ankomst av akutvårdspersonalen. Resultat: Materialet utgjordes av 146 ambulansuppdrag. Antalet patienter totalt var 94. Hypoglykemi var den vanligaste orsaken till behov av ambulanstjänst med 130 uppdragorsakade av 79 patienter. Av dessa uppdrag orsakades 50,8% av 15patienter med 2 eller fler hypoglykemiepisoder. I 16 uppdrag hade patienten hyperglykemi och 4 av fallen hade ketoacidos. Av patienter som lämnades hemma efter behandling fick 10,9% återfall inom 4 veckors tid. 2 patienter fick återfall inom 24 h efter behandling. Slutsats: En stor del av hypoglykemierna inom akutvården uppstår hos en liten mängd patienter med relapser. Dessa patienter borde beaktas i protokollen för behandling av hypoglykemi.
-
(2014)Melanom är den mest maligna formen av hudcancer. De viktigaste prognosfaktorerna för lokalt melanom är tumörtjockleken (Breslow), eventuell ulceration, mitosindexet samt eventuella metastaser i de lokala lymfknutarna (stadium III). Vid behandlingen av stadium III melanom med hög recidivrisk ges adjuvant strålbehandling efter lymfadenektomi för att minska lokalrecidivrisken. I denna retrospektiva studie analyserades ifall den adjuvanta strålbehandlingen förbättrar patienternas lokalkontroll samt helhetsöverlevnad i jämförelse med hittills rapporterade studier. I studien analyserades 92 stadium III melanompatienter som behandlats med adjuvant strålbehandling vid HUCS' klinik för cancersjukdomar åren 1989-2009. Recidivmönster samt överlevnad analyserades skilt för tre patientgrupper baserat på ifall de fått lymfknutsmetastaser eller satellitmetastaser samt ifall de fått den adjuvanta strålbehandlingen före eller efter år 2000, då man infört biopsi av portvaktskörteln (SNB) till behandlingen. Resultaten är jämförbara med resultat från tidigare publicerade studier där adjuvant strålbehandling efter lymfknutsresektion anses förbättra den lokala kontrollen, medan helhetsöverlevnaden inte nämnvärt påverkas.
-
(2019)Objectives: Cholangitis and bile lakes are incompletely understood complications after portoen-terostomy (PE). We investigated relationships between recurrent cholangitis, bile lakes, and clinical outcomes as well as surgical management of bile lakes. Methods: In this retrospective observational single institution study medical records and imag-ing studies of all patients who had undergone PE for biliary atresia during 1987 to 2016 (N=61) were reviewed. We related occurrence of cholangitis episodes with the presence of in-trahepatic bile lakes, patient characteristics, and PE outcomes. Risk factors for recurrent cholan-gitis and bile lakes, and management of bile lakes were analyzed. Results: Despite routine antibiotic prophylaxis median of 3.0 cholangitis episodes (0.75 epi-sodes/year) occurred in 48 (79%) patients. Intrahepatic bile lakes were discovered in 8 (13%) patients by 16 months after PE. Overall, 54% had survived with their native liver at median age of 7.3 years and 28 (46%) patients had >1 cholangitis episodes/year. Number and frequency of cholangitis episodes were >5 times higher among patients with bile lakes (P<0.001). Six pa-tients underwent Roux-en-Y bile lake- jejunostomy, resulting in regression/disappearance of bile lakes and normalization of serum bilirubin in 5 with reduction of median yearly cholangitis rate from 8.8 to 1.1 (P=0.028) and native liver survival of 6.3 (range, 1.3–17) years after the operation. Conclusions: Bile lakes are a significant risk factor for recurrent cholangitis after PE and effi-ciently treated by operative intestinal drainage providing prolonged jaundice-free native liver survival. Bile lakes should be actively screened among patients presenting with recurrent chol-angitis after PE. (248 words)
-
(2018)Perinatal asphyxia is a main cause of neonatal deaths worldwide. Asphyxia can lead to hypoxic ischemic encephalopathy, which may cause severe neurological impairment to infants. The consequences of hypoxic ischemic encephalopathy can have a significant impact on the life of affected children and their families. Neonates with hypoxic ischemic encephalopathy can be treated with therapeutic hypothermia. Therapeutic hypothermia is to be initiated within 6 hours after birth. Biomarkers of asphyxia used at present are cord blood pH and Apgar score. The severity of hypoxic ischemic encephalopathy is evaluated with the help of clinical assessment, magnetic resonance imaging and amplitude integrated electroencephalography. Currently there is a need for new biomarkers of asphyxia in order to identify adequate candidates for treatment, for the estimation of prognosis and planning of follow up. The purpose of this review is to present and evaluate studies concerning biomarkers of perinatal asphyxia. Biomarkers discussed are erythropoietin, activin a, S-100, nucleated red blood cells, lactate, lactate dehydrogenase, neuron specific enolase, cytokines, free radicals, glial fibrillar acidic protein, copeptin, metabolomics, magnetic resonance techniques (magnetic resonance imaging and magnetic resonance spectroscopy) and neurophysiology (electroencephalography, amplitude integrated electroencephalography and near-infrared spectroscopy. Based on this review, copeptin and glial fibrillary acidic protein may be potential biomarkers. Metabolomics show a new promising field. Further research is, however, required to find new biomarkers that can be validated into clinical use. (226 words)
-
(2023)Tausta Biopankkinäytteiden tutkimustoiminnassa kertynyt geneettinen tieto voi paljastaa näytteenantajasta kliinisesti merkittäviä seikkoja, kuten suurentuneen syöpäriskin aiheuttavan perimän muutoksen. Näille henkilölle voitaisiin tarjota tehostettua seurantaa ja riskiä vähentävää leikkaushoitoa. Geneettisen tiedon kertyminen biopankkeihin onkin herättänyt pohdintaa siitä, miten se sopisi palautettavaksi ja hyödynnettäväksi terveydenhuollossa. Tämän biopankkilähtöisen lähestymistavan käyttökelpoisuus ja vaikuttavuus ovat toistaiseksi epäselviä. Menetelmät Tässä tutkimuksessa tarkastellaan henkilöitä, jotka on Helsingin Biopankkiin FinnGen-tutkimusprojektista palautuneesta geneettisestä tiedosta seuloen tunnistettu BRCA1-, BRCA2- tai PALB2-geenin patogeenisen muutoksen kantajiksi ja joille on tarjottu perinnöllisyysneuvontaa HUS Kliinisen genetiikan yksikössä osana HUS Syöpäkeskuksen, HUS Diagnostiikkakeskuksen ja Helsingin Biopankin tutkimusta. Potilasasiakirjoista selvitettiin henkilön ja suvun syöpähistoriaa, kantajuustiedon konkreettista vaikutusta potilaan hoitoon ja nyt selvinneen syöpäalttiuteen liittyvän tiedon välittymistä suvussa. Tulokset Aiempi rintasyöpädiagnoosi oli 37 %:lla naisista ja 63 %:lla suvuista. Suvuista 27 % täytti HUS:n perinnöllisen rintasyöpä- ja munasarjasyöpäalttiuden geenitutkimuskriteerit. Kuvantamistutkimuksiin osallistuivat kaikki naiset, joille se oli perusteltua. Naisista 26 %:lle suoritettiin rinnanpoisto ja 11 %:lle munanjohtimien ja munasarjojen poisto riskiä vähentävänä leikkauksena. Keskimäärin 1,87 sukulaista indeksihenkilöä kohden hakeutui perinnöllisyyslääketieteellisiin selvittelyihin. Pohdinta Vain neljäsosassa tapauksista sukulaisia ei hakeutunut perinnöllisyyslääketieteellisiin selvittelyihin, eikä tässä havaittu eroa kokemuksiin kliinisesti tunnistettujen sukujen parissa. Kantajuustiedolla oli selvä vaikutus potilaiden seurantaan ja hoitoon. Harva suku olisi tunnistettu kliinisessä käytössä olevien lähetekriteerien perusteella. Biopankkitoiminnassa kertyvän genomitieton hyödyntäminen perinnöllisen rintasyövän hoidossa vaikuttaisikin toimivan ja tuovan lisähyötyä.
-
(2023)Luuston metaboliset ongelmat ovat yleinen elämänlaatua alentava vaiva lapsisyöpäpotilailla, eikä niiden optimaalista hoitoa vielä tunneta. Luusto-ongelmien kehittymiseen vaikuttavat syöpään liittyneet hoidot sekä syöpä itse. Aikuisten luusto-ongelmien hoidossa käytettyjä lääkkeitä, bisfosfonaatteja, on käytetty lapsilla perinnöllisen osteoporoosin muodon hoidossa, mutta laajempaa tutkimusnäyttöä niiden käytöstä lapsisyöpäpotilailla ei ole. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää bisfosfonaattien käyttöä lapsisyöpäpotilailla Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä vuosina 2002–2019. Tutkimuksessa kerättiin potilastietojärjestelmästä tieto 25 tutkittavan potilaan sairastamasta syövästä, luusto-ongelmasta, annetusta bisfosfonaattilääkityksestä, hoidon mahdollisista sivuvaikutuksista sekä hoidon onnistumisesta. Aineistossa yleisin sairastettu syöpä oli akuutti lymfaattinen leukemia, jota sairasti 17 potilasta. Yleisimmät syyt bisfosfonaattilääkitykselle olivat osteoporoosi ja osteonekroosi. Käytetyin bisfosfonaatti oli pamidronaatti. Seitsemän potilasta sai bisfosfonaattihoidot syöpähoitojen aikana ja 18 syöpähoitojen päätyttyä. Vertailtaessa niitä potilaita, jotka saivat bisfosfonaattihoitoja syöpähoitojen aikana niihin, jotka saivat bisfosfonaattihoidot syöpähoitojen jälkeen, nähtiin bisfosfonaatit syöpähoitojen aikana saaneilla suotuisampi kehitys luuston tiheydessä, kuvantamistuloksissa sekä muissa kliinisissä parametreissä. Tutkittavassa joukossa bisfosfonaattihoidon mahdollisia haittavaikutuksia esiintyi useimmilla potilailla, mutta vakavia haittavaikutuksia ei esiintynyt, vaikka tutkittavana joukkona oli raskaasti hoidetut lapsisyöpäpotilaat. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä että, bisfosfonaatit ovat turvallinen ja toimiva vaihtoehto lapsisyöpäpotilaiden luusto-ongelmien hoidossa. Varmemman tiedon saamiseksi tarvitaan vielä kliinisiä kontrolloituja tutkimuksia.
-
(2017)Aortaklaffstenos är den vanligaste indikationen för implantation av biologisk aortaklaff. Enligt vårdrekommendationer har patienterna antikoagulativ behandling med warfarin i tre månader efter operationen. Målet med studien är att kartlägga blödningar hos patienter med biologisk aortaklaffprotes, samt undersöka riskfaktorer för blödning i denna patientgrupp. Undersökningen gjordes på material som retrospektivt samlats in ur patientjournaler från universitetssjukhus i Finland och är en del i CARE-AVR-projektet. I materialet ingick 721 patienter och det förekom totalt 98 blödningsincidenter under uppföljningstiden, av dessa var 56 stora blödningar. I studien framkommer att behandlad hypertension innan aortaklaffimplantationen tredubblar risken för stor blödning. Permanent warfarinbehandling vid 3 månader efter operationen ökar risken för blödning. Kön, ålder vid operationen, diabetesbehandling och hjärtsvikt inverkar inte på blödningsrisken. En modifierad HAS-BLED klassifikation lämpar sig inte som verktyg vid bedömning av blödningsrisken hos patienter med biologisk AVR.
-
(2018)Målet med studien är att undersöka blodtryckets betydelse vid cerebral småkärlssjukdom hos typ 1-diabetiker. Sambandet har tidigare varit okänt, men i en studie av FinnDiane verkar högre systoliskt blodtryck vara av betydelse. Typ 1-diabetes är associerat med sjukdomar i hjärnans blodkärl, varav cerebral småkärlssjukdom är ett tillstånd där hjärnans små blodkärl skadas. Tecken på skada kan ses genom avbildning med magnetisk resonanstomografi (MRI). För denna studie undersöktes 73 individer med typ 1-diabetes ur FinnDiane-studien. De undersökta genomgick MRI av hjärnan och 24-timmars blodtrycksuppföljning. Systoliskt och diastoliskt blodtryck, medel arteriellt tryck och pulstryck under dygnets olika perioder registrerades och mätresultaten analyserades i relation till MRI-fynd. I denna studie hade systoliska och diastoliska blodtrycket nattetid samt medel arteriellt tryck nattetid ett signifikant samband med cerebral småkärlssjukdom. Hypertoni nattetid höjde oddsen för cerebral småkärlssjukdom fyrfalt. Av de undersökta hade 30 % maskerad hypertoni (normalt mottagningsblodtryck men förhöjt tryck i dygnsuppföljning) och förekomsten var högre bland individer med cerebral småkärlssjukdom. Slutsatsen är att cerebral småkärlssjukdom verkar ha ett samband med högt blodtryck nattetid samt med maskerad hypertoni hos individer med typ 1-diabetes.
-
(2021)Tarkoituksenamme oli selvittää, miten nuorten aikuisten oma ja heidän vanhempiensa ongelmallinen alkoholinkäyttö on yhteydessä kehotyytymättömyyteen ja ahmimishäiriöoireisiin nuorella aikuisiällä. Aineistonamme oli suomalaisia kaksosia ja heidän vanhempiaan koskeva valtakunnallinen etenevä kohorttitutkimus FinnTwin16, josta riittävät tiedot tutkimuksemme suorittamiselle löytyi 1938 naiselta ja 1616 mieheltä sekä 1994 äidiltä ja 1994 isältä. Mittasimme vanhempien ongelmallista alkoholinkäyttöä Malmö-muokatulla Michiganin alkoholismin seulontatutkimuksella (Mm-MAST), kun kaksoset olivat 16-vuotiaita. Keskimäärin 24-vuoden ikäisinä kaksoset täyttivät syömishäiriökyselystä (Eating Disorder Inventory-2) kehotyytymättömyyttä ja ahmimishäiriöoireita koskevat osuudet sekä pidennetyn version Mm-MAST:sta, jolla selvitimme kaksosten omaa ongelmallista alkoholikäyttöä. Lineaarisella regressioanalyysillä arvioimme yhteyttä ongelmallisen alkoholinkäytön sekä kehotyytymättömyys- ja ahmimishäiriöoirepisteiden välillä. Hyödynsimme lineaarista regressioanalyysiä myös mediaatioanalyyseissä ja sekoittavien tekijöiden vakioinneissa. Yhteys vanhempien ongelmallisen alkoholinkäytön ja kaksosten kehotyytymättömyyden välillä oli mitättömän pieni (b = 0,028 naisille; 0,016 miehille), kuten myös yhteys vanhempien ongelmallisen alkoholinkäytön ja kaksosten ahmimishäiriöoireiden välillä (b = 0,012 naisille; 0,0040 miehille). Yhteys kaksosten oman ongelmallisen alkoholinkäytön ja kehotyytymättömyyden (b = 0,070 naisille; 0,043 miehille) sekä ahmimishäiriöoireiden (b = 0,090 naisille; 0,079 miehille) välillä oli kohtuullinen, eikä täysin selittynyt sekoittavien tekijöiden vakioinneilla. Emme löytäneet tukea hypoteesille, että vanhempien ongelmallinen alkoholinkäyttö vaikuttaisi nuorten aikuisten kehotyytymättömyyteen tai ahmimishäiriöoireisiin edes epäsuorasti nuorten aikuisten oman ongelmallisen alkoholinkäytön kautta. Sen sijaan nuorten aikuisten oma ongelmallinen alkoholinkäyttö oli yhteydessä suurempaan kehotyytymättömyyteen ja ahmimishäiriöoireiluun nuorella aikuisiällä.
-
(2021)Boerhaaven oireyhtymä on äkillinen ja hengenvaarallinen tila, johon liittyy korkea kuolleisuus. Tilaa on tyypillisesti hoidettu kirurgisin menetelmin, mutta viime vuosikymmeninä endoskooppiset menetelmät ovat yleistyneet Boerhaaven oireyhtymän hoidossa. Tutkielman tavoitteena on verrata Boerhaaven oireyhtymän kirurgista hoitoa (n= 27) ja endoskooppista stenttihoitoa (n= 21) Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä vuosien 2004 ja 2019 välisenä aikana. Potilaihin ja toimenpiteisiin liittyvät tiedot on kerätty retrospektiivisesti. Hoitomuotojen välillä ei todettu merkittäviä eroja komplikaatioiden esiintyvyydessä, uusintaoperaatioiden määrässä, tehohoidon tarpeessa, sairaalahoitojakson pituudessa tai kuolleisuudessa. Tämän lisäksi tutkielmaa varten suoritettiin kirjallisuushaku Boerhaaven oireyhtymää ja erityisesti sen kirurgista hoitoa ja endoskooppisesta stenttihoitoa käsitteleviin 2000-luvulla ja sen jälkeen julkaistuihin tutkimuksiin. Hoitomuotoja koskevat havainnot ja löydökset vastaavat aikaisempien tutkimusten tuloksia. Boerhaaven oireyhtymän hoitomuotoja vertailevia tutkimuksia on julkaistu vähän, ja yksittäisiä hoitomuotoja käsittelevien julkaisujen tulokset ovat keskenään ristiriitaisia. Tämä tutkielma tukee näkemystä siitä, että Boerhaaven oireyhtymää voidaan hoitaa tehokkaasti ja turvallisesti sekä kirurgisin menetelmin että endoskooppisesti asetetun stentin avulla.
-
(2016)This study is a review of literature on stem cell therapies such as bone tissue engineering and their safety. The main focus is on bone tissue engineering done in the neurocranium and viscerocranium with mesenchymal stem cells. Mesenchymal stem cells are considered safe and have been used in numerous clinical case studies. Still many questions are unanswered on their tumorigenic and immunogenic potential. The aim of this study was to analyze the safety of bone tissue engineering with mesenchymal stem cells and to review literature on the most used scaffolds. This study proves that more resources must be used to study the stem cell therapies and their potential risks, find out the optimal biomaterial to be used as a scaffold and to provide a more systematical analysis of all current tissue engineering data on bones. Furthermore, results should be published even of failed studies.
Now showing items 212-231 of 2464